Mieheni ei kykene pitämään lupauksiaan juomisestaan. Hän sanoo ottavansa vain pari tunnelman vuoksi, mutta palaa paljon aikomaansa myöhemmin humalassa. Hän on ihana mies, kiltti, hellä ja huumorintajuinen. Ikinä ei ole käynyt käsiksi tai edes sillä uhannut. Minun ei siis tarvitse pelätä häntä. Mutta en vaan jaksa sitä humalahakuista juomista.
Olen itse kasvanut alkoholistiperheessä ja toki olen itsekin ollut joskus humalassa. En vain halua sitä enää. En halua itselleni sitä elämää mitä näin vanhempieni viettävän. Ei haittaa, jos silloin tällöin ottaa muutaman - ja todellakin pysyy siinä muutamassa. Mutta mies on ollut viikon aikana jo kolmesti ulkona ja palannut humalassa.
Olen puhunut ja yrittänyt saada häntä tajuamaan, että en halua elää lapsuuttani uudelleen. Mitä minun pitäisi oikein tehdä? Tuntuu surulliselta ajatukselta menettää hyvä parisuhde viinalle, olen sille menettänyt jo paljon.
Rakastan miestäni ja meillä on "kaikki hyvin". Kun se korkki vaan pysyisi kiinni.
Olen itse kasvanut alkoholistiperheessä ja toki olen itsekin ollut joskus humalassa. En vain halua sitä enää. En halua itselleni sitä elämää mitä näin vanhempieni viettävän. Ei haittaa, jos silloin tällöin ottaa muutaman - ja todellakin pysyy siinä muutamassa. Mutta mies on ollut viikon aikana jo kolmesti ulkona ja palannut humalassa.
Olen puhunut ja yrittänyt saada häntä tajuamaan, että en halua elää lapsuuttani uudelleen. Mitä minun pitäisi oikein tehdä? Tuntuu surulliselta ajatukselta menettää hyvä parisuhde viinalle, olen sille menettänyt jo paljon.
Rakastan miestäni ja meillä on "kaikki hyvin". Kun se korkki vaan pysyisi kiinni.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Niinpä niin. Mitä tehdään? olen vastaavassa tilanteessa kanssasi.lueppa tuo "viikonlopputyöni ja ryyppäävä mies" tai jotenkin noin oli se otsikko. Mä en myöskään tajua mitä voin ukkoni alkoholismille tehdä..
Hei,
kävin lukaisemassa viestisi. Sinulla on toki aivan eri kaliiberin ongelma - se kun vaikuttaa sinun työtekoosi. Minulla tilanne ei ole niin "paha". (Tuntuu selittelyltä, mitä alkoholistien kumppanit aina harrastavat...)
Oletko uhannut lähteä? Vaatinut miestä hoitoon? Oletteko keskustelleet asiasta, kun hän on selvä?
Meillä suhde on mielestäni hyvä, rakastamme toisiamme ja hellyyttä on paljon. Voimme puhua toisillemme asioista ja kaiken pitäisi siis olla hyvin. Mutta tämä alkoholi rassaa. Tunnen olevani tiukkapipo ja ilonpilaaja ja vaikka mikä näiden tunteideni takia.
Olen miettinyt oman asunnon hankintaa, mutta sekin tuntuu toisen pettämiseltä - ikään kuin lähtisin karkuun ja jättäisin toisen selviytymään yksin. Prkl, kun ei tästä kiltin tytön syndroomasta pääse eroon ei sitten niin millään.
Tuossa miehen humalassa on muutama erityispiirre, jotka tekevät siitä niin ylitsepääsemättömän rasittavaa. Hän saattaa sammua ihan minne tahansa asunnossa, paitsi sänkyyn. Hänet on talutettava sinne tai käskettävä nukkumaan.
Hän saattaa sammua aivan yhtäkkiä. Kerran tulin aamuyöstä työkeikalta niin mies makasi keittiön lattialla jääkaapin ovi auki - ilmeisesti nukahtanut kesken aterian valintaa. On myös polttanut kätensä humalassa kokkaillessaan. Humalassa hänelle ei voi puhua - mikään ei mene jakeluun. Hän juttelee aivan päättömiä ja toistelee itseään, mikä voisi tietenkin olla hupaisaakin ellei olisi niin rasittavaa.
Kerran olin tulossa taas myöhään työkeikalta ja olin jo aiemmin pyytänyt häntä tulemaan minua vastaan, koska en tykkää yksin kuljeskella öisiä katuja. Odottelin bussipysäkillä aikani ja lähdin sitten kävelemään kotia kohti, samalla soittaen miehelleni. Vastausta ei kuulunut ja kotiin päästyäni löysinkin miehen sammuneena vessasta - se siitä "tulen vastaan" lupauksesta.
Piti vielä kysyä, että kuinka pitkään olette olleet yhdessä ja onko tilanne ollut koko ajan sama?
Me olemme melko "tuore" pari, vähän päälle kolme vuotta kimpassa. Mies on vanhempi, itse olen 26 vuotias.
Tiedänpä tuon tunteen. Mies voi olla mitä mukavin, mutta alkoholi vie. Toisen juomista ei jaksa katsella, eikä etenkään kuunnella. En tiedä itsekään mitä tulen tekemään. Suhteemme jatko näyttää huonolta. Olen ahdistunut tulevista viikonlopuista (meillä juodaan vasta vain viikoinlopuisin). En pysty itse rentoutumaan oikeastaan ollenkaan. Toivon joskus, että viikonloppuja ei olisi ollenkaan. Huhtikuun viikonloput meni hänellä jälleen huurussa. En jaksaisi sellaista enää: humalaisia katseita, hajua, pöhnää,suoranaista vittuilua. Ei ole lyönyt, mutta on tarttunut käsin kiinni. Ei anna olla minun yksin toisessa huoneessa, vaan vaatii päästä sisään ja hakkaa ovea. Viikonloppuisin en saa yöllä unta kunnolla ja minullakin menee sitten päivät nukkuessa miehen krapulaa pitäessä. Joskus ajattelen ei tämä voi olla mun elämää, mutta se on. Sanomattakin on varmaan selvää, etten itse enää juo ollenkaan. Pelkkä korkin sihahduskin inhottaa.
viinaa ja humalanhakuista juomista...piste. Keksikää itekki joku harrastus
Mitä sitä suotta tissuttelemaan. Ota kerralla kunnolla.
Vai ootko samanlainen nyhverö kuin mun ex, kun lupasin tarjota juomaa "riittävästi", niin meni pupu pöksyyn, eikä kelvannu.
Kaavahan on: Perskännit ensin kerran viikonlopussa, jonkin ajan päästä aletaan ottamaan loivennusta seuraavana aamuna ja lopulta ei edes viikon putki tunnu missään. Siinä sivussa pirut hyppii silmille; reuhutaan, häiriköidään ja töpeksitään. Eli paas ryypäten vaan ihan rauhassa, oman elämäs pilaat.
Ymmärrän viestin olevan provo - mutta pakko silti jotain sanoa.
Tämä on jotain käsittämätöntä tämä suomalainen ajattelutapa, että ämmät aukoo päätään turhasta, kun miehet vähän "rentoutuu ja ottaa kuppia". Kun ei täällä takapajulassa edelleenkään tajuta, että se alkoholi vaikuttaa niin kokonaisvaltaisesti elämään. Ja varsinkin, jos sitä on saanut itse katsella lapsesta asti erinäisissä ympyröissä, niin ajatus sen jatkumisesta näin aikuisiällä on sietämätön.
Ja olen sitä mieltä, että miesten olisi syytä keksiä itselleen muita harrastuksia, kuin ryyppääminen. Joka päivä saa lukea lehdistä tämän rentoutumismetodin lopputuloksista.
Hyvää vappua.
hanki itsellesi harrastus..vaikka hieho..
Ikävää. Onko miehesi aina ollut noin janoinen? Jos ei ole niin mahtaako hänellä olla jotain huolia jonka takia käyttäytyy noin?
Jos ei järkevää syytä löydy eikä mies suostu lopettamaan niin itse suosittelisin eroa. Ajattele jos saatte vaikka lapsia ja mies jatkaa harrastustaan. Sinne menevät kaikki ruokarahat ja itse olet lasten kanssa yksinäsi kaiket illat.
On olemassa myös raittiita miehiä. Itselläni on sellainen :)
Tavatessamme kertoi avoimesti menneisyyteensä kuuluneen rankankin juomisen, lähes vuoden joi yhtä soittoa ennen minun tapaamistani. Kaveripiirikin on ollut aika viinaan menevää, tosin he eivät usein tapaa (asuvat kaukana).
Hän on työtön, mutta ei ole vaikuttanut masentuneelta tms. Pärjäämme ihan hyvin ja elämä on "normaalia". Rakkauttakin on.
Lapsia emme ole hankkimassa, joten sen puolen miettiminen on turhaa.
Nyt vapun aikaan meni ihan hyvin, mies ei juonut, mutta harmitteli kyllä kun ei ollut varannut olutta...... Viiniä ja viinaa meillä on baarikaapissa - niihin ei kuitenkaan koskenut.
Viestisi olisi voinut olla minun kirjoittamani. Minunkin miehelläni lähtee alkoholinkäyttö todella helposti käsistä. Eli kun mies menee baariin, hän tulee sieltä useimmiten kovassa humalassa takaisin. Minunkaan mieheni ei ole väkivaltainen, mutta koti on sitten baari-illan jälkeen kuin sikolätti. Aamulla keittiössä on ruoantähteitä lattialla, jääkaappiin kuuluvat ruoat ovat jääneet pöydälle jne. Se on ärsyttävää, ja mies itsekin on kännipäissään todella rasittava. Pelkään myös, että hän teloo itsensä noilla reissuillaan.
Olen huutanut, raivonnut, yrittänyt puhua järkevästi, uhannut lähteä, kuvannut humalaista miestäni kamerakännykällä ja näyttänyt videon hänelle sitten, kun hän on ollut selvin päin. Olen myös sanonut, että jos mies ei voi ottaa minua huomioon, minunkaan ei tarvitse ottaa häntä, mikä voi tarkoittaa esim. sitä, että alan etsiä muuta seuraa. Olen sanonut, etten halua sitoutua alkoholiongelmaiseen mieheen. En tiedä, mikä näistä on auttanut, mutta viimeksi mies tuli selvin päin baarista kotiin. Luulen, että näitä taisteluita joudutaan joskus silti vielä käymään, mutta se kerta antoi toivoa. Mies ei halua menettää minua. Videopätkän katsottuaan hän oli myös aika lailla järkyttynyt siitä, millaiselta hän näyttää ja kuulostaa kännissä. Ehkäpä nämä kaikki asiat hillitsevät jatkossa juomista.
Oletko sinä yrittänyt rajoittaa miehesi juomista? Jos olet, niin millä keinoin? Tuntuuhan se vähän hölmöltä, että aikuisen ihmisen käyttäytymiseen joutuu puuttumaan, mutta jos en puutu, menetän omat hermoni, ja siinä vaiheessa on suhdekin kivillä.
Hei Aliide.
Tuo onkin hyvä kikka! Itse en ole tajunnut kuvata miestä ja näyttää hänelle itselleen, mitä saan kestää hänen ollessaan humalassa. Täytyypä ottaa käyttöön, jos vielä tulee ajankohtaiseksi.....
Olenhan minä yrittänyt rajoittaa juomista, mutta lähinnä vain sanallisesti. Olen pyytänyt häntä olemaan juomatta tai ainakin pysymään kohtuudessa. Yrittänyt antaa tukea ja ymmärrystä. Kaikista rasittavinta on kuitenkin, että kun mies ensin itse lupaa "en juo itseäni humalaan, tulen ajoissa kotiin, en lähde kavereitten kanssa baariin" - ja sitten rikkoo ne lupaukset. Tuntuu niin .... en edes osaa kuvailla miltä.
Minun mieheni on telonut itseään, kaatunut pyörällä ja polttanut kätensä hellaan.... Se onkin se pelottava osuus. En halua hänen särkevän itseään, hän on kuitenkin minulle niin tärkeä ja rakas...
Joka kerta, kun hän on baarissa hän soittaa minulle. En haluaisi sitä, en ainakaan hänen ollessaan humalassa. En halua kuulla sitä baarin melua taustalta ja hänen humalaista ääntään, vaikka hän soittaakin hyvää tarkoittaen ja kertoo rakastavansa ja haluaa kuulla, kuinka minun iltani on mennyt. Minä vain raivostun tuosta kaikesta, yleensä käsken häntä olemaan soittamatta ja lopetan puhelun lyhyeen. Sitten tuleekin huono omatunto: "miksi minä noin tein, hänhän soitti rakkaudesta".
Pyrin kuitenkin olemaan raivostumatta, se ei auta mitään. Mieheni ei yleensä muista käymiämme keskusteluja seuraavana päivänä - joten hänelle on siitäkin syystä raivota, pahoitan siinä vain oman mieleni.
Ehkä tässä pitäisi vielä tarkentaa, että itsekin juon - silloin tällöin. En juo itseäni humalaan, sillä en pidä humalaisista ja tämä koskee myös itseäni. En myöskään näe krapulassa mitään mukavaa, mutta senkin olen kyllä kokenut. Kyse ei siis ole minun "tiukkapipoisuudestani" vaan puhtaasta halusta saada mies samalla sivulle kanssani.