Eli, ollaan tunnettu jo lähemmäs pari kuukautta.
Kaikki on mennyt hyvin, ollaan nähty melkein joka päivä. Ei mitään riitoja, tai negatiivisia asioita.
Sitten yhtäkkiä, naiseni sanoi että on jo muutaman päivän ajan tuntenut pelkkää kaveruutta minua kohtaan. Hän toivoi sen menevän ohi, muttei mennyt.
Jonkun verran puhuttiin, ja hänen mielestään minussa ei ollut mitään vikaa. En itse oikein jaksa uskoa ettei ollut. Olinkohan liian passiivinen viimeiset pari viikkoa? Hänellä oli perhehuolia, ja aattelin himmata vähän, että saa surra rauhassa.
Hän meni eilen käymään porukoillaan, ja huomenna taas nähdään.
Onko jotain vinkkejä miten saisin hänen tunteensa taas heräämään? Mitä kannattaisi tehdä, ja mitä ei?
Kaikki on mennyt hyvin, ollaan nähty melkein joka päivä. Ei mitään riitoja, tai negatiivisia asioita.
Sitten yhtäkkiä, naiseni sanoi että on jo muutaman päivän ajan tuntenut pelkkää kaveruutta minua kohtaan. Hän toivoi sen menevän ohi, muttei mennyt.
Jonkun verran puhuttiin, ja hänen mielestään minussa ei ollut mitään vikaa. En itse oikein jaksa uskoa ettei ollut. Olinkohan liian passiivinen viimeiset pari viikkoa? Hänellä oli perhehuolia, ja aattelin himmata vähän, että saa surra rauhassa.
Hän meni eilen käymään porukoillaan, ja huomenna taas nähdään.
Onko jotain vinkkejä miten saisin hänen tunteensa taas heräämään? Mitä kannattaisi tehdä, ja mitä ei?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Anna mennä sillon koko suhtee, teko hengitys on turhaa.
hän on huomaamassa ettet ole ihan hänen tyyppiä. Tuo parin kuukauden aika on juuri sellainen että ehtii tutustua toiseen sen verran että tietää onko jutulla tulevaisuutta. Move on!
Mulla kävi nuorena niin että oltiin tosi rakastuttu 6kk ja nähtiin joka päivä, mentiin kihloihin (miehen tahdosta). Sitten mun tunteet kanssa katos ihan kokonaan. Se oli hirveetä! En raaskinu kertoa hänelle vaan toivoin että tulevat takaisin. Vuoden vielä sinnittelin, mutta meni vaan pahemmaksi ja pahemmaksi. Olen kaksi selitystä keksinyt. 1. vietimme aikaa yhdessä joka ikinen päivä eikä hän suostunut edes yhtä iltaa antaa minun olla yksin, 2. lapsuudenperheeni hajosi niihin aikoihin ja kuvioihin tuli erittäin vaikea tyyppi joka on sen jälkeen pilannut kaikki ihmissuhteet suvussani - tämä oli vaikea isku joka varmaan teki minusta tietämättäni masentuneen.
Arvelinkin jotain ettei paljon tule miten saa asian tolalleen.
Hän kyllä sanoi että haluisi tykätä musta vielä, joten silloin voisi olla vielä jokin kipinä. No, pitää yrittää tehdä kaikkensa huomenna, ja kattoa mihin asia menee.
Ei siinä muuten mitään, mutta rakastan häntä vielä aika palavasti, ei tuollaisia ole löytynyt kuin yksi tuhannesta. Piti jäädä töistäkin pois kun järkytys oli niin suuri.
Huomenna kumminkin kun jutellaan vielä paremmin, niin vitutus joko pienenee kun tajuaa että siinä se oli, tai lähtee kokonaan pois.
Jollei nyt mene putkeen, niin sitten vaan seuraavaa ettimään... vähintään parin kuukauden päästä.
Kerro hänelle että sinä ajattelit antaa hänelle tilaa - ok ja myönnä että ehkä ois ensin ollu ok kysyä että josko sitä toinen tartte.... joskus on hyvä olla vaan lähellä, se auttaa, ja jos toinen "antaa tilaa" tahtomattaan... vaikuttaa se että jahas nyt se sit meni just kun oisin tarvinnu.... pitää osata antaa tukea ilman että toinen sitä kysyy... se pitää vaan tajuta millon toinen on tilanteessa missa ois hyvä olla läsnä ees tukena
Otappas ja järjestä romanttinen ilta ... pari kynttilää tai edes tuikkua, ja ole huomaavainen, jos osaat kokata edes vähän, yritä... osoita että välität ja haluat olla... ja ennenkaikkea PUHUKAA - kerro että LUULIT hänen haluavan tilaa.... ja jatkossa kysy tai tajua itse olla vain tukena siinä... aina ei osaa pyytää eikä halua anoa tukea... se pitäisi partnerilta tulla kysymättä.... asettaudu toisen asemaan....
lycka till teille...
Muutama juttu tuli tässä mieleen...
- Pari kuukautta on niin lyhyt aika ihmiseloa, ettei siinä ehdi toista tuntemaan kuin pintaraapaisun verran, vaikka olisit yhdessä 24/7.
- Jos tunteet jäähtyvät tuossa kohdassa, tokkopa ovat sitä ennenkään kovin vahvat olleet.
- Sanot "rakastavasi palavasti"... Haloo, olet tuntenut hänet pari kuukautta! Olet ihastunut, hullaantunut... Mutta rakkauteen on vielä matkaa.
- Rakkaus ei tule "etsimällä", vaan elämällä. Tuolla menolla saat vain lisää särkymiä sydämeesi.
Anteeksi, että suhtaudun skeptisesti koko asiaan, joka on sinulle todella tärkeä - mutta hei, aikuisten oikeasti: sinä jäät töistä pois tuollaisesta syystä?!?! Mitä teet, kun sinua kohtaa oikeasti vastoinkäyminen esim läheisen kuoleman vuoksi?!
Jostain syystä kun mulla naiset on vihjannu jotain tuon kaltaista, olen vain antanut olla, ja jatkanut elämääni, noteeraamatta sitä naista. Sitten ne on aina juossu takas :D
"Hän kyllä sanoi että haluisi tykätä musta vielä, joten silloin voisi olla vielä jokin kipinä."
ei tuolle mahda mitään, sinä et vaan sytytä. jos nyt jatkatte, olette parin vuoden kuluttua tilanteessa jossa naista ei kiinnosta seksi eikä mikään muukaan sun kanssasi.
olet hullaantunut, mutta se menee ajan kanssa ohitse. tosin siihen voi kyllä mennä parikin vuotta.
älä kuitenkaan anna haavekuvien ja illuusion pilata tulevia suhteitasi.
jos asia onkin niin, että nainen huomasi, ettei hänellä mitään syvempiä tunteita tulekaan syttymään sinua kohtaan..? Vajaa pari kuukautta ei ole pitkä aika tuntemista ; nainen on ollut ihastunut... Sitten huomannut, ettei ihastuminen muutu miksikään suuremmaksi tunteeksi ja sitten sanonut sinulle, että haluaa olla vain kaveri..? Sellaista on huono mennä muuttamaan, ymmärrät kai... Jos "painat päälle" ja teet itseäsi tykö, se on varmin tapa saada toinen perääntymään - niin ainakin minä olen kokenut.