Olen hyvää hyvyyttäni järjestänyt äitienpäiväkahvituksen meille uusioperheellemme ja anopille. Anopilla ei muita lapsia kuin mieheni. Nyt en enää jaksa ja sanoin miehelleni, että paras äitienpäivälahja minulle on se, että anoppi ei tule meille.
äitienpäivä
lahjaksi
331554
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Valota vähän syytä, miksi muutat käytäntöä.
Miehesi on äitinsä ainoa lapsi ja siksi tärkeä vanhalle ihmiselle. Yksinäisyys on kauhea asia, äitienpäivänä kaksinverroin kauheampi koettavaksi.
"Parempi hyvää tehden kärsiä kuin pahaa tehden".
Anoppisi ei kuitenkaan ole ikuisuusolento. Aikanaan hän poistuu ja itsekin hän tietää sen. Vaikka hän nyt sinusta olisikin epämiellyttävä ja käyttäytynyt inhottavasti, niin voit osoittaa sivistyneisyyttä.
Laita miehesi menemään äidilleen ruusujen kera. Ehkä lapsenlapsetkin voisivat mennä mukaan kortteineen, voit pistää vaikka pullat heidän mukanaan tuliaisiksi. Eihän sinun itsesi tarvitse olla paikalla, näin et pahoita liikaa vanhuksen mieltä tärkeänä päivänä. Siis eräänlainen kompromissi.
Liina Anniinan ehdotus on hyvä. Eihän anoppikaan välttämättä iloitse uusio-miniän tapamisesta.
Kustantakaa mummo jonnekin mukavaan paikkaan lounaalle. Siinä ei mene kuin tunti-pari, ja sitten mummo takaisin omaan kotiinsa.
Kaikki ovat tyytyväisiä.
Ei työssäkäyvän ihmisen pidäkään järjestää pippaloita suvulle ja harmilliselle vieraille pakosta. Kyllä ne asiat voi ratkaista näinkin.
Onhan itsellekin kivaa vähän tuulettautua.
Samaa mieltä että jotenkinhan mummoa pitäisi huomioida, mutta ei välttämättä kutsua kylään. Menkää te käymään mummon luona koko perheen voimin, ehkä sen verran sinäkin jaksat, niin ei hälle tule tunnetta että karttelet häntä. Säästyt kuitenkin emännöimisen vaivalta, vaikka veisittekin kahvileipää mennessänne.
Muutenkin olen sitä mieltä, että ei kannata totutella kovin kaavamaisiin tapoihin "joka vuosi samalla tavalla", koska ajan myötä ne alkavat orjuuttaa. mieluiten äitienpäiväkin joka vuosi eri tavalla niin ei synny odotuksiakaan toistaa aina samaa.
Pitäisi olla erikseen, niin pienten lasten äideilläkin olisi sitten oma päivänsä ilman että pitää juosta pää kolmantena jalkana mummoloissa.
sekin vielä kun mummoloissa on miehiä jotka vaan istuvat olohuoneessa kun äidit laittavat kahveja pöytään, sillä eihän se vanha mummo yksin jaksa. Sama toistuu Isänpäivänä.
Olisi se kivaa nukkua pitkään, saada kahvit vuoteeseen ja mennä valmiiseen pöytään.
Ihailla lasten tekemiä kortteja eikä vaan pikaisesti tunkea ne piirongin laatikkoon ja aloittaa se juoksentelu ettei vaan pahoita jonkun mieltä.
Lisäksi äitienpäivä repii perhettä kun tai jos mies menee omalle äidilleen ja vaimo tahtoo rentoutua rauhassa kotonaan. Ehkäpä olisi kivaa käydä ravintolassa syömässä ihan vaan oman perheen kesken, koska nykyäideillä ei liiemmin ole enää tarpeeksi aikaa lapsilleen.
Siis miksi minusta tuntuu, että ne mummut ovat etusijalla äitien päivänä:(
Oma anoppini tokaisi kerran, että miltä se tuntuu kun ei minulla ole äitienpäivää.
Siis miten niin. Onhan minulla neljä lasta.
Kun toivottelin hyvää äitienpäivää niin tämä vaan sanoo siihen, että kiitos kiitos kauheasti muttei sitten voi sanoa esim. että kiitos samoin.
No nyt mies käy äidillään lasten kanssa. itse syön herkkuja kotona ja nautin rauhasta ja hiljaisuudesta. Tosin on se kumma. Vaikka olen äiti, niin olen lapseton silloin kun äitejä muistetaan.
Jos minusta tulee joskus mummo, niin ilmoitan lapsilleni lähteväni äitienpäivänä matkoille, niin että tulisivat sitten joskus toiste.Olkoot vauvojensa kanssa. He tarvitsevat äitiään silloin enemmän kuin minä aikuisia lapsiani.
Äitienpäivää viettävät lapset ja lasten äiti. Mummut eivät enää ole äitejä siinä mielessä.
Isoäitinä suorastaan ahdistuisin, jos lastenlasten päivät menisi juoksemiseen mummuloissa. Äitiähän pitää juhlia, ei mummua.
En halua muutenkaan viettää åitienpäivää, koska se jos mikään on turhanpäiväinen juhla. Äidit ovat ihan tavallisia ihmisiä, hyvine ja huonoine puolineen, vain lapsi voi pitää äitiään erehtymättömänä ja maailman parhaana.
Siksi äitienpäivää tulisi viettää vain lasten juhlana.
Eikä sen niin väliä. Juhlikoot mummot aikamies poikineen.
Ei minua huvita lähteä piikomaan äitienpäivänä sitä kakskytä päistä laumaa...
Hei vaan,
ei se äitiys lopu, vaikka lapsi aikuistuu ja saa omia lapsia. Mummusta tuntuu aina äidiltä vanhanakin.
Mutta oikeassa olette: PITÄISI SAADA MUMMOJEN PÄIVÄ ERIKSEEN!
Olen itse tehnyt niin, että joka toinen vuosi häivyn maisemista, kun äitienpäivä tulee. Joka toinen vuosi vietän äitienpäivää, vaikka EN VIITSISI.
Sillä tuo päivä on aika rasittava!
Pitää leipoa isolle katraalle hyvää, ja niillä on aina toivomuksessa se voileipäkakku täytekakun lisäksi.
Siinä se päiväni menee, kun otan vastaan niitä kortteja ja kukkia, juoksen tarjoilun kanssa hulluna ja pää punaisena.
Huokaisen helpotuksesta kun saan katraan pihalle mahat täytinäisenä herkuista.
En välittäisi, en tosiaan.
Olen miettinyt monesti, että kehtaanko sanoa, että jättäkää minut väliin, unohtakaa äitienpäivänä tai käykää oven suussa tuomassa kimppu sinivuokkoja jos on tarpeen.
Tulkaa sitten muulloin kylään, kun olen yksinäinen. Käykää ja piipahtakaa silloin tällöin useammin.
Se iso äitienpäiväjuhla tarjoiluhäslinkeineen on ihan kamala rasitus.
Suon sen ilomielin nuorille äideille ja heidän perheilleen ihan keskenään vietettäväksi.
Minä en ole muutamaan vuoteen velvoittanut aikuisia lapsiani käymään äitienpäivänä ja tiedän monia muita joiden lapset juhlivat omissa kodeissaan omien lastensa kanssa.Äidilläni kyllä käyn,koska tiedän että hän odottaa poikkeilemista.
Jo lasten pieninä ollessa sanoin, että äitienpäivää vietetään omatekoisella kortilla. Ei mitään juhlia tai lahjoja.
Äidillä on syntymäpäivä kerran vuodessa. Muistettakoon silloin jos halutaan. (Ilmoitan, etteivät muistaneet, eivät edes tiedä, koska se on!)
Äiti on äiti aina, ei hän tarvitse mitään erikoispäivää ja uutta aamutakkia, purkkiruusua tai mitalia.
Sotalesket olivat eri asia. Heitä ei yhteiskunta juuri auttanut, vaan saivat elättää katraansa miten taisivat. Heille mitalit kuuluvat!
Mutta tämä päivä ottaa huomioon lapsiperheet ja yksinhuoltajaäidit. Lapsilisä ja kodinhoitotuki ovat suuri apu. Äiti saa olla äiti ja iloita äitienpäivästä pienten lastensa kanssa.
Mutta mummojen aikuiset lapset ovat eri asia. Heidän pitää viettää päivä omien lastensa kanssa.
Vanhainkotimummot sen sijaan kaipaisivat kävijöitä useammin kuin äitienpäivänä. Muistettakoon se.
Äiti pysyy äitinä läpi koko elämän. Äitienpäivänä tuntuu kolkolta jos omat lapset eivät huomioi mitenkään, vaikka ovatkin aikuisia. Se ei tarkoita kuitenkaan että äiti tarvitsisi lahjoja ja kahvitarjoilua - vain sen että muistetaan. Itse olen muistanut äitiä ja anoppia äitienpäivänä puhelinsoitolla, korttikin on mielestäni ok, mutta niitä en itse harrasta.
Omat lapset käyvät tervehtimässä jos ehtivät, ja jos eivät ehdi niin ei haittaa. Joskus saan vain tekstiviestin 'hyvää äitienpäivää' ja sekin riittää ja lämmittää mieltä, se kertoo että olen silloin ollut ajatuksissa. Lahjoja en tarvitse, mutta välillä olen saanut niitäkin. Mutta kieltämättä, jos joskus joku lapsistani ei ole ottanut äitienpäivänä mitään yhteyttä niin se on tuntunut käsittämättömän kurjalta. En itsekään olisi uskonut että äitienpäivän muistaminen on minulle kuitenkin niin tärkeää.
On ihan oikein, että lapset muistavat. Muistavathan he muulloinkin, mutta että äitivanha tekee pidot kaikille lapsille ja lapsenlapsille, saa 3 purkkiruusua ja on illalla puolikuollut huushollaamisesta, niin se on kyllä ihan törppöä.
Näitä kuitenkin on.
Äitienpäivä on muuttunut jotenkin vanhojen äitien päiväksi. Tyttäret ja miniät eivät saa olla sankareita, vaan se mummu.
En oikeastaan ihmettele, etteivät ne nuoremmat äidit auta tarjoilussakaan. Potuttaa.
Nimikin pitäisi muuttaa Wanhojen äitien päiväksi..
Rasittava päivä. En ymmärrä mitä virkaa sillä on.
Nyt lennetään vanhuksien luona ja kun itse tullaan vanhoiksi niin "pakotetaan" omat aikuiset lapset samaan
rumbaan.
Wanhojen äitien päivä voisi olla joka päivä ja tämä yksi olisi nuorille lapsiperheille.
Tai no. Minusta se on aivan turha päivä. Omatekoinen kortti lapsilta riittäisi ja soitto niille vanhuksille.
kolkko keskusteluketju!
Tulossa on neljäs äitienpäivä ilman omaa äitiäni, josta hänen viimeisinä vuosinaan tuli isoäitikin. En ymmärrä tätä kräninää yhdestä päivästä vuodessa!!! Olkaa onnellisia, että teillä on elossa olevia äitejä ja isoäitejä ja anoppeja ja uusiomummoja ja uusioanoppeja ja ties mitä! Niin kauan kuin henki pihisee, on sentään mahdollisuuksia valita, miten ko päivän viettää - nyt käyn pienen tyttäreni kanssa enää mummon haudalla viemässä kukkia.
En ymmärrä myöskään niitä aikuisia "lapsia", jotka esittävät toivomuksia (vaatimuksia) tarjottavan suhteen - hommatkoot itse sitten sopivat kastettavat ja viekööt mukanaan!
Aloittajalle sanoisin, että kyllä sitä asiasta kuin asiasta pystyy itsestään marttyyrin tekemään. Jahka sinunkin anopistasi aika jättää, niin epäilemättä et jätä miehesi saamasta perinnöstä siivuasi ottamasta.
Ei kannattaisi yleistää ja vedota aina noihin perintöihin, että ne kyllä kelpaa. Meikäläisen anopilta kun ei perinnöksi jää edes kirpparille kelpaavaa tavaraa. Ei salatiliä, ei edes arabian kahvikippoja. Ei siis EDES tulevaa taloudellista hyötyä minkä takia pitäisi anoppia hyysätä.
On sinuakin näköjään anoppisi perintö kiinnostanut, kun olet noin perillä ettei mitään ole, aika säälittävää ajatella että kun ei mitään perittävää ole niin ei kannata anoppia hyysätä. Onneksi tänä päivänä nämä "huonot" anopit on oivaltaneet tehdä testamenttejä niin että se perintö ei vaurastuta miniöitä mitenkään vaan on tarkoitettu ainoastaan pojalle ja heidän lapsilleen, vähäkin perintö on parempi kun ei mitään. Oletko varma ettei anoppisi ole toiminut juuri noin, kyllä sua sitten harmittaa kun jäät perinnöttä.
mielessäsi pyöri muuta kuin hyötyminen toisesta ihmisestä?! Kyseessä on sentään omien lapsiesi isoäiti! Ei ketään tarvitse "hyysätä", mutta jonkinlaista kunnioitusta ja arvonantoa voi silti kanssaihmistä kohtaan osoittaa. Että ottaa aivoon tuollaiset ahneet paskat!
Perinnöt!
Herraiijjumala sentään. Niitäkö tässä pitää ajatella, kun kahveja keittelee! Onko kakku kyllin hyvä, vai pyyhkäiseekö se nyt minut testamentista, kun ei ole tuoreita mansikoita! Kirjoittiko testamenttiin, että Myrnakuppeja ei sitten minniin käyttöön, ne menee rippilahjaksi lapsenlapselle.
Jo on äitienpäivästäkin tullut tärkeä. Ennen riitti purkkiruusu, joka vietiin kesäksi sitten haudalle, ja itse tehty kortti.
Ihan kamala päivä. Vaimollani ja minulla ei ole lapsia. Minulla on äiti, jota käyn moikkaamassa äitienpäivänä tai jonain lähi päivänä. Välillä ostan lahjan, mutta pelkästä halauksesta hän on aivan yhtä onnellinen. Vaimollani on vanhemmat eronneet ja molemmat mummot vielä elossa. Viime vuonna kieltäydyin lähtemästä mukaan koko päivän kestävään kyläilyreissuun. Se päivä on pahempi kuin joulu, koska pitää käydä viidessä paikkaa samana päivänä! Ja jokaiselle vielä lahja! Pelkkä puhelinsoitto ei riitä. Yksi vuosi päätimme olla kotona meillä oli yksi tärkeä homma mikä piti tehdä, niin vaimoni soitteli sukulaisensa läpi ja onnitteli jokaista. Illalla alkoi puhelin soida ja valituksia tuli äideiltä ja mummoilta: et sitten viitsinyt tulla edes käymään! Oli sitten pisin päivää itkeskelty ja odoteltu koska tullaan kylään, vaikka sanottiin ettei olla tulossa. Näistä henkilöistä kukaan ei ole yksinäinen, lapsia ja lapsenlapsia riittää kyllä. Uskomatonta! Ja miksi pitää äitipuoltakin onnitella ja lahja ostaa, vaikka hänellä ei ole edes lapsia. Ja ei ole koskaan äidin virkaa vaimolleni ollutkaan.
Jätän tänäkin vuonna suosiolla väliin vaimoni sukulaiset, päivitelkööt siellä sitten minua kun en ole vaimoni mukaan tullut. Käyn omaa äitiäni moikkaamassa tai jos on kaunista niin käydään kävelyllä ja jätskillä! Mielelläni omaa äitiäni muistan, ilman äitienpäivääkin. Mutta mielestäni minun ei tarvitse muiden äitejä muistaa!
äitienpäivä on nimenomaan ÄITIENPÄIVÄ. Anopinpäivä-hän se ei ole, mummoa voi muistaa perheen oman keskinäisen sopimuksen mukaan. Mielellään jokainen omaa äitiään muistaa, mutta kannattaa pitää mielessä että kaikki pikkulapset eivät hingu mummolaan puoliväkisin äitienpäivänä, vaan se päivän vietto on heille tärkein nimenomaan vain oman äidin kanssa..
Toissapäivänä ilmoitin jälkikasvulleni lähteväni matkalle äitienpäiväksi, siis tänä vuonna ei äitienpäivätarjoilua.
Eilen illalla tulikin miniältä kitkerän katkera puhelinsoitto:" Aiot sitten luistaa äitienpäivästä..."
Miniän äänensävy oli kireä, loukkaantunut, ja ennen kaikkea närkästynyt.
Huomasin selitteleväni pitkät pötköt syitä areenalta poistumiseen: raskas talvi, matkoilla en ole ollut kahteen vuoteen, sattui sopiva tarjous jne.
Miniä tuhahteli ja jälkeen päin minulle jäi valtava syyllisyys, että olen tehnyt älyttömän väärin.
Oikeasti kyllä ajattelin itsekkäästi itseäni, kun tuntui että ei jaksa järjestää sitä isoa herkkupöytää kakkuineen kaikkineen. Ja oikeasti olen vaivaantunut niistä kukista, kun mielestäni en tosiaan ansaitse sen enempää juhlintaa kuin muutkaan ihmiset.
Huh, mitenhän tästä syyllisyydentunteesta pääsee. Nyt tunnen olevani maailman huonoin mummo, kun en järjestänyt niitä äitienpäiväkekkereitä, vaan lähden iloisesti "rilluttelemaan" vaarin kanssa.
Miniä järjestäkööt kotonaan niin kattavan ja komean herkkupöydän kuin ikinään osaa.
Me lähdetään puolison kanssa kesämökille mökkikautta avaamaan ja lapset viettää päivän omien lastensa seurassa.
ne isät ja lapset siivoa ja järjestele ja hössötä herkkuja perheen äidille ja mummolle, tuskin kukaan miniä itselleen joutuu kokkaamaan äitienpäivänä tai herkkuja järjestämään, eikös se ole äitienpäivänä muiden huoli kun miniän ?.. Ainakin meillä tehdään niin että äidit eivät tämän päivän takia stressaa.
Toivottavasti myös mummot rentoutuvat tahoillaan kun ei ole "miniöitä eikä muksuja lapsenlapsia passattavana" sitten tänäkään vuonna, ja kun "kasvatustyönne" on kuulema "päättynyt" ja vaikkei se "äitiys lopu koskaan siltikään..eikös mene muuten erittäin omituiseksi kun sama ihminen sanoo molemmat lauseet ..
Hyvää äitienpäivää kumminkin kaikille!!! :D
Osa viesteistä on niin hyytävää luettavaa, että tulee vilu.
Ei Suomessa turhaan tiedosteta ihmisten yleinen kylmyys ja sukulaisten välinen koleus erikseen.
Siis ne jotka tiedostavat.
Toisen huomioonottaminen on yleensä aika pienestä kiinni. Murkkuikäiset lapset pitävät mummoistaankin, jos heille on annettu vauvaiästä asti tutustua sukuunsa. Ja vanhoiksi tulevat aikoinaan nykyiset keski-ikäiset äidit, miniät ja tyttäretkin.
Korjaan jonkun kirjoittajan väärän tiedon: Ainakin 50-luvulta lähtien äitienpäivänä on käyty isoäidin luona - mikäli mahdollista. Ellei ole ollut mahdollista, on lähetetty nätti kortti. Ja se kortti oli - on monella vieläkin - parhaalla paikalla mummun taloudessa monta viikkoa.
Juu, vaikka matkaan nyt lähdenkin, ovat pirpanoitten kortit arvossaan, jokaisen säilytän ihan aarteena.
Siltikin otan lepoviikonlopun, matkaani en perunut.
En vaan jaksa väsäillä täytekakkuja, mokkapaloja ja voileipäkaakkuja, joita on toivottu... juhlapöytää kuntoon. Vaari on vanhanajan uusavuton mies keittiöhommissa, joten yksiksein ne puuhastelen tarjottavat ja kaatelen kaffeet juhlaväen kupposiin.
Kiitos ja kumarrus korteista, mutta nyt minua odottavat valmiit pöydät, illallinen ja runsas aamubuffet, parempi ikkunallinen hytti jne ilonpito... mummu järjesti siis lahjan isselleen.
Hyvää Äitienpäivää kaikille nuorille ja vanhoille äityleille!
Ihan hyvä että ajattelet vaan itseäsi etkä muita, pitäisi opetella tuohon itsekin, välillä on niin väsynyt ettei jaksaisi millään järjestää mitään juhlia, viime vuonna ilmoitin lapsilleni että ei ole juhlia, no nyt ne sitten on pidettävä, olen jo sen verran oppinut että aikaisempina vuosina olen aina kysellyt 3:n lapseni perheiltä että miten heille sopii ajat niin sen mukaan juhlitaan ja siinä sitä järjestämistä olikin, nyt vaan ilmoitan tekstiviestillä mihin aikaan juhlat ovat kävi se heille tai ei.
Minulla kans miniä on hyvin närkästynyt jollen pidä kaikkia kissanristiäisiä, mutta itse hän ei ole koskaan järjestänyt mitään juhlia kun lasten syntymäpäivät ei edes nimipäiviä. Heillä oli myös tapana käydä melkein joka viikonloppu meillä syömässä ettei tarvi itse laittaa mitään ja kivaahan se toisaalta oli, mutta nyt on alkanut raivostuttaa se miniän laiskuus kun ei viitsi perheelleen koskaan laittaa ruokaa eikä siivota eikä mitään muutakaan, töistä kun tulee kotiin, istuu telkan ääreen ja katsoo sitä koko illan ja hänellä on toimistotyö että sekään ei rasita. Nykyään pyydän pojan ja lapset syömään viikonloppuisin meille tai viedään heidät ulos syömään silloin kun tiedän että miniä on töissä.
Täytyy kyllä sanoa että tämän päivän nuoret naiset on aika laiskoja ja omahyväisiä sitä odotetaan että mies tekee kaikki ja niinhän poikanikin laittaa ruokaa ja siivoaa ym. Se on kai sitä tasa-arvoa en vaan ymmärrä sitä kun se tasa-arvo on vaan niissä kotitöissä, menisivät naiset sitten tekemään autoremontteja ja huusholliremontteja tasapuolisuuden nimissä ym.
Kaikkea hauskaa sinulle ja miehellesi, viettäkää hauska äitienpäivä, ehkä vietän ensi vuonna itsekkäästi minäkin toisenlaisen äitienpäivän mieheni kanssa ja ajattelen vaan itseäni, olisi jo korkea aika
Siis tämä on katkerien naisten ja kylmien miesten maa. Ihan kamalaa. Miksi ihmeessä sen on oltava niin?
Hyvä maa, hyvä sosiaaliturva, kunnolliset ihmiset, rehelliset ihmiset: ja silti ollaan katkeria ja kylmiä, sukulaisiin on hyytävät välit. kammottavaa, kammottavaa, kammottavaa luettavaa. Viidessä paikassa rundaaminen yhden sunnuntain aikana on jollekin miehellekin aivan ylitsepääsemätön suoritus kerran vuodessa. Jo on kehno kunto miehellä sekä fyysisesti että psyykkisesti.
Come on!!! Ei ihme, että masennuslääkkeitä vedetään kuin ranskanpastillia.
Sosiaalisten ihmisten elinikä on muita selvästi pidempi. Vuosia! Ja laadukkaita vuosia!
Ei näin:
"Toimistotyö ei rasita miniää, joka on laiska. " Ei näin! Ei näin!!! Minusta tulee seuraavaksi anoppi. Sitä ei siis hoideta tähän tyyliin. Miniä hoitaa oman elämäsi. Sinä hoidat oman elämäsi. Molemmat kunnioittavat toisiaan. Hän on poikasi elämän erittäin tärkeä ihminen tällä hetkellä. Kunnioita sitä ja puhu hänestä kauniisti. Se on poikasikin etu, että anoppi kunnioittaa miniää.
Meillä äitienpäivä on äitien. Lapset ja isi tekevät ne juhlat ja minä kaivelen korvaani! (Äitini ja anoppini ovat edesmenneitä)
Sait nyt ehkä väärän käsityksen että mollaisin miniääni, en sitä todellakaan tee, en pojalle enkä miniälle itselleenkään, meillä on tosi hyvät välit, mutta näin meidän kesken :-D , on vaan alkanut suivasemaan se laiskuus mikä hänessä on. Kyllä mun täytyy sanoa että en tollaisia naisia kovin korkealle arvosta, kun ei ajatella mitään muuta kun itseään, luulisi kun on kolme lasta, että ajattelis edes lasten hyvinvointia ja laittaisi sitä ruokaa edes, itse syö työpaikalla hyvän ruuan niin muista ei ole väliä.
Ja tosta tilanteesta kärsii koko perhe, sitä on ihan turha puolustella. Äidin ja siskon kanssa puhutaan joka päivä tuntitolkulla puhelimessa, että luulis senkin ajan käyttävän perheelle, koska nyt huusholli pyöriii miehen varassa, ei sillä, kyllä hän osaa hommat ja hyvin osaakin.
Mutta täytyy sanoa niinkuin vanha sananlasku että ei omena kauas puusta putoa, äiti ja sisko ovat samaa pataa että kyläänkään ei lasketa ketään kun ei viitsitä siivota.
Minusta on turhaa hyysätä tollaisia laiskoja naisia ja keksiä aina jotain puolusteltavaa millä oikeutetaan oma laiskuus, kun ei viitsitä tehdä mitään, olis paljon reilumpaa kun sanois suoraan että mä nyt vaan olen niin laiska että en viitsi tehdä mitään ja se siitä.
Olen yrittänyt ajatella omia motiiveitani, olenko kenties kade miniälle, mutta ei se sitä ole, vaan yksinkertaisesti en ymmärrä tollasta saamattomuutta, jos kerran lapsiakin tehdään, niin pitäis niiden hyvinvointiakin ajatella ja toimia sen mukaan, mutta edelleenkin se laiskuus voittaa kaiken.
Toivon että saat itse tekevän ja hyvän miniän, vaikka toisaalta toivon, että saisit just tollasen mikä minulla on, niin olis kiva kuulla kuinka korkealle sinä hänet arvostat, kun 10 v. katselet, kun poikas tekee kaiken ja miniä vaan on ja odottaa että passaat vielä hänetkin, niinkun minäkin olen tehnyt, niin saattais mielesi muuttua ja alkais pikkuhiljaa sinuakin se raivostuttamaan.
Mutta, hyvää ja aurinkoista äitienpäivää kaikille äideille.
Ihan oikeasti "anoppi minäkin" pieni ja ystävällismielinen neuvoni.
Olet selvästi väsynyt tilanteeseen, kun joudut ruokkimaan poikasi populan viikonloppu toisensa jälkeen. Tässä kuviossa on selkeästi kullakin oma roolinsa näköjään.
Minusta sinä voisit reippaasti katkaista oman osuutesi noidankehässä.
Se on nimeltään: TERVE ITSEKKYYS.
Nyt anoppi-kultainen laitapa pillit pussiin ja pussin suu kiinni. Lopeta se viikonloppusyöttäminen kokonaan. Kukaan perhe ei kuole nälkään jääkaapin oven viereen, ja uskon että he osaavat avatakin kaappinsa itse.
Ihan rauhassa anna poikasi perheen hoitaa syömisensä ihan ite. Laittoivat ruokaa tai eivät.
Herranjestas, kaksi aikuista ihmistä siinä perheessä.
Jos eivät saa ruokaa napaansa, niin olkoot ilman. Nälkä opettaa.
Uskoisin että ristiriitaisesta saat tyydytystä kokkina olosta, sillä osoitathan olevasi paljon parempi kuin se laiska miniäsi.
Älä hyvä ihminen ruoki miniäsi laiskuutta toiminnallasi. Minusta sinä voit tehdä kuin Pilatus aikoinaaan, pestä kätesi koko revohkasta.
Ja toinen, vähennä marmatusta. Sen minkä teet, sen teet ilolla ja TODELLA mielelläsi ilman sarvia ja hampaita.
Mutta kun huomaat, että päähäsi alkaa kasvaa sarvet, ota terve itsekkyys käyttöön.
Lähde maailmalle, matkoille, shoppailemaan, teatteriin, harrastuksiin, lenkkipolulle ja unohda se hiivatin poikasi perheen muonitus.
kevätterveisin ja riemukkain äitienpäivä toivotuksin
Liina
..välinen "kylmyys" on kyllä anopin eli uusiomummon itsensä aikaansaamaa. Ei halua nähdä minua eikä lastani, miehen eli poikansa kylläkin. Hänellä on kylmät ja hyytävät välit myös moneen muuhun sukulaiseensa. Samoin mieheni ei ole tekemisissä veljensä kanssa ja heillä on huonot välit..Toinen mummo eli oma äitini on erittäin lämmin henkilö jonka luo muksu mielellään menee poikkeamaan ja samoin oikean isoäidin luo. Siis väittäisin meillä olevan erikoisen tapauksen, kun anoppilassa kohtelu on kylmää ja todellakin kammoan ja kartan anoppiani, samoin muut sukulaiseni eivätkä yhteiset ystävätkään ymmärrä häntä taikka toimintaansa minua ja muksuani kohtaan.
Minustakin on sääli, että suomessa pidetään yllä kulisseja ja ollaan väliinpitämättömiä sukulaisia kohtaan, eikä osata oikein osoittaa sitä välittämistä sanoin. Itse tätä en ole, joten menee yli käsityskyvyn ne ihmiset jotka aina keksivät sukulaisistaan ja ystävistään jotain pahaa sanottavaa tai arvosteltavaa, eivätkä osaa iloita näkyvästi siitä että omistaa sukulaisia- sellaiset kuin anoppini-.
Hänkin odottaa varmasti kylään koko perhettä, mutta minä en kykene enää menemään "hyvän tavan vuoksi" kuuntelemaan arvosteluja olemukseni takia.. eikä lapsikaan halua kuulla itsestään sitä samaa "olet laiha", "etkö osaa jääkaapille", "etkös sitäkään tiedä", "etkös syö kuin suklaata", "mikä on kun naama on taas noin hapan"..
Huh.. tulipa puurkaus, mutta tämä helpotti.. edelleen hyvää äitienpäivää, vaikka kaikilla ei ole hyviä äitejä.
tekemään huusholliremonttia yms. Itsellä pysyy paremmin vasara ja pensseli kädessä kuin miehellä. Ystävättäreni korjaa autoja, mies kun ei osaa.. Miehet eivät myöskään juurikaan sisusta koteja taikka laula ja leiki lapsien kanssa. Eli ehkä tämä laiskuus tai muu, on hyvinkin tasa-arvoa. Ethän voi tietää mitä siellä todellisuudessa tapahtuu? Ja jos sinua kismittää miniäsi, älä pyydä kylään joka viikonloppu. Rehellisyys maan perii..
Tulisikohan miniäsi enää käymään jos näkisi mitä kirjoitit ja ajattelit hänestä?