...on siinä et on paksu nahkanen... riiat ja erilaisuus sekä epätoivotut sukulaiset pitää vain kestää... Minä ja mieheni ollaan aivan erilaisia ja riitoja paljon... toinen siisti pingottaja ja toinen erilainen... no mikä teistä?
pitkän liiton salaisuus
,,.,
13643
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kyllä vaaditaan kärsivällisyyttä, todellakin. Ja erilaisuuden voi hyväksyä, mutta riidat kannattaisi korvata keskustelulla aina kun pystyy. Minä ja mieheni ollaan myös erilaisia, mutta minusta se on vain rikkautta eikä yhtään paha asia. Toisen ihmisen erilaisuus auttaa kumpaakin kasvamaan ja oppimaan suhteen myötä. Olen itse ollut vasta 8kk avioliitossa, mutta toivon ymmärtäväni silti mitkä asiat ovat todella tärkeitä ja miten mekin voidaan rakentaa pitkä ja onnellinen loppuelämä. :)
siis pitkä ja onnellinen liitto, piti kirjoittamani :D vaikka olisihan se pitkä loppuelämäkin toivottu, heh
vaikuttaa pitkänliiton onnistumiseen, se on pitkäpinnainen ja venyvä mies !
'
AINA kun orjaksi osuu tunnollinen puoliso.
Kolme lasta, sama mies 30 vuotta, naimisissa 25. Onnellisena vielä .
Tässä viisauksia, joita valitettavasti en ole mitään itse keksinyt.
1) Mies kaipaa arvostusta, nainen tunnetta, että on rakastettu.
Olennainen juttu. Jos mies ei saa kotoa arvostusta, hän vipeltää joka kehujan perään. Jos nainen ei saa kauniita sanoja kotona, hän kuolaa joka imelän gigolon perään.
Eli: Vaimo: kehu auton renkaiden vaihtoa, vessan avausta, laskujen maksua, mökin kunnostusta, bensan ostoa, mitä vain. Kehu ilman muttia.
Mies: Halaa vaimoasi ja sano, että tämä on ihana.
2) Älkää harrastako ironista huumoria. Vinoilusta puhumattkaan. Kuuleman mukaan tilastollinen katastrofi: ero odottaa kulman takana. Hakekaa hyvää mieltä. Huumori -etenkin se ivallinen- on yliarvostettu ja hyvä mieli on aliarvostettu.
3) Puhukaa kauniisti toisillenne suljettujen ovien takanakin eli kotona. Ei nimittelyä, ei tuiskimista. Puhukaan kauniisti, Kiittäkää. Ruokottoman imelää, eikö? Mutta toimii kuin turbo!
4) Koettakaa pitää rauhallinen seksielämä hengissä. Hakekaa oma tapanne, mutta joku kontakti on ihan hyvä olla.
5)Alkoholi pois. Kokonaan pois. Mätä liemi.
6) Pitäkää itsestänne huolta, niin, että olette niin hyvässä kunnossa, kuin kroppa kohtuudella sallii.
7) Jos lätkääntynyt johonkin toiseen, laita kylmä rätti otsalle. Älä tee syrjähyppyä. Lätkääntymiset menevät ja tulevat, jos et itse sählää. Älä eroa helposti. Hirveä riesa!!!
8) yrittäkää olla väleissä sukulaisten kanssa. Laiha sopu on parempi kuin lihava riita.
9) Nuoret naiset: älkää olettako, että anoppi on heti teitä vastaan, jos sanoo mitä tahansa. Olette ihan hyviä! Ihan rauhassa vain ilolla eteenpäin. Anopit: Älkää hermostuko, jos miniä suuttuu ihan mistä vain. Ovat nuoria ja tohkeissaan kun elämä on siinä aktiivissa vaiheessa ja pesimisvietti kova. Ihan rauhassa vain eteenpäin. Ei anopin ja miniän niin kauheasti tarvi toisistaan tykätä. Ollaan vain rauhassa, se riittää tosi hyvin.
Onkos lääkäri alkanut ihan täyspäiväiseksi "rakkausguruksi", kun yrittääpi näitä suomalaisia liittoja kannustaa jatkumaan? Ei siinä mittään, ihan hyviä neuvoja...vaikeeta vain noudattaa..?
Sanoppa semmoseen neuvo, et onkos se sitten vielä rakkautta kumppaniinsa, jos kerran menee toiseen ihastuun?
Mites siitä pääsee yli? Eikö sen oman pitäis olla se ihastus..? Mua ainakin loukkaa vieläkin isännän ihastus työkaveriinsa, näkevät kuitenkin toisiaan paljon..? Jospa joskus kuiten lankee siihen vakavamminkin?
Miten tässä uskaltaa tulevaisuuteen uskoa ja olla vielä onnellinenkin uhkan väijyessä taivaalla..?
Onnellisuudesta ei kysytty mitään, vain pituudesta.
Onnellisuus, ihastukset jne ovat tunteita, joille ei voi mitään. Teoille voi jotain: eroanko, jos olen onneton? lähdenkö työkaverin kelkkaan, vaikka olen naimisissa?
Pitkän liiton salaisuus on se, ettei eroa.
Siedä, kärsi ja unhoita...Onpa elämää.
Hääpäivänä päätin, että liitosta en eroa. Kukaan ei ollut eronnut minun suvustani ennenkään. Eikä ole eronnut myöhemminkään. Avioliitossa pysyminen on tahdon asia, pitää tahtoa, että kimpassa pysytään.
Ai unohdin sanoa: olemme olleet aviossa mieheni kanssa 50 vuotta. Kaikki lapsetkin yhden ja saman puolison kanssa liitoissaan 15 - 25 vuotta tänä vuonna.
Vielä 2 pvää sitten olisin ehkä jakanut neuvoja pitkän avioliiton hengissä pidosta. Allekirjoitan monet edellä luetellut hymyillen. Kun vuodet vierii niin mukaan mahtuu monenlaista. Ei kukaan pysty aina kulkea ne onnellisuuden ruusunpunaiset lasit päässä. Nuorempana niin uskoo. Arki kolahtaa kaikille, kaikkea ei saa valita ja silti on pääsääntöisesti onnellinen; joskus aivan hirveän onnellinen ja joskun vaan vähän onnellinen, joskus ei lainkaan onnellinen. Kaikki olot muuttuu. Meillä molemmilla eroneet suvut. Yhdessä 10v ennen naimisiin menoa.. Naimissa 11v. Eilen rusahti. Kaikista "ikuisesti" päätöksistä ja kaiverruksista huolimatta. Väitän ettei se ole aina itsestä kiinni. Minä olen vannoutunut yhden miehen nainen, sattuu todella kun mieheni käy vihreämmillä viheriöillä. Nahkani on aika paksu, mutta tähän viimeiseen se ei pysty. Jaa-a. Maailmani on järkkynyt, vailla mitään perustuksia. Ei kun omien jalkojen varaan, opetella puhumaan yksikössä, jakamaan ystävät. Nyt suuri murheeni, lapsettomuus, ehkä ensimmäistä kertaa positiivista.
Olen pahoillani puolestasi. Ei naimisissa tietenkään olla hinnalla millä hyvänsä, ja jos ei ole lapsia, vapaus on vieläkin suurempi.