Hei! Kaipaisin neuvoja ja mielipiteitä teiltä. Olen seurustellut nyt noin 5 kk 37 vuotiaan miehen kanssa, itse olen 34 v ja molemmat lapsettomia. Miehellä ei ole ollut montaa vakavaa suhdetta takanaan joka on mielestäni hieman outoa tuon ikäisenä, hän ei ole esim ikinä asunut kenenkään kanssa. Itsellä on takana kaksi vakavaa suhdetta, toinen 5 vuotta ja toinen melkein 7 vuotta. Olen tottunut puhumaan tunteistani ja huolehtimaan toisesta suhteessa ollessani, samoin ex kumppanini. Tämä mies ei puhu tunteistaan sanaakaan, hän ei ole kertaakaan sanonut tykkävänsä musta, tai edes sanonut että olet nätti tms mitä olen tottunut aiemmin kuulemaan. Tuntuu pahalta että kun sanon hänelle että tykkään hänestä ei hän vastaa siihen mitään, halaa vaan tms ja on sanonut että osoittaa tunteensa niin. Jos yritän puhua suhteestamme jotain mies sanoo että taasko "kiukettelen" ja vaihtaa puheenaihetta. En ole nähnyt hänen perhettään enkä ketään ystävistä, hän on tavannut muutamia minun ystäviäni ja on seurassa tosi mukava ja avoin. Näemme melkein joka päivä riippuen miehen työstä, joskus hän pääsee myöhäänkin töistä, sekin rassaa kun ei tiedä pääseekö hän tänään kello 17 vai 22,samoin viikonlopuista hän ei tiedä etukäteen. Emme siis voi suunnitella mitään ohjelaa, yleensä olemme vain hänen luonaan, pari kertaa olemme käyneet keikoilla tms. Ikinä hän ei ehdota mitään ohjelmaa, se on olen aina minä, esim leffaan menoa tms.
En tiedä mikä tää suhde on, olen kysynyt että olemmeko me nyt yhdessä ja hän on sanonut että tämä on hänen mielestään vakavaa seurustelua. Emme ole puhuneet tulevaisuudesta, sekin rassaa sillä haluaisin tämän ikäisenä suhteen jossa tiedän missä mennään sen suhteen että onko tulevaisuudessa samoja suunnitelmia ollenkaan. Tuntuu että olen miehelle täysin yhdentekevä eikä hän arvosta minua ollenkaan... kuitenkin hän on aina se joka soittaa ja ehdottaa tapaamista, siis töiden jälkeen eka asia minkä tekee on se että soittaa mulle. Ei kuitenkaan työpäivä aikana ehdi ikinä lähettää viestiä tai soittaa, esim mihin aikaan pääsee töistä tms.. olisi joskus mukava tehä suunnitelmia illaksi, mutta ei, hän ei ikinä osaa sanoa etukäteen.
En uskalla luottaa häneen tämän oudon käytöksen takia,enkä itsekään esitellä häntä ystävilleni tai perheelleni. Jos joku ystävistäni soittaa mulle ja olen hänen luonaan sanon usein että olen kotona sillä kukaan ei taida tietää kuinka tiivistä tapailu on, olemme melkein kaikki yöt yhdessä.Hän ei kuitenaan ole sanonut että olisi mukava tavata ystäviäni tai perhettäni tms, esim puhelun loputtua hän ei kommentoi millään lailla että miksi sanoit olleesa kotona etkä hänen luonaan... itse kommentoisin asiaa jos se tapahtuisi toisin päin...Käyn ystävieni kanssa joka viikonloppu ulkona ja hän on yksin kotona, menen yleensä hänen luokeseen baarista.
Mitä ajatuksia tämä herättää teissä, onko hän iiian itsekäs suhteeseen? Tai sitten ei vaan välitä musta tarpeeksi. Miten mun kannattaisi ottaa asia puheeksi hänen kanssaan ja kertoa asioista niin että ne menisivät perille? Mielestäni ansaitsen enemmän kuin tälläisen suhteen, jos tämä ei tästä muutu niin olen mielummin yksin. Kauanko kannattaa odottaa että mies voisi avautua ja muuttua?
En tiedä mikä tää suhde on, olen kysynyt että olemmeko me nyt yhdessä ja hän on sanonut että tämä on hänen mielestään vakavaa seurustelua. Emme ole puhuneet tulevaisuudesta, sekin rassaa sillä haluaisin tämän ikäisenä suhteen jossa tiedän missä mennään sen suhteen että onko tulevaisuudessa samoja suunnitelmia ollenkaan. Tuntuu että olen miehelle täysin yhdentekevä eikä hän arvosta minua ollenkaan... kuitenkin hän on aina se joka soittaa ja ehdottaa tapaamista, siis töiden jälkeen eka asia minkä tekee on se että soittaa mulle. Ei kuitenkaan työpäivä aikana ehdi ikinä lähettää viestiä tai soittaa, esim mihin aikaan pääsee töistä tms.. olisi joskus mukava tehä suunnitelmia illaksi, mutta ei, hän ei ikinä osaa sanoa etukäteen.
En uskalla luottaa häneen tämän oudon käytöksen takia,enkä itsekään esitellä häntä ystävilleni tai perheelleni. Jos joku ystävistäni soittaa mulle ja olen hänen luonaan sanon usein että olen kotona sillä kukaan ei taida tietää kuinka tiivistä tapailu on, olemme melkein kaikki yöt yhdessä.Hän ei kuitenaan ole sanonut että olisi mukava tavata ystäviäni tai perhettäni tms, esim puhelun loputtua hän ei kommentoi millään lailla että miksi sanoit olleesa kotona etkä hänen luonaan... itse kommentoisin asiaa jos se tapahtuisi toisin päin...Käyn ystävieni kanssa joka viikonloppu ulkona ja hän on yksin kotona, menen yleensä hänen luokeseen baarista.
Mitä ajatuksia tämä herättää teissä, onko hän iiian itsekäs suhteeseen? Tai sitten ei vaan välitä musta tarpeeksi. Miten mun kannattaisi ottaa asia puheeksi hänen kanssaan ja kertoa asioista niin että ne menisivät perille? Mielestäni ansaitsen enemmän kuin tälläisen suhteen, jos tämä ei tästä muutu niin olen mielummin yksin. Kauanko kannattaa odottaa että mies voisi avautua ja muuttua?
Vastaukset 10
Vanhimmat
perusteella?
"Mielestäni ansaitsen enemmän kuin tälläisen suhteen,"
Yleensä naiset kuvittelevat ansaitsevansa jotain vaikka ainoa asia, mitä he suhteeseen tuovat on seksi!
tuovat sitten ainakin sen seksin. Mieheltä saatuna jopa seksi on useimmiten surkeaa.
Ei mies varmaan muutu, ainakaan itsestään. Tuo on hänen tapansa seurustella, riittääkö se sulle. Ehkä ei ole tottunut näyttämään tunteita, joten ne pitäisi huomata jostain vähäisemmistä vihjeistä ja teoista. Mutta ei tuo todellakaan vaikuta onnelliselta seurustelulta. Kannattaisiko kuitenkin yrittää selvittää asioita vaikka pariterapiassa, ennen kuin jätät hänet toivottomana tapauksena?
itsellä samantyylinen mies joka ei tunteista puhu pukahda, ja kyllä se kerta toisensa jälkeen kolahtaa kun itse olen hyvin avoin kertomaan tunteistani ja yleensä mies vastaa halauksella mutta ei sanoin, tai jos laitan tekstaria miehelle ja kerron välittäväni tms niin ei mitään vastausta.
en tiedä mikä tuon tekee, olisikohan kyse supi suomalaisesta äijästä joka ei tunteista pukahda vai mikä !?
me myös lähes 40vuotiaita joten elämääkin on jo nähty ja koettu.
toki suhteemme on kestänyt jo reilu 3vuotta.
jaksamisia sinulle =)
Olette seurustelleet viisi kuukautta, ja seurusteluaika on osoittanut, että teillä on ihan erilainen käsitys parisuhteesta. Eikö ole parempi tehdä johtopäätökset nyt kuin odottaa vielä pitempään jolloin lähteminen on vielä vaikeampaa? Perheen perustamisen kannalta sinulla alkaa tulla vähitellen ikäkin vastaan, joten miksi tuhlata aikaa mieheen, jonka kanssa on vaikeaa jo alle puolen vuoden seurustelun kuluessa?
Miehellä tuskin on tarvetta muuttaa tilannetta, hän saa pitää työnsä ja menonsa, ja aina kun häntä huvittaa niin syli on tarjolla. Tuon ikäinen ihminen ei enää merkittävästi muutu.
Kysy itseltäsi saatko suhteesta enemmän iloa kuin surua. Haluatko jotain muuta tarpeeksi jotta riskeeraisit menettää sen mitä teillä on. Sitten vaan juttelemaan ja sanomaan että sinä haluat näin ja näin. Jos hän ei halua niin sitten kuljette eri teitä.
Mulla erittäin samanlainen tilanne sillä lisävivahteella että mies melko avoimesti käy muissa naisissa ja hakee jännitystä elämään. Silti ollaan aika vakavasti yhessä ja lapsikin tulossa. Minulle on tähän mennessä tullu suhteesta enemmän iloa kuin surua, mutta jos tilanne muuttu niin sitten juttelun paikka tai poistuminen takavasemmalle.
Minä uskon että mies välittää sinusta ja saattaa jopa rakastaakin sinua. Omalla tavallaan, sillä ainoalla minkä hän osaa. Niin monessa perheessä miehen malli on tuollainen ettei näytetä tunteita ei vaikka mikä olisi ja jos poikalapsi näyttäisikin tunteitaan saatetaan ne tukahduttaa ilkeillä huomautuksilla tai muuten. Mieti miten vaikeaa sinulle olisi olla puhumatta mitään tunteistasi tai miten vaikeaa olisi olla näyttämättä niitä. Yhtä vaikeaa miehelle on näyttää omansa. Ei ehkä ole kysymys siitä että hän sinulle avautuu kun on päättänyt sinun olevan hänelle tarpeeksi tärkeä. Voi olla ettei hän vaan yksinkertaisesti kykene.
Näette joka päivä, mies soittaa sinulle heti kun pääsee töistä eli olet ensimmäisenä hänen mielessään silloin. Hän ei sano mitään kun kuulee sinun valehtelevan että olet kotona vaikka voi olla että se häntä kovasti painaisikin. En usko että mies on itsekäs. Uskon ettei hänelle ole annettu samanlaisia eväitä lapsuudessa ja nuoruudessa tunteiden näyttämiseen ja niistä puhumiseen. Uskon että hän on ikionnellinen kanssasi muttei vain pysty/osaa sitä osoittaa sinulle niin kuin sinä haluat. Vaikka hän seurustelisi kenen tahansa kanssa tilanne olisi sama. Ei ole kysymys sinusta.
”Kauanko kannattaa odottaa että mies voisi avautua ja muuttua?”
Tässäpä kysymys. Sen tiedän ettei ketään voi muuttaa. Varsinkin mies jonka menneisyys (ei ajempia vakavia suhteita) on tuollainen osoittaa sen ettei hän vain pysty osoittamaan enempää tunteita. Voit yrittää muuttaa itseäsi ymmärtämään häntä ja hänen heikkouttaan tässä asiassa. Vaikka saisit hänet terapiaan ei toisen luonnetta pysty muuttamaan paljoakaan joten tämä ongelma tulee olemaan aina olemassa.
Toisaalta juuri tuollainen mies saattaa olla hyvinkin uskollinen sille kuka häntä ymmärtää ja jaksaa hänen vierellään olla. Hänellä saattaa olla jopa enemmän tunteita sinua kohtaan kuin sinulla häntä kohtaan muttei vain osaa tuoda sitä julki. Jos miehelle on helpompaa näyttää tunteensa halaamalla niin voithan pyytää häntä halaamaan sinua aina silloin tällöin.
Tästä tuli nyt vähän sekava selostus mutta minulle tuli tällaisia asioita mieleen.
että miehillä ei ole tunteita. Sinä olet löytänyt äärimmäisen harvinaisen olennon eli rehellisen miehen. Kyllä sinä voit lähteä etsimään sitä miestä, joka sanoo rakastavansa vaikka ei tunnekaan yhtään mitään sinua kohtaan, mutta samalla hän todennäköisesti valehtelee kaikesta muustakin.
Kiitos kommenteistanne.Luulen tosiaan että syynä on erilaiset kommunikaatiotavat, mies ei ole tottunut ilmaisemaan tunteitaan, sanoi niin kun asiasta keskusteltiin. Ei kuulemma ole tottunut niitä ilmaisemaan kenellekään, aikaisemissa suhteissa tai muutenkaan. En tiedä jatkanko suhdetta tosissani, katson vähän aikaa miten tilanne kehittyy, mutta luulen kuitenkin että en tule hänen kanssaan olemaan onnellinen- en kerta kaikkiaan luota ihmiseen joka on täysin sulkeutunut. Hommaan liittyy myös se että en ole nähnyt ketään hänen ystäviään, perhettään tms eikä hän osaa kertoa edes mitä haluaa tulevaisuudelta jne... joten ei tää mies ole mikään potentiaalinen vakavaan seurusteluun sopiva henkilö ainakaan mulle. No sitä sitten itse saa takaisin, en jaksa ottaa enää asioita esille ja elän omaa elämääni eteenpäin ja tapailen miestä kun haluan. No niin ole kyllä tähän astikin tehnyt, mies ei jaksa lähteä ulos, baariin tms ja itse käyn ulkona joka viikonloppu ilman häntä omien kavereiden kanssa.
Nyt tosiaan tuntuu että aika tylsimyksen kanssa taidan olla tekemisissä. En halua elämän olevan pelkkää "kaurapuuroa"... joten en todella ole hänelle "se oikea".
".Käyn ystävieni kanssa joka viikonloppu ulkona ja hän on yksin kotona, menen yleensä hänen luokeseen baarista. "
mies varmaan kirjoittaa nettiin, ettei oikein luota tyttöystävään eikä halua syventää suhdetta, kun se nainen ravaa jokaviikko baarissa.