jokaikisellä ihmisellä on elämässä vaihe,jolloin miettii omasta puolisostaan onko hän sittenkään se oikea?turhautumista kun toinen ei huomioi(arki)yms yms...totuus on kuitenkin se että sama asia tulee vastaan siinä toisessa suhteessa myöskin..alkaa samat pohdinnat(tylsistyminen)ym..itseasiassa hyvinkin pian.ihminen ei voi elää elämäänsä toisen kautta.ensin on oltava sinut itsensä kanssa ja onnellinen ja tietoinen itsestään mitä tahtoo elämältä.sen jälkeen ehkä pystyy elämään parisuhteessa onnellisena,ja tekemään sen toisen onnelliseksi.kaikki soopa uudesta ihastumisen kohteesta..kuinka nyt olen löytänyt sielunkumppanin ja muuta typerää..on vain alkuhuumaa joka on hyvin katoavaista.tässä mietittävää teille jotka mietitte kumppanin vaihtamista/pettämistä.kokeneena asiasta voin kertoa että se rikkoo enemmän itseä kuin antaa...ihastumisen tunteeseen jää helposti koukkuun,siitä voi tulla addiktio.rakkauden kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.todellinen rakkaus on jotain aivan muuta.itse olen sen oivaltanut ja toivon sitä jokaikiselle ihmiselle tässä maailmassa.
pohdintaa uskottomuudesta
sadness
2332
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
huomata kuinka typeriä ihmiset ovat ihmissuhteissa. Kukaan ei tunne edes omaa itseään vaan kaikki pitäisi olla samaa muottia ja elämä kuin mainoksista. Ei ihme että miltei kaikki päätyvät eroon. En tiedä korreloiko ihmissuhteiden pysyvyys ja hyvä laatu älykkyyden kanssa, jotenkin vaikuttaisi siltä. Totta on sekin, ettei tunteita voi pakottaa, eli kumppania ei voi valita pelkillä järkisyillä. Kaiken pitäisi natsata kohdalleen, mutta se on äärimmäisen harvoin kun niin käy. Tai asia olisi eri jos ihmiset olisivat hieman viisaampia ihmissuhteissa. Itsekkyydellä todellakin on yksinäiset seuraukset.
sinulta ja oivallus myös. vuosien saatossa ihminen kyllästyy varmaan monta kertaa kumppaniinsa.
huomio jää vähemmälle, ja alkaa pohdinta löytäisinkö vielä sen paremman?
vierestä olen seurannut sitä alkuhuumaa, mikä kestää jonkin aikaa jolloin ihminen herää todellisuuteen.
kokemusta minulla ei ole unelmointia oli joskus, mikä katosi nopeasti.
meidän täytyy kasvaa elämän vaiheitten mukana, me muutumme kaikki niin kumppanikin.
sitä en kiellä että vaihtaminen on parempi juttu, jos kumppani on liian mustasukkainen, alkoholisoitunut
tai väkivaltainen. pettäminen tietentahtoen vie myös liitolta pohjan pois.