Työhöni kuuluu myös viikonlopputyöt,kolmessa viikossa yksi viikonloppuvapaa ja kaksi kokonaan töissä. Ukolla taas viikonloput aina vapaata. ukkoni suhde alkoholiin on että joka viikonloppu kumpanakin päivänä kännit toisena isommat ja toisena ainakin pienessä pöhnässä. ASumme 60-neliön kaksiossa kissojen kanssa ja en saa nukutuksi kun ukkoni tömistelee kännissä,,valoja pitää päällä ja pitää sitä omaa "hauskaa". Ukkoni menee ihan sekaisin alkoholista eikä ole tässä maailmassa lainkaan. Suurin murhe tässä on että en saa nukutuksi jos menen vaikka sunnnuntaina aamuvuoroon kun ukko pitää sitä omaa "hauskaa" kämpässä. Joka ikinen kerta kun menen viikonloppuna töihin niin hän valittaa että hän ei saa kuulemma kunnolla ryypätä...mitä teen ton ukon kanssa? siis hän on tunteeton pas""a joka ei ajattele yhtään että tarvitsen yörauhan. Jos makuuhuoneen oven laittaa kiinni niin kissat raapivat ovea joten se siitä nukkumisesta. Olen kerraan mennyt niin töihin että olin niin väsynyt koko päivän kuin olisin ollut humalassa. Pitäisikö minun passittaa ukko hotelliin yöksi kun mulla on töitä?? mitä ihmettä tehdä?? En tiedä sitten tekeekö hän tahallaankin tätä...koska joskus on käynyt niin että kun olen ollut viikonlopun vapaalla niin hän on nukahtanut sohvalle eikä ryyppäämisestä tietoakaan! onko vaihtoehtona ero? unilääkkeet?? olen todella stressaantunut kun työtkin pitäisi hoitaa. Neuvoja kiitos! ps. ja olemme keski-ikäisiä mutta ukko tuntuu olevan erittäin lapsellinen ja viikonloppualkoholisti.
Viikonlopputyöni ja miehen ryyppäminen::((
avokki
6430
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
ulos koko kämpästä ja lopullisesti! Luehan tuo tekstisi itse ajatuksen kanssa, niin tiedät mitä on tehtävissä!
Kävinkin sinulle vastailemassa tai paremminkin vuodattamassa tuonne omaan aloitukseeni, mutta ajattelin tulla tänne sinulle kertomaan mihin olemme itse päätyneet.
Kävimme tiukan (ja itkun täyteisen) keskustelun juomisestam jonka aikana mies itse tuli sanoneeksi ettei toivo minun katselevan itseään, jos korkki ei pysy kiinni. Uhkasin lähteä, jos juominen ei rauhoitu. Hän otti tämän tosissaan ja sanoi, ettei halua minua menettää. Sanoi, että ei ole aikaisemmin tajunnut kuinka paha tilanne on ja kuinka lähellä on minut menettää.
Annan aikaa tilanteen tasoittumiselle puolisen vuotta. Yritän tukea ja ohjata tarvittaessa vaikka hoitoon, jos ei muuten onnistu.
Oletko itse tullut mihinkään lopputulokseen?
Moi! tässä tosiaan otin asian esille mutta ukkoni ei ole koskaan osannut puhua eikä välitäkkään muuta kuin omasta hyvinvoinnistaan,eli hänen kanssaan ei voi puhua. Saa nähdä miten käy kun parin viikon päästä olen taas pari viikonloppua peräkkäin töissä. "Uhkailin" häntä myös sillä että saa lähteä ovesta ulos jos tyyli ei muutu,sillä jotain on alettava tekemään että saan työrauhan. Mites teillä menee? olisi kiva kuulla täällä välillä kuulumisia teidänkin ratkaisusta.
Hei!
Ikävää, jos ei voi puhua tai se puhe kaikuu kuuroille korville, eikä saa mitään vastakaikua. Kuinka hän otti vastaan tuon sinun uhkavaatimuksesi? Joistain voi varmaan tuntua naurettavalta tällainen "ämmien" uhkailu lähtemisellä, jos kaljan kittaus ei lopu, mutta tosiasia on, että alkoholi vaikuttaa elämään niin kokonaisvaltaisesti - ei sitä tarvitse sietää.
Tänään tämä keskustelu vasta käytiin, nyt ilta mennyt rauhallisesti ja hiukan tilannetta tietoisesti rauhoitellenkin. Saa nähdä mitä vappu tuo tullessaan. Huomenna on kauppareissu edessä, kaljaa toivottavasti ei tartu mukaan. Itsellä on kahden desin shamppanja - jos edes viitsin sitä avata näiden tunnelmien jälkimainingeissa.
Selkeämmän muutoksen näkee varmasti jo parissa kk:ssa, että onko toinen tosissaan vai ei. Paremmin näkisi jossain illanistujaisissa, missä viina virtaa ilmaiseksi - pystyykö kieltäytymään houkutuksista vai lankeaako "kun kaverit tarjosi".
Ehkä miehelläsi on vain tylsää? Ei osaa kuluttaa vapaa-aikaansa muuten, kuin pulloa nostamalla. Itse ehdotin tätä oman mieheni juomiseen syyksi - ei kuulemma ole siitä kyse. Ei kuitenkaan osaa selittää miksi juo.
Hei Avokki!
En tiedä käytkö enää näillä sivuilla, mutta ajattelin tulla päivittämään tilannetta - vaikka aikaa on kulunut vuoden verran.
Tilanne oli jonkin aikaa hyvä, meni pikkujoulu kauteen asti hienosti. Sitten olikin näitä työpaikan ja kavereiden illanistujaisia, joissa viinaa riitti. Mies joi näinä kertoina (kun en itse ollut mukana) itsensä niin kovaan humalaan, että kotiin tullessaan tuskin tiesi missä oli. Silloin tilanne oli aivan kamala ja edelleen muistutan noista kerroista.
Hän mm. rikkoi kalliit silmälasinsa, hukkasi kännykkänsä (sain onneksi takaisin) ja järkyttävin (ja pelottavin) asia: hän virtsasi alleen. Hän ei ole koskaan niin tehnyt ja se säikäytti, koska tuollainen kertoo jo todella korkeasta humalan tilasta.
No, olemme edelleen yhdessä. Siivosin hänen jälkensä, huusin, itkin, raivosin, pidin mykkäkoulua - kaikkea mitä jo aiemminkin olen tehnyt. Mutta en lähtenyt. Miksi? Rakastan kaikesta huolimatta tuota miestä niin kovin paljon.
Nyt tuosta pikkujoulu ajasta on jo useampi kuukausi ja tämä aika on mennyt taas hyvin. Hän on selvästi tiedostanut juomistaan enemmän ja olemme puhuneet näistä tapahtumista. Hän kertoi häpeävänsä ja olevansa pahoillaan. Sanoi, että ei halua enää koskaan olla siinä kunnossa. Viime viikolla hän kävi toisella paikkakunnalle, jossa menivät kavereidensa kanssa baariin ja luonnollisesti olin huolissani. Hänellä oli seuraavana päivänä tiedossa pitkä ajomatka ja töitä edessä - pelkäsin kaiken vesittyvän kovan krapulan vuoksi.
Hän ei kuitenkaan juonut itseään humalaan ja pääsi ajoissa matkalle ja kaikki oli hyvin. Olin todella huojentunut.
Tietenkään en voi sanoa, että tulevaisuudessa asiat ovat näin hyvin. Joka kerta hänen lähtiessään viettämään iltaa ilman minua (nämä sairaalloiset humaltumiset ovat aina tapahtuneet ilman minua) sisälläni on tämä levoton tunne ja pelkään hänen ratkeavan.
Inhoan tuota tunnetta ja olen puhunut siitä miehellenikin. Vannotan häntä nykyään soittamaan minulle, että tiedän hänen olevan kunnossa (vaikka ennen inhosin kun hän soitti baarista) ja tunnen itseni typeräksi vahtiessani häntä näin. Ajan kanssa se kai helpottaa, kun toinen osoittaa että on taas luottamuksen arvoinen.
Miten teillä on mennyt ?
Jätä se. Ei näytä arvostavan sua tippaakaan.