Luin toista ketjua ja siellä puhuttiin ujoudesta ja sen vaikutuksesta parinmuodostukseen. Aloin miettimään seuraavia asioita:
1.Mistä ujous johtuu?
2.Miksi toiset ihmiset ovat ujompia kuin toiset?
3.Onko ujous mielestänne aina negatiivinen ja elämää hankaloittava ominaisuus vai löytyykö siitä jotain positiivistakin?
4.Voiko ujoudesta oppia pois? Jos, niin miten?
5.Oletko itse ujo?
6.Haittaako, jos kumppanisi on ujo vai onko se peräti positiivista?
1.Mistä ujous johtuu?
2.Miksi toiset ihmiset ovat ujompia kuin toiset?
3.Onko ujous mielestänne aina negatiivinen ja elämää hankaloittava ominaisuus vai löytyykö siitä jotain positiivistakin?
4.Voiko ujoudesta oppia pois? Jos, niin miten?
5.Oletko itse ujo?
6.Haittaako, jos kumppanisi on ujo vai onko se peräti positiivista?
Vastaukset 60
Vanhimmat
*en käytä sanaa ujo vaan herkkä*
Minusta ujo ja herkkä on eri asiota.
'sensitiivinen*
Sensitiivinen taas on sama kuin herkkä. Muttei edelleenkään sama kuin ujo. Noin muuten luulen, että yrität nimittää negatiivisena pitämääsi asiaa toisella nimellä, jotta se vaikuttaisi positiiviselta. Aika kieroa ellei jopa naisellista.
1. Varmaan itsetunto, epävarmuus ja ihan pysyvääkin persoonallisuuden piirrettä siinä. Osa ihmisistä on kai jo biologisesti varovaisempaa sorttia.
2. Kasvaessa meillä jokaisella on vähän erilainen tie. Osalla enemmänkin erilainen. Pitää muistaa moiset, jos on lapsia, että ei sorru dissailemaan lapsen hienoja ideoita... yms.
3. Se on söpöä... Siis toisissa, lähinnä naisissa. Se lienee se positiivinen, negatiivista sitten onkin paljon.
4. Ei täysin, mutta kyllä siitä voi toipua. Harjoituksella, terapialla yms.
5. Joo.
6. No kyllä siitä voi haittaa koitua, jos se oikeasti ujostelee omaa kumppaniaan...
vastaus:
1.Mistä ujous johtuu? luultavasti persoonasta, myös lapsuuden kokemuksista
2.Miksi toiset ihmiset ovat ujompia kuin toiset? se on sisäinen käyttäytymismalli eikä siitä pääse noin vain.
3.Onko ujous mielestänne aina negatiivinen ja elämää hankaloittava ominaisuus vai löytyykö siitä jotain positiivistakin? ei ole. ujot on usein ajattelevampia koska ovat arempia heti puhumaan..miettivät enemmän.
4.Voiko ujoudesta oppia pois? Jos, niin miten? ei oikeastaan.
5.Oletko itse ujo? en tiedä.
6.Haittaako, jos kumppanisi on ujo vai onko se peräti positiivista? ei haittaa kunhan sen kanssa voi mennä ulos ja eri paikkoihin eikä se jätä kaikkea mun vastuulle. on sinut ujoutensa kanssa..ei pistä sitä esimerkiksi kiinnostamattomuuden pikkiin vaan myöntää olevansa ujo oma itsensä.muuten en ymmärrä.
1.Mistä ujous johtuu?
-Monia syitä. Joillakin on yksi syy, toisella sen aiheuttaa 3 eri syytä jne. Ujous lienee ainakin eniten persoonasta johtuva juttu. Ei kaikki ole syynä päänä -ihmisiä. Sitten on tietysti vaikkapa huono itsetunto.
2.Miksi toiset ihmiset ovat ujompia kuin toiset?
-Niin, luonteet on erilaisia.
3.Onko ujous mielestänne aina negatiivinen ja elämää hankaloittava ominaisuus vai löytyykö siitä jotain positiivistakin?
-Ei se ole. Ujompi ei ryntää ongelmiin suin päin.
4.Voiko ujoudesta oppia pois? Jos, niin miten?
-Voi jonkin verran. Luonteesta ja syystä riippuu se kuinka hyvin se onnistuu. Niin ja siitä haluaako ylipäätänsä. Realismin ja itserohkaisuterapian avulla.
5.Oletko itse ujo?
-Olen mä joissain asioissa. Nämä tunnepuolen jutut on mulle myrkkyä.. sillä mulla ei niitä miehiä niin paljoa ole ollutkaan. Kamalan vaikea päästä mitenkään alkuun muualla kuin tuhannen kännissä baarissa :/
6.Haittaako, jos kumppanisi on ujo vai onko se peräti positiivista?
-Ei se mua haittaa jos se ei nyt mitään ihan mykistävää ole. Pieni ujostelu on söpöä.. ujostellaan sitten yhdessä toisiamme :D Sitä paitsi, jos toinen ujostelee niin sitten ikäänkuin ite rohkaistuu enemmän.
se rasittava puoli, et väkisin tulee aateltua, mitä toinen mahdollisesti aattelee ja yrittää sitten puhua ja olla, ettei vaan loukkais mitenkään, mut sillon vasta mokaileekin plääh:(
Ujot on sensitiivisiä, herkästi vaistoavat toisen ajatukset.
Huomattu on :D
toisesta ihmisestä huokuu jotain sellasta selittämätöntä hyvää tai pahaa ja usein nään ihmisten ympärillä eri värejä, mustia täpliä, kirkkaita värejä. Mun mielestä ihmisen äänikin, samoin kuin silmien katse, viestii jotain siitä ihmisestä, tarkotan tässäkin tätä hyvyys-pahuus kohtaa.
usein ankaruuteen itseä kohtaan ja kiltteyteen. Psykologinen pohja ujoudelle on olemassa, mutta ujoja on myös sellaisissa ihmisissä, jotka eivät välttämättä ole tyypillisellä tavalla ujoja.
2. Osa on alkujaan ollut ympäristössä, jossa tulee ujommaksi ja jotkut ujot voivat elämänkokemuksen myötä hieman päästä ujoudestaan.
3. Aika turha kysymys, mutta varmaan jotain positiivistäkin voi jollain kierolla tavalla tuossa nähdä, vaikka pääasiassa se on sosiaalinen haitta.
4. Edellisessä kohdassa jo oikeastaan vastasin tähän, eli elämänkokemuksen kautta ujous voi lievittyä. Lisäksi ihminen voi eri elämänsä vaiheissa olla erilailla ujo, koska myös lähipiiri vaikuttaa ujouteen omalla käyttäytymisellään.
5. Olen minä ujo.
6. Ihan hyvä, jos kumppanini on ujo.
Mä olen perusluonteeltani aivan tajuttoman ujo, mutta piilotan sen kaikkeen pölinään ja mesoamiseen, jottei minua huomattaisi.
1.Mistä ujous johtuu?
- mikäli tietoa olisi, se olisi poistettu.
- jotkut näyttelijät ovat poistaakseen nuoruuden ujouden valinneet näyttelijän uran.
2.Miksi toiset ihmiset ovat ujompia kuin toiset?
- siihen ei ole varsinaista vastausta.
3.Onko ujous mielestänne aina negatiivinen ja elämää hankaloittava ominaisuus vai löytyykö siitä jotain positiivistakin?
- sekä että
4.Voiko ujoudesta oppia pois? Jos, niin miten?
- voi, hakeutuu kontakteihin tuntemattomien kanssa
5.Oletko itse ujo?
- olen
6.Haittaako, jos kumppanisi on ujo vai onko se peräti positiivista?
- ei haittaa
Ujous EI ole psykologinen juttu vaan biologinen! Meillä jokaisella on geenien mukaan määräytynyt temperamentti, mikä tarkoittaa sitä että toiset vain ovat ujompia kuin toiset! Hyvä kirja, mikä kannattaa luke on Liisa Keltikangas-Järvinen: Temperamentti - ihmisen yksilöllisyys! Siitä saa jokainen vähän miettimisen aihetta ja näkökulmaa sille miksi olemme sellaisia kuin olemme!
1.Mistä ujous johtuu?
- taisi jo tulla vastaus tuohon
2.Miksi toiset ihmiset ovat ujompia kuin toiset?
- sama kuin edellinen vastaus
3.Onko ujous mielestänne aina negatiivinen ja elämää hankaloittava ominaisuus vai löytyykö siitä jotain positiivistakin?
- ei. Se hankaloittaa elämää silloin, kun sen antaa hankaloittaa. negatiivistä se ei ole
4.Voiko ujoudesta oppia pois? Jos, niin miten?
- ujo ihminen tulee aina pysymään ujona, se on geeneissä, MUTTA ujo ihminen voi oppia hallitsemaan ujouttaan (yleensä vaaditaan terapiaa) ja omaa käytöstään mikä helpottaa ujon ihmisen elämää
5.Oletko itse ujo?
- en. toki jännitän joitakin asioita mutta en punastele ja änkytä tai muuta, mikä luokitellaan ujoksi. En myöskään ole äänessä ja häslää koko aikaa, mikä virheellisesti tulkitaan ujoksi käytökseksi. Olen rauhallinen, en ujo!
6.Haittaako, jos kumppanisi on ujo vai onko se peräti positiivista?
- riippuu siitä miten ujo. Jos hän ei uskalla tavata perhettäni ja istuu siellä tuppi suuna, se haittaa. sama pätee ystäviin. Kumppanini tulisi olla siinä mielessä reipas, että kykenee small talkiin perheeni kanssa ja kestää huumoria. Jos on ujo siinä mielessä että ei lähde laskuvarjolla hyppäämään, ei haittaa, en lähtisi minäkään
Mulla ujous on luultavasti liittynyt kaikkeen, mitä vähääkään olen elämässä saavuttanut. Lapsena mua pilkattiin rumaksi ja mua haukuttiin kaikesta: kasvon piirteitäni, perhettä, kaikkea. Oli joitakin ällöttäviä kakaroita, jotka tyyliin heitteli kepeillä perään, kun minä pikkutyttö kävelin kadulla. Rumaa.
Kun tulin teini-ikään, aloin yhtäkkiä joidenkin mielestä olla hyvännäköinen ja sitten kiusaajia nyppi ilmeisestikin, kun en hyväksynyt ketä tahansa finnanaamaa poikaystäväksi. Ujouteni ei koskaan ole erityisesti näkynyt käyttäytymisessäni: tää tyttö ei mene mykäksi, jos pitää puhua tai jopa esiintyä. Arkuus on kyllä mielestäni vahvasti vaikuttanut siihen, että miten tarkkaan valikoin lähipiirin ihmisiä ja joskus olen ollut surullinenkin siitä asiasta, joskaan ei sellainen aina huonokaan ominaisuus ihmisessä ole. Olen ollut iloinen siitä, etä kuinka yllättävän moni mulle on kertonut tykkäävänsä musta ihmisenä; yleensä kun ollut aina niin, että pidän ihmisistä.
Luulisin, että ujous johtuu siitä, ettei ole tottunut suuriin tunteisiin ja pelkää niiden valtaavan, jos ei usko hallitsevansa tilannetta.
Varmaa on se, että ihminen voi kehittyä verbaalisesti. Jos ujo ihminen siis oppii verbaalisesti selviämään tilanteesta kuin tilanteesta ja hänen luottamus omaan tilanteenhallintaansa kasvaa, onko hän enää ujo?
"Luulisin, että ujous johtuu siitä, ettei ole tottunut suuriin tunteisiin ja pelkää niiden valtaavan, jos ei usko hallitsevansa tilannetta."
Jotain tuollaistahan sen täytyy olla. Eikös se silloin ole myös sitä heikkoa itsetuntoa kun ei pysty kokemaan kokonaisuudessaan sitä määrää itsessään mikä sisäistettynä olisi, jos sen sallisi/uskaltaisi olevan.
Itse ainakin olen ujo- tai siis joissain tilanteissa eritoten. Esim. juuri jos pitäisi vastakkaista sukupuolta lähteä (selvinpäin) lähestymään, niin kyllä kuule nassu punottaa ja senat sakoaa. Mutkainiin, tiedä sitten mistä se alun perin kumpuaa, että mitään yhtä selkeetä syytä tuskin kenelläkään on. Tietty, jos on kersana hakattu paskat pihalle, niin se voi vaikuttaa tai sitten esim. joku koulukiusauskin esimerkiksi.
"6.Haittaako, jos kumppanisi on ujo vai onko se peräti positiivista?"
Se on tosisöpöä, jos nainen punastelee, mutta jos on oikein ujo, niin se haittaa pahastikin. Viimeisin seurusteluyritykseni kaatui juuri siihen, että nainen ei saanut suutaan auki ei sitten millään. Siis jonkun aikaa sitä jaksaa, mutta sitten vaan menee hermot, kun ei saa vastausta oikeastaan mihinkään. Oma itse ylipäätään jossain kadoksissa- tiedä sitten jos sen ex oli niin pahasti masentanut sen, mutta silti. Niinjoo. Turha viesti taas.
ei ollu turha viesti.
No ei vai.
niin kerroitko naiselle, miksi jätit hänet?
harvoin saa yhtä elämästä olevia kommentteja lukea.
Abstrakteja teorioita ja pohdintoja täältä saa lukea sitäkin enemmän.
Joo. Mutta sitten kun käytiin "Suhteen Tila"-keskustelu, niin ei saanut suutaan auki. Joo, tiedän, vittumaista, mutta jos ei yhtään tiedä, mitä toisen päässä liikkuu, niin ei se homma pelaa kyllä. Ei sitä yksinkertaisesti voi vaan elää ja _kuvitella_ kaikki, mitä toinen kokee.
Teorioitahan täällä riittää kyllä. Jotenkin ikävä sitä yhtä hiukan vanhempaa palstalaista (nimiä mainitsematta)- sillä oli kyllä sellanen tatsi tähän hommaan. Ja sitten 1 toinen palstalainen oli sellanen, että ihan ilolla luki sen mietteitä. Mutta mitäs me räkänokat, senku räkätetään vaan.
ennenvanhaan kaikilla oli vielä elämä. Tai ainakin ihmiset kertoi siitä täällä jotain, mut nykyään ei enää.
Tai kertoohan kaikki sen mitä kupissa on, mutta...
vähän samanlainen. Tai en ehkä ihan vähänkään, jos miesten sanomisiin on uskominen. Ja miksen uskoisi. Se on vaan niin, että ne kaikki sanat on sisälläni, ne on siellä, ajatukset, toiveet, hauskat jutut, suhteen tilan analyysit... mutta... olen itse analysoinut tätä paljonkin ja tiedän syitä. Tiedän miksi olen tällainen. Tiedän millainen "oikeasti" olisin. Tai niin, nyt olen tällainen... Ehkä joskus tulee hän, jolla on aikaa odottaa, että saan suuni auki. Luultavasti ei. Kaikki on vain äänetöntä huutoa sisälläni. Ja ihmiset menevät pois.
Mulla on mukava miesystävä, mutta luulen, että hän tekee samoin, kuin sinä teit tuolle naiselle. Ehkä sen pitää mennä niin.
Eihän siinä mitään tolkkua ole, että Elämästä puhuisi. Niinku, mutsikin soitti tossa keskiviikkona, että syöpä on nyt levinnyt luustoon ja se on pyörätuolissa. Menin heti alkoon ja niin paljo viinaa, kun sielu sieti. Sitten tässä pitäisi miettiä, josko sitä lähtis jeesaamaan, mutta sitten olisi muutto edessä ja kaikkea sellaista.
Joo, lasissa ei oo ku kaljaa. Pari pamia tossa vielä on, että jos niillä sais sitten nukuttua:)
Jos kaikkensa yrittää, eikä sekään riitä, niin...? Tiedän kyllä, että jos vaan olisin jaksanut `pumpata` niitä sanoja sieltä ulos, niin ehkä olisi mennyt paremmin. Tai sitten: ehkä olin vain väärä ihminen hänelle, että se saa ne sanat jonkun toisen kanssa julki sitten? Näin ainakin itse uskon, että kuulemma nykyään on ihan hyvässä parisuhteessa ja noin, että kai se on saanu suunsa auki- tai sitten äijä välitä paskaakaan. Minen tiedä:)
Ei se ole helppoa sullakaan. Akalla on selkä tosi paskana ja olen tässä jo jonkin aikaa joutunut yksistään tätä koko helvetin sirkusta koirineen ja kersoineen pyörittää. Siihen työt ja opiskelu päälle, niin hurlumhei. Vähemmästäkin alkaa kuppi iltasin maistua.
Nii, kaljalla alotin, nyt on leijonaa lasissa.
ei ne ainakaan vaatimalla tule. Eikä hohtimilla kiskomalla. Mutta kiitos kun kerroit tuon juttusi tuolla ylempänä, oli oikein valaisevia ajatuksia.
Elämä on. Mulla onneks se hyvä, ettei oo (no vielä ainakaan) muita huollettavia. Voimia vaan sulle.
Toihan on paskinta sitten, jos et yhtään apuja saa mihinkään. Ettei vaan se viinakuppi vie sitten iltasin.
Niin, notta paa mun varootus kuule mielehes:)
Eihän ne väkisin, ei. Sitä kun aina puhutaan juuri miten tärkeää puhuminen parisuhteessa on, niin ei sitä oikeastaan oivalla kunnolla, paitsi sitten kun törmää siihen seinään:)
Jaa, en tiedä mihin viittasit tolla ylemmällä, mutta hyviä jatkoja sulle. Ja koita vaan saada se suu auki välillä- se helpottaa kuule:)
anoppi on onneks käyny vähä siivoilemas, mutta sekin on vähä sairas, on ollu rintasyöpää ja muuta, jotta eihän se nyt vanaha ihimine enää nii jaksa... Tai omasta mielestään se kyllä jaksais. :) Vanhin tyttö on kans ollu isoksi avuksi. Mun omilla vanhemmilla ja appiukolla taas on omat juttunsa. Niistäki riesaa... äiti kyllä yrittää.. että ei siinä mitään.
Mutta, kyllä tää meidän perhe on niinku äärimmilleen viritetty auto, ei tää toimi niinkuin pitäis ku yks osa hajoo.
Emmä kuppia ruvennu virittämähä ennenku muut oli nukkumas.
Mutta persiillään se on tämä palstaki. Ei täs pääse juttuun uusien kans sitte niin mitenkään. Jotenki on sillälailla sääli, että se muutaman vuoden takainen palsta-aika ei enää palaa. Vaikka omat takkunsa ne oli sillonki.
Toihan on helvetin hyvä, jos on porukkaa lähellä, jotka käy jeesaas sitten. Tossa oli naapurillakin nilkka joku 8 kk paskana, niin kävin sille kaupassa ja tollasta ja sitten toinen naapuri, jolla oon käyny kaupassa, kun ei sen jalat oikeen kestä. Että sitten vasta kusessa on, kun asut jossain vitun kuuses eikä apua saa sitten ei millään.
"Mutta persiillään se on tämä palstaki. Ei täs pääse juttuun uusien kans sitte niin mitenkään. Jotenki on sillälailla sääli, että se muutaman vuoden takainen palsta-aika ei enää palaa. Vaikka omat takkunsa ne oli sillonki."
No kylä näi o. Mitä noi "uudetkin" niin muuta tee ku vittuilee- jos ei sitten pölli nikkejä mielikuvituksettomat. Pitäis ne joku päivä oikeen miehissä hakata.
että viittit jeesata naapureita. Se(kin) on harvinaista nykyaikana.
Ja me kyllä asutaan melko kaukana kaikesta. 20 km lähimpään taajamaan ja anoppiin joka lähimpänä sukulaisista on.
Pitää joskus joku viikonloppu ottaa laittaa noi uudet miehissä ojennukseen.
Mutta eikö se ole hyvä, kun miehet ainakin aina valittaa, että naisten kanssa pitää puhua tunteista ja suhteesta ja kaikesta sellaisesta mikä ei miestä kiinnosta, niin eikö ujon kanssa sitten säästy kaikelta tuolta?
1.Mistä ujous johtuu? - persoonasta, iästä, historiasta, epävarmuudesta
2.Miksi toiset ihmiset ovat ujompia kuin toiset? - en tiiä, miks ihmiset on erilaisia?
3.Onko ujous mielestänne aina negatiivinen ja elämää hankaloittava ominaisuus vai löytyykö siitä jotain positiivistakin? - parempi aito ujous, kun turha isotteleva rohkeus
4.Voiko ujoudesta oppia pois? Jos, niin miten? - joo iän myötä vähän helpottaa ja kun oppii hyväksymään ittensä semmosena kun on ja ei mieti liikaa mitä muut susta miettii, kokemus ihmisten parissa tekee vähän rohkeemmaks..
5.Oletko itse ujo? - olen toisinaan kovinki ujo..
6.Haittaako, jos kumppanisi on ujo vai onko se peräti positiivista? - ei haittaa..
Kokemukseni perusteella vastaan tuohon neloseen:
Voi. Mä tein sen. Muutos kai tapahtui hiljalleen, mutta myöhemmin tarkasteltuna se oli dramaattinen. Väittäköön kuka tahansa vastaan, mutta ujous ei ole ikuista. En tiedä mistä johtuu, tiedän vain että joskus ujoilin, nykyään en. Ehkä siihen muutokseen vaikuttaa ympäristönvaihdos. On hyvä silloin tällöin vaihtaa sitä sosiaalista ympäristöä, joka pitää yllä sinua. Se voi pitää yllä myös niitä puolia, joista sinun pitäisi päästä pois.
Vastaanpa kysymyksiin 5 ja 6.
5: Olin
6: En jaksa sellaisia, se on vain negatiivista, ei sytytä.
Nykyään tapaan ihmisiä työkseni ja pidän puheita.
1. Heikosta itsetunnosta
2. Ovat heikkoitsetuntoisempia
3. Enemmän haittaa kuin hyötyä
4. Voi, mutta tie on monesti kivikkoinen. Itsetuntoa kun ei kohenneta hokkuspokkus tempuilla.
5. En
6. Sama mulle, sehän on hänen ongelmansa
Ujous ei ole sama kuin epävarmuus.
Asiaahan voisi lähestyä vaikkapa tyttö tapaa pojan - asetelmasta. Vaikka tytöllä olisi hyväkin itsetunto, hän punastelee ja ujostelee siltikin:)
Öitä sullekin.
1. En osaa selitää
2. Luonteesta
3.Joskus on hyväksi kun ei ole suupalttina, mutta jos ei saa sanaa suustaan silloin kun pitäisi, niin siitä on haittaa.
4.Voi. Menee toisten joukkoon ja rohkaisee itsensä.
5. Olen ollut. En enää.
6. Haittaa
vapunaaton bileissä illalla?
Öitä sullekin.
Hyvin hauskaa.
Hyvää yötä.
1.Mistä ujous johtuu? -Kai se on osin epävarmuutta ja osin myös ihan sosiaalisten taitojen puutetta.
2.Miksi toiset ihmiset ovat ujompia kuin toiset? -Kasvatus ja kokemukset vaikuttaa.
3.Onko ujous mielestänne aina negatiivinen ja elämää hankaloittava ominaisuus vai löytyykö siitä jotain positiivistakin? -muille ihmisille se ainakin on mukavaa, mutta kai se itselle olisi hankalaa, jos se vaikuttaisi ihan arkielämään.
4.Voiko ujoudesta oppia pois? Jos, niin miten? -en tiedä, terapian avulla ehkä tai jos pakottaa itsensä olemaan vähemmän ujo ja tottuu siihen...
5.Oletko itse ujo? -en ujo, mutta varovainen ja arka.
6.Haittaako, jos kumppanisi on ujo vai onko se peräti positiivista? -
1.Mistä ujous johtuu?
Aivojen kemiasta.
2.Miksi toiset ihmiset ovat ujompia kuin toiset?
Luultavasti useat käyttäytymistä ohjaavat geenit määrittävät persoonaa. Kasvatus ja ympäristö vaikuttavat osaltaan.
3.Onko ujous mielestänne aina negatiivinen ja elämää hankaloittava ominaisuus vai löytyykö siitä jotain positiivistakin?
Ainakin omaa elämää rajoittanut niin paljon, että sanoisin negatiiviseksi. Toisaalta useat miehet pitävät ujoutta söpönä ja jossain määrin "naapurintyttömäisenä", jolloin saa enemmän tyttöystäväehdotuksia kuin seksiehdotuksia.
4.Voiko ujoudesta oppia pois? Jos, niin miten?
Kuulemma, mutta en kyllä tiedä miten. Luulisin, että pään sisältä ujoutta ei saa koskaan lopullisesti karistettua, mutta sen voi oppia kätkemään.
5.Oletko itse ujo?
Kyllä.
6.Haittaako, jos kumppanisi on ujo vai onko se peräti positiivista?
Jossain määrin haittaa, koska aloitteiden tekeminen ja muu jutustelu on alussa liian hankalaa kahden ujon ihmisen välillä. Sosiaalinen elämä on myös itsellä rikastunut sen myötä, kun rohkeammat seurustelukumppanit ovat kevyesti "pakottaneet" ja rohkaisseet mukaan erilaisiin tapahtumiin ja tutustumaan uusiin ihmisiin.
1.Mistä ujous johtuu? - Ehkä pääosin kasvatuksesta, mutta kyllä se varmaan toisilla on jo ihan sisäsyntyistä 2.Miksi toiset ihmiset ovat ujompia kuin toiset? - Useimmat ihmiset ovat varmaan ujoja joissakin tilanteissa, mutta toiset osaavat peittää ujoutensa paremmin kuin toiset 3.Onko ujous mielestänne aina negatiivinen ja elämää hankaloittava ominaisuus vai löytyykö siitä jotain positiivistakin? - henkilökohtaisesti ujous lienee enemmän haitta, mutta joskus omaa ujoutta saattaa helpottaa se, että huomaa toisella olevan samanlaisia ongelmia 4.Voiko ujoudesta oppia pois? Jos, niin miten? - Kyllä voi. Esim. punastelua voi hoitaa lääkkeillä ja kun saa sen oireen helpommaksi, se saattaa tuoda jo pelkästään lisää itsevarmuutta. - Toisaalta voi harjoitella esimerkiksi esiintymistä. 5.Oletko itse ujo? - Olen ollut erittäin ujo, mutta olen ensin harjoitellut esiintymistä ja sitten joutunut "esiintymään" paljonkin, joka on auttanut piilottamaan ujouteni. - Se tulee yleensä enää esille vain eräissä henkilökohtaisissa tilanteissa. 6.Haittaako, jos kumppanisi on ujo vai onko se peräti positiivista? - Jos toinen on ihan hirvittävän ujo, voi olla, ettemme pysty edes ottamaan kontaktia toisiimme. - Pieni ujous ei haittaa, jos siitä pääsee yli jossakin vaiheessa alkukankeuden jälkeen.
1. Usein persoonallisuus-kysymys..ainakin lapsena
2. Taas koska persoona vaikuttaa ja kokemukset.
3. Ujous voi olla hyvinkin viehättävää, kuten kirjoittajalla esim., kunhan sitä oppii hallitsemaan.
4.Ei tarvii oppia pois, vain hallitsemaan.
5.Hieman.
6. Kumppani saa olla hieman ujo, muttajos kovasti, toivon silloin että pystyisin olemaan tukena, jos haluaa siihen muutosta.
1.Mistä ujous johtuu? Ihmisen luonnetyypistä. Osittain myös kokemuksista kumpuavaa. Ujous on hitaasti lämpiävyyttä.
2.Miksi toiset ihmiset ovat ujompia kuin toiset? Temperamentti-tyypit on erilaisia.
3.Onko ujous mielestänne aina negatiivinen ja elämää hankaloittava ominaisuus vai löytyykö siitä jotain positiivistakin? Varovaisuus luonteessa on myös hyvä puoli. Ei tule sinkoiltua tilanteesta toiseen ja jouduttua ongelmiin niin helposti.
4.Voiko ujoudesta oppia pois? Jos, niin miten? Voi oppia hallitsemaan ujoutta. Ihmisen luonnetyyppiä ei voi kokonaan muuttaa, mutta ujouden kanssa voi oppia elämään ja voi myös oppia olematta näyttämättä ujoutta.
5.Oletko itse ujo? Olen perusluonteelta lapsuudesta asti ollut ujo. Sitä ei ehkä monikaan nykypäivänä havaitse. Olen ujo, jos joudun tilanteeseen, jossa koen etten hallitse sitä täysin. Tyyliin; mua ei saa laulamaan karaokea kovinkaan helposti (vaikken olekaan huono laulaja) mutta haastattelu aiheesta, jonka koen hyvin hallitsevani, ei tee tiukkaa.
6.Haittaako, jos kumppanisi on ujo vai onko se peräti positiivista? Olen aina tuntenut sielujensympatiaa ujoja kohtaan. Ujot ihmiset tykkäävät mun seurasta ja minä heidän. Eli ei haittaa.
Taitaa olla parempi käsite huonolle itsetunnolle.
Ujous on huonoa itsetuntoa, oman itsensä aliarvioimista ja arkuutta.
Ujous taitaa useimmiten olla huono seikka ja hankaloittaa paljon arkista toimintaa niin siviilissä kuin työelämässäkin, ujo ihminen poljetaan useimmiten muiden jalkoihin ja hänet syrjäytetään.
Ujouden pystyy karsimaan pois jos vaan sille tielle uskaltaa lähteä, oman itsensä hyväksyminen on taipaleen ensimmäinen vaihe ja sit eikun rohkeutta lisää puseroon.
paikkaansa. Ujolla voi olla ihan hyvä itsetunto. Hän voi arvostaa itseään ja pitää itseään hyvänä monessa asiassa. Jos hän hyväksyy myös ujoutensa, ei voida sanoa, että olisi kyse edes epävarmuudesta. Lisäksi tällainen ihminen oppii usein hallitsemaan ujoutensa ja elämään sen kanssa.
on tota kaikkea myöskin, ikävä kyllä, välillä raskasta kantaa mukanaan sellaista taakkaa, tuhlaa energiaa ja se harmittaa ehkä eniten.
Kuitenkin et pohjimmillaan syyt ovat nuo minun edellä mainitsemani, epävarmuus omasta itsestään sekä epäonnistumisen pelko tuo sitä arkuutta mikä melkein aina leimataan ujoudeksi. Ujous on helpommin hyväksyttävissä kuin epävarmuus itsestään taikka heikko itsetunto.
Aikoinaan itseänikin pidin ja mielestäni olin ujo ihminen, aika pahakin sellainen. Näin iän myötä sekä opittujen ja oppimatta jättämien asioiden kautta olen ymmärtänyt kaiken johtuvan vain omasta itsestäni sekä juuri tuosta aliarvioimisesta ja luottamisesta itseeni. Omalta kohdaltani tämä pätee, toivottavasti ei kaikkien ujojen ihmisten kuitenkaan.
Harmittaa vaan kun usea "ujo" ihminen kärsii suunnattomasti omasta ujoudestaa ja tästä syystä usein jää myöskin toiseksi eikä saa sitä mikä hänelle kenties kuuluisi. "Ujous" on myöskin hyvä asia koska ujo ihminen ei olisi luonteeltaan sellainen kuin on ellei hän olisti ujo. Itsevarmat ja rohkeat ihmiset ovat monasti aikas säälimättömiä sekä hyväksikäyttävät muita ihmisiä sekä heidän heikkouksiaan.
asian olevan tietyllä tapaa hyvin pitkälle jotenkin noin.
Mutta kovin jyrkkää linjavetoa en tekisi sen suhteen, ainakaan automaattisesti, että ujous olisi sama kuin huono itsetunto. Joiltain osin on/voi olla, tietyllä tapaa se on myös epävarmuutta, mutta kyllä minusta ujo/arka ihminen voi omata terveen/normaalin itsetunnon siinä missä kuka tahansa muukin. Hän ei korosta/ei tarvitse korostaa itseään, ei kenties tuo/tarvitse tuoda itseään esiin koska tietää mitä on ja mitä osaa, ja mielellään antaisi asioiden mennä painollaan, mikä kyllä valitettavasti ihmissuhteissa tahtoo tarkoittaa sitä, että sitä tosiaankin käytetään helposti hyväksi. Kuka enemmän tahallaan, kuka vahingossa.
Tai kyseisenlainen toimiikin päinvastoin: tuo ehkä itseään vähän enemmän julki ja/tai pyrkiikin hallitsemaan kauheasti asioita (suojellakseen itseään), ja mitä särmikkäämmin tuon tekee, sen enemmän voi kehittyä erilaisia ristiriitoja toisten kanssa.
Niin tai näin, em. jäänee helposti usein paitsioon (passiivisuuttaan, itseään suojellessaan, arkuuttaan) eikä näin niin helposti saa sitä, mikä hänellä tavallaan kuuluisi.
1.Mistä ujous johtuu? itsetunnosta
2.Miksi toiset ihmiset ovat ujompia kuin toiset? ihmisillä on eri asioissa erillainen itsetunto
3.Onko ujous mielestänne aina negatiivinen ja elämää hankaloittava ominaisuus vai löytyykö siitä jotain positiivistakin? Tottakai siinä on myös positiivista. Toisaalta ei ujous välttämättä ole mikään koko elämän kestävä tila.
4.Voiko ujoudesta oppia pois? Jos, niin miten? Voi, oppimalla tuntemaan itsesä paremmin.
5.Oletko itse ujo? En
6.Haittaako, jos kumppanisi on ujo vai onko se peräti positiivista? Ei , joskus voi olla ehkä positiivitakin.
Mä taas pystyn helposti puhumaan yhelle ihmiselle, mut sitte, jos on monta kuuntelijaa niin asiaa ei vaan tuu. Taitaa johtua siitä, että on pakko olla joku kohde jolle puhua, en voi vaa mennä ja jossai joukossa yrittää puhua niille kaikille sillee yleisesti. Jos oon jossai porukassa, ja sanon jotain niin sanon sen yleensä yhelle tyypille siinä. Voin mä toki puhua porukassa, mutta en niin sujuvasti. Enkä ole mistään ääripäästä eli en ole ''lukittaudun kotiini sen takia, että voisin lähtiessäni, vaikka tavata ihmisen'' tai joku vastaava.
Uskon, että se ujous johtuu lapsuudestani tai sellasesta ''traumasta'' eli, jos en sano tai tee mitään nii kukaa ei voi huutaa mulle. Ja en tiiä missä vaiheessa musta sitten tuli hiljasempi, kun en muista niin ehkä se tuli silleen pikkuhiljaa. Koulussa muistaakseni kuitenkin sain paljon kavereita siis ala-asteella. Tai sitten oon vaa synnynnäisesti vähän ujo.
sehän on luonteenpiirre, synnynnäinen ominaisuus hyvin pitkälle. Googlaa liisa keltinkangas-järvinen ja "ujous" tai jotain sellaista. En muista mikä psykologian termi tai määritelmä tarkkaan ottaen vastaa tuota "ujoa". Ehkä se on jopa ujo.
Miksi ihmeessä ujoudesta pitäisi oppia pois? Nämä taipumukset ovat elinikäisiä. Kysymyksesi vastaa suurin piirtein sitä, että aiemmin vasureita pakotettiin käyttämään oikeaa kättä. No ehkä sitten pitää opetella jotain uutta, jos ujous todella alkaa haitata elämää.
Yhtä lailla on ihmisiä joiden pitäisi "oppia pois" joistakin muista synnynnäisistä luonteenpiirteistä.
Luultavasti sekoitat nyt vähän asioita: mikä on synnynnäistä ja mikä taas enemmän asenne. Ujous on kyllä synnynnäistä. Arvaan lisää sen verran, että tässä ketjussa synnynnäinen ja myöhemmin omaksutut asenteet ovat ihan sekaisin. Osa luulee että synnynnäistä voi tai pitäisi muuttaa, ja osa perustelee muutoshaluttomuutta sillä että jokin myöhemmällä iällä omaksuttu asenne olisi synnynnäistä.
En ole lukenut ketjua, mutta olen aivan varma siitä, että tämä sekaannus keskustelussa on. Johan se on aloituksessakin.
Esitin aloituksessa kuusi kysymystä, joihin halusin ihmisten mielipiteitä. Miten siinä meni asiat sekaisin? Vai olinko asenteellinen huomaamattani? Enhän edes vastannut itse kysymyksiini.
olit asenteellinen, kun kysyit pois oppimisesta (muistaakseni kysymys 5). Periaattessa olisit yhtä hyvin voinut kysyä, että "miten voisi tulla enemmän ujoksi" tai "miten ujoutta voisi vahvistaa", mutta näit ujouden joksikin, mistä joko voisi tai pitäisi oppia pois.
Miksi siitä pitäisi oppia pois, ja miksi emme pyri tulemaan ujommiksi?