Olin ollut mieheni kanssa n.10 vuotta yhdessä (aloitimme seurustelun aika pentuina), kun kiinnostuin toisesta miehestä. Hän kuului ystäväpiiriimme. Aluksi se oli "pientä kivaa", textailua ja kaveripiirissämme nähdessä sellaista vilkuilua ja silmäniskua. Tämä oli ennenkuulumatonta, koska en ikinä koskaan ollut pettänyt tai edes harkinnut sellaista. Tämä pikku kiva antoi energiaa ja sai minut nauramaan, se vei mukanaan. Tämä toinen mies oli myös varattu ja tunsin jollain tavoin myös hänen vaimonsa.
Koska olimme vuosia tunteneet toisemme, ei kukaan kiinnittänyt erityistä huomiota meidän huulenheittoon ja leikilliseen "tönimiseen" tai halaukseen kaappaamiseen. Jonkun aikaa tällaisen kestettyä, tunnusti tämä mies, että oli jo aikoja sitten ihastunut minuun ja tunne oli koko ajan syventynyt. Hän oli rakastunut. Hän oli harkinnut vaimonsa jättämistä, koska ajatteli vain minua ja halusi vain minut.
Olin täysin shokissa, koska minulla ei ollut vielkään aikomusta fyysisesti pettää miestäni. Vaikka toki tämä toimintani tietyllä tavalla pettämistä olikin, mutta pystyin elämään sen asian kanssa.
Niin siinä sitten kävi, että aloimme tapailla kahden. Tunteemme syvenivät ja tulihan tietysti se seksikin mukaan. Se oli taivaallista, voi Luoja en tiennyt sellaista olevankaan. Löysin myös itsestäni varsinaisen villikissan. Sextasimme kaikissa mahdollisissa (ja mahdottomissakin) paikoissa. Mies oli ehkä hieman ns. paha poika, levoton veri ja täynnä elämää. Olin täysin pyörällä päästäni ja kaikki järjen hiven katosi.
Näin vaan kävi, en ollut koskaan tällaista suunnitellut, enkä aikaisemmin tehnyt. Olin aina halveksinut pettäjiä ja pitänyt heitä lieroina ihmisinä. Ja tässä minä itse olin, kiihkeässä suhteessa ihanan mieheni ystävän kanssa. Toki kotona alkoi mennä huonosti ja kyllähän tämä salasuhteeni sen viimeinkin osoitti, etten ollut kai ollut onnellinen kotona enää pitkään aikaan. Minä nimittäin uskon, että kahden ihmisen onnelliseen liittoon ei kukaan kolmas pääse väliin. Kaksoiselämäni kesti kaksi vuotta. Se oli helvetillisen raastavaa aikaa. Turha kuvitella, että pettäjän tie on kevyt kulkea. Tietysti olin itse valintani tehnyt ja ansaitsin kaiken paskan.
Sitten jätin mieheni. En vieläkään pysty ajattelemaan sitä päivää, kun kannoin tavarani ulos kotoa. Se on ollut elämäni raskain päätös, ihan kamala. Tämä toinen mies jätti vaimonsa. Kiihkeä ja räiskähtelevä suhteemme jatkui vielä muutaman vuoden ja nykyään olemme jälleen "vaan ystäviä".
Kadun sitä, ettei minulla ollut selkärankaa jättää miestäni ennen tämän toisen suhteen alkua. Halveksin edelleen pettäjiä, joka minäkin siis olin. Mutta tämä kaikki kävi kuin varkain, sitä ei pitänyt koskaan edes tapahtua. Nyt ymmärrän sen, että joskus tapahtuu asioita, joita ei kertakaikkiaan ollut suunniteltu ja niihin vaan joutuu. Kaikki ihmiset, jotka tekevät virheitä, eivät ole paatuneita kusipäitä.
Minulle tämä oli portti uuteen elämään ja ehkä se "potku perseelle", jonka tarvitsin lähteäkseni epätyydyttävästä suhteesta. Olisinpa vaan osannut tehdä sen satuttamatta miestäni näin pahoin.
Koska olimme vuosia tunteneet toisemme, ei kukaan kiinnittänyt erityistä huomiota meidän huulenheittoon ja leikilliseen "tönimiseen" tai halaukseen kaappaamiseen. Jonkun aikaa tällaisen kestettyä, tunnusti tämä mies, että oli jo aikoja sitten ihastunut minuun ja tunne oli koko ajan syventynyt. Hän oli rakastunut. Hän oli harkinnut vaimonsa jättämistä, koska ajatteli vain minua ja halusi vain minut.
Olin täysin shokissa, koska minulla ei ollut vielkään aikomusta fyysisesti pettää miestäni. Vaikka toki tämä toimintani tietyllä tavalla pettämistä olikin, mutta pystyin elämään sen asian kanssa.
Niin siinä sitten kävi, että aloimme tapailla kahden. Tunteemme syvenivät ja tulihan tietysti se seksikin mukaan. Se oli taivaallista, voi Luoja en tiennyt sellaista olevankaan. Löysin myös itsestäni varsinaisen villikissan. Sextasimme kaikissa mahdollisissa (ja mahdottomissakin) paikoissa. Mies oli ehkä hieman ns. paha poika, levoton veri ja täynnä elämää. Olin täysin pyörällä päästäni ja kaikki järjen hiven katosi.
Näin vaan kävi, en ollut koskaan tällaista suunnitellut, enkä aikaisemmin tehnyt. Olin aina halveksinut pettäjiä ja pitänyt heitä lieroina ihmisinä. Ja tässä minä itse olin, kiihkeässä suhteessa ihanan mieheni ystävän kanssa. Toki kotona alkoi mennä huonosti ja kyllähän tämä salasuhteeni sen viimeinkin osoitti, etten ollut kai ollut onnellinen kotona enää pitkään aikaan. Minä nimittäin uskon, että kahden ihmisen onnelliseen liittoon ei kukaan kolmas pääse väliin. Kaksoiselämäni kesti kaksi vuotta. Se oli helvetillisen raastavaa aikaa. Turha kuvitella, että pettäjän tie on kevyt kulkea. Tietysti olin itse valintani tehnyt ja ansaitsin kaiken paskan.
Sitten jätin mieheni. En vieläkään pysty ajattelemaan sitä päivää, kun kannoin tavarani ulos kotoa. Se on ollut elämäni raskain päätös, ihan kamala. Tämä toinen mies jätti vaimonsa. Kiihkeä ja räiskähtelevä suhteemme jatkui vielä muutaman vuoden ja nykyään olemme jälleen "vaan ystäviä".
Kadun sitä, ettei minulla ollut selkärankaa jättää miestäni ennen tämän toisen suhteen alkua. Halveksin edelleen pettäjiä, joka minäkin siis olin. Mutta tämä kaikki kävi kuin varkain, sitä ei pitänyt koskaan edes tapahtua. Nyt ymmärrän sen, että joskus tapahtuu asioita, joita ei kertakaikkiaan ollut suunniteltu ja niihin vaan joutuu. Kaikki ihmiset, jotka tekevät virheitä, eivät ole paatuneita kusipäitä.
Minulle tämä oli portti uuteen elämään ja ehkä se "potku perseelle", jonka tarvitsin lähteäkseni epätyydyttävästä suhteesta. Olisinpa vaan osannut tehdä sen satuttamatta miestäni näin pahoin.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tutussa seurassa on jotenkin ehkä turvallista ja helppoa pelleillä ja flirttailla ja tilanne helposti ajautuu liian pitkälle ihan huomaamatta.
Kerro mitä ovat ajatuksesi nyt jälkeenpäin. Kaduttaako vai oliko tämä hyvä, kasvattava elämänkokemus? Kaduttaako että jätit miehesi? Mihin suhde uuden miehen kanssa kaatui? Tekisitkö jotain toisin?
Lisää tietoa tarvitaan, tekstisi on sisäisesti ristiriitaista. Miten olet esimerkiksi maksanut kalliisti?
provoa, niin täytyy sanoa että hän on oikea superlutka. Jos kerran seksi uuden miehen kanssa on niin taivaallista niin miksi olette "vaan ystäviä"? Vituttaa kunnolla kun lukee tuollaisten superlutkien pettämistarinoita.
Arvelisin ap:n tarkoittavan sillä kalliilla maksamisella tuskallista syyllisyyden tunnettaan. Ero huonostakin suhteesta on kipeä ja kun siihen lisätään tuo syyllisyyden tunne mikä tulee erossa jopa ilman muita osapuoliakin luulen että kipeätä on tehnyt. Ero on kuitenkin mahdollisuus kasvuun ja varsinkin sen kivun kautta se tapahtuu.
Tuo intohimosuhteeseen ajautuminen oli vähän sama kuin hukkuva tarttuu oljenkorteen tai eksynyt hakee poispääsyä umpikujasta jonkun apuvälineen kautta...tiedostamatta ja tiedostaen. Moni pettäjä toivoo jäävänsä kiinni että puoliso heittäisi pihalle koska jätettynä ja uhrina oleminen olisi helpompaa kuin olla se jättäjä..jotain tälläistä ?? Ei ne välivaihesuhteet kestä yleensä mutta ovat sitäkin kiihkeämpiä...sien avulla vaan ponkaistaan itsensä irti edellisestä ja sitten lähdetään etsimään sitä omaa itseänsä =)
mitään muuta kuin kiinnijäämistään!Perussuominainen, joka vaatii, että pitää koko ajan olla kivaa ja palvoa kuin pikkuprinsessaa tai sinkkuelämää carrieta, niin etsitään uusi ..."Mies oli ehkä hieman ns. paha poika, levoton veri ja täynnä elämää. "
Näitä on nähty koko sarja ja kaikki ovat samanlaisia, eräänlaisia pentuja ajattelultaan. Kuten kirjoittaja totesi, niin kun arki otti ja tuli parin vuoden jälkeen vastaan niin mies vaan vaihtoon ja uutta hakemaan....taisi taas muutta tylsäksi? Loppujen lopuksi ei edes itse tiedetä mitä halutaan, toisaalta teitty vakaus ja turvallisuus on hyävästä, mutta toisaalta miehessä pitää olla sitä jotain-jännää!
Toivon tosiaan että sinkkuna pysyt loppuikäsi etkä haaskaa kenenkään miehen aikaa.
Yrjöttävää tekstiä. Kehdataan vielä sanoa omaa miestä ihanaksi samalla kun on jyystetty toista äijää muualla.
Ap. kirjoittaa tunteesta avoimesti ja rehellisesti ja sehän on aina ollut väärin
Aikojen alusta jo on totuuden puhujat hiljennetty ja yleensä vielä suurella voimalla (vesitykit, panssarit (Nanjingin verilöyly) isoja ryhmiä toisinajattelijoita surmattu.
Perusajatus on ollut oppivat olemaan hiljaa.
Sinkkunakin voi nykyään olla onnellinen ja nauttia elämästään ennen valtio rankaisi (vanhanpiianvero)
yksineläjää nyt tämäkin on normaalia.
Ehkä kiinnijääminen on pahinta mitä tässä voi sattua ja sekään ei satu kauaa. siihen tottuu ja pian et enää huomaa, siis nauti elämästäsi se on kuitenkin ainutkertainen.