Miten saatte aikanne kulumaan? Noudatatteko jotain päivärytmiä? Itse ollut työttömänä n. pari kuukautta ja turhauttaa jo aika reippaasti. Toivottavasti pääsisin edes opiskelemaan syksyllä, jos ei työpaikkaa ala kuulumaan. Joskus tuntuu, että pidempään työttämänä olleita suositaan joissakin työpaikka valinnoissa tai työkkärin järjestämissä kursseissa. Ne ketkä ovat olleet työttömänä puol vuotta-vuoden, ovat lopulta saaneet ihan kivan paikan. Ainahan sitä vois mennä ilmaseen harjotteluun, mutta suoraan sanoen vituttaa sekin. Jos semmoiseen lähden, niin se taas hidastaa tätä mun työnhaku-prosessia, jolloin en tule koskaan pääsemään mihinkään oikeaan työhön. Ja ihan ruohonjuuri-tasolta olen lähtenyt liikkeelle. Hakenut esim. keskimaalle ja r-kioskiin. Mutta ei, mitään ei kuulu.
Työttömän päivärytmi
_työtön_luuseri_
81521
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kyllähän sen ajan saa aina jotenkin kulumaan. Olin noin 10 päivää kestävällä kurssilla kevättalvella. Oli ihan piristävää lähteä aamulla kurssille. Päivän aikana oli jos jonkimmoista erilaista ohjelmaa. Piti osallistua itsekkin. Jotenkin oli mukava vaihtaa kuulumisia muitten kohtalontovereitten eli työttömien kanssa. Olen ajatellut osallistua syksyllä 3 kuukauden kurssille. Ihan vaikka vaan ajankulukseni.
Aika nihkeesti kyllä nää päivät menee! Itse hain työkkärin järjestämään koulutukseen, mutta en sinne päässyt : / Aiemmin olen käynyt viikon-parin mittaisen työnhaku-kurssin. Mä en ymmärrä, millainen ihminen pitäisi olla ja millaisia saavutuksia takana, että pääsis ihan yksinkertaseen työhön? Ja jokainen tuttuni, joka on saanut kesätöitä, menee sinne suhteilla.
Aika kuluu pirun hyvin. Ota nyt "ilo" irti tilanteesta. Kyllä niitä töitä vielä ehdit tehdä ja burn outin partaalle hankkiutua. Itse nautin aamuista kun ei tarvitse herätä kellon piippaukseen, pitkistä aamukahveista, harrastuksista, mökkeilystä, pyöräretkistä, kaupassa käynnistä kun tuoreet leivät juuri tulleet eikä iltapäiväruuhkista tietoakaan. Pienistä iloista on päiväni tehty :)
Juuri näin pitää suhtautua. Ei elämä ole työpaikasta kiinni.
Joskus on hyvä pysähtyä ja ladata akkuja.
Mutta on pidettävä varansa ettei putoa kokonaan yhteiskunnan ulkopuolelle.
No ekat 1,5 kk meni ihan lepäillessä ja toipuessa edellisestä työstä, sekä tietystikin hoitaessa tukiasioita ja muita. Edellinen työni oli hemmetin rankkaa, joten eka kk ei edes tuntunut miltään oikealta vapaalta. Mutta nyt, nyt tuntuu että olisin valmis tekemäänkin jotain ja olen tavattoman turhautunut, kun energiaa olis, mutta ei tekemistä. Päätin, että taidan sittenkin mennä ilmaseen harjotteluun, ihan oman mielenterveyteni vuoksi. Tsemppiä teille!
Taitaa olla aika vaikea työllistyä.
Tällä hetkellä on hiljasta sillä saralla.. senpä takia en itse jaksa stressata tilanteesta jolle en käytännössä mahda mitään ja koitan nauttia tästä ylimääräisestä ajasta ja tilasta jota on "annettu".
Itse olen ollut jo reilun vuoden lomautettuna kokoaikaisesti. Aika on kulunut nopeasti. Melkein jo pelottaa, koska noin vuoden kuluttua putoan pois ansiosidonnaiselta, eli jotain tarttis pian alkaa tekemään.
Tärkeää meille työttömille on pitää sellainen normaali päivärytmi, että herää aamulla sopivaan aikaan. Päivällä voi sitten kyllä ottaa päikkärit. Päivä kuluu netissä surffaten ja asioita hoitaen. Kuten joku mainitsikin, kaupassa on helppoa käydä aamupäivällä, kun ei ole ruuhkaa ja hyllyissä tarjonta on parhaimmillaan. Päivän kohokohta on, mikäli löytyy jokin mielenkiintoinen työpaikkailmoitus, johon täytyy paneutua, ja ehkä jopa laatia siihen hakemus.
Itse olen pitänyt huolta fyysisestä kunnostani ulkoilemalla; hakkaamalla puita, tekemällä lumitöillä, kävelemällä ja pyöräilemällä. Olen myös oma-aloitteisesti hakeutunut muutamille tietokonekursseille kansalaisopistossa. Neljän seinän sisään ei kannata jäädä, varsinkaan yksin sinkkuna asuvien. Tälläisiltä kursseilta voi löytyä kivoja elämänkumppaneita vaikka mihin, tai sitten siellä voi solmia suhteita, joiden kautta voi avautua uusia työmahdollisuuksia.