Hei!
Olisiko kenelläkään tietoa mistä netistä voisin löytää vertaistukea monikulttuurisista suhteista? Olen eronnut ( seurustelimme pitkään, ei naimisissa ). Mies ei jätä rauhaan..Haluaisin keskustella jossain ja kysellä neuvoa tilanteeseen ja tunteisiin..
kiitos!
Olisiko kenelläkään tietoa mistä netistä voisin löytää vertaistukea monikulttuurisista suhteista? Olen eronnut ( seurustelimme pitkään, ei naimisissa ). Mies ei jätä rauhaan..Haluaisin keskustella jossain ja kysellä neuvoa tilanteeseen ja tunteisiin..
kiitos!
Vastaukset 20
Vanhimmat
Poliisilta.
Onko mulattilapsia?
sellaisen ryhmän perustamista. Tiedän, tulisi tarpeeseen. Jospa saisin lähiaikoina aikaiseksi :)
se ero aina on oli sitten monikulttuurisuus tai ei. En ymmärrä tätä vähättelyä et hei no se oli ulkomaalaisen kanssa...sitä nyt sattuu tyyliin. Samanlaisia kipeitä asioita se ero tuo oli puoliso sitten mistä päin tahansa kotoisin. Kysele vertaistukea vaikka tuolta avoero palstalta. Kunnalliselta puolelta ei saa mitään tukea ellei kyseessä ollut avioliitto tai yhteisiä lapsia. Mutta koita jaksaa ja muista että päivä päivältä helpottaa...vuosi parikin siihen saattaa mennä mutta anna itsellesi aikaa toipua. Ja uuteen suhteeseen ei kannata ryhtyä vaikka monet niin tekevät helpottaakseen ikävää. Mikään uusi ei voi alkaa ennenkuin vanha on käsitelty kokonaan pois. Ja aina helpompihan se ero on ellei ole yhteisiä lapsia. Koittakaa pysyä kuitenkin ystävinä ja puhukaa puhukaa ja puhukaa. Koska hän jos kuka tietää miltä sinusta tuntuu ja käy itse läpi samoja asioita. Riippuen tietenkin miten riitaisa ero on ollut. Jotkuthan eivät pysty puhumaan toisilleen ollenkaan..ja viehän se aluksi aikaa. Voimia!!!
Googlaa Naisten linja,sieltä ainakin osataan neuvoa.
Tottakai se ero on kipeä, oli kansalaisuus mikä tahansa. Mutta pointti on varmaan siinä, jos on 10 naista jotka ovat olleet aviossa suomalaisen kanssa kun taas mukana on 1 ulkomaalaisen kanssa eronnut nainen, niin luulen että tämä ulkomaalaisen kanssa eronnut jää ns. jalkoihin. Luulenpa että siinä porukassa ei ihan ymmärrettäisi sitä ulkkiksesta eronnutta naista. Kun olen työpaikalla, niin minä joka olen ulkomaalaisen kanssa aviossa, niin kysytään aika häikäilemättömästi kaikkia yksityisasioita. Esim. missä puoliso on töissä vai onko yleensä töissä, mistä saa rahaa, miten tapasitte (jos lomamatkalla) niin silloin katsotaan heti kieroon, lähetätkö rahaa puolisosi kotimaahan, osaako kieltä. Kun taas aviossa suomalaisen miehen kanssa, eipä sitten kukaan ole kiinnostunut siitä suomalaisesta miehestä, mitään ei oikeastaan kysytä. Erotilanne varmaan sama, et olisi samanarvoisessa asemassa kuitenkaan, eli parempi on perustaa vaan mokueroille oma palsta.
juuri ns.erityisryhmille omia palstoja mielestäni vaan lisätään sitä eriarvoisuutta. Samanlaisten asioiden kanssa ihmiset painiskelee oli kyseessä sitten ulkomaalainen tai kotimainen kumppani. Yhtälailla siinä sovitaan kippojen ja kuppien jakamisesta, lasten huoltajuudesta ym..asioista. Mielestäni pitää juuri pyrkiä siihen että ollaan ihan samanarvoisessa asemassa!! Eikä lokeroitua johonkin missä vain naiset joilla ulkomaalainen kumppani! Tuskin siinä erotilanteessa ketään kiinnostaa se mitä kieltä ex puoliso on liiton aikana puhunut tai missä hän on ollut töissä. Ehkä tähän mm.työpaikalla kyselemiseen liittyy juuri silloin se uteleminen jos kerrotaan heti ensimmäiseksi että hei minä olen se jolla ulkomaalainen puoliso. Miksi näin pitää olla. Minä olen aina puhunut miehestäni, lasteni isästä, en ulkomaalaisuudesta. Siitä kuka hakee lapset tarhasta tai kumpi menee vanhempain iltaan...monille on tullut sitten yllätyksenä ja positiivisena sellaisena kun työpaikan parkkipaikalta onkin hakenut mies jolla juuret selvästi jossain muualla kuin suomessa.
Eihän kyse ole eriarvoisuudesta, jos perustetaan vertaisryhmä mokuliitosta eronneille. Se on just niin kuin tuossa edellä (aloittaja?) todettii, mokuliittoa pidetään "julkisena". Sen kuvioita pitäisi kaikkien saada penkoa. Erotilanteessa sellainen liitto on vieläkin kiinnostavampi kun voi nauraen todeta, että kyllähän sen arvas. Monessa työpaikassa vaan on niin, että ne työkaverit on uteliaampia silloin kun kumppani on ulkomaalainen. Ja se suhtautuminen on edelleenkin ennakkoluuloista ja usein myös negatiivista.
Samanarvoisia ollaan kun voidaan keskustella asiasta sellaisten kanssa jotka ovat samassa tilanteessa ja ymmärtävät asian erityis piirteistä jotain. Vaikka mokuliitossa ns. peruskuvio on sama, niin jokaiseen tuo se kumppanin kulttuuri omat vivahteensa.
Ehkä tähän mm.työpaikalla kyselemiseen liittyy juuri silloin se uteleminen jos kerrotaan heti ensimmäiseksi että hei minä olen se jolla ulkomaalainen puoliso.
Riittää ihan kun on ulkomaalainen nimi, ei sitä ulkomaista puolisoa tarvitse erikseen mainita. Meinaatko että se ensin huudetaan kun tulee eka päivää töihin: Hei kaikki, minä olen naimisissa ulkomaalaisen kanssa. Luulet varmaan toisia ihmisiä jotenkin tyhmiksi, halooo...
Sinun viesti toimii vain teoriassa, kaunista luettaavaa. Käytäntö onkin sitten toinen. Itsellä jos olisi erotilanne, mielellään juttelisin sellaisen kanssa jolla vastaava tilanne ja tietäisi asiasta enemmän. Kun noissa ryhmissä keskustelee, niin se jolla ulkkis puoliso, pidetään jotenkin eriarvoisessa asemassa. Itse koen ainakin jotkut kysymykset todella ahdistavina. Jos esim. joku kysyy lähetätkö rahaa miehesi kotimaahan, jos vastaat että mitä hittoa se sulle kuuluu, he olettavat heti että kyllä se on niin tyhmä että lähettää. Jos vastaat ei, niin katsotaan siihen malliin että valehtelee. Ei kukaan varmaan kysy suomalaispariskunnilta samaa.
Toinen viestittäjä kirjoittaa kanssa asiaa.
ehdottomasti oma ryhmä mokupareille koska kaikki he eroavat jossakin kohtaa ja silloin on suuri tarve juuri heidän omalle eroryhmälle. En minä ainakaan haluaisi olla samassa porukassa naisten kanssa joilla turkki,marokko,afrikka,aasia ym.miehiä. Kyllä se raja menee tuossa ranska-saksa paikkeilla, ei sieltä alaspäin. Teidän kohdalla muutenkin suhteissa naiset ilmeisesti heitä jotka hoitaa kaiken..tuli mieleen tuosta rahan lähettämisestä ja miehet vähän elelee niinkuin siinä siivellä sivussa.
sinun kanssasi samaan ryhmään sovittais. Raja menis just meidän välistä olipa kyse mistä tahansa ryhmästä. Tuli mieleen tuosta viestistä. Kun kerran tiedät kaikkien eroavan "jossakin kohtaa", ymmärrätkö, että monilla se kohta on vasta kuolema?
Siinäs näette, yritäppä keskustella asiallisesti...
Sinähän olet mies kirjoituksestasi päätellen, oletko yleensäkin noin innokas liittymään marttakerhoon ja esittää siellä Elvistä?? Kaikkiko eroavat??? Taidat olla hakoteillä pahasti.
Teidän kohdalla muutenkin suhteissa naiset ilmeisesti heitä jotka hoitaa kaiken..tuli mieleen tuosta rahan lähettämisestä ja miehet vähän elelee niinkuin siinä siivellä sivussa.
Siis, kysymys oli, kun toiset ihmiset esittävät ahdistavia kysymymksiä, ei tarkoita sitä että lähettää. Toisekseen Thaimaahan lähetetään kanssa perheille rahaa, miten se poikkeaa silloin jos lähettää miehen perheelle rahaa, minusta sama asia!
"sellaisen ryhmän perustamista. Tiedän, tulisi tarpeeseen. Jospa saisin lähiaikoina aikaiseksi :) "
Kirjoitat että olet suunnitellut sellaisen perustamista.Minä sinun koulutuksesi on,onko sinulla sama kokemus,takana,vai elätkö itse n.s. onnellisessa mokusuhteessa?
Onko sinulla riittävää tietoa ja taitoa ja omakohtainen kokemus vaikeasta moku erosta tai siitä mitä kaikkea voi pahimmillaan moku suhteessa eroaminen tuoda tullessaan.
Oletko itse jo edes jonkin verran parantunut eron tuomasta rikkinäisyydestä?
Jos ei ole ,siinä voi ryhmän keskustelut mennä sinne kukkahattu -täti puolelle,halutaan ymmärtää ja sallia erilaisuus,toisen kulttuuritaustan vuoksi,suomalaisen naisen vapautta ja tasa-arvoa polkien.
Pahimmillaan taitamaton ryhmänvetäjä saa,vaikka kuinka hyvää tarkoittaen,enemmän henkistä pahoinvointia aikaan,kuin edesmennyt liitto itsessään.
Joka suhteessa tehdään kompromisseja,mutta ei toisen henkisen tai fyysisen hyvinvoinnin kustannuksella,mitä valitettavan usein liittyy näihin suhteisiin.
Ystävättareni,jolla vuosikymmenien mokuliitto takana ja nyt leskeksi jäätyään,sanoi,kyllä hänen täytyi olla se joka suunsa kiinni piti,niin kaikki sujui hyvin,hän pelkäsi miehensä suuttumista.Muuten hän sai kyllä hoidella kaikki asiat vapaasti,mutta hänen tuli muistaa mikä on naisen paikka eri uskontokuntaa edustavan miehen mielestä ja siihen hän sopeutui.
En halua aliarvioida kykyjäsi,mutta haluan että mietit todella lähtökohtia,näillä asioilla ei olisi vara harrastella.
Googlaa yhdistys monikulttuuriset perheet. Käsittääkseni niillä oli, tai on perusteilla, vertaistuki ryhmä eronneille.
Tsemppiä!!! Ero on aina pieni kuolema ja se sattuu kauan. Ei ole hyvä olla yksin.
Olet siis eronnut ja mies ei jätä rauhaan,onko suhteeseen liittynyt henkistä tai fyysistä väkivaltaa,onko mies pyrkinyt rajoittamaan sinun perusoikeuksiasi?
Millä tavalla mies ei jätä sinua rauhaan,kertooko ettei pärjää ilman sinua,elämä ei ole mitään ilman sinua,onko hän pettänyt sinua?Vai uhkaako terveyttäsi ja hyvinvointiasi,seuraako sinua ja tekemisiäsi?
Suomessa on oikeus erota huonosta suhteesta ja se ei tarkoita sitä että suhteessa ei olisi ollut myös hyviä aikoja vaan kokonaisuus huomioonottaen,kun on eronnut,ei siitä tarvitse kantaa syyllisyyttä loputtomiin hänen jonka aloitteesta ero on tullut.
Jos eron jälkeen on vaikeaa sen tähden että mies ei ymmärrä eron lopullisuutta,sinä tarvitset siihen kyllä tukea,psyäksesi erossa tästä miehestä.
Ei siihen tarvita erikseen moku kerhoa jossa asiaa käsitellään,vaan jos siihen liittyy minkäänlaista alistamista miehen taholta,vaikka ilman fyysistä väkivaltaakin,mutta hän painostaa ja uhkaa sinua,on sinulla oikeus mennä tukiryhmään jossa on saman kokeneita naisia,sillä ei ole merkitystä onko mies ollut suomalainen tai ulkomaalainen,millainen miehen tausta on tai siihen ei vaikuta uskonto.
Miehellä parisuhteessa ei ole oikeutta rajoittaa valinnanvapauttasi,eikä perusoikeuksiasi,jotka sinulle kuuluvat suomessa.
Kun saat vertaistukea ryhmässä,jossa on saman kohtalon läpikäyneitä naisia,korostan edelleen sitä että miesten ei tarvitse olla samanmaalaisia,siellä tulet huomaamaan sen että minkään maan miehellä ei ole oikeutta uhata sinua millään tavalla,painostaa sinua millään tavalla jo tehdyn päätöksen suhteen.
Ketjussa mainittu naisten linja on erittäin hyvä siinä suhteessa,sieltä löytyy saman kokeneet ihmiset,sieltä osataan neuvoa sinua eteenpäin,sieltä osataan kertoa sinulle sinun oikeutesi suomessa.
Siellä sinua ei syyllistetä valinnasta johon olet tullut.
Sillä ei ole merkitystä jos "toiset"selviytyvät moku suhteessa ja sinulle sanotaan että vain tämä sinun kumppanisi on käyttäytynyt näin,ei näiden muiden.
Asiat joista et pidä miehen suhteen,ne sinun täytyy uskaltaa vaikka kirjoittaa paperille,nimetä ne rehellisesti ja silloin asiantuntija avusta voi olla hyötyä,missä voit turvallisessa seurassa todeta mikä on väkivaltaa;fyysistä tai henkistä.
Koska jos sinä saisit olla tasa-arvoisessa rakastavassa suhteessa tämän miehen kanssa,tuskin te olisitte edes eronneet.
Hyvää kevättä.
että ns. fiksuiltakin vaikuttavat ajattelevat ulkomaalaisen miehen naineiden naisten olevan samasta puusta veistettyjä. Ja sellaisina elämän perusasioita ymmärtämättömiä. Kyse kuitenkin on aikuisista ihmisistä joilla on elämän kokemusta muustakin kuin siitä hankalasta suhteesta, kykyä ajatella asioita, mutta ei juuri tarvitsemallaan ketään kenen kanssa keskustella, "haukkua ja huutaa" paha olonsa pois.
Kiitos sanoistanne paljon! Ja kiitos edellisestä viestistä. Jo nämä sanat helpottavat jonkun verran :)!
Olen ottanut yhteyttä perheasiain neuvojalle, ja aika sinne pitäisi järjestyä piakkoin.
Meillä ei ole lapsia. Asuimme joskus yhdessä muutaman vuoden ja muutaman vuoden erikseen, erostamme on 6kk. Henkistä alistamista oli paljon ja jos yksi päivä oli hyvä niin sitä seurasi aina muutama huono. Tuntui, että koskaan ei ollut tasapainoa, olin surullinen ja yksinäinen. Meillä oli silti rakkautta ja paljon hyviä hetkiä. Mutta en enää pystynyt jatkamaan. Mukana oli muutaman kerran lyömistä sekä lopussa paljon uhkailua, myös taloudellisesti menetin paljon..Liian kauan yritin, mutta myös minä tein virheitä. Petin miestäni, mitä kadun.
Hän sanoo, että on parantanut tapansa ja haluaa saada luottamuksemme takaisin ja ei kuulemma ikinä anna periksi. Hän ei hyväksy, että minä jätin ja lähdin. Olen ollut yhteydessä aika ajoin. Jos pystyisimme olemaan vain ystäviä niin ok, mutta luulen, että se ei vielä tässä vaiheessa onnistu.
Olen ennenki eronnut ja tiedän itse miten tälläisessä tilanteessa pitäisi toimia. Mutta olin mieheni ensimmäinen pitkä suhde. Olemme 30-kymppisiä. Harmittaa suunnattomasti, että en saa häntä "tajuamaan" asioita, enkä sitä miltä minusta on tuntunut ja tuntuu. Tiedän, että hän haluaa perheen ym kanssani ja rauhallisen elämän. En halua vaan enää mennä takaisin. Tiedän, tarvitsen ulkopuolista apua, etten vaan enää lankea. Hänellä on paljon narsistisia piirteitä, olen huomannut kun nyt olen lukenut enemmän asiasta.
Mutta tiedän, että tämä vie aikaa. Kumpa saisimme kaikki elää rauhassa ja sulassa sovussa. :)
Sen vaan toivoisin, että mieheni löytäisi uuden. Mutta hän ei ole valmis kuulemma mihinkään eikä halua muita. Pelkään päivää kun olen vakavasti suhteessa toisen kanssa, miten hän reagoi. Hän on nyt jo kertonut sen olevan sula mahdottomuus. Hän ei kuulemma hyväksy sitä ikinä.
Tiedän, nämä voivat vain olla puheita ja eron jälkeen hyvinkin tavallisia. Silti en voi olla kuulematta ja miettimättä niitä...
oliko parempi kuin suomalainen?
Sinua vietiin kuin pässiä narussa :)
Ymmärrän mielipiteesi. Sanotko silti tuon kaikille, jotka elävät huonossa/samanlaisessa parisuhteessa myös suomalaisen kanssa?
Suhde ei aina ole kenelläkään ruusuilla tanssimista, on ongelmia joista pääsee yli tai ei pääse. Tiedän toki, että minun olisi pitänyt lähteä suhteesta jo aikaisemmin. Joskus siitä vain ei pääse irti, tilanteista riippuen, jos ei olekaan niin vahva kuin on luullut.
En sanoisi onko suomalainen vai ulkomaalainen parempi. Molemmissa on yksilöitä. En silti rupea mittimään vaihtaisinko edellisiä suhteita vai en. Kaikella on syynsä. Tulevaisuudessa ei tiedä minkämaalaisen miehen kohtaa, kunhan se on oikea minulle ja suhde on kunnossa. Mutta sen taidan tietää, että sen on oltava samasta uskontokunnasta kuin minä.