Minulla on kaksi naista, joita kumpaakin rakastan. Ensimmäinen on vaimoni, jonka kanssa yhteistä henkilöhistoriaa on vuosikymmeniä. Toisen olen tuntenut muutaman vuoden, jonka kanssa ystävyys syveni rakkaudeksi. Alussa häpesimme kumpikin rakastumistamme, koska pelkäsimme mihin kaikki johtaisi. Se johtikin vain ystävänrakkauteen ja suhteemme kunnioittamiseen.
Monissa keskusteluissamme totesimme elävämme henkisesti hyvin rikasta elämää. Puhumme aina kaikki asiat halki. Jo alussa keskustelimme seksistä, jota emme harjoittaisi koskaan. Suuteleminenkin on meillä jyrkästi kielletty. Molemmat puolisomme tietävät ystävyydestämme. Soittelemme, mailailemme ja käymme joskus baarikahvilla nokikkain jutellen. Kaikki puolisoidemme tieten.
Kummankaan parisuhde ei ole kärsinyt ystävyydestämme, vaan tuonut uutta vireyttä molempien kotielämään. Minulla on kymmenkunta muutakin naisystävää, jotka vaimonikin tuntee. Heidän kanssaan yhteydenpito on vähäisempää. Olen suunnattoman onnellinen tästä kaikesta. Varatun miehen ja naisen puhdas ystävyys on minulle ihmissuhdehuippu. Jos pääset tällaisesta onnesta osalliseksi, tee kaikkesi vaaliaksesi suhteen puhtautta. Muista, että pelkkä suudelma voi olla kipinä, joka polttaa ihanan elämän poroksi.
Monissa keskusteluissamme totesimme elävämme henkisesti hyvin rikasta elämää. Puhumme aina kaikki asiat halki. Jo alussa keskustelimme seksistä, jota emme harjoittaisi koskaan. Suuteleminenkin on meillä jyrkästi kielletty. Molemmat puolisomme tietävät ystävyydestämme. Soittelemme, mailailemme ja käymme joskus baarikahvilla nokikkain jutellen. Kaikki puolisoidemme tieten.
Kummankaan parisuhde ei ole kärsinyt ystävyydestämme, vaan tuonut uutta vireyttä molempien kotielämään. Minulla on kymmenkunta muutakin naisystävää, jotka vaimonikin tuntee. Heidän kanssaan yhteydenpito on vähäisempää. Olen suunnattoman onnellinen tästä kaikesta. Varatun miehen ja naisen puhdas ystävyys on minulle ihmissuhdehuippu. Jos pääset tällaisesta onnesta osalliseksi, tee kaikkesi vaaliaksesi suhteen puhtautta. Muista, että pelkkä suudelma voi olla kipinä, joka polttaa ihanan elämän poroksi.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Kukaan ei taida vastata siksi, että kukaan ei usko noin puhtoiseen elämisen ja olemisen käsitykseen. Ihmiset ovat niiin jämähtäneitä entisaikain kaavoihin, että jos jollakin ihmisellä on muita eri sukupuolta olevia 'ystäviä', niin ei se mitään muuta VOI olla kuin sexysuhe.
Toivotan sinulle onnea lisää onnelliseen elämääsi, sinulla riittää sitä, mikä suurimmalta osalta muita puuttuu ja siksi niiltä muilta puuttuu onnikin elämästä. Se kun asuu no. omien korvien välissä, muualta sitä on turha etsiä ja hakea. - Wappua teille kaikille, onnellisille naisillesikin.
asia ymmärtää itselleni, kun en ole vastaavaa kokenut...
Ensimmäisenä tulee mieleen, että jollette olisi tiukkoja päätöksiä tehnyt sen suhteen, ettei suhdetta päästetä fyysiselle tasolle, teillä olisi ilmielävä avioliiton ulkopuolinen rakkaussuhde..?
Itselläni on pari hyvää miespuolista ystävää, joista oma mieheni tietää ts tuntee heidät. Kummankaan kanssa en ole kokenut mitään, mitä voisi tulkita rakkaudeksi... Syvää kaveruutta ja ystävyyttä, mutta ei rakkautta, samoja fiiliksiä kuin mitä tunnen naispuolisia kavereitani kohtaan. Rakkaus on minulla varattu omalle miehelleni ja kun ajattelen asiaa toisinpäin eli että mieheni kertoisi minulle naisystävästään, jota kohtaan tuntee nimenomaan rakkautta, se loukkaisi minua. Loukkaisi, vaikka tietäisin, että asiaan ei sisälly mitään fyysistä. Kun on parisuhteessa, en minä ainakaan halua olla "samalla viivalla" kenenkään toisen kanssa... En osaa kuvitella, että puhuisin miespuolisten ystävieni kanssa "aivan kaikesta", vaan heidän kanssaan on eri aiheet kuin aviomieheni kanssa. Valitettavasti olen niin ahdaskatseinen, että jotenkin tökkii ajatus, että vastaavasti miehelläni voisi olla sellainen ystävätär, jonka kanssa puhuisi asioita, joita ei minun kanssaan "voi".
Kirjoitat, että vaimosi tietää tästä ystävästäsi. Miten paljon olet kertonut - siis aivan juurta jaksainko rakastumisfiiliksistä saakka..? Mitkä ovat hänen reaktionsa olleet?
ole voinut kertoa rakkaudestamme. Kukapa perheenäiti-tai isä kertoisi puolisolleen ihan kaiken. Umpikieroudella ja umpirehellisyydellä kukaan ei tässä maailmassa pärjää. Joka tapauksessa nautin kohdalleni osuneesta onnesta, jota toivon kaikille muillekin.
Rakkaudesta en toki ole sanan varsinaisessa mielessä kertonut, koska sehän käsitetään liittymään vain ja ainostaan parisuhteeseen ja seksiin liittyväksi. Eli suomeksi sanottuna IHMINEN EI VOI RAKASTAA TOISTA, ELLEI NUSSI TÄMÄN KANSSA !. Anteeksi tämä voimallinen ilmaisu, mutta juuri noinhan ihmiset ajattelevat.
Ehkäpä meidän kaikkien ( koskee koko maailmaa) tulisi miettiä, mitä me olemme, mitä me teemme, mitä ovat tekojemme seuraukset ja miksi emme voisi rakastaa vilpittömästi toisiamme ilman mitään pyyteitä.
Mitä tekemistä OIKEALLA rakkaudella on sexyn / panemisen kanssa ? Sellainen immeinen, joka rakastaa oikealla lailla kaikkea elävää ja olevaa, kykenee tuntemaan sitä fiilistä liittämättä siihen sukupuoliviettiä. Ja tämä on yleisesti iiihan paranormaali-ilmiö, skeidaa ihmeisille.
Noh, kun 'rakkaus' on niin ahtaisiin rajoihin rajattu yliarvostettu sana, niin voihan sitä kutsua sielujen sympatiaksi / kemioitten kohtaamiseksi / henkiseksi yhteenkuuluvuudeksi / tunnetoveruudeksi / sydämen sykkeeksi samaan tahtiin ...
Kaikki ihmissuhteet rikastuttavat elämää, miksi niitä pitäisi säännöstellä jonkun ikiaikaisen, ahtaan, rajoittavan perhe- / parisuhdeajattelun vuoksi !
tässäpä sitten puhkesi kupla...
"En tietenkään ole voinut kertoa rakkaudestamme. Kukapa perheeäiti- tai isä kertoisi puolisolleen ihan kaiken".
Niin, ei varmaan kerrokaan... Sinä nautit "kohdallesi osuneesta onnesta"... Et USKALLA jakaa asiaa vaimosi kanssa, jonka PITÄISI olla se TÄRKEIN ihminen maailmassa. Sorry, mutta meni kyllä täysin maku asiaan. Aloitus kuulosti hienolta - niin hienolta, että se sai heräämään ja ajattelemaan, että vau, tuollaistakin siis voisi olla... Mutta totuus on se, että HENKISESTI olet koko ajan uskoton vaimollesi, vaikka seksiä et naisystäväsi kanssa harrastakaan. Se, että pidätte housut jalassa, ei tee asiasta salasuhdetta kummempaa.
Älä nipota ! Molempien puolisot tietävät asiasta, siis mikä "salasuhde". Jos "rakastumista" ei sanota ääneen, niin sehän on hellää hienovaraisuutta kun ymmärtää, että toinen pahoittaisi siitä mielensä. Jos tietäisi, että ei pahoittaisi, niin silloinhan sen voisi julkistaa.
Sitäpaitsi; 'rakkaus'-sanaa on käytetty sitä varten, että ei ole keksitty asialle muuta nimitystä. Ollet kai lukenut muutkin vastaukset kuin omasi. Kiintymyksen ihmisiin voi ilmaista ja kuvata muunkinlaisilla sanoilla, mutta toi h-n 'rakkaus' on niin iskostettu immeisten päihin, että sitä viljellään siellä sun täällä eikä kukaan kuitenkaan oikeasti ymmärrä sen tarkoitusta. Panemisen kanssa sillä ei ainakaan ole mitään tekemistä.
On hienoa, että edes jotkut pystyvät liiton ulkopuolisiin, platonisiin ihmissuhteisiin. On tooosi hienoa, että kaikki eivät kulje pakkopaita päällä ahdistavat rajat ympärillä samaa rajoitettua ympyrää koko elämänikänsä. Sellaisia parisuhteet ovat pahimmillaan ja sellainen ajatus saa tämän flikan mielipuolisuuden rajamaille.
on puhejennut niin otetaanpa poksauksesta kaikki irti. Koska olen käsityksesi mukaan henkisesti uskoton vaimolleni, kokeileppa seuraavissa asioissa olla umpirehellinen. Jos et ole, mieti oletko valehtelija, tai muuten epärehellinen. Ystäväsi on ostanut uuden kesämekon, joka ei mielestäsi istu hänelle. Pomosi kertoo töissä uudesta ideasta jonka tiedät toimintalelvottomaksi. Ystäväsi on ostanut innoissaan taulun, joka on mielestäsi kauhea. Jne. Kokeileppas olla umpirehellinen ja kertoa heille näkemyksesi, tai älä sittenkään, koska se voisi tehdä Sinusta vastenmielisen ihmisen, johon Sinulla ei liene halua.
Kirjoituksesi on kaikkinensa kiitettävä. Se kuvaa oivallisesti meidän suomalaisten heikkoa itsetuntoa, jossa kaikki onnellisuus pyritään polkemaan maan rakoon ja löydetään takuuvarmasti joku seikka, millä mollataan mahdollisimman täydellisesti se kaikki lähimmäisenrakkaus jota me kaikki kuitenkin sydämessämme kaipaamme.
Lukaisin tämän viestiketjun mielenkiinnolla. Ottamatta kantaa siihen, mitä kummankin puoliso tietää tai ei tiedä, niin perusasia on mielestäni eroottinen ystävyys. Kummatkin voat toisiinsa ihastuneita. Sen verran on järkeä pelissä, että ei kosketella. Koska kosketus johtaa väistämättä tilanteeseen, jossa roihahtaa. Kun tapaat tämän naisen tai puhut hänen kanssaan puhelimessa, niin jalkovälissä alkaa tuntua turvotusta, eikö vaan. Naiselle pelkän äänesi kuuleminen saa pöksyt kostumaan. Hän ei edes välttämättä tiedosta sitä, mutta kyllä sen kutkan tuntee muutenkin. Tiedän, koska olen tämän kokenut. Me olimme ja olemme molemmat vapaita. Haluamme toisiamme, siksi emme voi koskettaa toisiamme, koska roihu on siinä samantien. Muiden seurassa saatan saada häneltä suukon tai kosketuksen yllättäen, koska hän tietää, että minun pitää käyttäytyä, enkä voi siinä tehdä mitään muuta, käydä kimppuun.
Ystävytemme perusta onkin siis kiihottava tunne, jota molemmat pidämme yllä, se on kuin uhkapeli, kumpi voittaa tai häviää, kummalla pettää hermo ennemmin. Minä haluan häntä, haluaisin hänet, mutta hän ei kuitenkaan halua minua, vaikka fyysikka sanoo toisin. Minussa on jotain, joka ei sovi hänelle. Koskaan hän ei tule sitä minulle suoraan sanomaan. Mitä vaihtoehtoja minulle jää, etten jatkuvasti satuta itseäni? Voin vain pitää etäisyyttä häneen, pikkuhiljaa harventaa yhteydenpitoa niiden asioiden ulkopuolella, jotka työn merkeissä teemme yhdessä. Tekemättä sen suurempaa numeroa. Luisua pois, vähitellen, koska minun pitää suojella itseäni.
Joten teillä kahdella on tuo räjähdysaltis tilanne koko ajan läsnä. Joskus kontrolli pettää, ja jossain vaiheessa jäätte kiinni ja neljä ihmistä on onnettomia. Enemmänkin, jos on lapsia mukana. Ei tässä mitään uutta ja ihmeellistä ole, tätä tapahtuu jatkuvasti. Itsepetosta ja sen ylläpitämisen ruokkimista. Eihän tässä mitään.. ai, ei vai. Kasva aikuiseksi mies!
Kannatan myös tätä valikoivaa kertomista. Tunnustamalla ja kertomalla kaiken siirrät oman taakkasi puolison kannettavaksi ja tuskaksi. Kärsi itse omat tuskasi. Ne, jotka näin sanovat, että pitää kertoa kaikki, haluavat tirkistellä omaa uteiaisuuttaan kahden ihmisen sisälle ja keskinäiseen suhteeseen. Kuin lukisi juorulehtiä. Urbaanilegenda, että kaikki pitää tunnustaa. Kaikkea ei tarvitse kertoa, mutta kaikkea ei myöskään kannata kieltää tai salata - kun valehtelee, niin korvat heiluvat tai nenä kasvaa kuin Pinokkiolla, se näkyy, aivan samoin, kuin kiihko toista naista tai miestä kohtaan.
Aika hyvä. Mutta kuitenkin on olemassa myös ihan platonisia ihmis- ja ystävyyssuhteita, myös eri sukupuolten välillä. Ne on shit ihan eri juttuja, joissa kemiat alkaa toimia niin että "paisuu ja kostuu". Mutta mielenkiintoinen tarina ja vika kappale on tätä elämää eli oikein.
Eroottinen ystävyys on ihan hyvä ystävyys, erotiikka ja seksi ovat kaksi eri asiaa, elämäniloinen ja elämästä nauttiva ihminen on eroottinen eikä se tarkoita, että jutut viedään päätepisteeseen saakka. Ihmisistä saa nauttia, muistakin kuin siitä, jonka on amenella tai muulla lupauksella liittänyt itseensä.
Ihmisen keho toimii aivan itsenäisesti, tahdosta riippumatta, tekee omia ratkaisujaan. Ystävyyttä on monenlaista, miäkä tuottaa kenelleki mielihyvää. Tunteita ei voi käskeä tai määrätä, ne toimvat aivan itsenäisesti. Mitä tekee, sen voi valita.
Unessahan me käymme läpi niitä asioita, joita emme uskalla tunnustaa valveilla/tietoisessa vaiheessa tai joita pidäme hävetävinä. Alitajunta tuottaa niitä asioita uniksi.
se puhjennut kupla aivan tyhjäksi...
Käännetään tilanne toisin päin: vaimollasi on vastaavanlainen syvä ystävyyssuhde toisen miehen kanssa. Tiedät asiasta, tiedät yhteydenpidosta, tiedät kahvilla käymisestä. Sitten saat tietää sen, mitä ei ole ääneen sanottu: nämä kaksi ovat rakastuneita toisiinsa. Miten reagoit?
Olen sitten niin maan perhanan kade, heikkoitsetuntoinen, vanhanaikainen ja ties mitä muuta vielä...
Parisuhteessa saa ihmisillä olla "omia juttuja" - sinulle on vain ilmeisen vaikeaa ymmärtää, että olet rakentanut itse sellaiset puitteet henk.kohtaisille "jutuillesi", että niitä eivät kaikki voi hyväksyä? Vetoat siihen, että kaikkea ei ole pakko / hyvä kertoa puolisolle... Ei etenkään silloin, kun tietää olevansa jo sillä tietyllä rajalla, että onko "pahan teossa" vai vielä oikealla puolella...
Aika hupaisaa, että puhut tuossa jo "lähimmäisenrakkaudesta"... Nytkö se sinun rakastumisesi naisystävääsi muuttuikin "vain" lähimmäisenrakkaudeksi?
Mistä tuon keksit ? Mun juttu, ma sanon noin. Ja olen sitä mieltä, että "alitajunta"-juttuja ei ihmiset osaa käyttää hyväkseen, niitä pidetään enemmäkin huuhaana, ei minään oikeaan reaalielämään kuuluvina. - Ma olen saanut vaikeisiin asioihin vastauksen unessa aika monta kertaa, kyl ma tiiiän.
Niiin, siinä kohdassahan juttu muuttuu toisen nimiseksi, kun tunteille ei enää voi mitään.
Nipo-nipo. 'Rakkaus', lähimmäisenrakkaus, sielujen sympatia ... tai ihan mikä nimi vaan, niin on onnellisempaa tuntea ja vaikka palaa kuin jämähtää laillasi kankeisiin, ikiaikaisiin kaavoihin oman ahtaan ja rajoittuneen parisuhdekäsityksen takia.
Jos sinä "et voi hyväksyä" niin sinulla on ongelma, heillä ei enää ole, jotka osaavat ja uskaltavat rikkoa rajojaan, estojaan, viime vuosituhannelta olevia kulttuuriin, uskontoon, yhteiskuntaan ... sidottuja tapojaan.
Jos parisuhde on vankila, jossa ei ole lupaa elää ja toteuttaa ominta sisintään, niin parisuhteella ei ole mitään virkaa, joutaa kuopata ja unohtaa sellaisen olemassaolo täysin.
ei ole tarpeen missään määrin, jos kyse on puhtaasta, pyyteettömästä lähimmäisen rakkaudesta. Miksi siis aloittaja ei ole voinut kertoa vaimolleen, mistä on kysymys?
Parisuhteen ei pitäisi olla vankila - mutta mikä parisuhde on sellainen, johon mahtuu myös toinen rakkaus? Eikö aloittajan pitäisi olla rehellinen vaimolleen ja kertoa todellisista tunteistaan toista naista kohtaan, jotta vaimollakin olisi vapautensa? Vapaus päättää, haluaako JAKAA miehensä rakkauden sen sijaan, että nyt on siinä käsityksessä, että toinen nainen on vain miehen ystävä...
'Rakkautta' ei jaeta - sillä kerrotaan !
Siksi vaimoille / miehille ei vieläkään, vuonna 2010, kerrota, kun parisuhde on niin pipi juttu, että ei voi. Parisuhe on tabu, sen pitää olla tietynlainen, että se on oikeanlaista ja puhdasta, niin kuin uskonto ym. opettaa.
Oletan että ko. miehen vaimolla on tismalleen samanlainen vapaus kuin miehelläkin. Ja jos vaimo hyväksyy miehen seukkaamisen vieraan naisen kanssa, hän varmasti seukkailee itsekin - naisten tai miesten kanssa. Kuulostavat nykyaikaisilta, avoimilta, itsenäisiltä, kehittyneiltä, itsensä tuntevilta, viisailta ihmisiltä.
Kuten tällä sivulla on kerrottu, kaikkea ei ole tarvis siipalle kertoa, se ei kuulosta oikein fiksulta ihmiseltä ("Been there ..."; Eroottinen ystävyys, viim. kpl). Lue tarkasti.
Hemmetti sentään kerro nyt miten voi olla mahrollista, että ollaan käsitelty samaa aihetta, unta ja alitajuntaa, ja pantu sivuille tismalleen samalla kellonlyömällä viime yönä. Sinä tässä, ma toisaalla näillä sivuilla. Aika huikea yhteensattuma, vai mikä ...
En sitä keksinyt sen on jo aikoinen Freud niminen psykiatri vuosisadan alussa tutkinut ja todennut.
samanlainen "karhusoturi" minun mieheni kuin tämä aloittaja - tai ehkä on juuri hän... No ei, avioliittomme ei ole kestänyt vielä kuin reilun 10 vuotta. Nyt ollaan siinä kintahalla, kestääkö enempää.
Miehelläni on Ystävä. Ei työkaveri varsinaisesti, vaan nainen, jonka on tavannut muutoin työasioiden merkeissä. Mies kertoi, että heillä juttu luistaa luonnostaan todella hyvin, naisen kanssa voi puhua kaikenlaista. En itse ole mitenkään vainoharhais-mustasukkaista lajia, joten ajattelin, että no ok, kun mies kerran avoimesti naisesta kertoi, niin asia on kunnossa. Mies kertoi, että lähettelevät s-postia ja soittelevat silloin tällöin ja työpalaverien jälkeen käyvät syömässä ym.
Siitä, kun mies kertoi, on nyt kulunut reilu pari vuotta. Miehessä ei ole sinänsä mitään isompia muutoksia tapahtunut ts ei niitä täältä palstalta löytämiäni "tuntomerkkejä" eli että olisi alkanut huolehtimaan erityisesti ulkonäöstään tai kunnostaan, mutta jotain... Mitä mielessäni kutsuin "hehkumiseksi". Meidän välimme ovat suurinpiirtein kuten ennenkin, lämpimän toverilliset, ei mitään alkuvuosien erotiikan ruusutarhan tuoksua. Viime viikolla mies oli kotona jättänyt vahingossa sähköpostinsa auki, kun lähti pihalle kesken kaiken. Menin koneelle klikatakseni sen kiinni, sitten silmäni vain liimaantuivat esillä olevaan tekstiin... Sydän hakaten luin koko mailin, tiesin nimestä sen olevan tältä miehen Ystävältä. Hän kirjoitti hyvin intiimiin sävyyn ikävöivänsä miestäni ja erilaisista arkisista murheistaan esim omaa miestään koskien ja teki jotain saman tyylisiä kysymyksiä minuun liittyen... Ja "huokaili", miten paljon helpompaa mieheni kanssa on kommunikoida kuin oman miehen.
Jätin mailin auki ja mieheni näki ilmeestäni sisälle tullessaan, mitä oli tapahtunut. Sanoin hänelle, että kirjeestä saa erilaisen kuvan hänen ja tuon naisen ystävyydestä kuin mitä mies on minulle kertonut. Mies vakuutteli, ettei heidän välillään ole tapahtunut mitään seksuaalista yhtä suukkoa lukuunottamatta ja että hän rakastaa minua niin kuin ennenkin. Kysyin, että ja mitä muuta? Myönsi sitten myös olevansa "vissiinkin" rakastunut tähän Ystäväänsä, vaikka aiemmin oli korostanut heidän välillään olevaa syvää ystävyyttä.
Olenko siis ymmärtämätön tollo, kun tuo loukkaa minua nyt aivan älyttömän paljon?
Minä hullu kun kuvittelin, että liittomme on niin hyvä ja vankalla pohjalla, ettei mieheni sydämeen mahdu "kahta ämmää". Kyllä näemmä mahtuu...
Sanoin miehelleni, että en voi tietenkään vaatia häntä irtisanomaan ystävyyttään tai mitä se nyt onkaan, tähän toiseen naiseen, mutta en myöskään pidä siitä, mitä hän kertoi. Mikä PARIsuhde on sellainen, jossa toisella on ystävä, johon on rakastunut? Parisuhteessa minä kuvittelin eläväni, en avoimessa suhteessa! On typerää hurskastelua antaa itselle lupa "ystävystyä" jonkun kanssa ja sanoa, ettei parisuhteessa tarvitse toiselle kaikkea kertoa! No, tottahan se on, että mitä toinen ei tiedä, se ei myöskään loukkaa... Mutta kun mieheni ja tämän Ystävän suhde on kestänyt jo yli pari vuotta, tulee sellainen olo, että tässä on kyseessä jonkin asteinen petos... Kutsuisin henkiseksi pettämiseksi.
En ole kysynyt mieheltäni, koskeeko minua samanlainen vapaus kuin minkä hän on itselleen suonut... Ei hänkään kysynyt minulta, onko minusta ok tuollainen "seukkailu". Jos oltaisiin pysytty alkuperäisessä, todellisessa ystävyydessä, asia olisi edelleen ok - mutta nyt on kertakaikkiaan jymäytetty olo. Kai sitten olen vanhanaikainen, kaavoihini kangistunut fossiili, kun tuo loukkaa.
Mies ei ole sanonut paljoakaan uutta tuon pari viikkoa sitten tapahtuneen jälkeen. Käsittääkseni yhteydenpito jatkuu entisellään, en tiedä, onko kertonut minun lukeneen s-postia. Sanoin miehelleni, että pohdiskelen asioita nyt jonkin aikaa itsekseni ja katson, mihin lopputulokseen tulen... Olen miettinyt, kumpi on pahempaa: tällainen syvä, pitkäkestoinen henkinen yhteys vai se, että mies olisi vaikkapa kerran mennyt sänkyyn jonkun satunnaisen tuttavuuden kanssa ja siitä kärähtänyt...
No, taitaa pohdinnat mennä nyt tuonne toisen palstan puolelle, mutta halusinpa vain kertoa, että kaikille tällainen yksipuolinen avoin suhde "kaikkea ei tarvitse kertoa"-systeemillä ei ole ok.
Eikös tämmööset ole asennoitumisjuttuja. Miten ihmiseltä voi vaatia elämistä ja olemista yhdessä ainoassa iänikuisessa parisuhteessa, oli sen nimi mikä vaan. Kun ei "hehkuta" enää, täytyy elämisen tuntua hakea muualta. Miksi sen takia pitäisi 'rikkoa' kaikki se, mitä toisen läheisen, ehkä 'rakkaankin', ihmisen kanssa on rakennettu, pystytetty ja vaalittu.
Elämä on muutakin kuin parisuhe. Etsi itsellesi oma sellainen. Rakkautta ei jaeta - sillä kerrotaan !
Eli olen siis vanhanaikainen fossiili, kun elämääni riittää yksi parisuhde kerrallaan..?
Minulla on perhe ja ystäviä, joiden kanssa vietän aikaa. On harrastuksia ja työ, josta pidän. Minulle ihan tarpeeksi "hehkumisen" aiheita, olen ollut onnellinen näin. En minä naimisiin mennessäni luvannut ymmärtää sitä, että mies jonain päivänä alkaa "hehkua" jonkun toisen naisen kanssa - lupasin uskollisuutta ja rakkautta, ja niistä olen kiinni pitänyt. Kuulostaa varmaan hirveältä paatostelulta, vanhanaikaiselta, ahdasmieliseltä...
Tuota ihmeellistä hokemista "rakkautta ei jaeta - sillä kerrotaan" en ymmärrä. Äidin rakkaus lisääntyy sitä mukaa kuin perheeseen syntyy lisää lapsia niin, että jokaiselle riittää yhtä iso siivu - mutta enpä ole tullut ajatelleeksi, että PARIsuhteessa sitä rakkautta pitäisi riittää siitä huolimatta, että toinen osapuoli rikkoo yhteisiä sopimuksia antamalla itselleen vapauden rakastua parisuhteeseen kuulumattomaan henkilöön.
Niinpä: unohda vihkikaava ! Siinä sanotaan myös; "... kunnes kuolema erottaa ...". Liian monet ottavat sen tosissaan, jos ero tulee, silloin otetaan toiselta myös henki.
Vapauta itsesi kaavoista ja elä. Rakasta kaikkea ja kaikkia, sitä 'se' tarkoittaa; 'rakkaus' lisääntyy rakastamalla, ei jakamalla sitä sinun mielestäsi ansaitseville. Eikä estämällä sen jakamista joltain toiselta. Äidinrakkaus toimii ihan kaikkeen muuhunkin ja muihinkin kuin lapsiin, jos se ylipäätään toimii.
Unohda "vanhanaikaiset fossiili" -jutut ja lämmitä sydämesi.
sydämeni siis sille, että miehelläni on toinen rakas..?
Ei, enpä taida. Olen mielestäni rakastava ja lämmin ihminen jo valmiiksi, ja suonut miehelleni täyden vapauden omiin harrastuksiin ja ystäviin ilman nipotusta ja mustasukkaisuutta. En voi unohtaa vihkikaavaa, johon me MOLEMMAT sitouduttiin. Lupasin osoittaa uskollisuutta ja rakkautta, ja molempia olen tehnyt. On liioittelua vetää kehiin tuo "kunnes kuolema erottaa" - ei tässä sentään elämästä ja kuolemasta ole kysymys, vaan lupauksien rikkomisesta!
Enpä tiedä, mihin voi enää uskoa, kun avioliitostakin tehdään monen kauppa. Itselle se on ollut vapaaehtoinen sitoumus olla vain sen yhden erityisen ihmisen kanssa, mutta näemmä maailma on muuttunut todella paljon 10-15 vuodessakin, koska tuntuu olevan yleistäkin sitten tällainen polyamoria vai mitä se nyt onkaan...
Vihkikaavassa tahdotaan, ei luvata mitään ja ne ovat kaksi eri asiaa. Tahdot muuttuvat elämän aikana kun ihminenkin muuttuu, kasvaa, kenties kehittyykin.
Miksi sinä vedit vihkikaavan tähän mukaan, sen koko sanoma on samanlaista soosia alusta loppuun, ei mitään tekemistä todellisen elämän ja nykyajan parisuhteitten kanssa.
Uskoa ihmisen kannattaa vain oman itsensä sisimpään sen jälkeen, kun on vapauttanut sen elämään vapaata, täyttä elämää, vailla karsinoita ja jämähtäneitä kaavoja. Ja antaa kaikkien muittenkin tehdä samalla tavalla.
Onneksi maailma muuttuu, ja varsinkin kaikennimisille parisuhteille se on onnenpotku.
vetäisi vihkikaavaa tähän mukaan - sillehän olen perustanut (ja olettanut miehenikin perustavan) yhteisen elämämme..? Epäilemättä se oli miehenikin vakaa aikomus - mutta eipä muistanut ilmoittaa, että tahtonsa on muuttunut. Se, että sinulle vihkikaava on pelkkää joutavaa pahvia ei anna sinulle oikeutta arvostella toisen katsomusta asiaan. Ei ole tekemistä todellisen elämän kanssa..? Vallan mainioisti on toiminut kaikkina aikoina, kun ihmiset ovat tahtoneet niin. Ihmisien käsitys siitä, mitä toiselle saa tehdä, tuntuu vaan pahasti hämärtyneen nykyään. Annetaan itselle lupa tehdä kaikenlaista ja vedotaan omaan yksityisyyteen, kun ei kyetä sitten rehellisesti asioista kertomaan ja ottamaan vastuuta omista tekemisistään. No, mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle. Sinä ja muut saman mieliset voitte kernaasti jatkaa valitsemallanne tiellä - toivottavasti teillä on selkärankaa myöskin selvittää tilanne kumppaneillenne, ettei heidän tarvitse kuunnella aloittajan kaltaisia selityksiä!
Mitä tulee tahtomiseen ja lupaamiseen, niin meillä oli aikoinaan tahtomisen lisäksi vihkikaavassa vielä itse kirjoittamamme valat eli on sekä tahdottu että luvattu. No, sitähän sinä et voinut tietää, kun sen vasta tässä sanon.
Jooo-o, oma moka. Immeisillä on tapana nuoruuttaan ja 'tyhmyyttään' tehrä kaikenlaisia kummallisuuksia käsittämättä että muolima muuttuu ja immeisen pitää muuttua mukana eikä jämähtää paikoilleen sitoviin tyhjiin liirumlaarumeihin.
Ja jos sinä perustat elämäsi vihkikaavalle niin alapa miettiä vaan tarkemmin 'elämisiä ja kuolemisia' myös.
täten voimme sitten julistaa tuon uskottomuus-palstankin täysin turhaksi. Ihmiset ovat turhan ahdaskatseisia ja vanhanaikaisia, kun jaksavat nipottaa siitä, että kumppani käy vieraissa - eikö niin..? Kun toista ei voi omistaa eikä kenenkään ole pakko kertoa siipalle kaikkea, eläköön sitten kaiken karvainen "yhdistymisvapaus" ja "rakkauden kertominen"!
Hei,
en tarkoittanut aivan tätä omalla aiemmalla kirjotuksellani, ettei kaikkea tarvitse kertoa. Jos jää kiinni, niin turha siinä on väittää vastaan, mutta jos he olisivat seksivuhteessa, ei sinun tarvitsisi kärvistellä jokaisen tapaamisen yksityiskohtia mieleesi maalaamalla. Päälinjat olisivat jo riittävän raskauttavat, yksityiskohtia ei tarvitse kaikkea kertoa. JOs tuollainen ystävyys on jatkunut kaksi vuotta, niin ei se merkityksetön ole miehelle eikä tälle naiselle. Mutta jos he elävät jossain haavemaailmassa niiin pudotus julmaan arkeen voisi tehdä heille tepposet myös omissa tunteissa. Pelissä on paljon, neljä ihmistä vähintään kärsii, vaikka katsoisi asiaa miten päin vaan. Mistä on valmis luopumaan ja mikä on hinta? Pohdiskelua, jonka itse olen joskus käynyt. Monta vuotta olen sitä irtautumista tehnyt, ehkä nyt onnistun. Liittoni kariutui jo vuosia sitten.
mulla ja vaimollani on ystäväpariskunta. Me ollaan kaikki neljä hyvin läheisissä väleissä.
kaverini vaimo on mahtava ihminen, jonka kanssa mulla on syvä ystävyyssuhde.
joskus olen leikkinyt ajatuksella, että jos molempien aviopuolisot lähtisivät niin mitä tapahtuisi meidän välillämme?
Nyt meidän välillämme ei tapahdu mitään muuta kun kaulailua ja silittelyä OMIEN PUOLISOIDEMME NÄHDEN. Eli ei mitään salattavaa. Ei ole kumpikaan puoliso valittanut.
pidän meidän neljän välistä ystävyyttä kaikkein tärkeimpänä enkä antaisi vaan palaa.
lisäksi rakastan omaa vaimoani. hieman eroottisesti olen kiinnostunut myös täsät toisesta. En kuitenkaan kutsuisi rakkaudeksi.
Meillä on kans ystäväpariskunta ja leikitään joskus nelistään. Olen nainen ja mulla on ystävyyssuhde tähän toiseen mieheen. Ihana ihminen ja niinhän siinä on käynyt että välillämme roihuaa. En tiedä onko ihastusta vai mitä. Tosi paljon kiihotumme toisistamme ja intohimo on kyllä sitä luokkaa että oksat pois. Mietityttää että mitä hän tuntee, koska sanoo tykkäävänsä tosi paljon. Kuitenkin meidän omat parisuhteemme ovat kunnossa. Emme salaa tätä puolisoilta ja heilläkin näkyy kyllä eroottista vipinää olevan. Olemme tunteneet jo pari vuotta toisemme ja ystävyys on kaikista kivaa, teemme paljon asioita nelistään. Kuljemme tapahtumissa ja muuta sellasta.
Olet onnenpekka.
Minulla on kaksi naista joista toinen tietenkin vaimoni. Toinen on salarakas. Aluksi kiihotti kun olin ollut salarakkaan kanssa sängyssä ja pari tunia myöhemmin oli oman vaimon kanssa, joka imi kalua joka oli juuri laskennut spremat toisen naisen sisään. Olin kuin taivaassa.
Nyt on niin että haluaisin lopettaa tuon salasuhteen vaan toinenpa ei siihen oikein suostu. Naurettavaa on se, että minä olin aluksi ajatellut että pystyn kiristään tuota naista ( joka myös varattu ) seksisuhteeseen koska olen myös kuvanut seksiämme, mutta osat ovat nyt toisinpäin. Tosin hän ei ole kuvannut, mutta on niin rakastunut minuun että ei halua lopettaa suhdetta.
Mitä siis teen??
Se on minulla nyt kovassa harkinnassa. neuvoni on, älkää lähtekö tuollaiseen mukaan!
Hyi hitto. Sinä "kiihotut" siis porsastelusta, tuskin mistään muusta. Osaatko edes pestä värkkejäsi ?
"Karhusoturi" (kiva nimi : ) nipottajista. Nauti vaan onnestas. Osalla ihmisist puuttuu oma elämä. Osa taas ei oo sovinnos ittensä kans. Sit ne mölöt luulee tulevasa paremmiks nipottamal toisille, vaik ne todellisuudes paljastaa vaa oman typeryytens.
Kaikki maailman nipot. Liittykää yhtee ja menkää kitiseen toistenne elämäst jonneki yhteisen peiton alle. Huomatte pian hajust mitä te todellisuudes ootte, ja mitä ootte luulleet olleenne !
Joopa joo, minä-minä-minä - tyypillisen itsekeskeisen paskahousun kommentti. Sellaisen ihmisen, joka ei näe kuin oman napansa ja suo itselleen vapauksia tehdä mitä vain. Sinäkään et tiedä aidosta rakkaudesta ja sitoutumisesta toiseen ihmiseen mitään, säälin tuollaista lässyttäjää.
Karhusoturin kaltaiset luuserit voisivat tehdä edes yhden hyvän teon elämässään: kertoa sille ihmiselle, jonka PITÄISI olla tärkein, koko totuuden. Karhusoturin vaimolle "ei tarvitse kaikkea kertoa" - onko se sitten paljonkin rehellisempää touhua kuin suora valehtelu?!
Ken avoimen suhteen haluaa, tehköön sen sitten toiselle / toisille osapuolille selväksi - että en aiokaan olla vain sinun kanssasi "kunnes kuolema meidät erottaa".
Karhusoturia täällä ei ole näkynyt kommentoimassa aikaan saamaansa keskustelua - taisi kalikka kolahtaa jossain kohdassa..?
Niin kuule, ei sille mitään voi, että yksinkertaisten ihmisten on elettävä yksinkertaista elämää.
"Maailma on komedia niille, jotka ajattelevat ja tragedia niille, jotka tuntevat." (H. Walpole)
Kyllä ma tunnen vieläkin mutta liiasta tuntemisesta tulee niiin h-n tyhmä ja masentava olo.
juuri pitkältä matkalta ja hämmästyi, että paljon saanut näinkin paljon keskustelua aikaiseksi. Aivan ensimmäiseksi tulee mieleen kiittää teitä kaikkia osallistujia ja samalla pyytää anteeksi, koska eräistä kommenteista tulee tunne, että on loukannut kirjoittajalle pyhiä asioista, joten esim. NiPoNiPo on aivan oikeassa.
Oli varmasti harkitsematonta ilmaista ajatuksensa näinkin painavassa asiassa näin suoraan. Lupaankin korjata virheeni ja vaieta tästä lähtien kuin muuri.
Kerron kuitenkin, etten minä tunne itseäni aivan roistoksi. Minulle on siunaantunut elämässä hyviä ja huonoja kokemuksia. Kaikkein parhaita ovat loppujen lopuksi huonot. Nehän ovat niitä opettavaisimpia, jos ihminen oppia tahtoo. Seuraavasta joku halunnee lyödä minut maan rakoon täytenä paskanpuhujana ja valehtelijana, mutta annetaanpas mennä.
Ed. nimerkin mainitsema yksi hyvä työ päivässä on hyvä neuvo meille kaikille. Sitä olen pyrkinyt noudattamaan joka päivä. Hyvä työ voi muodostua myös asenteesta lähimmäisiä kohtaan. Minulle parasta on, kun mielenterveysongelmainen tulee juttusille kuin vertaiselleen, tai kehitysvammainen tulee halaamaan ja sanoo tykkäävänsä minusta. Kun elämänsä pilalle juonut pyytää hetken juttutuokiota sydäntä keventääkseen en koskaan kieltäydy. Minulle ne hetket ovat parasta, koska silloin tunnen olevani ihminen isolla I:llä. Ilman varsin värikästä elämääni ei minulla olisi heille aikaa, eikä ymmärrystä.
Nämä ihmiset ovat elämässäni eräänlainen äärilaita. Toinen taas on, että asian vaatiessa otan yhteyttä hyvinkin korkealle tasolle, mikäli tarve vaatii. Ensiksi ja viimeiseksi mainitut ovat minulle ihmisiä, sekä kaikki siltä väliltä, joksi teidät kaikki keskustelijat katson. Miettikää mitä kaikkea voi olla siltä väliltä.
Jos joku luulee, että elämäni on ollut pelkkää helppoa ruusuilla tanssimista ja kevytmielisyyttä, erehtyy raskaasti. Olen saanut kyllä" elämältä turpiin" , välillä niin paljon, ettei ole kaatumaan kerennyt. Kaikki se kokemani paha on opettanut ymmärrystä ja antanut laajakatseisuutta elämääni. Se on myös opettanut, että en tuomitse ketään, joka ajattelee toisin kuin minä. Siihen ei yksinkertaisesti ole tarvetta.
En palaa enää asian tiimoilta palstalle. Voin vain sanoa teille, että rakastan vaimoani, enemmän kuin koskaan ennen. Hyvää kesää kaikille kirjoittajille. Rakastakaa ja eläkää lähimmäistenne ja itsenne parhaaksi.