Aloittaminen

Senverran monta kertaa on näillä palstoilla saanut lukea siitä, että toinen osapuoli on järkyttynyt, kun selviää että mies/naisystävä onkin tapaillut vielä myös muita vastakkaisen sukupuolen edustajia, mielestään oikeutetusti kun "ei ole vielä ollut mitään puhetta seurustelusta", että ei välttämättä ole huono idea keskustella siitä, missä kummankin käsityksen mukaan mennään ja mitä toiselta siinä tilanteessa odotetaan.

En itse tarvitsisi mitään puheita seurustelusta jos yhdessä vietetään aikaa useasti viikossa ja muutenkin toimitaan niin kuin yleensä suhteessa.

on takana yksi kahdeksan vuoden suhde ja toinen pitkä on nyt päällä. Kolme vuotta sitten tavattiin. Kumpikin on alkanut ilman mitään sopimisia. Kaikki on ollut kummallekin selvää ja erikseen sopiminen olisi ollut koomista. Olen myös sotkeutunut sellaisiin suhdekokeiluihin aiemmin, joissa toinen on halunnut sopia seurustelun aloituksesta ja niistä ei ole tullut mitään ihmeellistä edes sopimalla.

Nyrkkisääntönä voidaan sanoa että jos kumpikin on löytänyt mieleisen, ei tule edes mieleen alkaa sopimaan itsestäänselvyyksistä. Jos suhde on kaikinpuolin vaikea ja epäselvä, niin sitten sovitaan kaikesta erikseen. Myöskin epäluotettavat kusipäät katsovat oikeudekseen tapailla monia samaan aikaan, jos kirjallisia sopimuksia ei olla tehty suhteen aloituksesta. Minä en tapaile kuin yhtä kerrallaan, vaikka mitään ei sovittaisikaan.

Eli riippuu tilanteesta ja kumppanista. Jos toinen alkaa sopimista ruinaamaan, niin sen voi oikeastaan jättää siihen ja etsiä se, jonka kanssa ei tarvitse vatvoa ja sopia paskan väristä lähtien kaikesta.