Onko kenelläkään muulla tilannetta jossa te olette lähes jokaisessa ihmissuhteessa se aktiivinen osapuoli?
Tulee tunne että jos en itse ottaisi ihmisiin yhteyttä niin varmaan kukaan ei ottaisi yhteyttä minuun. Kun vähän aikaa sitten muutama ihminen otti yhteyttä minuun vaikka aiemmin eivät koskaan tehneet niin olin täysin hämilläni. Koska se on niin harvinaista. Tuli heti mieleen että heillä on joku taka-ajatus koska eihän kukaan minuun nyt ottaisi yhteyttä.
Niin ja en sitten todellakaan ole mikään takertuja, omien huolieni toisen kynnykselle kantaja , yleensä sano mitään tökeröä ja aika usein olen kai humorististakin seuraa. Yleensä vielä keskustelen toisten asioista ja aiheesta enemmän kuin omistani.
En ole avualias aatu tai helppo heikki, mutta ajoittain on tunne että tulee hyväksikäytetyksi kun ainoat yhteydenotot ovat kun joku tahtoo seuraa nähtävästi kun heillä ei muuta seuraa ole jne.
Vai onko vain niin että olen tylsä ihminen ja olen kiinnostunut asioista tavalla johon muut eivät osaa yhtyä sekä käsitykseni ihmissuhteista on liian aktviinen tai olen liian energinen toisten ihmisten suhteen?
Olen ollut yhteyksissä myös ihmisiin jotka itse väittävät olevansa tylsiä ja epäkiinnostavia vaikka olen heistä löytänyt puolia jotka kiinnostavat minua, mutta heidänkin kanssaan koko yhteydenpito on kovin yksipuolista. Miksi edes yrittää itse jos toinen osapuoli on aina ns. lahnana?
Miehenä rasittaa tällainen ihmissuhteissa ja sama koskee myös naissuhteitani. Tuntuu että teen valtavasti töitä näissä suhteissani, mutta hedelmät jäävät aina vähäisiksi. Pitäisi varmaan esittää välinpitämätöntä ja vähemmän kysellä kuulumisia. Onhan tällainen avoin, mutta ei liian menevä tyyppi tietysti epäilyttävä ja epämiellyttävä tyyppi.
Tulee tunne että jos en itse ottaisi ihmisiin yhteyttä niin varmaan kukaan ei ottaisi yhteyttä minuun. Kun vähän aikaa sitten muutama ihminen otti yhteyttä minuun vaikka aiemmin eivät koskaan tehneet niin olin täysin hämilläni. Koska se on niin harvinaista. Tuli heti mieleen että heillä on joku taka-ajatus koska eihän kukaan minuun nyt ottaisi yhteyttä.
Niin ja en sitten todellakaan ole mikään takertuja, omien huolieni toisen kynnykselle kantaja , yleensä sano mitään tökeröä ja aika usein olen kai humorististakin seuraa. Yleensä vielä keskustelen toisten asioista ja aiheesta enemmän kuin omistani.
En ole avualias aatu tai helppo heikki, mutta ajoittain on tunne että tulee hyväksikäytetyksi kun ainoat yhteydenotot ovat kun joku tahtoo seuraa nähtävästi kun heillä ei muuta seuraa ole jne.
Vai onko vain niin että olen tylsä ihminen ja olen kiinnostunut asioista tavalla johon muut eivät osaa yhtyä sekä käsitykseni ihmissuhteista on liian aktviinen tai olen liian energinen toisten ihmisten suhteen?
Olen ollut yhteyksissä myös ihmisiin jotka itse väittävät olevansa tylsiä ja epäkiinnostavia vaikka olen heistä löytänyt puolia jotka kiinnostavat minua, mutta heidänkin kanssaan koko yhteydenpito on kovin yksipuolista. Miksi edes yrittää itse jos toinen osapuoli on aina ns. lahnana?
Miehenä rasittaa tällainen ihmissuhteissa ja sama koskee myös naissuhteitani. Tuntuu että teen valtavasti töitä näissä suhteissani, mutta hedelmät jäävät aina vähäisiksi. Pitäisi varmaan esittää välinpitämätöntä ja vähemmän kysellä kuulumisia. Onhan tällainen avoin, mutta ei liian menevä tyyppi tietysti epäilyttävä ja epämiellyttävä tyyppi.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Normimeininkiä Suomessa. Minullakin paljon kokemusta tuosta, että jollen itse ole aktiivinen ja soittele perään, niin yhteydenpito katkeaa. Olen jotkut tällaiset lahnat pudottanut pois tuttavapiiristäni, kun en jaksanut sitä yksipuolista yhteydenpitoa. Kyllä kaverisuhteissa yhteydenpidon pitää olla vastavuoroista.
Miksi se ei sitä usein ole, olen miettinyt syitä siihen. Uskon että monet eivät käsitä tätä vastavuoroisuuden periaatetta ja ylipäätään yhteydenpidon merkitystä. Ehkä heidän mielestään kaverisuhde on normaali ja hyvällä mallilla, he eivät vain ole tulleet tajunneeksi, että yhteydenpito on kokonaan sen toisen varassa, se on aina hän, joka soittaa. Tai sitten näitä ei vain kiinnosta tarpeeksi itsekin ottaakseen yhteyttä. Tai ovat niin kiireisiä. Kai se on tapauskohtaista, mistä milloinkin on kyse.
Itsellä tuttu, joka aina puhui, että pitäisi tehdä sitä ja tätä, pitäisi nähdä, lähde joskus mukaan sinne... No aina se olin minä joka soitteli, ja arvaa järjestettiinkö koskaan näitä tapaamisia ja aktiviteetteja? Toiset ovat paskanpuhujia, puhuvat paljon tarkoittamatta mitään, tai sitten kaikki jää aina vain suunnitteluasteelle.
"Normimeininkiä Suomessa."
Onkohan näin? En tiedä edes kumpi on pahempi vaihtoehto. Se että tuo tapahtuu vain minulle ja en ymmärrä missä mättää vai se että tuo on vain asioiden tila ihmissuhteissa. Masentaa tuollainen.
"Minullakin paljon kokemusta tuosta, että jollen itse ole aktiivinen ja soittele perään, niin yhteydenpito katkeaa. Olen jotkut tällaiset lahnat pudottanut pois tuttavapiiristäni, kun en jaksanut sitä yksipuolista yhteydenpitoa."
Näin tein minäkin muutamalle, mutta jos näitä oikeasti aletaan merkkaamaan niin listasta tulee pelottavan pitkä ja siinä putoaa melkein kaikki pois.
"Uskon että monet eivät käsitä tätä vastavuoroisuuden periaatetta ja ylipäätään yhteydenpidon merkitystä. Ehkä heidän mielestään kaverisuhde on normaali ja hyvällä mallilla, he eivät vain ole tulleet tajunneeksi, että yhteydenpito on kokonaan sen toisen varassa, se on aina hän, joka soittaa. Tai sitten näitä ei vain kiinnosta tarpeeksi itsekin ottaakseen yhteyttä. Tai ovat niin kiireisiä. Kai se on tapauskohtaista, mistä milloinkin on kyse."
Olet varmaan oikeilla jäljillä etteivät tajua. Ehkä siihen on monta syytä: kiire, toisen aktiivisuus luo passiivisuutta, ei ymmärretä vastavuoroisuus-periaatetta, ei huomata ottaa yhteyttä, toinen ei kiinnosta tarpeeksi paitsi joskus jne.
"Itsellä tuttu, joka aina puhui, että pitäisi tehdä sitä ja tätä, pitäisi nähdä, lähde joskus mukaan sinne... No aina se olin minä joka soitteli, ja arvaa järjestettiinkö koskaan näitä tapaamisia ja aktiviteetteja? Toiset ovat paskanpuhujia, puhuvat paljon tarkoittamatta mitään, tai sitten kaikki jää aina vain suunnitteluasteelle."
Minulla oli samankaltainen tuttava. Tosin hän ehdotti kesken tapaamisen jotain ex tempore juttuja joihin ei yksinkertaisesti voinut silloin aina lähteä. Liekö sitten loukkaantunut mutta aina kaikki tapaamiset varattiin tosi nopeasti ja sitten hän ehdotti kesken tapaamisen jotain menoa jonnekin. Varmaan tosi hauskaa joistakin, mutta oli usein kieltäydyttävä. Sitten kun hänelle ehdotti samankaltaista menoa paremmalla ajalla niin se ei sitten enää kiinnostanutkaan.
Olen todella väsynyt näihin joiden säkkipillin mukaan pitää tanssia.
olen itse joissakin tuttavuussuhteissa ajautunut passiiviselle linjalle vastapuolen käyttäytymisen vuoksi. Nämä kaverit ovat yleensä tavatessa tosi mukavia ja pidän heistä, tapaan heitä mielellään ja tapaisin mielellään useamminkin, ja olen aikanaan yrittänyt itsekin pitää vastavuoroisesti yhteyttä heihin ehdottamalla tapaamisia, mutta he ovat käytöksellään saaneet minut lopettamaan ehdotukset. Ovat saattaneet joko suoraan aina kieltäytyä ehdottamistani tapaamisista tai sitten tapaaminen on sopinut heille, mutta tapaamisessa he ovat käyttäytyneet mielestäni tylysti tai muuten käytökselään osoittaneet, ettei ollut sopiva hetki tavata. Koska heidän aloitteestaan tavatessa osaavat käyttäytyä kunnolla ja olla ystävällisiä, niin olen päätellyt, että parempi tavata vain silloin, kun ovat sillä tuulella, että jaksavat seurustella. (ja sitähän en voi itse tietää, niin parempi odottaa, että se aloite tulee sieltä suunnasta)
Kerroit, että olet avoin ja kiinnostunut ihmisistä. Se saattaa näyttää ulkopuolisesta myös siltä, että olet koko ajan menossa ja ettei sinulla ole aikaakaan kaikille tutuille, mikä saattaa myös tehdä ei niin läheisistä ihmisistä passiivisia. (suomalaiset ei viitsi häiritä, jos ei tiedä, kiinnostaako seura oikeasti)
"Ovat saattaneet joko suoraan aina kieltäytyä ehdottamistani tapaamisista tai sitten tapaaminen on sopinut heille, mutta tapaamisessa he ovat käyttäytyneet mielestäni tylysti tai muuten käytökselään osoittaneet, ettei ollut sopiva hetki tavata."
En kyllä muista moista kohdallani.
Joskus olen jotakin joutunut perumaan tai siirtämään, mutta niin on toinenkin. Usein olen raivannut tilaa kalenteristani että sopisi nähdä jotakin. Takaisin on usein tullut tämä "katellaan ensi viikon lopulla". Arvaahan sen että se seuraavan viikon loppu tarkoittaa vielä viikko siitä eteenpäin, ehkä.
Tuota tylysti käyttäytymistä en edes ymmärrä.
"Koska heidän aloitteestaan tavatessa osaavat käyttäytyä kunnolla ja olla ystävällisiä, niin olen päätellyt, että parempi tavata vain silloin, kun ovat sillä tuulella, että jaksavat seurustella. (ja sitähän en voi itse tietää, niin parempi odottaa, että se aloite tulee sieltä suunnasta)"
Tämä oikeastaan kuulostaa enemmän noiden kavereideni käytökseltä kuin minun käytökseltä. Valittevasti jos en itse ottaisi vain heihin yhteyttä niin ei varmaan koskaan tulisi mitään.
"Kerroit, että olet avoin ja kiinnostunut ihmisistä. Se saattaa näyttää ulkopuolisesta myös siltä, että olet koko ajan menossa ja ettei sinulla ole aikaakaan kaikille tutuille, mikä saattaa myös tehdä ei niin läheisistä ihmisistä passiivisia. (suomalaiset ei viitsi häiritä, jos ei tiedä, kiinnostaako seura oikeasti)"
Miten ei voi olla aikaa tutuille jos ehdottelee tapaamisia kuitenkin?
Itsestäni vaikuttaa että se että on itse aktiivinen tekee muista passiivisia Suomessa, mikä on aika surkeaa.