Kädet vapisee, sydän hakkaa, verenpaine nousee, henkeä ahdistaa kun anoppi hyökkää koputtamatta ja kutsumatta tai edes ilmoittamatta tulostaan. Siihen on syynsä ja kysynkin onko muilla tällaista "anoppiallergiaa"?
Eikös sitä sanota että allergeeneja pitää välttää, vai auttaisiko lääkitys?
Toisaalta turhaa lääkkeiden syöntiäkin pitää välttää..
Eikös sitä sanota että allergeeneja pitää välttää, vai auttaisiko lääkitys?
Toisaalta turhaa lääkkeiden syöntiäkin pitää välttää..
Vastaukset 11
Vanhimmat
homma täällä. Välit anoppiin vuosien myötä neutralisoituneet; enää hän ei näkyvästi arvostele elämäämme kuten alkuaikoina. Kuitenkaan en ole koskaan tottunut hänen tapaansa tulla tupsahtaa kyläilemään aika ajoin yllättäen. Muut vieraat eivät perheemme kohdalla näin toimi. Ärsyttää kun joskus on muita, jopa harvinaisia vieraita käymässä ja tämä tulee siihen sitten säheltämään juttuineen. Voisi käydä muuna aikana. Yritin joskus ottaa asian puheeksi kun kälyillä on sama tyyli ja sain niskaani sellaisen arvostelun, että siihen jäi muutoshalukkuus tämän asian suhteen. Toisaalta; kun on oma koti kyseeessä, niin pitäisi olla oikeus päättää siitä, ketä siellä käy ja milloin....
Pitäisi tajuta, ettei ole tervetullut kutsumatta ja silloin varsinkin jos on kutsuttuja vieraita paikalla.
Tunkeeko anoppisi sitten vaan itsensä kahvipöytään muiden kanssa? Niin mun anoppi tekee vaikkei edes tunne ketään vieraista...Sitten alkaa se löpötys omista sairauksista ja vauvatarinat miehestäni...Silloin kyllä iskee pahimman sortin allergia.
tahtoo tehdä itseään tykö. Ei edes pahoittele sitä, jos on muita kutsuttuja vieraita paikalla vaan on kuin kotonaan. Sitten jos on meillä juhlia niin esittelee muille vieraille meidän kotia....ihan kuin omanaaan.
No hmm. Oma anoppi"ehdokas tekee sellaista, että hän tulee meidän pihalle kävelemään ja tutkimaan kukkapenkkejä yms. Asuu reilun kilometrin päässä (liian lähellä, tajuan nyt).
Ei siinä mitään että tulee käymään mutta olisi reilua että soittaisi ovikelloa ENSIN ja ilmoittaisi tulostaan, ennen kuin alkaa hiippailemaan siellä pihalla ja kurkkimassa ikkunoista.
Ei hän pahaa tarkoita mutta ärsyttää se silti aika tavalla kun saa yllättyä että "Ai jaa se on täällä! Ja kuinkahan kauan se on tossa jo pyörinyt?!"
Kyllä joskus on käynyt niinkin että hän on päässyt sisälle asti niin että en ole huomannut. Kun on puoliso päästänyt sisälle ja ovat olleet niin hiljaa ettei sitä huomaa. Vituttaa tuokin. Jos tulee käymään, niin olisi reilua käydä ensin tervehtimässä kaikkia asunnossa olijoita ja sitten vasta mennä niihin juttuihin mitä varten tuli.
Joo. No kerrotaan lisää. Kerran oli tyttöystävä sairaana ja hän pyysi minua käymään kaupassa. No minä kävin. No sitten ei mennyt kuin joku puoli tuntia niin tämä anoppi"ehdokas" tuli ovelle melkein täsmälleen samojen tuotteiden kanssa! Vittu se tyttöystävä oli sanonut molemmille että pitää käydä kaupassa sitä ja tätä ostamassa! No otin siltä anopilta ne ruoat kyllä vastaan ja tungin jääkaappiin mutta en sanonut että tulipa kahteen kertaan samat tavarat. Tyttöystävä kyllä sai tästä palautetta, että näin ei sitten toista kertaa käy onko selvä.
Anopissa ärsytti aikoinaan kun tunkesi meille puolittain salaa varaston oven kautta, joka oikeastaan on meidän perheen arkisisäänkäynti. Nyt ei sitä enää tee kun laitoimme koirat sinne puolelle ja tuleepi etuovesta niinkuin vieraiden kuuluukin. Koirat antavat merkin saapumisestaan myös haukkumalla, joten yllätyksiä ei ole enää tullut.
anoppisi käytös on tuttua; hiiviskely ja omaehtoinen paikkojen tutkiminen paljastavat sen, että ei tajua olevansa vieras teillä vaan tulee kuin kotiansa. Ärsyttävää käytöstä...
hei, kyllä meilläpäin maalla on aika tavallista, että ihmiset poikkeavat pihalle "hiiviskelemään". Ei siitä kukaan pulttia ota. Joku käy ihmettelemässä klapikasaa, toinen pihaan tuotua sorakasaa, joku käy läpi kukkaistutukset. Jos talosta huomataan, mennään pihaan moikkaamaan.
Mulla ei ole anoppiallergiaa, mutta kälyn näkeminen aiheuttaa kuvaamasilaisen allergisen reaktion. Olen saanut vaivaan apua ajattelemalla, että tehköön käly mitä lystää, miksi mun pitäisi antaa sen paskiaisen häiritä itseäni? Vältän kuitenkin esim. kälyn kanssa juttelemista, koska siitä ei aiheutuisi kuin harmia ja mielipahaa pitemmän päälle. Jos käly on lähettyvillä, niin teen omia juttujani piittaamatta siitä tai sen kommenteista.
Suvussani on niitä, jotka sisään tullessaan salamnnopeasti tarkistavat paikat. Silmät kulkevat laidasta laitaan eikä ehdi edes puhua kasvoja kohden, vaan pitää silmäillä kaapin pääliset ja sohvan aluset.
Meillä nyt ei ole kaikki kuin nuoltu.
Minulle ei taloudenpito ole se iso ykkönen, vaan ihan tavallinen kotoinen olo.
Siivotaan kun tarve, mutta ei meillä pölynimuri soi joka päivä.
Tuollainen vääpelimäinen asenne karkoittaa mukavankin ihmisen. Jos paikat on kunnossa, on sukulainen ihan hauska ja hyällä mielin, mutta jos talo kaipaisi siivousta, ovat kaikki vaivautuneita. Ikään kuin ei voisi jutella mukavia, jos sohvan alla on villakoiria.
Anoppia tavatessa tuntuu että tarvitsisi mielialalääkkeet pelkkään perusolemiseen ja sen sietämiseen. Annan paljon mennä ohi korvien, ja siedän paljon käytöstä josta olen monesti huomauttanut. Sain suorastaan pahemman sortin allergiaoireet kun viikonloppuna lähtiessä taas ovensuussa piti itkeä sitä että tullaanko ensi viikonloppuna kun on äitienpäivä. Niin, meillähän ei ole muuta elämää kuin se anopin kanssa elettävä. Sekään ei ole hyvä jos kerran kuussa käydään, liian harvoin on sekin. Sitten ihminen huokailee yksinäisyyttään ja muuttotavaroista puolet on niiltä ajoilta kun avomieheni isä oli vielä kuvioissa. Vanhaa sänkyä, vauvan vannaa, leluja, miljoona eriparikuppia (koska rikkinäisilläkin on tunnearvoa)..... Mitään uutta ei ole asuntoonkaan ostettu vuosikausiin. Anoppi elää menneisyydessä, eikä voi ymmärtää että poikansa on jo aikuinen. Ainainen lässytys ja pojan lapsuuden muistelu, ja sitten itkua silmään kun ei muuten saa huomiota. Ei ole tähän päivään mennessä ymmärtänyt että minussa ei ole minkäänlaisia sympatioita yli 15v vanhoissa jutuissa elämiseen. Hengenahdistus, ihottumat, pahenevat pakko-oireet, kaikki nostaa päätään kun se volina taas alkaa...
Anoppi kävi eilen ja juuri tuollaista oli meilläkin.
En tosin edes kuunnellut kun lässytti siinä jotakin miehelleni. Katselin siinä Freiseriä ja rupesi sitten naurattamaan kun mainoskatkolla tuli se wc-paperi mainos kun mies on lopen kyllästynyt anoppiinsa...
Että oli pokassa pitämistä.
No en viitsi anopille edes puhua kun olen aina syntipukki mieheni tekemisiin ja sanomisiin niin saapahan nähdä etten puutu asioihin millään tavalla. Olen hiljaa ja jos jotakin kysyy mieheni asioista tai lapsista niin kehoitan kysymään heiltä itseltään. He osaavat puhua itsekkin..
Ja jos jotenkin osallistun keskusteluun niin anopin jutut menee juuri tuohon vauvamuisteloihin ja mieheeni muutenkin eikä siis voi pätkääkään kiinnostaa miten ison tortun mieheni sinne pottaan väänsi.