Olen hankkimassa ensimmäistä maantiepyörääni. Triathlon mielessä, mutta vasta uinti ja juoksu jotenkin "hanskassa". Ihan lelupyörää en viitsisi ostaa, mutta kilpatason vehkeet tuntuvat kalliilta. Mitä tekisin? Onko jollain merkillä muita parempi hinta-laatu-suhde? Vai olisiko järkeä hankkia käytettynä?
Tapio
Tapio
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kuinka paljon olet ajatellut investoida.Silläkin on merkitystä.Sanotaan näin että tuollainen n.1000euroa on sellainen jolla saa ihan kelpo uuden pyörän ja tuolla hinnalla voi löytyä todella hyvä käytetty.Erimerkkisiltä fillareilta löytyy toki omat statusarvonsa mutta.Toki eri runkomateriaaleissa on eroja jotka vaikuttavat mukavuuteen.Hiilikuiturunkoista ei tuohon hintaan saa mutta kaksoisohennettu alumiinirunkoinen on ihan hyvä.Osasarjoissa ei välttämättä suuria eroja ole saman hintaluokan pyörissä.Eroa saattaa löytyä myös runkojen geometriassa eli rungon mitoituksessa saattaa löytyä pieniä mutta ratkaisevia eroja.Jos käytettyä haet niin kannattaa vilkaista fillari-lehen nettisivun toripalstaa.Mitän tiettyä merkkiä en lähde susittelemaan koska hyviä malleja löytyy monelta valmistajalta.Minulla oli edellinen Alumiinirunkoinen Bianchi ja nyt on täyshiilikuiturunkoinen Trek,molemmat hintaluokassaan ihan hyviä.Mutta jos haluat enemmäm investoida niin hintahaarukassa 1500-2000euroa löytyy sitten jo todella laadukkaita fillareita.Ja niistä löytyy enemmän esim.hiilikuituisia etu ja takahaarukoita ja muita herkkuja ja osasarjat ovat myös laadukkaammasta päästä.Mutta kuten sanoin ei käytetyn pyöränkään valinta ole ollenkaan huono ajatus/valinta.
kun ostat edullise raaserin niin
renkaat ei kulje kovaa
osta michelinin kisarenkaat se malli mitä
ne melkein kaikki kilpapyöräilijätkin
käytää aggio kai jotain -80€pari kampanja
ite vaihdoin semmoset niin kulkee hyvin
niin minäkin hankin samanlaisen ajoasun kuin ammattilaisilla ja akka ajaa autolla perässä toinen pyörä katolla ja kyllä KULKEE ei se ole renkaista kiinni
Kyllä se on fillarillakin renkaista kiinni. Jätetään tästä kuskin osuus pois ja puhutaan vehkeistä. Kulkuun eniten vaikuttavat tekijät tärkeysjärjestyksessä: Kumit, vanteet, asusteet, rungon ominaisuudet. Jos mainitaan yksi todella hyvä rengasmerkki, niin se on michelin. Sitä ei usko, ennenkuin kokee. Hyvänkin pyörän ominaisuudet saattavat jäädä kokematta huonoilla renkailla.
Juttu menee vähän ot, mutta silti...
Tokkopa vain renkaat on tärkein osatekijä fillarissa. Vauhdin ylittäessä asvaltilla n.20 km/h ilmanvastuksen suuruus ylittää vierintävastuksen (renkaat). Kun pyritään ajamaan kovaa, kannattaa kiinnittää - renkaiden lisäksi - huomiota ajoasentoon ja omaan vaatetukseen. Lepattavat väljät vaatteet vaikuttaa enemmän kuin pienet erot renkaissa.
Renkaissa toki on eroja niissäkin ja pienimmät vierintävastukset kovalla alustalla on kapeilla sileillä tai lähes sileillä 20..23 mm renkailla ja "riittävällä" rengaspaineeella (6 ... 8 bar). Avorenkaiden suhteen kannattaa seurata vannevalmistajan ohjeita, jotta ei mene asentamaan vanteelle sopimatonta liian kapeaa rengasta. (renkaan pitää aina olla leveämpi kuin vanteen leveys)
Vierintävastuksen kannalta autoista tutut vyörenkaat on vierintävastuksen suhteen edullisimpia. Ns. pistosuojatut renkaat on rakenteeltaan vyörengasta muistuttavia suojaavan kevlar-vyön ansiosta. Ensimmäiset fillarin vyörenkaat oli jo 50-luvun lopulla DDR:n maajoukkueajajilla, joten uudesta keksinnöstä ei suinkaan ole kyse.
Renkaat ovat muutakin kuin "vierintävastus". Mainitsin tuossa että hyvänkin pyörän ominaisuudet saattavat jäädä kokematta huonoilla renkailla. Nehän siinä pyörivät koko ajan vauhdista ja tuulensuunnasta riippumatta. Varsinkin nämä uudet materiaalit rungoissa ja haarukoissa, titaanit, alumiinit ja hiilikuidut, ovat ronkeleita renkaiden suhteen. Vasta kunnon kumeilla ne kulkevat niinkuin pitää. Tuuli on aina vastassa ja sen takia tärkeä on kiinnittää huomiota asusteisiin. Myös ajomukavuuden kannalta. Tärkeysjärjestys on tuo kumit, vanteet jne...
"Renkaat ovat muutakin kuin "vierintävastus". " Aivan oikein, mutta täällä keskustelu helposti rönsyilee ja yksi puhuu aidasta ja toinen aidan seipäistä. Käyttötarve ratkaisee rengasvalinnan ja rengaspaineet. Kun esim. betoni tai puuradalla ajettavaan ratapyörään laitetaan 14 bar kapeisiin renkaisiin ja ajetaan matka mikä nyt ajetaankin, niin siinä vähät piitataan ajomukavuudesta. Kun sekuntin sadasosat tai jopa tuhannesosat saattaa ratkaista sijoituksen, niin kyllä kaikki keinot käytetään.
Maantielle ei ratarenkaita eikä vastaavia paineita voi ajatellakaan - tai tietysti voi ajatella, mutta ei useammastakaan syystä voida käyttää.
Huomioit aivan oikein nykyisten pyörien suorat jäykät haarukat, jotka asettavat omat vaatimuksensa renkaille. Kapeilla renkailla ja yli 7 bar paineilla ajaminen aiheuttaa niin suuren ajajaan kohdistuvan tärinän, ettei ketään ihmistä saa nykypäivänä, työsuojelulullisista näkökohdista tarkastellen, teollisuudessa asettaa tällaiseen tunteja kestävän tärinän alaiseen työhön. Pyörälijät voidaan, tai oikeammin, he itse ovat osansa valitinneet.
Entiseen aikaan pyörän ohjauskulma oli nykyistä loivempi ja haarukkana oli kaareva teräshaarukka, joka toimi joustaessaan tärinänvaimentimena. Kestopäällysteisille teille suunnitellut hiilikuituluomukset on jäykkinä ratkaisuna tuoneet epämielyttävän tärinän muassaan. Tärinän vaimentamiseksi on etupään jousitus eräs mahdollisuus ja tällaisia ratkaisuehdotuksia on näkynyt myös maantiepyöriin tarkoitetteuna. Toistaiseksi kuitenkaan ei ole juuri muuta mahdollisuutta tärinän hallintaan kuin valita hieman leveämpi rengas käyttöön. ja siihen alhaisempi paine. Kämmenpehmustetut ajohanskat ja korkkinauha ohjaustangossa ei tässä paljoa lisäetua tuo. Leveämmän renkaan myötä lisääntyy tosin myös ilmanvastus - valitettavasti. Etappiajoissa, vaikka renkaiden sallittu max. paine on 10 bar luokkaa, niin käytetyt rengaspaineet on selvästi tämän alle. Syy on se, että jatkuva tärinä väsyttää sekin ja pienemmillä paineilla voidaan tärinän aiheuttamaa rasitusta pienentää.
Sinuna katsoisin käytettyä pyörää esim. Fillari-Lehti.fi sivuilta. Teräsrunkoiset on tällähetkellä pois muodista, alumiiniset(kovarunkoisia) 2-3 ohennetut on nyt muodissa niin ja hiilikuituiset, ovat vaan niin kalliita. Katso että runko on juuri sinulle sopiva, kannattimen voi aina ostaa pitemmän. Vanteista: mitä vähemmän pinnoja sen aerodynaamiset ne ovat, toisaalta ne ovat myös elävämpiä mutta alumiinirungolla se ei ole ollenkaan paha ja jos pyörä tulee triahlon käyttöön ne kestää myös pitkään. Katso kammenpituus 172,5mm ja pitkille pojille 180>175mm Lyhyt kampi enemmän kierroksia ja pitkällä vääntämällä=voimaa. Renkaiksi suosittelen Vittoria open corsa, testivoittaja.
Katsele rauhassa pyöriä ja muista osta vähän kalliimpi(parempi) kuin on varaa, kuten aina ruokahalu kasvaa pyöräillessä.