Mies tuli sanomaan minulle eilen, että hän on itse tajuamattaan rakastanut koko ajan toista naista. He ovat nuoruudenystäviä, mutta eivät koskaan edenneet suhteeseen asti. Meillä leimahti romassi jonka päätteeksi menimme naimisiin. Mikään syvällinen tunneyhteys meillä ei koskaan ole ollut, mukavaa tasaista arkea kun tuo lapsikin tuossa pyörii. Voiko tämä olla mahdollista! Voiko ihminen vuosia rakastaa toista tietämättään, ja jopa aloittaa parisuhteen tajuamatta, että kyseessä ei ole "se oikea" vaan enemmänkin korvike. Tämän mieheni herätti se, että hän tapasi tämän toisen naisen eräissä juhlissa viikko sitten.
Rakastan toista
Yllätysrakkaus
181309
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
höpsis..sitä voi kuvitella tommosta. ja tollanen vaihe voi tulla kelle vaan. ohi menee.
Arkeen piristystä nii unohtuu ne vanhat heilat
Voiko se olla niin helppoa, järjestää vähän arkeen juhlaa, niin rakkaudet unohtuvat? Jos se mies ei minua rakasta, ei ole koskaan rakastanut? Onko ihmisen tunne-elämä niin yksioikoista että sitä voi sumuttaa ja harhauttaa järjestämällä pikkasen juhlaa arkeen? Voiko hiekalle ylipäänsä rakentaa mitään pysyvää, jos meidän avioliittomme on perustettu hiekalle, eikä kalliolle? Mulla on tosi kurja olo tästä :(
Tottakai mies on sinua rakastanut ja paljon. Nyt on kyseessä joku hurahdus arjen keskellä.. keskusteluapua voisi tehdä terää, parisuhdeterapiaaaa...
Mistä sen kukaan tietää, onko rakastanut ja paljon? Kyllä voin kuvitella tilanteen, jossa ihminen vuosia elää toisen kanssa ihan koska tuntee kiintymystä, sietää ja sopeutuu elämäänsä niine mietoine tunteine. Jos koko ajan puuttuu se jokin jota ei tajua ennen kuin se iskee lekalla päähän? Ei hän koskaan minusta ole pökertyneen hurmaantunut ollut, elämänsä suola ja silmäteränsä. Jospa hän nyt löysi itsestään tämän puolen joka vaan on uinunut.
... ei tiedä vielä itsekkään ketä hän todella rakastaa, sillä mies ei mene naimisiin heikoin perustein lapsen hankkimisesta puhumattakaan. Naisethan saattavat mennä naimisiin helposti jo sen vuoksi, että kuvitellaan sen olevan elämän päämäärä, jolloin siihen kelpaa melkein mies kuin mies, joka suostuu naimisiin menemään. Myös lapsen hankkiminen on naiselle usein vastaava päämäärä, joka on vahvasti vaistoperäinen ja erittäin voimakas halu, tällöinkin mieheksi kelpaa, jos miehen geenit ovat riittävän hyvät. Miehellä itsellä ei ole niin väliä. Miehelle nainen itsessään on kaikkein tärkein parisuhdetta luodessa. Eli olet tehnyt mieheesi erittäin vahvan positiivien vaikutuksen, kun olette kohdanneet ja perustaneet perheen.
Mitä tulee hänen eiliseen sanomiseen, niin se tuntuu tosi tökeröltä sinua kohtaan, vaikka hän saattoi ajatella sillä hetkellä niin, mutta ajatteleeko hän samoin viikon päästä tai vuoden päästä, on jo toinen juttu. Itse veikkaisin ettei enää ajattele, jos hän saisi tietää, ettei se parisuhteen arjen eläminen hänen kanssaan olllutkaan sitä mitä hän oli kuvitelmissaan kuvitellut.
Omana suhtautumisestani aiemmin tuntemiini naisiin on sellainen, että jos silloin ei toinen tuntunut oikealta, niin vielä vähemmän se tuntuisi nyt. Eli olen tavannut joitain tapaamiani naisia jälkeenpäin, joiden kanssa on ollut jotain vipinää nuorempana, mutta jos jo silloin tuntui puuttuvat ainekset parisuhteeseen, niin aivan sama ontullut keskuteluissa esiin uudelleen.
Voisin kuvitella miehesi tapauksessa käyneen niin, että hän olisi jo oikeasti silloin halunnut suhteen jatkuneen pitemmälle, mutta nainen ei tuntenut samoin, joten suhde ei edennyt. Ilmeisesti hän on nyt saanut jostain tietää, että se olisikin voinut edetä jo silloin, joten hän on ruvennut kuvittelemaan mahdollista suhdetta hänen kanssaan. Veikkaisin kuitenkin naisen tulevan samaan tulokseen kuin minä tulin aiemmista suhteista, jossa sitä kipinää ei ollut tarpeeksi, eikä siihen tarvitsisi edes kovin pitkää keskustelutuokiota.
Eli todennäköisesti ohimenevää vanhaa ihastusta.
Kehut suotta omaa sukupuoltasi. kuvaamasi kaltaiset nmiehet eivät ole niitä kaikkein tyypillisimpiä.
Todella useinhan juuri miehet elävät näissä tyytymissuhteissa. Koska seksi on heille se parisuhteen tärkein juttu, ei sillä itse naisella niin suurta merkitystä ole, kunhan miehen fyysiset tarpeet tulevat tyydytetyksi. Lapsiakin monet miehet ovat melko valmiita siittämään kenelle tahansa naikkoselle, ja jättävät heidät sitten oman onnensa nojaan. Ei kiinnosta sen oman lapsen elämä ja hyvinvointi pätkän vertaa.
... kyllä mielestäni valtaosalla miehistä naimisiin menevillä miehillä nainen itsessään on tärkein, mutta jos puhutaan irtosuhteista, olen kanssasi samaa mieltä, silloin seksi on tärkein. Avoliitto taitaa olla näiden välimaastossa.
Väität kuitenkin, ettei naisille mukamas olisi se itse mies tärkein. Minun kokemukseni mukaan mies on naiselle tärkeä niissä avoliitoissakin, saati avioliitoissa.
Kylläpä oli taas niin sovinistinen kannanotto ja naisia alentava, että häpeäisit!
Jos itse oletkin ottanut vaimoksesi naisen, joka ei kanssasi rakkaudesta naimisiin mennyt, niin äläpä yleistä!
Minä olen rakastunut aikoinaan mieheeni ja se oli MIES, joka halusi naimisiin kanssani! Minä olisin tyytynyt avoliittoon, kunhan vain sain olla rakkaani kanssa yhdessä!
Lapsetkin teimme ja sekin oli MIES, joka niistä alkoi unelmoimaan ensiksi!
Olet varmaan itse ollut hyvin rakkaudettomissa liitoissa ja siksi sinulla ei ole mitään muuta kannanottoa kuin tuo iljettävä ylemmyytesi naisiin, ehkä se onkin syy, ettei rakkaus viihdy kanssasi?
... kyllä mietteisiini vaikuttavan omat kokemukset, sillä koen itse tullut valituksi lähes pelkästään sopivana isänä lapselle. Myös aika monelle kaverilleni on käynyt samoin. Sama tulee esiin naisten kirjoituksissa näillä palstoilla varsin usein. En lähde arvailemaan prosentuaalisesti kuinka monessa naimisiin päättyneessä parisuhteessa näin on.
Mielestäni tälläinen valita naisilla ei ole useinmiten edes tietoinen, vaan vaistot ohjaavan näin tekemään.
Toki sitä tapahtuu varmaan myös tietoisesti, mutta paljon harvemmin, paremoi niin.
Mä olen juuri eronnut rakkaudettomasta liitosta, EIKÄ KOSKAAN ENÄÄ LISÄÄ SITÄ LAATUA. Ehdottomasti aloitan suhteen enää rakkaudesta. Rakkaudettomassa liitossa on kyse elämän ohittamisesta, elämä on rakkaus. Ohitin 10 vuotta elämästäni, ja se on aivan liikaa ;( Miehelleni rakkaudettomuus olisi lasten varjolla riittänyt, hänellä lapsuudentaustalla alkoholisti-isä ja kotiväkivaltaa, eikä hänellä ole rakkaudellisesta suhteesta aiempaa kokemusta. Ei rakkautta osaa kaivata jos sitä ei koskaan ole osakseen saanut. Minua on lapsena rakastettu, ja kärsin ytimiäni myöten jos joudun olemaan ilman rakkautta. Liitto ilman rakkautta on liikesuhde, ei parisuhde. Itse tajusin oman liittoni tilan, kun jostain silmääni sattuivat raamatunsanat "Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali. Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään. Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi".
Ja nyt mieleeni juolahti, että halu pysyä rakkaudettomassa liitossa ja hakeutua rakkaudettomaan avioliittoon on itsetuhoista. Itsetuhoista siinä mielessä, että haluaa valita rakkaudettomuuden ja sen että ei saa vastarakkautta. Tätä itsehoisuutta voi itseltään peittää vaikka selityksellä, jonka hakee lapsista tai omasta kotitaustasta tai uskonnollisesta vakaumuksesta.
Ja kun huomaa, että toinen on mennyt naimisiin muista syistä kuin keskenäisestä rakkaudesta eikä kasva rakastamaan, tämän voisi jopa ajatella olevan avioliittolupauksen pettäminen.
Vuosien yhteiselon jälkeen ja perheen kasvaessa arki tulee vääjäämättä.
Silloin ne kiksit tulee hakea niistä puitteista; perhe-elämästä, lapsen kasvun seuraamisesta ja ennenkaikkea - parisuhteen vaalimisesta ja hoitamisesta.
Miehesi on ilmeisen kykenemätön kohtaamaan arkea, ainakin hetkittäin.
Tavannut naisen siis juhlissa - kappas vain. Ja alkanut tieten tuntumaan, että poikamiespäivät olisi poikaa.
Suorastaan melko vastuuton raukka. Sanoa paukauttaa vielä vaimolleen ja lapsensa äidille, että enpäs nyt ole sua rakastanutkaan. Olisko jotain loukkaavampaa ja lapsellisempaa vopinut vielä keksiä??
Teinien suusta voisin kuvitella kuulevani moista.
Mikäli olet oikein vahva ja omaat hyvää pokeria, totea vain - Häivy sen hempukan perään!
Takuulla tulee tuotapikaa häntä koipien välissä takaisin.
Mutta kukapa nyt sellaista sekoilua viitsii katsoa ja sietää.
Ellet kuitenkin laita kovan kovaa vasten - ilmeisesti tuo `ikiteini` jatkaa sekoilujaan.
"Voiko ihminen vuosia rakastaa toista tietämättään, ja jopa aloittaa parisuhteen tajuamatta, että kyseessä ei ole "se oikea" vaan enemmänkin korvike."
Tuo nyt on enemmänkin sellainen kliseinen sanonta, kun huomaa yhtäkkiä olevansa ihastunut johonkin pitkään tuntemaansa henkilöön. Kun itsekin sanot että teillä kahdella ei ikinä ole ollut mitään erityistä tunneyhteyttä, niin ehkä mies tuntee yhteyden tähän toiseen. Ehkä se on yhteys, ehkä vain ihastuminen, kuka tietää. En kyllä ikinä lakkaa ihmettelemästä miten heppoisin perustein naimisiin monesti mennään. Tai peruste on ehkä väärä sana, mutta siis ihmetyttää että ei kunnolla katsota mikä se juttu on, heti vaan naimisiin ja perhettä perustamaan.
Niin kuin itsekin sanoit et ei teil ole koskaan sellaista tunettn paloa ollut, tavallista arkea lähinnä niin voihan se olla niin et miehesikin tuntee ihan samalla tavalla ja saattaa nyt sit haluta jotain vahvempaa ja parempaa. Ja monestihan miehet nimenomaan lähtee sen paremman perään kun tuo surullisen kuuluisa arki astuu kuvioihin..ne jotenkin vaan haluaa sitä tunteen paloa ehkä vielä enemmän ku me naiset. Naiset sit lähinnä tyytyy vaan elämään sitä normaalia arkea haluamatta kokea enää sen suurempaa tunteen paloa.
Yksi tapahan olisi tietysti se, että annat miehelles nyt rauhassa aikaa tutkia tunteitaan ja tehdä sit itse ratkaisunsa. Sitä, et valitseeko hän tuon toisen naisen rinnalleen ja onko tuo toinen nainen edes halukas mihinkään hänen kanssaan ei voi tietää etukäteen. Toisaalta tuokin, et keksisit jotain uutta ja mukavaa parisuhteeseenne voisi toimia vähän aikaa piristyksenä, mutta sitten kun sekin taas loppuu niin jaksatko tosiaan olla koko ajan keksimässä jotain uutta ja taas uutta. Ennemmin kehoittaisin antamaan tälle miehelles aikaa miettiä asioita ja sitä mitä hän haluaa tulevaisuudelta, sillä tosiaan tuo mitä sanoit et teil ei koskaan ole ollut mitään kovaa tunteen paloa toistanne kohtaan ei kuulosta kyl kovinkaan hyvältä. Sillä siihenhän parisuhteet nimenomaan perustuu et suuri rakkaus ja tunteen palo toista kohtaan on koko ajan olemassa. Toki kyllähän se aikaa myöten sekin tunne haalistuu mut siis kuitenkin se on olemassa siitä huolimatta.
Niin, todellakin vaikea asia. Sanoisin et anna miehes rauhassa tutkailla itseään ja tutkaile sinäkin myös itseäsi ja omia tuntemuksiasi..eli voiko teillä olla tosiaan se suuri onni edelleen yhdessä vai onko nyt käynyt niin et teidän suhde on tullut tiensä päähän? Niin julmalta kuin se kuulostaakin niin niinkin on kyllä voinut käydä.
Vai semmonen tilanne...hmm...
Älä yliarvosta tuota miehesi kommenttia ja vähättele omaa osuuttasi hänen elämässään vaan ota paikkasi reilusti. Ilmoita, että satut olemaan hänen vihitty vaimonsa ja lapsensa äiti, etkä aio kuunnella tuollaista. Vaikka se olisikin totta niin oma sijaintisi on yhtä totta ja tärkeää. Älä vetäydy tunteissa tai muutenkaan vielä lisää taka-alalle kuin olet jo nyt.
Mun mielestäni ei missään tapauksessa kannata nyt vaan ottaa tuota heidän "rakkauttaan" jonain faktana, jota ei ohittaa ja joka vain pitäisi hyväksyä vaan tuoda esiin muita totuuksia aktiivisen päättäväisesti, mutta kiihkotta.
Jos miehesi laukkaa tämän nuoruudenrakkuden perään, hän saattaa tehdä elämänsä virheen ja häntä kannattanee suojella siltä. Tunteet on suuri juttu ja jos teillä on nyt hiljaisempi jakso (Oletko IHAN VARMA, ettei teillä koskaan ole ollut syvempää tunneyhteyttä???) niin tuo ihastus voi tuhota paljon. Älä anna sen tapahtua tai ainakaan taistelutta! Olet taatusti miehelle tärkeä, turha ajatellakaan ettet olisi.
Mitä vähäarvoista on "mukavassa ja toimivassa arjessa"? Se on elämän perusjuttu eikä välttämättä toimi "suuren rakkaudenhuuman" kohteen kanssa ollenkaan (been there). Arjen valinnoissa ja pienissä eleissä voi olla suurta, mutta hiljaista, kuohumatonta rakkautta, jollaista sietää vaalia.
Onko suhteessanne ollut kuitenkin säännöllistä seksiä? Vai onko sekin kuivunut alkuajan romanssin myötä?
Se kertoo paljon suhteestanne..Jos sitä ei ole enää kummemmasti ollut, mies voi hyvinkin juosta sen perässä ja nuoruusajan maistiainen tulee sopivasti tarpeeseen..
Miehen saa pidettyä kotona ja ruodussa, kun suo hälle sen viikottaisen session kotosalla ja hyvän sellaisen,ei lähde tukka putkella vieraitten pillujen perään...meillä ainakin isäntä on naintien jälkeen pari päivää ihan pöllästyneen näköinen..;D ..ja edelleen vaikka yhdessä ollaan oltu kohta 30 vuotta.
Se on kestävän liiton salaisuus, hyvä seksi. Ihastukset menee ja tulee, hyvä seksisuhde pitää miehen nöyränä ja kotona.
Rakastatko sää sitä miestä ? se tieto on nimittäin paljon tärkeämpi asia.
Tosiasiassa me kaikki luullaan rakastavamme jotakin mutta niin ei sitten olekkaan. Varsinkin siinä kohtaa kun menettämisen mahdollisuus on konkreettinen me rakastetaankin tosi paljon. Sulla on nyt tää tilanne.
Mieskin luulee nyt rakastavansa jotakin "mielikuuvaansa" joka ei todellisuudessa ole yhtään se mitä hän luulee sen olevan mutta jonkinlainen tunne-elämys varmaan kuitenkin.
Ehkä hyvä jos nyt hilpasee mielikuvansa perään niin sinäkin saat mahdollisuuden löytää se joku jonka kanssa on sitten se tunneyhteys niin kauan kuin on.
Vaikutat kuitenkin järkevätä ihmiseltä.