Mua on oikeesti ruvennu mietityttmämään muutama asia, josta olis ihan mukava kuulla toisten mielipiteitä...
Eli ensinnäkin, että kun nainen etsii nallekarhumiestä itselleen, niin miksi silti vaatimuksena (hyvin usein) on myös että komea ja sporttinen?
ja sitten valitetaan kun se kuppilan söpöin kundi oliki ihan mulkku...
Ja muutenkin et kuinka paljon toisen ulkonäkö merkkaa?
Onko kyse siitä, ettei kehtaa esitellä kavereilleen rumaa poikaystävää, vai onko tää maailma vaan niin pinnallinen nykyään?
Jos tapaat jossain netin deittipalvelussa jonkun todella sua sykähdyttävän miehen, joka on mielestäsi kaikkea sitä, mitä mieheltä voit toivoa (näin niinku kärjistetysti) muttet ole nähnyt kuvaa, ja sieltä ei paljastukaan söpöä prinssiä, tai adonista...
Pitääkö ihmisen itsensä olla ruma, jotta voi hyväksyä toiset sellaisena kuin on?
vai olenko mä vaan aina tutustunut vääriin ihmisiin...
Eli ensinnäkin, että kun nainen etsii nallekarhumiestä itselleen, niin miksi silti vaatimuksena (hyvin usein) on myös että komea ja sporttinen?
ja sitten valitetaan kun se kuppilan söpöin kundi oliki ihan mulkku...
Ja muutenkin et kuinka paljon toisen ulkonäkö merkkaa?
Onko kyse siitä, ettei kehtaa esitellä kavereilleen rumaa poikaystävää, vai onko tää maailma vaan niin pinnallinen nykyään?
Jos tapaat jossain netin deittipalvelussa jonkun todella sua sykähdyttävän miehen, joka on mielestäsi kaikkea sitä, mitä mieheltä voit toivoa (näin niinku kärjistetysti) muttet ole nähnyt kuvaa, ja sieltä ei paljastukaan söpöä prinssiä, tai adonista...
Pitääkö ihmisen itsensä olla ruma, jotta voi hyväksyä toiset sellaisena kuin on?
vai olenko mä vaan aina tutustunut vääriin ihmisiin...
Vastaukset 8
Vanhimmat
Jeps. olet tutustunut vääriin ihmisiin. Ei mua ainakaan kiinnosta pätkääkään, mitä mieltä kaverini ovat mieheni ulkonäöstä. Lapsellinen ajatus. Taidat olla aikas nuori? Kuppilan söpöimmät kundit kyllä ovat usein vanhempanakin mulkkuja, hih. Kyllä ulkonäöllä tietty jokin merkitys on, mutta j os toinen sykähdyttää, se on menoa... Eikä sekään ole mikään itsestäänselvyys, että jos mies on komea, niin se automaattisesti sykähdyttäisi. Ei minua ainakaan... En ole ruma, aina olen saanut valita miehistä kenet haluan. Hyväksyn toiset toki sellaisina kuin ovat, ja vaikutuksen minuun tekee kyllä ennemmin käytös, jutut, rehellisyys, mieluummin kuin ulkonäkö. Kuka pelkän kuoren kanssa jaksaa seurustella kovin pitkään, ellei ole itsekin jotenkin daiju...
Siinä samaa mieltä että ulkonäöllä ei ole mitään merkitystä seurustellessa ja silloin kun tosi tunteet on pelissä ja kun tutustuu. Mutta ulkonäkö pelaa suurta roolia silloin kun lähdetään tutustumaan. Ulkonäöllä pelataan silloin. Tyylisi, tapasi olla ja etc, kaikki vaikuttavat. Ja koska kyseinen kirjoittaja puhui nettideittailusta niin silloin toisella voi olla tietty kuva päässään ja sen illuusion rikkoontuminen voi tuhota koko tapaamisen illuusion.
Kyllä minulla on tietty vaatimus miehelleni, ja se on se että huolehtii itsestään. Ei sitä mikään malli tarvitse olla mutta ulkonäkö ja ulkoinen olemus kertoo itseasiassa kantajastaan paljon. Ei tarvitse olla komea ja saa olla vaikka minkä näköinen. Se on tyyli mikä ratkaisee ja tyyli on se joka sen ulkonäön loppupeleissä antaa.
Tosiasia on että ulkonäöllä on väliä. Mutta ulkonäöksi ei pelkästään luokitella sitä minkä näköinen pelkkä pärstäsi on vaan siihen liityvät voimakkaasti vaatteet, huikset ja yleensäkin tyyli ja miten hyvin "kantaa itsensä". Netissä pystyy huijaamaan aika helposti vastapuolta ja usein oma mielikuvitus tuo lisä imagoa deittikaverille. Nallekarhu ilmaus ei tarkoita isoa köntystä vaan suloista körilästä joka enemmän kuvaa luonnetta ja rotevuutta. Ehkä sinun kannattaa jatkossa antaa kuva itsestäsi niin naiset tietää mitä tilaa eikä tuu niin sanottua sikaa säkissä.
Aloitan kysymällä etsiikö naiset "virallisesti" nallekarhumaista miestä?
Muuten aion "puhua" vain omasta puolestani:
nallekarhumainen ei mielestäni ole komea ja sporttinen, pikemminkin pyöreä, karvainen ja lupsakka mies.
Ja se kapakan söpöin on todellakin yleensä se mulkku! hih
Ulkonäön merkityksestä sanoisin, että valitettavasti minulle se merkitsee. Kuitenkin on niin, että kauneus oikeasti on katsojan silmässä ja kauneutta (ulkoista) on monenlaista. Maailma on todellakin erittäin pinnallinen, vain hoikat (lue langanlaihat anorektikot) pärjäävät. Liikaa ympärillä puhutaan ja luetaan laihdutusvinkkejä ja viime aikoina siitä kuinka "isoilla" naisilla ei ole työmarkkinoilla mahdollisuuksia ja saavat huonompaa palkkaakin... Voipi olla samoin miehillä, siitä ei vain kirjoiteta!
Kuitenkin, jos ihminen on niin ylipainoinen että vaappuu niin yöh! Minusta se on ällöttävää!
Tässä vaiheessa haluan sanoa että olen täysin normaalipainoinen. Ei liiempiä ylikiloja, muutama makkara vatsalla….
Minun kundikaverini ovat aina olleet ns. tavallisen näköisiä, mutta heissä on ollut ”sitä jotain” eli pieni pilkahdus silmäkulmassa… Ok, myönnän että kukaan heistä ei ole ollut pullukkakaan, mutta ystäväpiirissäni on monta aivan mahtavaa ”isompaa” tyyppiä. Oikeastaan kaikki riippuu omasta suhtautumisestaan asiaan.
Olin kerran treffeillä nettityypin kanssa ja kundi oli aivan ”tavis”, muutama pitkä viikonloppu oli kaljaa litkinyt vatsan koon perusteella ja hampaatkin olivat suussa sikin sokin (onneksi kaikki olivat tallella!). Ensin ajattelin juosta pakoon, mutta tyyppi osoittautui erittäin hauskaksi ja illasta tuli erittäin onnistunut. Soittelimme illan jälkeen muutaman kerran ja tapasimmekin, mutta koska en ”antautunut” eräänä iltana humalapäissäni, suuttui tämä tyyppi siitä niin että yhteys katkesi. (Hänen häviönsä :)
Eli ehkä se on myös niin että todellakin sitä saa mitä tilaa; ne ihmiset jotka eivät osaa ottaa jokaista tapaamaansa ihmistä sellaisena kun hän on niin se olkoon heidän vahinkonsa.
kaikkea hyvää sinulle!
Niin, siis lähinnä nallekarhumiehellä tarkoitin sellasita herkkää miestä, joka tykkää pitää kultaa sylissä ja helliä. Ja on höpsö ja ihana :)
Monelle on vaikeeta tosin myöntää se, kuinka ulkonäöllä on merkitystä, monet sanoo aina ettei illä ole väliä, mutta silti se ykkös kriteeri voi olla se komeus
Siitä ainakin plussaa, että kehtaat myöntää että sillä on väliä.
Tottakai yhdyn siihen, että toisille eri ihmiset on söpöjä tai komeita tai kauniita...
En mä kuitenkaan väitä, että on olemassa ihmistä, joka pystyisi täysin olemaan katsomatta ulkonäköön.
Ne sun mainitsemat langanlaihat anorektikot ei jotenkin mua sytytä, ne on jotenkin "luonnottomia"
Mutta en siis sano, että ne kuvottaa :) se vaan kertoo aika paljon itsetunnosta ja henkisestä tasosta.
Kaikkea hyvää sullekin :)
"..mutta koska en ”antautunut” eräänä iltana humalapäissäni, suuttui tämä tyyppi siitä niin että yhteys katkesi. (Hänen häviönsä :) "
Taisi paremminkin olla hänen voittonsa kun ei tuhlannut enempää aikaansa naisen kanssa, joka antoi ymmärtää muttei ymmärtänyt antaa...
Olen nuori nainen ja pidän mielelläni ulkonäöstäni huolta. En väitä olevani missi, mutta ihan sievä ja tyylikkäästi pukeutunut. Yliopistolla tutustuin luennoilla yhteen suoraansanottuna omituisen näköiseen tyyppiin. Ajattelin ihan totta, että hän oli melkoisen ruma. Ja hän aina tuli istumaan viereeni ja alkoi jutella minulle. No, olen ystävällinen ihminen, ja juttelin aina takaisin, ja kun hän pyysi minua kahville niin ajattelin, että mikäs ettei. Huomasin pian ettei hän ole hullumpi tyyppi, vaan fiksu ja älykäs ja meistä tuli ystävät. Pian vietimme kaiken vapaa- ajan yhdessä ja kun hän parin kuukauden kuluttua suuteli minua, olin onnesta sekaisin. Hän ei edes enää näyttänyt minusta rumalta, vaan maailman ihanimmalta mussukalta (vaikka jokunen "kaveri" jaksoikin minua hänen rumuudestaan muistuttaa!)
Eli kun toiseen tutustuu, ehkä ensin kaveripohjalta, ja näkee toisen sieluun sisälle, ei enään ulkonäöllä olekaan merkitystä. Sieltä voi paljastua oikea prinssi.
Tässä on tosiaan hyvä esimerkki siitä, miten ennakkoluulojen sivuttaminen voi aiheuttaa :)
onnea teille kahdelle :)