Jos Suomeen saataisiin tämä laillisen, lääketieteellisen kuolinavun mahdollistava systeemi, olisitko valmis käyttämään kuolinapua elämäsi päättämiseen?
Kuolinapuun turvautuminen
tubulus
6171
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tietenkin, jos kärsimykset olisivat niin suuret että toivoisin vain kuolemaa eikä mitään toivoa paremmasta olisi.
ihminen kyllä kuolee ilman apuakin aikanaan,en halua mitään myrkkyruiskeita.
Hyvä kysymys, joka tosiaan on puhuttanut paljon ja hartaasti monia ihmisiä ei puolilla maailmaa. Eutanasia eli armomurha on mielestäni sellainen kysymys, joka pitäisi olla jokaisen henkilön itsensä päätettävissä, eikä sitä sanelisi mitkään uskonnolliset tai mitkään muutkaan tahot tai instanssit. On mieletöntä jatkaa ihmisen elämää, jos tiedetään että hoidoilla ei enää saavuteta mitään ja ainoa toivo kärsimyksen loppumiselle on kuolema. Joskus sitä kärsimyksistä vapauttavaa kuolemaa potilas voi joutua odottamaan hyvinkin kauan ja ei voida enää puhua elämästä vaan kärsimyksen pitkittämisestä, ihmisen kiduttamisesta. Eläimet saavat armopiikin, kun ihmiset säälivät niitä ja ei haluta katsoa rakkaan lemmikin kärsimyksiä, mutta ihmisen elämään ei uskalleta puuttua, koska lääketiede ja uskonto yhdessä pitävät yllä sitä harhaista kuvitelmaa siitä, että ihmisellä ei ole lupaa "tappaa" toista ihmistä vaikka tämä sitä viimeisenä toivonaan anelisi...elämää on suojeltava viimeiseen asti.
Ilmeisesti hyväksyttävä laki eutanasiasta ollaan saamassa myös tänne Suomeen ja itse ainakin ehdottomasti olen sitä mieltä, että tälläinen systeemi lääketieteen alaisuuteen lisäksi tarvitaan. Olisin itse myöskin valmis käyttämään kuolinapua, jos tilanne siltä näyttäisi.
Kun sitä on itse joutunut näkemään ja todistamaan kuinka kituuttaviksi ja kivuliaiksi ihmisen viimeiset ajat voivat käydä, niin kyllä. Kun kivunlievityksessäkin löytyy vielä paljon kehitettävää. En koe, että lamaannuttavan kivun kokeminen ennen kuolemaa toisi mitään lisäarvoa minulle tai sen todistaminen läheisilleni, joten mun puolesta sen vaiheen voi skipata.
Jos olisin "vihannes" tai esim. alzheimerin viimeisimmässä vaiheessa ja tiedostaisin tilanteen, niin silloin varmaan myös. Jos en mitenkään tiedostaisi, niin sitten se olisi samantekevää ja piuhat saisi puolestani vetää silloin kun läheiset siihen olisivat valmiita.
Hoitotyössä tuntui oikein julmalta, jos vanhus kieltäytyi syömästä, ja silti syötettiin. Pitäisi olla joku itsemääräämisoikeus, että voi syödä vain silloin kun menee alas. Vastuuta pelkäävät hoitajat eivät uskaltaneet yhtään käyttää luovuutta, jos vaikka aamulla ei maistu, sitten päivällä. Eräskin lappoi ruoan paperisiin ruokaliinoihin, ettei vaan kukaan syyttäisi häntä, kun ei saanut vanhusta syömään.
Kannatan itsemääräämisoikeutta.
Olen tehnyt hoitotestamentin. http://www.stakes.fi/FI/Palvelut/lomakkeet/htestamentti.htm Ikinä ei tiedä mitä tapahtuu ja kaikki, jotka ovat kokeneet kovia/jatkuvaa kipua ymmärtävät ettei ole mitään järkeä siinä että ihminen kituuttaisi viimeiset vuotensa. Ihminen on humaanimpi eläimiä kohtaan, koska päästää nämä kärsimyksistä tarpeen tullen.