Menkää naiset nuorina naimisiin

Kyllä, ehdottomasti kannattaa. Minäkin menin 19-vuotiaana ensimmäisen kerran naimisiin ja ehdin nyt nelikymppisenä toiselle kierrokselle. Vaihdoin äijän nuorempaan ja kylläpä taas elämä maistuu! Menkää siis naiset nuorena naimisiin, niin ehditte tekin vielä vaihtaa sen vanhan sohvaperunan energiseen nuoreen mieheen :-) Viisas neuvo on, kiitos aloittajalle kun avasi tärkeän aiheen.

säkeille tiukka EI.

Naimisiin vaan, että ehtii sitten erota ajoissa, jos mies muuttuukin juopoksi kaljanlitkijäksi läskimahoineen!
Tahtoopi olla, kun mies saa sen huushollarin siihen elämäänsä, alkaa se ukon perse kasvaa mahan kans kilpaa!
Sitten kun sillä ei enää se kalukaan seiso, on hyvä panna pellolle ja ottaa uusi verevä uros kierrokseen!
Hyvä neuvo oli muuten tyhmältä aloittajalta tällä kertaa!! :D

viiden vuoden päästä. Sehän on tosi kannattavaa.

Niin lapset kannattaa ainakin tehdä nuorena, jotta
minimoidaan todennäköisyys lasten terveysongelmiin.

Kertokaa ny mistä semmosia naisia saa. Perhe pitäis perustaa, ja nuorempi on parempi, mutta eihän nykyakat halua naimisiin ku kolmevitosina vasta. Missä kaksvitonen tai vaikka parikymppinen :P

Aika monella naisella on nuorena niin huono miesmaku, että parempi olisi kerätä vähän järkeä päähän ensin. Säästyttäisiin monelta avioerolta ja ehkä jopa rikkonaisilta perheiltä.

on ihan o.k mennä mutta perheen perustaminen ei kiinosta mua mulla on paljon opintoja vielä ikesken en halua uhrata sitä. muuten mejän kulttuurissa on harvinaista olla 20 ja vielä sinkku.

Niin naimisiinhan mennään vain toisen ulkonäön kanssa..
Hei haloo, naimisiin mennään rakkaudesta toista kohtaan, oli puoliso minkälainen tahansa.
Alkaa vissiin jenkkiohjelmat liikaa vaikuttaa ku aletaan entistä enemmän keskittyä kauneusihanteisiin.

Mutta tämä tyttö jättää avioliitot ja kihlaukset väliin.
Miksi mennä kihloihin ja naimisiin ku voi elää parisuhteessa ilman virallisia todistuksia.
Ei ole tarvetta olla kerran elämässään prinsessa.

itse olen aina tiennyt että haluan elää mahdollisimman paljon itsenäisesti ja vasta vanhuksena vakiintua.
Muutaman kerran seurustelua kokeilleena se tunne on vain vahvistunut.
Minusta ihanteellisin aika parisuhteelle on vasta vanhuusvuosina, jolloin ei enää jokaista ryppyä ja läskimakkaraa tartte syynätä, vaan tunne on oikeasti henkisellä tasolla.
Ja kivampi sitten olla ne loppuvuodet jonkun kanssa kahdestaan kun kumpikin huolehtii toisistaan, eikä oo mitään 40 vuoden katkeruutta/kyllästymistä taustalla.

se onnistuu, jos puoliskoa ei löydy? Olisihan se hienoa, jos voisi vain päättää, että no niin! minäpä löydän nyt sen oikean ja menen naimisiin heti paikalla. Tosielämä on vaan vähän toisenlaista, eskoseni. Ja toisaalta on kyllä parempi olla yksin, kuin liitossa, jossa ei ole molemminpuolista rakkautta. Viestistäsi saa sen kuvan, että "lihavuuteen taipuvaisen" naisen pitäisi vaan rengastaa heti ensimmäinen ukko joka huolii, piittaamatta omista tunteistaan. Sellainen tekee vain katkeraksi.

Lihavuuteen taipuvaisen naisen ei ainakaan pitäisi tehdä tuollaiselle miehelle lapsia. Raskaus nimittäin tuo niitä ylikiloja, ja on muutenkin suotavaa, etteivät ap:n tyyliset miehet pääse entisestään lisääntymään. Sitä välillä kuvittelee, että tuollaiset sovinistiörisijät olisivat kuolleet sukupuuttoon, mutta näköjään niitä aina jostakin sikiää.

Minusta on näin jälkikäteen ajateltuna ihanaa, että menimme naimisiin, kun painoin noin 100 kg. Minusta on ihanaa, että olin miehelleni rakas ja tärkeä yhtä lailla sen kokoisena kuin hoikempana.