Olen tapaillut kiinnostavaa miestä jo reilut pari kuukautta, nähdään säännöllisen epäsäännöllisesti, vietetään aikaa yhdessä, tavataan kavereitakin. Olen tosi kiinnostunut hänestä ja haluaisin alkaa seurustella hänen kanssaan. Tästä olen hieman kysäissytkin, mutta vastaus on ollut, ettei hän vielä sellaiseen osaa mitään sanoa ja katsotaan nyt mitä tästä tulee.. Eli?? Olo on vähän turhautunut, koska en halua että toinen vain roikottaa minua kuvioissa, jos oikeaa kiinnostusta ei tule löytymään. Onko tippaakaan todennäköistä, että se seurustelunhalu voisi toisesta vielä löytyä, vai onko tämä nyt vain tällaista vedättämistä? Mukavaahan meillä on yhdessä, mutta pidemmän päälle en etsi mitään pelkkää kaveria tai vakipanoa.
Tuleeko tästä mitään?
lallai
18854
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
ei ole palavasti ihastunut ja on epävarma, tunnutko hänelle oikealta. Tai sitten hän ei jostain syystä halua sitoutua millään tavalla. Haluaa pitää vaihtoehdot avoinna.
Jep, eli olen ehkä vain sellainen kelvollinen väliaikaisratkaisu, jonka kanssa on mukava viettää aikaa, mutta jossain vaiheessa löytyy joku parempi tai oikeasti kiinnostava. Ja niin kauan kun ei ketään löydy niin mun kanssa voi nauttia seurustelunomaisen yhdessäolon hyvistä puolista ilman niitä huonoja. Tylsä juttu, koska tällaisessa asemassa en pidemmän päälle halua olla. :(
Et halua olla, mutta silti olet?
Miksi olet?
Eli kuten sanoin, pidemmän päälle en halua olla. Siksi touhu saa sitten kai päättyä. En ole ollut kaverin ajatusmaailmasta täysin varma tähän asti (mistäs sitä heti voi tietää?), mutta nyt on alkanut tuntuma asiaan tulla. Alkuun toivoin, että tästä voisi jotain tullakin. Kiva tyyppi jonka kanssa on ollut oikeasti tosi mukavaa.
Voisi tuo viestisi hyvin olla minunkin kirjoittama :) Jospa hän epäilee että aloittaessaan seurustelemaan saisi kohtuuttoman ikäviä velvollisuuksia.. Hänhän voi olla myös sitoutumiskammoinen hylkäämisen pelossa. Ehkä ajattelee että jos seurustelisitte kiintyisi hän sinuun ja mahdollinen ero olisi sitten liikaa. Tuo epävarmuus on raastavaa ja aiheuttaa vaikka minkälaista ihme käyttäytymistä, puolin ja toisin..
Olet JO vakipanokaverisuhteessa ja hän JO roikottaa sinua.
Ei sitä halua tule löytymään ja vaikka löytyisikin ei tuosta kunnon suhdetta synny.
Unohda hänet seurustelumielessä.
Niinpä kai sitten. Tosin sitä aloin miettiä ihan teoreettisesti, että mikä on vakipanokaverisuhteen ero verrattuna tapailuun, jossa vasta tutustutaan toiseen ja mietitään mahdollisuuutta aloittaa seurustelu? Seksi ei ole tässä tapauksessa oikea vastaus.
tuo mies otti sut laastariksi, eikä muutenkaan voi paljastaa elämästään mitään ykstyiskohtia jotka
estävät kunnon suhteen, esim. peliriippuvuus, maksuhäiriöt, ym. noita riittää. jotkut tuollaiset
tyypit kuitenkin sotkee naisen elämäänsä tarkoittamatta mitään. kun sitä seksii pitää olla silti
tarjolla ilman jatkuvaa hakua.
unohda koko mies...ja etsi sellainen joka haluaa olla sun kaa.
kokemusta on nimittäin. nämä osaavat olla erittäin herttaisia ja haluttavia jos haluavat jotain.
ja luultavasti paneskelee exäänsä sen kun kerkii kun te ette ole yhdessä.
sori vaan.
Tunteiden syvyys ja henkinen yhteys.
Seksi ei tee vielä kaverisuhteesta muuta kuin kaveriseksisuhteen.
Jos mietitään vain mahdollisuutta niin silti kuitenkin koko ajan homma etenee. Ei teidän homma etene mihinkään jos olet jo kysynyt seurustelusta ja hän haluaa vain katsella.
Iitsellä, sukupuolet vain vastakkaiset. Kai tässä pitää alkaa tosiaan ajattelemaan jotain muuta, kun huomaa että alkaa tämä älytön jahkailu ärsyttämään koko ajan enemmän.
että jos on rehellinen ja jostain tykkää niin siitä sitten vaan tykkää. ja on sen kanssa josta tykkää.
kaikki muu on itsepetosta puolin ja toisin.
siksi täällä keskustellaan niin paljon tästä aiheesta tykkääkö vai ei tykkää ja tykkäänkä vai en tykkää.
kai ny piru vie sitä tietää kenestä tykkää? kaikki muu on valehtelua ja saattaa pahimmillaan johtaa
katastroofiin.
herätys... pientä yksinoloa ja malttia... seksin takia ei kannata panna elämäänsä likoon.
Sitä kukaan ole elämäänsä pilaamassa, vaikka kärsivällisyys on jo koetuksella ja se omalla kohdalla tappaa kyllä tehokkaasti orastavat tunteetkin. Liian mustavalkoinen ajattelukaan ei ole hyväksi, kun toisen epäröinnin syistä ei ole edes aavistusta.
Eli asia on niin, että on vain rakkautta/tykkäämistä ensi silmäyksellä ja kaikki muu yhdessä oleminen ja tutustuminen on kusetusta, jos ei heti löydy niitä "syvimpiä" tunteita? Vaikeaksi menee.
Kyllä mun mielestä parin kuukauden jälkeen pitäisi jo olla joku näkemys, alkaako homma olla menossa siihe suuntaan, että voi sanoa että siitä on kehittymässä seurustelusuhde. Mikä siinä seurustelusta on niin vaikeaa, eihän sen tarvitse merkitä vielä yhteen muuttamista? No ilmeisesti se, että niin kauan kun ei seurustele, päättämätön voi selitellä itselleen, että on ihan ok harrastaa seksiä muiden kanssa, jos kohdalle sattuu.
ämmä
Luulisi, aikuisia ihmisiä kun jo olemme ja ainakin teoriassa pitäisi tietää mitä elämältään haluaa. Yhteen muuttamisella ei todellakaan ole minkäänlainen kiire, mutta johonkin suuntaan silti pitäisi vähitellen mennä.
paras suunta kantapäät vastakkain ainakin tos teidän tapauksessa. taitaa olla naisella liian
pienet rinnat ni ei kundii sillain kiinnosta täysillä
tule mitään. Ei ole valmis suhteeseen.