Mies on kihloissa ja sanoo rakastavansa nykyistä avovaimoaan. Olemme olleet kuitenkin yhdessä jatkuvasti. Minä ole se toinen nainen (entinen rakastettu). Yritimme olla erossa ja eroa kesti 8 kk. nyt taas jatkamme salasuhdetta. Mies sanoo ettei pääse irti minusta ja haluaa minua. Olemme molemmat tietoisia ettemme koskaan aio asua yhdessä, mutta olemme täysin liimassa toisiimme. Kun näämme millään ei ole mitään väliä. Olen hyvin huolissani että rikon heidän onnensa, toisaalta en pysty elämään ilman tätä miestä. Olen ruvennut ajattelemaan, että jos kerron kaiken tuolle avovaimolle mies alkaisi vihaamaan minua ja pääsisin irti.
Toisaalta minun käy sääliksi avovaimoa, hänet on jo kerran jätetty pienen lasten kanssa. Nyt tosin hänen lapsensa ovat yhtä lukuunottamatta aikuisia, mutta säälittää. Olemme molemmat erittäin tietoisia että teemme väärin mutta emme kykene lopettamaan, Onko järkeä paljastaa kaikki ja saada suhde loppumaan?
Kun kysyn mieheltä mitä jos jäämme kiinni? Hän vastaa "sitten jäämme" elän vain kerran.
Ottaa päähän kun en kykene ratkaisuun.
Toisaalta minun käy sääliksi avovaimoa, hänet on jo kerran jätetty pienen lasten kanssa. Nyt tosin hänen lapsensa ovat yhtä lukuunottamatta aikuisia, mutta säälittää. Olemme molemmat erittäin tietoisia että teemme väärin mutta emme kykene lopettamaan, Onko järkeä paljastaa kaikki ja saada suhde loppumaan?
Kun kysyn mieheltä mitä jos jäämme kiinni? Hän vastaa "sitten jäämme" elän vain kerran.
Ottaa päähän kun en kykene ratkaisuun.
Vastaukset 2
Vanhimmat
tohon täytyisi kyllä saada joku ratkaisu, mä olen tosi pahassa tilanteessa, itse olen rakastunut yhteen mieheen jo 6 vuotta, ja siinä välissä ollaan annettu pakit molemmat toisillemme, ja kun annoin viimeksi hänelle, noin 2vuotta sitten sen jälkeen hän meni naimisiin ja jatkamaan elämää mutta soitteli jatkuvasti mulle eikä antanut rauhaa, ja kysyi miksi annoin pakit, ja selitin koska hän ensiksi teki mulle! Ja nyt hän on kohta ollut vuoden naimisissa ja lapsi syntyy kesällä, ja vieläkin soittelemme, ja nyt kävin hänen luonaan kahvilla, ja meillä oli jotain intiimiä, ja hänen vaimo oli muualla! Tiedän että se on väärin ja hänkin, mutta me emme pääse toisistamme millään yli, ja hän toitottaa että voipi olla että olen hänelle se oikea, eli kolmannen kerran kun hän menee naimisiin, niin se on minä! Mä olen ihan sekaisin, en tiedä miten elää omaa elämää eteenpäin, olen itkenyt sekä juopotellut, ja yrittänyt saada johonkin järkeä. Jos olen itsekäs, niin rikon hänen perheensä, mutta se elää vaimonsa kanssa kuin kämppis, sekä se on valinta ja minä olen se rakkaus! Miten tälläisen asian kanssa voi elää loppu elämän????? kyllä tekee mieli hypätä jojoon kohta,koska mä en kestä hirveen pitkään...... :( :(
Tarinasi kuulostaa järkyttävän kuluttavalta ja epäreilulta. Ehkä sun tilannetta helpottaa kun tiedät että ette tule olemaa nyhdessä eli et odota turhaan ja toivo jotain parempaa.
Tunnesiteet joihinkin ihmisiin on vaikea katkaista ja se vaatii tuskaa, vihaa, surua, kaipausta ja kun ne on käynyt läpi voi voi elämä alkaa jo tuntua kivan harmaalta mustan jakson jälkeen :)))
Viha on yhvä tunne ja se antaa voimaa irrottautua ja pysyä erossa. Vihaa ei kuitenkaan jaksa kantaa kauan ja vaarallinen vaihe on kun alkaa mielessään antamaan anteeksi vihan aiheita ja sitten tulee tilaa surulle ja itselleni se ainakin on vaikea.
Suunnitelmasi paljastaa koko totuus on hyvä. Loppupeleissä siinä voittavat kaikki. Sinä saat kunnon riidan ja vihan tämän miehen taholta, hänen nykyinen naisensa saa mahdollisuuden löytää parempi suhde tai parhaassa tapauksessa korjata nykyinen suhde vahvemmaksi jos mies ymmärtää sitoutua ja parasta että sinä itse saat tilaa etsiä parempaa suhdetta.
Itse olen elänyt molemmissa rooleissa, toisena naisena joka odotti yhteisiä olemattomia hetkiä ja sitten taas suhteessa jossa mies petti, kärähti ja yritimme jatkaa. Molemmat ovat painajaisia.
T. nyt taas treffilinjoilla onnea etsimässä