Energiahoitoja sähköyliherkille?

Tässä lisää aiheesta.

http://www.bowkonsult.fi/sahkoyliherkkyys.htm

raportointia kirjoitti:

Tässä lisää aiheesta.

http://www.bowkonsult.fi/sahkoyliherkkyys.htm

Listassa on sopivasti lueteltu kaikki yleisimmät oireet, joita on ajoittain kaikiklla mistä syystä tahansa. Kyseessä onkin vain Bowkonslut-nimisen yrityksen sähköyliherkäksi itseään luulevien röyhkeä rahastus.

rahat pois kirjoitti:

Listassa on sopivasti lueteltu kaikki yleisimmät oireet, joita on ajoittain kaikiklla mistä syystä tahansa. Kyseessä onkin vain Bowkonslut-nimisen yrityksen sähköyliherkäksi itseään luulevien röyhkeä rahastus.

Lue lisää

Just näitä tuotteita niillä ohjelman tyypeillä oli. Siis röyhkeä puliveivaaja ensin keksii sairauden, sitten samalla sivulla omasta verkkokaupastaan myy ihmisille satojen eurojen sähkökenttämittareita, suojakankaita ja johtoja.

Outoa, että vaihtoehtoilupiireissä ei ole noussut mitään kritiikkiä tämmöistä huiputusta vastaan. Luulisi, että siellä olisi edes joku rehellinen, joka tuohtuisi alan maineen pilaamisesta.

rahat pois kirjoitti:

Listassa on sopivasti lueteltu kaikki yleisimmät oireet, joita on ajoittain kaikiklla mistä syystä tahansa. Kyseessä onkin vain Bowkonslut-nimisen yrityksen sähköyliherkäksi itseään luulevien röyhkeä rahastus.

Lue lisää

Skeposen mieli on sähköyliherkkä energiahoidolle ja suunnaton pelko huijatuksi tulemiselle. Tämä aiheuttanee pakko-oireita ja MiHaLuMe syndrooman, lumeilmiön tai mikä lienee, mutta pahoja oireita kumminkin. Tieteellisen tutkimuksen paikka joka tapauksessa, kun vähäpätöisemmistäkin tehdään väitöskirjoja.

si-nivel kirjoitti:

Just näitä tuotteita niillä ohjelman tyypeillä oli. Siis röyhkeä puliveivaaja ensin keksii sairauden, sitten samalla sivulla omasta verkkokaupastaan myy ihmisille satojen eurojen sähkökenttämittareita, suojakankaita ja johtoja.

Outoa, että vaihtoehtoilupiireissä ei ole noussut mitään kritiikkiä tämmöistä huiputusta vastaan. Luulisi, että siellä olisi edes joku rehellinen, joka tuohtuisi alan maineen pilaamisesta.

Lue lisää

Olisikohan siitä kysymys tässäkin?

Vai voiko olla kysymys jopa siitä, että ko. henkilöt tuntevat itsensä jo olotilansa paremmin kuin jotkut täällä omia esityksiään sepittelevät, joilla ei ole aiheesta mitään tietoa, kokemuksista puhumattakaan?
Joille vain se oman "uskonnon" saarnaaminen ja toistelu tuntuu tärkeimmältä.
Kuinka on sen mainostetun rehellisyyden kanssa?

http://www.mtv3.fi/uutiset/45min/jaksot.shtml?997858

EräsKansanparantaja kirjoitti:

Skeposen mieli on sähköyliherkkä energiahoidolle ja suunnaton pelko huijatuksi tulemiselle. Tämä aiheuttanee pakko-oireita ja MiHaLuMe syndrooman, lumeilmiön tai mikä lienee, mutta pahoja oireita kumminkin. Tieteellisen tutkimuksen paikka joka tapauksessa, kun vähäpätöisemmistäkin tehdään väitöskirjoja.

Lue lisää

Kulkeeko tämmöisiä vapaalla jalalla??

Voiko näillä olla yhteyksiä?

http://www.uusisuomi.fi/mielipide/91450-langattomat-verkot-matkapuhelinsateily-ja-nuorten-terveys

nuorten masennus kirjoitti:

Voiko näillä olla yhteyksiä?

http://www.uusisuomi.fi/mielipide/91450-langattomat-verkot-matkapuhelinsateily-ja-nuorten-terveys

Lue lisää

Näyttäisi olevan melko harhanajohtavaa ja valikoivaa kirjoittelua. Eli jos langattomien verkkojen kritiikki on tasoltaan tätä, niin ei aihetta toimenpiteisiin.

Vai onko jossain muualla aiheesta vakavasti otettavaa ammattitaitoista kirjoittelua?

nuorten masennus kirjoitti:

Voiko näillä olla yhteyksiä?

http://www.uusisuomi.fi/mielipide/91450-langattomat-verkot-matkapuhelinsateily-ja-nuorten-terveys

Lue lisää

Aika mielenkiintoinen aihe. Vaikka olen joskus kuullut sähköstä, en osaa sanoa aiheuttaako RF-energia vaaraa ja jos niin millaista. On sinänsä mielenkiintoista, että me koostumme 70 % vedestä ja käytämme tiedonsiirrossa laitteita, jotka käyttävät taajuutta jonka vesi absorboi parhaiten.

Tätä ominaisuutta käytetään mikroaaltouuneissa, jotka kuumentavat veden tehokkaasti pyörittämällä vesimolekyylejä jotka kitkan vaikutuksesta lämpenevät vielä lisää. Mikroaaltouunit toimivat samoilla taajuuksilla mitä WLAN- laitteetkin eli 2.4 GHz:n alueella. Liekö sitten tarkoitus lämmittää ihmisiä kun he käyttävät tietoverkkoja.

WLAN-lähettimen teho on 100 mW ja alle. Mikroaaltouunille on asetettu vuodolle rajaksi 5 mW/cm2. Pitää mennä melko lähelle tuota WLAN-lähetintä, että vuotavan uunin suurin sallittu tehotiheys ylittyisi. Taidetaan puhua sentistä parista, harva se nukkuu kannettavan koneensa päällä. Puhelimissa vaaraa tullenee helpommin vastaan, sitähän pidetään usein kiinni iholla ja sen lähetysteho on moninkertainen WLANiin verrattuna. Eli puhelinta pitäisi pitää kymmenien senttien etäisyydellä.

Toisaalta, puhelimet toimivat vähän alemmalla taajuusalueella, joka ei liene niin kovasti absorboituva elimistöön kuin WLAN, jonka taajuus tunkeutuu helposti useamman sentin syvyyteen ihmisen elimistöön.

Mielipiteessä mainittiin nuorten lisääntyneet oireet. En syyllistäisi tässäkään sähkömagneettista säteilyä, vaan etsisin syitä tietoverkkojen ja puhelimen käytön aiheuttamista muutoksista nuorten elintapoihin, kuten liikunnan väheneminen, nukkumiseen käytettävän ajan vähentyminen, laitteiden aiheuttama stressi ja muut tekijät, jotka tulevat mukaan kun käytetään puhelimia ja verkkoja.

Tekstissä näytti olevan tarkoitushakuisuutta teknillisten termien muodossa. Kerrotaan nyt tässä mitä nuo luvut suunnilleen tarkoittavat. ICNIRP:n turvaraja on siis puhelimelle n. 12 cm, WLAN tukiasemalle 6 cm, kannettavan WLAN-lähettimelle (siinä kannettavassa) 3 cm.

Vastaavasti tutkijaorganisaatio suosittaa kannettavan WLAN-lähettimelle etäisyyttä 2.8 m ulkona ja 8.9 m sisätiloissa. Tukiasemalle vastaavat turvalliset etäisyydet tukiasemasta olisivat 5.6 m ulkona ja 18 m sisätiloissa. Puhelinten kohdalla tämä tarkoittaisi että puhelimeen eli kännykkään tulisi olla etäisyyttä 40 m sisätiloissa ja ulkotiloissa 12.6 m.

Ihmetyttää mihin tämä ero ulko- ja sisätilojen suurelle suosituserolle oikein perustuu. Signaalit eivät paljon heijastele ja onhan ulkonakin autoja ja muita mistä signaali voi heijastua. No ehkä raitis ulkoilma jäähdyttää enemmän eikä haittaa jos vähän enemmän on tehoa iskemässä iholle.

Jos minulta kysyttäisiin mielipidettä, suosittelen käyttämään puhelinta muualla kuin korvalla. Ja WLAN asemien vieressä ei kannata nukkua. Mutta muutaman metrin päässä en näe niistä mitään suurempia vaaroja terveydelle. En edes sähköyliherkillä, kunhan staattiset kentät on estetty.

allergiasahko kirjoitti:

Aika mielenkiintoinen aihe. Vaikka olen joskus kuullut sähköstä, en osaa sanoa aiheuttaako RF-energia vaaraa ja jos niin millaista. On sinänsä mielenkiintoista, että me koostumme 70 % vedestä ja käytämme tiedonsiirrossa laitteita, jotka käyttävät taajuutta jonka vesi absorboi parhaiten.

Tätä ominaisuutta käytetään mikroaaltouuneissa, jotka kuumentavat veden tehokkaasti pyörittämällä vesimolekyylejä jotka kitkan vaikutuksesta lämpenevät vielä lisää. Mikroaaltouunit toimivat samoilla taajuuksilla mitä WLAN- laitteetkin eli 2.4 GHz:n alueella. Liekö sitten tarkoitus lämmittää ihmisiä kun he käyttävät tietoverkkoja.

WLAN-lähettimen teho on 100 mW ja alle. Mikroaaltouunille on asetettu vuodolle rajaksi 5 mW/cm2. Pitää mennä melko lähelle tuota WLAN-lähetintä, että vuotavan uunin suurin sallittu tehotiheys ylittyisi. Taidetaan puhua sentistä parista, harva se nukkuu kannettavan koneensa päällä. Puhelimissa vaaraa tullenee helpommin vastaan, sitähän pidetään usein kiinni iholla ja sen lähetysteho on moninkertainen WLANiin verrattuna. Eli puhelinta pitäisi pitää kymmenien senttien etäisyydellä.

Toisaalta, puhelimet toimivat vähän alemmalla taajuusalueella, joka ei liene niin kovasti absorboituva elimistöön kuin WLAN, jonka taajuus tunkeutuu helposti useamman sentin syvyyteen ihmisen elimistöön.

Mielipiteessä mainittiin nuorten lisääntyneet oireet. En syyllistäisi tässäkään sähkömagneettista säteilyä, vaan etsisin syitä tietoverkkojen ja puhelimen käytön aiheuttamista muutoksista nuorten elintapoihin, kuten liikunnan väheneminen, nukkumiseen käytettävän ajan vähentyminen, laitteiden aiheuttama stressi ja muut tekijät, jotka tulevat mukaan kun käytetään puhelimia ja verkkoja.

Tekstissä näytti olevan tarkoitushakuisuutta teknillisten termien muodossa. Kerrotaan nyt tässä mitä nuo luvut suunnilleen tarkoittavat. ICNIRP:n turvaraja on siis puhelimelle n. 12 cm, WLAN tukiasemalle 6 cm, kannettavan WLAN-lähettimelle (siinä kannettavassa) 3 cm.

Vastaavasti tutkijaorganisaatio suosittaa kannettavan WLAN-lähettimelle etäisyyttä 2.8 m ulkona ja 8.9 m sisätiloissa. Tukiasemalle vastaavat turvalliset etäisyydet tukiasemasta olisivat 5.6 m ulkona ja 18 m sisätiloissa. Puhelinten kohdalla tämä tarkoittaisi että puhelimeen eli kännykkään tulisi olla etäisyyttä 40 m sisätiloissa ja ulkotiloissa 12.6 m.

Ihmetyttää mihin tämä ero ulko- ja sisätilojen suurelle suosituserolle oikein perustuu. Signaalit eivät paljon heijastele ja onhan ulkonakin autoja ja muita mistä signaali voi heijastua. No ehkä raitis ulkoilma jäähdyttää enemmän eikä haittaa jos vähän enemmän on tehoa iskemässä iholle.

Jos minulta kysyttäisiin mielipidettä, suosittelen käyttämään puhelinta muualla kuin korvalla. Ja WLAN asemien vieressä ei kannata nukkua. Mutta muutaman metrin päässä en näe niistä mitään suurempia vaaroja terveydelle. En edes sähköyliherkillä, kunhan staattiset kentät on estetty.

Lue lisää

"On sinänsä mielenkiintoista, että me koostumme 70 % vedestä ja käytämme tiedonsiirrossa laitteita, jotka käyttävät taajuutta jonka vesi absorboi parhaiten."

Tämä on usein toistettu väärä tieto. Veden maksimiabsobtio on paljon korkeammalla taajuudella. 2,4 GHz on kuitenkin varsin hyvä kompromissi, kun ainakin mikrouunien alkuaikoina tuonne 22 GHz:n hujakoille ei halvalla päästy.

aijaijajjaj kirjoitti:

Kulkeeko tämmöisiä vapaalla jalalla??

Kummallista kyllä melkein kaikki skeptikot kulkevat vielä vapaalla jalalla!
Tämä herättää melkoisia kysymyksiä; Miksi viranomaiset eivät puutu asiaan pakkohoitolain nojalla, vaan nämä höyrypäät saavat edelleen kulkea vapaalla jalalla ja terrorisoida yhteiskuntaa!

Skeptikon aivot eivät ilmeisesti toimi sähköisesti, vaan jollain toistaiseksi "tuntemattomalla" keltaisella "nesteellä".

si-nivel kirjoitti:

Just näitä tuotteita niillä ohjelman tyypeillä oli. Siis röyhkeä puliveivaaja ensin keksii sairauden, sitten samalla sivulla omasta verkkokaupastaan myy ihmisille satojen eurojen sähkökenttämittareita, suojakankaita ja johtoja.

Outoa, että vaihtoehtoilupiireissä ei ole noussut mitään kritiikkiä tämmöistä huiputusta vastaan. Luulisi, että siellä olisi edes joku rehellinen, joka tuohtuisi alan maineen pilaamisesta.

Lue lisää

"Just näitä tuotteita niillä ohjelman tyypeillä oli. Siis röyhkeä puliveivaaja ensin keksii sairauden, sitten samalla sivulla omasta verkkokaupastaan myy ihmisille satojen eurojen pilsuja"

Tarkoitat siis näitä suuria lääketehtaita, joista jo monet tutkijat ovat varoittaneet, että ensin keksivät taudin sitten siihen pilsun.

Tulikohan lobbarille nyt erehdys?
Esitteli vahingossa oman lääkearsenaalinsa!

Sähköyliherkkyyteen vaikuttavia aineita ei tuossa luettelossa näyttäisi olevan.

lääkket kirjoitti:

Tulikohan lobbarille nyt erehdys?
Esitteli vahingossa oman lääkearsenaalinsa!

Sähköyliherkkyyteen vaikuttavia aineita ei tuossa luettelossa näyttäisi olevan.

Lue lisää

Sähköyliherkkyys on uskoakseni psyykkinen sairaus. Minulla on jonkinlaista näyttöä asiasta ainakin kolmen ihmisen osalta. Läheisen tutka-antennin pyöriminen aiheutti ko henkilöille aina päänsäryn ja muitakin oireita, olivat tehot sitten päällä tai ei. Asiaa ihan kokeiltiin henkilöiden tietämättä.
Ei kai pelkkä antennin pyöritysmoottori sitä sadan metrin päästä saanut aikaan?

äoihöibjk kirjoitti:

Sähköyliherkkyys on uskoakseni psyykkinen sairaus. Minulla on jonkinlaista näyttöä asiasta ainakin kolmen ihmisen osalta. Läheisen tutka-antennin pyöriminen aiheutti ko henkilöille aina päänsäryn ja muitakin oireita, olivat tehot sitten päällä tai ei. Asiaa ihan kokeiltiin henkilöiden tietämättä.
Ei kai pelkkä antennin pyöritysmoottori sitä sadan metrin päästä saanut aikaan?

Lue lisää

> Sähköyliherkkyys on uskoakseni psyykkinen sairaus.....

Ovatko luonnon eläimet linnut, mehiläiset ym. ym. psyykkisesti sairaita, kun reagoivat sähkömagneettisiin kenttiin?
Myös keinotekoisiin sähkömagneettisiin kenttiin.
Jo riittää hoidettavia jos näin on!

http://www.sahkoailmassa.fi/artikkelit/luonnon-sahkomagnetismi-ja-uusi-teknologia

Näinkö tapahtuu arvauskeskuksissa?

Miksi sähköyliherkät väittävät, että saavat vuorenvarmasti oireita, jos lähettyvillä on toimiva sähkölaite tai vaikkapa päällä oleva kännykkä? Ja pystyvät tämän tunnistamaan? He väittävät saavansa samoja oireita myös valvotuissa koeolosuhteissa, mutta kun koe tehdään sokkona, eivät tuntemukset korreloi muuten kuin sattuman kautta sähkölaitteiden päälläoloon. Kyse ei ole siis siitä, etteivät sähköyliherkät saisi lainkaan oireita mielestäsi vääränlaisissa koetilanteissa. Päinvastoin.

Lukuisat juttusi sisältävät vain pelkkää luulotteluun perustuvaa lööperiä, jonka siteenä ei ole lainkaan faktaa. Sähköyliherkkyyden olemassaolo sähkömagneettiseen säteilyyn liittyvänä ilmiönä on edelleen toteen näyttämättä, joten on turhaa spekuloida sillä yhtään pidemmälle.

Kilo Voltti kirjoitti:

Miksi sähköyliherkät väittävät, että saavat vuorenvarmasti oireita, jos lähettyvillä on toimiva sähkölaite tai vaikkapa päällä oleva kännykkä? Ja pystyvät tämän tunnistamaan? He väittävät saavansa samoja oireita myös valvotuissa koeolosuhteissa, mutta kun koe tehdään sokkona, eivät tuntemukset korreloi muuten kuin sattuman kautta sähkölaitteiden päälläoloon. Kyse ei ole siis siitä, etteivät sähköyliherkät saisi lainkaan oireita mielestäsi vääränlaisissa koetilanteissa. Päinvastoin.

Lukuisat juttusi sisältävät vain pelkkää luulotteluun perustuvaa lööperiä, jonka siteenä ei ole lainkaan faktaa. Sähköyliherkkyyden olemassaolo sähkömagneettiseen säteilyyn liittyvänä ilmiönä on edelleen toteen näyttämättä, joten on turhaa spekuloida sillä yhtään pidemmälle.

Lue lisää

"Miksi sähköyliherkät väittävät, että saavat vuorenvarmasti oireita, jos lähettyvillä on toimiva sähkölaite tai vaikkapa päällä oleva kännykkä?"

Sitä minäkin ihmettelen. Jostakin syystä näin vain sanotaan. Johtuisikohan se siitä, että usein oireiden ilmetessä ollaan päätteellä tai puhutaan kännykkään? Ja sitten kuvitellaan että nehän säteilee, siitä ne oireet syntyvät. Sähköyliherkkien osalta se on tietenkin hyväksyttävää, ei kai voida olettaa että oireita saavan pitäisi pystyä kertomaan täsmällisen tieteellisesti mikä oireet aiheuttaa. Mutta kun tähän samaan sortuvat tekniikkaa lukeneet tutkijatkin, sitä minä en ymmärrä.

Uskoisin kuitenkin, että totta toinen puoli tai pitäisikö sanoa että kumpikaan ei ole totta. Mitä olen lukenut sähköyliherkkien kuvauksia ja tutkimuksia, joilla on pyritty todentamaan tämä sähköyliherkkyys, niin heti alussa on tehty virhe. Jostakin syystä on suurimpana syyllisenä pidetty sähkömagneettista säteilyä, vaikka se on vain osa kokonaisuudesta. Vaikka sähkömagneettista säteilyä olisi kuinka paljon tahansa (kunhan se nyt ei sentään karrelle polta), niin tuskin sähköyliherkkä yksistään siitä oireita saa. Eikä kukaan mukaan.

Mutta ilman sykkivää sähkömagneettista säteilyä ei oireita synny, vaikka muut tekijät, kuten riittävän voimakas sähkökenttä, ovat olemassa.


"Ja pystyvät tämän tunnistamaan? "

Sähköyliherkät, eivätkä ketkään muutkaan, pysty tunnistamaan pelkkää sähkömagneettista säteilyä, joka nykypäivän kuluttajalaitteista lähtee. Sen sijaan, jos henkilö on riittävän voimakkaassa sähkökentässä, esim. tuolilla, jossa on muovia ja keinokuitua istuimessa ja metallirunko, sähköyliherkkä saa oireita sopivalla pulssitaajuudella sykkivästä sähkömagneettisesta säteilystä. Kaikissa tutkimuksissa, jotka olen lukenut, oli poistettu ne pulssitaajuudet, jolla hermosto toimii. Lisäksi tutkimuksissa oli jätetty kertomatta sähkökentän voimakkuus, jota ilman oireita ei ilmene. Yhtä tutkimusta kommentoin tuolla http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/9034157/44124414 .


"He väittävät saavansa samoja oireita myös valvotuissa koeolosuhteissa, mutta kun koe tehdään sokkona, eivät tuntemukset korreloi muuten kuin sattuman kautta sähkölaitteiden päälläoloon. Kyse ei ole siis siitä, etteivät sähköyliherkät saisi lainkaan oireita mielestäsi vääränlaisissa koetilanteissa. Päinvastoin. "

Ovatko koeolosuhteet valvotut kun kaksi tärkeintä tekijää on jätetty kokonaan huomioimatta? Ne ovat olemassa tai eivät ole, kukaan ei tiedä kun niitä ei ole rekisteröity. Eikö se sattuma ole silloin päätekijä? Ajatellaanpa vähän. Kun henkilö on sopivassa staattisessa sähkökentässä, niin oireiden synnyttämiseksi riittää hyvin pieni sähkömagneettinen säteily, joka on sykkivää hermoston tunnistusalueella. Kun kumpaakaan ei mitata, miten voidaan tietää mitään ja miten tulosten pitäisi olla oikein jonkin kuvitellun asian suhteen?

Lisäksi tutkimuksissa ei ole poistettu sellaisia tutkittavia, jotka eivät ole sähköyliherkkiä. Odottaisi siis asiantuntevia tutkimuksia, eikä tutkimuksia joissa tutkitaan huomaako joku sähkömagneettisen säteilyn.


"Lukuisat juttusi sisältävät vain pelkkää luulotteluun perustuvaa lööperiä, jonka siteenä ei ole lainkaan faktaa. "
Voisitko kertoa mikä kertomistani asioista ei pidä paikkaansa ja minkä vuoksi?

Kerrohan miksi sähköyliherkkyyden pitäisi liittyä yksinään sähkömagneettiseen säteilyyn kun se ei siihen liity? Miksi tutkimuksiin ei voisi ottaa mukaan staattista sähkökenttää ja sykkivyyttä hermojen käyttämällä alueella, mitä tavallisissa ympäristöissä on? Pelkäätkö että huomataankin oireiden ilmenevän tutkimuksissa ja ovat toistettavissa, ja koko tähänastinen tutkijakunta joutuu naurunalaiseksi?

Kilo Voltti kirjoitti:

Miksi sähköyliherkät väittävät, että saavat vuorenvarmasti oireita, jos lähettyvillä on toimiva sähkölaite tai vaikkapa päällä oleva kännykkä? Ja pystyvät tämän tunnistamaan? He väittävät saavansa samoja oireita myös valvotuissa koeolosuhteissa, mutta kun koe tehdään sokkona, eivät tuntemukset korreloi muuten kuin sattuman kautta sähkölaitteiden päälläoloon. Kyse ei ole siis siitä, etteivät sähköyliherkät saisi lainkaan oireita mielestäsi vääränlaisissa koetilanteissa. Päinvastoin.

Lukuisat juttusi sisältävät vain pelkkää luulotteluun perustuvaa lööperiä, jonka siteenä ei ole lainkaan faktaa. Sähköyliherkkyyden olemassaolo sähkömagneettiseen säteilyyn liittyvänä ilmiönä on edelleen toteen näyttämättä, joten on turhaa spekuloida sillä yhtään pidemmälle.

Lue lisää

Miksi sähköyliherkät väittävät etteivät saa oireita uimahallissa? Voisikohan se johtua siitä, että uimahallissa ei ole mainittavia staattisia sähkökenttiä.

Miksi sähköyliherkät muuttavat metsään asumaan? Voisikohan se johtua siitä, että sielläkään ei ole mainittava staattista sähkökenttää. Kännykän kentät siellä yleensä on, samoin kuin muutkin normaalit sähkömagneettiset kentät. Vain ne sähköistyvät muoviesineet puuttuvat.

Miksi erilaiset sähkömagneettisen säteilyn suojat eivät poista sähköyliherkkien oireita kuin satunnaisesti? Voisikohan se johtua siitä, että suoja saattaa toimia staattisen kentän vähentäjänä ja kun kenttä vähenee, oireet vähenevät. Mutta saattaa olla vähentämättäkin. Jos sähkömagneettinen kenttä aiheuttaisi oireet, niin sähkömagneettisen kentän suoja poistaisi oireetkin aina.

Miksiköhän sähköyliherkillä on parempia ja huonompia kausia? Voisikohan se johtua siitä, että ilman kosteuden ollessa suuri, staattista sähköä kehittyy vähemmän?

Vai millaista faktaa sinä kaipaisit?



” Sähköyliherkkyyden olemassaolo sähkömagneettiseen säteilyyn liittyvänä ilmiönä on edelleen toteen näyttämättä, joten on turhaa spekuloida sillä yhtään pidemmälle.”

Ja jos sähköstä yhtään ymmärrän, niin se tuleekin jäämään ainoana tekijänä toteen näyttämättä. Sähköyliherkkyys sen sijaan voidaan todentaa oikealla tutkimusmenetelmällä, jos niin halutaan.

Onko niin, että tutkijatkaan eivät ymmärrä staattisia sähkökenttiä, niiden syntymistä, niiden voimakkuuksia ja muita asiaan liittyviä seikkoja? Ymmärrätkö sinä staattisen sähkön syntymisen ja olemassa olon syvällisesti? Kun alat mittaamaan muovien synnyttämää sähkökenttää kenttävoimakkuusmittarilla, kenttä katoaa. Sanotko sinä silloin ettei sitä kenttää ollutkaan kun mittari ei sitä näytä? Vai etsitkö sellaisen mittarin, jolla sen voi mitata, niitäkin löytyy?

Vai mikä on syysi kun et pidä jos sähköyliherkkyyden aiheuttajat paljastetaan?

allergiasahko kirjoitti:

"Miksi sähköyliherkät väittävät, että saavat vuorenvarmasti oireita, jos lähettyvillä on toimiva sähkölaite tai vaikkapa päällä oleva kännykkä?"

Sitä minäkin ihmettelen. Jostakin syystä näin vain sanotaan. Johtuisikohan se siitä, että usein oireiden ilmetessä ollaan päätteellä tai puhutaan kännykkään? Ja sitten kuvitellaan että nehän säteilee, siitä ne oireet syntyvät. Sähköyliherkkien osalta se on tietenkin hyväksyttävää, ei kai voida olettaa että oireita saavan pitäisi pystyä kertomaan täsmällisen tieteellisesti mikä oireet aiheuttaa. Mutta kun tähän samaan sortuvat tekniikkaa lukeneet tutkijatkin, sitä minä en ymmärrä.

Uskoisin kuitenkin, että totta toinen puoli tai pitäisikö sanoa että kumpikaan ei ole totta. Mitä olen lukenut sähköyliherkkien kuvauksia ja tutkimuksia, joilla on pyritty todentamaan tämä sähköyliherkkyys, niin heti alussa on tehty virhe. Jostakin syystä on suurimpana syyllisenä pidetty sähkömagneettista säteilyä, vaikka se on vain osa kokonaisuudesta. Vaikka sähkömagneettista säteilyä olisi kuinka paljon tahansa (kunhan se nyt ei sentään karrelle polta), niin tuskin sähköyliherkkä yksistään siitä oireita saa. Eikä kukaan mukaan.

Mutta ilman sykkivää sähkömagneettista säteilyä ei oireita synny, vaikka muut tekijät, kuten riittävän voimakas sähkökenttä, ovat olemassa.


"Ja pystyvät tämän tunnistamaan? "

Sähköyliherkät, eivätkä ketkään muutkaan, pysty tunnistamaan pelkkää sähkömagneettista säteilyä, joka nykypäivän kuluttajalaitteista lähtee. Sen sijaan, jos henkilö on riittävän voimakkaassa sähkökentässä, esim. tuolilla, jossa on muovia ja keinokuitua istuimessa ja metallirunko, sähköyliherkkä saa oireita sopivalla pulssitaajuudella sykkivästä sähkömagneettisesta säteilystä. Kaikissa tutkimuksissa, jotka olen lukenut, oli poistettu ne pulssitaajuudet, jolla hermosto toimii. Lisäksi tutkimuksissa oli jätetty kertomatta sähkökentän voimakkuus, jota ilman oireita ei ilmene. Yhtä tutkimusta kommentoin tuolla http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/9034157/44124414 .


"He väittävät saavansa samoja oireita myös valvotuissa koeolosuhteissa, mutta kun koe tehdään sokkona, eivät tuntemukset korreloi muuten kuin sattuman kautta sähkölaitteiden päälläoloon. Kyse ei ole siis siitä, etteivät sähköyliherkät saisi lainkaan oireita mielestäsi vääränlaisissa koetilanteissa. Päinvastoin. "

Ovatko koeolosuhteet valvotut kun kaksi tärkeintä tekijää on jätetty kokonaan huomioimatta? Ne ovat olemassa tai eivät ole, kukaan ei tiedä kun niitä ei ole rekisteröity. Eikö se sattuma ole silloin päätekijä? Ajatellaanpa vähän. Kun henkilö on sopivassa staattisessa sähkökentässä, niin oireiden synnyttämiseksi riittää hyvin pieni sähkömagneettinen säteily, joka on sykkivää hermoston tunnistusalueella. Kun kumpaakaan ei mitata, miten voidaan tietää mitään ja miten tulosten pitäisi olla oikein jonkin kuvitellun asian suhteen?

Lisäksi tutkimuksissa ei ole poistettu sellaisia tutkittavia, jotka eivät ole sähköyliherkkiä. Odottaisi siis asiantuntevia tutkimuksia, eikä tutkimuksia joissa tutkitaan huomaako joku sähkömagneettisen säteilyn.


"Lukuisat juttusi sisältävät vain pelkkää luulotteluun perustuvaa lööperiä, jonka siteenä ei ole lainkaan faktaa. "
Voisitko kertoa mikä kertomistani asioista ei pidä paikkaansa ja minkä vuoksi?

Kerrohan miksi sähköyliherkkyyden pitäisi liittyä yksinään sähkömagneettiseen säteilyyn kun se ei siihen liity? Miksi tutkimuksiin ei voisi ottaa mukaan staattista sähkökenttää ja sykkivyyttä hermojen käyttämällä alueella, mitä tavallisissa ympäristöissä on? Pelkäätkö että huomataankin oireiden ilmenevän tutkimuksissa ja ovat toistettavissa, ja koko tähänastinen tutkijakunta joutuu naurunalaiseksi?

Lue lisää

Suollat pitkät pätkät tekstiä, jotka perustuvat vain omiin luuloihisi. Aloitetaan siitä, että määrittelet "hermojen käytämän sykkivän sähkökentän" ominaisuudet (taajuus, voimakkuus, mikä fysikaalinen ilmiö sen aiheuttaa). Tyhjien fraasien heittely ei edistä asiaasi.

allergiasahko kirjoitti:

"Miksi sähköyliherkät väittävät, että saavat vuorenvarmasti oireita, jos lähettyvillä on toimiva sähkölaite tai vaikkapa päällä oleva kännykkä?"

Sitä minäkin ihmettelen. Jostakin syystä näin vain sanotaan. Johtuisikohan se siitä, että usein oireiden ilmetessä ollaan päätteellä tai puhutaan kännykkään? Ja sitten kuvitellaan että nehän säteilee, siitä ne oireet syntyvät. Sähköyliherkkien osalta se on tietenkin hyväksyttävää, ei kai voida olettaa että oireita saavan pitäisi pystyä kertomaan täsmällisen tieteellisesti mikä oireet aiheuttaa. Mutta kun tähän samaan sortuvat tekniikkaa lukeneet tutkijatkin, sitä minä en ymmärrä.

Uskoisin kuitenkin, että totta toinen puoli tai pitäisikö sanoa että kumpikaan ei ole totta. Mitä olen lukenut sähköyliherkkien kuvauksia ja tutkimuksia, joilla on pyritty todentamaan tämä sähköyliherkkyys, niin heti alussa on tehty virhe. Jostakin syystä on suurimpana syyllisenä pidetty sähkömagneettista säteilyä, vaikka se on vain osa kokonaisuudesta. Vaikka sähkömagneettista säteilyä olisi kuinka paljon tahansa (kunhan se nyt ei sentään karrelle polta), niin tuskin sähköyliherkkä yksistään siitä oireita saa. Eikä kukaan mukaan.

Mutta ilman sykkivää sähkömagneettista säteilyä ei oireita synny, vaikka muut tekijät, kuten riittävän voimakas sähkökenttä, ovat olemassa.


"Ja pystyvät tämän tunnistamaan? "

Sähköyliherkät, eivätkä ketkään muutkaan, pysty tunnistamaan pelkkää sähkömagneettista säteilyä, joka nykypäivän kuluttajalaitteista lähtee. Sen sijaan, jos henkilö on riittävän voimakkaassa sähkökentässä, esim. tuolilla, jossa on muovia ja keinokuitua istuimessa ja metallirunko, sähköyliherkkä saa oireita sopivalla pulssitaajuudella sykkivästä sähkömagneettisesta säteilystä. Kaikissa tutkimuksissa, jotka olen lukenut, oli poistettu ne pulssitaajuudet, jolla hermosto toimii. Lisäksi tutkimuksissa oli jätetty kertomatta sähkökentän voimakkuus, jota ilman oireita ei ilmene. Yhtä tutkimusta kommentoin tuolla http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/9034157/44124414 .


"He väittävät saavansa samoja oireita myös valvotuissa koeolosuhteissa, mutta kun koe tehdään sokkona, eivät tuntemukset korreloi muuten kuin sattuman kautta sähkölaitteiden päälläoloon. Kyse ei ole siis siitä, etteivät sähköyliherkät saisi lainkaan oireita mielestäsi vääränlaisissa koetilanteissa. Päinvastoin. "

Ovatko koeolosuhteet valvotut kun kaksi tärkeintä tekijää on jätetty kokonaan huomioimatta? Ne ovat olemassa tai eivät ole, kukaan ei tiedä kun niitä ei ole rekisteröity. Eikö se sattuma ole silloin päätekijä? Ajatellaanpa vähän. Kun henkilö on sopivassa staattisessa sähkökentässä, niin oireiden synnyttämiseksi riittää hyvin pieni sähkömagneettinen säteily, joka on sykkivää hermoston tunnistusalueella. Kun kumpaakaan ei mitata, miten voidaan tietää mitään ja miten tulosten pitäisi olla oikein jonkin kuvitellun asian suhteen?

Lisäksi tutkimuksissa ei ole poistettu sellaisia tutkittavia, jotka eivät ole sähköyliherkkiä. Odottaisi siis asiantuntevia tutkimuksia, eikä tutkimuksia joissa tutkitaan huomaako joku sähkömagneettisen säteilyn.


"Lukuisat juttusi sisältävät vain pelkkää luulotteluun perustuvaa lööperiä, jonka siteenä ei ole lainkaan faktaa. "
Voisitko kertoa mikä kertomistani asioista ei pidä paikkaansa ja minkä vuoksi?

Kerrohan miksi sähköyliherkkyyden pitäisi liittyä yksinään sähkömagneettiseen säteilyyn kun se ei siihen liity? Miksi tutkimuksiin ei voisi ottaa mukaan staattista sähkökenttää ja sykkivyyttä hermojen käyttämällä alueella, mitä tavallisissa ympäristöissä on? Pelkäätkö että huomataankin oireiden ilmenevän tutkimuksissa ja ovat toistettavissa, ja koko tähänastinen tutkijakunta joutuu naurunalaiseksi?

Lue lisää

"Lisäksi tutkimuksissa ei ole poistettu sellaisia tutkittavia, jotka eivät ole sähköyliherkkiä."

Erittäin hyvin sanottu. Sähköyliherkkyystutkimuksissa ei saisi käyttää koehenkilöinä niitä, joiden todellinen ongelma onkin mielenterveyspuolella eli yleensä on kyse paniikkihäiriöstä.

Tietysti jos kontrolloiduissa tutkimuksissa ei saada mitään eroa, niin voidaan päätellä, että mentaalipuolen ongelmat selittävät koko sähköyliherkkyysilmiön.

Kilo Voltti kirjoitti:

Suollat pitkät pätkät tekstiä, jotka perustuvat vain omiin luuloihisi. Aloitetaan siitä, että määrittelet "hermojen käytämän sykkivän sähkökentän" ominaisuudet (taajuus, voimakkuus, mikä fysikaalinen ilmiö sen aiheuttaa). Tyhjien fraasien heittely ei edistä asiaasi.

Lue lisää

Vai tyhjien fraasien. Muistatko sen sadun kuninkaan vaatteista? Eikö siinäkin pelätty epäillä kuninkaan hienoja vaatteita, kunnes yksi pikkupoika kyseli miksi kuninkaalla ei ole vaatteita. Onko tässä sähköyliherkkyydessä vastaava satu meneillään. Jos joku alkaa epäillä sähköyliherkkyyden tutkimusmenetelmiä, niin viisaat aikuiset alkavat hyssyttelemään ettei totuus selviäisi.

Jaa a. Vai pitäisi sinulle alkaa selittämään kuten ekaluokkalaiselle pikkuhiljaa yksi asia kerrallaan ja jatka muutama vuosi kunnes saadaan kaikki asia käsiteltyä niin että sinäkin saat ne luettua.

En aio pitää sinulle mitään luentoa hermoston toiminnasta, sillä en ole lääketieteen asiantuntija. Tiedän vain sen verran, mitä nyt kaikki tavalliset ihmiset hermoston toiminnasta tietävät. Eli viestejä välittävät synapsit, jotka toimivat muutaman kymmenen millivoltin jännitteellä. Aivot huomioivat vain viestit, joiden toistotaajuus on n. 10 – 100 Hz (tutkimuksissa puhelimen kantoaallon toistotaajuus 214 Hz). Synapsin tuloimpedanssi on kymmenien kilo-ohmien luokkaa. Siitä voit itse päätellä mitä tapahtuu kun ihmisen ympärillä on voimakas sähkökenttä ja synapsien rajapinnoissa raskasmetalleja.

Vaikka tekstistäsi päätellen en keskustelu asiasta nyt asiantuntijan kanssa, niin minusta tuntuu että sähköyliherkkyyttä tutkineet asiantuntijat toimivat suunnilleen samalla ajatuksella kuin mitä sinä esität.

Toivoisin tähän keskusteluun henkilöä, joilla on jonkin verran yleistietoa, ettei tämä keskustelu mene tällaiseksi opetushommaksi. Alkuperäinen ihmetykseni oli se, miksi sähköyliherkkyyden tutkimuksessa käytetään aivan vääriä tutkimusmenetelmiä ja miksi staattisen sähkökentän vaikutusta tutkimuksissa ei huomioida lainkaan? Jos saisin tähän vastauksia, kiitoksia.

yliherkät kirjoitti:

"Lisäksi tutkimuksissa ei ole poistettu sellaisia tutkittavia, jotka eivät ole sähköyliherkkiä."

Erittäin hyvin sanottu. Sähköyliherkkyystutkimuksissa ei saisi käyttää koehenkilöinä niitä, joiden todellinen ongelma onkin mielenterveyspuolella eli yleensä on kyse paniikkihäiriöstä.

Tietysti jos kontrolloiduissa tutkimuksissa ei saada mitään eroa, niin voidaan päätellä, että mentaalipuolen ongelmat selittävät koko sähköyliherkkyysilmiön.

Lue lisää

Onpa kova usko tutkimusmenetelmiin, jotka mittaavat aivan eri asiaa kuin sähköyliherkkyys. Tekniikkaa jonkin verran tuntevana minua ei saa vakuuttuneeksi tutkimukset, joilla sähköyliherkkyyttä on tutkittu. Jos on ollut tarkoitus tutkia sitä, aiheuttaako joku oireita, joita kutsutaan sähköyliherkkyydeksi, niin eikö silloin pitäisi tutkia syitä, jotka voivat näitä oireita aiheuttaa? Nythän vain tutkitaan vuodesta toiseen sähkömagneettista säteilyä, joka ei oireita aiheuta. Niinhän tutkimuksissakin on todettu.

Mutta miksi ei tutkita sähkökenttien vaikutusta yhdessä sykkivän sähkömagneettisen säteilyn kanssa? Pelätäänkö että sähköyliherkät reagoisivat niihin?

On varmaan tullut jo monessa yhteydessä selville, että tarkastelen asiaa tekniikan kannalta. Silloin voidaan osa oirehtivista poistaa tutkittavien joukosta sillä perusteella etteivät oireet voi syntyä sähköstä. Esimerkkinä väite, jossa henkilön oireet loppuvat jos ruuvaa irti lamput. Jäljelle jää sellaisia henkilöitä, jotka saattavat ihan oikeasti yliherkkiä sähkölle (muttei yksistään sähkömagneettiselle säteilylle). Jäljelle jää ehkä 70 % sähköyliherkiksi itseään väittävistä.

Jos nyt tutkittaisiin ensin oikein ja jos senkin jälkeen tutkittavat eivät oirehdi syystä, aletaan pitää kaikkia sähköyliherkkiä hulluina.

allergiasahko kirjoitti:

Vai tyhjien fraasien. Muistatko sen sadun kuninkaan vaatteista? Eikö siinäkin pelätty epäillä kuninkaan hienoja vaatteita, kunnes yksi pikkupoika kyseli miksi kuninkaalla ei ole vaatteita. Onko tässä sähköyliherkkyydessä vastaava satu meneillään. Jos joku alkaa epäillä sähköyliherkkyyden tutkimusmenetelmiä, niin viisaat aikuiset alkavat hyssyttelemään ettei totuus selviäisi.

Jaa a. Vai pitäisi sinulle alkaa selittämään kuten ekaluokkalaiselle pikkuhiljaa yksi asia kerrallaan ja jatka muutama vuosi kunnes saadaan kaikki asia käsiteltyä niin että sinäkin saat ne luettua.

En aio pitää sinulle mitään luentoa hermoston toiminnasta, sillä en ole lääketieteen asiantuntija. Tiedän vain sen verran, mitä nyt kaikki tavalliset ihmiset hermoston toiminnasta tietävät. Eli viestejä välittävät synapsit, jotka toimivat muutaman kymmenen millivoltin jännitteellä. Aivot huomioivat vain viestit, joiden toistotaajuus on n. 10 – 100 Hz (tutkimuksissa puhelimen kantoaallon toistotaajuus 214 Hz). Synapsin tuloimpedanssi on kymmenien kilo-ohmien luokkaa. Siitä voit itse päätellä mitä tapahtuu kun ihmisen ympärillä on voimakas sähkökenttä ja synapsien rajapinnoissa raskasmetalleja.

Vaikka tekstistäsi päätellen en keskustelu asiasta nyt asiantuntijan kanssa, niin minusta tuntuu että sähköyliherkkyyttä tutkineet asiantuntijat toimivat suunnilleen samalla ajatuksella kuin mitä sinä esität.

Toivoisin tähän keskusteluun henkilöä, joilla on jonkin verran yleistietoa, ettei tämä keskustelu mene tällaiseksi opetushommaksi. Alkuperäinen ihmetykseni oli se, miksi sähköyliherkkyyden tutkimuksessa käytetään aivan vääriä tutkimusmenetelmiä ja miksi staattisen sähkökentän vaikutusta tutkimuksissa ei huomioida lainkaan? Jos saisin tähän vastauksia, kiitoksia.

Lue lisää

Liikkuuko informaatio ihmisen hermostossa mielestäsi samalla periaatteella kuin sähköjohtimessa?

Käsitelläänkö informaatio mielestäsi aivoissa tulkitsemalla jännitevaihtelujen taajuuseroja vai miten?

Mitä synapsissa tapahtuu sähköfysikaalisesti mielestäsi, kun mainitsin siihen liittyvän impedanssia?

Aloitetaanpa noista, niin saadaan hiukan paremmin selville, mille luokalle olet jäänyt vai pääsitkö kouluun ollenkaan.

Tera Voltti kirjoitti:

Liikkuuko informaatio ihmisen hermostossa mielestäsi samalla periaatteella kuin sähköjohtimessa?

Käsitelläänkö informaatio mielestäsi aivoissa tulkitsemalla jännitevaihtelujen taajuuseroja vai miten?

Mitä synapsissa tapahtuu sähköfysikaalisesti mielestäsi, kun mainitsin siihen liittyvän impedanssia?

Aloitetaanpa noista, niin saadaan hiukan paremmin selville, mille luokalle olet jäänyt vai pääsitkö kouluun ollenkaan.

Lue lisää

Kuten aikaisemmin sanoin, en ole lääketieteen asiantuntija. Haluaisinkin löytää tänne keskusteluun henkilön, jolle tuo puoli olisi tuttua.

Noihin kysymyksiin minulla on näkökanta, mutta en halua keskustella irtonaisista yksityiskohdista, ettei keskustelu sähköyliherkkyydestä eksy väärille poluille. Päämäärä on löytää kommentteja siihen, miksi staattista sähkökenttää ei ole huomioitu tutkimuksissa joissa tutkitaan sähköyliherkkyyttä? Samoin kiinnostaisi tietää, miksi puhelimista, joilla tutkitaan, on poistettu pulssitaajuudet 10 - 100 Hz:n väliltä?

allergiasahko kirjoitti:

Vai tyhjien fraasien. Muistatko sen sadun kuninkaan vaatteista? Eikö siinäkin pelätty epäillä kuninkaan hienoja vaatteita, kunnes yksi pikkupoika kyseli miksi kuninkaalla ei ole vaatteita. Onko tässä sähköyliherkkyydessä vastaava satu meneillään. Jos joku alkaa epäillä sähköyliherkkyyden tutkimusmenetelmiä, niin viisaat aikuiset alkavat hyssyttelemään ettei totuus selviäisi.

Jaa a. Vai pitäisi sinulle alkaa selittämään kuten ekaluokkalaiselle pikkuhiljaa yksi asia kerrallaan ja jatka muutama vuosi kunnes saadaan kaikki asia käsiteltyä niin että sinäkin saat ne luettua.

En aio pitää sinulle mitään luentoa hermoston toiminnasta, sillä en ole lääketieteen asiantuntija. Tiedän vain sen verran, mitä nyt kaikki tavalliset ihmiset hermoston toiminnasta tietävät. Eli viestejä välittävät synapsit, jotka toimivat muutaman kymmenen millivoltin jännitteellä. Aivot huomioivat vain viestit, joiden toistotaajuus on n. 10 – 100 Hz (tutkimuksissa puhelimen kantoaallon toistotaajuus 214 Hz). Synapsin tuloimpedanssi on kymmenien kilo-ohmien luokkaa. Siitä voit itse päätellä mitä tapahtuu kun ihmisen ympärillä on voimakas sähkökenttä ja synapsien rajapinnoissa raskasmetalleja.

Vaikka tekstistäsi päätellen en keskustelu asiasta nyt asiantuntijan kanssa, niin minusta tuntuu että sähköyliherkkyyttä tutkineet asiantuntijat toimivat suunnilleen samalla ajatuksella kuin mitä sinä esität.

Toivoisin tähän keskusteluun henkilöä, joilla on jonkin verran yleistietoa, ettei tämä keskustelu mene tällaiseksi opetushommaksi. Alkuperäinen ihmetykseni oli se, miksi sähköyliherkkyyden tutkimuksessa käytetään aivan vääriä tutkimusmenetelmiä ja miksi staattisen sähkökentän vaikutusta tutkimuksissa ei huomioida lainkaan? Jos saisin tähän vastauksia, kiitoksia.

Lue lisää

Hermosolussa tapahtuu kemiallis-sähköinen reaktio. RF- kenttä jakaantuu kudoksessa melko tasaisesti, eikä se voi millään saada hermosolun mittaluokassa arvoja, jotka ylittäisivät aktiopotentiaalin.

pö8t7go76 kirjoitti:

Hermosolussa tapahtuu kemiallis-sähköinen reaktio. RF- kenttä jakaantuu kudoksessa melko tasaisesti, eikä se voi millään saada hermosolun mittaluokassa arvoja, jotka ylittäisivät aktiopotentiaalin.

Lue lisää

Hyvä että joku on sentään samaa mieltä kanssani. Mutta tutkimuksissa on yritetty väen väkisin saada näin tapahtumaan. Jopa niin kovasti, että on unohtunut kokonaan staattinen sähkökenttä tai muut asiaan liittyvät mekanismit.

Koska vaikutat teknillisesti tietävältä, huomauttaisin että sähkökenttä vaikuttaa ihon pinnalla (esim. 6 000 V/m) ja siihen voi summautua sähkömagneettinen kenttä (0.001 V/m). Eihän se ihminen sieltä sisältään tutkaile ympäristöään, vaan ihon pinnalta.

Tällöin pienikin pulssimainen säteily voi muuttaa sensorin tilaa ja viesti lähtee eteenpäin. En väitä että näin tapahtuu, mutta ihmettelen sitä, miksi sitä ei ole koskaan huomioitu näissä sähköyliherkkyys tutkimuksissa. Ja vielä lisäksi, miksi tämä triggaustaajuus on poistettu tutkimuksissa. Onko pelätty että joku voisi reagoida?

allergiasahko kirjoitti:

Hyvä että joku on sentään samaa mieltä kanssani. Mutta tutkimuksissa on yritetty väen väkisin saada näin tapahtumaan. Jopa niin kovasti, että on unohtunut kokonaan staattinen sähkökenttä tai muut asiaan liittyvät mekanismit.

Koska vaikutat teknillisesti tietävältä, huomauttaisin että sähkökenttä vaikuttaa ihon pinnalla (esim. 6 000 V/m) ja siihen voi summautua sähkömagneettinen kenttä (0.001 V/m). Eihän se ihminen sieltä sisältään tutkaile ympäristöään, vaan ihon pinnalta.

Tällöin pienikin pulssimainen säteily voi muuttaa sensorin tilaa ja viesti lähtee eteenpäin. En väitä että näin tapahtuu, mutta ihmettelen sitä, miksi sitä ei ole koskaan huomioitu näissä sähköyliherkkyys tutkimuksissa. Ja vielä lisäksi, miksi tämä triggaustaajuus on poistettu tutkimuksissa. Onko pelätty että joku voisi reagoida?

Lue lisää

Miten niin poistettu? Kokeita on tehty aivan normaaleilla kännyköillä, joiden kättelypyrskeet ovat toimineet.
En usko, että esittämääsi triggausilmiötä voi mitenkään tulla. Jos staattisen kentän ja triggaavan signaalin ero on satatuhatkertainen, ei triggaavalla voi olla mitään merkitystä. Staattisen kentän satunnainen vaihtelu on jo paljon suurempaa. Ja eihän staattinen jännite tarkoita sitä, että sinun pääsi ja varpaittesi välillä olisi 10 kV:n jännite-ero. Kun ihmiseen varastoituu staattista jännitettä, on koko keho suunnilleen samassa potentiaalissa.

allergiasahko kirjoitti:

Kuten aikaisemmin sanoin, en ole lääketieteen asiantuntija. Haluaisinkin löytää tänne keskusteluun henkilön, jolle tuo puoli olisi tuttua.

Noihin kysymyksiin minulla on näkökanta, mutta en halua keskustella irtonaisista yksityiskohdista, ettei keskustelu sähköyliherkkyydestä eksy väärille poluille. Päämäärä on löytää kommentteja siihen, miksi staattista sähkökenttää ei ole huomioitu tutkimuksissa joissa tutkitaan sähköyliherkkyyttä? Samoin kiinnostaisi tietää, miksi puhelimista, joilla tutkitaan, on poistettu pulssitaajuudet 10 - 100 Hz:n väliltä?

Lue lisää

Sinun ajatusrakennelmasi hermoston toiminnasta, sähköfysiikasta ja sähköyliherkkyydestä on eksynyt väärälle polulle heti alkumetreiltä. Kaikki latomasi pitkät liturgiasi ovat puuta-heinää. Vielä eilen yritit näytellä ylimieleistä tietoniekkaa, jonka ei kannata alentua opettamaan ekaluokkalaisille alkeitakaan. Samoin "tiesit" miten synapsit toimivat, samoin aivojen "värähetlytaajuudet". "Tietämyksesi" onkin siis vielä vähäisempää kuin alakoululaisen aloittajan. Se ei kuitenkaan estänyt sinua levittelemästä luulojasi yksitysikohtineen täytenä totena. Nytkin "tiedät". Tyhjät tynnyrithän siinä taas kolisevat. Niinpä niin. Tässä tapauksessa kokemus ei tuo varmuutta, vaan täydellinen tietämättömyys. Sitten vielä ihmettelet, että kukaan ei ota sinua todesta...

öiyfof kirjoitti:

Miten niin poistettu? Kokeita on tehty aivan normaaleilla kännyköillä, joiden kättelypyrskeet ovat toimineet.
En usko, että esittämääsi triggausilmiötä voi mitenkään tulla. Jos staattisen kentän ja triggaavan signaalin ero on satatuhatkertainen, ei triggaavalla voi olla mitään merkitystä. Staattisen kentän satunnainen vaihtelu on jo paljon suurempaa. Ja eihän staattinen jännite tarkoita sitä, että sinun pääsi ja varpaittesi välillä olisi 10 kV:n jännite-ero. Kun ihmiseen varastoituu staattista jännitettä, on koko keho suunnilleen samassa potentiaalissa.

Lue lisää

Luepa tarkemmin millaisia signaaleita on käytetty. Onko puhelimeen puhuttu tutkimuksessa? Kättelyt ovat kyllä toimineet, mutta niiden toistotaajuus on 214 Hz, joka ei osu sille alueelle, jolle ihmisen ilmaisimet ovat herkistyneet. Kun kännykkään puhutaan, niin taajuudet osuvat enemmän tai vähemmän taajuuksille 10 – 100 Hz, jota hermosto käyttää. Lisäksi yhdessäkin tutkimuksessa oli laitettu valkoista kohinaa, joka varmasti on puhtaan valkoista eikä oireita varmasti tule.

Mietihän tarkemmin. Kun ihmisen ympärillä on staattinen sähkökenttä, jonka voimakkuus on 6 000 V/m, niin silloin ioneja iskeytyy ihoon. Se varaa ihmistä, kuten itsekin totesit. Jännite, joka synapsien vastaanottimiin syntyy, ei tietenkään ole 10 kV, vaan pienempi. Ihon pinnan impedanssi on suurempi kuin sisäosien, joten pinnassa on suurempi jännite kuin sisällä.

Vaikuttaa siltä, että se on joitakin kymmeniä millivoltteja synapsin tulossa, sillä elimistön impedanssi on huomattavasti pienempi kuin muovin aikaansaama ionivirtaus ja ilman impedanssi (ovat siis rinnan). Mutta se näyttää riittävän henkilöillä, joilla on kerääntynyt raskasmetalleja syystä tai toisesta.

Kannattaa myös huomioida se, että staattisen sähkön jännite riittää aikaansaamaan pitkän aikaa samanlaisia oireita kuin jämerämpikin jännitelähde, vaikkapa korkeajännitelinja. Esimerkiksi työtuolin kapasitanssi voi vastata muutaman sadan pikofaradin kondensaattoria, joka on varattu 6 kilovolttiin. Ja varausta syntyy aina lisää kun ihminen liikkuu tuolillaan, vaikka se samaan aikaa purkaantuu jonkinlaisella vauhdilla. Ihmisen saaman virran kannalta ei ole eroa, tuleeko se linjasta vai tuolista.

Kun staattinen sähkö on avannut jo vastaanottimen, niin sähkömagneettisen säteilyn summaantuminen ylittää tai alittaa triggaustason, vaikka se on pieni. Synapsillahan on takaisinkytkentä, joka nostaa kynnystä kun se kerran aktivoituu, mutta se on aika hidas, jolloin pursketaajuus pääsee triggaamaan useasti ennen kuin taso ehtii muuttua. Ihmisellä on paljon vastaanottimia, joten on todennäköistä että aina osa on sopivassa tilassa. Jos tunnet sähkötekniikkaa, niin ymmärrät asian.

Staattinen sähkö tosiaan muuttuu, mutta aika hitaasti. Kun se avaa ilmaisimen, se generoi ainoastaan yhden pulssin (näin sähkötekniikan termein ilmaistuna). Tämä meidän hermostomme ja osittain myös vastaanottimemme on rakentunut niin, että yksittäistä impulssia ei huomioida, joten staattisen sähkön hidas muuttuminen ei viestitä mitään.

Jos näitä muutoksia tapahtuu kymmeniä sekunnissa, niin hermosto alkaa huomata ja viestit kulkevat aivojen käsittelyyn. Onko sormi kuumassa vedessä tai muuten vaarassa. Aivot selvittävät mitä on tapahtumassa ja toimivat nopeasti sitten. Mutta kun viestejä tulee satunnaisesti, eivät ne voi päätellä mitä tapahtuu. Olo on huono, jotain pitäisi vältellä, mutta mitä, se ei aivoille selviä.

Kun sähkömagneettinen säteily on pulssimaista, niin se voisi trigata nämä viestit, eikö vain. Se siis pitäisi tutkia, ettei olisi vain epäilys. Tähän ei ole kiinnitetty lainkaan huomiota tutkittaessa sähköyliherkkyyttä.

Lisäksi lähes kaikissa tapauksissa, jossa sähköyliherkät ovat ilmoittaneet saaneensa tai eivät ole saaneet oireita, staattisen sähkön osuus korreloi tilanteeseen. Kesällä helpompaa, uimahallissa ei oireita, kuivissa olosuhteissa oireet lisääntyvät. Olisi siis hyvä löytää tutkimustuloksia myös tästä.

Giga Voltti kirjoitti:

Sinun ajatusrakennelmasi hermoston toiminnasta, sähköfysiikasta ja sähköyliherkkyydestä on eksynyt väärälle polulle heti alkumetreiltä. Kaikki latomasi pitkät liturgiasi ovat puuta-heinää. Vielä eilen yritit näytellä ylimieleistä tietoniekkaa, jonka ei kannata alentua opettamaan ekaluokkalaisille alkeitakaan. Samoin "tiesit" miten synapsit toimivat, samoin aivojen "värähetlytaajuudet". "Tietämyksesi" onkin siis vielä vähäisempää kuin alakoululaisen aloittajan. Se ei kuitenkaan estänyt sinua levittelemästä luulojasi yksitysikohtineen täytenä totena. Nytkin "tiedät". Tyhjät tynnyrithän siinä taas kolisevat. Niinpä niin. Tässä tapauksessa kokemus ei tuo varmuutta, vaan täydellinen tietämättömyys. Sitten vielä ihmettelet, että kukaan ei ota sinua todesta...

Lue lisää

Alkuun yritin varovaisesti kysellä voisivatko nämä sähköyliherkkyyteen liittyvät asiat olla ehkä toisinkin, mutta ketään ne eivät tuntuneet kiinnostavan. Sitten vaihdoin tyyliä ja toin epäilykseni tosiasioina, jätin siis epäilyksen pois. Kun kukaan ei epäillyt asioiden olevan toisin, niin kai esittämäni asiat ovat sitten oikein. Jonkin verran olen nyt saanut kommenttia, mutta edelleenkään en keltään asiantuntijalta, jonka kanssa olisi voinut jalostaa ajatuksia.

Kuten kerroin, minulla on mielikuva miten ne kyselemäsi asiat toimivat, mutta koska en näe tekstissäsi tieteellistä pätevyyttä, jätin kertomatta. On turha kuunnella kommentteja henkilöltä, joka ei tunne lainkaan tekniikkaa. Vastaa ensin esittämiini kysymyksiin, vastaan sinulle sitten noihin kysymyksiisi jos vastauksesi vaikuttavat asiantuntevilta.

Jos olen mielestäni kirjoittanut jotakin paikkansapitämätöntä, niin tuo se esille ja perustele miksi esittämäni ei pidä paikkaansa.

allergiasahko kirjoitti:

Luepa tarkemmin millaisia signaaleita on käytetty. Onko puhelimeen puhuttu tutkimuksessa? Kättelyt ovat kyllä toimineet, mutta niiden toistotaajuus on 214 Hz, joka ei osu sille alueelle, jolle ihmisen ilmaisimet ovat herkistyneet. Kun kännykkään puhutaan, niin taajuudet osuvat enemmän tai vähemmän taajuuksille 10 – 100 Hz, jota hermosto käyttää. Lisäksi yhdessäkin tutkimuksessa oli laitettu valkoista kohinaa, joka varmasti on puhtaan valkoista eikä oireita varmasti tule.

Mietihän tarkemmin. Kun ihmisen ympärillä on staattinen sähkökenttä, jonka voimakkuus on 6 000 V/m, niin silloin ioneja iskeytyy ihoon. Se varaa ihmistä, kuten itsekin totesit. Jännite, joka synapsien vastaanottimiin syntyy, ei tietenkään ole 10 kV, vaan pienempi. Ihon pinnan impedanssi on suurempi kuin sisäosien, joten pinnassa on suurempi jännite kuin sisällä.

Vaikuttaa siltä, että se on joitakin kymmeniä millivoltteja synapsin tulossa, sillä elimistön impedanssi on huomattavasti pienempi kuin muovin aikaansaama ionivirtaus ja ilman impedanssi (ovat siis rinnan). Mutta se näyttää riittävän henkilöillä, joilla on kerääntynyt raskasmetalleja syystä tai toisesta.

Kannattaa myös huomioida se, että staattisen sähkön jännite riittää aikaansaamaan pitkän aikaa samanlaisia oireita kuin jämerämpikin jännitelähde, vaikkapa korkeajännitelinja. Esimerkiksi työtuolin kapasitanssi voi vastata muutaman sadan pikofaradin kondensaattoria, joka on varattu 6 kilovolttiin. Ja varausta syntyy aina lisää kun ihminen liikkuu tuolillaan, vaikka se samaan aikaa purkaantuu jonkinlaisella vauhdilla. Ihmisen saaman virran kannalta ei ole eroa, tuleeko se linjasta vai tuolista.

Kun staattinen sähkö on avannut jo vastaanottimen, niin sähkömagneettisen säteilyn summaantuminen ylittää tai alittaa triggaustason, vaikka se on pieni. Synapsillahan on takaisinkytkentä, joka nostaa kynnystä kun se kerran aktivoituu, mutta se on aika hidas, jolloin pursketaajuus pääsee triggaamaan useasti ennen kuin taso ehtii muuttua. Ihmisellä on paljon vastaanottimia, joten on todennäköistä että aina osa on sopivassa tilassa. Jos tunnet sähkötekniikkaa, niin ymmärrät asian.

Staattinen sähkö tosiaan muuttuu, mutta aika hitaasti. Kun se avaa ilmaisimen, se generoi ainoastaan yhden pulssin (näin sähkötekniikan termein ilmaistuna). Tämä meidän hermostomme ja osittain myös vastaanottimemme on rakentunut niin, että yksittäistä impulssia ei huomioida, joten staattisen sähkön hidas muuttuminen ei viestitä mitään.

Jos näitä muutoksia tapahtuu kymmeniä sekunnissa, niin hermosto alkaa huomata ja viestit kulkevat aivojen käsittelyyn. Onko sormi kuumassa vedessä tai muuten vaarassa. Aivot selvittävät mitä on tapahtumassa ja toimivat nopeasti sitten. Mutta kun viestejä tulee satunnaisesti, eivät ne voi päätellä mitä tapahtuu. Olo on huono, jotain pitäisi vältellä, mutta mitä, se ei aivoille selviä.

Kun sähkömagneettinen säteily on pulssimaista, niin se voisi trigata nämä viestit, eikö vain. Se siis pitäisi tutkia, ettei olisi vain epäilys. Tähän ei ole kiinnitetty lainkaan huomiota tutkittaessa sähköyliherkkyyttä.

Lisäksi lähes kaikissa tapauksissa, jossa sähköyliherkät ovat ilmoittaneet saaneensa tai eivät ole saaneet oireita, staattisen sähkön osuus korreloi tilanteeseen. Kesällä helpompaa, uimahallissa ei oireita, kuivissa olosuhteissa oireet lisääntyvät. Olisi siis hyvä löytää tutkimustuloksia myös tästä.

Lue lisää

"Mietihän tarkemmin. Kun ihmisen ympärillä on staattinen sähkökenttä, jonka voimakkuus on 6 000 V/m, niin silloin ioneja iskeytyy ihoon. Se varaa ihmistä, kuten itsekin totesit. Jännite, joka synapsien vastaanottimiin syntyy, ei tietenkään ole 10 kV, vaan pienempi. Ihon pinnan impedanssi on suurempi kuin sisäosien, joten pinnassa on suurempi jännite kuin sisällä."'

Väärin. Staattinen sähkö ei aiheuta ihmisen iholle eikä mihinkään muuallekaan jännite-eroja. Staattinen varaus on varaus nollapotentiaalia vasten. Jos virtaa ei kulje, ei synny jännitehäviötäkään ja kun ihmisen keho on kokonaan samassa potentiaalissa, on aivan sama, vaikka se olisi miljoona volttia. Se ei aiheuta synapseihin mitään jännitteitä.

"Kun kännykkään puhutaan, niin taajuudet osuvat enemmän tai vähemmän taajuuksille 10 – 100 Hz, jota hermosto käyttää."
Mitähän taajuuksia nyt tarkoitat? Kännykän lähettämää purskettako? Kantataajuuskaistassahan tuollaisia taajuuksia ei tietenkään ole. Miksi känny puhuttaessa käyttäisi hitaampaa pursketta kuin päivittäessään tukiasemaa? Pitäisi olla päin vastoi. Mihin tietosi kännykän "taajuuksista" perustuvat ja mitä taajuuksia oikein tarkoitat.

"Lisäksi yhdessäkin tutkimuksessa oli laitettu valkoista kohinaa, joka varmasti on puhtaan valkoista eikä oireita varmasti tule."
Ymmärrätkö, mitä valkoisella kohinalla tarkoitetaan. Puhtaan valkoista???? Se on satunnaiskohinaa, jolle ei voida määrittä nopeus- tai suuntavektoria. Jos kännyä moduloidaan valkoisella kohinalla, lähetin toimii samoin kuin puheellakin. Ei moduloivan sinkun laatu vaikuta lähettimen toimintaan. Valkoisella kohinalla moduloituna varmistetaan vain se, että koko kantataajuuskaistaa moduloidaan ja silloin vaikutuksen pitäisi olla kovempi.

allergiasahko kirjoitti:

Alkuun yritin varovaisesti kysellä voisivatko nämä sähköyliherkkyyteen liittyvät asiat olla ehkä toisinkin, mutta ketään ne eivät tuntuneet kiinnostavan. Sitten vaihdoin tyyliä ja toin epäilykseni tosiasioina, jätin siis epäilyksen pois. Kun kukaan ei epäillyt asioiden olevan toisin, niin kai esittämäni asiat ovat sitten oikein. Jonkin verran olen nyt saanut kommenttia, mutta edelleenkään en keltään asiantuntijalta, jonka kanssa olisi voinut jalostaa ajatuksia.

Kuten kerroin, minulla on mielikuva miten ne kyselemäsi asiat toimivat, mutta koska en näe tekstissäsi tieteellistä pätevyyttä, jätin kertomatta. On turha kuunnella kommentteja henkilöltä, joka ei tunne lainkaan tekniikkaa. Vastaa ensin esittämiini kysymyksiin, vastaan sinulle sitten noihin kysymyksiisi jos vastauksesi vaikuttavat asiantuntevilta.

Jos olen mielestäni kirjoittanut jotakin paikkansapitämätöntä, niin tuo se esille ja perustele miksi esittämäni ei pidä paikkaansa.

Lue lisää

Käsityksesi staattisesta sähköstä on väärä. Se on nimenomaan staattista niin kauan, kun sitä ei pureta. Staattisena se ei aiheuta jännite-eroja kehossa.

allergiasahko kirjoitti:

Luepa tarkemmin millaisia signaaleita on käytetty. Onko puhelimeen puhuttu tutkimuksessa? Kättelyt ovat kyllä toimineet, mutta niiden toistotaajuus on 214 Hz, joka ei osu sille alueelle, jolle ihmisen ilmaisimet ovat herkistyneet. Kun kännykkään puhutaan, niin taajuudet osuvat enemmän tai vähemmän taajuuksille 10 – 100 Hz, jota hermosto käyttää. Lisäksi yhdessäkin tutkimuksessa oli laitettu valkoista kohinaa, joka varmasti on puhtaan valkoista eikä oireita varmasti tule.

Mietihän tarkemmin. Kun ihmisen ympärillä on staattinen sähkökenttä, jonka voimakkuus on 6 000 V/m, niin silloin ioneja iskeytyy ihoon. Se varaa ihmistä, kuten itsekin totesit. Jännite, joka synapsien vastaanottimiin syntyy, ei tietenkään ole 10 kV, vaan pienempi. Ihon pinnan impedanssi on suurempi kuin sisäosien, joten pinnassa on suurempi jännite kuin sisällä.

Vaikuttaa siltä, että se on joitakin kymmeniä millivoltteja synapsin tulossa, sillä elimistön impedanssi on huomattavasti pienempi kuin muovin aikaansaama ionivirtaus ja ilman impedanssi (ovat siis rinnan). Mutta se näyttää riittävän henkilöillä, joilla on kerääntynyt raskasmetalleja syystä tai toisesta.

Kannattaa myös huomioida se, että staattisen sähkön jännite riittää aikaansaamaan pitkän aikaa samanlaisia oireita kuin jämerämpikin jännitelähde, vaikkapa korkeajännitelinja. Esimerkiksi työtuolin kapasitanssi voi vastata muutaman sadan pikofaradin kondensaattoria, joka on varattu 6 kilovolttiin. Ja varausta syntyy aina lisää kun ihminen liikkuu tuolillaan, vaikka se samaan aikaa purkaantuu jonkinlaisella vauhdilla. Ihmisen saaman virran kannalta ei ole eroa, tuleeko se linjasta vai tuolista.

Kun staattinen sähkö on avannut jo vastaanottimen, niin sähkömagneettisen säteilyn summaantuminen ylittää tai alittaa triggaustason, vaikka se on pieni. Synapsillahan on takaisinkytkentä, joka nostaa kynnystä kun se kerran aktivoituu, mutta se on aika hidas, jolloin pursketaajuus pääsee triggaamaan useasti ennen kuin taso ehtii muuttua. Ihmisellä on paljon vastaanottimia, joten on todennäköistä että aina osa on sopivassa tilassa. Jos tunnet sähkötekniikkaa, niin ymmärrät asian.

Staattinen sähkö tosiaan muuttuu, mutta aika hitaasti. Kun se avaa ilmaisimen, se generoi ainoastaan yhden pulssin (näin sähkötekniikan termein ilmaistuna). Tämä meidän hermostomme ja osittain myös vastaanottimemme on rakentunut niin, että yksittäistä impulssia ei huomioida, joten staattisen sähkön hidas muuttuminen ei viestitä mitään.

Jos näitä muutoksia tapahtuu kymmeniä sekunnissa, niin hermosto alkaa huomata ja viestit kulkevat aivojen käsittelyyn. Onko sormi kuumassa vedessä tai muuten vaarassa. Aivot selvittävät mitä on tapahtumassa ja toimivat nopeasti sitten. Mutta kun viestejä tulee satunnaisesti, eivät ne voi päätellä mitä tapahtuu. Olo on huono, jotain pitäisi vältellä, mutta mitä, se ei aivoille selviä.

Kun sähkömagneettinen säteily on pulssimaista, niin se voisi trigata nämä viestit, eikö vain. Se siis pitäisi tutkia, ettei olisi vain epäilys. Tähän ei ole kiinnitetty lainkaan huomiota tutkittaessa sähköyliherkkyyttä.

Lisäksi lähes kaikissa tapauksissa, jossa sähköyliherkät ovat ilmoittaneet saaneensa tai eivät ole saaneet oireita, staattisen sähkön osuus korreloi tilanteeseen. Kesällä helpompaa, uimahallissa ei oireita, kuivissa olosuhteissa oireet lisääntyvät. Olisi siis hyvä löytää tutkimustuloksia myös tästä.

Lue lisää

"...niiden toistotaajuus on 214 Hz, joka ei osu sille alueelle, jolle ihmisen ilmaisimet ovat herkistyneet"
-Kun perustat teorioitasi itse keksimillesi "faktoille", niin johtopäätökset menevät vielä kauemmaksi tosielämästä

Käsityksesi synapsien toiminnasta on perusteita myöten täysin väärä. Suosittelen alkeiskurssia ihmisen hermofysiologiaan.

Hermon toiminta perustuu nimenomaan yhden pulssin kulkuun yhdessä säikeessä kerrallaan.

Olet elävä puppugeneraattori.

allergiasahko kirjoitti:

Alkuun yritin varovaisesti kysellä voisivatko nämä sähköyliherkkyyteen liittyvät asiat olla ehkä toisinkin, mutta ketään ne eivät tuntuneet kiinnostavan. Sitten vaihdoin tyyliä ja toin epäilykseni tosiasioina, jätin siis epäilyksen pois. Kun kukaan ei epäillyt asioiden olevan toisin, niin kai esittämäni asiat ovat sitten oikein. Jonkin verran olen nyt saanut kommenttia, mutta edelleenkään en keltään asiantuntijalta, jonka kanssa olisi voinut jalostaa ajatuksia.

Kuten kerroin, minulla on mielikuva miten ne kyselemäsi asiat toimivat, mutta koska en näe tekstissäsi tieteellistä pätevyyttä, jätin kertomatta. On turha kuunnella kommentteja henkilöltä, joka ei tunne lainkaan tekniikkaa. Vastaa ensin esittämiini kysymyksiin, vastaan sinulle sitten noihin kysymyksiisi jos vastauksesi vaikuttavat asiantuntevilta.

Jos olen mielestäni kirjoittanut jotakin paikkansapitämätöntä, niin tuo se esille ja perustele miksi esittämäni ei pidä paikkaansa.

Lue lisää

Et tiedä mitään aiheesta, josta kirjoitat, keksit pienessä päässäsi mitä eriskummalismpia teorioita, käytät termejä, joista et ymmärrä hölkäsen pöläystä ja koska kukaan ei vaivaudu kritisoimaan hengentuotteitasi, niin tulkitset olevasi oikeassa? Kaikenlaisia "tiedemiehiä/naisia/whaterver" tämäkin maa päällään kantaa.

luhufoyt kirjoitti:

"Mietihän tarkemmin. Kun ihmisen ympärillä on staattinen sähkökenttä, jonka voimakkuus on 6 000 V/m, niin silloin ioneja iskeytyy ihoon. Se varaa ihmistä, kuten itsekin totesit. Jännite, joka synapsien vastaanottimiin syntyy, ei tietenkään ole 10 kV, vaan pienempi. Ihon pinnan impedanssi on suurempi kuin sisäosien, joten pinnassa on suurempi jännite kuin sisällä."'

Väärin. Staattinen sähkö ei aiheuta ihmisen iholle eikä mihinkään muuallekaan jännite-eroja. Staattinen varaus on varaus nollapotentiaalia vasten. Jos virtaa ei kulje, ei synny jännitehäviötäkään ja kun ihmisen keho on kokonaan samassa potentiaalissa, on aivan sama, vaikka se olisi miljoona volttia. Se ei aiheuta synapseihin mitään jännitteitä.

"Kun kännykkään puhutaan, niin taajuudet osuvat enemmän tai vähemmän taajuuksille 10 – 100 Hz, jota hermosto käyttää."
Mitähän taajuuksia nyt tarkoitat? Kännykän lähettämää purskettako? Kantataajuuskaistassahan tuollaisia taajuuksia ei tietenkään ole. Miksi känny puhuttaessa käyttäisi hitaampaa pursketta kuin päivittäessään tukiasemaa? Pitäisi olla päin vastoi. Mihin tietosi kännykän "taajuuksista" perustuvat ja mitä taajuuksia oikein tarkoitat.

"Lisäksi yhdessäkin tutkimuksessa oli laitettu valkoista kohinaa, joka varmasti on puhtaan valkoista eikä oireita varmasti tule."
Ymmärrätkö, mitä valkoisella kohinalla tarkoitetaan. Puhtaan valkoista???? Se on satunnaiskohinaa, jolle ei voida määrittä nopeus- tai suuntavektoria. Jos kännyä moduloidaan valkoisella kohinalla, lähetin toimii samoin kuin puheellakin. Ei moduloivan sinkun laatu vaikuta lähettimen toimintaan. Valkoisella kohinalla moduloituna varmistetaan vain se, että koko kantataajuuskaistaa moduloidaan ja silloin vaikutuksen pitäisi olla kovempi.

Lue lisää

” Väärin. Staattinen sähkö ei … ”

Oletko varma? Kuvitellaan tilannetta että ihmisen varaus on nolla. Sitten hän liikahtaa tuolissa, jonka varaus on myöskin nolla. Tuoliin syntyy varaus, joka tuolin muodostaman kapasitanssin vaikutuksesta nostaa tuolin jännitteen 6 kV:iin. Mitä tapahtuu?

Eiköhän siinä käy niin, että elektroneja alkaa sätkiä ja ioneita alkaa virrata ihmiseen. Ihmisen iholle siis tulee varauksia, jotka voi jopa tuntea jos niitä tulee riittävän paljon. Mieti tilannetta kun olet varautunut itse ja kosket autoon, saat melkoisen tärskyn. Siinä ne kaksi potentiaalia tasaantuvat melkoisella vauhdilla. Ja sinä et sitä tunne? Aika moni tuntee sen melko voimakkaastikin. Eiköhän silloin se sähkövirta aiheuta sen tuntemuksen. Ja se kohdistuu sille tuntohermojen kohdalle, josta se virta tasaantuu.

Ja muista myös se, että terveen ihmisen elimistö ei tunne, ainakaan kovin voimakkaasti ilmiötä, jonka sähköyliherkät tuntevat. Heillä on siis joku ylimääräinen ominaisuus tai puute. Uskoisin sen olevan ylimääräinen, eli raskasmetallia, joka on sitoutunut syystä tai toisesta ja varautuu siellä solukalvolla, jolloin siihen jää erilainen jännite kuin muualle, koska solukalvolla on korkeampi impedanssi mitä muualla elimistössä.

Tuo mainitsemasi tilanne syntyy vasta myöhemmin. Ennen kuin olet kokonaan samassa potentiaalissa kuin tuolisi, niin aikaa on kulunut sekunteja, jopa kymmeniä. Mutta kun se sähkökenttä ja sen suunta vaihtelee ihmisestä johtuen jatkuvasti, niin aktiivisuutta riittää. Jos miettii näitä vaihtoehtohoitoja, niin nehän kuulemma auttavat myös sähköyliherkkyysoireisiin. Olisiko syy niin yksinkertainen, että se staattinen kenttä ehtii tasaantua kun hoidoissa ollaan yleensä paikallaan ja ympäristökin on kostea?

Olet sen verran oikeassa, että jos sinä sekä ympäristösi olette samassa potentiaalissa, silloin ei tule jännitehäviötä. Tuo staattinen sähkö on siitä metka ilmaus, että se on hyvin usein dynaamista sähköä.


” Mitähän taajuuksia nyt tarkoitat? Kännykän …”

Jos katsot kännykän lähettämää datavirtaa, niin silloin kun kännykkään ei puhuta, tukiasemaan päin lähtee ainoastaan kehys. Databitit ovat enimmäkseen nollia ja ymmärtääkseni ne on koodattu niin, että silloin ei lähetetä turhaan tehoa ilmaan. Korjaa jos olen väärässä.

Silloin kännykkä lähettää 214 Hz:n vauhdilla kantoaaltoa (esim. 900 MHz), jossa on yksi kahdeksasosa käytössä, tukiasemalla saattaa olla kaikki kahdeksan. Jos siinä ei ole dataa, niin sen tehollisarvo on pieni, ainoastaan kehyksen bitit ovat kantoaaltoa. Jos kännykkään puhutaan, niin riippuen puheesta, siinä on enemmän tai vähemmän kantoaaltoa. Edelleen tällä 214 Hz:n vauhdilla, mutta databittien vuoksi tehollisarvo kasvaa.

Kun tarkastellaan sitten spektrianalysaattorilla (ajattele että edessä on alipäästösuodatin), niin havaitaan että puheesta riippuen, saadaan siitä myös taajuuksille 10 – 100 Hz tasoa (vaikkakin se 214 Hz:n piikki on voimakkain), koska bittien määrä muuttuu. Kun puhe loppuu, niin spektrissä näkyy jälleen vain tuo 214 Hz:n piikki.


”Ymmärrätkö, mitä valkoisella kohinalla …”

Kyseisessä tutkimuksessa, josta tuon heiton otin, valkoista kohinaa syötettiin kuulokkeisiin, jotta sieltä ei kuulisi onko kenttää vai ei (Because ordinary GSM
mobile phones make a small noise when the EMF is on, earplug-shaped earphones were
inserted into both ears to deliver masking white noise (50 dB).). Ei siis moduloitu lähetettävää signaalia.

Luultavasti koko testin ajan kännykkä vastaanotti että lähetti pelkkää tyhjää kehystä.
Jos ajatellaan fiksummasti, että lähettäisiin moduloitaisiin valkoisella kohinalla, niin sittenkin tulos olisi erilainen mitä se on normaalitilanteessa puheella. Ihmisen puheen rytmi on lähempänä noita taajuuksia, joille hermotulotkin ovat ja näin sopivia taajuuksia tulee todennäköisemmin. Valkoisella kohinalla saattaisi tulla joskus, mutta voimakkuus olisi paljon paljon pienempi. Sinä kuvittelet kuten sähköyliherkkyyden tutkijat tekevät, kuvittelevat että ihminen reagoi sähkömagneettiselle säteilylle. Valkoisella kohinalla moduloitu signaali ei siis ole vaikutukseltaan kovempi, vaan heikompi.

Jos haluttaisiin tutkia oikein, niin käytettäisiin samanlaisia puhelimia, joista yksi kiinni verkossa ja henkilö kuuntelisi ja puhuisi siihen (vastaisi vaikka kysymyksiin). Toinen puhelimista olisi taas sellainen, että ei olisi kiinni verkossa (lähetinpiiri poistettu ja tilalla vastaavan tehoinen resistanssi lämpövaikutuksen saamiseksi). Kysymykset kuuluisivat puhelimen muistista ja vastaukset äänitettäisiin puhelimen muistiin. Tällöin käyttö vastaisi normaalia käyttöä eikä tutkittava tietäisi mitä puhelin sisältää. Sitten hän vain merkkaisi tunteeko oireita vai ei kyseisellä puhelimella.

Koska oireiden ilmenemiseen tarvitaan myös sähkökenttä, niin se pitäisi luoda testitilaan niin, että etsitään se jännitealue aikaan liitettynä, millä syntyy eniten oireita. Niin yksinkertaista se olisi.

Hohhohhoijjaa kirjoitti:

"...niiden toistotaajuus on 214 Hz, joka ei osu sille alueelle, jolle ihmisen ilmaisimet ovat herkistyneet"
-Kun perustat teorioitasi itse keksimillesi "faktoille", niin johtopäätökset menevät vielä kauemmaksi tosielämästä

Käsityksesi synapsien toiminnasta on perusteita myöten täysin väärä. Suosittelen alkeiskurssia ihmisen hermofysiologiaan.

Hermon toiminta perustuu nimenomaan yhden pulssin kulkuun yhdessä säikeessä kerrallaan.

Olet elävä puppugeneraattori.

Lue lisää

”Aktiopotentiaali etenee jopa 100 m/s myeliinitupellista hermosäiettä pitkin. Voimakkaampi ärsyke ei lisää potentiaalihuipun korkeutta, mutta lyhentää perättäisten pulssien aikaväliä. Viestintä perustuu siis lähinnä taajuusmodulaatioon. ”

Miksiköhän tämä sama väärä käsitys on päässyt myös BioMag laboratorin sivuilla (http://www.biomag.hus.fi/index.html) oleviin materiaaleihin. Kun sinä tiedät nämä asiat paremmin, sinun kannattaisi ehkä käydä opettamassa heitä siellä vähän etteivät kertoisi aivan väärää tietoa ihmisille.

Mikä kohta synapsien toiminnassa on minun tekstissäni väärin?

yoy7dt kirjoitti:

Käsityksesi staattisesta sähköstä on väärä. Se on nimenomaan staattista niin kauan, kun sitä ei pureta. Staattisena se ei aiheuta jännite-eroja kehossa.

Jos sinä istut tuolille, joka varautuu tästä, hyppääkö jännite heti johonkin vakioarvoon? Jos ei hyppää, niin eikö se ole silloin dynaamista? Sitä vain kutsutaan historiallisen käsityksen vuoksi staattiseksi. Olen huomannut, että moni kuvittelee staattisen sähkön muuttumattomaksi tilaksi.

Staattinen sähkö on aivan samanlaista sähköä mitä me tuolta pistorasiastakin samme. Sen ominaisuuksia voidaan laskea aivan samoilla kaavoilla. Älä nyt vaan ala sanomaan että kehon sähkö ei ole 230 VAC.

15 kirjoitti:

Et tiedä mitään aiheesta, josta kirjoitat, keksit pienessä päässäsi mitä eriskummalismpia teorioita, käytät termejä, joista et ymmärrä hölkäsen pöläystä ja koska kukaan ei vaivaudu kritisoimaan hengentuotteitasi, niin tulkitset olevasi oikeassa? Kaikenlaisia "tiedemiehiä/naisia/whaterver" tämäkin maa päällään kantaa.

Lue lisää

En tiedäkään, mutta onneksi uskalla epäillä sellaisia asioita, joissa näyttää olevan jotakin puutteita, kuten nyt tämä sähköyliherkkyyden tutkiminen. Olisi paljon mukavampi katsoa tutkimuksia, joissa olisi tutkittu sitä mitä on väitetty, eikä jotain muuta. Jos tietäisin näistä asioista, niin silloin voisin kirjoittaa vaikka tohtorinväitöskirjan tai tavallisen kirjan. Nyt vain kyselen, miksi tutkimuksissa tutkitaan asioita, jotka eivät liity sähköyliherkkyyteen.

Käytän todellakin termejä, jotka eivät välttämättä ole virallisia. Kun sinä kerrot käyneesi mökillä ja tehneesi muutaman motin, niin oletko ajatellut ettei sinunkaan kertomasi ole kovin täsmällistä ja virallisten termien mukaista. Siitä huolimatta suurin osa tietää että kävit vapaa-ajan asunnollasi ja sahasit polttopuita muutaman kuutiometrin verran.

Oletan, että ne jotka tuntevat sähkötekniikkaa, ymmärtävät mistä puhutaan. Lisäksi olen pyrkinyt käyttämään kansanomaisia sanontoja, jotta myös ne, joilla ei ole kovin vahvaa tuntemusta sähkötekniikasta, voisivat muodostaa mielikuvan asiasta.

Jos joku kertomani asia on mielestäsi väärin, niin viisaana lukijana sinä esität mitä olen kirjoittanut väärin ja miten se oikeasti onkaan. Vai onko liikaa pyydetty?

allergiasahko kirjoitti:

” Väärin. Staattinen sähkö ei … ”

Oletko varma? Kuvitellaan tilannetta että ihmisen varaus on nolla. Sitten hän liikahtaa tuolissa, jonka varaus on myöskin nolla. Tuoliin syntyy varaus, joka tuolin muodostaman kapasitanssin vaikutuksesta nostaa tuolin jännitteen 6 kV:iin. Mitä tapahtuu?

Eiköhän siinä käy niin, että elektroneja alkaa sätkiä ja ioneita alkaa virrata ihmiseen. Ihmisen iholle siis tulee varauksia, jotka voi jopa tuntea jos niitä tulee riittävän paljon. Mieti tilannetta kun olet varautunut itse ja kosket autoon, saat melkoisen tärskyn. Siinä ne kaksi potentiaalia tasaantuvat melkoisella vauhdilla. Ja sinä et sitä tunne? Aika moni tuntee sen melko voimakkaastikin. Eiköhän silloin se sähkövirta aiheuta sen tuntemuksen. Ja se kohdistuu sille tuntohermojen kohdalle, josta se virta tasaantuu.

Ja muista myös se, että terveen ihmisen elimistö ei tunne, ainakaan kovin voimakkaasti ilmiötä, jonka sähköyliherkät tuntevat. Heillä on siis joku ylimääräinen ominaisuus tai puute. Uskoisin sen olevan ylimääräinen, eli raskasmetallia, joka on sitoutunut syystä tai toisesta ja varautuu siellä solukalvolla, jolloin siihen jää erilainen jännite kuin muualle, koska solukalvolla on korkeampi impedanssi mitä muualla elimistössä.

Tuo mainitsemasi tilanne syntyy vasta myöhemmin. Ennen kuin olet kokonaan samassa potentiaalissa kuin tuolisi, niin aikaa on kulunut sekunteja, jopa kymmeniä. Mutta kun se sähkökenttä ja sen suunta vaihtelee ihmisestä johtuen jatkuvasti, niin aktiivisuutta riittää. Jos miettii näitä vaihtoehtohoitoja, niin nehän kuulemma auttavat myös sähköyliherkkyysoireisiin. Olisiko syy niin yksinkertainen, että se staattinen kenttä ehtii tasaantua kun hoidoissa ollaan yleensä paikallaan ja ympäristökin on kostea?

Olet sen verran oikeassa, että jos sinä sekä ympäristösi olette samassa potentiaalissa, silloin ei tule jännitehäviötä. Tuo staattinen sähkö on siitä metka ilmaus, että se on hyvin usein dynaamista sähköä.


” Mitähän taajuuksia nyt tarkoitat? Kännykän …”

Jos katsot kännykän lähettämää datavirtaa, niin silloin kun kännykkään ei puhuta, tukiasemaan päin lähtee ainoastaan kehys. Databitit ovat enimmäkseen nollia ja ymmärtääkseni ne on koodattu niin, että silloin ei lähetetä turhaan tehoa ilmaan. Korjaa jos olen väärässä.

Silloin kännykkä lähettää 214 Hz:n vauhdilla kantoaaltoa (esim. 900 MHz), jossa on yksi kahdeksasosa käytössä, tukiasemalla saattaa olla kaikki kahdeksan. Jos siinä ei ole dataa, niin sen tehollisarvo on pieni, ainoastaan kehyksen bitit ovat kantoaaltoa. Jos kännykkään puhutaan, niin riippuen puheesta, siinä on enemmän tai vähemmän kantoaaltoa. Edelleen tällä 214 Hz:n vauhdilla, mutta databittien vuoksi tehollisarvo kasvaa.

Kun tarkastellaan sitten spektrianalysaattorilla (ajattele että edessä on alipäästösuodatin), niin havaitaan että puheesta riippuen, saadaan siitä myös taajuuksille 10 – 100 Hz tasoa (vaikkakin se 214 Hz:n piikki on voimakkain), koska bittien määrä muuttuu. Kun puhe loppuu, niin spektrissä näkyy jälleen vain tuo 214 Hz:n piikki.


”Ymmärrätkö, mitä valkoisella kohinalla …”

Kyseisessä tutkimuksessa, josta tuon heiton otin, valkoista kohinaa syötettiin kuulokkeisiin, jotta sieltä ei kuulisi onko kenttää vai ei (Because ordinary GSM
mobile phones make a small noise when the EMF is on, earplug-shaped earphones were
inserted into both ears to deliver masking white noise (50 dB).). Ei siis moduloitu lähetettävää signaalia.

Luultavasti koko testin ajan kännykkä vastaanotti että lähetti pelkkää tyhjää kehystä.
Jos ajatellaan fiksummasti, että lähettäisiin moduloitaisiin valkoisella kohinalla, niin sittenkin tulos olisi erilainen mitä se on normaalitilanteessa puheella. Ihmisen puheen rytmi on lähempänä noita taajuuksia, joille hermotulotkin ovat ja näin sopivia taajuuksia tulee todennäköisemmin. Valkoisella kohinalla saattaisi tulla joskus, mutta voimakkuus olisi paljon paljon pienempi. Sinä kuvittelet kuten sähköyliherkkyyden tutkijat tekevät, kuvittelevat että ihminen reagoi sähkömagneettiselle säteilylle. Valkoisella kohinalla moduloitu signaali ei siis ole vaikutukseltaan kovempi, vaan heikompi.

Jos haluttaisiin tutkia oikein, niin käytettäisiin samanlaisia puhelimia, joista yksi kiinni verkossa ja henkilö kuuntelisi ja puhuisi siihen (vastaisi vaikka kysymyksiin). Toinen puhelimista olisi taas sellainen, että ei olisi kiinni verkossa (lähetinpiiri poistettu ja tilalla vastaavan tehoinen resistanssi lämpövaikutuksen saamiseksi). Kysymykset kuuluisivat puhelimen muistista ja vastaukset äänitettäisiin puhelimen muistiin. Tällöin käyttö vastaisi normaalia käyttöä eikä tutkittava tietäisi mitä puhelin sisältää. Sitten hän vain merkkaisi tunteeko oireita vai ei kyseisellä puhelimella.

Koska oireiden ilmenemiseen tarvitaan myös sähkökenttä, niin se pitäisi luoda testitilaan niin, että etsitään se jännitealue aikaan liitettynä, millä syntyy eniten oireita. Niin yksinkertaista se olisi.

Lue lisää

"Mieti tilannetta kun olet varautunut itse ja kosket autoon, saat melkoisen tärskyn."

Kyllä. Mutta silloin ei ole enää kyseessä staattinen sähkö, vaan purkautuva varaus. Virta saa aikaan jännitehäviön, mutta staattisessa kentässä jännitehäviötä ei ole.

"Jos katsot kännykän lähettämää datavirtaa, niin silloin kun kännykkään ei puhuta, tukiasemaan päin lähtee ainoastaan kehys. Databitit ovat enimmäkseen nollia ja ymmärtääkseni ne on koodattu niin, että silloin ei lähetetä turhaan tehoa ilmaan. Korjaa jos olen väärässä."
Olet väärässä.
Kännyt taitavat nykyään käyttää tetriksiä tai jotain vielä kehittyneempää modulaatiotapaa, jossa sekä kantoaallon amplitudi, että vaihe osoittavat neli, tai useampibittisen tavun sisällön. Ihan varma on, että sekä nollien, että ykkösten aikana lähtee kantoaaltoa. Digitaalinen modulaatio liikkuu RF-tiellä aina jonkinlaisessa analogiamuodossa. Ainoa "modulaatio" jossa ei nollassa tarvita kantoaaltoa, on soinnuton sähkötys, joka perustuu pelkkään kantoaallon pätkimiseen. Ei varmasti käytetä tiedonsiirrossa HF-harrastajia lukuunottamatta.

"Silloin kännykkä lähettää 214 Hz:n vauhdilla kantoaaltoa (esim. 900 MHz), jossa on yksi kahdeksasosa käytössä, tukiasemalla saattaa olla kaikki kahdeksan. Jos siinä ei ole dataa, niin sen tehollisarvo on pieni, ainoastaan kehyksen bitit ovat kantoaaltoa."
Ei pidä paikkaansa. Katso edeltä.

" Jos kännykkään puhutaan, niin riippuen puheesta, siinä on enemmän tai vähemmän kantoaaltoa. Edelleen tällä 214 Hz:n vauhdilla, mutta databittien vuoksi tehollisarvo kasvaa."
Ei pidä paikkaansa. Kantoaalto lähtee aina, kun känny lähettää tukiasemalle ja kantoaallon voimakkuus ei riipu mitenkään modulaatiosta. Ainoastaan kentän voimakkuudesta, jonka mukaan nykykänny säätää lähetystehojaan.

"puheesta riippuen, saadaan siitä myös taajuuksille 10 – 100 Hz tasoa"
Ei modulaatio voi muuttaa framen lähetystaajuutta ja varmasti et löydä tuollaisia taajuuksia spektrillä.


"Ihmisen puheen rytmi on lähempänä noita taajuuksia, joille hermotulotkin ovat ja näin sopivia taajuuksia tulee todennäköisemmin"
Puheen rytmi ei vaikuta . Perusajatuksesi siitä, että kantataajuuskaistan signaali vaikuttaa jotenkin kantoaaltotehoon on väärä.

"Valkoisella kohinalla moduloitu signaali ei siis ole vaikutukseltaan kovempi, vaan heikompi."
Valkoisella kohinalla moduloituna on koko kantataajuuskaista käytössä, ja pientaajuustasolla saadaan kuulokkeesta enemmin tauhkaa, mutta varsinaiseen RF-tehoon se ei vaikuta mitenkään.

allergiasahko kirjoitti:

”Aktiopotentiaali etenee jopa 100 m/s myeliinitupellista hermosäiettä pitkin. Voimakkaampi ärsyke ei lisää potentiaalihuipun korkeutta, mutta lyhentää perättäisten pulssien aikaväliä. Viestintä perustuu siis lähinnä taajuusmodulaatioon. ”

Miksiköhän tämä sama väärä käsitys on päässyt myös BioMag laboratorin sivuilla (http://www.biomag.hus.fi/index.html) oleviin materiaaleihin. Kun sinä tiedät nämä asiat paremmin, sinun kannattaisi ehkä käydä opettamassa heitä siellä vähän etteivät kertoisi aivan väärää tietoa ihmisille.

Mikä kohta synapsien toiminnassa on minun tekstissäni väärin?

Lue lisää

Jopa 300 m/s paksuimmissa hermoissa. Josta voimme selvästi päätellä, ettei varsinaisen sähköisen signaalin kanssa hermon sähkökemiallisella ilmiöllä ole juurikaan tekemistä. Ja kyseessä on pulssitaajuusmodulaatio ei suinkaan FM.

allergiasahko kirjoitti:

Jos sinä istut tuolille, joka varautuu tästä, hyppääkö jännite heti johonkin vakioarvoon? Jos ei hyppää, niin eikö se ole silloin dynaamista? Sitä vain kutsutaan historiallisen käsityksen vuoksi staattiseksi. Olen huomannut, että moni kuvittelee staattisen sähkön muuttumattomaksi tilaksi.

Staattinen sähkö on aivan samanlaista sähköä mitä me tuolta pistorasiastakin samme. Sen ominaisuuksia voidaan laskea aivan samoilla kaavoilla. Älä nyt vaan ala sanomaan että kehon sähkö ei ole 230 VAC.

Lue lisää

Mutta sanon sen olevan tasasähköä, ei vaihtosähköä.
Staattisen sähkön varautuminen on suhteellisen hidas ilmiö, jota ei huomaa. Se on totta. Mutta mitään merkittäviä virtoja ei kehossa kulje, koska staattisen sähkön energiamäärät ovat hyvin pieniä. Voimme siis olettaa hyvällä syyllä, ettei suuria potentiaalieroja voi syntyä, koska ne tasottuisivat hyvin nopeasti. Nyt kuitenkin pitäisi olla potentiaaliero mikroskooppisen pienen synapsin yli. Se ei staattisella kentällä kerta kaikkiaan onnistu.

Olen käynyt staattiselta sähköltä suojautumisen kurssit ja osaan jopa rakentaa EMC-tilan. Tiedän kyllä mistä ilmiöstä on kysymys. Mielestäni sen vaikutus sähköallergiaan on hyvin kaukaa haettu.

löuyfuydt kirjoitti:

"Mieti tilannetta kun olet varautunut itse ja kosket autoon, saat melkoisen tärskyn."

Kyllä. Mutta silloin ei ole enää kyseessä staattinen sähkö, vaan purkautuva varaus. Virta saa aikaan jännitehäviön, mutta staattisessa kentässä jännitehäviötä ei ole.

"Jos katsot kännykän lähettämää datavirtaa, niin silloin kun kännykkään ei puhuta, tukiasemaan päin lähtee ainoastaan kehys. Databitit ovat enimmäkseen nollia ja ymmärtääkseni ne on koodattu niin, että silloin ei lähetetä turhaan tehoa ilmaan. Korjaa jos olen väärässä."
Olet väärässä.
Kännyt taitavat nykyään käyttää tetriksiä tai jotain vielä kehittyneempää modulaatiotapaa, jossa sekä kantoaallon amplitudi, että vaihe osoittavat neli, tai useampibittisen tavun sisällön. Ihan varma on, että sekä nollien, että ykkösten aikana lähtee kantoaaltoa. Digitaalinen modulaatio liikkuu RF-tiellä aina jonkinlaisessa analogiamuodossa. Ainoa "modulaatio" jossa ei nollassa tarvita kantoaaltoa, on soinnuton sähkötys, joka perustuu pelkkään kantoaallon pätkimiseen. Ei varmasti käytetä tiedonsiirrossa HF-harrastajia lukuunottamatta.

"Silloin kännykkä lähettää 214 Hz:n vauhdilla kantoaaltoa (esim. 900 MHz), jossa on yksi kahdeksasosa käytössä, tukiasemalla saattaa olla kaikki kahdeksan. Jos siinä ei ole dataa, niin sen tehollisarvo on pieni, ainoastaan kehyksen bitit ovat kantoaaltoa."
Ei pidä paikkaansa. Katso edeltä.

" Jos kännykkään puhutaan, niin riippuen puheesta, siinä on enemmän tai vähemmän kantoaaltoa. Edelleen tällä 214 Hz:n vauhdilla, mutta databittien vuoksi tehollisarvo kasvaa."
Ei pidä paikkaansa. Kantoaalto lähtee aina, kun känny lähettää tukiasemalle ja kantoaallon voimakkuus ei riipu mitenkään modulaatiosta. Ainoastaan kentän voimakkuudesta, jonka mukaan nykykänny säätää lähetystehojaan.

"puheesta riippuen, saadaan siitä myös taajuuksille 10 – 100 Hz tasoa"
Ei modulaatio voi muuttaa framen lähetystaajuutta ja varmasti et löydä tuollaisia taajuuksia spektrillä.


"Ihmisen puheen rytmi on lähempänä noita taajuuksia, joille hermotulotkin ovat ja näin sopivia taajuuksia tulee todennäköisemmin"
Puheen rytmi ei vaikuta . Perusajatuksesi siitä, että kantataajuuskaistan signaali vaikuttaa jotenkin kantoaaltotehoon on väärä.

"Valkoisella kohinalla moduloitu signaali ei siis ole vaikutukseltaan kovempi, vaan heikompi."
Valkoisella kohinalla moduloituna on koko kantataajuuskaista käytössä, ja pientaajuustasolla saadaan kuulokkeesta enemmin tauhkaa, mutta varsinaiseen RF-tehoon se ei vaikuta mitenkään.

Lue lisää

” Kyllä. Mutta silloin ei ole …”

Voihan sen noinkin sanoa, mutta sitten pitää keksiä sähkölle, joka syntyy hankauksesta ja siirtyy ilmaa pitkin, joku toinen nimi kuin staattinen sähkö. Se jännite, joka muoveihin ja muoveista syntyy, synnyttää virtaa ja se käyttäytyy samalla tavalla kuin pistorasiastakin tuleva sähkö.


”Ei pidä paikkaansa. Kantoaalto lähtee aina … ”

Jos näin olisi, niin miksi GSM:llä on aikajaetut osat? Olen ymmärtänyt että kantoaaltoa lähtee kännykästä ainoastaan silloin kun sillä on sen varaama viipale. Viipaleen sisällä sitten käytetään erilaisia modulointitapoja. Samalla kantoaaltotaajuudella voi olla samaan aikaan kahdeksan kännykkää vaikka vierekkäin ja kaikilla on normaali datansiirto kapasiteetti käytössään.

Otahan aika-analysaattori, jolla saat näkyviin GSM taajuudet. Soita jonnekin ja katso mitä analysaattori näyttää. Puhu sitten kännykkään ja katso mitä näet. Miksi aika-analysaattori näyttää palkkeja, joiden väli on 10 – 100 ms:a?

En puhunut kantoaallon voimakkuudesta, vaan sen tehollisarvosta. Ymmärrätkö eron?


”Ei modulaatio voi muuttaa framen lähetystaajuutta … ”

Ei se muutakaan, vaan pulssisuhdetta framen sisällä, kuten sanoin. Sen voit katsoa aika-analysaattorilla puhuessasi omaan kännykkääsi. Näet sen verhokäyrän tapaisena. Jos käytät alipäästösuodatinta, näet saman asian spektrianalysaattorilla.


”Puheen rytmi ei vaikuta…”

Ainakin se näkyy selvästi aika-analysaattorilla. Jos sen framen sisällä olevassa datassa on enemmän ykkösiä, niin kai se näkyy myös tavallisessa GSM signaalissa. Nämä uudet modulointitavat saattavat muuttaa tilannetta, mutta sähköyliherkät väittävät niiden vain lisänneen oireita. Olisi hyvä jos joku osaisi kertoa miten signalointi menee näissä 3G-laitteissa ja WLAN-tuotteissa.


”Valkoisella kohinalla moduloituna on koko kantataajuuskaista käytössä, ja pientaajuustasolla saadaan kuulokkeesta enemmin tauhkaa, mutta varsinaiseen RF-tehoon se ei vaikuta mitenkään.”

Kun sinulla on nyt se aika-analysaattori siinä edessä, niin kerrohan mitä se puhelin lähettää kun syötät sille mikkiin valkoista kohinaa. Eikö olekin aika tasaista, ei välejä kuten puhuessasi kännykkään? Ne välit ovat juuri niitä, sopivalla taajuudella, johon sähköyliherkkä reagoi sähkökentässä ollessaan.

allergiasahko kirjoitti:

” Kyllä. Mutta silloin ei ole …”

Voihan sen noinkin sanoa, mutta sitten pitää keksiä sähkölle, joka syntyy hankauksesta ja siirtyy ilmaa pitkin, joku toinen nimi kuin staattinen sähkö. Se jännite, joka muoveihin ja muoveista syntyy, synnyttää virtaa ja se käyttäytyy samalla tavalla kuin pistorasiastakin tuleva sähkö.


”Ei pidä paikkaansa. Kantoaalto lähtee aina … ”

Jos näin olisi, niin miksi GSM:llä on aikajaetut osat? Olen ymmärtänyt että kantoaaltoa lähtee kännykästä ainoastaan silloin kun sillä on sen varaama viipale. Viipaleen sisällä sitten käytetään erilaisia modulointitapoja. Samalla kantoaaltotaajuudella voi olla samaan aikaan kahdeksan kännykkää vaikka vierekkäin ja kaikilla on normaali datansiirto kapasiteetti käytössään.

Otahan aika-analysaattori, jolla saat näkyviin GSM taajuudet. Soita jonnekin ja katso mitä analysaattori näyttää. Puhu sitten kännykkään ja katso mitä näet. Miksi aika-analysaattori näyttää palkkeja, joiden väli on 10 – 100 ms:a?

En puhunut kantoaallon voimakkuudesta, vaan sen tehollisarvosta. Ymmärrätkö eron?


”Ei modulaatio voi muuttaa framen lähetystaajuutta … ”

Ei se muutakaan, vaan pulssisuhdetta framen sisällä, kuten sanoin. Sen voit katsoa aika-analysaattorilla puhuessasi omaan kännykkääsi. Näet sen verhokäyrän tapaisena. Jos käytät alipäästösuodatinta, näet saman asian spektrianalysaattorilla.


”Puheen rytmi ei vaikuta…”

Ainakin se näkyy selvästi aika-analysaattorilla. Jos sen framen sisällä olevassa datassa on enemmän ykkösiä, niin kai se näkyy myös tavallisessa GSM signaalissa. Nämä uudet modulointitavat saattavat muuttaa tilannetta, mutta sähköyliherkät väittävät niiden vain lisänneen oireita. Olisi hyvä jos joku osaisi kertoa miten signalointi menee näissä 3G-laitteissa ja WLAN-tuotteissa.


”Valkoisella kohinalla moduloituna on koko kantataajuuskaista käytössä, ja pientaajuustasolla saadaan kuulokkeesta enemmin tauhkaa, mutta varsinaiseen RF-tehoon se ei vaikuta mitenkään.”

Kun sinulla on nyt se aika-analysaattori siinä edessä, niin kerrohan mitä se puhelin lähettää kun syötät sille mikkiin valkoista kohinaa. Eikö olekin aika tasaista, ei välejä kuten puhuessasi kännykkään? Ne välit ovat juuri niitä, sopivalla taajuudella, johon sähköyliherkkä reagoi sähkökentässä ollessaan.

Lue lisää

"En puhunut kantoaallon voimakkuudesta, vaan sen tehollisarvosta. Ymmärrätkö eron?"

Mikä on mielestäsi ero, jos on kyse I/Q modulaatiosta tai jostain siitä kehitetystä.? En tosellakaan ymmärrä, mitä eroa tässä tapauksessa on kantoaallon voimakkuudella ja tehollisarvolla. IQ-modulaatiot kun ei paljoakaan vaikuta kantoaallon ampiltudiin. Tietysti voimakkuus on epätarkka ilmaus.
Kantoaalto lähtee aina kun kännykkä lähettää, on viestissä sitten ykkösiä tai nollia. Pientä vaihtelua on ainakin kun katsoo tetrix modulaatiota, mutta keskimääräinen lähtöteho on suunilleen vakio.

Oletko varma, että mittaat aika-analysaattorillasi oikeita arvoja.
Minulla ei satu olemaan aika-analysaattoria . Voisit kertoa sen aika-analysaattorisi tyypin, niin voisin ehkä selvittää, mistä on kysymys.
Valkoinen kohina sisältää kaikki taajuudet, mitä kantataajuuskaista käsittelee ja nollien ja ykkösten järjestys on täysin satunnainen.

"Jos käytät alipäästösuodatinta, näet saman asian spektrianalysaattorilla."

Miksi tarviisin alipäästösuodattimen? Kyllähän hyvällä spektrillä kantoaaltotaajuudeltakin yksityiskohdat poimii. Ja jos suodatat I/Q modulaatiosta kantoaallon, niin mitä jää kataseltavaksi? Eihän se mitään AM:ää ole.

allergiasahko kirjoitti:

” Kyllä. Mutta silloin ei ole …”

Voihan sen noinkin sanoa, mutta sitten pitää keksiä sähkölle, joka syntyy hankauksesta ja siirtyy ilmaa pitkin, joku toinen nimi kuin staattinen sähkö. Se jännite, joka muoveihin ja muoveista syntyy, synnyttää virtaa ja se käyttäytyy samalla tavalla kuin pistorasiastakin tuleva sähkö.


”Ei pidä paikkaansa. Kantoaalto lähtee aina … ”

Jos näin olisi, niin miksi GSM:llä on aikajaetut osat? Olen ymmärtänyt että kantoaaltoa lähtee kännykästä ainoastaan silloin kun sillä on sen varaama viipale. Viipaleen sisällä sitten käytetään erilaisia modulointitapoja. Samalla kantoaaltotaajuudella voi olla samaan aikaan kahdeksan kännykkää vaikka vierekkäin ja kaikilla on normaali datansiirto kapasiteetti käytössään.

Otahan aika-analysaattori, jolla saat näkyviin GSM taajuudet. Soita jonnekin ja katso mitä analysaattori näyttää. Puhu sitten kännykkään ja katso mitä näet. Miksi aika-analysaattori näyttää palkkeja, joiden väli on 10 – 100 ms:a?

En puhunut kantoaallon voimakkuudesta, vaan sen tehollisarvosta. Ymmärrätkö eron?


”Ei modulaatio voi muuttaa framen lähetystaajuutta … ”

Ei se muutakaan, vaan pulssisuhdetta framen sisällä, kuten sanoin. Sen voit katsoa aika-analysaattorilla puhuessasi omaan kännykkääsi. Näet sen verhokäyrän tapaisena. Jos käytät alipäästösuodatinta, näet saman asian spektrianalysaattorilla.


”Puheen rytmi ei vaikuta…”

Ainakin se näkyy selvästi aika-analysaattorilla. Jos sen framen sisällä olevassa datassa on enemmän ykkösiä, niin kai se näkyy myös tavallisessa GSM signaalissa. Nämä uudet modulointitavat saattavat muuttaa tilannetta, mutta sähköyliherkät väittävät niiden vain lisänneen oireita. Olisi hyvä jos joku osaisi kertoa miten signalointi menee näissä 3G-laitteissa ja WLAN-tuotteissa.


”Valkoisella kohinalla moduloituna on koko kantataajuuskaista käytössä, ja pientaajuustasolla saadaan kuulokkeesta enemmin tauhkaa, mutta varsinaiseen RF-tehoon se ei vaikuta mitenkään.”

Kun sinulla on nyt se aika-analysaattori siinä edessä, niin kerrohan mitä se puhelin lähettää kun syötät sille mikkiin valkoista kohinaa. Eikö olekin aika tasaista, ei välejä kuten puhuessasi kännykkään? Ne välit ovat juuri niitä, sopivalla taajuudella, johon sähköyliherkkä reagoi sähkökentässä ollessaan.

Lue lisää

Sun aika-analysaattori näyttää demoduloitua dataa. Se ei kerro mitään siitä, mitä radiotiellä menee. Ei radiotiellä siirry mitenkään niin pieniä taajuuksia kuin 100 Hz.

ulpyfiydr kirjoitti:

Mutta sanon sen olevan tasasähköä, ei vaihtosähköä.
Staattisen sähkön varautuminen on suhteellisen hidas ilmiö, jota ei huomaa. Se on totta. Mutta mitään merkittäviä virtoja ei kehossa kulje, koska staattisen sähkön energiamäärät ovat hyvin pieniä. Voimme siis olettaa hyvällä syyllä, ettei suuria potentiaalieroja voi syntyä, koska ne tasottuisivat hyvin nopeasti. Nyt kuitenkin pitäisi olla potentiaaliero mikroskooppisen pienen synapsin yli. Se ei staattisella kentällä kerta kaikkiaan onnistu.

Olen käynyt staattiselta sähköltä suojautumisen kurssit ja osaan jopa rakentaa EMC-tilan. Tiedän kyllä mistä ilmiöstä on kysymys. Mielestäni sen vaikutus sähköallergiaan on hyvin kaukaa haettu.

Lue lisää

Mutta sanon sen olevan tasasähköä, ei vaihtosähköä. ”

Kun sinä liikut tuolilla, niin et voi tietää mihin suuntaan sitä sähköä syntyy. Kun sinä istut, niin sinä saatat olla ilman varausta. Istumisen jälkeen alat varautua sekunneissa siihen uuden jännitteen suuntaan. Sitten liikut hieman, varaus muuttuu eri suuntaan, sinä alat varautua toiseen suuntaan.

Tai uusi tila onko saman suuntainen, mutta koska sinä purkaannut jatkuvasti ja uusi jännite on entisen suuruinen, niin alat lataantua uudelleen. Eikö tämä ole melkoista vaihtelua ja samalla kun sinä purkaannut tai varaannut, niin ihollesi tai iholtasi kiitää ioneja tai elektroneja. Ne iskeytyvät sinuun ja osa niistä iskeentyy sellaisiin paikkoihin, joissa on aistisoluja, synapsin tapaisia sielläkin. Nyt pitäisi selvittää, aiheuttaako tämä ilmiö jotakin sähköyliherkillä ihmisillä.


”Staattisen sähkön varautuminen on suhteellisen hidas ilmiö, jota ei huomaa. Se on totta. Mutta mitään merkittäviä virtoja ei kehossa kulje, koska staattisen sähkön energiamäärät ovat hyvin pieniä. Voimme siis olettaa hyvällä syyllä, ettei suuria potentiaalieroja voi syntyä, koska ne tasottuisivat hyvin nopeasti. Nyt kuitenkin pitäisi olla potentiaaliero mikroskooppisen pienen synapsin yli. Se ei staattisella kentällä kerta kaikkiaan onnistu. ”


Jos oletamme että työtuolin kapasitanssi on 100 pF ja sen jännite 1 kV. Se purkaantuu sinuun sekunnissa. Silloin olet saanut 100 nC varauksen. Virta on silloin keskimäärin 100 nA. Toisin sanoen olet vastaanottanut 6 petaelektronia, molekyyliä tai atomia itseesi jos kaikki on tullut sinuun (tai menettänyt, jos jännite onkin toisinpäin).

Tutkimuksissa on todettu, että yksi vastaanotin tarvitsee n. 3 pC varauksen vaihtaakseen tilaa eli 18 miljoonaa varauksenkuljettajaa. Tuo 6 petaelektronia voi siis aktivoida 300 000 000 000 synapsia. Sähköyliherkkähän sanoo tuntevansa joka puolella kihelmöintiä, joten voidaan todeta, ettei se ole mitenkään mahdotonta tuolla määrällä. Kovin monen niistä ei tarvitse osua sopivalle alueelle jotta viestikynnys ylittyy.

Sähköyliherkällä henkilöllä on vielä yksi lisäominaisuus, raskasmetalleja elimistössään, jotka ovat näiden sensoreiden kuvioissa mukana. Mitä tapahtuu kun virtaa kulkee? Eikö ne elektronit ja muut varauksen kuljettajat jää sinne mukavaan metalliin ja niiden varaus kasvaa. Ja kun varaus kasvaa, niin jännite kasvaa kun niitä kertyy tarpeeksi. Ja minne se purkaantuu? Ettei vain sen soluseinämän läpi, jolle riitti se 3 pC:n varaus muuttamaan tilaa.

Oletko edelleen samaa mieltä että kehossa ei kulje merkittäviä virtoja?


”Olen käynyt staattiselta sähköltä suojautumisen kurssit ja osaan jopa rakentaa EMC-tilan. ”
Tiedän kyllä mistä ilmiöstä on kysymys. Mielestäni sen vaikutus sähköallergiaan on hyvin kaukaa haettu.”

Hyvä niin. Mutta jos kerran sadassa tutkimuksessa on havaittu ettei sähköyliherkkä reagoi sähkömagneettiselle säteilylle, mutta saa oireita kännykästä muualla, niin eikö ensimmäinen ajatus pitäisi olla että kyseessä on joku muu asia. Viisaat ovat päätyneet siihen tulokseen, että sähköyliherkkä on hullu.

Mutta entä jos näin ei olekaan, vaan oireet johtuvatkin voimakkaasta sähkökentästä, joka meitä kaikkia nykyisen muoviympäristön vuoksi ympäröi? Ja kun sähköyliherkillä on vielä raskasmetalleja elimistössään, niin eikö olisi syytä tutkia asia ja vasta sitten leimata sähköyliherkät hulluiksi?

Voisit myös keksiä selityksen sille, miksi sähköyliherkät eivät saa oireita uimahalleissa. Tiedät varmaan mitä uimahalleissa tapahtuu. Tai miksi he eivät saa oireita mökillään. Tai miksi he eivät saa oireita tai saavat niitä vähemmän kesäaikaan. Löydätkö jotakin muuta yhteyttä kuin staattisen sähkön?

allergiasahko kirjoitti:

Mutta sanon sen olevan tasasähköä, ei vaihtosähköä. ”

Kun sinä liikut tuolilla, niin et voi tietää mihin suuntaan sitä sähköä syntyy. Kun sinä istut, niin sinä saatat olla ilman varausta. Istumisen jälkeen alat varautua sekunneissa siihen uuden jännitteen suuntaan. Sitten liikut hieman, varaus muuttuu eri suuntaan, sinä alat varautua toiseen suuntaan.

Tai uusi tila onko saman suuntainen, mutta koska sinä purkaannut jatkuvasti ja uusi jännite on entisen suuruinen, niin alat lataantua uudelleen. Eikö tämä ole melkoista vaihtelua ja samalla kun sinä purkaannut tai varaannut, niin ihollesi tai iholtasi kiitää ioneja tai elektroneja. Ne iskeytyvät sinuun ja osa niistä iskeentyy sellaisiin paikkoihin, joissa on aistisoluja, synapsin tapaisia sielläkin. Nyt pitäisi selvittää, aiheuttaako tämä ilmiö jotakin sähköyliherkillä ihmisillä.


”Staattisen sähkön varautuminen on suhteellisen hidas ilmiö, jota ei huomaa. Se on totta. Mutta mitään merkittäviä virtoja ei kehossa kulje, koska staattisen sähkön energiamäärät ovat hyvin pieniä. Voimme siis olettaa hyvällä syyllä, ettei suuria potentiaalieroja voi syntyä, koska ne tasottuisivat hyvin nopeasti. Nyt kuitenkin pitäisi olla potentiaaliero mikroskooppisen pienen synapsin yli. Se ei staattisella kentällä kerta kaikkiaan onnistu. ”


Jos oletamme että työtuolin kapasitanssi on 100 pF ja sen jännite 1 kV. Se purkaantuu sinuun sekunnissa. Silloin olet saanut 100 nC varauksen. Virta on silloin keskimäärin 100 nA. Toisin sanoen olet vastaanottanut 6 petaelektronia, molekyyliä tai atomia itseesi jos kaikki on tullut sinuun (tai menettänyt, jos jännite onkin toisinpäin).

Tutkimuksissa on todettu, että yksi vastaanotin tarvitsee n. 3 pC varauksen vaihtaakseen tilaa eli 18 miljoonaa varauksenkuljettajaa. Tuo 6 petaelektronia voi siis aktivoida 300 000 000 000 synapsia. Sähköyliherkkähän sanoo tuntevansa joka puolella kihelmöintiä, joten voidaan todeta, ettei se ole mitenkään mahdotonta tuolla määrällä. Kovin monen niistä ei tarvitse osua sopivalle alueelle jotta viestikynnys ylittyy.

Sähköyliherkällä henkilöllä on vielä yksi lisäominaisuus, raskasmetalleja elimistössään, jotka ovat näiden sensoreiden kuvioissa mukana. Mitä tapahtuu kun virtaa kulkee? Eikö ne elektronit ja muut varauksen kuljettajat jää sinne mukavaan metalliin ja niiden varaus kasvaa. Ja kun varaus kasvaa, niin jännite kasvaa kun niitä kertyy tarpeeksi. Ja minne se purkaantuu? Ettei vain sen soluseinämän läpi, jolle riitti se 3 pC:n varaus muuttamaan tilaa.

Oletko edelleen samaa mieltä että kehossa ei kulje merkittäviä virtoja?


”Olen käynyt staattiselta sähköltä suojautumisen kurssit ja osaan jopa rakentaa EMC-tilan. ”
Tiedän kyllä mistä ilmiöstä on kysymys. Mielestäni sen vaikutus sähköallergiaan on hyvin kaukaa haettu.”

Hyvä niin. Mutta jos kerran sadassa tutkimuksessa on havaittu ettei sähköyliherkkä reagoi sähkömagneettiselle säteilylle, mutta saa oireita kännykästä muualla, niin eikö ensimmäinen ajatus pitäisi olla että kyseessä on joku muu asia. Viisaat ovat päätyneet siihen tulokseen, että sähköyliherkkä on hullu.

Mutta entä jos näin ei olekaan, vaan oireet johtuvatkin voimakkaasta sähkökentästä, joka meitä kaikkia nykyisen muoviympäristön vuoksi ympäröi? Ja kun sähköyliherkillä on vielä raskasmetalleja elimistössään, niin eikö olisi syytä tutkia asia ja vasta sitten leimata sähköyliherkät hulluiksi?

Voisit myös keksiä selityksen sille, miksi sähköyliherkät eivät saa oireita uimahalleissa. Tiedät varmaan mitä uimahalleissa tapahtuu. Tai miksi he eivät saa oireita mökillään. Tai miksi he eivät saa oireita tai saavat niitä vähemmän kesäaikaan. Löydätkö jotakin muuta yhteyttä kuin staattisen sähkön?

Lue lisää

Eikö ole todennäköisempi oletus, että sähköllä ei ole ilmiön kanssa mitään tekemistä, vaan oireet ovat psykosomaattisia? Aika kaukaa haetulta tuntuu raskasmetallit ja nanoampeereissa mitattavat virrat.

Kuitenkin nämä ihmiset väittävät saavansa oireet kännyköistä, sähkölinjoista ja jopa sähkövaloista. Virrattomat laitteet ovat tutkimuksissa aiheuttaneet samoja oireita. Noista uimahallijutuista olen kuullut vain sinun väittämänäsi, mutta jos ihminen uskoo, ettei saa uimahallissa tai mökillä oireita, niin eihän niitä silloin tule, jos ongelma on lähtöisin psyykestä.

"Tutkimuksissa on todettu, että yksi vastaanotin tarvitsee n. 3 pC varauksen vaihtaakseen tilaa eli 18 miljoonaa varauksenkuljettajaa. Tuo 6 petaelektronia voi siis aktivoida 300 000 000 000 synapsia"
Missähän tutkimuksissa? Synapsin aktiopotentiaali on - 20 mV. Osaat varmaan laskea tarvittavan impedanssin 100 nA:n virralla. Ja silloin koko kertomasi varausvirran pitäisi vaikuttaa yhdessä synapsissa ja se saisi aikaan yhden ainoan hermoimpulssin. Aika paksulta tuntuu juttu.

luyjhfol kirjoitti:

Sun aika-analysaattori näyttää demoduloitua dataa. Se ei kerro mitään siitä, mitä radiotiellä menee. Ei radiotiellä siirry mitenkään niin pieniä taajuuksia kuin 100 Hz.

Pitää tietää, mitä mittaa. Jos lähetin on 900 MHz:n huitteilla ja kaista maks. 25 MHz, ei sieltä mitään satahertsisiä löydy. Analysaattori näyttää varmaan ykköset tolppina ja nollat nollana, mutta kantataajuuskaisstalle pudotettuna.
Joku väitti takavuosina Aamulehden yleisönosastolla mitanneensa Hornetille lentomeluksi ainakin 300 dB. Tässä taitaa olla samanlainen mittaaja.

iugpu8fy kirjoitti:

"En puhunut kantoaallon voimakkuudesta, vaan sen tehollisarvosta. Ymmärrätkö eron?"

Mikä on mielestäsi ero, jos on kyse I/Q modulaatiosta tai jostain siitä kehitetystä.? En tosellakaan ymmärrä, mitä eroa tässä tapauksessa on kantoaallon voimakkuudella ja tehollisarvolla. IQ-modulaatiot kun ei paljoakaan vaikuta kantoaallon ampiltudiin. Tietysti voimakkuus on epätarkka ilmaus.
Kantoaalto lähtee aina kun kännykkä lähettää, on viestissä sitten ykkösiä tai nollia. Pientä vaihtelua on ainakin kun katsoo tetrix modulaatiota, mutta keskimääräinen lähtöteho on suunilleen vakio.

Oletko varma, että mittaat aika-analysaattorillasi oikeita arvoja.
Minulla ei satu olemaan aika-analysaattoria . Voisit kertoa sen aika-analysaattorisi tyypin, niin voisin ehkä selvittää, mistä on kysymys.
Valkoinen kohina sisältää kaikki taajuudet, mitä kantataajuuskaista käsittelee ja nollien ja ykkösten järjestys on täysin satunnainen.

"Jos käytät alipäästösuodatinta, näet saman asian spektrianalysaattorilla."

Miksi tarviisin alipäästösuodattimen? Kyllähän hyvällä spektrillä kantoaaltotaajuudeltakin yksityiskohdat poimii. Ja jos suodatat I/Q modulaatiosta kantoaallon, niin mitä jää kataseltavaksi? Eihän se mitään AM:ää ole.

Lue lisää

Aika-analysaattoriksi käy aivan mikä tahansa skooppi, jolla pääsee jonnekin kuuteen gigahertsiin.

Edelleenkin olisin sitä mieltä, että kännykkä ei lähetä koko aikaa, vaan ainoastaan sen aikaviipaleen aikana, mikä sillä on käytössään. Aikaviipaleen sisällä voi olla erilaisia modulointitapoja, mutta sillä ei liene merkitystä tässä asiassa. Mietihän asiaa että kännykkä lähettäisi koko ajan, Silloin se varaisi koko kaistan jatkuvasti. Analoginen tekniikka antoi koko taajuuden (tai oikeastaan kaksi, toisen tulevalle ja toisen lähtevälle), GSM tekniikka antoi yhdestä taajuudesta kahdeksasosan yhdelle puhelimelle.

Surfailin vähän ja tulin nopeasti siihen tulokseen, että nämä 3G systeemit ovat älykkäämpiä ja kykenevät vaihtamaan käytettävää kaistaa sen mukaan mitä tarvitaan. Niiden perushäirintä on 10 Hz:n luokkaa, eli ne todellakin voivat häiritä jopa tyhjänä sähköyliherkkää pelkillä frameillään. Tämä selittäisi sitten sen, että sähköyliherkät oireilevat herkemmin, koska teho voi jakaantua helpommin niille aikajaksoille, joille synapsit ovat herkkiä.

Sähköyliherkät eivät saaneet paljon oireita vanhoista analogisista puhelimista, jolloin tämä aikajako sopii hyvin tähän päätelmään.

Mainitsemasi I/Q-modulaatio on sitten se modulaatio. jolla näitä aikaviipaleita moduloidaan. Ihmisen kannalta se on yhtä sössöä millaista se signaali on. Raskasmetallien kuormittamat synapsit reagoivat ainoastaan signaalin ilmestymiseen ja poistumiseen tietyllä toistotaajuudella.


” Valkoinen kohina sisältää kaikki taajuudet, mitä kantataajuuskaista käsittelee ja nollien ja ykkösten järjestys on täysin satunnainen.”

Aivan, siksi se antaakin tasaisen lattean signaalin 10-100 Hz:n alueella kännykkäsignaalissa. 3G:ssä valkoisen kohinan lähettäminen saattaa yltää juuri ja juuri synnyttämään oireita, mutta ei perus GSM:ssä.


” Miksi tarviisin alipäästösuodattimen? Kyllähän hyvällä spektrillä kantoaaltotaajuudeltakin yksityiskohdat poimii. Ja jos suodatat I/Q modulaatiosta kantoaallon, niin mitä jää kataseltavaksi? Eihän se mitään AM:ää ole.”

Jos vain dynamiikka ja kaistanleveys riittää, niin ei ole mitään estettä. Suodattimella mitattuna analysaattorin ei tarvitse olla niin hyvän. Puhumme nyt suodattimesta, joka tasasuuntaa RF:n ja päästää lävitseen taajuudet 0 – 500 Hz. Ikään kuin ilmaisin.

luyjhfol kirjoitti:

Sun aika-analysaattori näyttää demoduloitua dataa. Se ei kerro mitään siitä, mitä radiotiellä menee. Ei radiotiellä siirry mitenkään niin pieniä taajuuksia kuin 100 Hz.

Sitähän minä olen tässä kaiken aikaa yrittänyt sanoa että sähköyliherkkyystutkimuksissa kuvitellaan RF-signaalin olevan se mille sähköyliherkät reagoivat. Tuo demodulaatio on hyvä sana, sille sähköyliherkät oireilevat kun ovat voimakkaassa sähkökentässä. Yhteispelissä pääsemme eteenpäin ja saamme informaation oikeaan, ymmärrettävään muotoon. Mutta kyllä se kännykän demoduloitu signaali kertoo mitä siellä liikkuu. Jos on hiljaa, demoduloinnin tulos on erilainen kuin jos puhuu.

allergiasahko kirjoitti:

Sitähän minä olen tässä kaiken aikaa yrittänyt sanoa että sähköyliherkkyystutkimuksissa kuvitellaan RF-signaalin olevan se mille sähköyliherkät reagoivat. Tuo demodulaatio on hyvä sana, sille sähköyliherkät oireilevat kun ovat voimakkaassa sähkökentässä. Yhteispelissä pääsemme eteenpäin ja saamme informaation oikeaan, ymmärrettävään muotoon. Mutta kyllä se kännykän demoduloitu signaali kertoo mitä siellä liikkuu. Jos on hiljaa, demoduloinnin tulos on erilainen kuin jos puhuu.

Lue lisää

Demoduloitu on äänitaajuussignaali. Ei sillä ole kännyn lähetyksen kanssa enää mitään tekemistä. Siis nyt väitätkin, että yliherkät reagoivatkin itseasiassa audiotaajuiseen signaaliin, jolla ei ole mitään tekemistä kännyn lähetteen kanssa. Se ei enää edes kännystä säteile muuten kuin kajarin/kuulokkeen magneettikentän vaihteluina. Vai ymmärsitkö termin demoduloitu?
"Jos on hiljaa, demoduloinnin tulos on erilainen kuin jos puhuu."
Jos ei puhuta demoduloitu signaali on nolla. Mutta silloin on kyse vastapäisen kaverin puheesta. Sehän sinun kännyssäsi demoduloidaan. RF-signaalista et löydä alle 800 MHz komponentteja.

Nyt en ymmärrä.

Amatöörirööri kirjoitti:

Pitää tietää, mitä mittaa. Jos lähetin on 900 MHz:n huitteilla ja kaista maks. 25 MHz, ei sieltä mitään satahertsisiä löydy. Analysaattori näyttää varmaan ykköset tolppina ja nollat nollana, mutta kantataajuuskaisstalle pudotettuna.
Joku väitti takavuosina Aamulehden yleisönosastolla mitanneensa Hornetille lentomeluksi ainakin 300 dB. Tässä taitaa olla samanlainen mittaaja.

Lue lisää

Laitetaan se mittari sen kännykän viereen ja tasasuunnataan sen lähettämä signaali. Mitä me näemme mittarista (oskilloskooppi) sekunnin aikana? Me näemme siellä piikkejä, joiden välimatka on n. 4 ms. Kun kännykkään ei puhuta, piikkien leveys on pieni. Kun aletaan puhua kännykään, niin piikkien leveys kasvaa (mistähän se mahtaa johtua?) joissakin kohtaa. Kun teemme niin, että merkitään niitä leveitä piikkejä ykkösellä ja kapeita nollalla, niin huomaamme mielenkiintoisen asian.

Meillähän oli se sekunnin aika-ikkuna millä niitä katsoimme. Aina kun ne ykköset loppuvat ja nollat alkavat, merkitään viiva meidän ikkunaan. Sitten lasketaan mikä onkaan näiden viivojen väli. Kas kummaa, se vaihtelee useasti 10 – 100 ms:n välillä. Eli ikkunassamme on nyt 10-100 Hz:n signaalia. Eikä meidän tarvinnut välittää lainkaan siitä 900 MHz:n taajuudesta, eikä 25 MHz.n kaistasta. Ja kaikki tämä normaalilla GSM kännykällä.

Siellä tosiaan taitaa olla samanlainen mittaaja.

allergiasahko kirjoitti:

Laitetaan se mittari sen kännykän viereen ja tasasuunnataan sen lähettämä signaali. Mitä me näemme mittarista (oskilloskooppi) sekunnin aikana? Me näemme siellä piikkejä, joiden välimatka on n. 4 ms. Kun kännykkään ei puhuta, piikkien leveys on pieni. Kun aletaan puhua kännykään, niin piikkien leveys kasvaa (mistähän se mahtaa johtua?) joissakin kohtaa. Kun teemme niin, että merkitään niitä leveitä piikkejä ykkösellä ja kapeita nollalla, niin huomaamme mielenkiintoisen asian.

Meillähän oli se sekunnin aika-ikkuna millä niitä katsoimme. Aina kun ne ykköset loppuvat ja nollat alkavat, merkitään viiva meidän ikkunaan. Sitten lasketaan mikä onkaan näiden viivojen väli. Kas kummaa, se vaihtelee useasti 10 – 100 ms:n välillä. Eli ikkunassamme on nyt 10-100 Hz:n signaalia. Eikä meidän tarvinnut välittää lainkaan siitä 900 MHz:n taajuudesta, eikä 25 MHz.n kaistasta. Ja kaikki tämä normaalilla GSM kännykällä.

Siellä tosiaan taitaa olla samanlainen mittaaja.

Lue lisää

Amplitudi/vaihemodulaatioissa on myös amplitudikomponentti, jonka saa tasasuuntaamalla esille. Se ei todellakaan tarkoita sitä, että RF-signaalissa olisi 100 Hz:n komponentteja.

Jos kyseessä olisi puhdas AM, löytyisi fc - fm, jossa fc kantoaaltotaajuus ja fm moduloiva taajuus.
Oletus fc 100 MHz ja fm 1 kHz (mittasignaali analogiaradioissa) RF-tiellä on 99 999 000 Hz (alempi sivunauha)
100 000 000 Hz Kantoaalto ja 100 001 000 Hz ylempi sivunauha. Nämä näkyvät spektrianalysaattorilla.
Jos katsot skoopilla verhokäyräilmaisimen läpi, näet tietysti 1 KHz:n signaalin, mutta radiotiellä sitä kilohertziä ei tietenkään ole. Mittaat signaalia, joka on demoduloitu takaisin kantataajuuskaistalle. Ihmisen pää ei sitä tee, eikä voi mitenkään havaita kertomiasi taajuuskomponentteja, koska niitä ei varsinaisessa lähetteessä ole.
Kun mittaa, pitää tietää mitä mittaa ja millä keinoin.

allergiasahko kirjoitti:

Laitetaan se mittari sen kännykän viereen ja tasasuunnataan sen lähettämä signaali. Mitä me näemme mittarista (oskilloskooppi) sekunnin aikana? Me näemme siellä piikkejä, joiden välimatka on n. 4 ms. Kun kännykkään ei puhuta, piikkien leveys on pieni. Kun aletaan puhua kännykään, niin piikkien leveys kasvaa (mistähän se mahtaa johtua?) joissakin kohtaa. Kun teemme niin, että merkitään niitä leveitä piikkejä ykkösellä ja kapeita nollalla, niin huomaamme mielenkiintoisen asian.

Meillähän oli se sekunnin aika-ikkuna millä niitä katsoimme. Aina kun ne ykköset loppuvat ja nollat alkavat, merkitään viiva meidän ikkunaan. Sitten lasketaan mikä onkaan näiden viivojen väli. Kas kummaa, se vaihtelee useasti 10 – 100 ms:n välillä. Eli ikkunassamme on nyt 10-100 Hz:n signaalia. Eikä meidän tarvinnut välittää lainkaan siitä 900 MHz:n taajuudesta, eikä 25 MHz.n kaistasta. Ja kaikki tämä normaalilla GSM kännykällä.

Siellä tosiaan taitaa olla samanlainen mittaaja.

Lue lisää

Minä tiedän, mitä mittaan. Siinä on ero Jos suodatan kantoaallon vekkaan, en väitä mittaavani RF-signaalia kuten sinä väität.
Eihän kännyn lähetteessä hyvänen aika mitään 100 Hz:n sinkkua kulje.
Ihan kuin oletinkin. Skoopin käyttöopas luettu, mutta rf-tekniikka täysin tuntematonta. Et ymmärrä, mitä mittaat ja sitten luulet, että 900 MHz:n kantoaallolla 25 MHz:n kaistalla on ihan oikeasti 100 Hz:ntaajuuskomponentti. No ei oo.

No tuossa alla olikin jo ihan hyvä selostus. Onko toinen amatööri vai ihan ammattilainen.

Amatöörirööri kirjoitti:

Minä tiedän, mitä mittaan. Siinä on ero Jos suodatan kantoaallon vekkaan, en väitä mittaavani RF-signaalia kuten sinä väität.
Eihän kännyn lähetteessä hyvänen aika mitään 100 Hz:n sinkkua kulje.
Ihan kuin oletinkin. Skoopin käyttöopas luettu, mutta rf-tekniikka täysin tuntematonta. Et ymmärrä, mitä mittaat ja sitten luulet, että 900 MHz:n kantoaallolla 25 MHz:n kaistalla on ihan oikeasti 100 Hz:ntaajuuskomponentti. No ei oo.

No tuossa alla olikin jo ihan hyvä selostus. Onko toinen amatööri vai ihan ammattilainen.

Lue lisää

Ex ammattilainen. Eläkeäijä. Ilmailualueen radioita ja verkkoja pääasiassa hoitelin ja lopussa koulutin. Viimeksi R&S:n softa UHF/VHF lähetinvastaanottimia. Ihan uudenlaista tekniikkaa. Kännyt eivät ole minun alaani, mutta kyllä ne Maxwellia tottelevat nekin. Ei RF-tekniikan perusteet mihinkään muutu.

öpuiyoctu kirjoitti:

Demoduloitu on äänitaajuussignaali. Ei sillä ole kännyn lähetyksen kanssa enää mitään tekemistä. Siis nyt väitätkin, että yliherkät reagoivatkin itseasiassa audiotaajuiseen signaaliin, jolla ei ole mitään tekemistä kännyn lähetteen kanssa. Se ei enää edes kännystä säteile muuten kuin kajarin/kuulokkeen magneettikentän vaihteluina. Vai ymmärsitkö termin demoduloitu?
"Jos on hiljaa, demoduloinnin tulos on erilainen kuin jos puhuu."
Jos ei puhuta demoduloitu signaali on nolla. Mutta silloin on kyse vastapäisen kaverin puheesta. Sehän sinun kännyssäsi demoduloidaan. RF-signaalista et löydä alle 800 MHz komponentteja.

Nyt en ymmärrä.

Lue lisää

Lienemme yhtä mieltä siitä, että GSM lähetys on aikajakoinen. Kun kännykkä lähettää, sillä on käytössään yksi aikaslotti n. 4 ms:n ajasta, joka on luokkaa 500 us. Tänä aikana se saa moduloida sitä RF-signaalia (olkoon se nyt vaikka 900 MHz) jollakin hyväksyttävällä tavalla.

Kun emme välitä noista suurista taajuuksista, vaan aina vain kerromme milloin kännykkä lähettää, niin näistä meidän kertomista lähetyksistä tulee tasainen, aina puoli millisekuntia.

Sitten huomioimme myös sen, kuinka paljon siinä lähetyksessä on yhtä lajia eli se signaali on samanlainen. GSM signaalissahan on kaksi erillaista signaalia, sanotaan niitä ykköseksi ja nollaksi. Aina kun on ykkönen, lisäämme sen muuttujaan. Ja aina kun on nolla, lisäämme sen toiseen muuttujaan. Aina kymmenen millisekunnin kuluttua katsomme minkä verran kummassakin muuttujassa on ollut nollaa tai ykköstä. Sitten vain tarkastelemme onko 10 ms:n välein laskettujen tiloja ja huomaamme että ne vaihtuvat 10 – 100 ms:n välein.

Tuo sana demodulointi on hyvä kun ajattelee sitä kännykän RF-signaalin oloajan tehollisarvona. Mutta muuten demodulointi ei siis ollutkaan niin hyvä sana, se on näköjään varattu muuhun tarkoitukseen kuin moduloinnin purkamistulokseksi. Siksi se ei kai tullutkaan mieleen. Mutta se kyllä kuvaa asiaa, vaikka GSM-moduloinnin tarkoitus ei olekaan tuottaa oireita sähköyliherkille.

Jos kertoisin sinulle esimerkin asunnon valoista. Asukas on säännöllinen ihminen, hän laittaa valot päälle aina aamulla herättyään ja sammuttaa ne kun päivänvalo riittää. Illalla hän tekee samoin, kytkee valon kun ei enää näe ja sammuttaa sen kun menee nukkumaan.

Parin kilometrin päässä vuoren rinteellä asuu erakko ja hän merkitsee aina ylös kun valot tulevat ja poistuvat. Kun myöhemmin tarkastellaan hänen merkintöjään, niin havaitaan palamisen tapahtuneen talvella pitemmän aikaa kuin kesällä. Jos merkitsemme tämän ajan minuutteina taulukkoon, niin voimme nähdä että vuoden mittaisella ajalla minuuttien määrä vaihtelee. Kun siirrämme tämän janalle, jonka pituus on sata vuotta, niin siinä on selvästikin puolen vuoden jaksoja, jolloin aika on pitempi.

Olemme siis saaneet samanlaisen demoduloinnin kuin sähköyliherkkä saa kännykästä, eli vaikka valonsammuttajalla ei ollut mitään kuvitelmaa että hänen valojen sammuttamisensa saisi sadan vuoden perioodilla selvän puolivuotisjakson. Hän siis generoi huomaamattaan pienempitaajuista muutosta ympäristöönsä. Jos ajattelet

uyytdcikry kirjoitti:

Amplitudi/vaihemodulaatioissa on myös amplitudikomponentti, jonka saa tasasuuntaamalla esille. Se ei todellakaan tarkoita sitä, että RF-signaalissa olisi 100 Hz:n komponentteja.

Jos kyseessä olisi puhdas AM, löytyisi fc - fm, jossa fc kantoaaltotaajuus ja fm moduloiva taajuus.
Oletus fc 100 MHz ja fm 1 kHz (mittasignaali analogiaradioissa) RF-tiellä on 99 999 000 Hz (alempi sivunauha)
100 000 000 Hz Kantoaalto ja 100 001 000 Hz ylempi sivunauha. Nämä näkyvät spektrianalysaattorilla.
Jos katsot skoopilla verhokäyräilmaisimen läpi, näet tietysti 1 KHz:n signaalin, mutta radiotiellä sitä kilohertziä ei tietenkään ole. Mittaat signaalia, joka on demoduloitu takaisin kantataajuuskaistalle. Ihmisen pää ei sitä tee, eikä voi mitenkään havaita kertomiasi taajuuskomponentteja, koska niitä ei varsinaisessa lähetteessä ole.
Kun mittaa, pitää tietää mitä mittaa ja millä keinoin.

Lue lisää

Tukiasemalla on käytössä yksi taajuus, olkoon se 900 MHz. Liikenne on aikajaettu, yhden aikaslotin aika on 0.5 ms. Kun kännykkä lähettää, aivan sama millä moduloinnilla, se ei lähetä energiaa kuin tämän 0.5 ms:n ajan. Eikö vain?

Kun katsomme tätä signaalia oskilloskoopilla, joka kykenee näyttämään tuon 900 MHz:n signaalin, niin aika-akselin ollessa 4 ms:a, näemme näytössä piikkejä 0.5 ms:n välein. Eikö vain?

Kun lataamme kondensaattoria tällaisella signaalilla, niin se latautuu aina 0.5 ms:n välein ja purkaantuu sitten 3.5 ms. Kun mittaamme tätä signaalia aivan tavallisella oskilloskoopilla, niin näemme siinä tämän lataantumisen ja purkaantumisen.

Tämä 0.5 ms:n väli, jona signaalia lähetetään, sisältää pääosin dataa eli ykkösiä ja nollia. Katsottaessa tavallisen kännykän signaalia, voidaan havaita että ykkösiä on enemmän kun puhelimeen puhuu. Eli tämä kondensaattori lataantuu enemmän tuon 0.5 ms:n aikana kuin jos ei puhuta.

Jos nyt digitoimme tämän kondensaattorin jännitteen yhdellä bitillä, saamme signaalin, joka on enemmän ykkösessä puheen aikana kuin hiljaisuuden aikana. Ihmisen pää ei sitä tee, vaan ne vastaanottimet, jotka niitä signaaleita sieltä iholta aivoille lähettävät. Ne aktivoituvat ja lähettävät sitä toistuvasti tuolla 10-100 Hz:n taajuudella, mille hermosto toimii. Näin sen oletan tapahtuvan.

Emme siis edelleenkään yritä mitata RF-taajuuksia, kuten näissä sähköyliherkkyystutkimuksissa aina yritetään.

pö87f7tudc kirjoitti:

Eikö ole todennäköisempi oletus, että sähköllä ei ole ilmiön kanssa mitään tekemistä, vaan oireet ovat psykosomaattisia? Aika kaukaa haetulta tuntuu raskasmetallit ja nanoampeereissa mitattavat virrat.

Kuitenkin nämä ihmiset väittävät saavansa oireet kännyköistä, sähkölinjoista ja jopa sähkövaloista. Virrattomat laitteet ovat tutkimuksissa aiheuttaneet samoja oireita. Noista uimahallijutuista olen kuullut vain sinun väittämänäsi, mutta jos ihminen uskoo, ettei saa uimahallissa tai mökillä oireita, niin eihän niitä silloin tule, jos ongelma on lähtöisin psyykestä.

"Tutkimuksissa on todettu, että yksi vastaanotin tarvitsee n. 3 pC varauksen vaihtaakseen tilaa eli 18 miljoonaa varauksenkuljettajaa. Tuo 6 petaelektronia voi siis aktivoida 300 000 000 000 synapsia"
Missähän tutkimuksissa? Synapsin aktiopotentiaali on - 20 mV. Osaat varmaan laskea tarvittavan impedanssin 100 nA:n virralla. Ja silloin koko kertomasi varausvirran pitäisi vaikuttaa yhdessä synapsissa ja se saisi aikaan yhden ainoan hermoimpulssin. Aika paksulta tuntuu juttu.

Lue lisää

Voivathan ne ollakin psykosomaattisia, mutta minkä ihmeen takia on lyöty päätä seinään tutkimalla merkityksetöntä asiaa eli RF-signaalin tunnistamista? Eikö tutkimukset olisi pitänyt tehdä oikein eli tutkia sähköyliherkkyyden oireiden saamista niissä olosuhteissa, joissa niitä saavat ovat niitä saaneet?

Ihmiset ovat väittäneet saavansa oireita kännyköistä, jolle löytyy melko looginen syy ja se ei ole RF-signaali. Sähkölinjat synnyttävät samanlaisen sähkökentän ihmisen ympärille kuin staattinen varauskin. Joten loogista sekin. Sähkövalot ovat epävarmempia, mutta teoriassa nekin voivat oireita aiheuttaa. Tässä voisi kuitenkin sanoa että kyse on psykosomaattisista oireista tai sitten kertoja ei ole ajatellut että oireet syntyvätkin jostakin muoviesineestä, jota hän ei ole huomannut kertoa.

Ei ole suurta merkitystä sillä, onko laitteissa virta vai ei. Varautuneet osat eivät tarvitse meidän sähköverkkoamme, vaikkakin sillä on merkitystä siihen, miten varaukset käyttäytyvät, muun muassa maadoitusten vuoksi.

Uimahalleissa oireettomuutta kertovia löytyy netistä. Totta kai se kiinnitti huomiota kun tiedän ettei uimahallissa esiinny staattista sähköä. Aloitussivulleni laitoin kysymyksiä, joilla yritin kartoittaa sähköyliherkkien oireita erilaisissa tilanteissa. Siellä on monia sähkökenttiin liittyviä kysymyksiä.

Kun emme voi olla varmoja asiasta, niin eikö paras tapa olisi tehdä muutamia yksinkertaisia tutkimuksia asiasta ja sen perusteella tehdä johtopäätöksiä? Ei pitäisi olla suuri vaiva ottaa joku suurjännitegeneraattori ja synnyttää sillä tunnettua sähkökenttää ja samalla puhua kännykkään. Jo sillä saataisiin asiantuntevan tutkijan toimesta aika pitkälle kertovia tuloksia.


Jos jännite, jolla impulssi tapahtuu, on 20 mV, niin silloin 3 pC:n varauksen kapasitanssi on 150 pF. Muutos tapahtuu 10 ms:n aikana. Tästä saadaan impedanssiksi 66 Mohm.

Kehon ympäristön impedanssi on tässä esimerkissä 5 Gohm.

Jännitteenä tuo on 13 V. Eiköhän tuo riitä siihen 20 mV:iin vaikka välissä olisi vähän ihonpintaakin. Näyttäisi siis enemmän kuin todennäköiseltä, että energiat riittävät. Vielä kun keksitään miten se raskasmetalli vaikuttaa, koska se vaikuttaa olevan se ero oireettomilla ja oireita saavilla.

luyfo7dt6 kirjoitti:

Jopa 300 m/s paksuimmissa hermoissa. Josta voimme selvästi päätellä, ettei varsinaisen sähköisen signaalin kanssa hermon sähkökemiallisella ilmiöllä ole juurikaan tekemistä. Ja kyseessä on pulssitaajuusmodulaatio ei suinkaan FM.

Lue lisää

Tuo lainaus oli siis BioMagin sivuilta, koska joku pyysi opiskelemaan hermofysiologiaa. Sielläkin mainittiin että mitä tiheämmin impulsseja tulee, sen voimakkaampana signaalia pidetään.

Jos viesti kulkee 300 m/s, niin sehän tarkoittaa vain sitä, että aivot saavat tiedon muutamassa millisekunnissa. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, miten ihon pinnalla olevat sensorit reagoivat tai ovat reagoimatta. Kun ne reagoivat, niin tieto etenee riittävän nopeasti ettei sormi ehdi liikaa palaa.

Mutta jos taas palataan siihen sähköyliherkkyyteen. Kun emme voi päästä asiasta yksimielisyyteen teoreettisesti tarkastellen, niin eiköhän taas kannata todeta että kannattaisi ehkä sittenkin tutkia sähköyliherkkien kanssa miten se voimakas sähkökenttä vaikuttaa 10 - 100 Hz.n taajuudella pulssitetun RF-signaalin havaitsemiseen.

Amatöörirööri kirjoitti:

Minä tiedän, mitä mittaan. Siinä on ero Jos suodatan kantoaallon vekkaan, en väitä mittaavani RF-signaalia kuten sinä väität.
Eihän kännyn lähetteessä hyvänen aika mitään 100 Hz:n sinkkua kulje.
Ihan kuin oletinkin. Skoopin käyttöopas luettu, mutta rf-tekniikka täysin tuntematonta. Et ymmärrä, mitä mittaat ja sitten luulet, että 900 MHz:n kantoaallolla 25 MHz:n kaistalla on ihan oikeasti 100 Hz:ntaajuuskomponentti. No ei oo.

No tuossa alla olikin jo ihan hyvä selostus. Onko toinen amatööri vai ihan ammattilainen.

Lue lisää

Tehdäänpä aivan käsin modulaatio. Otetaan yksi 900 MHz:n RF-generaattori jolla on se 25 MHz:n kaista. Sitten kytketään siihen virta ja se alkaa lähettää. Katsotaan sekuntikellosta aikaa ja kun 5 sekuntia on kulunut, kytketään virta pois. Sitten odotetaan 5 sekuntia ja kytketään lähetin päälle viideksi sekunniksi.

Laitetaan vielä lähettimeen punainen ledi, joka loistaa kun siinä on virrat päällä. Ei mennä sekaisin milloin se lähettää ja milloin ei.

Sitten pidennetään lähettimen päälläoloaikaa kymmeneen sekuntiin. Samoin poisoloaikaa.

Jos haluamme mitata minkä aikaa lähetin on päällä, alammeko me mittaamaan RF-signaalin taajuuksia tai modulaatioita? Vai riittääkö meille tieto siitä, onko se lähetin päällä vai pois? Jos lähetin on päällä 5 tai 10 sekuntia, niin eikö siitä RF-signaalista löydy myös tämä 0.1 Hz:n taajuus? Sitä ei löydy sieltä hienosta RF-mittarista, mutta se löytyy tavallisesta oskilloskoopista jos se kykenee vastaanottamaan sitä 900 MHz.n signaalia. Pitää siis osata mitata oikeaa asiaa, ei aina sitä RF-signaalia. Siinähän se sähköyliherkkyyden tutkimuskin menee pieleen kun ei päästä eroon siitä RF-signaalista, jota sähköyliherkkien kuvitellaan tunnistavan.

Koska kännykässä ei ole sitä lediä kertomassa milloin se lähettää ja milloin ei, helpoin tapa on mitata sitä RF-signaalia skoppilla, jonka aika-akseli on 100 ms. Me emme näe siellä kaunista RF-siniä, vaan jotakin piikkiä. Hienolla digiskoopilla emme taida nähdä mitään, mutta vanhemmalla analogisella me sentään vielä näemme muutakin kuin vakiomoduloinnit. Me emme ole kiinnostuneista siitä RF-signaalista, kuinka hienosti se on moduloitu, vaan ainoastaan siitä onko se lähetin päällä vai ei.

Kyseessä on siis aikajakokanavointi. Kännykän lähetin ei ole kaiken aikaa lähettämässä, vaan ainoastaan sen aikaa, kun sillä on sen varaama aika olemassa, siis 0.5 ms jokaisen 4 ms:n ajasta. Jotta asia ei olisi liian yksinkertainen, niin tarkastellaan niitä 0.5 ms:n ikkunan sisässä olevia databittejä. Sieltä se 10-100 Hz löytyy sitten. Se 10-100 Hz:ä ei löydy sieltä RF:n signaalista.

Oletko koskaan kuullut GSM puhelimen ääntä huonosti suojatusta radiosta? Millähän taajuudella sinä kuulet sieltä sellaista röpötystä? En tarkoita radion RF-taajuutta, vaan sitä korvin kuultavaa ääntä, jonka voit kuulla. Jos se nyt selviää.

allergiasahko kirjoitti:

Voivathan ne ollakin psykosomaattisia, mutta minkä ihmeen takia on lyöty päätä seinään tutkimalla merkityksetöntä asiaa eli RF-signaalin tunnistamista? Eikö tutkimukset olisi pitänyt tehdä oikein eli tutkia sähköyliherkkyyden oireiden saamista niissä olosuhteissa, joissa niitä saavat ovat niitä saaneet?

Ihmiset ovat väittäneet saavansa oireita kännyköistä, jolle löytyy melko looginen syy ja se ei ole RF-signaali. Sähkölinjat synnyttävät samanlaisen sähkökentän ihmisen ympärille kuin staattinen varauskin. Joten loogista sekin. Sähkövalot ovat epävarmempia, mutta teoriassa nekin voivat oireita aiheuttaa. Tässä voisi kuitenkin sanoa että kyse on psykosomaattisista oireista tai sitten kertoja ei ole ajatellut että oireet syntyvätkin jostakin muoviesineestä, jota hän ei ole huomannut kertoa.

Ei ole suurta merkitystä sillä, onko laitteissa virta vai ei. Varautuneet osat eivät tarvitse meidän sähköverkkoamme, vaikkakin sillä on merkitystä siihen, miten varaukset käyttäytyvät, muun muassa maadoitusten vuoksi.

Uimahalleissa oireettomuutta kertovia löytyy netistä. Totta kai se kiinnitti huomiota kun tiedän ettei uimahallissa esiinny staattista sähköä. Aloitussivulleni laitoin kysymyksiä, joilla yritin kartoittaa sähköyliherkkien oireita erilaisissa tilanteissa. Siellä on monia sähkökenttiin liittyviä kysymyksiä.

Kun emme voi olla varmoja asiasta, niin eikö paras tapa olisi tehdä muutamia yksinkertaisia tutkimuksia asiasta ja sen perusteella tehdä johtopäätöksiä? Ei pitäisi olla suuri vaiva ottaa joku suurjännitegeneraattori ja synnyttää sillä tunnettua sähkökenttää ja samalla puhua kännykkään. Jo sillä saataisiin asiantuntevan tutkijan toimesta aika pitkälle kertovia tuloksia.


Jos jännite, jolla impulssi tapahtuu, on 20 mV, niin silloin 3 pC:n varauksen kapasitanssi on 150 pF. Muutos tapahtuu 10 ms:n aikana. Tästä saadaan impedanssiksi 66 Mohm.

Kehon ympäristön impedanssi on tässä esimerkissä 5 Gohm.

Jännitteenä tuo on 13 V. Eiköhän tuo riitä siihen 20 mV:iin vaikka välissä olisi vähän ihonpintaakin. Näyttäisi siis enemmän kuin todennäköiseltä, että energiat riittävät. Vielä kun keksitään miten se raskasmetalli vaikuttaa, koska se vaikuttaa olevan se ero oireettomilla ja oireita saavilla.

Lue lisää

"...mutta minkä ihmeen takia on lyöty päätä seinään tutkimalla merkityksetöntä asiaa eli RF-signaalin tunnistamista?"
Siksi, että sähköyliherkät väittävät saavansa oireita nimenomaan päällä olevista kännyköistä. Se on osoitettu huuhaaksi.
Toiset väittävät saavansa oireita toimivista sähkölaitteista ja saavat niitä myös toimimattomista. Huuhaa.
Kuinka monta x-tekijää pitäisi kaivaa esiin, ennen kuin asiaa voidaan sanoa psyykkiseksi?

"Sähkölinjat synnyttävät samanlaisen sähkökentän ihmisen ympärille kuin staattinen varauskin."
Eivät synnytä. Ero on varsin oleellinen kun puhumme vaihtosähkökentästä ja tasasähkökentästä. Vaihtosähkökenttä voisi sentään jotauin vaikuttaakin induktion kautta. Mutta kun yliherkillä kenttä vaikuttaa kulkee johtimessa virta tai ei. Ja kun virta ei kulje on kyseessä tietysti "astraalikenttä" :D

"Tästä saadaan impedanssiksi 66 Mohm."
Synapseissa 66 Mohmia? Ei millään. Ihmisen johtavuus on aivan eri luokkaa. Jännitehäviönhän piti syntyä synapsissa. Jos tähän lisättäisiin esittämäsi raskasmetalleiden vaikutus (joiden kokonaispitoisuus on aivan liian pieni, että niillä olisi johtavuuteen mitään vaikutusta) impedanssi alenisi entisestään.
"Kehon ympäristön impedanssi on tässä esimerkissä 5 Gohm."
Ei vaikuta mitään, jos jännittee pitää ilmetä synapsissa.

"Jännitteenä tuo on 13 V. Eiköhän tuo riitä siihen 20 mV:iin vaikka välissä olisi vähän ihonpintaakin. Näyttäisi siis enemmän kuin todennäköiseltä, että energiat riittävät. Vielä kun keksitään miten se raskasmetalli vaikuttaa, koska se vaikuttaa olevan se ero oireettomilla ja oireita saavilla. "
Koko tuo 13 V vaikuttamassa yhteen synapsiinko ja yksi ainoa hermoimpulssi saataisiin? Olettemasi virta jakaantuu koko kehon alueelle. Mielestäni energiat eivät riitä lähellekään, etenkin kun iho on välissä ja se on kehon parhaiten eristävää ainetta.

Väitteet ovat aina koskeneet toimivia sähköisiä laitteita. Ei staattisia kenttiä.

allergiasahko kirjoitti:

Tehdäänpä aivan käsin modulaatio. Otetaan yksi 900 MHz:n RF-generaattori jolla on se 25 MHz:n kaista. Sitten kytketään siihen virta ja se alkaa lähettää. Katsotaan sekuntikellosta aikaa ja kun 5 sekuntia on kulunut, kytketään virta pois. Sitten odotetaan 5 sekuntia ja kytketään lähetin päälle viideksi sekunniksi.

Laitetaan vielä lähettimeen punainen ledi, joka loistaa kun siinä on virrat päällä. Ei mennä sekaisin milloin se lähettää ja milloin ei.

Sitten pidennetään lähettimen päälläoloaikaa kymmeneen sekuntiin. Samoin poisoloaikaa.

Jos haluamme mitata minkä aikaa lähetin on päällä, alammeko me mittaamaan RF-signaalin taajuuksia tai modulaatioita? Vai riittääkö meille tieto siitä, onko se lähetin päällä vai pois? Jos lähetin on päällä 5 tai 10 sekuntia, niin eikö siitä RF-signaalista löydy myös tämä 0.1 Hz:n taajuus? Sitä ei löydy sieltä hienosta RF-mittarista, mutta se löytyy tavallisesta oskilloskoopista jos se kykenee vastaanottamaan sitä 900 MHz.n signaalia. Pitää siis osata mitata oikeaa asiaa, ei aina sitä RF-signaalia. Siinähän se sähköyliherkkyyden tutkimuskin menee pieleen kun ei päästä eroon siitä RF-signaalista, jota sähköyliherkkien kuvitellaan tunnistavan.

Koska kännykässä ei ole sitä lediä kertomassa milloin se lähettää ja milloin ei, helpoin tapa on mitata sitä RF-signaalia skoppilla, jonka aika-akseli on 100 ms. Me emme näe siellä kaunista RF-siniä, vaan jotakin piikkiä. Hienolla digiskoopilla emme taida nähdä mitään, mutta vanhemmalla analogisella me sentään vielä näemme muutakin kuin vakiomoduloinnit. Me emme ole kiinnostuneista siitä RF-signaalista, kuinka hienosti se on moduloitu, vaan ainoastaan siitä onko se lähetin päällä vai ei.

Kyseessä on siis aikajakokanavointi. Kännykän lähetin ei ole kaiken aikaa lähettämässä, vaan ainoastaan sen aikaa, kun sillä on sen varaama aika olemassa, siis 0.5 ms jokaisen 4 ms:n ajasta. Jotta asia ei olisi liian yksinkertainen, niin tarkastellaan niitä 0.5 ms:n ikkunan sisässä olevia databittejä. Sieltä se 10-100 Hz löytyy sitten. Se 10-100 Hz:ä ei löydy sieltä RF:n signaalista.

Oletko koskaan kuullut GSM puhelimen ääntä huonosti suojatusta radiosta? Millähän taajuudella sinä kuulet sieltä sellaista röpötystä? En tarkoita radion RF-taajuutta, vaan sitä korvin kuultavaa ääntä, jonka voit kuulla. Jos se nyt selviää.

Lue lisää

Tarkoitat siis, että känny lähettää RF-tehoaan 100 HZ:n purskeina ja pitää aina välissä pienen tauon.
Jos löydät 100 HZ:n "RF-purskeen, niin mikä on tauon pituus lähettettyjen purskeiden välillä. Aika vaikea on uskoa, että lähetettäessä tai vastaanottaessa lähetystä pätkitään 100 Hz:n välein ilman, että sen aiheuttama häiriö kuuluu puheessa prummina. Tällöinhän pätkimistaajuus olisi hyvinkin selvästi kuuloalueella.

"Kyseessä on siis aikajakokanavointi."
Palaamme siis kantataajuuskaistaan.
Varsinaisessa PCM aikajakokanavoinnissa näytteenottotaajuuden tulee olla 2x suurin signaalissa esiintyvä taajuus. PCM tekniikassa yhden kanavan näytteenottotaajuus on 8 kHz. Tuossa näköjään 2 kHz, mutta puhelimen kaista on kai aika kapea.

"vaan ainoastaan sen aikaa, kun sillä on sen varaama aika olemassa, siis 0.5 ms jokaisen 4 ms:n ajasta. Jotta asia ei olisi liian yksinkertainen, niin tarkastellaan niitä 0.5 ms:n ikkunan sisässä olevia databittejä. Sieltä se 10-100 Hz löytyy sitten. Se 10-100 Hz:ä ei löydy sieltä RF:n signaalista."

Eikä sitä löydy 0,5 ms aikaikkunasta.
0,5 ms vastaa 2 kHz taajuutta. Miten 0,5 ms ikkunassa voi olla 10 - 100 Hz:n signaali. 100 Hz:n signaalin pulssipituus (1/0) on 10 ms ja 10 Hz:n 100 ms. Ei mahdu 0,5 ms ikkunaan, ei millään. 0.5 ms:n ikkunassa EI kulje noin pieniä taajuuksia. Missä mättää?

allergiasahko kirjoitti:

Tukiasemalla on käytössä yksi taajuus, olkoon se 900 MHz. Liikenne on aikajaettu, yhden aikaslotin aika on 0.5 ms. Kun kännykkä lähettää, aivan sama millä moduloinnilla, se ei lähetä energiaa kuin tämän 0.5 ms:n ajan. Eikö vain?

Kun katsomme tätä signaalia oskilloskoopilla, joka kykenee näyttämään tuon 900 MHz:n signaalin, niin aika-akselin ollessa 4 ms:a, näemme näytössä piikkejä 0.5 ms:n välein. Eikö vain?

Kun lataamme kondensaattoria tällaisella signaalilla, niin se latautuu aina 0.5 ms:n välein ja purkaantuu sitten 3.5 ms. Kun mittaamme tätä signaalia aivan tavallisella oskilloskoopilla, niin näemme siinä tämän lataantumisen ja purkaantumisen.

Tämä 0.5 ms:n väli, jona signaalia lähetetään, sisältää pääosin dataa eli ykkösiä ja nollia. Katsottaessa tavallisen kännykän signaalia, voidaan havaita että ykkösiä on enemmän kun puhelimeen puhuu. Eli tämä kondensaattori lataantuu enemmän tuon 0.5 ms:n aikana kuin jos ei puhuta.

Jos nyt digitoimme tämän kondensaattorin jännitteen yhdellä bitillä, saamme signaalin, joka on enemmän ykkösessä puheen aikana kuin hiljaisuuden aikana. Ihmisen pää ei sitä tee, vaan ne vastaanottimet, jotka niitä signaaleita sieltä iholta aivoille lähettävät. Ne aktivoituvat ja lähettävät sitä toistuvasti tuolla 10-100 Hz:n taajuudella, mille hermosto toimii. Näin sen oletan tapahtuvan.

Emme siis edelleenkään yritä mitata RF-taajuuksia, kuten näissä sähköyliherkkyystutkimuksissa aina yritetään.

Lue lisää

Ajatusvirhe
"Tämä 0.5 ms:n väli, jona signaalia lähetetään, sisältää pääosin dataa eli ykkösiä ja nollia. Katsottaessa tavallisen kännykän signaalia, voidaan havaita että ykkösiä on enemmän kun puhelimeen puhuu. Eli tämä kondensaattori lataantuu enemmän tuon 0.5 ms:n aikana kuin jos ei puhuta."

Se sisältää I/Q muotoon moduloituja ykkösiä ja nollia. Ei siellä ykkösten ja nollien tasasähköä kulje vaan kantoaalto. Konkkavertaus toimisi ainoastaa demoduloidulla signaalilla. Saat kyllä verhokäyrään suhteellisen jännitteen tasasuuntaamalla lähetteen ja käyttämällä sopivaa konkkaa (skoopin sisäänmeno ja mittajohto), mutta se ei ole se signaali, joka framessa kulkee.

"Ihmisen pää ei sitä tee, vaan ne vastaanottimet, jotka niitä signaaleita sieltä iholta aivoille lähettävät."

Mutta kun se kännykän vastaanotin muuttaa sen heti demoduloitaessa analogiasignaaliksi, missä ei ole mitään ykkösiä ja nollia, eikä korvaan tulevaa puhetta varmasti pätkitä 100 Hz.n taajuudella. Se kuuluisi varmasti. Ja kuten edellisessä viestissä totesin 10 Hz:n tai edes 100 Hz:n signaali ei koodaamattomana sovi 0,5 sek aikaikkunaan.

Jotain sinä mittaat tai ymmärrät pieleen. Homma ei kerta kaikkiaan toimi.

allergiasahko kirjoitti:

Lienemme yhtä mieltä siitä, että GSM lähetys on aikajakoinen. Kun kännykkä lähettää, sillä on käytössään yksi aikaslotti n. 4 ms:n ajasta, joka on luokkaa 500 us. Tänä aikana se saa moduloida sitä RF-signaalia (olkoon se nyt vaikka 900 MHz) jollakin hyväksyttävällä tavalla.

Kun emme välitä noista suurista taajuuksista, vaan aina vain kerromme milloin kännykkä lähettää, niin näistä meidän kertomista lähetyksistä tulee tasainen, aina puoli millisekuntia.

Sitten huomioimme myös sen, kuinka paljon siinä lähetyksessä on yhtä lajia eli se signaali on samanlainen. GSM signaalissahan on kaksi erillaista signaalia, sanotaan niitä ykköseksi ja nollaksi. Aina kun on ykkönen, lisäämme sen muuttujaan. Ja aina kun on nolla, lisäämme sen toiseen muuttujaan. Aina kymmenen millisekunnin kuluttua katsomme minkä verran kummassakin muuttujassa on ollut nollaa tai ykköstä. Sitten vain tarkastelemme onko 10 ms:n välein laskettujen tiloja ja huomaamme että ne vaihtuvat 10 – 100 ms:n välein.

Tuo sana demodulointi on hyvä kun ajattelee sitä kännykän RF-signaalin oloajan tehollisarvona. Mutta muuten demodulointi ei siis ollutkaan niin hyvä sana, se on näköjään varattu muuhun tarkoitukseen kuin moduloinnin purkamistulokseksi. Siksi se ei kai tullutkaan mieleen. Mutta se kyllä kuvaa asiaa, vaikka GSM-moduloinnin tarkoitus ei olekaan tuottaa oireita sähköyliherkille.

Jos kertoisin sinulle esimerkin asunnon valoista. Asukas on säännöllinen ihminen, hän laittaa valot päälle aina aamulla herättyään ja sammuttaa ne kun päivänvalo riittää. Illalla hän tekee samoin, kytkee valon kun ei enää näe ja sammuttaa sen kun menee nukkumaan.

Parin kilometrin päässä vuoren rinteellä asuu erakko ja hän merkitsee aina ylös kun valot tulevat ja poistuvat. Kun myöhemmin tarkastellaan hänen merkintöjään, niin havaitaan palamisen tapahtuneen talvella pitemmän aikaa kuin kesällä. Jos merkitsemme tämän ajan minuutteina taulukkoon, niin voimme nähdä että vuoden mittaisella ajalla minuuttien määrä vaihtelee. Kun siirrämme tämän janalle, jonka pituus on sata vuotta, niin siinä on selvästikin puolen vuoden jaksoja, jolloin aika on pitempi.

Olemme siis saaneet samanlaisen demoduloinnin kuin sähköyliherkkä saa kännykästä, eli vaikka valonsammuttajalla ei ollut mitään kuvitelmaa että hänen valojen sammuttamisensa saisi sadan vuoden perioodilla selvän puolivuotisjakson. Hän siis generoi huomaamattaan pienempitaajuista muutosta ympäristöönsä. Jos ajattelet

Lue lisää

"Tuo sana demodulointi on hyvä kun ajattelee sitä kännykän RF-signaalin oloajan tehollisarvona."
Ei mitään tekemistä asian kanssa.
"se on näköjään varattu muuhun tarkoitukseen kuin moduloinnin purkamistulokseksi."
Demodulaatio tarkoittaa nimen omaan modulaation purkua, eli sitä kun hyötysignaali siirretään takaisin kantataajuuskaistalle.

Nyt väitteesi on siis muuttunut seuraavaan muotoon (oikaise, jos olen ymmärtänyt väärin):

Kantoaalto ei itsessään sisällä 100 Hz:n taajuuksia. (oikein)
Myöskään 0,5 ms:n lähetyspurskeesta ei suoraan saa 100 Hz:n taajuuksia. (oikein)
Mutta kun lähetyspurskeita seuraa pitkän aikaa, jostain kumman syystä puheen aiheuttama modulointi aiheuttaa useiden peräkkäisten lähetyspurskeiden tehoissa tehovaihtelua, joka synnyttää 10 - 100 Hz:n taajudella esiintyvää verhokäyrää. Toisin sanoen puhen voimakkuus aaltoilee voimakkaasti 10 - 100 Hz:n taajuudella.

Oletko varma, ettei kyse ole mittausjärjestelyissä tapahtuneesta virheestä?

allergiasahko kirjoitti:

Lienemme yhtä mieltä siitä, että GSM lähetys on aikajakoinen. Kun kännykkä lähettää, sillä on käytössään yksi aikaslotti n. 4 ms:n ajasta, joka on luokkaa 500 us. Tänä aikana se saa moduloida sitä RF-signaalia (olkoon se nyt vaikka 900 MHz) jollakin hyväksyttävällä tavalla.

Kun emme välitä noista suurista taajuuksista, vaan aina vain kerromme milloin kännykkä lähettää, niin näistä meidän kertomista lähetyksistä tulee tasainen, aina puoli millisekuntia.

Sitten huomioimme myös sen, kuinka paljon siinä lähetyksessä on yhtä lajia eli se signaali on samanlainen. GSM signaalissahan on kaksi erillaista signaalia, sanotaan niitä ykköseksi ja nollaksi. Aina kun on ykkönen, lisäämme sen muuttujaan. Ja aina kun on nolla, lisäämme sen toiseen muuttujaan. Aina kymmenen millisekunnin kuluttua katsomme minkä verran kummassakin muuttujassa on ollut nollaa tai ykköstä. Sitten vain tarkastelemme onko 10 ms:n välein laskettujen tiloja ja huomaamme että ne vaihtuvat 10 – 100 ms:n välein.

Tuo sana demodulointi on hyvä kun ajattelee sitä kännykän RF-signaalin oloajan tehollisarvona. Mutta muuten demodulointi ei siis ollutkaan niin hyvä sana, se on näköjään varattu muuhun tarkoitukseen kuin moduloinnin purkamistulokseksi. Siksi se ei kai tullutkaan mieleen. Mutta se kyllä kuvaa asiaa, vaikka GSM-moduloinnin tarkoitus ei olekaan tuottaa oireita sähköyliherkille.

Jos kertoisin sinulle esimerkin asunnon valoista. Asukas on säännöllinen ihminen, hän laittaa valot päälle aina aamulla herättyään ja sammuttaa ne kun päivänvalo riittää. Illalla hän tekee samoin, kytkee valon kun ei enää näe ja sammuttaa sen kun menee nukkumaan.

Parin kilometrin päässä vuoren rinteellä asuu erakko ja hän merkitsee aina ylös kun valot tulevat ja poistuvat. Kun myöhemmin tarkastellaan hänen merkintöjään, niin havaitaan palamisen tapahtuneen talvella pitemmän aikaa kuin kesällä. Jos merkitsemme tämän ajan minuutteina taulukkoon, niin voimme nähdä että vuoden mittaisella ajalla minuuttien määrä vaihtelee. Kun siirrämme tämän janalle, jonka pituus on sata vuotta, niin siinä on selvästikin puolen vuoden jaksoja, jolloin aika on pitempi.

Olemme siis saaneet samanlaisen demoduloinnin kuin sähköyliherkkä saa kännykästä, eli vaikka valonsammuttajalla ei ollut mitään kuvitelmaa että hänen valojen sammuttamisensa saisi sadan vuoden perioodilla selvän puolivuotisjakson. Hän siis generoi huomaamattaan pienempitaajuista muutosta ympäristöönsä. Jos ajattelet

Lue lisää

Luettuani edellisen ex-radiomiehen viestin, tuli mieleeni, jospa olet rakentanut mittauskytkennästäsi pientaajuusoskun, joka saa energiaa RF taajuudesta. Kyllä se skoopilla sopivalla kytkennässä syntyy.
Toinen mahdollisuus on, että mittaat verkkoprummia.
Ei tuollaisia alle 100 Hz.n taajuuksia muuten pitäisi esiintyä.

Eiku takaisin sorvin ääreen.

pö8ig8p kirjoitti:

Tarkoitat siis, että känny lähettää RF-tehoaan 100 HZ:n purskeina ja pitää aina välissä pienen tauon.
Jos löydät 100 HZ:n "RF-purskeen, niin mikä on tauon pituus lähettettyjen purskeiden välillä. Aika vaikea on uskoa, että lähetettäessä tai vastaanottaessa lähetystä pätkitään 100 Hz:n välein ilman, että sen aiheuttama häiriö kuuluu puheessa prummina. Tällöinhän pätkimistaajuus olisi hyvinkin selvästi kuuloalueella.

"Kyseessä on siis aikajakokanavointi."
Palaamme siis kantataajuuskaistaan.
Varsinaisessa PCM aikajakokanavoinnissa näytteenottotaajuuden tulee olla 2x suurin signaalissa esiintyvä taajuus. PCM tekniikassa yhden kanavan näytteenottotaajuus on 8 kHz. Tuossa näköjään 2 kHz, mutta puhelimen kaista on kai aika kapea.

"vaan ainoastaan sen aikaa, kun sillä on sen varaama aika olemassa, siis 0.5 ms jokaisen 4 ms:n ajasta. Jotta asia ei olisi liian yksinkertainen, niin tarkastellaan niitä 0.5 ms:n ikkunan sisässä olevia databittejä. Sieltä se 10-100 Hz löytyy sitten. Se 10-100 Hz:ä ei löydy sieltä RF:n signaalista."

Eikä sitä löydy 0,5 ms aikaikkunasta.
0,5 ms vastaa 2 kHz taajuutta. Miten 0,5 ms ikkunassa voi olla 10 - 100 Hz:n signaali. 100 Hz:n signaalin pulssipituus (1/0) on 10 ms ja 10 Hz:n 100 ms. Ei mahdu 0,5 ms ikkunaan, ei millään. 0.5 ms:n ikkunassa EI kulje noin pieniä taajuuksia. Missä mättää?

Lue lisää

Kuten olen todennut, perus GSM lähettää 0.5 ms:n framen, joka sisältää bitteihin koodattua dataa, myös sen mikiltä tulevan tiedon. Ei varmasti osu eri rivien pituudet samaksi eri selaimilla, joten kuvitelkaa että sekä mittajana että signaali ovat yhtä pitkiä. Asiaa helpottaa jos kopio nuo kuviot tekstinkäsittelyyn ja laittaa noihin väleihin lisämerkkejä että ne tuelvat yhtä pitkiksi.


____||||||||||||||||||___________________________________________|| | | | ||____
--------0.5 ms | --------------------------- 4 ms -----------------------------| -0.5 ms- |-----


Tuossa näet, toivottavasti, kaksi 0.5 ms:n framea, niiden väli on 4 ms. Frame on siis tuo paljon oreja sisältävä osa. Ensimmäisessä on enemmän bittejä ja se näkyy skoopilla mustempana, koska vaakaerottelu tulee vastaan. Toisessa framessa on enemmän nollia, joten se on skoopilla katsottaessa harvempi. Ensimmäinen sisältää enemmän energiaa kuin toinen.

Kun tätä tarkastelleen pitemmällä aikavälillä, niin havaitaan että osassa on tehoa enemmän (enemmän ykkösbittejä). Puhuttaessa signaaliin saattaa tulla seuraavan esimerkin mukaisesti enemmän tehoa yhdelle alueelle kuin toiselle alueelle vaikkapa 100 ms:n aikana. Esimerkissä signaalissa on havaittavissa 30 Hz:n taajuudella tapahtuva rms-tehon muutos.


_|___|___|___|___|___||___||___||___||___||___||___||__|___|___|___|___|___|__||___||___||_

|------- 30 ms ---------------| ------------30 ms --------|--------------30 ms ---------- |


3G puhelimissa bittikuvio ei ilmeisesti aiheuta tehon muutosta I/Q moduloinnin vuoksi, mutta siellä tuo 4 ms:n frame on vaihtuva ja lähtee 10 ms:n arvosta. Se on siis suoraan synapsien toiminta-alueella. Kun sähköallergiset sanovat että 3G aiheuttaa oireita herkemmin, se korreloi signaalin kanssa.

olutfi6 kirjoitti:

"Tuo sana demodulointi on hyvä kun ajattelee sitä kännykän RF-signaalin oloajan tehollisarvona."
Ei mitään tekemistä asian kanssa.
"se on näköjään varattu muuhun tarkoitukseen kuin moduloinnin purkamistulokseksi."
Demodulaatio tarkoittaa nimen omaan modulaation purkua, eli sitä kun hyötysignaali siirretään takaisin kantataajuuskaistalle.

Nyt väitteesi on siis muuttunut seuraavaan muotoon (oikaise, jos olen ymmärtänyt väärin):

Kantoaalto ei itsessään sisällä 100 Hz:n taajuuksia. (oikein)
Myöskään 0,5 ms:n lähetyspurskeesta ei suoraan saa 100 Hz:n taajuuksia. (oikein)
Mutta kun lähetyspurskeita seuraa pitkän aikaa, jostain kumman syystä puheen aiheuttama modulointi aiheuttaa useiden peräkkäisten lähetyspurskeiden tehoissa tehovaihtelua, joka synnyttää 10 - 100 Hz:n taajudella esiintyvää verhokäyrää. Toisin sanoen puhen voimakkuus aaltoilee voimakkaasti 10 - 100 Hz:n taajuudella.

Oletko varma, ettei kyse ole mittausjärjestelyissä tapahtuneesta virheestä?

Lue lisää

Katso vastaus kohdasta 4000 sanaa (http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/9044408/44228060).

Amatöörirööri kirjoitti:

Luettuani edellisen ex-radiomiehen viestin, tuli mieleeni, jospa olet rakentanut mittauskytkennästäsi pientaajuusoskun, joka saa energiaa RF taajuudesta. Kyllä se skoopilla sopivalla kytkennässä syntyy.
Toinen mahdollisuus on, että mittaat verkkoprummia.
Ei tuollaisia alle 100 Hz.n taajuuksia muuten pitäisi esiintyä.

Eiku takaisin sorvin ääreen.

Lue lisää

Katso vastaus kohdasta 4000 sanaa (http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/9044408/44228060).

öiy7o76r kirjoitti:

Ajatusvirhe
"Tämä 0.5 ms:n väli, jona signaalia lähetetään, sisältää pääosin dataa eli ykkösiä ja nollia. Katsottaessa tavallisen kännykän signaalia, voidaan havaita että ykkösiä on enemmän kun puhelimeen puhuu. Eli tämä kondensaattori lataantuu enemmän tuon 0.5 ms:n aikana kuin jos ei puhuta."

Se sisältää I/Q muotoon moduloituja ykkösiä ja nollia. Ei siellä ykkösten ja nollien tasasähköä kulje vaan kantoaalto. Konkkavertaus toimisi ainoastaa demoduloidulla signaalilla. Saat kyllä verhokäyrään suhteellisen jännitteen tasasuuntaamalla lähetteen ja käyttämällä sopivaa konkkaa (skoopin sisäänmeno ja mittajohto), mutta se ei ole se signaali, joka framessa kulkee.

"Ihmisen pää ei sitä tee, vaan ne vastaanottimet, jotka niitä signaaleita sieltä iholta aivoille lähettävät."

Mutta kun se kännykän vastaanotin muuttaa sen heti demoduloitaessa analogiasignaaliksi, missä ei ole mitään ykkösiä ja nollia, eikä korvaan tulevaa puhetta varmasti pätkitä 100 Hz.n taajuudella. Se kuuluisi varmasti. Ja kuten edellisessä viestissä totesin 10 Hz:n tai edes 100 Hz:n signaali ei koodaamattomana sovi 0,5 sek aikaikkunaan.

Jotain sinä mittaat tai ymmärrät pieleen. Homma ei kerta kaikkiaan toimi.

Lue lisää

No uskotaan että siellä ei kulje 10 – 100 Hz signaalia. Se tulee varmaan sitten naapurin pölyimurista, joka on siellä kaapissa. Mutta tosiasia on, että kun katsoo skoopilla sen kännykän lähettämää signaalia, niin siellä se signaali ei ole jatkuvaa, vaan koostuu pätkistä. Niitä pätkiä on eri määrät eri aikoina. Kun kännykkään ei puhu, pätkät ovat kapeita. Kun kännykkään puhuu, pätkät ikään kuin paksunevat eli siellä on enemmän jotakin. Näiden ohuiden ja paksujen alueiden välit osuvat myös 10 – 100 ms alueelle.

I/Q on tietääkseni käytössä vain 3G puhelimissa, jossa aikaviipale on vaihtuva ja jo perusmuodossaan 10 ms:n pinnassa.

Sähköyliherkät kertovat että analogiapuhelimet aiheuttivat oireita vähän, GSM aiheuttaa enemmän ja 3G paljon enemmän. Kun tarkastelee minkä verran tätä 10-100 Hz:n sykkivää energiaa mikäkin puhelin lähettää, niin se korreloi sähköyliherkkien kertomuksiin.

Oletko edes sitä mieltä, että GSM kännykkä ei lähetä jatkuvasti, vaan 0.5 ms:n pätkiä 4 ms:n välein?

Se puhe ei kulje GSM signaalissa analogisena, vaan digitaalisena. Signaalia voi siis pätkiä vapaasti vaikka sillä sinun 100 Hz:n taajuudella tai 214 Hz:n, mitä oikeassa puhelimessa tapahtuu ja korvaan tuleva ääni on yhtenäistä.

Katso myös vastaukseni 4000 sanaa (http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/9044408/44228060).

öuiyfu kirjoitti:

"...mutta minkä ihmeen takia on lyöty päätä seinään tutkimalla merkityksetöntä asiaa eli RF-signaalin tunnistamista?"
Siksi, että sähköyliherkät väittävät saavansa oireita nimenomaan päällä olevista kännyköistä. Se on osoitettu huuhaaksi.
Toiset väittävät saavansa oireita toimivista sähkölaitteista ja saavat niitä myös toimimattomista. Huuhaa.
Kuinka monta x-tekijää pitäisi kaivaa esiin, ennen kuin asiaa voidaan sanoa psyykkiseksi?

"Sähkölinjat synnyttävät samanlaisen sähkökentän ihmisen ympärille kuin staattinen varauskin."
Eivät synnytä. Ero on varsin oleellinen kun puhumme vaihtosähkökentästä ja tasasähkökentästä. Vaihtosähkökenttä voisi sentään jotauin vaikuttaakin induktion kautta. Mutta kun yliherkillä kenttä vaikuttaa kulkee johtimessa virta tai ei. Ja kun virta ei kulje on kyseessä tietysti "astraalikenttä" :D

"Tästä saadaan impedanssiksi 66 Mohm."
Synapseissa 66 Mohmia? Ei millään. Ihmisen johtavuus on aivan eri luokkaa. Jännitehäviönhän piti syntyä synapsissa. Jos tähän lisättäisiin esittämäsi raskasmetalleiden vaikutus (joiden kokonaispitoisuus on aivan liian pieni, että niillä olisi johtavuuteen mitään vaikutusta) impedanssi alenisi entisestään.
"Kehon ympäristön impedanssi on tässä esimerkissä 5 Gohm."
Ei vaikuta mitään, jos jännittee pitää ilmetä synapsissa.

"Jännitteenä tuo on 13 V. Eiköhän tuo riitä siihen 20 mV:iin vaikka välissä olisi vähän ihonpintaakin. Näyttäisi siis enemmän kuin todennäköiseltä, että energiat riittävät. Vielä kun keksitään miten se raskasmetalli vaikuttaa, koska se vaikuttaa olevan se ero oireettomilla ja oireita saavilla. "
Koko tuo 13 V vaikuttamassa yhteen synapsiinko ja yksi ainoa hermoimpulssi saataisiin? Olettemasi virta jakaantuu koko kehon alueelle. Mielestäni energiat eivät riitä lähellekään, etenkin kun iho on välissä ja se on kehon parhaiten eristävää ainetta.

Väitteet ovat aina koskeneet toimivia sähköisiä laitteita. Ei staattisia kenttiä.

Lue lisää

Esittämäsi asiat ovat juuri niitä, miksi tutkimuksissa tutkitaan vääriä asioita. Ei sähköyliherkän ilmoittamia asioita tarvitse noin haudanvakavasti ottaa. Vaikka hän sanoo oireiden aiheutuvan RF-kentästä, ei tutkijan tarvitse jättää huomiotta muita, todellisuudessa olevia tekijöitä.


”Siksi, että sähköyliherkät …”

Tutkimuksissa on jatkuvasti testattu vain RF-signaalin tunnistusta. Ei kännykkää niissä olosuhteissa, joissa he väittävät oireita saatavan. Siinä on suuri ero ja edelleenkin ihmettelen edelleenkin asiaa. Olisi niin helppoa tutkia sähköyliherkkyyden oireita oikeissa olosuhteissa, mutta sitä ei jostakin syystä haluta.


”Eivät synnytä. Ero …”

Tämä on monen liian vähän sähkötekniikkaa opiskelleen mielikuva. Kun impedanssit menevät yli megaohmin, moni ajattelee että silloin kyse on joskin muusta kuin sähköstä. Kyllä se sähkö käyttäytyy aivan samalla tavalla suurillakin impedansseilla. Sähkön kulkemiseen ei tarvita johdinta, kun sen oivaltaa niin ollaan taas askeleen lähempänä sähkötekniikan ymmärtämistä.

Otapa virtalähde, josta saat 10 kV jännitteen. Kytke se puolen metrin alumiinitankoon (älä pidä siitä kiinni). Laita viiden metrin päähän ilmaan metallilevy. Kytke virtalähteeseen sähkö. Huomaatko, että sen metallilevyn jännite alkaa kasvamaan? Siinä ei ole välillä johdinta. Tasasähkö siis siirtyy ilmaa pitkin siihen metallilevyyn. Hetken kuluttua sen metallilevyn jännite on jo kilovoltteja.

Muovinen ympäristömme synnyttää hankaussähkön vuoksi ympärillemme jatkuvasti muuttuvaa jännitettä, joka syöttää virtaa kehoomme. Olisi hyvä tutkia, miten tämä virta vaikuttaa. Altistaako se esimerkiksi oireilemaan sykkivän RF-säteilyyn. Kun sinulla on noin varma asenne tätä ilmiötä kohtaan väärillä sähköteknisillä väitteillä, niin ollaan aika hukassa.


” Synapseissa 66 Mohmia? Ei millään. Ihmisen … ”

En ole tuota itsekään aiemmin laskenut, yllättävän hyvä vahvistin meillä on antureissamme. Mutta kyllähän kaikki tekniikka itsessämme on aivan eri luokassa mitä me olemme teknillisesti osanneet tehdä. Meidän hienot prosessorimme käyttävät muutamia miljardeja transistoreja, mutta ihmisen tietokone käyttää 10E14 neuronia laskentaan ja tiedonsiirtoon.

Parhaiten vaikutuksesta saa kuvan kun ajattelee että ihoomme iskeytyy varauksenkuljettajia ja noiden antureidemme vastaanottimet ovat lähellä ihon pintaa. Ne siis saavat noita varauksenkuljettajia ja kun impedanssi on noinkin korkea, niin helposti siinä jännite kasvaa. Tuon hermojärjestelmän monimuotoisuuden huomaa siitäkin, että mainitsemasi 20 mV on tiedonsiirrossa ja tiedonkäsittelyssä käytettävien synapsien kynnysjännite, mutta antureissamme se on 70 mV. Eli vähän tuo impedanssikin sitten muuttuu, mutta ei merkittävästi. Antureiden korkeampi kynnys on kehittynyt varmaankin siksi, että siten saadaan suurempi hystereesi ettei aivan kaikki tee ihmistä hysteeriseksi.


” Koko tuo 13 V vaikuttamassa …”

Tuo 13 V on teoreettinen jännite, mikä jää keskimäärin kaikkien ihossa olevien vastaanottimien sisääntuloon. Kenttähän on joka kohdassa ihoa, sen suuruus tietenkin vaihtelee syöttävän lähteen muodon, jännitteen ja etäisyyden mukaan, samoin vaikuttava jännite. Esimerkissä oli 1 kV työtuolissa, käytännössä jännitteet vaihtelevat suuresti, samoin syöttävän kohteen varaus.

Mukaan tarvittaisiin asiantuntijoita, joille ihossa olevien sensoreiden eli näiden synapsien vastaanotto-osat olisivat tuttuja. Tutkimushan on keskittynyt toistaiseksi enemmän aivojen puolelle, mutta samoja, vähän erikoistuneita synapseja kait siellä ihonpinnassakin on vastaanottamassa painetta ja muuta, johon varauksenkuljettajatkin vaikuttavat.

Ehkä tämä meidän maallikoiden keskustelu tuo esiin kirjoittajia, jotka tuntevat tätä aluetta vähän paremmin. Sanotaan että eläimet tunnistavat sähkön paremmin. Voisiko olla niin, kun eläimillä on enemmän karvoitusta, että sähkö vaikuttaakin enemmän sitä kautta. Kun on voimakkaassa sähkökentässä, niin tukkahan nousee pystyyn. Sen tuntee eli hiusten asennolla on jotain sensoreita. Vai tunnistammeko hiusten pystyyn nousemisen sähkökenttänä? Kukapa tietäisi vastaukset näihin kysymyksiin.


” Väitteet ovat aina …”

Vaikka sähköyliherkät ovat väittäneet saavansa oireita toimivista sähköisistä laitteista, niin onko se otettava niin vakavasti. Väitteitä löytyy myös siitä, että he ovat saaneet oireita vaikkei laite ole ollut toiminnassa (heitä huijattu luulemaan). Eikö silloin ympäröivän staattisen kentän ja ympärillämme olevan RF-kentän yhteisvaikutus olisi syytä tutkia?

Kuinkahan moni sähköyliherkistä edes tietää millaisia ”staattisia” kenttiä ympärillemme syntyy. Minusta tuntuu että harva sähkötekniikkaakin jonkin verran tietävä ei tunne staattisen sähkön syntyä ja olemista. Eiköhän se olisi tutkijoiden tehtävä tuntea ne, ei sähköyliherkkien. Heille riittänee että he kertovat saavansa oireita.

allergiasahko kirjoitti:

Kuten olen todennut, perus GSM lähettää 0.5 ms:n framen, joka sisältää bitteihin koodattua dataa, myös sen mikiltä tulevan tiedon. Ei varmasti osu eri rivien pituudet samaksi eri selaimilla, joten kuvitelkaa että sekä mittajana että signaali ovat yhtä pitkiä. Asiaa helpottaa jos kopio nuo kuviot tekstinkäsittelyyn ja laittaa noihin väleihin lisämerkkejä että ne tuelvat yhtä pitkiksi.


____||||||||||||||||||___________________________________________|| | | | ||____
--------0.5 ms | --------------------------- 4 ms -----------------------------| -0.5 ms- |-----


Tuossa näet, toivottavasti, kaksi 0.5 ms:n framea, niiden väli on 4 ms. Frame on siis tuo paljon oreja sisältävä osa. Ensimmäisessä on enemmän bittejä ja se näkyy skoopilla mustempana, koska vaakaerottelu tulee vastaan. Toisessa framessa on enemmän nollia, joten se on skoopilla katsottaessa harvempi. Ensimmäinen sisältää enemmän energiaa kuin toinen.

Kun tätä tarkastelleen pitemmällä aikavälillä, niin havaitaan että osassa on tehoa enemmän (enemmän ykkösbittejä). Puhuttaessa signaaliin saattaa tulla seuraavan esimerkin mukaisesti enemmän tehoa yhdelle alueelle kuin toiselle alueelle vaikkapa 100 ms:n aikana. Esimerkissä signaalissa on havaittavissa 30 Hz:n taajuudella tapahtuva rms-tehon muutos.


_|___|___|___|___|___||___||___||___||___||___||___||__|___|___|___|___|___|__||___||___||_

|------- 30 ms ---------------| ------------30 ms --------|--------------30 ms ---------- |


3G puhelimissa bittikuvio ei ilmeisesti aiheuta tehon muutosta I/Q moduloinnin vuoksi, mutta siellä tuo 4 ms:n frame on vaihtuva ja lähtee 10 ms:n arvosta. Se on siis suoraan synapsien toiminta-alueella. Kun sähköallergiset sanovat että 3G aiheuttaa oireita herkemmin, se korreloi signaalin kanssa.

Lue lisää

Tutustuttuani lähetysprotokollaan netissä, olen samaa mieltä, että pulssinomainen häiriö tulee katkotun kantoaallon muodossa. Lähettämäsi esitys on myös melko selkeä. Eli sen mukaan vaivan aiheuttaisi kuitenkin RF-taajuinen pätkitty kantoaalto, eli RF-säteily.

jhjjhhkg kirjoitti:

Tutustuttuani lähetysprotokollaan netissä, olen samaa mieltä, että pulssinomainen häiriö tulee katkotun kantoaallon muodossa. Lähettämäsi esitys on myös melko selkeä. Eli sen mukaan vaivan aiheuttaisi kuitenkin RF-taajuinen pätkitty kantoaalto, eli RF-säteily.

Lue lisää

Neljän millisekunnin toistovälillä ollaan kuitenkin 250 Hz:n toistotaajuudessa. Ei sata eikä ainakaan 10 Hz.
Selitys harvempaan väliin voi olla siinä, että kun puheessa on taukoa, kehittyneemmät kännykät eivät ainakaan lähetä, vaan säästävät akkua.

allergiasahko kirjoitti:

En tiedäkään, mutta onneksi uskalla epäillä sellaisia asioita, joissa näyttää olevan jotakin puutteita, kuten nyt tämä sähköyliherkkyyden tutkiminen. Olisi paljon mukavampi katsoa tutkimuksia, joissa olisi tutkittu sitä mitä on väitetty, eikä jotain muuta. Jos tietäisin näistä asioista, niin silloin voisin kirjoittaa vaikka tohtorinväitöskirjan tai tavallisen kirjan. Nyt vain kyselen, miksi tutkimuksissa tutkitaan asioita, jotka eivät liity sähköyliherkkyyteen.

Käytän todellakin termejä, jotka eivät välttämättä ole virallisia. Kun sinä kerrot käyneesi mökillä ja tehneesi muutaman motin, niin oletko ajatellut ettei sinunkaan kertomasi ole kovin täsmällistä ja virallisten termien mukaista. Siitä huolimatta suurin osa tietää että kävit vapaa-ajan asunnollasi ja sahasit polttopuita muutaman kuutiometrin verran.

Oletan, että ne jotka tuntevat sähkötekniikkaa, ymmärtävät mistä puhutaan. Lisäksi olen pyrkinyt käyttämään kansanomaisia sanontoja, jotta myös ne, joilla ei ole kovin vahvaa tuntemusta sähkötekniikasta, voisivat muodostaa mielikuvan asiasta.

Jos joku kertomani asia on mielestäsi väärin, niin viisaana lukijana sinä esität mitä olen kirjoittanut väärin ja miten se oikeasti onkaan. Vai onko liikaa pyydetty?

Lue lisää

Signaali ei siirry synapsissa sähköisessä muodossa, vaan kun tuova hermosäie aktivoituu (deloparisoituu), erittyy synapsirakoon kemiallista välittäjäainetta, joka aiheuttaa synapsin toisella puolella olevan hermosolun depolarisaatiota (tai hyperpolarisaatiota). Eräänlaista pullopostia siis. Synapsissa ei ole jännite-eroa, siinä ei liiku sähkövirtaa, siinä ei ole impedanssia, sillä ei ole mitään ominaistaajuutta. Kyse ei ole sellaisesta sähköisestä ilmiöstä kuin sähköjohtimissa ja kytkimissä.

Signaalin kulku hermosäikeessä ei ole elektronien liikettä, vaan kyseessä on depolarisaatioaalto, joka kulkee alkuun päästessään kuten vaikkapa jalkapallokatsomon aaltoliike. Depolarisaatiossa positiiviset ja negatiiviset ionit siirtyvät hermosolun kalvon läpi paikallisesti ja palaavat sitten aktiivisen ionipumpun ansiosta takaisin.

Hermosolun depolarisaatio saadaan ulkoisesti aikaan missä tahansa hermon alueella ja depolarisaatioaalto päätyy aikanaan vievän ulokkeen, eli aksonin päähän, jossa se aiheuttaa välittäjäaineen vapautumisen. Kyse on "kaikki tai ei mitään" tapahtumasta. Siten ulkoinen sähkövirta hermosoluun ei aiheuta itse synapsissa sinänsä yhtään mitään, vaan kaikki tapahtuu hermosolun ja sen säikeiden aaltona etenevänä depolarisaationa ja sen aiheuttamina bio-fysio-kemiallisina muutoksina

Ulkoinen, yleinen sähköarsytys aiheuttaisi kaikkien hermosäikeiden aktivoitumisen samalla tavalla. Hermosoluilla ei ole mitään tiettyä ominaistaajuutta, vaan niiden aktiviteetti riippuu ympäröivien hermosolujen interaktioista ja lisäksi hermosolujen biokemiallisesta ympäristöstä Yleinen ulkoinen ärsytys ei pysty valikoimaan vain tietyn tyyppisiä signaaleja ja lisäksi suuri osa hermojen signaaleista on inhiboivia, ei aktivoivia. Vain paikallisesti ärsyttämällä tiettyjä hermosoluja saadaan aikaan tiettyjä tapahtumia tai aistimuksia. Aistinsolut ovat niitä, jotka ovat erikoistuneet erottelemaan ulkoisia ärsykkeitä, mutta siinäkään ei ole kyse mistään ominaistaajuuksista, värähtelyistä tai synapsiharhailuista.

Yrityksesi selitellä sähköyliherkkien oireistoa insinööriperustein ei toimi, koska lähtöoletuksesi ovat täysin pielessä.

Jotta Voltti kirjoitti:

Signaali ei siirry synapsissa sähköisessä muodossa, vaan kun tuova hermosäie aktivoituu (deloparisoituu), erittyy synapsirakoon kemiallista välittäjäainetta, joka aiheuttaa synapsin toisella puolella olevan hermosolun depolarisaatiota (tai hyperpolarisaatiota). Eräänlaista pullopostia siis. Synapsissa ei ole jännite-eroa, siinä ei liiku sähkövirtaa, siinä ei ole impedanssia, sillä ei ole mitään ominaistaajuutta. Kyse ei ole sellaisesta sähköisestä ilmiöstä kuin sähköjohtimissa ja kytkimissä.

Signaalin kulku hermosäikeessä ei ole elektronien liikettä, vaan kyseessä on depolarisaatioaalto, joka kulkee alkuun päästessään kuten vaikkapa jalkapallokatsomon aaltoliike. Depolarisaatiossa positiiviset ja negatiiviset ionit siirtyvät hermosolun kalvon läpi paikallisesti ja palaavat sitten aktiivisen ionipumpun ansiosta takaisin.

Hermosolun depolarisaatio saadaan ulkoisesti aikaan missä tahansa hermon alueella ja depolarisaatioaalto päätyy aikanaan vievän ulokkeen, eli aksonin päähän, jossa se aiheuttaa välittäjäaineen vapautumisen. Kyse on "kaikki tai ei mitään" tapahtumasta. Siten ulkoinen sähkövirta hermosoluun ei aiheuta itse synapsissa sinänsä yhtään mitään, vaan kaikki tapahtuu hermosolun ja sen säikeiden aaltona etenevänä depolarisaationa ja sen aiheuttamina bio-fysio-kemiallisina muutoksina

Ulkoinen, yleinen sähköarsytys aiheuttaisi kaikkien hermosäikeiden aktivoitumisen samalla tavalla. Hermosoluilla ei ole mitään tiettyä ominaistaajuutta, vaan niiden aktiviteetti riippuu ympäröivien hermosolujen interaktioista ja lisäksi hermosolujen biokemiallisesta ympäristöstä Yleinen ulkoinen ärsytys ei pysty valikoimaan vain tietyn tyyppisiä signaaleja ja lisäksi suuri osa hermojen signaaleista on inhiboivia, ei aktivoivia. Vain paikallisesti ärsyttämällä tiettyjä hermosoluja saadaan aikaan tiettyjä tapahtumia tai aistimuksia. Aistinsolut ovat niitä, jotka ovat erikoistuneet erottelemaan ulkoisia ärsykkeitä, mutta siinäkään ei ole kyse mistään ominaistaajuuksista, värähtelyistä tai synapsiharhailuista.

Yrityksesi selitellä sähköyliherkkien oireistoa insinööriperustein ei toimi, koska lähtöoletuksesi ovat täysin pielessä.

Lue lisää

Ionipumput toimivat sähkökemiallisen muutosvoiman koneistoina. Sähköä ei hermojen asoneissa ja dentriineissä siirry, kuten sanoit.
Aktiopotentiaali on kuitenkin mitattavissa oleva sähköinen ilmiö ja hermo saadaan toimimaan sähköisellä arsykkeellä. Jo professori G Galvan (tai lultavammin hänen rouvansa) huomasi asian sammakon reisiä paloitellessaan.
Mitään ominaistaajuutta ei ole, mutta on taajuusalue, jolla "pulssitaajuusmoduloitu" hermoilmpulssi toimii. Jokainen aktiopotentiaalin laukeaminen on tietysti yksittäinen tapahtuma.

Itse en usko, että staatisen sähkön kenttä kännykän RF-pulsseilla liipaistunakaan saisi autonomista hermotoimintaa aikaiseksi. Tulipahan kuitenkin tutustuttua kännykän lähetysformaattiin ja kerratuksi jopa dentriinin, aksonin ja synapsin toimintaa.

Jotta Voltti kirjoitti:

Signaali ei siirry synapsissa sähköisessä muodossa, vaan kun tuova hermosäie aktivoituu (deloparisoituu), erittyy synapsirakoon kemiallista välittäjäainetta, joka aiheuttaa synapsin toisella puolella olevan hermosolun depolarisaatiota (tai hyperpolarisaatiota). Eräänlaista pullopostia siis. Synapsissa ei ole jännite-eroa, siinä ei liiku sähkövirtaa, siinä ei ole impedanssia, sillä ei ole mitään ominaistaajuutta. Kyse ei ole sellaisesta sähköisestä ilmiöstä kuin sähköjohtimissa ja kytkimissä.

Signaalin kulku hermosäikeessä ei ole elektronien liikettä, vaan kyseessä on depolarisaatioaalto, joka kulkee alkuun päästessään kuten vaikkapa jalkapallokatsomon aaltoliike. Depolarisaatiossa positiiviset ja negatiiviset ionit siirtyvät hermosolun kalvon läpi paikallisesti ja palaavat sitten aktiivisen ionipumpun ansiosta takaisin.

Hermosolun depolarisaatio saadaan ulkoisesti aikaan missä tahansa hermon alueella ja depolarisaatioaalto päätyy aikanaan vievän ulokkeen, eli aksonin päähän, jossa se aiheuttaa välittäjäaineen vapautumisen. Kyse on "kaikki tai ei mitään" tapahtumasta. Siten ulkoinen sähkövirta hermosoluun ei aiheuta itse synapsissa sinänsä yhtään mitään, vaan kaikki tapahtuu hermosolun ja sen säikeiden aaltona etenevänä depolarisaationa ja sen aiheuttamina bio-fysio-kemiallisina muutoksina

Ulkoinen, yleinen sähköarsytys aiheuttaisi kaikkien hermosäikeiden aktivoitumisen samalla tavalla. Hermosoluilla ei ole mitään tiettyä ominaistaajuutta, vaan niiden aktiviteetti riippuu ympäröivien hermosolujen interaktioista ja lisäksi hermosolujen biokemiallisesta ympäristöstä Yleinen ulkoinen ärsytys ei pysty valikoimaan vain tietyn tyyppisiä signaaleja ja lisäksi suuri osa hermojen signaaleista on inhiboivia, ei aktivoivia. Vain paikallisesti ärsyttämällä tiettyjä hermosoluja saadaan aikaan tiettyjä tapahtumia tai aistimuksia. Aistinsolut ovat niitä, jotka ovat erikoistuneet erottelemaan ulkoisia ärsykkeitä, mutta siinäkään ei ole kyse mistään ominaistaajuuksista, värähtelyistä tai synapsiharhailuista.

Yrityksesi selitellä sähköyliherkkien oireistoa insinööriperustein ei toimi, koska lähtöoletuksesi ovat täysin pielessä.

Lue lisää

Kun tunnut tietävän asioita, niin kertoisitko näistä aistinsoluista tarkemmin. Dendriitti on ilmeisesti se synapsin osa, joka aistii ulkomaailmaa ja lähettää viestejä hermosäikeitä pitkin aivoihin. Mitä olen netistä havainnut, niin tämä dentriitti on noin 70 mV:n jännitteellä toimiva solu, jonka tuloimpedanssi on n. 100 megaohmia ja hermoimpulssi saadaan aikaan n. 3 pC:n varauksella. Kun nämä aistivat ulkomaailmaa, esim. lämpötilaa, painetta tai muuta, miten ne sen tekevät? Ja miten sähkövarausten vaikutus on estetty, ettei sähkö vaikuta niihin?

Kun ihminen varautuu ja koskettaa esim. autoa, hän saa melko tunnettavan iskun, se jopa tekee kipeää sormessa, jossa on paljon tuntohermoja. Mitä tässä tilanteessa tapahtuu? Hermot eivät ilmeisesti vaurioidu, koska ne antavat uuden tuntemuksen jos saman tekee heti toisen kerran.

Vähän kommentoin tuota kertomaasi.

”Synapsissa ei ole jännite-eroa, siinä ei liiku sähkövirtaa, siinä ei ole impedanssia, sillä ei ole mitään ominaistaajuutta. Kyse ei ole sellaisesta sähköisestä ilmiöstä kuin sähköjohtimissa ja kytkimissä.”

Mitä olen lukenut, esim. BioMagin sivuilta, niin aistimuksen voimakkuus riippuu siitä kuinka nopeasti näitä hermoimpulsseja tulee. Mitä enemmän sekunnissa, sitä voimakkaampi viesti. Tällä on ymmärtääkseni rajataajuutena 10 – 100 Hz eli impulsseja voi tulla 10 – 100 ms:n välein. Jos niitä tulee hitaammin, niihin ei paljon reagoida ja jos niitä tulee yli sata sekunnissa, niitä ei huomioida.

Tuo tiedonvälitys synapsien kautta on alue, johon en ole puuttunut, ainoastaan niihin synapseihin, jotka vastaanottavat ulkoisia ärsykkeitä. Katsoin miten se tieto liikkuu noissa hermoradoissa ja kyllä siellä näytti sähkövaraukset, ionit, olevan toiminnassa, samalla tavalla kuin muissakin sähköisissä systeemeissä. Siellä näytti olevan jopa portteja eli osia joilla tietokoneet toimivat. Ioneja päästetään tai ei päästetä eteenpäin. Ilmeisesti hitaampaa liikenteeseen oli sitten kemiallisia aineitakin käytössä.

” Signaalin kulku hermosäikeessä ei ole elektronien liikettä, vaan kyseessä on depolarisaatioaalto, joka kulkee alkuun päästessään kuten vaikkapa jalkapallokatsomon aaltoliike. Depolarisaatiossa positiiviset ja negatiiviset ionit siirtyvät hermosolun kalvon läpi paikallisesti ja palaavat sitten aktiivisen ionipumpun ansiosta takaisin.”

Väittävät tuolla wikipediassa että viesti perustuu potentiaalieroon, joko sähköiseen (ionit, kulkevat suuremmasta varauksesta pienempään) tai kemialliseen (kulkevat suuremmasta konsentraatiosta pienempään). Voisit käydä korjaamassa jos se ei pidä paikkansa.


” Kyse on "kaikki tai ei mitään" tapahtumasta.”

Tarkoitat kai sanoa että mitä tiheämpään sitä välittäjäainetta vapautuu, sen nopeammin esim. käsi nousee. Yhdellä vapautumisella saadaan yksi askel aikaiseksi.


”Ulkoinen, yleinen sähköarsytys aiheuttaisi kaikkien hermosäikeiden aktivoitumisen samalla tavalla.”

Sähköyliherkkyydessä vaikuttaa olevan joku ylimääräinen aine, esim. raskasmetallit. Ulkoiset varauksenkuljettajat osuvat vain ihokarvoihin ja iholle, ei sen syvemmälle. Sykkivä RF ei myöskään kulje paljon ihon pintaa syvemmälle. Eli ärsytys tulee jostakin suunnasta ja on ilmeisesti paikallinen, esim. selän yläosa. Esim. ihokarva kerää varauksen kuljettajia. Jos ajattelet sadetta metsässä, ei kaikki kohdat maanpinnassa saa samaan aikaan sadetta, vaan pisaroita tipahtelee sinne tänne, osa jää puihin. Varauksenkuljettajat voivat toimia samalla tavalla, vain osa pääsee aistinsoluihin. Sähköyliherkkien teksteissä kerrotaan, että se aiheuttaa kihelmöintiä, jopa kipua. Eikö tämä ole juuri sitä, mitä tapahtuu jos varauksenkuljettajia tulee kehoa kohden ympäröivän sähkökentän vuoksi?


”Hermosoluilla ei ole mitään tiettyä ominaistaajuutta, vaan niiden aktiviteetti riippuu ympäröivien hermosolujen interaktioista ja lisäksi hermosolujen biokemiallisesta ympäristöstä”

Eikös nämä dentriitit ole semmoisia, että aktivointipotentiaalin ylittyessä, ne laittavat portin kiinni, jotta aktivoinnista saadaan pulssimaista. Se tapahtuu kemiallisesti eli natrium kanava sulkeutuu ja jännite ei voi tuottaa heti uutta pulssia. Tämä kestää kymmenisen millisekuntia, jonka jälkeen uusi pulssi voi lähteä jos tulo on aktiivinen.


”Yleinen ulkoinen ärsytys ei pysty valikoimaan vain tietyn tyyppisiä signaaleja ja lisäksi suuri osa hermojen signaaleista on inhiboivia, ei aktivoivia.”

Eikö sähkövaraus vaikuta vain niihin vastaanottimiin eli aistinsoluihin, jotka ovat ihon pinnassa. Onko vaikutus mekaaninen vai sähköinen, pitäisi saada selville. Ihokarvahan taipuu varautuessaan, joka voi aikaansaada viestejä. Kun tukka nousee pystyyn, sen tuntee kyllä jokainen. Vai sukeltaako varaus suoraan aistinsoluun ja aikaansaa impulssin.

8p7ro7d5e kirjoitti:

Neljän millisekunnin toistovälillä ollaan kuitenkin 250 Hz:n toistotaajuudessa. Ei sata eikä ainakaan 10 Hz.
Selitys harvempaan väliin voi olla siinä, että kun puheessa on taukoa, kehittyneemmät kännykät eivät ainakaan lähetä, vaan säästävät akkua.

Lue lisää

Tuo aika ei ole aivan 4 ms. Toistotaajuus on 214 Hz, jolla synapsin vaimennus on jo aika suuri, enkä usko että oireet tulisivat siitä. Sen sijaan, jos katsot sitä alempaa kaaviota, huomaat että teho voi olla eri suuruinen erilaisella sisällöllä eli käytännössä puheella. Silloin tehovaihtelu voi vaihdella 10 – 100 Hz:n alueella eli osuus synapsin herkkyysalueelle.

Sähköyliherkät kertovat että toisinaan he saavat herkästi oireita, toisinaan heikommin. Koska puhe on erilaista ja kuunnellessa signaalin voimakkuus on kertaluokkia heikompi, niin se voisi selittää osan näistä väitteistä. Suurin osa muutoksesta aiheutuu luultavasti kuitenkin vaikuttavan sähkökentän voimakkuudesta. Hankauksesta syntyvä sähkökenttä ja varsinkin sen kesto riippuu hyvin voimakkaasti ilman kosteudesta, joten kuivalla ilmalla oireiden todennäköisyys lisääntyy ja kostealla se pienenee.

3G kännyköiden protokolla on sellainen, että siellä voi olla suoraan 100 Hz:n tienoilla olevia signaaleita. Kuten joku sanoi, 3G käyttää I/Q modulointia, jolloin lähetettävien bittien kuvio ei vaikuta lähtevän RF-signaalin tehoon.

Olisi mukava, jos joku jossakin tutkisi tätä ja saisimme tietää onko sähköyliherkkyys mielen vika, vai voidaanko oireet synnyttää tieteellisesti sähkökentän ja sopivan moduloinnin avulla.

jhjjhhkg kirjoitti:

Tutustuttuani lähetysprotokollaan netissä, olen samaa mieltä, että pulssinomainen häiriö tulee katkotun kantoaallon muodossa. Lähettämäsi esitys on myös melko selkeä. Eli sen mukaan vaivan aiheuttaisi kuitenkin RF-taajuinen pätkitty kantoaalto, eli RF-säteily.

Lue lisää

Yksin se ei ilmeisesti kykene oireita synnyttämään, vaan tarvitaan jotakin elimistöön, raskasmetalleja, epänormaali toiminta synapsien vastaanottimissa, riittävän voimakas sähkökenttä ympärillä tai näiden yhdistelmä. Itse olen epäillyt, että nämä saavat etuasteen sellaiseen tilaan, että RF-teho saa synapsit lähettämään. Tietenkin on mahdollista, että oireet syntyvät mielen sopukoissa, mutta ennen kuin näin voidaan väittää, pitää poistaa muut mahdolliset vaihtoehdot.

öiguyf kirjoitti:

Ionipumput toimivat sähkökemiallisen muutosvoiman koneistoina. Sähköä ei hermojen asoneissa ja dentriineissä siirry, kuten sanoit.
Aktiopotentiaali on kuitenkin mitattavissa oleva sähköinen ilmiö ja hermo saadaan toimimaan sähköisellä arsykkeellä. Jo professori G Galvan (tai lultavammin hänen rouvansa) huomasi asian sammakon reisiä paloitellessaan.
Mitään ominaistaajuutta ei ole, mutta on taajuusalue, jolla "pulssitaajuusmoduloitu" hermoilmpulssi toimii. Jokainen aktiopotentiaalin laukeaminen on tietysti yksittäinen tapahtuma.

Itse en usko, että staatisen sähkön kenttä kännykän RF-pulsseilla liipaistunakaan saisi autonomista hermotoimintaa aikaiseksi. Tulipahan kuitenkin tutustuttua kännykän lähetysformaattiin ja kerratuksi jopa dentriinin, aksonin ja synapsin toimintaa.

Lue lisää

Sen verran tuohon tekstiisi, että eihän sitä tarvitse autonomiseen hermostoon vaikuttaa, vaan ainoastaan johonkin niistä hermosoluista, jotka toimivat meidän ulkomaailman aistimina. Olisi hyvä jos joku osaisi kertoa tarkemmin niiden toiminnasta, miten sormi tuntee kuinka kuumaa on ja miten käsi tuntee että sääski istuutui iholle. MIstä tiedämme että tukka nousi pystyyn. Nämä samat synapsit siellä kai on ensimmäisenäkin, jollakin tavalla erikoistuneen tulovahvistimen kanssa.

Mitä se sähkö olikaan? Eikö se ole varauksia ja niiden siirtymistä, elektronien tai ionien?

Uskotko edes sen verran, että kannattaisit asian tutkimista jossakin tutkimuksessa?

allergiasahko kirjoitti:

Kun tunnut tietävän asioita, niin kertoisitko näistä aistinsoluista tarkemmin. Dendriitti on ilmeisesti se synapsin osa, joka aistii ulkomaailmaa ja lähettää viestejä hermosäikeitä pitkin aivoihin. Mitä olen netistä havainnut, niin tämä dentriitti on noin 70 mV:n jännitteellä toimiva solu, jonka tuloimpedanssi on n. 100 megaohmia ja hermoimpulssi saadaan aikaan n. 3 pC:n varauksella. Kun nämä aistivat ulkomaailmaa, esim. lämpötilaa, painetta tai muuta, miten ne sen tekevät? Ja miten sähkövarausten vaikutus on estetty, ettei sähkö vaikuta niihin?

Kun ihminen varautuu ja koskettaa esim. autoa, hän saa melko tunnettavan iskun, se jopa tekee kipeää sormessa, jossa on paljon tuntohermoja. Mitä tässä tilanteessa tapahtuu? Hermot eivät ilmeisesti vaurioidu, koska ne antavat uuden tuntemuksen jos saman tekee heti toisen kerran.

Vähän kommentoin tuota kertomaasi.

”Synapsissa ei ole jännite-eroa, siinä ei liiku sähkövirtaa, siinä ei ole impedanssia, sillä ei ole mitään ominaistaajuutta. Kyse ei ole sellaisesta sähköisestä ilmiöstä kuin sähköjohtimissa ja kytkimissä.”

Mitä olen lukenut, esim. BioMagin sivuilta, niin aistimuksen voimakkuus riippuu siitä kuinka nopeasti näitä hermoimpulsseja tulee. Mitä enemmän sekunnissa, sitä voimakkaampi viesti. Tällä on ymmärtääkseni rajataajuutena 10 – 100 Hz eli impulsseja voi tulla 10 – 100 ms:n välein. Jos niitä tulee hitaammin, niihin ei paljon reagoida ja jos niitä tulee yli sata sekunnissa, niitä ei huomioida.

Tuo tiedonvälitys synapsien kautta on alue, johon en ole puuttunut, ainoastaan niihin synapseihin, jotka vastaanottavat ulkoisia ärsykkeitä. Katsoin miten se tieto liikkuu noissa hermoradoissa ja kyllä siellä näytti sähkövaraukset, ionit, olevan toiminnassa, samalla tavalla kuin muissakin sähköisissä systeemeissä. Siellä näytti olevan jopa portteja eli osia joilla tietokoneet toimivat. Ioneja päästetään tai ei päästetä eteenpäin. Ilmeisesti hitaampaa liikenteeseen oli sitten kemiallisia aineitakin käytössä.

” Signaalin kulku hermosäikeessä ei ole elektronien liikettä, vaan kyseessä on depolarisaatioaalto, joka kulkee alkuun päästessään kuten vaikkapa jalkapallokatsomon aaltoliike. Depolarisaatiossa positiiviset ja negatiiviset ionit siirtyvät hermosolun kalvon läpi paikallisesti ja palaavat sitten aktiivisen ionipumpun ansiosta takaisin.”

Väittävät tuolla wikipediassa että viesti perustuu potentiaalieroon, joko sähköiseen (ionit, kulkevat suuremmasta varauksesta pienempään) tai kemialliseen (kulkevat suuremmasta konsentraatiosta pienempään). Voisit käydä korjaamassa jos se ei pidä paikkansa.


” Kyse on "kaikki tai ei mitään" tapahtumasta.”

Tarkoitat kai sanoa että mitä tiheämpään sitä välittäjäainetta vapautuu, sen nopeammin esim. käsi nousee. Yhdellä vapautumisella saadaan yksi askel aikaiseksi.


”Ulkoinen, yleinen sähköarsytys aiheuttaisi kaikkien hermosäikeiden aktivoitumisen samalla tavalla.”

Sähköyliherkkyydessä vaikuttaa olevan joku ylimääräinen aine, esim. raskasmetallit. Ulkoiset varauksenkuljettajat osuvat vain ihokarvoihin ja iholle, ei sen syvemmälle. Sykkivä RF ei myöskään kulje paljon ihon pintaa syvemmälle. Eli ärsytys tulee jostakin suunnasta ja on ilmeisesti paikallinen, esim. selän yläosa. Esim. ihokarva kerää varauksen kuljettajia. Jos ajattelet sadetta metsässä, ei kaikki kohdat maanpinnassa saa samaan aikaan sadetta, vaan pisaroita tipahtelee sinne tänne, osa jää puihin. Varauksenkuljettajat voivat toimia samalla tavalla, vain osa pääsee aistinsoluihin. Sähköyliherkkien teksteissä kerrotaan, että se aiheuttaa kihelmöintiä, jopa kipua. Eikö tämä ole juuri sitä, mitä tapahtuu jos varauksenkuljettajia tulee kehoa kohden ympäröivän sähkökentän vuoksi?


”Hermosoluilla ei ole mitään tiettyä ominaistaajuutta, vaan niiden aktiviteetti riippuu ympäröivien hermosolujen interaktioista ja lisäksi hermosolujen biokemiallisesta ympäristöstä”

Eikös nämä dentriitit ole semmoisia, että aktivointipotentiaalin ylittyessä, ne laittavat portin kiinni, jotta aktivoinnista saadaan pulssimaista. Se tapahtuu kemiallisesti eli natrium kanava sulkeutuu ja jännite ei voi tuottaa heti uutta pulssia. Tämä kestää kymmenisen millisekuntia, jonka jälkeen uusi pulssi voi lähteä jos tulo on aktiivinen.


”Yleinen ulkoinen ärsytys ei pysty valikoimaan vain tietyn tyyppisiä signaaleja ja lisäksi suuri osa hermojen signaaleista on inhiboivia, ei aktivoivia.”

Eikö sähkövaraus vaikuta vain niihin vastaanottimiin eli aistinsoluihin, jotka ovat ihon pinnassa. Onko vaikutus mekaaninen vai sähköinen, pitäisi saada selville. Ihokarvahan taipuu varautuessaan, joka voi aikaansaada viestejä. Kun tukka nousee pystyyn, sen tuntee kyllä jokainen. Vai sukeltaako varaus suoraan aistinsoluun ja aikaansaa impulssin.

Lue lisää

Vastaajia oli kaksi. Ensimäinen laajempi ei tullut minulta.
Oma kiinnostukseni hermoston toimintaan johtuu urheiluajoistani, joista on kauan. Lyhyt ja yksinkertainen selostus löytyy esim. Kai Kaila: "Hermoston ja käyttäytymisen biologia" Vanha kirja, mutta perusteet ei muutu. Siitä on yli 20 v kun olen lukenut asiasta, joten kannattaa varmistaa muualta. Silmäilemällä ei aihetta kunnolla kerrata ja kun asia ei enää oikeastaan kiinnosta niin.....

Johonkin voin ottaa kantaa.

"Ja miten sähkövarausten vaikutus on estetty, ettei sähkö vaikuta niihin? "
Kyllä hermo saadaan aktivoitumaan ulkoisella sähköllä. Jännitteen pitää olla vain melko suuri. Voit ottaa auton akun navoista kiinni, etkä tunne vielä mitään. 230 aiheuttaa lihaskouristuksen. Pelkkä jännite ei tietenkään riitä vaan vähän pitää olla tehojakin takana. Sen takia en oikein usko staattisen sähkön kenttiin enkä ainakaan kännykenttään.

” Kyse on "kaikki tai ei mitään" tapahtumasta.”
"Tarkoitat kai sanoa että mitä tiheämpään sitä välittäjäainetta vapautuu, sen nopeammin esim. käsi nousee. Yhdellä vapautumisella saadaan yksi askel aikaiseksi"

Tämäkään ei ollut minulta, mutta uskon kirjoittajan tarkoittanee esim lihaksen motorisen yksikön toimintaa. Kun liikehermon lihaksen motoriseen yksikköön tuleva signaali ylittää ärsykekynnyksen, se motorinen yksikkö supistuu koko voimallaan. Voiman säätö on sitä, että otetaan enemmin motorisia yksiköitä käyttöön. Tässä ainakin toimii "kaikki tai ei mitään periaate"

Aksonissa aktiopotentiaali siirtyy natrium- ja kalium-ionien virtana ja laukaisee presynaptisen päätteen välittäjäaineen, joka siirtää ärsykkeen seuraavaan soluun. Ei siis elektronivirtana. Yksinkertaistan luultavasti liikaa.

"Tällä on ymmärtääkseni rajataajuutena 10 – 100 Hz eli impulsseja voi tulla 10 – 100 ms:n välein."
Mitä taajemmin pulsseja, sitä voimakkaampi ärsyke. Muistan kuulleeni neuropsykologikaveriltani, että siinäkin on jonkinlainen "kompressio". Jos sama signaali toistuu usein, pulssitaajuus laskee. Hermosto ikäänkuin kompressoi tiedon, joka on jo saatettu perille. Eli ihminen turtuu jatkuvaan samaan ärsykkeeseen. Kotona seinäkellon tikitystä ei itse enää kuule.

Wikin tiedot pitävät varmaan paikkaansa. Wikin suurin ongelma on usein suppeus.

"Eikös nämä dentriitit ole semmoisia, että aktivointipotentiaalin ylittyessä, ne laittavat portin kiinni, jotta aktivoinnista saadaan pulssimaista. Se tapahtuu kemiallisesti eli natrium kanava sulkeutuu ja jännite ei voi tuottaa heti uutta pulssia. Tämä kestää kymmenisen millisekuntia, jonka jälkeen uusi pulssi voi lähteä jos tulo on aktiivinen."

Näin karkeasti minäkin sen olen ymmärtänyt. Kyse ei kuitenkaan ole ominaistaajuudesta, vaan solujen maksimi toimintanopeudesta. Luonnollinen ärsyke aistipuolella on analoginen eikä sen pulssittaminen mielestäni lisää sen tehoa. Päin vastoin, koska silloin keskimääräinen analoginen ärsyke jää penemmäksi.
Tuntohermo on periaatteessa ana/digi muunnin.

"Eikö sähkövaraus vaikuta vain niihin vastaanottimiin eli aistinsoluihin, jotka ovat ihon pinnassa"
Aivan pinnassahan aistinsoluja ei voi olla, koska ihon pintakerros uusiutuu jatkuvasti kun taas hermosolujen uusituminen on hyvin hidasta. Sekin suojaa hermosoluja ulkoisilta jännitteiltä, että ihon uloin kerros taitaa olla parasta eristettä ihmiskehossa.

Normaali aistinsolut reagoivat:
Paineeseen ; mekaaninen äsryke, tuntoaisti, kuulo.
Tärinälle on kai omansa????
Lämpöön. Onko infrapunasäteily se joka saa aistinsolun reagoimaan? En tiedä.
Sähkömagneettisen spektrin näkyvän valon alueeseen. Näköaisti.

Varsinaista sähköaistia ihmisellä ei ole, vaan vaikutusmekanismin pitäisi tulla paineen tai lämmön kautta.

Kuten kirjoitin, tietoni hermoston toiminnasta ovat noin vuodelta miekka ja kilpi ja kertasin 5 minuttia lähinnä kuvia katselemalla. Karkealla tasolla kai kuitenkin ainakin sinne päin.

Olisi mielenkiintoista, jos se edellinen kaveri ottaisi kantaa.

allergiasahko kirjoitti:

Sen verran tuohon tekstiisi, että eihän sitä tarvitse autonomiseen hermostoon vaikuttaa, vaan ainoastaan johonkin niistä hermosoluista, jotka toimivat meidän ulkomaailman aistimina. Olisi hyvä jos joku osaisi kertoa tarkemmin niiden toiminnasta, miten sormi tuntee kuinka kuumaa on ja miten käsi tuntee että sääski istuutui iholle. MIstä tiedämme että tukka nousi pystyyn. Nämä samat synapsit siellä kai on ensimmäisenäkin, jollakin tavalla erikoistuneen tulovahvistimen kanssa.

Mitä se sähkö olikaan? Eikö se ole varauksia ja niiden siirtymistä, elektronien tai ionien?

Uskotko edes sen verran, että kannattaisit asian tutkimista jossakin tutkimuksessa?

Lue lisää

En tarkoittanut autonomista hermostoa. Huono termi etenkin aistipuolella.
Motorisella puolella tunnetaan autonominen lihassupistus (suonenveto) joka käynnistyy ilman liikehermolta tulevaa käskyä. Yleensä suolatasapainon heittelyn takia.

Tarkoitin autonomisella siis ulkopuolisseta tekijästä, ei hermon normaalitoiminnasta johtuvaa. Huolimattomuuttani käytin täysin väärää termiä.

allergiasahko kirjoitti:

Tuo aika ei ole aivan 4 ms. Toistotaajuus on 214 Hz, jolla synapsin vaimennus on jo aika suuri, enkä usko että oireet tulisivat siitä. Sen sijaan, jos katsot sitä alempaa kaaviota, huomaat että teho voi olla eri suuruinen erilaisella sisällöllä eli käytännössä puheella. Silloin tehovaihtelu voi vaihdella 10 – 100 Hz:n alueella eli osuus synapsin herkkyysalueelle.

Sähköyliherkät kertovat että toisinaan he saavat herkästi oireita, toisinaan heikommin. Koska puhe on erilaista ja kuunnellessa signaalin voimakkuus on kertaluokkia heikompi, niin se voisi selittää osan näistä väitteistä. Suurin osa muutoksesta aiheutuu luultavasti kuitenkin vaikuttavan sähkökentän voimakkuudesta. Hankauksesta syntyvä sähkökenttä ja varsinkin sen kesto riippuu hyvin voimakkaasti ilman kosteudesta, joten kuivalla ilmalla oireiden todennäköisyys lisääntyy ja kostealla se pienenee.

3G kännyköiden protokolla on sellainen, että siellä voi olla suoraan 100 Hz:n tienoilla olevia signaaleita. Kuten joku sanoi, 3G käyttää I/Q modulointia, jolloin lähetettävien bittien kuvio ei vaikuta lähtevän RF-signaalin tehoon.

Olisi mukava, jos joku jossakin tutkisi tätä ja saisimme tietää onko sähköyliherkkyys mielen vika, vai voidaanko oireet synnyttää tieteellisesti sähkökentän ja sopivan moduloinnin avulla.

Lue lisää

Kuten toisessa vastauksessani yritin kertoa, en usko minkään taajuuskomponentin vaikuttavan aistisoluissa, koska aistisolujen normaali sisääntulo on analoginen. 100 Hz kertoo vain pulssimodiloidun sinkun maksiminopeuden. Se rajautuu solun toiminnan nopeuden takia eikä ole resonanssitaajuus tai vastaava.

"käyttää I/Q modulointia, jolloin lähetettävien bittien kuvio ei vaikuta lähtevän RF-signaalin tehoon."

Joo. Nykykänny muuttaa analogisen puheen digitaaliseksi ja pakkaa sitä johonkin formaattiin. On modulaattorina sitte I/Q tai tetrix modulaatio (sekin kai samaa perhettä), saa modulaattori ainakin neljä bittiä rinnakkain, jotka muuttavat kantoaallon amplitudia ja vaihetta. Kantoaallon vaihesiirtoa ja amplitudia vastaa siis neljän tai useamman bitin tavu. Yksi tällainen tavu tuupataan kerrallaan ja ne piikit siinä 0,5 ms ikkunassa ovat _ käsittääkseni _ näiden tavujen ohjaamia kantoaallonpätkia, eikä yksittäisiä bittejä. Näin saadaan pakkaustiheyttä lisätyksi.
Yksittäisten lähetteiden tasoerot saattavat johtua siitä, että jos modulaatiota ei tule, eli on hetken hiljaisuus, ei kantoaaltoakaan lähetetä.

Ei minun alaani, mutta perusmodulaatiotavan ja sen käyttäytymisen tunnen nyt kun tiedän suunnilleen, mitä protokollaa käytetään.

äiujigvugycf kirjoitti:

Vastaajia oli kaksi. Ensimäinen laajempi ei tullut minulta.
Oma kiinnostukseni hermoston toimintaan johtuu urheiluajoistani, joista on kauan. Lyhyt ja yksinkertainen selostus löytyy esim. Kai Kaila: "Hermoston ja käyttäytymisen biologia" Vanha kirja, mutta perusteet ei muutu. Siitä on yli 20 v kun olen lukenut asiasta, joten kannattaa varmistaa muualta. Silmäilemällä ei aihetta kunnolla kerrata ja kun asia ei enää oikeastaan kiinnosta niin.....

Johonkin voin ottaa kantaa.

"Ja miten sähkövarausten vaikutus on estetty, ettei sähkö vaikuta niihin? "
Kyllä hermo saadaan aktivoitumaan ulkoisella sähköllä. Jännitteen pitää olla vain melko suuri. Voit ottaa auton akun navoista kiinni, etkä tunne vielä mitään. 230 aiheuttaa lihaskouristuksen. Pelkkä jännite ei tietenkään riitä vaan vähän pitää olla tehojakin takana. Sen takia en oikein usko staattisen sähkön kenttiin enkä ainakaan kännykenttään.

” Kyse on "kaikki tai ei mitään" tapahtumasta.”
"Tarkoitat kai sanoa että mitä tiheämpään sitä välittäjäainetta vapautuu, sen nopeammin esim. käsi nousee. Yhdellä vapautumisella saadaan yksi askel aikaiseksi"

Tämäkään ei ollut minulta, mutta uskon kirjoittajan tarkoittanee esim lihaksen motorisen yksikön toimintaa. Kun liikehermon lihaksen motoriseen yksikköön tuleva signaali ylittää ärsykekynnyksen, se motorinen yksikkö supistuu koko voimallaan. Voiman säätö on sitä, että otetaan enemmin motorisia yksiköitä käyttöön. Tässä ainakin toimii "kaikki tai ei mitään periaate"

Aksonissa aktiopotentiaali siirtyy natrium- ja kalium-ionien virtana ja laukaisee presynaptisen päätteen välittäjäaineen, joka siirtää ärsykkeen seuraavaan soluun. Ei siis elektronivirtana. Yksinkertaistan luultavasti liikaa.

"Tällä on ymmärtääkseni rajataajuutena 10 – 100 Hz eli impulsseja voi tulla 10 – 100 ms:n välein."
Mitä taajemmin pulsseja, sitä voimakkaampi ärsyke. Muistan kuulleeni neuropsykologikaveriltani, että siinäkin on jonkinlainen "kompressio". Jos sama signaali toistuu usein, pulssitaajuus laskee. Hermosto ikäänkuin kompressoi tiedon, joka on jo saatettu perille. Eli ihminen turtuu jatkuvaan samaan ärsykkeeseen. Kotona seinäkellon tikitystä ei itse enää kuule.

Wikin tiedot pitävät varmaan paikkaansa. Wikin suurin ongelma on usein suppeus.

"Eikös nämä dentriitit ole semmoisia, että aktivointipotentiaalin ylittyessä, ne laittavat portin kiinni, jotta aktivoinnista saadaan pulssimaista. Se tapahtuu kemiallisesti eli natrium kanava sulkeutuu ja jännite ei voi tuottaa heti uutta pulssia. Tämä kestää kymmenisen millisekuntia, jonka jälkeen uusi pulssi voi lähteä jos tulo on aktiivinen."

Näin karkeasti minäkin sen olen ymmärtänyt. Kyse ei kuitenkaan ole ominaistaajuudesta, vaan solujen maksimi toimintanopeudesta. Luonnollinen ärsyke aistipuolella on analoginen eikä sen pulssittaminen mielestäni lisää sen tehoa. Päin vastoin, koska silloin keskimääräinen analoginen ärsyke jää penemmäksi.
Tuntohermo on periaatteessa ana/digi muunnin.

"Eikö sähkövaraus vaikuta vain niihin vastaanottimiin eli aistinsoluihin, jotka ovat ihon pinnassa"
Aivan pinnassahan aistinsoluja ei voi olla, koska ihon pintakerros uusiutuu jatkuvasti kun taas hermosolujen uusituminen on hyvin hidasta. Sekin suojaa hermosoluja ulkoisilta jännitteiltä, että ihon uloin kerros taitaa olla parasta eristettä ihmiskehossa.

Normaali aistinsolut reagoivat:
Paineeseen ; mekaaninen äsryke, tuntoaisti, kuulo.
Tärinälle on kai omansa????
Lämpöön. Onko infrapunasäteily se joka saa aistinsolun reagoimaan? En tiedä.
Sähkömagneettisen spektrin näkyvän valon alueeseen. Näköaisti.

Varsinaista sähköaistia ihmisellä ei ole, vaan vaikutusmekanismin pitäisi tulla paineen tai lämmön kautta.

Kuten kirjoitin, tietoni hermoston toiminnasta ovat noin vuodelta miekka ja kilpi ja kertasin 5 minuttia lähinnä kuvia katselemalla. Karkealla tasolla kai kuitenkin ainakin sinne päin.

Olisi mielenkiintoista, jos se edellinen kaveri ottaisi kantaa.

Lue lisää

Nimimerkiltä ”äiujigvugycf” ei ole aikaisemmin tullut kommenttia.

”Kyllä hermo saadaan aktivoitumaan ulkoisella sähköllä. Jännitteen pitää olla vain melko suuri. Voit ottaa auton akun navoista kiinni, etkä tunne vielä mitään. 230 aiheuttaa lihaskouristuksen. Pelkkä jännite ei tietenkään riitä vaan vähän pitää olla tehojakin takana. Sen takia en oikein usko staattisen sähkön kenttiin enkä ainakaan kännykenttään. ”

Olen huomannut, että näissä asioissa puhutaan toisinaan aivan eri asioista. Tässä sähköyliherkkyys asiassa on tarkoitus keskustella niistä soluista, jotka aistivat ulkomaailmaa. Sähkövirta on eri asia, se menee suoraan asiaan. Tällöin puhutaan aivan eri luokan tehoista kuin aistisoluissa. Jos olet seurannut keskusteluja, on tullut ilmi että aistinsolu tarvitsee 3 pC varauksen vaihtaakseen tilaa. Jos muunnamme sen auton akun virraksi, niin sitä tarvitaan tuohon n. 2 pA eli 0.000000000002 A.

” Kun liikehermon lihaksen motoriseen yksikköön tuleva signaali ylittää ärsykekynnyksen, se motorinen yksikkö supistuu koko voimallaan. Voiman säätö on sitä, että otetaan enemmin motorisia yksiköitä käyttöön. Tässä ainakin toimii "kaikki tai ei mitään periaate"”

Tavallaan joo. Yksi lihassäie liikkuu yhden askeleen koko voimallaan. Aivot ohjaavat enemmän tai vähemmän lihassäikeitä. Mutta kun halutaan vauhtia, niin askelletaan sata kertaa sekunnissa. Jos hitaammin, niin kymmenen kertaa tai siltä väliltä.

Eiköhän tuo turtuminen aiheudu siitä, että aivot ohjaavat lähettävään kohtaan kemiallista ainetta, joka vaimentaa impulsseja.

”Näin karkeasti minäkin sen olen ymmärtänyt. Kyse ei kuitenkaan ole ominaistaajuudesta, vaan solujen maksimi toimintanopeudesta. Luonnollinen ärsyke aistipuolella on analoginen eikä sen pulssittaminen mielestäni lisää sen tehoa. Päin vastoin, koska silloin keskimääräinen analoginen ärsyke jää penemmäksi.
Tuntohermo on periaatteessa ana/digi muunnin.”

Tähän pitäisi olla joku asiantuntija. Kun laittaa sormen sata-asteiseen veteen, niin nopeammin se viesti tulee kuin 50 asteisesta, vaikka kummastakin ihminen vetää sormensa pois.

”Aivan pinnassahan aistinsoluja ei voi olla, koska ihon pintakerros uusiutuu jatkuvasti kun taas hermosolujen uusituminen on hyvin hidasta. Sekin suojaa hermosoluja ulkoisilta jännitteiltä, että ihon uloin kerros taitaa olla parasta eristettä ihmiskehossa.”

Hyvässä eristeessä ionit liikkuvat paremmin, eivät jää kiinni nestemäiseen materiaaliin. Eli se ei ole este varausten siirtymiselle synapsin vastaanottimeen.

”Varsinaista sähköaistia ihmisellä ei ole, vaan vaikutusmekanismin pitäisi tulla paineen tai lämmön kautta. ”

Nyt olisikin tärkeää löytää joku, joka tuntee tarkasti miten nämä solut toimivat. Kun nämä ovat kehittyneet aikoinaan, silloin ei ollut RF-säteilyä, joten nyt pitäisi tutkia miten ne siihen reagoivat. Emmehän vielä tiedä sitäkään, tuleeko tuntemus suoraan solun vastaanottimeen vai kenties varauksen taivuttaman ihokarvan aistimisesta.

allergiasahko kirjoitti:

Nimimerkiltä ”äiujigvugycf” ei ole aikaisemmin tullut kommenttia.

”Kyllä hermo saadaan aktivoitumaan ulkoisella sähköllä. Jännitteen pitää olla vain melko suuri. Voit ottaa auton akun navoista kiinni, etkä tunne vielä mitään. 230 aiheuttaa lihaskouristuksen. Pelkkä jännite ei tietenkään riitä vaan vähän pitää olla tehojakin takana. Sen takia en oikein usko staattisen sähkön kenttiin enkä ainakaan kännykenttään. ”

Olen huomannut, että näissä asioissa puhutaan toisinaan aivan eri asioista. Tässä sähköyliherkkyys asiassa on tarkoitus keskustella niistä soluista, jotka aistivat ulkomaailmaa. Sähkövirta on eri asia, se menee suoraan asiaan. Tällöin puhutaan aivan eri luokan tehoista kuin aistisoluissa. Jos olet seurannut keskusteluja, on tullut ilmi että aistinsolu tarvitsee 3 pC varauksen vaihtaakseen tilaa. Jos muunnamme sen auton akun virraksi, niin sitä tarvitaan tuohon n. 2 pA eli 0.000000000002 A.

” Kun liikehermon lihaksen motoriseen yksikköön tuleva signaali ylittää ärsykekynnyksen, se motorinen yksikkö supistuu koko voimallaan. Voiman säätö on sitä, että otetaan enemmin motorisia yksiköitä käyttöön. Tässä ainakin toimii "kaikki tai ei mitään periaate"”

Tavallaan joo. Yksi lihassäie liikkuu yhden askeleen koko voimallaan. Aivot ohjaavat enemmän tai vähemmän lihassäikeitä. Mutta kun halutaan vauhtia, niin askelletaan sata kertaa sekunnissa. Jos hitaammin, niin kymmenen kertaa tai siltä väliltä.

Eiköhän tuo turtuminen aiheudu siitä, että aivot ohjaavat lähettävään kohtaan kemiallista ainetta, joka vaimentaa impulsseja.

”Näin karkeasti minäkin sen olen ymmärtänyt. Kyse ei kuitenkaan ole ominaistaajuudesta, vaan solujen maksimi toimintanopeudesta. Luonnollinen ärsyke aistipuolella on analoginen eikä sen pulssittaminen mielestäni lisää sen tehoa. Päin vastoin, koska silloin keskimääräinen analoginen ärsyke jää penemmäksi.
Tuntohermo on periaatteessa ana/digi muunnin.”

Tähän pitäisi olla joku asiantuntija. Kun laittaa sormen sata-asteiseen veteen, niin nopeammin se viesti tulee kuin 50 asteisesta, vaikka kummastakin ihminen vetää sormensa pois.

”Aivan pinnassahan aistinsoluja ei voi olla, koska ihon pintakerros uusiutuu jatkuvasti kun taas hermosolujen uusituminen on hyvin hidasta. Sekin suojaa hermosoluja ulkoisilta jännitteiltä, että ihon uloin kerros taitaa olla parasta eristettä ihmiskehossa.”

Hyvässä eristeessä ionit liikkuvat paremmin, eivät jää kiinni nestemäiseen materiaaliin. Eli se ei ole este varausten siirtymiselle synapsin vastaanottimeen.

”Varsinaista sähköaistia ihmisellä ei ole, vaan vaikutusmekanismin pitäisi tulla paineen tai lämmön kautta. ”

Nyt olisikin tärkeää löytää joku, joka tuntee tarkasti miten nämä solut toimivat. Kun nämä ovat kehittyneet aikoinaan, silloin ei ollut RF-säteilyä, joten nyt pitäisi tutkia miten ne siihen reagoivat. Emmehän vielä tiedä sitäkään, tuleeko tuntemus suoraan solun vastaanottimeen vai kenties varauksen taivuttaman ihokarvan aistimisesta.

Lue lisää

Viimeinen vastaukseni. olen jo hahmottanut ongelman sillä tarkuudella kuin minun tarvitsee tietää.

"Tavallaan joo. Yksi lihassäie liikkuu yhden askeleen koko voimallaan."
Ei yksi lihassäije eikä askelta (Z-membraani) , vaan motorinen yksikkö, joka on lähes aina koostunut useista lihassäikeistä ja supistuu loppuun asti, jos hermoärsyke pysyy kynnyksen yläpuolella.

"Mutta kun halutaan vauhtia, niin askelletaan sata kertaa sekunnissa. Jos hitaammin, niin kymmenen kertaa tai siltä väliltä."
Kun lisäät käskytystä (suuren hermon pulssitaajuutta) aktivoituu lisää motorisia yksiköitä. Ei lihas ehdi aktivoitua ja passivoitua useita kertoja sekunnissa. Kun supistus alkaa, jatkuu se, jos hermoimpulssi ei lopu. Taajuuden lisäys ei vaikuta yksittäiseen yksikköön, vaan motoristen yksiköiden määrään.

"Eiköhän tuo turtuminen aiheudu siitä, että aivot ohjaavat lähettävään kohtaan kemiallista ainetta, joka vaimentaa impulsseja."
Ei. Ainakin silmien kohdalla pulssien harveneminen tapahtuu jo silmän reseptoreissa. Silmähermossa pulssitaajuus pienenee. Siitä olen lukenut joskus tutkimuksen.

"Tähän pitäisi olla joku asiantuntija. Kun laittaa sormen sata-asteiseen veteen, niin nopeammin se viesti tulee kuin 50 asteisesta, vaikka kummastakin ihminen vetää sormensa pois."
Kyllä. Mutta jos tökit sormea nopeasti sata-asteisessa vedessä, kestää kauemmin ennen kuin kipu käy sietämättömäksi. Sama on jos RF-signaalia pätkitään. 0,5ms/4ms 1 watin tehoa on sama kuin jatkuva 0,125 W wattia.

"Hyvässä eristeessä ionit liikkuvat paremmin, eivät jää kiinni nestemäiseen materiaaliin. Eli se ei ole este varausten siirtymiselle synapsin vastaanottimeen".
Mutta jännitteen syntymiseen tarvitaan virta ja jännitehäviö on eristeaineessa paljon suurempi kuin paremmin johtavassa, joten sen hituvirran synnyttämästä jännitteestä suuri osa jää ihoon.

”Varsinaista sähköaistia ihmisellä ei ole, vaan vaikutusmekanismin pitäisi tulla paineen tai lämmön kautta. ”

"Nyt olisikin tärkeää löytää joku, joka tuntee tarkasti miten nämä solut toimivat. Kun nämä ovat kehittyneet aikoinaan, silloin ei ollut RF-säteilyä, joten nyt pitäisi tutkia miten ne siihen reagoivat. Emmehän vielä tiedä sitäkään, tuleeko tuntemus suoraan solun vastaanottimeen vai kenties varauksen taivuttaman ihokarvan aistimisesta."
Ja ihokarvojen taipumisetko sitten saisivat ihmiset sairastumaan vakavasti. Aika kaukaa haettua.

Kuten sanoin, minulla ei ole järkevää annettavaa eikä mielenkiintoakaan tämän enempää. En usko nyt käsiteltyihin vaikutusmekanismeihin. Uskoni on vain vahvistunut.

allergiasahko kirjoitti:

Nimimerkiltä ”äiujigvugycf” ei ole aikaisemmin tullut kommenttia.

”Kyllä hermo saadaan aktivoitumaan ulkoisella sähköllä. Jännitteen pitää olla vain melko suuri. Voit ottaa auton akun navoista kiinni, etkä tunne vielä mitään. 230 aiheuttaa lihaskouristuksen. Pelkkä jännite ei tietenkään riitä vaan vähän pitää olla tehojakin takana. Sen takia en oikein usko staattisen sähkön kenttiin enkä ainakaan kännykenttään. ”

Olen huomannut, että näissä asioissa puhutaan toisinaan aivan eri asioista. Tässä sähköyliherkkyys asiassa on tarkoitus keskustella niistä soluista, jotka aistivat ulkomaailmaa. Sähkövirta on eri asia, se menee suoraan asiaan. Tällöin puhutaan aivan eri luokan tehoista kuin aistisoluissa. Jos olet seurannut keskusteluja, on tullut ilmi että aistinsolu tarvitsee 3 pC varauksen vaihtaakseen tilaa. Jos muunnamme sen auton akun virraksi, niin sitä tarvitaan tuohon n. 2 pA eli 0.000000000002 A.

” Kun liikehermon lihaksen motoriseen yksikköön tuleva signaali ylittää ärsykekynnyksen, se motorinen yksikkö supistuu koko voimallaan. Voiman säätö on sitä, että otetaan enemmin motorisia yksiköitä käyttöön. Tässä ainakin toimii "kaikki tai ei mitään periaate"”

Tavallaan joo. Yksi lihassäie liikkuu yhden askeleen koko voimallaan. Aivot ohjaavat enemmän tai vähemmän lihassäikeitä. Mutta kun halutaan vauhtia, niin askelletaan sata kertaa sekunnissa. Jos hitaammin, niin kymmenen kertaa tai siltä väliltä.

Eiköhän tuo turtuminen aiheudu siitä, että aivot ohjaavat lähettävään kohtaan kemiallista ainetta, joka vaimentaa impulsseja.

”Näin karkeasti minäkin sen olen ymmärtänyt. Kyse ei kuitenkaan ole ominaistaajuudesta, vaan solujen maksimi toimintanopeudesta. Luonnollinen ärsyke aistipuolella on analoginen eikä sen pulssittaminen mielestäni lisää sen tehoa. Päin vastoin, koska silloin keskimääräinen analoginen ärsyke jää penemmäksi.
Tuntohermo on periaatteessa ana/digi muunnin.”

Tähän pitäisi olla joku asiantuntija. Kun laittaa sormen sata-asteiseen veteen, niin nopeammin se viesti tulee kuin 50 asteisesta, vaikka kummastakin ihminen vetää sormensa pois.

”Aivan pinnassahan aistinsoluja ei voi olla, koska ihon pintakerros uusiutuu jatkuvasti kun taas hermosolujen uusituminen on hyvin hidasta. Sekin suojaa hermosoluja ulkoisilta jännitteiltä, että ihon uloin kerros taitaa olla parasta eristettä ihmiskehossa.”

Hyvässä eristeessä ionit liikkuvat paremmin, eivät jää kiinni nestemäiseen materiaaliin. Eli se ei ole este varausten siirtymiselle synapsin vastaanottimeen.

”Varsinaista sähköaistia ihmisellä ei ole, vaan vaikutusmekanismin pitäisi tulla paineen tai lämmön kautta. ”

Nyt olisikin tärkeää löytää joku, joka tuntee tarkasti miten nämä solut toimivat. Kun nämä ovat kehittyneet aikoinaan, silloin ei ollut RF-säteilyä, joten nyt pitäisi tutkia miten ne siihen reagoivat. Emmehän vielä tiedä sitäkään, tuleeko tuntemus suoraan solun vastaanottimeen vai kenties varauksen taivuttaman ihokarvan aistimisesta.

Lue lisää

>Kun laittaa sormen sata-asteiseen veteen, niin nopeammin se viesti tulee kuin 50 asteisesta, vaikka kummastakin ihminen vetää sormensa pois.

Tämä on tutkittu. Signaali ei aina mene aivoihin saakka kun jo vetää sormen pois vedestä. Kun signaali on tarpeeksi "raju", niin reaktiopäätös tulee jo siellä selkäytimessä?

Tai sitten 50-asteisen veden aiheuttama vaurio tapahtuu hitaammin ja siksi viestit lähtee myöhemmin. Kuten sanottua, osa aistimista on vähän syvemmällä ihossa ja se kuumuus ei sinne aivan heti ehdi, jos vesi on vain 50-asteista.

lu7t6du7td kirjoitti:

Viimeinen vastaukseni. olen jo hahmottanut ongelman sillä tarkuudella kuin minun tarvitsee tietää.

"Tavallaan joo. Yksi lihassäie liikkuu yhden askeleen koko voimallaan."
Ei yksi lihassäije eikä askelta (Z-membraani) , vaan motorinen yksikkö, joka on lähes aina koostunut useista lihassäikeistä ja supistuu loppuun asti, jos hermoärsyke pysyy kynnyksen yläpuolella.

"Mutta kun halutaan vauhtia, niin askelletaan sata kertaa sekunnissa. Jos hitaammin, niin kymmenen kertaa tai siltä väliltä."
Kun lisäät käskytystä (suuren hermon pulssitaajuutta) aktivoituu lisää motorisia yksiköitä. Ei lihas ehdi aktivoitua ja passivoitua useita kertoja sekunnissa. Kun supistus alkaa, jatkuu se, jos hermoimpulssi ei lopu. Taajuuden lisäys ei vaikuta yksittäiseen yksikköön, vaan motoristen yksiköiden määrään.

"Eiköhän tuo turtuminen aiheudu siitä, että aivot ohjaavat lähettävään kohtaan kemiallista ainetta, joka vaimentaa impulsseja."
Ei. Ainakin silmien kohdalla pulssien harveneminen tapahtuu jo silmän reseptoreissa. Silmähermossa pulssitaajuus pienenee. Siitä olen lukenut joskus tutkimuksen.

"Tähän pitäisi olla joku asiantuntija. Kun laittaa sormen sata-asteiseen veteen, niin nopeammin se viesti tulee kuin 50 asteisesta, vaikka kummastakin ihminen vetää sormensa pois."
Kyllä. Mutta jos tökit sormea nopeasti sata-asteisessa vedessä, kestää kauemmin ennen kuin kipu käy sietämättömäksi. Sama on jos RF-signaalia pätkitään. 0,5ms/4ms 1 watin tehoa on sama kuin jatkuva 0,125 W wattia.

"Hyvässä eristeessä ionit liikkuvat paremmin, eivät jää kiinni nestemäiseen materiaaliin. Eli se ei ole este varausten siirtymiselle synapsin vastaanottimeen".
Mutta jännitteen syntymiseen tarvitaan virta ja jännitehäviö on eristeaineessa paljon suurempi kuin paremmin johtavassa, joten sen hituvirran synnyttämästä jännitteestä suuri osa jää ihoon.

”Varsinaista sähköaistia ihmisellä ei ole, vaan vaikutusmekanismin pitäisi tulla paineen tai lämmön kautta. ”

"Nyt olisikin tärkeää löytää joku, joka tuntee tarkasti miten nämä solut toimivat. Kun nämä ovat kehittyneet aikoinaan, silloin ei ollut RF-säteilyä, joten nyt pitäisi tutkia miten ne siihen reagoivat. Emmehän vielä tiedä sitäkään, tuleeko tuntemus suoraan solun vastaanottimeen vai kenties varauksen taivuttaman ihokarvan aistimisesta."
Ja ihokarvojen taipumisetko sitten saisivat ihmiset sairastumaan vakavasti. Aika kaukaa haettua.

Kuten sanoin, minulla ei ole järkevää annettavaa eikä mielenkiintoakaan tämän enempää. En usko nyt käsiteltyihin vaikutusmekanismeihin. Uskoni on vain vahvistunut.

Lue lisää

Mutta jännitteen syntymiseen tarvitaan virta ja jännitehäviö on eristeaineessa paljon suurempi kuin paremmin johtavassa, joten sen hituvirran synnyttämästä jännitteestä suuri osa jää ihoon.

Edelleen, ionien siirtäessä varausta materiaalissa, joka ei varaudu, ionit liikkuvat hyvin läpi, vaikka niiden kokonaismäärä on tietenkin pieni. Vaikka iho olisi hyvä eristeenä, eli estää elektronien varausten siirron, niin se ei estä ionien liikkumista. Eristeessähän suurin osa virrasta kulkee ioneina. Kun siirto tapahtuu ilman jännitehäviötä ionien kautta, niin iho ei muodosta jännitehäviöitä. Virran rajoittaa tulevien ionien määrä (voisi ajatella sitä virtalähteen sisäisenä impedanssina), ei ihon impedanssi.


”Ja ihokarvojen taipumisetko sitten saisivat ihmiset sairastumaan vakavasti. Aika kaukaa haettua. ”

Enemmän uskon siihen, että sähkö (ionit) vaikuttavat suoraan aistiviin soluihin. Sitäkään ei ole tutkittu, mitä tapahtuu jos aistisoluun tulee samaan aikaan sekä ioneja että elektroneja. Mutta toistaiseksi ihokarvojen kautta tapahtuva viesti ei ole sekään poissuljettava vaihtoehto.


”Kuten sanoin, minulla ei ole järkevää annettavaa eikä mielenkiintoakaan tämän enempää. En usko nyt käsiteltyihin vaikutusmekanismeihin. Uskoni on vain vahvistunut.”

Kiitoksia kommenteista. Liekö kantasi enemmistön vai vähemmistön kanta. Jos se on enemmistön, on aika ihmeellistä että RF-signaalilla (jonka nyt olemme todenneet olevan tutkimuksissa erilainen mitä normaalissa ympäristössä missä sähköyliherkät saavat oireita) on tutkittu satoja kertoja, saamatta mitään oireita. Ikään kuin lyöty päätä seinään ja sitten torjutaan muut vaikutusmekanismit pelkän uskon avulla.

allergiasahko kirjoitti:

Kun tunnut tietävän asioita, niin kertoisitko näistä aistinsoluista tarkemmin. Dendriitti on ilmeisesti se synapsin osa, joka aistii ulkomaailmaa ja lähettää viestejä hermosäikeitä pitkin aivoihin. Mitä olen netistä havainnut, niin tämä dentriitti on noin 70 mV:n jännitteellä toimiva solu, jonka tuloimpedanssi on n. 100 megaohmia ja hermoimpulssi saadaan aikaan n. 3 pC:n varauksella. Kun nämä aistivat ulkomaailmaa, esim. lämpötilaa, painetta tai muuta, miten ne sen tekevät? Ja miten sähkövarausten vaikutus on estetty, ettei sähkö vaikuta niihin?

Kun ihminen varautuu ja koskettaa esim. autoa, hän saa melko tunnettavan iskun, se jopa tekee kipeää sormessa, jossa on paljon tuntohermoja. Mitä tässä tilanteessa tapahtuu? Hermot eivät ilmeisesti vaurioidu, koska ne antavat uuden tuntemuksen jos saman tekee heti toisen kerran.

Vähän kommentoin tuota kertomaasi.

”Synapsissa ei ole jännite-eroa, siinä ei liiku sähkövirtaa, siinä ei ole impedanssia, sillä ei ole mitään ominaistaajuutta. Kyse ei ole sellaisesta sähköisestä ilmiöstä kuin sähköjohtimissa ja kytkimissä.”

Mitä olen lukenut, esim. BioMagin sivuilta, niin aistimuksen voimakkuus riippuu siitä kuinka nopeasti näitä hermoimpulsseja tulee. Mitä enemmän sekunnissa, sitä voimakkaampi viesti. Tällä on ymmärtääkseni rajataajuutena 10 – 100 Hz eli impulsseja voi tulla 10 – 100 ms:n välein. Jos niitä tulee hitaammin, niihin ei paljon reagoida ja jos niitä tulee yli sata sekunnissa, niitä ei huomioida.

Tuo tiedonvälitys synapsien kautta on alue, johon en ole puuttunut, ainoastaan niihin synapseihin, jotka vastaanottavat ulkoisia ärsykkeitä. Katsoin miten se tieto liikkuu noissa hermoradoissa ja kyllä siellä näytti sähkövaraukset, ionit, olevan toiminnassa, samalla tavalla kuin muissakin sähköisissä systeemeissä. Siellä näytti olevan jopa portteja eli osia joilla tietokoneet toimivat. Ioneja päästetään tai ei päästetä eteenpäin. Ilmeisesti hitaampaa liikenteeseen oli sitten kemiallisia aineitakin käytössä.

” Signaalin kulku hermosäikeessä ei ole elektronien liikettä, vaan kyseessä on depolarisaatioaalto, joka kulkee alkuun päästessään kuten vaikkapa jalkapallokatsomon aaltoliike. Depolarisaatiossa positiiviset ja negatiiviset ionit siirtyvät hermosolun kalvon läpi paikallisesti ja palaavat sitten aktiivisen ionipumpun ansiosta takaisin.”

Väittävät tuolla wikipediassa että viesti perustuu potentiaalieroon, joko sähköiseen (ionit, kulkevat suuremmasta varauksesta pienempään) tai kemialliseen (kulkevat suuremmasta konsentraatiosta pienempään). Voisit käydä korjaamassa jos se ei pidä paikkansa.


” Kyse on "kaikki tai ei mitään" tapahtumasta.”

Tarkoitat kai sanoa että mitä tiheämpään sitä välittäjäainetta vapautuu, sen nopeammin esim. käsi nousee. Yhdellä vapautumisella saadaan yksi askel aikaiseksi.


”Ulkoinen, yleinen sähköarsytys aiheuttaisi kaikkien hermosäikeiden aktivoitumisen samalla tavalla.”

Sähköyliherkkyydessä vaikuttaa olevan joku ylimääräinen aine, esim. raskasmetallit. Ulkoiset varauksenkuljettajat osuvat vain ihokarvoihin ja iholle, ei sen syvemmälle. Sykkivä RF ei myöskään kulje paljon ihon pintaa syvemmälle. Eli ärsytys tulee jostakin suunnasta ja on ilmeisesti paikallinen, esim. selän yläosa. Esim. ihokarva kerää varauksen kuljettajia. Jos ajattelet sadetta metsässä, ei kaikki kohdat maanpinnassa saa samaan aikaan sadetta, vaan pisaroita tipahtelee sinne tänne, osa jää puihin. Varauksenkuljettajat voivat toimia samalla tavalla, vain osa pääsee aistinsoluihin. Sähköyliherkkien teksteissä kerrotaan, että se aiheuttaa kihelmöintiä, jopa kipua. Eikö tämä ole juuri sitä, mitä tapahtuu jos varauksenkuljettajia tulee kehoa kohden ympäröivän sähkökentän vuoksi?


”Hermosoluilla ei ole mitään tiettyä ominaistaajuutta, vaan niiden aktiviteetti riippuu ympäröivien hermosolujen interaktioista ja lisäksi hermosolujen biokemiallisesta ympäristöstä”

Eikös nämä dentriitit ole semmoisia, että aktivointipotentiaalin ylittyessä, ne laittavat portin kiinni, jotta aktivoinnista saadaan pulssimaista. Se tapahtuu kemiallisesti eli natrium kanava sulkeutuu ja jännite ei voi tuottaa heti uutta pulssia. Tämä kestää kymmenisen millisekuntia, jonka jälkeen uusi pulssi voi lähteä jos tulo on aktiivinen.


”Yleinen ulkoinen ärsytys ei pysty valikoimaan vain tietyn tyyppisiä signaaleja ja lisäksi suuri osa hermojen signaaleista on inhiboivia, ei aktivoivia.”

Eikö sähkövaraus vaikuta vain niihin vastaanottimiin eli aistinsoluihin, jotka ovat ihon pinnassa. Onko vaikutus mekaaninen vai sähköinen, pitäisi saada selville. Ihokarvahan taipuu varautuessaan, joka voi aikaansaada viestejä. Kun tukka nousee pystyyn, sen tuntee kyllä jokainen. Vai sukeltaako varaus suoraan aistinsoluun ja aikaansaa impulssin.

Lue lisää

Mitäpä jos etsisit käsiisi jonkun ihmisen fysiologiaa käsittelevän perusteoksen. Olet niin kaukana ulkona kartalta tässä asiassa. Esimerkiksi synapseja ei ole ihon pinnalla, vaan keskushermostossa (aivot, selkäydin) ja autonomisen hermoston ganglioissa. Sinun on ihan oikeasti turha spekuloida mitään lennokkaita sähköjuttuja ilman tietoa siitä, mihin yrität juttujasi soveltaa.

kuuma nakki kirjoitti:

>Kun laittaa sormen sata-asteiseen veteen, niin nopeammin se viesti tulee kuin 50 asteisesta, vaikka kummastakin ihminen vetää sormensa pois.

Tämä on tutkittu. Signaali ei aina mene aivoihin saakka kun jo vetää sormen pois vedestä. Kun signaali on tarpeeksi "raju", niin reaktiopäätös tulee jo siellä selkäytimessä?

Tai sitten 50-asteisen veden aiheuttama vaurio tapahtuu hitaammin ja siksi viestit lähtee myöhemmin. Kuten sanottua, osa aistimista on vähän syvemmällä ihossa ja se kuumuus ei sinne aivan heti ehdi, jos vesi on vain 50-asteista.

Lue lisää

Looginen selitys, pitää varmaan paikkansa. Tuo on varmaan yksi syys sille, miksi niitä portteja on näissä hermoradoissa. Jos tulee nopealla vauhdilla viestiä, niin se ohjataan lähimpään päätöksetekopaikkaan. Tai sitten selitys onkin turhan arkinen. Kun eliöt ovat kehittyneet, niin ensimmäisillähän ei ollut neuroverkkoa päässä, ainostaan selkäytimessä, kuten vieläkin osalla eläimistä. Ehkä sormen palamisen estää aina selkäydin ja aivot saavat tiedon siitä ikäänkuin jälkijunassa.

Ei sinullakaan ole tarkempaa tietoa näistä aistisoluista? Katselin netistä enkä sieltä löytänyt mitään kovin syvällistä tietoa asiasta. Kun löytäisi niistä kansatajuisesti kerrottua tietoa (edes kiinaksi), niin olisi paljon helpompi miettiä mitä siellä tulokohdassa oikein tapahtuu.

Helmiä sioille kirjoitti:

Mitäpä jos etsisit käsiisi jonkun ihmisen fysiologiaa käsittelevän perusteoksen. Olet niin kaukana ulkona kartalta tässä asiassa. Esimerkiksi synapseja ei ole ihon pinnalla, vaan keskushermostossa (aivot, selkäydin) ja autonomisen hermoston ganglioissa. Sinun on ihan oikeasti turha spekuloida mitään lennokkaita sähköjuttuja ilman tietoa siitä, mihin yrität juttujasi soveltaa.

Lue lisää

Jostakin luin että aistit perustuvat samoihin synapsehin jotka siirtävät tietoa hermoverkossa, niiden vastaanottopuoli on vain jotenkin erikoistunut vastaanottamaan. Pikaisesti katselin kyllä netistä miten ne mahdollisesti toimivat, mutta nopealla etsiskelyllä en löytänyt yksityiskohtaisempaa tietoa.

Kun kerran tiedät että olen ulkona, niin mikä estää sinua kertomasta minulle ja muille muutamalla lauseella miten ihminen aistii ulkomaailmaa? Jollakin tavalla ihon pinnalla olevan osan täytyy kertoa hermoverkostoon ja sitä kautta meidän neuroverkollemme mitä ulkomaailmassa tapahtuu. Toistaiseksi olen kuvitellut että se osa olisi dendriitti. Jos se on joku muu, voinet valistaa.

Kerro tosiaan yksityiskohdat, miksi kutsutaan sitä osaa (löytää paremmin netistä), joka muuttaa ulkomaailman ärsykkeen hermoston ymmärtämään muotoon. Miten se toimii, onko se kemiallinen vai sähköinen prosessi ja miten se tarkasti ottaen toimii ja miten ionit tai elektronit vaikuttavat siihen?

Jos tähän saakka kertomissani asioissa joku ei pidä paikkansa, kerro rohkeasti mitä olen sanonut väärin ja miten se oikeasti on. Tuossa toteat että synapseja ei ole kuin keskushermostossa ja ganglioissa, joten voinet kertoa mitä sitten on aistimassa ja miten se tieto siirtyy keskushermostoon.

allergiasahko kirjoitti:

Jostakin luin että aistit perustuvat samoihin synapsehin jotka siirtävät tietoa hermoverkossa, niiden vastaanottopuoli on vain jotenkin erikoistunut vastaanottamaan. Pikaisesti katselin kyllä netistä miten ne mahdollisesti toimivat, mutta nopealla etsiskelyllä en löytänyt yksityiskohtaisempaa tietoa.

Kun kerran tiedät että olen ulkona, niin mikä estää sinua kertomasta minulle ja muille muutamalla lauseella miten ihminen aistii ulkomaailmaa? Jollakin tavalla ihon pinnalla olevan osan täytyy kertoa hermoverkostoon ja sitä kautta meidän neuroverkollemme mitä ulkomaailmassa tapahtuu. Toistaiseksi olen kuvitellut että se osa olisi dendriitti. Jos se on joku muu, voinet valistaa.

Kerro tosiaan yksityiskohdat, miksi kutsutaan sitä osaa (löytää paremmin netistä), joka muuttaa ulkomaailman ärsykkeen hermoston ymmärtämään muotoon. Miten se toimii, onko se kemiallinen vai sähköinen prosessi ja miten se tarkasti ottaen toimii ja miten ionit tai elektronit vaikuttavat siihen?

Jos tähän saakka kertomissani asioissa joku ei pidä paikkansa, kerro rohkeasti mitä olen sanonut väärin ja miten se oikeasti on. Tuossa toteat että synapseja ei ole kuin keskushermostossa ja ganglioissa, joten voinet kertoa mitä sitten on aistimassa ja miten se tieto siirtyy keskushermostoon.

Lue lisää

Tietylaisia aistimuksia vastaa tietynlainen asitinelin. (Esim tuntoelimiä ovat kuuma, kylmä, paine, värähtely, kipu )
Aistinsolut muuttavat niihin kohdistuvat ärsykkeet ulkokalvojensa jänniteheilahduksiksi. Aistinsoluissa on proteiinimolekyylejä, joiden ominaisuudet muuttuvat kun niihin kohdistuu tietynlainen fysikaalinen tai kemiallinen (mm. maku) ärsyke. Esim ihon tuntoaistinsoluilla on oma aksoni (viejähaarake, kun dendriini on tuojahaarake), jossa reseptoripotentiaali ( muutama kymmenen mV) ärsytyskynnyksen ylittäessään laukaisee aktiopotentiaalin, yhden tai kokonaisen ryöpyn.

Helmiä sioille kirjoitti:

Mitäpä jos etsisit käsiisi jonkun ihmisen fysiologiaa käsittelevän perusteoksen. Olet niin kaukana ulkona kartalta tässä asiassa. Esimerkiksi synapseja ei ole ihon pinnalla, vaan keskushermostossa (aivot, selkäydin) ja autonomisen hermoston ganglioissa. Sinun on ihan oikeasti turha spekuloida mitään lennokkaita sähköjuttuja ilman tietoa siitä, mihin yrität juttujasi soveltaa.

Lue lisää

Aikansa kun surfaili niin selvisihän se miten aistit toimivat. Suurimmassa osassa on se dendriitti, joka toimii vastaanottimena. Ne ovat erikoistuneet aistimaan painetta, lämpöä tai muutamaa muuta suuretta. Suurimmassa osassa on hyvin yksinkertainen toimintaperiaate. Kun aistitaan esim. painetta, niin yksinkertaisesti iholla oleva paine puristaa ioneita etuasteeseen, jännite nousee ja ylittää solukalvon muodostaman lepojännitteen ja dendriitti lähettää viestin eteenpäin.

Sähkökentällä on siis suuri merkitys, sillä sähkökenttähän lähettää ioneja. Normaalisti ne menevät kummallekin puolelle, eikä dendriittissä synny jännite-eroa tavallisilla ihmisillä. Raskasmetallit näyttävät synnyttävän eroa. Nämä ovat siitä hauskoja, että niihin mahtuu varausta aika paljon. On siis mahdollista, että ioni suuntaakin raskasmetalliin eikä osu dendriitin toiselle puolelle tasapainottamaan ja sinne syntyy jännite-ero.

RF-signaali vaikuttaa myös metalliin, se varaa ja purkaa sitä. Nyt meillä on valmis mekanismi, jolla saamme dentriitin aktivoitumaan voimakkaassa sähkökentässä, jossa on myös sykkivää RF-säteilyä.

Eiköhän se ole siinä, asia on selvitetty ja voidaan todeta että sähköyliherkkyys aiheutuu sykkivästä RF-säteilystä, voimakkaasta sähkökentästä sekä elimistössä olevista raskasmetalleista.

Kun nyt tiedämme syntytavan, voidaan sähköyliherkkyyden oireetkin poistaa helposti. Valmistamme alusasut, jotka estävät sähkökentän vaikutuksen dentriitteihin. Sen jälkeen sähköyliherkät voivat käyttää kännykkää ja muita sähkölaitteita kuten muutkin henkilöt.

Nyt sitten toivoisin että mahdollisimman moni sähköyliherkkä vastaisi kysymyksiin, jotka olen esittänyt toisessa keskustelussa (http://keskustelu.suomi24.fi/node/9034157). Jos ei halua vastata tuonne keskusteluun, kannattaa kirjoittaa suoraan sähköpostiin ([email protected]).

Lue enemmin kirjoitti:

Tietylaisia aistimuksia vastaa tietynlainen asitinelin. (Esim tuntoelimiä ovat kuuma, kylmä, paine, värähtely, kipu )
Aistinsolut muuttavat niihin kohdistuvat ärsykkeet ulkokalvojensa jänniteheilahduksiksi. Aistinsoluissa on proteiinimolekyylejä, joiden ominaisuudet muuttuvat kun niihin kohdistuu tietynlainen fysikaalinen tai kemiallinen (mm. maku) ärsyke. Esim ihon tuntoaistinsoluilla on oma aksoni (viejähaarake, kun dendriini on tuojahaarake), jossa reseptoripotentiaali ( muutama kymmenen mV) ärsytyskynnyksen ylittäessään laukaisee aktiopotentiaalin, yhden tai kokonaisen ryöpyn.

Lue lisää

Kun surfailin, niin lopulta selvisi rakenne. Itse asiassa olin koko ajan jäljillä, mutta nyt löysin varmistuksen asialla ja yhden sellaisen tiedon, joka todisti sen, että teoriani todellakin on mahdollinen koskien sähköyliherkkyyttä. Löydät sen tuolta "Selvisihän se lopulta".

Ratkaiseva löytö oli se, että impulssi aikaansaadaan päästämällä ioneja tälle reseptorille. Se tarvitsee 3 pC:n verran niitä toimiakseen. Staattinen sähköhän on pääasiassa myös ioneja (vain pieni osa elektronien liikettä), joten syy-yhteys löytyi.

Kun niitä tulee staattisesta ulkopuolisesta varauksesta, niin tietenkin niitä menee tasapuolisesti molemmille puolille tämän reseptorin solukalvoa, eikä tavallisilla ihmisillä tule oireita. Mutta jos elimistössä ja myös näissä vastaanottosoluissa on raskasmetalleja, niin ne voivat vääristää tilanteen, siepatessaan mielellään ioneja. Siitä tulee vain yksi impulssi, joten se ei vielä haittaisi. Mutta kun niihin samoihin osiin sitten indusoituu RF-kenttää, niin sykkivä kenttä lähettää impulsseja aksonin kautta jatkuvasti.

allergiasahko kirjoitti:

Aikansa kun surfaili niin selvisihän se miten aistit toimivat. Suurimmassa osassa on se dendriitti, joka toimii vastaanottimena. Ne ovat erikoistuneet aistimaan painetta, lämpöä tai muutamaa muuta suuretta. Suurimmassa osassa on hyvin yksinkertainen toimintaperiaate. Kun aistitaan esim. painetta, niin yksinkertaisesti iholla oleva paine puristaa ioneita etuasteeseen, jännite nousee ja ylittää solukalvon muodostaman lepojännitteen ja dendriitti lähettää viestin eteenpäin.

Sähkökentällä on siis suuri merkitys, sillä sähkökenttähän lähettää ioneja. Normaalisti ne menevät kummallekin puolelle, eikä dendriittissä synny jännite-eroa tavallisilla ihmisillä. Raskasmetallit näyttävät synnyttävän eroa. Nämä ovat siitä hauskoja, että niihin mahtuu varausta aika paljon. On siis mahdollista, että ioni suuntaakin raskasmetalliin eikä osu dendriitin toiselle puolelle tasapainottamaan ja sinne syntyy jännite-ero.

RF-signaali vaikuttaa myös metalliin, se varaa ja purkaa sitä. Nyt meillä on valmis mekanismi, jolla saamme dentriitin aktivoitumaan voimakkaassa sähkökentässä, jossa on myös sykkivää RF-säteilyä.

Eiköhän se ole siinä, asia on selvitetty ja voidaan todeta että sähköyliherkkyys aiheutuu sykkivästä RF-säteilystä, voimakkaasta sähkökentästä sekä elimistössä olevista raskasmetalleista.

Kun nyt tiedämme syntytavan, voidaan sähköyliherkkyyden oireetkin poistaa helposti. Valmistamme alusasut, jotka estävät sähkökentän vaikutuksen dentriitteihin. Sen jälkeen sähköyliherkät voivat käyttää kännykkää ja muita sähkölaitteita kuten muutkin henkilöt.

Nyt sitten toivoisin että mahdollisimman moni sähköyliherkkä vastaisi kysymyksiin, jotka olen esittänyt toisessa keskustelussa (http://keskustelu.suomi24.fi/node/9034157). Jos ei halua vastata tuonne keskusteluun, kannattaa kirjoittaa suoraan sähköpostiin ([email protected]).

Lue lisää

PELLE????
"Eiköhän se ole siinä, asia on selvitetty ja voidaan todeta että sähköyliherkkyys aiheutuu sykkivästä RF-säteilystä, voimakkaasta sähkökentästä sekä elimistössä olevista raskasmetalleista. "

Toi oli varmaan tarkoitettu vitsiksi. Et oo osottanu mitään raskametallipitoisuuksien nousua. Et ionitason nousua. RF-kentän vaikutus perustuu mielikuvitukseen. Ei toi mitään oo selvitetty, tajuut kai ittekin.
Jos tutkimuksen teko olis noin helppoo niin kaikki olis tohtoreita. Taidat olla vähän Napoleonkompleksin vallassa.

Sähköyliherkkyys aiheutuu korvien välistä. Se on moneen kertaan tutkittu.

allergiasahko kirjoitti:

Looginen selitys, pitää varmaan paikkansa. Tuo on varmaan yksi syys sille, miksi niitä portteja on näissä hermoradoissa. Jos tulee nopealla vauhdilla viestiä, niin se ohjataan lähimpään päätöksetekopaikkaan. Tai sitten selitys onkin turhan arkinen. Kun eliöt ovat kehittyneet, niin ensimmäisillähän ei ollut neuroverkkoa päässä, ainostaan selkäytimessä, kuten vieläkin osalla eläimistä. Ehkä sormen palamisen estää aina selkäydin ja aivot saavat tiedon siitä ikäänkuin jälkijunassa.

Ei sinullakaan ole tarkempaa tietoa näistä aistisoluista? Katselin netistä enkä sieltä löytänyt mitään kovin syvällistä tietoa asiasta. Kun löytäisi niistä kansatajuisesti kerrottua tietoa (edes kiinaksi), niin olisi paljon helpompi miettiä mitä siellä tulokohdassa oikein tapahtuu.

Lue lisää

>Jos tulee nopealla vauhdilla viestiä, niin se ohjataan lähimpään päätöksetekopaikkaan.

Itse en pidä sitä "päätöksentekona" vaan suorana seurauksena. Reaktioksikin kutsutaan. Ei siinä valintoja tehdä vaan on suora syy - seuraus tapahtuma. Kun tarpeeksi laajalta alueelta tulee yhtaikaa signaaleja, etenkin syvemmällä ihossa olevilta alueilta, niin se "viestienergia" riittää aikaansaamaan reaktion (eli lihasten motoriikkaa ohjaavia viestejä takaisin) jo ennen kuin vaurio- ja kipuviestit kulkeutuvat aivoihin. Sielläkään ei sinänsä päätöstä tehdä vaan sielläkin on se syy - seuraus ketju.

Enempää tietoa en omaa aiheesta. On erilaisia aistinsoluja eri syvyydellä. Toiset reagoivat paineelle, toiset kuumalle, toiset kylmälle, toiset jollekin muulle ja jotkut ehkä useammallekin ärsykkeelle. Erilaisten reseptoreiden yhteensä lähettämät signaalit antavat tietoa keskushermostolle ja se reagoi niihin rakenteensa mukaisesti. Signaaleja tulee miljardeja ja kaikilla on eri merkitys. Reaktio on niiden summa.

kuuma nakki kirjoitti:

>Jos tulee nopealla vauhdilla viestiä, niin se ohjataan lähimpään päätöksetekopaikkaan.

Itse en pidä sitä "päätöksentekona" vaan suorana seurauksena. Reaktioksikin kutsutaan. Ei siinä valintoja tehdä vaan on suora syy - seuraus tapahtuma. Kun tarpeeksi laajalta alueelta tulee yhtaikaa signaaleja, etenkin syvemmällä ihossa olevilta alueilta, niin se "viestienergia" riittää aikaansaamaan reaktion (eli lihasten motoriikkaa ohjaavia viestejä takaisin) jo ennen kuin vaurio- ja kipuviestit kulkeutuvat aivoihin. Sielläkään ei sinänsä päätöstä tehdä vaan sielläkin on se syy - seuraus ketju.

Enempää tietoa en omaa aiheesta. On erilaisia aistinsoluja eri syvyydellä. Toiset reagoivat paineelle, toiset kuumalle, toiset kylmälle, toiset jollekin muulle ja jotkut ehkä useammallekin ärsykkeelle. Erilaisten reseptoreiden yhteensä lähettämät signaalit antavat tietoa keskushermostolle ja se reagoi niihin rakenteensa mukaisesti. Signaaleja tulee miljardeja ja kaikilla on eri merkitys. Reaktio on niiden summa.

Lue lisää

Aivan, niinhän minäkin tuon ensiajatuksen jälkeen totesin. Ensimmäiset hoitavat perusasiat. Kuten itsekin toteat, niin viestejä voi tulla miljardeja ja neuroverkko hoitaa tarvittavat toimet. Vaikka se näyttää suoraviivaiselta, sieltä löytyy yllättävän monimutkainen tietokone noinkin yksinkertaisen asian hoitamiseen.

allergiasahko kirjoitti:

Aivan, niinhän minäkin tuon ensiajatuksen jälkeen totesin. Ensimmäiset hoitavat perusasiat. Kuten itsekin toteat, niin viestejä voi tulla miljardeja ja neuroverkko hoitaa tarvittavat toimet. Vaikka se näyttää suoraviivaiselta, sieltä löytyy yllättävän monimutkainen tietokone noinkin yksinkertaisen asian hoitamiseen.

Lue lisää

>sieltä löytyy yllättävän monimutkainen tietokone noinkin yksinkertaisen asian hoitamiseen.

Ennemminkin sanoisin, että vaikka asia näyttää yksinkertaiselta, se ei sitä ole. Pienestäkin ärsykkeestä seuraa miljardeja signaaleja. Ne vain menevät läpi verkosta kuten ne on rakentuneet menemään. Lopputulos on sitten seuraus. Kulkee niitä signaaleja ilman ärsykkeitäkin.

Sen verkon koko ja signaalien määrä tekee siitä monimutkaisen. Ei niinkään sen toiminta.

Hölömö..... kirjoitti:

PELLE????
"Eiköhän se ole siinä, asia on selvitetty ja voidaan todeta että sähköyliherkkyys aiheutuu sykkivästä RF-säteilystä, voimakkaasta sähkökentästä sekä elimistössä olevista raskasmetalleista. "

Toi oli varmaan tarkoitettu vitsiksi. Et oo osottanu mitään raskametallipitoisuuksien nousua. Et ionitason nousua. RF-kentän vaikutus perustuu mielikuvitukseen. Ei toi mitään oo selvitetty, tajuut kai ittekin.
Jos tutkimuksen teko olis noin helppoo niin kaikki olis tohtoreita. Taidat olla vähän Napoleonkompleksin vallassa.

Sähköyliherkkyys aiheutuu korvien välistä. Se on moneen kertaan tutkittu.

Lue lisää

Et ole tainnut seurata keskustelua. Olen esittänyt kysymyksen, miksi sähköyliherkkyystutkimuksissa käytetään RF-signaalia, joka on erilainen kuin normaalin kännykän lähettämä signaali. Tästä seuraa tietenkin kysymys, voisiko sillä olla jotain merkitystä tutkimustulokseen.

Tämä johti siihen, että voidaksemme epäillä eri tulosta, olisi hyvä tietää mitä tapahtuu ihmisen aistien vastaanottimissa kun siihen vaikuttaa RF-säteily. Miten se vastaanotin rakentuu (viisaat sanovat sitä reseptoriksi).

Keskustelun ansiosta saimme selville, että tämä vastaanotin koostuu kemiallisista säiliöistä, jotka sisältävät Kalsium tai Natrium ioneita. Kun niitä päästetään tunnistuksen mukaisesti (esim. iho painuu, ioneita pusertuu kalvon läpi) dentriitissä vastaanottimen kalvolle, syntyy jännite-ero, joka laukaisee impulssin.

Tärkeää oli siis löytää tieto, että viestit saavat alkunsa jännite-erosta, joka syntyy ioneista. Loppu on sitten päätelmää, jonka perusteella voitiin tulla siihen tulokseen, että sähköyliherkkyyttä on tutkittu virheellisellä menetelmillä ja olisi syytä muuttaa tutkimusmenetelmät paremmiksi, jossa huomioitaisiin sykkivä RF-säteily sekä voimakas sähkökenttä. Ne molemmat sisältävät samoja ioneja, joiden mukaan dentriitit lähettävät viestejä aivoille.

Raskasmetallien osuus on teoreettinen päätelmä. Useimmat sähköyliherkkyydestä kärsivät ovat kertoneet, että heistä mitatut raskasmetallipitoisuutensa ovat keskimääristä korkeammat. Koska raskasmetalleilla on mahdollisuus "syödä" ioneja ja näin aiheuttaa epätasapainoa vastaanottimiin, niin voidaan katsoa sen olevan mahdollista. Muutahan meidän ei tässä vaiheessa tarvitse tietääkään. Asia selviää kun saadaan aikaan sähköyliherkkyystutkimus, jossa sykkivä kenttä ja voimakas sähkökenttä huomioidaan mittauksissa. Jos sama asia ei aiheuta oireita henkilöillä, joiden raskasmetallipitoisuus ei ole noussut, niin voidaan vahvasti epäillä raskasmetallien vaikuttavan jotenkin asiaan.

Se on sitten viisaiden tohtoreiden asia tutkia (jos sitä halutaan) mikä on se mekanismi millä raskasmetallit tämän erilaisen tilanteen fysikaalisesti tai kemiallisesti aiheuttavat. Sähköyliherkän kannalta uusi tutkimus saattaa osoittaa heidän oireensa todellisiksi sähköstä aiheutuviksi. Ja samalla se varmistaa myös sen, että oireet voidaan poistaa.

Jos olet erimieltä jostakin, niin kerro ihmeessä, tutkitaan kertomaasi asiaa. Onhan täällä keskustelussa varmaan paljonkin lukeneita henkilöitä, jotka kertovat miten asiat ovat.

"Sähköyliherkkyys aiheutuu korvien välistä. Se on moneen kertaan tutkittu. "

Tarkoitat varmaan tutkijoiden korvien välistä. Muistatko ne keisarin uudet vaatteet. Hullunahan sitä olisi pidetty jos joku olisi epäillyt ettei keisarilla ole vaatteita. Sinulla näyttää olevan sama asia, kun sähköallergiaa on tutkittu (väärillä menetelmillä) satoja kertoja ja aina on saatu negatiivinen tulos, pidät tulosta silloin oikeana.

Luuletko että kun tutkii väärin sata kertaa niin tulos muuttuu määrän ansiosta oikeaksi? Jos olet eri mieltä väitteestäni, niin kertoisitko miksi tutkimuksissa poistetaan RF-signaalistasykkivyys väliltä 10 - 100 Hz ? Tarkoituksella vai tietämättömyyttä? Ja miksi sähkökenttää ei ole lainkaan ilmoitettu eikä huomioitu?

Minulla ei ole sähköallergiaa enkä tunne yhtään henkilöä, joka väittäisi sairastavansa sähköallergiaa. Syy mielenkiintooni asiaa kohtaan on päivänselvästi väärät mittausmenetelmät, että sähköä jonkinverran tuntevana halusin kertoa asiasta muillekin.

Kuten olen kertonut, saattaahan se syy löytyä kaikilta korvien välistä. Mutta on se hullua jos siihen tulokseen tullaan väärien mittausmenetelmien avulla.

kuuma nakki kirjoitti:

>sieltä löytyy yllättävän monimutkainen tietokone noinkin yksinkertaisen asian hoitamiseen.

Ennemminkin sanoisin, että vaikka asia näyttää yksinkertaiselta, se ei sitä ole. Pienestäkin ärsykkeestä seuraa miljardeja signaaleja. Ne vain menevät läpi verkosta kuten ne on rakentuneet menemään. Lopputulos on sitten seuraus. Kulkee niitä signaaleja ilman ärsykkeitäkin.

Sen verkon koko ja signaalien määrä tekee siitä monimutkaisen. Ei niinkään sen toiminta.

Lue lisää

Niin, aikojen kuluessa ne ovat jääneet henkiin joiden rakenne on ollut paras kulloiseenkin tilanteeseen. Nämä primitiiviset hermojärjestelmät ovat osoittautuneet parhaimmaksi tavaksi säilyä hengissä ja ovat edelleen pohjana meidänkin elimistössämme.

Olivat jossakin tutkineet, että eliöiden tietokoneen ohjelmisto rakentuu juuri päinvastoin kuin meidän kehittämämme järjestelmät, kuten Linux. Paljon itsenäisiä paloja, jotka ovat valikoituneet suorittamaan vain yhtä tehtävää.

allergiasahko kirjoitti:

Niin, aikojen kuluessa ne ovat jääneet henkiin joiden rakenne on ollut paras kulloiseenkin tilanteeseen. Nämä primitiiviset hermojärjestelmät ovat osoittautuneet parhaimmaksi tavaksi säilyä hengissä ja ovat edelleen pohjana meidänkin elimistössämme.

Olivat jossakin tutkineet, että eliöiden tietokoneen ohjelmisto rakentuu juuri päinvastoin kuin meidän kehittämämme järjestelmät, kuten Linux. Paljon itsenäisiä paloja, jotka ovat valikoituneet suorittamaan vain yhtä tehtävää.

Lue lisää

>Paljon itsenäisiä paloja, jotka ovat valikoituneet suorittamaan vain yhtä tehtävää.

Totta. Sitä neuroniverkkoa kun ei ole kukaan kehittänyt siten, että sen palojen toimintoja voisi yhdistää tavalla, johon sitä ei ole "suunniteltu". Se on kehittynyt vähitellen käsittelemään yksittäistä signaalia joidenkin toisten (lähellä kulkevan) signaalin vaikutuksessa.

Pohjimmillaan tietokoneet toimivat kuitenkin periaatteessa samoin. Ihminen on vain kehittänyt siihen väliin malleja, joilla hallita bittejä ohjelmointikielten avulla, ja niitä eri lohkoja. Aivot vastaanottavat ja käsittelevät yhtaikaa miljardeja signaaleja. Tietokone käsittelee vain sen 16, 32 tai 64 signaalia (bittiä) kerrallaan prosesssorista riippuen. Siinä se merkittävin ero on. Siksi ihmisen kehittämä tietokone on helpommin hallittavissa, koska sen vastaanottama signaalimäärä on vähäinen ja siten "ymmärrettävissä".

allergiasahko kirjoitti:

Et ole tainnut seurata keskustelua. Olen esittänyt kysymyksen, miksi sähköyliherkkyystutkimuksissa käytetään RF-signaalia, joka on erilainen kuin normaalin kännykän lähettämä signaali. Tästä seuraa tietenkin kysymys, voisiko sillä olla jotain merkitystä tutkimustulokseen.

Tämä johti siihen, että voidaksemme epäillä eri tulosta, olisi hyvä tietää mitä tapahtuu ihmisen aistien vastaanottimissa kun siihen vaikuttaa RF-säteily. Miten se vastaanotin rakentuu (viisaat sanovat sitä reseptoriksi).

Keskustelun ansiosta saimme selville, että tämä vastaanotin koostuu kemiallisista säiliöistä, jotka sisältävät Kalsium tai Natrium ioneita. Kun niitä päästetään tunnistuksen mukaisesti (esim. iho painuu, ioneita pusertuu kalvon läpi) dentriitissä vastaanottimen kalvolle, syntyy jännite-ero, joka laukaisee impulssin.

Tärkeää oli siis löytää tieto, että viestit saavat alkunsa jännite-erosta, joka syntyy ioneista. Loppu on sitten päätelmää, jonka perusteella voitiin tulla siihen tulokseen, että sähköyliherkkyyttä on tutkittu virheellisellä menetelmillä ja olisi syytä muuttaa tutkimusmenetelmät paremmiksi, jossa huomioitaisiin sykkivä RF-säteily sekä voimakas sähkökenttä. Ne molemmat sisältävät samoja ioneja, joiden mukaan dentriitit lähettävät viestejä aivoille.

Raskasmetallien osuus on teoreettinen päätelmä. Useimmat sähköyliherkkyydestä kärsivät ovat kertoneet, että heistä mitatut raskasmetallipitoisuutensa ovat keskimääristä korkeammat. Koska raskasmetalleilla on mahdollisuus "syödä" ioneja ja näin aiheuttaa epätasapainoa vastaanottimiin, niin voidaan katsoa sen olevan mahdollista. Muutahan meidän ei tässä vaiheessa tarvitse tietääkään. Asia selviää kun saadaan aikaan sähköyliherkkyystutkimus, jossa sykkivä kenttä ja voimakas sähkökenttä huomioidaan mittauksissa. Jos sama asia ei aiheuta oireita henkilöillä, joiden raskasmetallipitoisuus ei ole noussut, niin voidaan vahvasti epäillä raskasmetallien vaikuttavan jotenkin asiaan.

Se on sitten viisaiden tohtoreiden asia tutkia (jos sitä halutaan) mikä on se mekanismi millä raskasmetallit tämän erilaisen tilanteen fysikaalisesti tai kemiallisesti aiheuttavat. Sähköyliherkän kannalta uusi tutkimus saattaa osoittaa heidän oireensa todellisiksi sähköstä aiheutuviksi. Ja samalla se varmistaa myös sen, että oireet voidaan poistaa.

Jos olet erimieltä jostakin, niin kerro ihmeessä, tutkitaan kertomaasi asiaa. Onhan täällä keskustelussa varmaan paljonkin lukeneita henkilöitä, jotka kertovat miten asiat ovat.

"Sähköyliherkkyys aiheutuu korvien välistä. Se on moneen kertaan tutkittu. "

Tarkoitat varmaan tutkijoiden korvien välistä. Muistatko ne keisarin uudet vaatteet. Hullunahan sitä olisi pidetty jos joku olisi epäillyt ettei keisarilla ole vaatteita. Sinulla näyttää olevan sama asia, kun sähköallergiaa on tutkittu (väärillä menetelmillä) satoja kertoja ja aina on saatu negatiivinen tulos, pidät tulosta silloin oikeana.

Luuletko että kun tutkii väärin sata kertaa niin tulos muuttuu määrän ansiosta oikeaksi? Jos olet eri mieltä väitteestäni, niin kertoisitko miksi tutkimuksissa poistetaan RF-signaalistasykkivyys väliltä 10 - 100 Hz ? Tarkoituksella vai tietämättömyyttä? Ja miksi sähkökenttää ei ole lainkaan ilmoitettu eikä huomioitu?

Minulla ei ole sähköallergiaa enkä tunne yhtään henkilöä, joka väittäisi sairastavansa sähköallergiaa. Syy mielenkiintooni asiaa kohtaan on päivänselvästi väärät mittausmenetelmät, että sähköä jonkinverran tuntevana halusin kertoa asiasta muillekin.

Kuten olen kertonut, saattaahan se syy löytyä kaikilta korvien välistä. Mutta on se hullua jos siihen tulokseen tullaan väärien mittausmenetelmien avulla.

Lue lisää

Tutkimuksissa eivät tutkittavat kuitenkaan ole reagoineet kännykkään, TV:hen, radioon tms., jos eivät tienneet sellaisen olevan päällä. Näin ainakin skeptikot antavat ymmärtää.

kuuma nakki kirjoitti:

Tutkimuksissa eivät tutkittavat kuitenkaan ole reagoineet kännykkään, TV:hen, radioon tms., jos eivät tienneet sellaisen olevan päällä. Näin ainakin skeptikot antavat ymmärtää.

Lue lisää

Näinhän ne väittävät. Mutta jos sinä olisit tutkittava ja sinun pitäisi tunnistaa jotakin heikkoa asiaa, vaikka nyt onko mehussa vanilliinia vai ei. Mehua olisi keltaista ja punaista. Sinulle kerrotaan että vanilliinia on sekoitettu vain punaisiin mehuihin.

Sitten sinä alat maistelemaan niitä mehuja. Aikasi maisteltuasi et oikein havaitse vanilliinin makua. Kun ne mehut ovat kuitenkin vähän eri makuisia, niin sitten laitat arvaamalla että ehkä jossakin vähän maistui vanilliini, vaikka siinä joka oli vähän vaaleampaa.

Tutkijoilla kyllä oli vanilliinia, mutta sitä ei koskaan sekoitettu kumpaankaan mehuun, vaikka ohjeet niin ohjeistivat, kukaan ei viitsinyt sitä hakea kun se purkki oli unohtunut kaupungin toisella laidalla olevaan toimistoon. Eihän sähköyliherkkyystutkimuksissakaan päästetty sitä sykkivää RF-säteilyä tutkittaviin, eikä myöskään voimakasta sähkökenttää.

Sitten skeptikot tulivat siihen tulokseen, että sinä et kykene tunnistamaan mehussa olevaa vanilliinia oikein. Sinä olet siis psyykkisesti sairas.

Ei kai sen noin pitäisi mennä, eikö tutkimuksessa pitäisi olla samanlainen sykkivä RF-kenttä ja voimakas sähkökenttä, mikä on normaalissakin ympäristössä, jossa sähköyliherkät saavat oireita? Tutkitaan ensin oikeilla menetelmillä ja päätetään vasta sitten kuka on hullu ja kuka ei.

allergiasahko kirjoitti:

Näinhän ne väittävät. Mutta jos sinä olisit tutkittava ja sinun pitäisi tunnistaa jotakin heikkoa asiaa, vaikka nyt onko mehussa vanilliinia vai ei. Mehua olisi keltaista ja punaista. Sinulle kerrotaan että vanilliinia on sekoitettu vain punaisiin mehuihin.

Sitten sinä alat maistelemaan niitä mehuja. Aikasi maisteltuasi et oikein havaitse vanilliinin makua. Kun ne mehut ovat kuitenkin vähän eri makuisia, niin sitten laitat arvaamalla että ehkä jossakin vähän maistui vanilliini, vaikka siinä joka oli vähän vaaleampaa.

Tutkijoilla kyllä oli vanilliinia, mutta sitä ei koskaan sekoitettu kumpaankaan mehuun, vaikka ohjeet niin ohjeistivat, kukaan ei viitsinyt sitä hakea kun se purkki oli unohtunut kaupungin toisella laidalla olevaan toimistoon. Eihän sähköyliherkkyystutkimuksissakaan päästetty sitä sykkivää RF-säteilyä tutkittaviin, eikä myöskään voimakasta sähkökenttää.

Sitten skeptikot tulivat siihen tulokseen, että sinä et kykene tunnistamaan mehussa olevaa vanilliinia oikein. Sinä olet siis psyykkisesti sairas.

Ei kai sen noin pitäisi mennä, eikö tutkimuksessa pitäisi olla samanlainen sykkivä RF-kenttä ja voimakas sähkökenttä, mikä on normaalissakin ympäristössä, jossa sähköyliherkät saavat oireita? Tutkitaan ensin oikeilla menetelmillä ja päätetään vasta sitten kuka on hullu ja kuka ei.

Lue lisää

>Tutkitaan ensin oikeilla menetelmillä ja päätetään vasta sitten kuka on hullu ja kuka ei.

Suurin osa meistä on "hullu". Se on se placeboefekti. Keltainen mehu maistuu banaanilta ja punainen vadelmalta/kirsikalta, tai miksi kukin nyt sen mieltää, vaikka olisivat ihan samaa mehua. Ei se meistä hulluja silti tee.

kuuma nakki kirjoitti:

>Tutkitaan ensin oikeilla menetelmillä ja päätetään vasta sitten kuka on hullu ja kuka ei.

Suurin osa meistä on "hullu". Se on se placeboefekti. Keltainen mehu maistuu banaanilta ja punainen vadelmalta/kirsikalta, tai miksi kukin nyt sen mieltää, vaikka olisivat ihan samaa mehua. Ei se meistä hulluja silti tee.

Lue lisää

Mutta sähköyliherkistä taitaa tehdä. Nyt on mielenkiintoista seurata, miten tiedeyhteisö suhtautuu asiaan. Jatketaanko vääränlaisia tutkimuksia entiseen tapaan ja kun mitään ei löydy, todetaan sähköyliherkät jatkossakin hulluiksi.

Vai todetaanko että sattui pieni virhe alussa ja nyt pitää sitten varmistaa että sähkökentällä ja 10-100 Hz:n sykkivällä RF-kentällä, joka todellisessa ympäristössä esiintyy, ei ole mitään vaikutusta tutkimustuloksiin.

Jos näin tehdään, löytyykö asiantuntevia tutkijoita, jotka saavat aikaiseksi samanlaisen sähkökentän mitä normaaliympäristössä on ja osaavat tehdä kännykän näköisen kännykän, joka ei ole kännykkä.

allergiasahko kirjoitti:

Et ole tainnut seurata keskustelua. Olen esittänyt kysymyksen, miksi sähköyliherkkyystutkimuksissa käytetään RF-signaalia, joka on erilainen kuin normaalin kännykän lähettämä signaali. Tästä seuraa tietenkin kysymys, voisiko sillä olla jotain merkitystä tutkimustulokseen.

Tämä johti siihen, että voidaksemme epäillä eri tulosta, olisi hyvä tietää mitä tapahtuu ihmisen aistien vastaanottimissa kun siihen vaikuttaa RF-säteily. Miten se vastaanotin rakentuu (viisaat sanovat sitä reseptoriksi).

Keskustelun ansiosta saimme selville, että tämä vastaanotin koostuu kemiallisista säiliöistä, jotka sisältävät Kalsium tai Natrium ioneita. Kun niitä päästetään tunnistuksen mukaisesti (esim. iho painuu, ioneita pusertuu kalvon läpi) dentriitissä vastaanottimen kalvolle, syntyy jännite-ero, joka laukaisee impulssin.

Tärkeää oli siis löytää tieto, että viestit saavat alkunsa jännite-erosta, joka syntyy ioneista. Loppu on sitten päätelmää, jonka perusteella voitiin tulla siihen tulokseen, että sähköyliherkkyyttä on tutkittu virheellisellä menetelmillä ja olisi syytä muuttaa tutkimusmenetelmät paremmiksi, jossa huomioitaisiin sykkivä RF-säteily sekä voimakas sähkökenttä. Ne molemmat sisältävät samoja ioneja, joiden mukaan dentriitit lähettävät viestejä aivoille.

Raskasmetallien osuus on teoreettinen päätelmä. Useimmat sähköyliherkkyydestä kärsivät ovat kertoneet, että heistä mitatut raskasmetallipitoisuutensa ovat keskimääristä korkeammat. Koska raskasmetalleilla on mahdollisuus "syödä" ioneja ja näin aiheuttaa epätasapainoa vastaanottimiin, niin voidaan katsoa sen olevan mahdollista. Muutahan meidän ei tässä vaiheessa tarvitse tietääkään. Asia selviää kun saadaan aikaan sähköyliherkkyystutkimus, jossa sykkivä kenttä ja voimakas sähkökenttä huomioidaan mittauksissa. Jos sama asia ei aiheuta oireita henkilöillä, joiden raskasmetallipitoisuus ei ole noussut, niin voidaan vahvasti epäillä raskasmetallien vaikuttavan jotenkin asiaan.

Se on sitten viisaiden tohtoreiden asia tutkia (jos sitä halutaan) mikä on se mekanismi millä raskasmetallit tämän erilaisen tilanteen fysikaalisesti tai kemiallisesti aiheuttavat. Sähköyliherkän kannalta uusi tutkimus saattaa osoittaa heidän oireensa todellisiksi sähköstä aiheutuviksi. Ja samalla se varmistaa myös sen, että oireet voidaan poistaa.

Jos olet erimieltä jostakin, niin kerro ihmeessä, tutkitaan kertomaasi asiaa. Onhan täällä keskustelussa varmaan paljonkin lukeneita henkilöitä, jotka kertovat miten asiat ovat.

"Sähköyliherkkyys aiheutuu korvien välistä. Se on moneen kertaan tutkittu. "

Tarkoitat varmaan tutkijoiden korvien välistä. Muistatko ne keisarin uudet vaatteet. Hullunahan sitä olisi pidetty jos joku olisi epäillyt ettei keisarilla ole vaatteita. Sinulla näyttää olevan sama asia, kun sähköallergiaa on tutkittu (väärillä menetelmillä) satoja kertoja ja aina on saatu negatiivinen tulos, pidät tulosta silloin oikeana.

Luuletko että kun tutkii väärin sata kertaa niin tulos muuttuu määrän ansiosta oikeaksi? Jos olet eri mieltä väitteestäni, niin kertoisitko miksi tutkimuksissa poistetaan RF-signaalistasykkivyys väliltä 10 - 100 Hz ? Tarkoituksella vai tietämättömyyttä? Ja miksi sähkökenttää ei ole lainkaan ilmoitettu eikä huomioitu?

Minulla ei ole sähköallergiaa enkä tunne yhtään henkilöä, joka väittäisi sairastavansa sähköallergiaa. Syy mielenkiintooni asiaa kohtaan on päivänselvästi väärät mittausmenetelmät, että sähköä jonkinverran tuntevana halusin kertoa asiasta muillekin.

Kuten olen kertonut, saattaahan se syy löytyä kaikilta korvien välistä. Mutta on se hullua jos siihen tulokseen tullaan väärien mittausmenetelmien avulla.

Lue lisää

Kertovatko he sähkölle altistuttuaan paineen, kylmän, kuuman, kivun, värinän tunteista? Eiköhän heillä ole syleensä paniikkihäiriön oireet. Eiväthän normaalit aistinsoluilta tulevat signaalit sellaisia luonnollisessa tilassakaan aikaansaa. Koko ajanhan aistinsolu antavat signaaleja ja vaikka ne aktivoituisivat, sähkökentässä aivot tulkitsisivat hermosta tulevan viestin juuri sen mukaan, minkä tyyppisestä aistinsolusta se tulee.

Hypoteeseistäsi ei yhtään ole todistettu ja oireet ovat mielestäni väärät.

allergiasahko kirjoitti:

Näinhän ne väittävät. Mutta jos sinä olisit tutkittava ja sinun pitäisi tunnistaa jotakin heikkoa asiaa, vaikka nyt onko mehussa vanilliinia vai ei. Mehua olisi keltaista ja punaista. Sinulle kerrotaan että vanilliinia on sekoitettu vain punaisiin mehuihin.

Sitten sinä alat maistelemaan niitä mehuja. Aikasi maisteltuasi et oikein havaitse vanilliinin makua. Kun ne mehut ovat kuitenkin vähän eri makuisia, niin sitten laitat arvaamalla että ehkä jossakin vähän maistui vanilliini, vaikka siinä joka oli vähän vaaleampaa.

Tutkijoilla kyllä oli vanilliinia, mutta sitä ei koskaan sekoitettu kumpaankaan mehuun, vaikka ohjeet niin ohjeistivat, kukaan ei viitsinyt sitä hakea kun se purkki oli unohtunut kaupungin toisella laidalla olevaan toimistoon. Eihän sähköyliherkkyystutkimuksissakaan päästetty sitä sykkivää RF-säteilyä tutkittaviin, eikä myöskään voimakasta sähkökenttää.

Sitten skeptikot tulivat siihen tulokseen, että sinä et kykene tunnistamaan mehussa olevaa vanilliinia oikein. Sinä olet siis psyykkisesti sairas.

Ei kai sen noin pitäisi mennä, eikö tutkimuksessa pitäisi olla samanlainen sykkivä RF-kenttä ja voimakas sähkökenttä, mikä on normaalissakin ympäristössä, jossa sähköyliherkät saavat oireita? Tutkitaan ensin oikeilla menetelmillä ja päätetään vasta sitten kuka on hullu ja kuka ei.

Lue lisää

"Eihän sähköyliherkkyystutkimuksissakaan päästetty sitä sykkivää RF-säteilyä tutkittaviin, eikä myöskään voimakasta sähkökenttää."

Puhut paskaa. Montako tutkimusta olet lukenut? Tiedät siis kaikki tutkimukset ja ne on mielestäsi toteutettu väärin? Suuruudenhulluuttako?
Tutkimuksissa on käytetty toimivia ja toimimattomia kännyköitä ylimääräisillä sähkäkentillä ja ilman.
Telkkarista tullessa dokuohjelmassa joku sai jopa kaukana näkyvästä tukiasemasta sätkyjä. Mikähän on kaukana olevan tukiaseman tehotiheys sisätiloissa. Jos se vaikuttaa, vieressä toimivan kännykän pitäisi räjäyttää pää irti, on muista kenttiä tai ei.

allergiasahko kirjoitti:

Mutta sähköyliherkistä taitaa tehdä. Nyt on mielenkiintoista seurata, miten tiedeyhteisö suhtautuu asiaan. Jatketaanko vääränlaisia tutkimuksia entiseen tapaan ja kun mitään ei löydy, todetaan sähköyliherkät jatkossakin hulluiksi.

Vai todetaanko että sattui pieni virhe alussa ja nyt pitää sitten varmistaa että sähkökentällä ja 10-100 Hz:n sykkivällä RF-kentällä, joka todellisessa ympäristössä esiintyy, ei ole mitään vaikutusta tutkimustuloksiin.

Jos näin tehdään, löytyykö asiantuntevia tutkijoita, jotka saavat aikaiseksi samanlaisen sähkökentän mitä normaaliympäristössä on ja osaavat tehdä kännykän näköisen kännykän, joka ei ole kännykkä.

Lue lisää

"Vai todetaanko että sattui pieni virhe alussa ja nyt pitää sitten varmistaa että sähkökentällä ja 10-100 Hz:n sykkivällä RF-kentällä, joka todellisessa ympäristössä esiintyy, ei ole mitään vaikutusta tutkimustuloksiin."

Uskotko itsekään, että tutkimukset olisi tehty vain yhdellä menetelmällä? Taidat olla melko pösilö.

Ja mistä löydät kännykässä 10 Hz:n tai 100 Hz:n sykkivää kenttää, kun 214 HZ on käytännössäkin pienin mahdollinen. Ja mitä väliä sillä olisi. Ei hermostolla ole resonanssitaajuutta, kuten keskusteluissa on lukemani mukaan käynyt ilmi. Se toinen hemmo vertasi aistinsolua A/D muuntimeen. Miksi ei konkkaan, joka latautuu varmasti paremmin jatkuvalla virralla kuin saman suuruisella pätkityllä. Väite joka kertaalleen on kumottu tuli taas pöydälle.
Niin kun se toinen hemppa taisi häipyä, niin nyt on hyvä puhua vaikka muunnettua totuutta. Vai?

Sivusta seurannut kirjoitti:

"Eihän sähköyliherkkyystutkimuksissakaan päästetty sitä sykkivää RF-säteilyä tutkittaviin, eikä myöskään voimakasta sähkökenttää."

Puhut paskaa. Montako tutkimusta olet lukenut? Tiedät siis kaikki tutkimukset ja ne on mielestäsi toteutettu väärin? Suuruudenhulluuttako?
Tutkimuksissa on käytetty toimivia ja toimimattomia kännyköitä ylimääräisillä sähkäkentillä ja ilman.
Telkkarista tullessa dokuohjelmassa joku sai jopa kaukana näkyvästä tukiasemasta sätkyjä. Mikähän on kaukana olevan tukiaseman tehotiheys sisätiloissa. Jos se vaikuttaa, vieressä toimivan kännykän pitäisi räjäyttää pää irti, on muista kenttiä tai ei.

Lue lisää

”Puhut paskaa. Montako tutkimusta olet lukenut? Tiedät siis kaikki tutkimukset ja ne on mielestäsi toteutettu väärin? Suuruudenhulluuttako?”

Etsin sähköallergiaa ja staattista sähkökenttää. Ei tullut yhtään osumaa. Sähköallergia ja sähkökenttä hakusanoilla tuli joitakin, mutta niistäkään ei löytynyt mitään, joka olisi yhdistänyt niitä tutkimuksiin. Kokeilin samaa myös kansainvälisellä kielellä, yhtä laihoin tuloksin. Voinemme siis todeta ettei tutkimuksissa ole huomioitu staattisen sähkökentän vaikutuksia.

Eiköhän nykyinen hakukone aika hyvin löydä tuollaiset asiat, joten väärinhän ne sen mukaan on toteutettu. Jos löydät jostakin tutkimuksen sähköyliherkkyyteen liittyen, jossa on mitattu sähkökentän voimakkuus ja se on ollut voimakas ja tutkimuksessa on käytetty normaalia GSM-kännykän signaalia eli siihen on puhuttu, niin olisin kovin tyytyväinen kertoessasi sen minulle.

Jos viitsit itse vähän miettiä asiaa, niin sähköyliherkkyydessä aloitetaan heti siitä, että sähköyliherkkä väittää tunnistavansa sähkömagneettisen säteilyn. Voidaanko ihmistä, joka tuntee erilaisia oireita, pitää niin hyvänä asiantuntijana, että hän voi täysin aukottomasti sanoa että oireet aiheutuvat puhtaasta sähkömagneettisesta säteilystä? Vai pitäisikö tutkijoiden ensin vähän miettiä mitä muuta sähkölaitteessa ja ympäristössä voi muodostua kuin sähkömagneettista säteilyä ja selvittää myös se?


” Tutkimuksissa on käytetty toimivia ja toimimattomia kännyköitä ylimääräisillä sähkäkentillä ja ilman. ”

Aivan, mutta sähkökenttiä ei ole koskaan rekisteröity ja tulosten mukaan toisinaan on havaittu ja toisinaan ei. Eikö ole aika tieteellistä tutkimusta? Sanoisin että arvailua enemmänkin.


”Telkkarista tullessa dokuohjelmassa joku sai jopa kaukana näkyvästä tukiasemasta sätkyjä. Mikähän on kaukana olevan tukiaseman tehotiheys sisätiloissa. Jos se vaikuttaa, vieressä toimivan kännykän pitäisi räjäyttää pää irti, on muista kenttiä tai ei.”

Kuten olen silloin täällä nyt maininnut, ei kaikki sähköyliherkiksi itseään väittävät ole sähköyliherkkiä, vaan mukaan mahtuu myös niitä oikeasti mielenterveys ongelmia omaavia. Sen vuoksi olisikin tärkeää, että henkilöt, joiden päässä ei ole mitään vikaa, voitaisiin tunnistaa oikeilla menetelmillä, jossa selviää saavatko he oireita sähköstä vai eivät.

Tuo tukiasemasta sätkyjen saaminen saattaa olla kuitenkin aivan totta, ilman että henkilö kärsisi mistään psyykkisestä. Mietihän miten staattinen sähkö muodostuu. Henkilö saattaa kääntyä katsomaan tukiasemaan ja samalla hän aikaan saa istuimellaan tai asusteillaan varauksen, josta löytyy jännitettä muutaman kilovoltin verran. Se, kuinka paljon tarvitaan RF-kenttää, on vielä tutkimatta. Se saattaa olla yllättävän pienikin. Emme voi sanoa asiasta suuntaan tai toiseen, ennen kuin olemme asian tutkineet. Muistamme että linnut ja mehiläiset kykenevät tunnistamaan maan magneettikentän, joka on myös hyvin pieni.

Ajattele sitä puhelinta. Se kykenee havaitsemaan hyvin pienen signaalin ja saa erotettua siitä puheen. Jos se kännykkä on tukiaseman vieressä, niin se toimii samalla tavalla, et huomaa siinä mitään eroa. Sinun ajatuksesi mukaan kännykän pitäisi kärähtää jos viedään tukiaseman läheisyyteen.

Muista vielä se, että sähköyliherkän elimistössä ei tapahtune mitään sen signaalin voimasta, vaan siitä, että aivot saavat paljon ärsykkeitä, joita se ei tunnista järkeviksi ja näin ollen ihminen tuntee olonsa epämiellyttäväksi. Sinäkin tunnet olosi epämiellyttäväksi jos joudut olemaan 100 dB metelissä. Kestät se kyllä, mutta veikkaanpa että työtehosi kärsii jos meteli jatkuu koko päivän, varsinkin jos työsi vaatii ajattelua.

Sivusta seurannut kirjoitti:

"Vai todetaanko että sattui pieni virhe alussa ja nyt pitää sitten varmistaa että sähkökentällä ja 10-100 Hz:n sykkivällä RF-kentällä, joka todellisessa ympäristössä esiintyy, ei ole mitään vaikutusta tutkimustuloksiin."

Uskotko itsekään, että tutkimukset olisi tehty vain yhdellä menetelmällä? Taidat olla melko pösilö.

Ja mistä löydät kännykässä 10 Hz:n tai 100 Hz:n sykkivää kenttää, kun 214 HZ on käytännössäkin pienin mahdollinen. Ja mitä väliä sillä olisi. Ei hermostolla ole resonanssitaajuutta, kuten keskusteluissa on lukemani mukaan käynyt ilmi. Se toinen hemmo vertasi aistinsolua A/D muuntimeen. Miksi ei konkkaan, joka latautuu varmasti paremmin jatkuvalla virralla kuin saman suuruisella pätkityllä. Väite joka kertaalleen on kumottu tuli taas pöydälle.
Niin kun se toinen hemppa taisi häipyä, niin nyt on hyvä puhua vaikka muunnettua totuutta. Vai?

Lue lisää

En uskonut, mutta silmäilyäni tutkimuksia tulin siihen tulokseen että menetelmät ovat olleet samantapaiset, niissä ei ole huomioitu tutkittavan ympärillä olevia sähkökenttiä eikä RF-säteilyn luonnetta. Pakko siis uskoa että tutkimukset on tehty väärin.

Pitäisikö minun uskoa jotakin, joka heittää ettei joku ole totta. Kyllä minä ennemmin uskon teknillistä selostusta, joka kertoo siitä asiasta mistä keskustellaan eikä asian vierestä. Keskustelussa ”4000 sanaa” havaitset kuinka dentriittiin saadaan 10-100 Hz väpätys. Monelle se on vaikea hahmottaa, sehän syntyy usean asian yhteisvaikutuksesta ja sen voi nähdä parhaiten skoopilla. Katso kuinka kauan meni siihen, että keskustelukumppanit hyväksyivät edes sen, että RF-tehoa ei lähde puhelimesta koko aikaa, vaan 0.5 ms:n pätkissä. Jos en olisi moneen kertaan väittänyt vastaan, niin nyt tämän keskustelun tuloksena olisi mielipide, että GSM-kännykkä lähettää jatkuvasti signaalia puhelun ollessa käynnissä.

Huomaan että olet nyt tippunut tuossa konkkajutussa kärryltä. Kysymys ei ollut siinä dentriitin toiminnasta, vaan yrityksestä saada keskustelukumppanit ymmärtämään miten GSM-signaalista löytyy 10-100 Hz:n komponentti silloin kun siinä on puhelu käynnissä.

Sähköyliherkkyystutkimuksissahan tämä komponentti oli poistettu ettei vain joku sähköyliherkkä saisi oireita. On se mielenkiintoinen tuo kumoaminen kun se näkyy skoopilla, milloin vain. Ota skooppi, puhu kännykkään ja havaitset siellä 10 – 100 Hz:n välillä olevia komponentteja. Ne löytyvät sen GSM-kännykän RF-signaalista. Älä tutki 3G-kännykkää, siellä ne ovat erinäköisiä.

allergiasahko kirjoitti:

”Puhut paskaa. Montako tutkimusta olet lukenut? Tiedät siis kaikki tutkimukset ja ne on mielestäsi toteutettu väärin? Suuruudenhulluuttako?”

Etsin sähköallergiaa ja staattista sähkökenttää. Ei tullut yhtään osumaa. Sähköallergia ja sähkökenttä hakusanoilla tuli joitakin, mutta niistäkään ei löytynyt mitään, joka olisi yhdistänyt niitä tutkimuksiin. Kokeilin samaa myös kansainvälisellä kielellä, yhtä laihoin tuloksin. Voinemme siis todeta ettei tutkimuksissa ole huomioitu staattisen sähkökentän vaikutuksia.

Eiköhän nykyinen hakukone aika hyvin löydä tuollaiset asiat, joten väärinhän ne sen mukaan on toteutettu. Jos löydät jostakin tutkimuksen sähköyliherkkyyteen liittyen, jossa on mitattu sähkökentän voimakkuus ja se on ollut voimakas ja tutkimuksessa on käytetty normaalia GSM-kännykän signaalia eli siihen on puhuttu, niin olisin kovin tyytyväinen kertoessasi sen minulle.

Jos viitsit itse vähän miettiä asiaa, niin sähköyliherkkyydessä aloitetaan heti siitä, että sähköyliherkkä väittää tunnistavansa sähkömagneettisen säteilyn. Voidaanko ihmistä, joka tuntee erilaisia oireita, pitää niin hyvänä asiantuntijana, että hän voi täysin aukottomasti sanoa että oireet aiheutuvat puhtaasta sähkömagneettisesta säteilystä? Vai pitäisikö tutkijoiden ensin vähän miettiä mitä muuta sähkölaitteessa ja ympäristössä voi muodostua kuin sähkömagneettista säteilyä ja selvittää myös se?


” Tutkimuksissa on käytetty toimivia ja toimimattomia kännyköitä ylimääräisillä sähkäkentillä ja ilman. ”

Aivan, mutta sähkökenttiä ei ole koskaan rekisteröity ja tulosten mukaan toisinaan on havaittu ja toisinaan ei. Eikö ole aika tieteellistä tutkimusta? Sanoisin että arvailua enemmänkin.


”Telkkarista tullessa dokuohjelmassa joku sai jopa kaukana näkyvästä tukiasemasta sätkyjä. Mikähän on kaukana olevan tukiaseman tehotiheys sisätiloissa. Jos se vaikuttaa, vieressä toimivan kännykän pitäisi räjäyttää pää irti, on muista kenttiä tai ei.”

Kuten olen silloin täällä nyt maininnut, ei kaikki sähköyliherkiksi itseään väittävät ole sähköyliherkkiä, vaan mukaan mahtuu myös niitä oikeasti mielenterveys ongelmia omaavia. Sen vuoksi olisikin tärkeää, että henkilöt, joiden päässä ei ole mitään vikaa, voitaisiin tunnistaa oikeilla menetelmillä, jossa selviää saavatko he oireita sähköstä vai eivät.

Tuo tukiasemasta sätkyjen saaminen saattaa olla kuitenkin aivan totta, ilman että henkilö kärsisi mistään psyykkisestä. Mietihän miten staattinen sähkö muodostuu. Henkilö saattaa kääntyä katsomaan tukiasemaan ja samalla hän aikaan saa istuimellaan tai asusteillaan varauksen, josta löytyy jännitettä muutaman kilovoltin verran. Se, kuinka paljon tarvitaan RF-kenttää, on vielä tutkimatta. Se saattaa olla yllättävän pienikin. Emme voi sanoa asiasta suuntaan tai toiseen, ennen kuin olemme asian tutkineet. Muistamme että linnut ja mehiläiset kykenevät tunnistamaan maan magneettikentän, joka on myös hyvin pieni.

Ajattele sitä puhelinta. Se kykenee havaitsemaan hyvin pienen signaalin ja saa erotettua siitä puheen. Jos se kännykkä on tukiaseman vieressä, niin se toimii samalla tavalla, et huomaa siinä mitään eroa. Sinun ajatuksesi mukaan kännykän pitäisi kärähtää jos viedään tukiaseman läheisyyteen.

Muista vielä se, että sähköyliherkän elimistössä ei tapahtune mitään sen signaalin voimasta, vaan siitä, että aivot saavat paljon ärsykkeitä, joita se ei tunnista järkeviksi ja näin ollen ihminen tuntee olonsa epämiellyttäväksi. Sinäkin tunnet olosi epämiellyttäväksi jos joudut olemaan 100 dB metelissä. Kestät se kyllä, mutta veikkaanpa että työtehosi kärsii jos meteli jatkuu koko päivän, varsinkin jos työsi vaatii ajattelua.

Lue lisää

"Ajattele sitä puhelinta. Se kykenee havaitsemaan hyvin pienen signaalin ja saa erotettua siitä puheen. Jos se kännykkä on tukiaseman vieressä, niin se toimii samalla tavalla, et huomaa siinä mitään eroa. Sinun ajatuksesi mukaan kännykän pitäisi kärähtää jos viedään tukiaseman läheisyyteen."

Joo. Sitä sanotaan dynamiikaksi. AVS tai AGC piiri lisäävät etupään vaimennusta kovassa kentässä.

Ihmisen kohdalla väitetään, että kun kenttä vähän kovenee, pahenevat oireet. Teoriasi mukaan kai useampi aistinsolu ylittää kynnyksen. Jos signaalia nostetaan vaikka 50 deppaa pitäisi joka ainoan aistinsolun huutaa hoosiannaa korkealta ja kovaa. Nehän ovat rinnakkainen järjestelmä eikä niissä AGC-järjestelmää ole.
Yleensä A/D muuntimissa ei ole.

Sitten on yhtä aikaa kylmä ja kuuma, sattuu ja täristää ja painettakin tuntuu ihan joka puolella kehoa.

Roskaa. Psykosomaattinen ilmiö. Saadaan laukeamaan kännykkää tai muuta sähkölaitetta näyttämällä .

allergiasahko kirjoitti:

En uskonut, mutta silmäilyäni tutkimuksia tulin siihen tulokseen että menetelmät ovat olleet samantapaiset, niissä ei ole huomioitu tutkittavan ympärillä olevia sähkökenttiä eikä RF-säteilyn luonnetta. Pakko siis uskoa että tutkimukset on tehty väärin.

Pitäisikö minun uskoa jotakin, joka heittää ettei joku ole totta. Kyllä minä ennemmin uskon teknillistä selostusta, joka kertoo siitä asiasta mistä keskustellaan eikä asian vierestä. Keskustelussa ”4000 sanaa” havaitset kuinka dentriittiin saadaan 10-100 Hz väpätys. Monelle se on vaikea hahmottaa, sehän syntyy usean asian yhteisvaikutuksesta ja sen voi nähdä parhaiten skoopilla. Katso kuinka kauan meni siihen, että keskustelukumppanit hyväksyivät edes sen, että RF-tehoa ei lähde puhelimesta koko aikaa, vaan 0.5 ms:n pätkissä. Jos en olisi moneen kertaan väittänyt vastaan, niin nyt tämän keskustelun tuloksena olisi mielipide, että GSM-kännykkä lähettää jatkuvasti signaalia puhelun ollessa käynnissä.

Huomaan että olet nyt tippunut tuossa konkkajutussa kärryltä. Kysymys ei ollut siinä dentriitin toiminnasta, vaan yrityksestä saada keskustelukumppanit ymmärtämään miten GSM-signaalista löytyy 10-100 Hz:n komponentti silloin kun siinä on puhelu käynnissä.

Sähköyliherkkyystutkimuksissahan tämä komponentti oli poistettu ettei vain joku sähköyliherkkä saisi oireita. On se mielenkiintoinen tuo kumoaminen kun se näkyy skoopilla, milloin vain. Ota skooppi, puhu kännykkään ja havaitset siellä 10 – 100 Hz:n välillä olevia komponentteja. Ne löytyvät sen GSM-kännykän RF-signaalista. Älä tutki 3G-kännykkää, siellä ne ovat erinäköisiä.

Lue lisää

Mitä väliä vaikka 1 Hz. Aistinsolun input on analoginen. Jos pätkit häiriötä, se reagoi vaan huonommin.

Entä telkkari, tietsikka, sähkövalo yms. Näille hörhöillehän kaikki sähköä käyttävät laitteet aiheuttavat oireita. Känny on nyt vaan tukiasemien takia noussut muoti-ilmiöksi, kun tukiasemat SÄTEILEE.

Järjestä tutkimus. Itse asiassa, jos saat muutaman sähköyliherkän mukaan, voit ehkä saada Skepsikseltä sen 10 000 €. He kai pitävät sähköyliherkkyyttä psyyken ilmiöä ja sen teknistä "perustelua" huuhaana. Voisi hyvinkin täyttää kriteerit. Ammattitaitoa sokkoutetun tutkimuksen tekemiseen löytyisi varmasti.

Sivusta seurannut kirjoitti:

Kertovatko he sähkölle altistuttuaan paineen, kylmän, kuuman, kivun, värinän tunteista? Eiköhän heillä ole syleensä paniikkihäiriön oireet. Eiväthän normaalit aistinsoluilta tulevat signaalit sellaisia luonnollisessa tilassakaan aikaansaa. Koko ajanhan aistinsolu antavat signaaleja ja vaikka ne aktivoituisivat, sähkökentässä aivot tulkitsisivat hermosta tulevan viestin juuri sen mukaan, minkä tyyppisestä aistinsolusta se tulee.

Hypoteeseistäsi ei yhtään ole todistettu ja oireet ovat mielestäni väärät.

Lue lisää

”Kertovatko he sähkölle altistuttuaan paineen, kylmän, kuuman, kivun, värinän tunteista? Eiköhän heillä ole syleensä paniikkihäiriön oireet. ”

Viisaat ihmiset ovat tulleet siihen tulokseen, että ihmiselläkin on erilaisia reseptoreita, jotka havaitsevat ympäristöä. Nämä vapaat reseptorit ovat mielenkiintoisia, sillä niillä tosiaan voidaan aistia kylmää ja kuumaa sekä kipua. Mietihän mitä oireita ne sähköyliherkät sanovatkaan saaneensa, ihon polttelu ja pistely.

Eikö nämä vapaat reseptorin juuri välitä näitä tuntemuksia? Nämä ovat sopivasti lähellä ihon pintaa myös, joten niihin osuus helposti myös ulkoiset asiat, kuten ionit. Ja mehän totesimme että nämä reseptorit toimivat ioneilla. Kuuma tai pisto vapauttaa ioneita reseptorin solukalvolle, joka tunnistaa jännitteen.

Oletko sinä viileän rauhallinen kun tunnet jotain sellaista, jota et normaalisti tunne? Vaikka nyt kaamean pamauksen ja valoilmiön. Alatko jännittämään että onko se maanjäristys tai hyökyaalto, pitäisikö lähteä karkuun. Thaimaassa oli näitä rauhallisia, nyt he ovat hukkuneita.



”Eiväthän normaalit aistinsoluilta tulevat signaalit sellaisia luonnollisessa tilassakaan aikaansaa. ”

Väität siis, että jos pistät neulalla sormeesi, et tunne mitään? Mitä ne sähköyliherkät sanoivatkaan tuntevansa? Pistelyä, polttelua. Aivan kuin joku reseptori kertoisi että jossakin kohtaa ihoa on kuumaa tai jossakin pistää joku neulalla.

”Koko ajanhan aistinsolu antavat signaaleja ja vaikka ne aktivoituisivat, sähkökentässä aivot tulkitsisivat hermosta tulevan viestin juuri sen mukaan, minkä tyyppisestä aistinsolusta se tulee. ”

Aivan, niinhän ne tekevät. Kuten sinä ja minä tiedämme, sähkökenttä ei aiheuta mitään kun se on riittävän pieni. Mutta jos sähkökentän voimakkuus kasvaa kymmeniin kilovoltteihin metriä kohden, sinäkin alat saada erilaisia oireita siitä, vaikka et olekaan yliherkkä sähkölle. Mitä se yliherkkä tarkoittaakaan? Herkempi jollekin kuin keskimääräinen henkilö. Voisivatko sähköyliherkät saada oireita jo pienemmillä kentänvoimakkuuksilla kuin sinä ja minä?


”Hypoteeseistäsi ei yhtään ole todistettu ja oireet ovat mielestäni väärät. ”

Aivan, jos sähkökenttä ja RF-kenttä aktivoivat kuumaa ja kipua aistivia reseptoreita, niin totta kai silloin pitäisi tuntea että ahaa, minun selkääni tulee nyt 2.4732298 GHz.n signaalia -102 dBm:n verran. Ja ahaa, nyt sohvan pinnan jännite on 800 V. Mutta ehkä kaikilla ei ole yhtä oikeita reseptoreita kuin sinulla, vaan he tuntevat vain satunnaista pistelyä siellä täällä ollessaan tuollaisissa kentissä.

Kukahan nämä esittämäni hypoteesini voisi todistaa? Minulla ei ole mitään intressiä lähteä sitä tekemään. Kunhan nyt vain toin esille sen, että voisi sitä nyt vähän miettiä ennen kuin aletaan väittämään sähkötekniikkaan liittyviä ilmiöitä humpuukiksi. Näissä keskusteluissa, mitä täälläkin Suomi24 palstalla on esitetty sähkötekniikkaan liittyen, on havaittavissa niin paljon virheitä että oikein hirvittää. Onhan se tietenkin ymmärrettävää kun harva kirjoittajista on tutustunut sähköön syvällisemmin.

Sivusta seurannut kirjoitti:

"Ajattele sitä puhelinta. Se kykenee havaitsemaan hyvin pienen signaalin ja saa erotettua siitä puheen. Jos se kännykkä on tukiaseman vieressä, niin se toimii samalla tavalla, et huomaa siinä mitään eroa. Sinun ajatuksesi mukaan kännykän pitäisi kärähtää jos viedään tukiaseman läheisyyteen."

Joo. Sitä sanotaan dynamiikaksi. AVS tai AGC piiri lisäävät etupään vaimennusta kovassa kentässä.

Ihmisen kohdalla väitetään, että kun kenttä vähän kovenee, pahenevat oireet. Teoriasi mukaan kai useampi aistinsolu ylittää kynnyksen. Jos signaalia nostetaan vaikka 50 deppaa pitäisi joka ainoan aistinsolun huutaa hoosiannaa korkealta ja kovaa. Nehän ovat rinnakkainen järjestelmä eikä niissä AGC-järjestelmää ole.
Yleensä A/D muuntimissa ei ole.

Sitten on yhtä aikaa kylmä ja kuuma, sattuu ja täristää ja painettakin tuntuu ihan joka puolella kehoa.

Roskaa. Psykosomaattinen ilmiö. Saadaan laukeamaan kännykkää tai muuta sähkölaitetta näyttämällä .

Lue lisää

"Joo. Sitä sanotaan dynamiikaksi. AVS tai AGC piiri lisäävät etupään vaimennusta kovassa kentässä. ”

Onneksi vastasit itse itsellesi. Kyllä se reseptorin etupääkin kestää tulevan signaalin ja sitten vain vaimennetaan sitä, laittamalla se vastaanotin hetkeksi kiinni. Reseptori voi lähettää vain 10 – 100 impulssia sekunnissa vaikka sitä kuinka aktivoitaisiin.

”Ihmisen kohdalla väitetään, että kun kenttä vähän kovenee, pahenevat oireet. Teoriasi mukaan kai useampi aistinsolu ylittää kynnyksen. Jos signaalia nostetaan vaikka 50 deppaa pitäisi joka ainoan aistinsolun huutaa hoosiannaa korkealta ja kovaa. Nehän ovat rinnakkainen järjestelmä eikä niissä AGC-järjestelmää ole. Yleensä A/D muuntimissa ei ole. ”

Hyvä kysymys, ehkä tuollekin löytyy vastaus jos asiaa aletaan joskus tutkimaan. On ensin huomioitava se, että ilman voimakasta sähkökenttää ilmiö ei esiinny. Koska sähkökenttää ei ole tutkittu, ei ole myöskään lisätty sen ionien antokykyä, joten työtuolin varaus loppunee kesken jos kovin paljon pitää ioneita löytyä.

Sitten on nämä raskasmetalli, ovatko ne läsnä jokaisessa tilanteessa. Toiset sähköyliherkäthän väittävät saavansa oireita enemmän kuin ensimmäiset. Tuleeko kyllästymistila vastaan jossakin vaiheessa.

Saturaatio voi syntyä monella tavalla ja sen alapuolella oireet voivat lisääntyä siihen saturoitumistilaan saakka.


”Sitten on yhtä aikaa kylmä ja kuuma, sattuu ja täristää ja painettakin tuntuu ihan joka puolella kehoa. Roskaa. Psykosomaattinen ilmiö. Saadaan laukeamaan kännykkää tai muuta sähkölaitetta näyttämällä”

Voi olla psykosomaattinen ilmiö, sitä en kiistä. Ihmettelen vain, miksi asiaa ei voida tutkia oikeilla menetelmillä, miksi pitää yrittää saada sähköyliherkät tunnistamaan keta toisensa jälkeen jotakin, mitä he eivät varmasti tunnista eli puhdasta sähkömagneettista signaalia tilassa, jonka sähkökenttää ei ole huomioitu? Osaatko sinä vastata tähän kysymykseen?

Sivusta seurannut kirjoitti:

Mitä väliä vaikka 1 Hz. Aistinsolun input on analoginen. Jos pätkit häiriötä, se reagoi vaan huonommin.

Entä telkkari, tietsikka, sähkövalo yms. Näille hörhöillehän kaikki sähköä käyttävät laitteet aiheuttavat oireita. Känny on nyt vaan tukiasemien takia noussut muoti-ilmiöksi, kun tukiasemat SÄTEILEE.

Järjestä tutkimus. Itse asiassa, jos saat muutaman sähköyliherkän mukaan, voit ehkä saada Skepsikseltä sen 10 000 €. He kai pitävät sähköyliherkkyyttä psyyken ilmiöä ja sen teknistä "perustelua" huuhaana. Voisi hyvinkin täyttää kriteerit. Ammattitaitoa sokkoutetun tutkimuksen tekemiseen löytyisi varmasti.

Lue lisää

”Mitä väliä vaikka 1 Hz. Aistinsolun input on analoginen. Jos pätkit häiriötä, se reagoi vaan huonommin. ”

Ihmisen hermojärjestelmä ei tunnista 1 Hz:n ärsytystä vaikka aistinsolut se tunnistaisivatkin. Ilmeisesti on kuitenkin niin, että suodatus tapahtuu jo aistinsolussa eli viestiä ei lähde jos toistotaajuus on alle 10 Hz.

”Entä telkkari, tietsikka, sähkövalo yms. Näille hörhöillehän kaikki sähköä käyttävät laitteet aiheuttavat oireita. Känny on nyt vaan tukiasemien takia noussut muoti-ilmiöksi, kun tukiasemat SÄTEILEE. ”

Mikä on näiden taajuus, jolla ne säteilevät? Olen samaa mieltä siitä, että osa sähköyliherkkyydestä johtunee muusta kuin herkistymisestä sähkölle. Mutta ei kai kaikki aseen omistajia voida laittaa vankilaan sen vuoksi, että yksi aseenomistaja rikkoo lakia? Jos vaikka tutkittaisiin oikeilla menetelmillä niiden oireet, jotka kertovat saavansa niitä sähköstä. Olisiko se sinusta kovin vastenmielistä?

”Järjestä tutkimus. Itse asiassa, jos saat muutaman sähköyliherkän mukaan, voit ehkä saada Skepsikseltä sen 10 000 €. He kai pitävät sähköyliherkkyyttä psyyken ilmiöä ja sen teknistä "perustelua" huuhaana. Voisi hyvinkin täyttää kriteerit. Ammattitaitoa sokkoutetun tutkimuksen tekemiseen löytyisi varmasti. ”

Niin paljon minua ei asia kiinnosta. Olen kuitenkin luvannut opastaa oikein suoritetun tutkimuksen tekemisessä jos joku sellaista haluaa tehdä. Jos siis joku on samaa mieltä siitä, että sähköyliherkkyys voitaisiin havaita tuomalla testitilanteessa ympärille riittävän voimakas sähkökenttä ja sykkivä RF-signaali, voisi ottaa yhteyttä sähköpostin kautta niin kerron miten pitäisi tutkia ja ansaita näin kymppitonnin.

Olet varmaan huomannut, että aloitin tämän asian esilletuonnin tuomalla tuonne http://keskustelu.suomi24.fi/node/9034157 kyselyn, jossa ajattelin selvittää miten sähkökenttä on vaikuttanut sähköyliherkäksi itseään väittävien oireisiin. Vastauksia on tullut kovin vähän, ehkä syy on se, että sähköyliherkät eivät käy netissä eivätkä ole tietoisia kyselystä. Eli en ole löytänyt vielä yhtään sähköyliherkkä, joka olisi voinut testata teoriaani.

Oletin, että kun kerron tästä asiasta, niin monet huomaavat menetelmä virheen ja aletaan miettiä pitäisikö tutkimuksissa tosiaan olla ne samat olosuhteet mitä normaalissa ympäristössä. Väitettiinhän että sähköyliherkkyys on hirveä asia. Ei se sitä näytä olevan kun kukaan ei ole kiinnostunut edes oireiden poistamisesta.

Ongelma lienee myös siinä, että hyvin harva ihminen tuntee staattiset sähkökentät. Hyvin harva tietää, että istuessaan metallirunkoiseen tuoliin, hän saa tuolin varautumaan monen kilovoltin jännitteeseen. Kun tätä ei tiedetä eikä tunneta, niin silloin on vaikea kuvitella millainen se sähköyliherkän tavallinen ympäristö on ja millaisissa sähkökentissä me nykyisenä muovien aikakautena jatkuvasti olemme.

Koska me tavalliset emme havaitse tätä sähkökenttää, niin se jää huomaamatta. Toisaalta, tutkimuksissa on havaittu, että altistuminen voimakkaalle sähkökentälle lisää riskiä sairastua syöpään moninkertaiseksi.

allergiasahko kirjoitti:

”Mitä väliä vaikka 1 Hz. Aistinsolun input on analoginen. Jos pätkit häiriötä, se reagoi vaan huonommin. ”

Ihmisen hermojärjestelmä ei tunnista 1 Hz:n ärsytystä vaikka aistinsolut se tunnistaisivatkin. Ilmeisesti on kuitenkin niin, että suodatus tapahtuu jo aistinsolussa eli viestiä ei lähde jos toistotaajuus on alle 10 Hz.

”Entä telkkari, tietsikka, sähkövalo yms. Näille hörhöillehän kaikki sähköä käyttävät laitteet aiheuttavat oireita. Känny on nyt vaan tukiasemien takia noussut muoti-ilmiöksi, kun tukiasemat SÄTEILEE. ”

Mikä on näiden taajuus, jolla ne säteilevät? Olen samaa mieltä siitä, että osa sähköyliherkkyydestä johtunee muusta kuin herkistymisestä sähkölle. Mutta ei kai kaikki aseen omistajia voida laittaa vankilaan sen vuoksi, että yksi aseenomistaja rikkoo lakia? Jos vaikka tutkittaisiin oikeilla menetelmillä niiden oireet, jotka kertovat saavansa niitä sähköstä. Olisiko se sinusta kovin vastenmielistä?

”Järjestä tutkimus. Itse asiassa, jos saat muutaman sähköyliherkän mukaan, voit ehkä saada Skepsikseltä sen 10 000 €. He kai pitävät sähköyliherkkyyttä psyyken ilmiöä ja sen teknistä "perustelua" huuhaana. Voisi hyvinkin täyttää kriteerit. Ammattitaitoa sokkoutetun tutkimuksen tekemiseen löytyisi varmasti. ”

Niin paljon minua ei asia kiinnosta. Olen kuitenkin luvannut opastaa oikein suoritetun tutkimuksen tekemisessä jos joku sellaista haluaa tehdä. Jos siis joku on samaa mieltä siitä, että sähköyliherkkyys voitaisiin havaita tuomalla testitilanteessa ympärille riittävän voimakas sähkökenttä ja sykkivä RF-signaali, voisi ottaa yhteyttä sähköpostin kautta niin kerron miten pitäisi tutkia ja ansaita näin kymppitonnin.

Olet varmaan huomannut, että aloitin tämän asian esilletuonnin tuomalla tuonne http://keskustelu.suomi24.fi/node/9034157 kyselyn, jossa ajattelin selvittää miten sähkökenttä on vaikuttanut sähköyliherkäksi itseään väittävien oireisiin. Vastauksia on tullut kovin vähän, ehkä syy on se, että sähköyliherkät eivät käy netissä eivätkä ole tietoisia kyselystä. Eli en ole löytänyt vielä yhtään sähköyliherkkä, joka olisi voinut testata teoriaani.

Oletin, että kun kerron tästä asiasta, niin monet huomaavat menetelmä virheen ja aletaan miettiä pitäisikö tutkimuksissa tosiaan olla ne samat olosuhteet mitä normaalissa ympäristössä. Väitettiinhän että sähköyliherkkyys on hirveä asia. Ei se sitä näytä olevan kun kukaan ei ole kiinnostunut edes oireiden poistamisesta.

Ongelma lienee myös siinä, että hyvin harva ihminen tuntee staattiset sähkökentät. Hyvin harva tietää, että istuessaan metallirunkoiseen tuoliin, hän saa tuolin varautumaan monen kilovoltin jännitteeseen. Kun tätä ei tiedetä eikä tunneta, niin silloin on vaikea kuvitella millainen se sähköyliherkän tavallinen ympäristö on ja millaisissa sähkökentissä me nykyisenä muovien aikakautena jatkuvasti olemme.

Koska me tavalliset emme havaitse tätä sähkökenttää, niin se jää huomaamatta. Toisaalta, tutkimuksissa on havaittu, että altistuminen voimakkaalle sähkökentälle lisää riskiä sairastua syöpään moninkertaiseksi.

Lue lisää

"Ilmeisesti on kuitenkin niin, että suodatus tapahtuu jo aistinsolussa eli viestiä ei lähde jos toistotaajuus on alle 10 Hz. "

Voi kettu. Kaveri on lukenut yhden artikkelin netistä ja luulee tietävänsä jotain hermosoluista. Hermosolun input on ANALOGINEN. Se reagoi jatkuvaan analogiseen voimaan. Hermoimpulssin taajuusalue kertoo vain hermoon kohdistuvan ärsykkeen voimakkuuden.
Millä kännystä löytyy 10 Hz:n tai 100 Hz:n pursketta. Protokollan mukainen lähetyssykli on 214 Hz?

Vihvilä kirjoitti:

"Ilmeisesti on kuitenkin niin, että suodatus tapahtuu jo aistinsolussa eli viestiä ei lähde jos toistotaajuus on alle 10 Hz. "

Voi kettu. Kaveri on lukenut yhden artikkelin netistä ja luulee tietävänsä jotain hermosoluista. Hermosolun input on ANALOGINEN. Se reagoi jatkuvaan analogiseen voimaan. Hermoimpulssin taajuusalue kertoo vain hermoon kohdistuvan ärsykkeen voimakkuuden.
Millä kännystä löytyy 10 Hz:n tai 100 Hz:n pursketta. Protokollan mukainen lähetyssykli on 214 Hz?

Lue lisää

” Voi kettu. Kaveri on lukenut yhden artikkelin netistä ja luulee tietävänsä jotain hermosoluista. ”

Jos sinulla on parempaa tietoa, käynet tekemässä oikaisun wikipediaan. Eihän sinustakaan ole sopivaa, että siellä kerrotaan vääriä tietoja?


”Hermosolun input on ANALOGINEN. Se reagoi jatkuvaan analogiseen voimaan. Hermoimpulssin taajuusalue kertoo vain hermoon kohdistuvan ärsykkeen voimakkuuden. ”

Mitä oikein selität? Kertoisitko nyt yksityiskohtaisesti miten dentriitti toimii reseptorissa sinun mielestä.


”Millä kännystä löytyy 10 Hz:n tai 100 Hz:n pursketta. Protokollan mukainen lähetyssykli on 214 Hz?”

Tutustu tarkemmin keskusteluun ”4000 sanaa”, ehkä se selviää sinullekin. Kun maltat vaihtaa sen purskeen tehotason muutokseksi, niin ymmärrät ehkä paremmin.

allergiasahko kirjoitti:

”Mitä väliä vaikka 1 Hz. Aistinsolun input on analoginen. Jos pätkit häiriötä, se reagoi vaan huonommin. ”

Ihmisen hermojärjestelmä ei tunnista 1 Hz:n ärsytystä vaikka aistinsolut se tunnistaisivatkin. Ilmeisesti on kuitenkin niin, että suodatus tapahtuu jo aistinsolussa eli viestiä ei lähde jos toistotaajuus on alle 10 Hz.

”Entä telkkari, tietsikka, sähkövalo yms. Näille hörhöillehän kaikki sähköä käyttävät laitteet aiheuttavat oireita. Känny on nyt vaan tukiasemien takia noussut muoti-ilmiöksi, kun tukiasemat SÄTEILEE. ”

Mikä on näiden taajuus, jolla ne säteilevät? Olen samaa mieltä siitä, että osa sähköyliherkkyydestä johtunee muusta kuin herkistymisestä sähkölle. Mutta ei kai kaikki aseen omistajia voida laittaa vankilaan sen vuoksi, että yksi aseenomistaja rikkoo lakia? Jos vaikka tutkittaisiin oikeilla menetelmillä niiden oireet, jotka kertovat saavansa niitä sähköstä. Olisiko se sinusta kovin vastenmielistä?

”Järjestä tutkimus. Itse asiassa, jos saat muutaman sähköyliherkän mukaan, voit ehkä saada Skepsikseltä sen 10 000 €. He kai pitävät sähköyliherkkyyttä psyyken ilmiöä ja sen teknistä "perustelua" huuhaana. Voisi hyvinkin täyttää kriteerit. Ammattitaitoa sokkoutetun tutkimuksen tekemiseen löytyisi varmasti. ”

Niin paljon minua ei asia kiinnosta. Olen kuitenkin luvannut opastaa oikein suoritetun tutkimuksen tekemisessä jos joku sellaista haluaa tehdä. Jos siis joku on samaa mieltä siitä, että sähköyliherkkyys voitaisiin havaita tuomalla testitilanteessa ympärille riittävän voimakas sähkökenttä ja sykkivä RF-signaali, voisi ottaa yhteyttä sähköpostin kautta niin kerron miten pitäisi tutkia ja ansaita näin kymppitonnin.

Olet varmaan huomannut, että aloitin tämän asian esilletuonnin tuomalla tuonne http://keskustelu.suomi24.fi/node/9034157 kyselyn, jossa ajattelin selvittää miten sähkökenttä on vaikuttanut sähköyliherkäksi itseään väittävien oireisiin. Vastauksia on tullut kovin vähän, ehkä syy on se, että sähköyliherkät eivät käy netissä eivätkä ole tietoisia kyselystä. Eli en ole löytänyt vielä yhtään sähköyliherkkä, joka olisi voinut testata teoriaani.

Oletin, että kun kerron tästä asiasta, niin monet huomaavat menetelmä virheen ja aletaan miettiä pitäisikö tutkimuksissa tosiaan olla ne samat olosuhteet mitä normaalissa ympäristössä. Väitettiinhän että sähköyliherkkyys on hirveä asia. Ei se sitä näytä olevan kun kukaan ei ole kiinnostunut edes oireiden poistamisesta.

Ongelma lienee myös siinä, että hyvin harva ihminen tuntee staattiset sähkökentät. Hyvin harva tietää, että istuessaan metallirunkoiseen tuoliin, hän saa tuolin varautumaan monen kilovoltin jännitteeseen. Kun tätä ei tiedetä eikä tunneta, niin silloin on vaikea kuvitella millainen se sähköyliherkän tavallinen ympäristö on ja millaisissa sähkökentissä me nykyisenä muovien aikakautena jatkuvasti olemme.

Koska me tavalliset emme havaitse tätä sähkökenttää, niin se jää huomaamatta. Toisaalta, tutkimuksissa on havaittu, että altistuminen voimakkaalle sähkökentälle lisää riskiä sairastua syöpään moninkertaiseksi.

Lue lisää

Tähän koosteeseen on kerätty sähköyliherkkyyteen liittyviä provokaatiotestejä.

http://www.psychosomaticmedicine.org/cgi/content/full/67/2/224

Mukana on hyvin monenlaisia sähkölaitteita. Tämä oireiluhan sai enemmän vettä myllyynsä siinä vaiheessa, kun näyttölaitteet yleistyvät tietokoneiden myötä. Mukana on sekä GSM, että aiemmalla analogisella tekniikalla viestiviä puhelimia. Taannoin televisiossa esitetyssä ohjelmassahan sähköyliherkät saivat oireita mm. kuvaukseen käytetyistä kameroista ja mikrofoneista. Ja yksi oli kertomansa mukaan havainnut päällä olevan kännykän lääkärin kirjahyllystä. Toisaalla kerrotun anekdootin mukaan eräs paikallinen sähköyliherkkä, joka valitteli jatkuvasti lähistön tutkan säteilystä, esitti valituksia myös silloin, kun tutka oli muutaman päivän huoltotauolla.

Tutkimuksissa on osoitettu, että koehenkilöt saavat tyypillisiksi sähköyliherkkyysoireita myös koeolosuhteissa. Siksi ei voi olla kyse siitä, että tutkimukset ovat "väärin tehty". Lisäksi on havaittu, että oireet korreloivat tutkimustilanteessa provokaatiolaitteen päälläoloon, jos koehenkilöt pystyvät näkemään tai kuulemaan sen. Erittäin mielenkiintoista ja paljastavaa on se, että oireita tulee, jos koe tehdään niin, että koehenkilöt luulevat näkevänsä tai kuulevansa laitteen päälle kytkemisen, mutta oikeasti siitä ei kuitenkaan lähde mitään säteilyä. Edellä mainitussa ohjelmassahan esiteltiin erityisen mittarin kanssa sähköyliherkille pahoja paikkoja, mutta kumma kyllä, oireita ei sokkotilanteessa tule, vaikka mittarit rääkyvät pohjassa.

Tämä kaikki todistaa, että sähköyliherkkyyttä ei ole olemassa sellaisena ilmiönä kuin sähköyliherkät yrittävät väittää. Etkä sinä ole yhtään sen pitemmällä, vaikka yrität päteä latomalla sähköteknisiä termejä ruudut täyteen. Konseptisi on täysin väärä.

allergiasahko kirjoitti:

” Voi kettu. Kaveri on lukenut yhden artikkelin netistä ja luulee tietävänsä jotain hermosoluista. ”

Jos sinulla on parempaa tietoa, käynet tekemässä oikaisun wikipediaan. Eihän sinustakaan ole sopivaa, että siellä kerrotaan vääriä tietoja?


”Hermosolun input on ANALOGINEN. Se reagoi jatkuvaan analogiseen voimaan. Hermoimpulssin taajuusalue kertoo vain hermoon kohdistuvan ärsykkeen voimakkuuden. ”

Mitä oikein selität? Kertoisitko nyt yksityiskohtaisesti miten dentriitti toimii reseptorissa sinun mielestä.


”Millä kännystä löytyy 10 Hz:n tai 100 Hz:n pursketta. Protokollan mukainen lähetyssykli on 214 Hz?”

Tutustu tarkemmin keskusteluun ”4000 sanaa”, ehkä se selviää sinullekin. Kun maltat vaihtaa sen purskeen tehotason muutokseksi, niin ymmärrät ehkä paremmin.

Lue lisää

Yhteen vastaan, mutta en yksityiskohtaisesti:

"Mitä oikein selität? Kertoisitko nyt yksityiskohtaisesti miten dentriitti toimii reseptorissa sinun mielestä."

Ei minun mielestäni, vaan neurologien. Ja eikö aksoni kävisi :D.
Ja tämäkin on hyvin yksinkertaistettua; ei yksityiskohtainen.

Hermosolussa ioneja (Na , K , Ca2 ja Cl-) ajaa solukalvon avonaisen ionikanavan läpi kaksi voimaa: kunkin ionilajin solunulkoiseen ja solunsisäiseen pitoisuuseroon liittyvä voimavaikutus sekä kalvopotentiaaliin liittyvä sähköinen voima.
Sähköisesti levossa olevan hermosolun sisin omaa negatiivisen varauksen kudosnesteeseen nähden. Yleensä n. - 60 ... -90 mV . Kaliumionien virtaukset ovat tällöin suunnilleen tasapainotilassa. Puhutaan tasapainopotentiaalista. JOKAISELLA IONILAJILLA on oma tasapainopotentiaalinsa ja niillä on hermosolun toiminnan kannalta ioleellisen tärkeä merkitys. Solukalvon signaalit syntyvät niiden määräämissä rajoissa.
TIETTYJÄ IONEJA lävitseen päästävävien kanavien auetessa näihin ioneihin kohdistuvat voimat asettuvat tasapainoon siten, että kalvopotentiaali siirtyy kohti asianomaisen ionin tasapainotilaa. Kaikki solukalvon signaalit syntyvät tällä periaatteella.
Lepotilassa olevassa hermosolukalvossa on runsaasti avoimia KALIUMkanavia ja kalvopotentiaali on tällöin lähellä kaliumin tasapainopotentiaalia. Aktiopotentiaalin aikana jänniteherkkien Natriumkanavien avautuminen siirtää kalvopotentiaalin hetkellisesti lähelle 20 mV, jolloin solun sisäosa tulee hetkelliseksi positiiviseksi ulko-osaan nähden.

YO:lla bilsan tentissä saat tästä vastauksesta varmasti vielä 0p. Aku Ankka-tasoa.
Mutta huomaatko? Nojatuoli-ioneista ei puhuta mitään. Ionikanavat tunnistavat vain tiettyjä ioneja. Pelkkä sähköisyys ei riitä.
Wiki on oikeassa, sitähän kai kyselit, mutta erittäin yksinkertaistettu. Maallikon pitäisi käyttää itselleen uudessa aiheessa Wikiä lähinnä lähdetietoluettelona, jos haluaa muuta kuin pintapuolista knoppitietoa.

Mene yliopiston kirjastoon ja hae solubilsan kirja. Kyllä siellä hermosolujen toimintakin on selitetty.
Olet kai jonkinlainen insinööritieteiden ammattilainen. Uskotko, että biologi voisi selvittää Wikista ihan oikeasti, kuinka elektroniikkaa uusissa hienoissa sovellutuksissa vipeltää? Jos näin olisi, olisimme kaikki "kaikkien alojen asiantuntijoita"

Raskasmetallit mitä luultavimmatummin tuhoaisivat yksittäiset hermosolut niillä pitoisuuksilla, mitä sähkönjohtavuuden paraneminen vaatisi. Myrkkyjä kun ovat.

Voit tietysti olla oikeassa testin suhteen. Perustelusi vaan ovat ihan liian pinnalliset ja syvällisemmän tiedon hankkiminen vaatii ihan oikeaa panostusta. Itse olen liikkeellä mentaliteetilla: Ammoin luettu, ei juuri tarvittu, kaikki tarkempi tieto unohdettu. Vain tiedon luuranko jäänyt.
Että näin.

44 kirjoitti:

Tähän koosteeseen on kerätty sähköyliherkkyyteen liittyviä provokaatiotestejä.

http://www.psychosomaticmedicine.org/cgi/content/full/67/2/224

Mukana on hyvin monenlaisia sähkölaitteita. Tämä oireiluhan sai enemmän vettä myllyynsä siinä vaiheessa, kun näyttölaitteet yleistyvät tietokoneiden myötä. Mukana on sekä GSM, että aiemmalla analogisella tekniikalla viestiviä puhelimia. Taannoin televisiossa esitetyssä ohjelmassahan sähköyliherkät saivat oireita mm. kuvaukseen käytetyistä kameroista ja mikrofoneista. Ja yksi oli kertomansa mukaan havainnut päällä olevan kännykän lääkärin kirjahyllystä. Toisaalla kerrotun anekdootin mukaan eräs paikallinen sähköyliherkkä, joka valitteli jatkuvasti lähistön tutkan säteilystä, esitti valituksia myös silloin, kun tutka oli muutaman päivän huoltotauolla.

Tutkimuksissa on osoitettu, että koehenkilöt saavat tyypillisiksi sähköyliherkkyysoireita myös koeolosuhteissa. Siksi ei voi olla kyse siitä, että tutkimukset ovat "väärin tehty". Lisäksi on havaittu, että oireet korreloivat tutkimustilanteessa provokaatiolaitteen päälläoloon, jos koehenkilöt pystyvät näkemään tai kuulemaan sen. Erittäin mielenkiintoista ja paljastavaa on se, että oireita tulee, jos koe tehdään niin, että koehenkilöt luulevat näkevänsä tai kuulevansa laitteen päälle kytkemisen, mutta oikeasti siitä ei kuitenkaan lähde mitään säteilyä. Edellä mainitussa ohjelmassahan esiteltiin erityisen mittarin kanssa sähköyliherkille pahoja paikkoja, mutta kumma kyllä, oireita ei sokkotilanteessa tule, vaikka mittarit rääkyvät pohjassa.

Tämä kaikki todistaa, että sähköyliherkkyyttä ei ole olemassa sellaisena ilmiönä kuin sähköyliherkät yrittävät väittää. Etkä sinä ole yhtään sen pitemmällä, vaikka yrität päteä latomalla sähköteknisiä termejä ruudut täyteen. Konseptisi on täysin väärä.

Lue lisää

Etsin noistakin testiä, missä olisi ollut samaan aikaan voimakas sähkökenttä ja sykkivä RF-kenttä, mutta en löytänyt mistään tutkimuksesta sellaista. Yhdessä oli testattu sähkökentällä, mutta sen ominaisuuksista ei kerrottu, eikä silloin ollut sykkivää RF-kenttää. Olen siis edelleen sitä mieltä, että kannattaisi testata sellaisilla parametreilla, joilla olisi teoreettisesti mahdollista synnyttää oireita sähköyliherkillä.

Huomauttaisin vielä siitä, että sähköyliherkkyyden alle varmaan menee aivan oikeasti psykosomaattisilla oireilla varustettuja ihmisiä. Mutta siitä huolimatta emme mielestäni saisi väärin tehdyillä kokeilla puskea kaikkia ihmisiä samaan kaavaan, vaikka he väittävät saavansa oireita sähköstä.

Tässä on tullut lukaistua myös muita vaihtoehtohoitoon liittyvää ja joskin kumman syystä monen hoidon kohdalla voisi sanoa että hoito perustuu sähkökentän vaimentamiseen. Staattiset sähkökentät ovat hyvin yleisiä. Oletko koskaan ajatellut sitä, että sinunkin ympärillä on hyvin useassa tilanteessa useamman kilovoltin suuruisia kenttävoimakkuuksia? Se ei ole mitään kuvitelmaa, voit ne itse mitata jos haluat. Ne aiheutuvat muovien käytöstä asusteissamme ja huonekaluissamme.

Elektroniikkaa valmistavassa teollisuudessa, räjähdysvaarallisissa tiloissa, jauheita käsittelevissä laitoksissa nämä sähkökentät on huomioitava ja vaimennettava, sillä ne rikkovat herkästi käsiteltävät komponentit, aiheuttavat räjähdyksiä tai tulipaloja. Tällöin puhutaan ESD-suojauksesta. Tämä vain sen vuoksi, ettet kuvittele että kertoilen tässä jotain satuja sinulle. Toistaiseksi ESD-suojausta käytetään vain suojaamaan sellaista, jossa tästä aiheutuu helposti havaittavia tuhoja. Mutta onko ihminen suojassa tältä, vai pitäisikö ihmisiäkin alkaa suojata staattisilta sähkökentiltä?

Jos katsotaan aikaa taaksepäin, monia asioita, esim. asbesti on havaittu vaarallisiksi ja niitä on poistettu käytöstä. Uskon että ympärillämme oleva staattinen sähkö on muutaman vuosikymmenen kuluttua yhtä lailla vaimennettu ympäristössämme kuin esim. asbesti nykyisin.

Olisin edelleen kiinnostunut löytämään sähköyliherkkyys testin, jossa olisi mukana samaan aikaan voimakas sähkökenttä, sykkivä RF-kenttä ja sähköyliherkäksi itsensä kokevia ihmisiä.

Bilsaa lukenut kirjoitti:

Yhteen vastaan, mutta en yksityiskohtaisesti:

"Mitä oikein selität? Kertoisitko nyt yksityiskohtaisesti miten dentriitti toimii reseptorissa sinun mielestä."

Ei minun mielestäni, vaan neurologien. Ja eikö aksoni kävisi :D.
Ja tämäkin on hyvin yksinkertaistettua; ei yksityiskohtainen.

Hermosolussa ioneja (Na , K , Ca2 ja Cl-) ajaa solukalvon avonaisen ionikanavan läpi kaksi voimaa: kunkin ionilajin solunulkoiseen ja solunsisäiseen pitoisuuseroon liittyvä voimavaikutus sekä kalvopotentiaaliin liittyvä sähköinen voima.
Sähköisesti levossa olevan hermosolun sisin omaa negatiivisen varauksen kudosnesteeseen nähden. Yleensä n. - 60 ... -90 mV . Kaliumionien virtaukset ovat tällöin suunnilleen tasapainotilassa. Puhutaan tasapainopotentiaalista. JOKAISELLA IONILAJILLA on oma tasapainopotentiaalinsa ja niillä on hermosolun toiminnan kannalta ioleellisen tärkeä merkitys. Solukalvon signaalit syntyvät niiden määräämissä rajoissa.
TIETTYJÄ IONEJA lävitseen päästävävien kanavien auetessa näihin ioneihin kohdistuvat voimat asettuvat tasapainoon siten, että kalvopotentiaali siirtyy kohti asianomaisen ionin tasapainotilaa. Kaikki solukalvon signaalit syntyvät tällä periaatteella.
Lepotilassa olevassa hermosolukalvossa on runsaasti avoimia KALIUMkanavia ja kalvopotentiaali on tällöin lähellä kaliumin tasapainopotentiaalia. Aktiopotentiaalin aikana jänniteherkkien Natriumkanavien avautuminen siirtää kalvopotentiaalin hetkellisesti lähelle 20 mV, jolloin solun sisäosa tulee hetkelliseksi positiiviseksi ulko-osaan nähden.

YO:lla bilsan tentissä saat tästä vastauksesta varmasti vielä 0p. Aku Ankka-tasoa.
Mutta huomaatko? Nojatuoli-ioneista ei puhuta mitään. Ionikanavat tunnistavat vain tiettyjä ioneja. Pelkkä sähköisyys ei riitä.
Wiki on oikeassa, sitähän kai kyselit, mutta erittäin yksinkertaistettu. Maallikon pitäisi käyttää itselleen uudessa aiheessa Wikiä lähinnä lähdetietoluettelona, jos haluaa muuta kuin pintapuolista knoppitietoa.

Mene yliopiston kirjastoon ja hae solubilsan kirja. Kyllä siellä hermosolujen toimintakin on selitetty.
Olet kai jonkinlainen insinööritieteiden ammattilainen. Uskotko, että biologi voisi selvittää Wikista ihan oikeasti, kuinka elektroniikkaa uusissa hienoissa sovellutuksissa vipeltää? Jos näin olisi, olisimme kaikki "kaikkien alojen asiantuntijoita"

Raskasmetallit mitä luultavimmatummin tuhoaisivat yksittäiset hermosolut niillä pitoisuuksilla, mitä sähkönjohtavuuden paraneminen vaatisi. Myrkkyjä kun ovat.

Voit tietysti olla oikeassa testin suhteen. Perustelusi vaan ovat ihan liian pinnalliset ja syvällisemmän tiedon hankkiminen vaatii ihan oikeaa panostusta. Itse olen liikkeellä mentaliteetilla: Ammoin luettu, ei juuri tarvittu, kaikki tarkempi tieto unohdettu. Vain tiedon luuranko jäänyt.
Että näin.

Lue lisää

” Aktiopotentiaalin aikana jänniteherkkien Natriumkanavien avautuminen siirtää kalvopotentiaalin hetkellisesti lähelle 20 mV, jolloin solun sisäosa tulee hetkelliseksi positiiviseksi ulko-osaan nähden.”

Tämän perusteella voisi todeta, että ulkopuolelta iskeytyvä ioniryväs saattaisi vaikuttaa aksonin syntymiseen. Mutta sitä ei voi sanoa varmasti. Tarvittaisiin siis alan asiantuntijaa.


”Raskasmetallit mitä luultavimmatummin tuhoaisivat yksittäiset hermosolut niillä pitoisuuksilla, mitä sähkönjohtavuuden paraneminen vaatisi. Myrkkyjä kun ovat.”

Me tiedämme että ihmiseen kerääntyy raskasmetalleja ja ne poistuvat hyvin hitaasti elimistä, jos lainkaan. En ajattele että ne toimisivat sähkönjohtavuutta parantavina osasina, vaan varauksien kapasitansseina. Ilmiö ei ole kovin tunnettu, joten selitän vähän. Kun varaus liikkuu jännitteen voimasta, niin se tykkää asettua jonnekin, jossa sillä on tilaa. Metallit ovat sellaisia isoja varastoja ja raskasmetalleilla tätä tilavuutta on vieläkin enemmän. Sen sijaan eristeillä ei ole paikkaa kovin monelle varaukselle, joten niiden ”kapasitanssi” on huomattavasti pienempi.

Tämä on myös syy sille, että monet muovit varaantuvat suureen jännitteeseen, mutta niiden säilömä sähköenergia on hyvin pieni. Kun ionit liikkuvat jännitteen voimasta, niin ne kulkevat hyvin eristeissä mutta matka katkeaa kun ne saavuttavat jonkin sähköä hyvin johtavan osan. Kun asiaa tarkastelee virran kannalta, ionien määrä on pieni, joten laskemalla virta se on hyvin pieni eli eristeen impedanssi näyttää suurelta.

Kuvittelen siis niin, että raskasmetallit ”syövät” ulkopuolisen kentän ampumia ioneja ihmisen ihon lähellä ja aiheuttavat näin epäsymmetriaa solukalvon eri puolille syntyvään varaukseen. Teen myös sellaisen oletuksen, että koska ionit ovat ikään kuin pieniä jännitepalloja, niiden upotessa ihoon ja siellä oleviin dentriitteihin, ne voisivat muuttaa solukalvolla olevaa jännitettä.

Yksi kysymys, joka tuosta sinun tekstistäsi ilmeni, on se, mitä tapahtuu jos solukalvolla olevaan, vaikkapa Na ioneja sisältävää liemeen osuus irrallinen ioni. Voiko se liittyä mukaan muuttamaan solukalvon jännitettä, vai ohjautuuko se pois.


” Voit tietysti olla oikeassa testin suhteen. Perustelusi vaan ovat ihan liian pinnalliset ja syvällisemmän tiedon hankkiminen vaatii ihan oikeaa panostusta. Itse olen liikkeellä mentaliteetilla: Ammoin luettu, ei juuri tarvittu, kaikki tarkempi tieto unohdettu. Vain tiedon luuranko jäänyt.
Että näin.”

Oikeastaan lähdin liikkeelle siitä ajatuksesta, että olisin saanut tietoa sähköyliherkiltä miten heidän oireensa käyttäytyvät erilaisissa arkipäiväisissä ympyröissä. Näyttäisi vahvasti siltä, että ilman kosteuden ollessa suuren, heidän oireensa vähenevät. Siitä tuli sitten ajatus, että voisikohan voimakas sähkökenttä, joka nykypäivänä meidän jokaisen ympärillä velloo, olla yksi tekijä sähköyliherkkyyden oireisiin.

Kaikki muu on sitten tullut näissä keskusteluissa ja jotakin on pitänyt keksiä mistä lähtee liikkeelle. Mitä oikeasti tapahtuu kun ihon lähellä on voimakas sähkökenttä ja sen irrottamat elektronit ja ionit iskeytyvät ihoon. Voivatko ne jollakin tavalla vaikuttaa aistimiin ja saada epämääräistä kivun tai polttelun tunnetta. Koska sähköyliherkät väittävät kännykän ja muiden sykkivää RF-kenttää lähettävien laitteiden aiheuttavan oireita, olisi loogista että niille löytyisi joku yhteys näihin aistimiin.

Olet oikeassa siinä, että paremmin saisi tietoa jos syventyisi opiskelemaan asioita. Olen laskenut vähän sen varaan, että tänne eksyisi joku, joka tuntisi nuo dentriitit kuin omat taskunsa ja osaisi pohtia mitä ionit voivat saada aikaan ja voivatko raskasmetallit jollakin tavalla liittyä näihin. Ongelma lienee myös siinä, että ne jotka tuntevat solut, eivät tunne sähkötekniikkaa kovin hyvin ja päinvastoin. Kertomasi antoi kuitenkin vähän lisävalaistusta tähän vastaanottimen tuloasteeseen.

Kyllä minä olen enemmän tekniikan ihmisiä. Kaikki tuntematon kiinnostaa, siksi myös tämä sähköyliherkkyys laittoi etsimään uusia ratkaisuja kun huomasin tutkimuksissa selviä epäloogisuuksia. Uskon että netistä löytää nykyisin aika paljon tietoa kun vain osaa hakea. Wiki antaa oudolla alueella paljon hyviä hakusanoja.

allergiasahko kirjoitti:

” Aktiopotentiaalin aikana jänniteherkkien Natriumkanavien avautuminen siirtää kalvopotentiaalin hetkellisesti lähelle 20 mV, jolloin solun sisäosa tulee hetkelliseksi positiiviseksi ulko-osaan nähden.”

Tämän perusteella voisi todeta, että ulkopuolelta iskeytyvä ioniryväs saattaisi vaikuttaa aksonin syntymiseen. Mutta sitä ei voi sanoa varmasti. Tarvittaisiin siis alan asiantuntijaa.


”Raskasmetallit mitä luultavimmatummin tuhoaisivat yksittäiset hermosolut niillä pitoisuuksilla, mitä sähkönjohtavuuden paraneminen vaatisi. Myrkkyjä kun ovat.”

Me tiedämme että ihmiseen kerääntyy raskasmetalleja ja ne poistuvat hyvin hitaasti elimistä, jos lainkaan. En ajattele että ne toimisivat sähkönjohtavuutta parantavina osasina, vaan varauksien kapasitansseina. Ilmiö ei ole kovin tunnettu, joten selitän vähän. Kun varaus liikkuu jännitteen voimasta, niin se tykkää asettua jonnekin, jossa sillä on tilaa. Metallit ovat sellaisia isoja varastoja ja raskasmetalleilla tätä tilavuutta on vieläkin enemmän. Sen sijaan eristeillä ei ole paikkaa kovin monelle varaukselle, joten niiden ”kapasitanssi” on huomattavasti pienempi.

Tämä on myös syy sille, että monet muovit varaantuvat suureen jännitteeseen, mutta niiden säilömä sähköenergia on hyvin pieni. Kun ionit liikkuvat jännitteen voimasta, niin ne kulkevat hyvin eristeissä mutta matka katkeaa kun ne saavuttavat jonkin sähköä hyvin johtavan osan. Kun asiaa tarkastelee virran kannalta, ionien määrä on pieni, joten laskemalla virta se on hyvin pieni eli eristeen impedanssi näyttää suurelta.

Kuvittelen siis niin, että raskasmetallit ”syövät” ulkopuolisen kentän ampumia ioneja ihmisen ihon lähellä ja aiheuttavat näin epäsymmetriaa solukalvon eri puolille syntyvään varaukseen. Teen myös sellaisen oletuksen, että koska ionit ovat ikään kuin pieniä jännitepalloja, niiden upotessa ihoon ja siellä oleviin dentriitteihin, ne voisivat muuttaa solukalvolla olevaa jännitettä.

Yksi kysymys, joka tuosta sinun tekstistäsi ilmeni, on se, mitä tapahtuu jos solukalvolla olevaan, vaikkapa Na ioneja sisältävää liemeen osuus irrallinen ioni. Voiko se liittyä mukaan muuttamaan solukalvon jännitettä, vai ohjautuuko se pois.


” Voit tietysti olla oikeassa testin suhteen. Perustelusi vaan ovat ihan liian pinnalliset ja syvällisemmän tiedon hankkiminen vaatii ihan oikeaa panostusta. Itse olen liikkeellä mentaliteetilla: Ammoin luettu, ei juuri tarvittu, kaikki tarkempi tieto unohdettu. Vain tiedon luuranko jäänyt.
Että näin.”

Oikeastaan lähdin liikkeelle siitä ajatuksesta, että olisin saanut tietoa sähköyliherkiltä miten heidän oireensa käyttäytyvät erilaisissa arkipäiväisissä ympyröissä. Näyttäisi vahvasti siltä, että ilman kosteuden ollessa suuren, heidän oireensa vähenevät. Siitä tuli sitten ajatus, että voisikohan voimakas sähkökenttä, joka nykypäivänä meidän jokaisen ympärillä velloo, olla yksi tekijä sähköyliherkkyyden oireisiin.

Kaikki muu on sitten tullut näissä keskusteluissa ja jotakin on pitänyt keksiä mistä lähtee liikkeelle. Mitä oikeasti tapahtuu kun ihon lähellä on voimakas sähkökenttä ja sen irrottamat elektronit ja ionit iskeytyvät ihoon. Voivatko ne jollakin tavalla vaikuttaa aistimiin ja saada epämääräistä kivun tai polttelun tunnetta. Koska sähköyliherkät väittävät kännykän ja muiden sykkivää RF-kenttää lähettävien laitteiden aiheuttavan oireita, olisi loogista että niille löytyisi joku yhteys näihin aistimiin.

Olet oikeassa siinä, että paremmin saisi tietoa jos syventyisi opiskelemaan asioita. Olen laskenut vähän sen varaan, että tänne eksyisi joku, joka tuntisi nuo dentriitit kuin omat taskunsa ja osaisi pohtia mitä ionit voivat saada aikaan ja voivatko raskasmetallit jollakin tavalla liittyä näihin. Ongelma lienee myös siinä, että ne jotka tuntevat solut, eivät tunne sähkötekniikkaa kovin hyvin ja päinvastoin. Kertomasi antoi kuitenkin vähän lisävalaistusta tähän vastaanottimen tuloasteeseen.

Kyllä minä olen enemmän tekniikan ihmisiä. Kaikki tuntematon kiinnostaa, siksi myös tämä sähköyliherkkyys laittoi etsimään uusia ratkaisuja kun huomasin tutkimuksissa selviä epäloogisuuksia. Uskon että netistä löytää nykyisin aika paljon tietoa kun vain osaa hakea. Wiki antaa oudolla alueella paljon hyviä hakusanoja.

Lue lisää

"Tämän perusteella voisi todeta, että ulkopuolelta iskeytyvä ioniryväs saattaisi vaikuttaa aksonin syntymiseen. Mutta sitä ei voi sanoa varmasti. Tarvittaisiin siis alan asiantuntijaa."

Ei varmasti vaikuta aksonin syntymiseen. Aksoni on hermosolun viejähaarake; dendriitin "vastapeluri".
Mikä tahansa ioni ei vaikuta edes aktiopotentiaalin syntyyn. Natriumkanavan avaamiseen tarvitaan natriumioni. Kyse ei ole sähkötekniikassta, vaan kemiasähköstä. (tarkoituksellisesti näin päin)

Bilsaa kirjoitti:

"Tämän perusteella voisi todeta, että ulkopuolelta iskeytyvä ioniryväs saattaisi vaikuttaa aksonin syntymiseen. Mutta sitä ei voi sanoa varmasti. Tarvittaisiin siis alan asiantuntijaa."

Ei varmasti vaikuta aksonin syntymiseen. Aksoni on hermosolun viejähaarake; dendriitin "vastapeluri".
Mikä tahansa ioni ei vaikuta edes aktiopotentiaalin syntyyn. Natriumkanavan avaamiseen tarvitaan natriumioni. Kyse ei ole sähkötekniikassta, vaan kemiasähköstä. (tarkoituksellisesti näin päin)

Lue lisää

Kuten kerroin, herää kysymys, mitä tapahtuu siellä solukalvolla kun siellä on natriumioneja ja sinne tulee muita varauksia. Se selvisi, ettei portista pääse ilman väkivaltaa muuta kuin natriumionit.

Kyse on häiriöstä siinä solukalvolla. Silloin ei välttämättä tarvita Natriumionia. Solukalvon eri puolilla oleva jännite ei tiedä mistä ne varaukset ovat sinne tulleet. Kyse on siitä, mitä tapahtuu jos sinne kalvolle eksyy vieraita varauksia. Sinä puhut portin avaamisesta, minä siitä mitä tapahtuu kun joku menee siitä portista väkivaltaisesti (staattisen jännitteen voimalla) solukalvolle.

Nuo termit ovat minulle vieraita. Olen aikaisemmin todennut että lähtee impulssi, joten käytän sitä jatkossakin, silloin ei tule epäselvyyttä.

Kun toiminnat tapahtuvat oikeasti, kyse on kemian synnyttämästä sähköstä. Aivan kuin pelataan jotakin peliä, siellä on säännöt joiden mukaan mennään. Mutta kun paikalle tulee joku huligaani, silloin kyse voikin olla sen huligaanin aikaansaannoksista. Eli häiriötilanteessa (kun on voimakas sähkökenttä ja sykkivä RF-kenttä) saattaakin olla kyse sähkötekniikasta siellä solukalvolla, natriumionit joutuvat puolustamaan järjestyksen palauttamista.

Pitää muistaa, että luonnossa, jolloin nämä dentriitit kehittyivät, ei ollut jatkuvaa voimakasta sähkökenttää, ainoastaan silloin tällöin jyllännyt ukkonen, eikä pieni sekasorto kerran vuodessa aikaansaanut eloonjäämisessä puutoksia. Joten suojauksia pitempiaikaisen kentän vaikutuksille on tuskin kehittynyt. Voimakkaat sähkökentät ihmisen ympärillä ovat tulleet vasta viimeisten vuosikymmenien aikana kun on alettu käyttää varauksia synnyttäviä muovimateriaaleja.

allergiasahko kirjoitti:

Etsin noistakin testiä, missä olisi ollut samaan aikaan voimakas sähkökenttä ja sykkivä RF-kenttä, mutta en löytänyt mistään tutkimuksesta sellaista. Yhdessä oli testattu sähkökentällä, mutta sen ominaisuuksista ei kerrottu, eikä silloin ollut sykkivää RF-kenttää. Olen siis edelleen sitä mieltä, että kannattaisi testata sellaisilla parametreilla, joilla olisi teoreettisesti mahdollista synnyttää oireita sähköyliherkillä.

Huomauttaisin vielä siitä, että sähköyliherkkyyden alle varmaan menee aivan oikeasti psykosomaattisilla oireilla varustettuja ihmisiä. Mutta siitä huolimatta emme mielestäni saisi väärin tehdyillä kokeilla puskea kaikkia ihmisiä samaan kaavaan, vaikka he väittävät saavansa oireita sähköstä.

Tässä on tullut lukaistua myös muita vaihtoehtohoitoon liittyvää ja joskin kumman syystä monen hoidon kohdalla voisi sanoa että hoito perustuu sähkökentän vaimentamiseen. Staattiset sähkökentät ovat hyvin yleisiä. Oletko koskaan ajatellut sitä, että sinunkin ympärillä on hyvin useassa tilanteessa useamman kilovoltin suuruisia kenttävoimakkuuksia? Se ei ole mitään kuvitelmaa, voit ne itse mitata jos haluat. Ne aiheutuvat muovien käytöstä asusteissamme ja huonekaluissamme.

Elektroniikkaa valmistavassa teollisuudessa, räjähdysvaarallisissa tiloissa, jauheita käsittelevissä laitoksissa nämä sähkökentät on huomioitava ja vaimennettava, sillä ne rikkovat herkästi käsiteltävät komponentit, aiheuttavat räjähdyksiä tai tulipaloja. Tällöin puhutaan ESD-suojauksesta. Tämä vain sen vuoksi, ettet kuvittele että kertoilen tässä jotain satuja sinulle. Toistaiseksi ESD-suojausta käytetään vain suojaamaan sellaista, jossa tästä aiheutuu helposti havaittavia tuhoja. Mutta onko ihminen suojassa tältä, vai pitäisikö ihmisiäkin alkaa suojata staattisilta sähkökentiltä?

Jos katsotaan aikaa taaksepäin, monia asioita, esim. asbesti on havaittu vaarallisiksi ja niitä on poistettu käytöstä. Uskon että ympärillämme oleva staattinen sähkö on muutaman vuosikymmenen kuluttua yhtä lailla vaimennettu ympäristössämme kuin esim. asbesti nykyisin.

Olisin edelleen kiinnostunut löytämään sähköyliherkkyys testin, jossa olisi mukana samaan aikaan voimakas sähkökenttä, sykkivä RF-kenttä ja sähköyliherkäksi itsensä kokevia ihmisiä.

Lue lisää

Kuvittelemasi ihmisen hermoston ominaistaajuudet ovat edelleenkin vain sinun kuvitelmaasi. Eri taballa vaihtelevia sähkömagneettisia kenttiä on maailam täysi. Jos käytät kuvaputkimonitoria, on yksi sellainen nenäsi edessä. Unohdat ketterästi kuitenkin sen tosiasian, että tutkitut henkilöt ilmoittavat itse aistivansa koesignaalit samalla tavoin kuin mitä he kokevat ongelmana ympärillään muuallakin. Ja oireet poistuvat, kun säteily poistetaan (tai niin koehenkilöt luulevat). Kuitenkaan mitään koreelaatiota todelliseen sähkömagneettiseen kenttään ei ole olemassa. Mihin tarvitaan vielä tietyllä taajuudella vaihtelevaa RF-kenttää? Oletko sitä mieltä, että nämä tutkitut koehenkilöt ovat kaikki niitä vääriä sähköyliherrkkätapauksia ja "oikeat" ovat onnistuneet piilottelemaan tutkijoita?

Staattisesta sähköstäkin olet saanut edellä runsaasti opetusta, mutta ei näy menevän perille. Samoin siitä, että ihmisen hermosto ei pelaa samoilla periaatteilla kuin sähkölaite. Ionit biokemiallisessa ympäristössä käyttäytyvät kovin eri tavalla kuin elektronit johtimissa.

Ei ymmärrä kirjoitti:

Kuvittelemasi ihmisen hermoston ominaistaajuudet ovat edelleenkin vain sinun kuvitelmaasi. Eri taballa vaihtelevia sähkömagneettisia kenttiä on maailam täysi. Jos käytät kuvaputkimonitoria, on yksi sellainen nenäsi edessä. Unohdat ketterästi kuitenkin sen tosiasian, että tutkitut henkilöt ilmoittavat itse aistivansa koesignaalit samalla tavoin kuin mitä he kokevat ongelmana ympärillään muuallakin. Ja oireet poistuvat, kun säteily poistetaan (tai niin koehenkilöt luulevat). Kuitenkaan mitään koreelaatiota todelliseen sähkömagneettiseen kenttään ei ole olemassa. Mihin tarvitaan vielä tietyllä taajuudella vaihtelevaa RF-kenttää? Oletko sitä mieltä, että nämä tutkitut koehenkilöt ovat kaikki niitä vääriä sähköyliherrkkätapauksia ja "oikeat" ovat onnistuneet piilottelemaan tutkijoita?

Staattisesta sähköstäkin olet saanut edellä runsaasti opetusta, mutta ei näy menevän perille. Samoin siitä, että ihmisen hermosto ei pelaa samoilla periaatteilla kuin sähkölaite. Ionit biokemiallisessa ympäristössä käyttäytyvät kovin eri tavalla kuin elektronit johtimissa.

Lue lisää

”Kuvittelemasi ihmisen hermoston ominaistaajuudet ovat edelleenkin vain sinun kuvitelmaasi. ”

Suurin osa vastaajista tuntuu olevan kilttejä ja lainkuuliaisia, jotka ajattelevat että kaikki tekevät niin kuin säännöissä sanotaan. Solukalvolle menee kiltisti vain ne natriumionit jotka päästetään portista.

Koska nyt etsitään sitä, voiko väkivaltainen ioni, oli se sitten mikä tahansa, päästä jostakin muualta kuin siitä portista, josta ne kiltit ionit menevät. Eihän johonkin jalkapallo-otteluunkaan kaikki mene sen portin kautta, missä pitää maksaa se lippu, osa menee vaikkapa aidan alitse.

Kun ja jos ioni pääsee sinne solukalvolle väkivalloin (sen voimakkaan jännitteen avulla), niin silloin se voi lähettää viestejä aivoille suoraan. Aivothan eivät tunnista ali- tai ylivauhdilla tulevia. Sieltä se 10 – 100 Hz tulee.

Tämä on siis päätelmää, joka olisi hyvä testata käytännössä koska se ei ole monimutkaista kunhan on sähköyliherkäksi itseään tunnustavia sekä ammattitaitoinen tutkija.


”Eri taballa vaihtelevia sähkömagneettisia kenttiä on maailam täysi. Jos käytät kuvaputkimonitoria, on yksi sellainen nenäsi edessä. Unohdat ketterästi kuitenkin sen tosiasian, että tutkitut henkilöt ilmoittavat itse aistivansa koesignaalit samalla tavoin kuin mitä he kokevat ongelmana ympärillään muuallakin. Ja oireet poistuvat, kun säteily poistetaan (tai niin koehenkilöt luulevat). Kuitenkaan mitään koreelaatiota todelliseen sähkömagneettiseen kenttään ei ole olemassa. Mihin tarvitaan vielä tietyllä taajuudella vaihtelevaa RF-kenttää? Oletko sitä mieltä, että nämä tutkitut koehenkilöt ovat kaikki niitä vääriä sähköyliherrkkätapauksia ja "oikeat" ovat onnistuneet piilottelemaan tutkijoita? ”

Olisi se ihme jos korreloisi kun näissä tutkimuksissa ei ole mitattu sähkökentän voimakkuutta eikä RF-kenttä ole sama mitä se on tavallisessa elämässä. Jos kentät vaihtelevat satunnaisesti (niitähän ei ole mitattu eikä merkitty pöytäkirjaan), kai ne koehenkilötkin oireilevat satunnaisesti. Vai oletko jossakin tutkimuksessa havainnut merkittävän muistiin sähkökentän voimakkuutta?


”Staattisesta sähköstäkin olet saanut edellä runsaasti opetusta, mutta ei näy menevän perille.”

Aivan, toisinaan jopa naurattaa nämä staattisen sähkön ”asiantuntijat”, jotka ovat olleet jollakin kurssilla ja kuvittelevat tuntevansa asian. Maastamme ei taida löytyä montaa henkilöä, joka todella tuntee staattisen sähkön enkä usko että heistä kukaan on minulle täällä kirjoitellut.

Jotta saan vielä vähän hupia, kerrohan nyt mitä sinun mielestäsi olen ymmärtänyt väärin staattisesta sähköstä ja miten se oikeasti onkaan.


”Samoin siitä, että ihmisen hermosto ei pelaa samoilla periaatteilla kuin sähkölaite. Ionit biokemiallisessa ympäristössä käyttäytyvät kovin eri tavalla kuin elektronit johtimissa.”

Sitähän minä olen monelle yrittänyt sanoa. Mutta aina vain joku tuo sähkönjohtavuuden ja elektronit mukaan näihin keskusteluihin, vaikka yritän puhua ioneista ja varauksista.

Minä talletan nämä keskustelut ja kun aikaa kuluu, on hauska muistella millaisia kommentteja sain kun ensimmäisenä aloin epäillä sähköyliherkkyyden mittausmenetelmiä. Samoin on sitten hauska muistella millaisia staattisen sähkön ”asiantuntijoita” täällä olikaan.

allergiasahko kirjoitti:

”Kuvittelemasi ihmisen hermoston ominaistaajuudet ovat edelleenkin vain sinun kuvitelmaasi. ”

Suurin osa vastaajista tuntuu olevan kilttejä ja lainkuuliaisia, jotka ajattelevat että kaikki tekevät niin kuin säännöissä sanotaan. Solukalvolle menee kiltisti vain ne natriumionit jotka päästetään portista.

Koska nyt etsitään sitä, voiko väkivaltainen ioni, oli se sitten mikä tahansa, päästä jostakin muualta kuin siitä portista, josta ne kiltit ionit menevät. Eihän johonkin jalkapallo-otteluunkaan kaikki mene sen portin kautta, missä pitää maksaa se lippu, osa menee vaikkapa aidan alitse.

Kun ja jos ioni pääsee sinne solukalvolle väkivalloin (sen voimakkaan jännitteen avulla), niin silloin se voi lähettää viestejä aivoille suoraan. Aivothan eivät tunnista ali- tai ylivauhdilla tulevia. Sieltä se 10 – 100 Hz tulee.

Tämä on siis päätelmää, joka olisi hyvä testata käytännössä koska se ei ole monimutkaista kunhan on sähköyliherkäksi itseään tunnustavia sekä ammattitaitoinen tutkija.


”Eri taballa vaihtelevia sähkömagneettisia kenttiä on maailam täysi. Jos käytät kuvaputkimonitoria, on yksi sellainen nenäsi edessä. Unohdat ketterästi kuitenkin sen tosiasian, että tutkitut henkilöt ilmoittavat itse aistivansa koesignaalit samalla tavoin kuin mitä he kokevat ongelmana ympärillään muuallakin. Ja oireet poistuvat, kun säteily poistetaan (tai niin koehenkilöt luulevat). Kuitenkaan mitään koreelaatiota todelliseen sähkömagneettiseen kenttään ei ole olemassa. Mihin tarvitaan vielä tietyllä taajuudella vaihtelevaa RF-kenttää? Oletko sitä mieltä, että nämä tutkitut koehenkilöt ovat kaikki niitä vääriä sähköyliherrkkätapauksia ja "oikeat" ovat onnistuneet piilottelemaan tutkijoita? ”

Olisi se ihme jos korreloisi kun näissä tutkimuksissa ei ole mitattu sähkökentän voimakkuutta eikä RF-kenttä ole sama mitä se on tavallisessa elämässä. Jos kentät vaihtelevat satunnaisesti (niitähän ei ole mitattu eikä merkitty pöytäkirjaan), kai ne koehenkilötkin oireilevat satunnaisesti. Vai oletko jossakin tutkimuksessa havainnut merkittävän muistiin sähkökentän voimakkuutta?


”Staattisesta sähköstäkin olet saanut edellä runsaasti opetusta, mutta ei näy menevän perille.”

Aivan, toisinaan jopa naurattaa nämä staattisen sähkön ”asiantuntijat”, jotka ovat olleet jollakin kurssilla ja kuvittelevat tuntevansa asian. Maastamme ei taida löytyä montaa henkilöä, joka todella tuntee staattisen sähkön enkä usko että heistä kukaan on minulle täällä kirjoitellut.

Jotta saan vielä vähän hupia, kerrohan nyt mitä sinun mielestäsi olen ymmärtänyt väärin staattisesta sähköstä ja miten se oikeasti onkaan.


”Samoin siitä, että ihmisen hermosto ei pelaa samoilla periaatteilla kuin sähkölaite. Ionit biokemiallisessa ympäristössä käyttäytyvät kovin eri tavalla kuin elektronit johtimissa.”

Sitähän minä olen monelle yrittänyt sanoa. Mutta aina vain joku tuo sähkönjohtavuuden ja elektronit mukaan näihin keskusteluihin, vaikka yritän puhua ioneista ja varauksista.

Minä talletan nämä keskustelut ja kun aikaa kuluu, on hauska muistella millaisia kommentteja sain kun ensimmäisenä aloin epäillä sähköyliherkkyyden mittausmenetelmiä. Samoin on sitten hauska muistella millaisia staattisen sähkön ”asiantuntijoita” täällä olikaan.

Lue lisää

"Aivothan eivät tunnista ali- tai ylivauhdilla tulevia. Sieltä se 10 – 100 Hz tulee."

Mihin väittämäsi perustuu? Linkki kiitos.

sivusta seurannut kirjoitti:

"Aivothan eivät tunnista ali- tai ylivauhdilla tulevia. Sieltä se 10 – 100 Hz tulee."

Mihin väittämäsi perustuu? Linkki kiitos.

Jostakin luin sen, mutta enpä tietenkään laittanut paikkaa talteen. Siinä kerrottiin tutkitun, että hermojäsjestelmä käsittelee viestejä joiden toistotaajuus on 10-100 Hz. Maininta oli myös siitä, että aivot eivät reagoi yksittäisiin impulsseihin.

Katselin uudestaan aivojen toimintaa ja wikipedia kertoo aivosähkökäyristä (http://en.wikipedia.org/wiki/Electroencephalography). Sen mukaan aivojen toiminta-alue näyttäisi olevan 4-100 Hz. Alle 10 Hz:n toimintataajuuksia havaitaan pääasiassa vain henkilöiltä, joilla on joku aivosairaus sekä myös vastasyntyneiltä.

Kun keskustelimme sähköyliherkkyydestä, niin siellä oli väitöstä siitä, että kännykässä on 217 Hz (vai oliko se 214 Hz), miksi se ei voi vaikuttaa samalla tavalla kuin alle sadanhertsin toistotaajuus. Sähköyliherkkyystutkimukissahan oli poistettu tämä alle 217 Hz:n taajuus, jota kovin ihmettelen.

allergiasahko kirjoitti:

Jostakin luin sen, mutta enpä tietenkään laittanut paikkaa talteen. Siinä kerrottiin tutkitun, että hermojäsjestelmä käsittelee viestejä joiden toistotaajuus on 10-100 Hz. Maininta oli myös siitä, että aivot eivät reagoi yksittäisiin impulsseihin.

Katselin uudestaan aivojen toimintaa ja wikipedia kertoo aivosähkökäyristä (http://en.wikipedia.org/wiki/Electroencephalography). Sen mukaan aivojen toiminta-alue näyttäisi olevan 4-100 Hz. Alle 10 Hz:n toimintataajuuksia havaitaan pääasiassa vain henkilöiltä, joilla on joku aivosairaus sekä myös vastasyntyneiltä.

Kun keskustelimme sähköyliherkkyydestä, niin siellä oli väitöstä siitä, että kännykässä on 217 Hz (vai oliko se 214 Hz), miksi se ei voi vaikuttaa samalla tavalla kuin alle sadanhertsin toistotaajuus. Sähköyliherkkyystutkimukissahan oli poistettu tämä alle 217 Hz:n taajuus, jota kovin ihmettelen.

Lue lisää

Mistä päättelet, että sähköyliherkkyystutkimuksissa on poistettu alle 217 hertsin taajuus?

Mitä nämä kaikki julkisuudessa esiintyvät sähköyliherkät sitten ovat mielestäsi, kun saavat oireita sieltä sun täältä, vetäytyvät erakoiksi, maalaavat seiniään erikoismaaleilla, pukeutuvat eristäviin asuihin, mutta eivät kuitenkaan pysty sokkotilanteissa tunnistamaan mitään sähkökenttiä?

Missä piileskelevät ne mielestäsi oikeat sähköyliherkät, jotka ilmeisesti sitten ehkä mahdollisesti saisivat oireita näistä lempilampsistasi sykkivistä kentistä yhdistettynä staattiseen sähköön, mikäli sattuisivat joutumaan sellaiseen paikkaan (mutta eivät oireile tavanomaisessa ympäristössä)?

Kysyy hän kirjoitti:

Mistä päättelet, että sähköyliherkkyystutkimuksissa on poistettu alle 217 hertsin taajuus?

Mitä nämä kaikki julkisuudessa esiintyvät sähköyliherkät sitten ovat mielestäsi, kun saavat oireita sieltä sun täältä, vetäytyvät erakoiksi, maalaavat seiniään erikoismaaleilla, pukeutuvat eristäviin asuihin, mutta eivät kuitenkaan pysty sokkotilanteissa tunnistamaan mitään sähkökenttiä?

Missä piileskelevät ne mielestäsi oikeat sähköyliherkät, jotka ilmeisesti sitten ehkä mahdollisesti saisivat oireita näistä lempilampsistasi sykkivistä kentistä yhdistettynä staattiseen sähköön, mikäli sattuisivat joutumaan sellaiseen paikkaan (mutta eivät oireile tavanomaisessa ympäristössä)?

Lue lisää

”Mistä päättelet, että sähköyliherkkyystutkimuksissa on poistettu alle 217 hertsin taajuus? ”

Tutkimuksessa ei käytetä tavallista puhetta, jota kännykän käyttö normaalisti on. Tästä aiheutuu tilanne, jossa tehotaso ei muutu 10-100 Hz:n välillä lainkaan, vaan tehotason muutokset ovat alle 10 Hz tai yli 100 Hz.


”Mitä nämä kaikki julkisuudessa esiintyvät sähköyliherkät sitten ovat mielestäsi, kun saavat oireita sieltä sun täältä, vetäytyvät erakoiksi, maalaavat seiniään erikoismaaleilla, pukeutuvat eristäviin asuihin, mutta eivät kuitenkaan pysty sokkotilanteissa tunnistamaan mitään sähkökenttiä? ”

Luulen että heistä 70 % saa oireita sähköstä, joka vaikuttaa tavallisessa asuinympäristössä. Loput eivät ole sähköyliherkkiä, vaan oireet ovat psykosomaattisia. Tämä selviäsi jos sähköyliherkkyyttä tutkittaisiin oikein.

Mitä olen lukenut sähköyliherkkien kertomuksia, niin suurimmassa osassa näyttää vaikuttajana olevan staattinen sähkökenttä, alkaen 1000V/m. Tämähän syntyy helposti nykyisessä muovisessa ympäristössä. Sen lisäksi vaikuttaa siltä, että tarvitaan sykkivä RF-kenttä sopivalla syklillä ja tietenkin jotain herkkyyttä ihmisessä.

Sähköyliherkkyyttä on aina kuviteltu sähkömagneettisen säteilyn aiheuttamaksi ja sen vuoksi kaikki tutkimukset sekä suojautuminen on tehty sähkömagneettisen säteilyn kannalta. Ympäristömuovien synnyttämät sähkökentät vaimenevat tai voimistuvat näillä käytetyillä suojausmenetelmillä, joten sähköyliherkkä huomaa ainakin muutoksen, vaikka oireista ei eroon pääsekään.

Erakkona ollaan yleensä luonnonmateriaalien kanssa tekemisissä, joten sähkökentät ovat huomattavasti pienempiä. Lisäksi monet sähköyliherkät ovat maininneet oireiden poistuvan uimahalleissa. Uimahalleissahan ei ole sähkökenttiä, koska se on hyvin kostea tila.

Käy lukemassa lisää ajatuksiani keskustelusta http://keskustelu.suomi24.fi/node/9034157 .

Nuo asut, mitä sähköyliherkille myydään, eivät eristä sähkökenttää. Ne ovat puuvillatuotteita, jotka eivät itsessään synnytä staattista sähköä, kuten monet keinokuituvaatteet. Kuitenkin sähkökenttä vaikuttaa niiden läpi, joskin ne jonkin verran tasoittavat kentänvoimakkuutta. Seinän maalaus ei myöskään poista sähkökenttää, vaan se saattaa jopa kasvattaa sitä, ollessaan hyvä maapotentiaali. Kun ihminen on sen ja varautuneet huonekalun välissä, niin sähkökenttä on voimakkaampi.

Tästä samasta syystä monet sähköyliherkät kuvittelevat lattialämmityksen aiheuttavan oireita. Varmaanhan se aiheuttaakin, mutta ei sen lämmityssähkön vuoksi, vaan sen hyvän maapotentiaalin vuoksi. Vaikutus on sama, on lämmitys päällä tai pois.

Sama ilmiö on myös töpselin kääntäminen. Osa sähkölaitteista on valmistettu niin, että niiden eristettyyn runkoon tuodaan verkkojännite. Riippuen miten töpseli on sattunut vaiheeseen nähden, rungossa voi olla verkkojännite synnyttämässä sähkökentän laitteen ympärille tai sitten ei. Kääntämällä töpseli toisinpäin, voidaan sähkökenttää syntyminen estää. Esim. putkitelevisiot ovat tällaisia.

Tästä on varmaankin syntynyt joillekin kuvitelma, että kaikkien laitteiden töpselien kääntäminen muuttaa niiden synnyttämää sähkökenttä. On huvittavaa kun joku tutkii kumminpäin kännykän laturin pitäisi olla ettei synny sähkökenttää. No, se on vain tietämättömyydestä johtuva harhakuva, samoin kuin sekin, että jotkut naureskelevat tälle töpselien kääntämiselle. Kummankin toimet ovat tietenkin huvittavia kun tuntee sähkötekniikkaa.

Monissa tutkimuksissa tutkimus tehdään myös tiloissa, joissa on ESD-suojaus. Tutkitaan siis oireita tilassa, joissa yksi oireiden aiheuttajista on vaimennettu. En ole vielä huomannut tutkimusta, jossa olisi ollut voimakas sähkökenttä tutkittavan ympärillä ja sen arvo olisi rekisteröity.

Jos lukee näitä energiahoitoja ja muita vaihtoehtohoitoja, niin sielläkin tämä nykyisen muovikulttuurin sähkökenttä näyttää olevan se vaikuttava tekijä. Ilmeisesti aika moni tuntee olonsa paremmaksi kun ympärillä ei ole voimakasta sähkökenttää. Niin suosittuja nämä erilaiset vaihtoehtohoidot ovat, joista suurin osa poistaa hoidon ajaksi voimakkaan sähkökentän potilaan ympäriltä.

Kysyy hän kirjoitti:

Mistä päättelet, että sähköyliherkkyystutkimuksissa on poistettu alle 217 hertsin taajuus?

Mitä nämä kaikki julkisuudessa esiintyvät sähköyliherkät sitten ovat mielestäsi, kun saavat oireita sieltä sun täältä, vetäytyvät erakoiksi, maalaavat seiniään erikoismaaleilla, pukeutuvat eristäviin asuihin, mutta eivät kuitenkaan pysty sokkotilanteissa tunnistamaan mitään sähkökenttiä?

Missä piileskelevät ne mielestäsi oikeat sähköyliherkät, jotka ilmeisesti sitten ehkä mahdollisesti saisivat oireita näistä lempilampsistasi sykkivistä kentistä yhdistettynä staattiseen sähköön, mikäli sattuisivat joutumaan sellaiseen paikkaan (mutta eivät oireile tavanomaisessa ympäristössä)?

Lue lisää

”Missä piileskelevät ne mielestäsi oikeat sähköyliherkät, jotka ilmeisesti sitten ehkä mahdollisesti saisivat oireita näistä lempilampsistasi sykkivistä kentistä yhdistettynä staattiseen sähköön, mikäli sattuisivat joutumaan sellaiseen paikkaan (mutta eivät oireile tavanomaisessa ympäristössä)?”

Tuolla toisessa keskustelussa yksi kertoi, että netti on väärä paikka löytää oikeita sähköyliherkkiä, koska he saavat oireita tietokoneista, eivätkä sen vuoksi käy usein netissä. Olen yrittänyt löytää heitä ja kysellä vähän lisää oireista ja pyytää heitä testaamaan pysyvätkö he oireettomina jos suojautuvat oikein staattisilta sähkökentiltä. Toistaiseksi ketään ei ole ilmaantunut kertomaan.

Itsekin vähän ihmettelen, sillä usein näissä kertomuksissa sanotaan että elämä on niin hirveää oireiden vuoksi. Nyt kun olisi ilmainen tapa kokeilla josko niistä oireita pääsisi eroon helposti, ei kukaan ilmoittaudu. Tuntuisi että sähköyliherkillä on sentään jonkinlainen verkosto, joka välittäisi heille tietoa, esim. heidän yhdistyksensä.

Kuten huomaat, tässä keskustelussa eikä myöskään noissa neljässä muussa, jossa asiasta kerroin, yksikään sähköyliherkkä ei ole kommentoinut. Toistaiseksi vielä uskon, että vie aikansa ennen kuin nettiä käyttämätön sähköyliherkkä löytää tien ja kommentoi.

On tunnettu tosiasia, että voimalinja alla olevilla on havaittu enemmän syöpää, riski siis kasvaa. Siellä jännitteet ovat metriä kohden muutamia kilovoltteja metriä kohden. Nyt kun me kaikki altistumme lähes yhtä suurille sähkökentille muovien sähköistymisen vaikutuksesta, onko se uusi DDT, PCB tai asbesti ilmiö? Muoveja on pidetty toistaiseksi vaarattomina materiaaleina. Mutta ne synnyttävät varauksia, joissa jännite on kilovoltteja, jopa satoja kilovoltteja. Metallia ympäröivinä varaukset ovat suuria. Ovatko ne turvallisia?

allergiasahko kirjoitti:

”Mistä päättelet, että sähköyliherkkyystutkimuksissa on poistettu alle 217 hertsin taajuus? ”

Tutkimuksessa ei käytetä tavallista puhetta, jota kännykän käyttö normaalisti on. Tästä aiheutuu tilanne, jossa tehotaso ei muutu 10-100 Hz:n välillä lainkaan, vaan tehotason muutokset ovat alle 10 Hz tai yli 100 Hz.


”Mitä nämä kaikki julkisuudessa esiintyvät sähköyliherkät sitten ovat mielestäsi, kun saavat oireita sieltä sun täältä, vetäytyvät erakoiksi, maalaavat seiniään erikoismaaleilla, pukeutuvat eristäviin asuihin, mutta eivät kuitenkaan pysty sokkotilanteissa tunnistamaan mitään sähkökenttiä? ”

Luulen että heistä 70 % saa oireita sähköstä, joka vaikuttaa tavallisessa asuinympäristössä. Loput eivät ole sähköyliherkkiä, vaan oireet ovat psykosomaattisia. Tämä selviäsi jos sähköyliherkkyyttä tutkittaisiin oikein.

Mitä olen lukenut sähköyliherkkien kertomuksia, niin suurimmassa osassa näyttää vaikuttajana olevan staattinen sähkökenttä, alkaen 1000V/m. Tämähän syntyy helposti nykyisessä muovisessa ympäristössä. Sen lisäksi vaikuttaa siltä, että tarvitaan sykkivä RF-kenttä sopivalla syklillä ja tietenkin jotain herkkyyttä ihmisessä.

Sähköyliherkkyyttä on aina kuviteltu sähkömagneettisen säteilyn aiheuttamaksi ja sen vuoksi kaikki tutkimukset sekä suojautuminen on tehty sähkömagneettisen säteilyn kannalta. Ympäristömuovien synnyttämät sähkökentät vaimenevat tai voimistuvat näillä käytetyillä suojausmenetelmillä, joten sähköyliherkkä huomaa ainakin muutoksen, vaikka oireista ei eroon pääsekään.

Erakkona ollaan yleensä luonnonmateriaalien kanssa tekemisissä, joten sähkökentät ovat huomattavasti pienempiä. Lisäksi monet sähköyliherkät ovat maininneet oireiden poistuvan uimahalleissa. Uimahalleissahan ei ole sähkökenttiä, koska se on hyvin kostea tila.

Käy lukemassa lisää ajatuksiani keskustelusta http://keskustelu.suomi24.fi/node/9034157 .

Nuo asut, mitä sähköyliherkille myydään, eivät eristä sähkökenttää. Ne ovat puuvillatuotteita, jotka eivät itsessään synnytä staattista sähköä, kuten monet keinokuituvaatteet. Kuitenkin sähkökenttä vaikuttaa niiden läpi, joskin ne jonkin verran tasoittavat kentänvoimakkuutta. Seinän maalaus ei myöskään poista sähkökenttää, vaan se saattaa jopa kasvattaa sitä, ollessaan hyvä maapotentiaali. Kun ihminen on sen ja varautuneet huonekalun välissä, niin sähkökenttä on voimakkaampi.

Tästä samasta syystä monet sähköyliherkät kuvittelevat lattialämmityksen aiheuttavan oireita. Varmaanhan se aiheuttaakin, mutta ei sen lämmityssähkön vuoksi, vaan sen hyvän maapotentiaalin vuoksi. Vaikutus on sama, on lämmitys päällä tai pois.

Sama ilmiö on myös töpselin kääntäminen. Osa sähkölaitteista on valmistettu niin, että niiden eristettyyn runkoon tuodaan verkkojännite. Riippuen miten töpseli on sattunut vaiheeseen nähden, rungossa voi olla verkkojännite synnyttämässä sähkökentän laitteen ympärille tai sitten ei. Kääntämällä töpseli toisinpäin, voidaan sähkökenttää syntyminen estää. Esim. putkitelevisiot ovat tällaisia.

Tästä on varmaankin syntynyt joillekin kuvitelma, että kaikkien laitteiden töpselien kääntäminen muuttaa niiden synnyttämää sähkökenttä. On huvittavaa kun joku tutkii kumminpäin kännykän laturin pitäisi olla ettei synny sähkökenttää. No, se on vain tietämättömyydestä johtuva harhakuva, samoin kuin sekin, että jotkut naureskelevat tälle töpselien kääntämiselle. Kummankin toimet ovat tietenkin huvittavia kun tuntee sähkötekniikkaa.

Monissa tutkimuksissa tutkimus tehdään myös tiloissa, joissa on ESD-suojaus. Tutkitaan siis oireita tilassa, joissa yksi oireiden aiheuttajista on vaimennettu. En ole vielä huomannut tutkimusta, jossa olisi ollut voimakas sähkökenttä tutkittavan ympärillä ja sen arvo olisi rekisteröity.

Jos lukee näitä energiahoitoja ja muita vaihtoehtohoitoja, niin sielläkin tämä nykyisen muovikulttuurin sähkökenttä näyttää olevan se vaikuttava tekijä. Ilmeisesti aika moni tuntee olonsa paremmaksi kun ympärillä ei ole voimakasta sähkökenttää. Niin suosittuja nämä erilaiset vaihtoehtohoidot ovat, joista suurin osa poistaa hoidon ajaksi voimakkaan sähkökentän potilaan ympäriltä.

Lue lisää

"Riippuen miten töpseli on sattunut vaiheeseen nähden, rungossa voi olla verkkojännite synnyttämässä sähkökentän laitteen ympärille tai sitten ei. Kääntämällä töpseli toisinpäin, voidaan sähkökenttää syntyminen estää. Esim. putkitelevisiot ovat tällaisia. "

Niissä putkitelkuissa, jotka minä olen avannut on ollut ensin virtakytkin, sitten sulake ja sen jälkeen muuntaja, josta lähtee ulosottoja tasureille. Ei muuntajan toisiopuolella ole erikseen vaihetta ja nollaa.
Enkä oikein tiedä muitakaan laitteita, joissa runkoon tuotaisiin suoraan jännite. DC-puolella maapotentiaali on usein rungossa, mutta missä laitteessa 230?

allergiasahko kirjoitti:

”Mistä päättelet, että sähköyliherkkyystutkimuksissa on poistettu alle 217 hertsin taajuus? ”

Tutkimuksessa ei käytetä tavallista puhetta, jota kännykän käyttö normaalisti on. Tästä aiheutuu tilanne, jossa tehotaso ei muutu 10-100 Hz:n välillä lainkaan, vaan tehotason muutokset ovat alle 10 Hz tai yli 100 Hz.


”Mitä nämä kaikki julkisuudessa esiintyvät sähköyliherkät sitten ovat mielestäsi, kun saavat oireita sieltä sun täältä, vetäytyvät erakoiksi, maalaavat seiniään erikoismaaleilla, pukeutuvat eristäviin asuihin, mutta eivät kuitenkaan pysty sokkotilanteissa tunnistamaan mitään sähkökenttiä? ”

Luulen että heistä 70 % saa oireita sähköstä, joka vaikuttaa tavallisessa asuinympäristössä. Loput eivät ole sähköyliherkkiä, vaan oireet ovat psykosomaattisia. Tämä selviäsi jos sähköyliherkkyyttä tutkittaisiin oikein.

Mitä olen lukenut sähköyliherkkien kertomuksia, niin suurimmassa osassa näyttää vaikuttajana olevan staattinen sähkökenttä, alkaen 1000V/m. Tämähän syntyy helposti nykyisessä muovisessa ympäristössä. Sen lisäksi vaikuttaa siltä, että tarvitaan sykkivä RF-kenttä sopivalla syklillä ja tietenkin jotain herkkyyttä ihmisessä.

Sähköyliherkkyyttä on aina kuviteltu sähkömagneettisen säteilyn aiheuttamaksi ja sen vuoksi kaikki tutkimukset sekä suojautuminen on tehty sähkömagneettisen säteilyn kannalta. Ympäristömuovien synnyttämät sähkökentät vaimenevat tai voimistuvat näillä käytetyillä suojausmenetelmillä, joten sähköyliherkkä huomaa ainakin muutoksen, vaikka oireista ei eroon pääsekään.

Erakkona ollaan yleensä luonnonmateriaalien kanssa tekemisissä, joten sähkökentät ovat huomattavasti pienempiä. Lisäksi monet sähköyliherkät ovat maininneet oireiden poistuvan uimahalleissa. Uimahalleissahan ei ole sähkökenttiä, koska se on hyvin kostea tila.

Käy lukemassa lisää ajatuksiani keskustelusta http://keskustelu.suomi24.fi/node/9034157 .

Nuo asut, mitä sähköyliherkille myydään, eivät eristä sähkökenttää. Ne ovat puuvillatuotteita, jotka eivät itsessään synnytä staattista sähköä, kuten monet keinokuituvaatteet. Kuitenkin sähkökenttä vaikuttaa niiden läpi, joskin ne jonkin verran tasoittavat kentänvoimakkuutta. Seinän maalaus ei myöskään poista sähkökenttää, vaan se saattaa jopa kasvattaa sitä, ollessaan hyvä maapotentiaali. Kun ihminen on sen ja varautuneet huonekalun välissä, niin sähkökenttä on voimakkaampi.

Tästä samasta syystä monet sähköyliherkät kuvittelevat lattialämmityksen aiheuttavan oireita. Varmaanhan se aiheuttaakin, mutta ei sen lämmityssähkön vuoksi, vaan sen hyvän maapotentiaalin vuoksi. Vaikutus on sama, on lämmitys päällä tai pois.

Sama ilmiö on myös töpselin kääntäminen. Osa sähkölaitteista on valmistettu niin, että niiden eristettyyn runkoon tuodaan verkkojännite. Riippuen miten töpseli on sattunut vaiheeseen nähden, rungossa voi olla verkkojännite synnyttämässä sähkökentän laitteen ympärille tai sitten ei. Kääntämällä töpseli toisinpäin, voidaan sähkökenttää syntyminen estää. Esim. putkitelevisiot ovat tällaisia.

Tästä on varmaankin syntynyt joillekin kuvitelma, että kaikkien laitteiden töpselien kääntäminen muuttaa niiden synnyttämää sähkökenttä. On huvittavaa kun joku tutkii kumminpäin kännykän laturin pitäisi olla ettei synny sähkökenttää. No, se on vain tietämättömyydestä johtuva harhakuva, samoin kuin sekin, että jotkut naureskelevat tälle töpselien kääntämiselle. Kummankin toimet ovat tietenkin huvittavia kun tuntee sähkötekniikkaa.

Monissa tutkimuksissa tutkimus tehdään myös tiloissa, joissa on ESD-suojaus. Tutkitaan siis oireita tilassa, joissa yksi oireiden aiheuttajista on vaimennettu. En ole vielä huomannut tutkimusta, jossa olisi ollut voimakas sähkökenttä tutkittavan ympärillä ja sen arvo olisi rekisteröity.

Jos lukee näitä energiahoitoja ja muita vaihtoehtohoitoja, niin sielläkin tämä nykyisen muovikulttuurin sähkökenttä näyttää olevan se vaikuttava tekijä. Ilmeisesti aika moni tuntee olonsa paremmaksi kun ympärillä ei ole voimakasta sähkökenttää. Niin suosittuja nämä erilaiset vaihtoehtohoidot ovat, joista suurin osa poistaa hoidon ajaksi voimakkaan sähkökentän potilaan ympäriltä.

Lue lisää

Sähköyliherkät saavat oireita kaikista sähkölaitteista. Ei kännykkää tarvitse olla lähelläkään ja oireita tulee. Sen perusteella tuo 10...100 Hz RF-purske ei voi olla laukaiseva tekijä.

öiyflu kirjoitti:

"Riippuen miten töpseli on sattunut vaiheeseen nähden, rungossa voi olla verkkojännite synnyttämässä sähkökentän laitteen ympärille tai sitten ei. Kääntämällä töpseli toisinpäin, voidaan sähkökenttää syntyminen estää. Esim. putkitelevisiot ovat tällaisia. "

Niissä putkitelkuissa, jotka minä olen avannut on ollut ensin virtakytkin, sitten sulake ja sen jälkeen muuntaja, josta lähtee ulosottoja tasureille. Ei muuntajan toisiopuolella ole erikseen vaihetta ja nollaa.
Enkä oikein tiedä muitakaan laitteita, joissa runkoon tuotaisiin suoraan jännite. DC-puolella maapotentiaali on usein rungossa, mutta missä laitteessa 230?

Lue lisää

Olen näköjään kirjoittanut epätäsmällisesti. Tarkoitus oli kertoa että jotkut putkitelevisiot ovat tällaisia eli yleensä vanhemmat putkimallit. Esimerkkinä vanhemmat Luxor mallit, jossa verkkojännite ja töpselin asennosta riippuen myös vaihe voi olla sisällä olevassa metallirungossa. Useimmat TV:n korjaajat tietävät tämän eivätkä pistä skoopin runkoa television runkoon ilman erotusmuuntajaa.

Myös kaksoiserotetuissa laitteissa saattaa vaihe kierrellä sisällä metallirungossa, jolloin voi mitata laitteen ulkopuolelta verkkojännitteen synnyttämän sähkökentän.

Se, onko siitä haittaa ihmisille, on sitten eri asia.

ujhlfhdt kirjoitti:

Sähköyliherkät saavat oireita kaikista sähkölaitteista. Ei kännykkää tarvitse olla lähelläkään ja oireita tulee. Sen perusteella tuo 10...100 Hz RF-purske ei voi olla laukaiseva tekijä.

Lue lisää

Näyttäisi siltä, että voimakas sähkökenttä on se tärkein tekijä. Sen vuoksi olisi tärkeää että lähdettäisiin tekemään tutkimuksia oikein eli löydettäisiin ensin korrelaatio oireiden ja ympäristön välillä. Koska sähköyliherkät väittävät saavansa oireita kännykkään puhumisesta, kannattaisi tietenkin ensin lähteä siitä. Niinhän on tehtykin, mutta kun se ulkoinen sähkökenttä on unohtunut joka kerralla pois tai ainakin mittaamatta eikä ole saatu korreloivia tuloksia.

Asia olisi paljon helpompi selvittää jos mukaan tulisi joku sähköyliherkkä, joka voisi kokeilla ensin vaikka aivan kotonaan tilannetta. Sähkökentän poistaminen ympäriltä on helppoa kun sen osaa. Silloin ei pitäisi tulla lainkaan oireita jos oireet tarvitsevat sähkökenttää. Olen tuolla toisessa keskustelussa ohjeistanut kokeilemaan tulevatko oireet jos suihkussa käynnin jälkeen soittaa vaikka puolen tunnin puhelun siellä kylpyhuoneessa, ilman että ympärillä on mitään muuta kuin kosteutta. Kun ilma on kostea, staattista sähkökenttää ei paljon synny. Toistaiseksi kukaan sähköyliherkkä ei ole kertonut tehneensä tällaista koetta.


”Sähköyliherkät saavat oireita kaikista sähkölaitteista. Ei kännykkää tarvitse olla lähelläkään ja oireita tulee. Sen perusteella tuo 10...100 Hz RF-purske ei voi olla laukaiseva tekijä.”

RF-kenttiä on läsnä lähes kaikkialla (paitsi suojatuissa tutkimustiloissa). Kun ei ole tutkittu oikein, emme voi tietää tarvitaanko sitä ja jos, niin millä voimakkuudella. Koska sähköyliherkät ovat sanoneet voivansa hyvin kaukana erämaakämpässä, voisi epäillä, että jossakin on raja, joka ei enää aiheuta sähkökentän kanssa oireita.

Ajatuksesi siitä, että kun kännykkä ei ole lähellä, RF-purske ei voi olla laukaiseva tekijä. Mikä on lähellä? Onko kilometri tukiasemasta lähellä vai kaukana? Moni muukin sähkölaite lähettää erilaisia sykkiviä kenttiä, esim. näyttöpääte. Verkkojännite on 50 Hz, asettuu välille 10 – 100 Hz. Emme vielä tiedä vaikutusmekanismia (jos sellaista onkaan).

Itse sähkökenttä voi olla myös muuttuva ihmisen toimien seurauksena (liikkuminen) sekä myös ympärillä olevan 50 Hz:n jänniteverkon kanssa. Jostakin syystä lähes kaikki kertomukset viittaavat siihen, että voimakas sähkökenttä ja jokin sykkivä tai vaihtuva kenttä aiheuttaa oireet. Suurin osa ihmisistä ei tiedä, että nykyiset muovimateriaalit varautuvat pienestäkin liikkeestä tuhansiin voltteihin ja sähkökenttiä voi olla hyvinkin sähköttömissä ympäristöissä.

Tuoliin istuminen varaa useimmat tuolit 4-6 kilovolttiin, joka sitten purkaantuu sekuntien tai kymmenien sekuntien aikana ympäristöön. Myös ihminen varautuu, esim. kävellessään keinomateriaalista valmistetulla lattialla tai matolla ja purkaa sitten itseään ympäristöön. Jos mittaa ihmisen ympärillä olevaa kenttävoimakkuutta hänen tehdessään arkiaskareita, niin kentän voimakkuus vaihtelee jatkuvasti ja on usein kilovoltteja metriä kohden.

Ionit vilistävät ihmiseen ja pois, mikä on tämän vaikutus esim. aistimiin, jotka toimivat ionien määrän mukaan? Ja mikä on tämän vaikutus ihmiseen, se on jostakin syystä jätetty toistaiseksi tutkimatta. Voiko se aiheuttaa tavallisissakin ihmisissä kiusallista oloa. Miksi niin monet hakeutuvat vaihtoehtohoitoihin, jotka perustuvat usein ympärillä olevan sähkökentän poistamiseen, joskin varmaankin tietämättä.

allergiasahko kirjoitti:

Näyttäisi siltä, että voimakas sähkökenttä on se tärkein tekijä. Sen vuoksi olisi tärkeää että lähdettäisiin tekemään tutkimuksia oikein eli löydettäisiin ensin korrelaatio oireiden ja ympäristön välillä. Koska sähköyliherkät väittävät saavansa oireita kännykkään puhumisesta, kannattaisi tietenkin ensin lähteä siitä. Niinhän on tehtykin, mutta kun se ulkoinen sähkökenttä on unohtunut joka kerralla pois tai ainakin mittaamatta eikä ole saatu korreloivia tuloksia.

Asia olisi paljon helpompi selvittää jos mukaan tulisi joku sähköyliherkkä, joka voisi kokeilla ensin vaikka aivan kotonaan tilannetta. Sähkökentän poistaminen ympäriltä on helppoa kun sen osaa. Silloin ei pitäisi tulla lainkaan oireita jos oireet tarvitsevat sähkökenttää. Olen tuolla toisessa keskustelussa ohjeistanut kokeilemaan tulevatko oireet jos suihkussa käynnin jälkeen soittaa vaikka puolen tunnin puhelun siellä kylpyhuoneessa, ilman että ympärillä on mitään muuta kuin kosteutta. Kun ilma on kostea, staattista sähkökenttää ei paljon synny. Toistaiseksi kukaan sähköyliherkkä ei ole kertonut tehneensä tällaista koetta.


”Sähköyliherkät saavat oireita kaikista sähkölaitteista. Ei kännykkää tarvitse olla lähelläkään ja oireita tulee. Sen perusteella tuo 10...100 Hz RF-purske ei voi olla laukaiseva tekijä.”

RF-kenttiä on läsnä lähes kaikkialla (paitsi suojatuissa tutkimustiloissa). Kun ei ole tutkittu oikein, emme voi tietää tarvitaanko sitä ja jos, niin millä voimakkuudella. Koska sähköyliherkät ovat sanoneet voivansa hyvin kaukana erämaakämpässä, voisi epäillä, että jossakin on raja, joka ei enää aiheuta sähkökentän kanssa oireita.

Ajatuksesi siitä, että kun kännykkä ei ole lähellä, RF-purske ei voi olla laukaiseva tekijä. Mikä on lähellä? Onko kilometri tukiasemasta lähellä vai kaukana? Moni muukin sähkölaite lähettää erilaisia sykkiviä kenttiä, esim. näyttöpääte. Verkkojännite on 50 Hz, asettuu välille 10 – 100 Hz. Emme vielä tiedä vaikutusmekanismia (jos sellaista onkaan).

Itse sähkökenttä voi olla myös muuttuva ihmisen toimien seurauksena (liikkuminen) sekä myös ympärillä olevan 50 Hz:n jänniteverkon kanssa. Jostakin syystä lähes kaikki kertomukset viittaavat siihen, että voimakas sähkökenttä ja jokin sykkivä tai vaihtuva kenttä aiheuttaa oireet. Suurin osa ihmisistä ei tiedä, että nykyiset muovimateriaalit varautuvat pienestäkin liikkeestä tuhansiin voltteihin ja sähkökenttiä voi olla hyvinkin sähköttömissä ympäristöissä.

Tuoliin istuminen varaa useimmat tuolit 4-6 kilovolttiin, joka sitten purkaantuu sekuntien tai kymmenien sekuntien aikana ympäristöön. Myös ihminen varautuu, esim. kävellessään keinomateriaalista valmistetulla lattialla tai matolla ja purkaa sitten itseään ympäristöön. Jos mittaa ihmisen ympärillä olevaa kenttävoimakkuutta hänen tehdessään arkiaskareita, niin kentän voimakkuus vaihtelee jatkuvasti ja on usein kilovoltteja metriä kohden.

Ionit vilistävät ihmiseen ja pois, mikä on tämän vaikutus esim. aistimiin, jotka toimivat ionien määrän mukaan? Ja mikä on tämän vaikutus ihmiseen, se on jostakin syystä jätetty toistaiseksi tutkimatta. Voiko se aiheuttaa tavallisissakin ihmisissä kiusallista oloa. Miksi niin monet hakeutuvat vaihtoehtohoitoihin, jotka perustuvat usein ympärillä olevan sähkökentän poistamiseen, joskin varmaankin tietämättä.

Lue lisää

>Miksi niin monet hakeutuvat vaihtoehtohoitoihin, jotka perustuvat usein ympärillä olevan sähkökentän poistamiseen, joskin varmaankin tietämättä.

Tota noin. Oikeasti vaihtoehtohoidot eivät usein perustu ympärillä olevan sähkökentän poistamiseen. Suurimmalla osalla vaihtoehtoilijoista ei ole selkeää käsitystä sähköstä tai sähkökentistä. Itse asiassa suurin osa ei hahmota edes energian käsitettä.

allergiasahko kirjoitti:

Näyttäisi siltä, että voimakas sähkökenttä on se tärkein tekijä. Sen vuoksi olisi tärkeää että lähdettäisiin tekemään tutkimuksia oikein eli löydettäisiin ensin korrelaatio oireiden ja ympäristön välillä. Koska sähköyliherkät väittävät saavansa oireita kännykkään puhumisesta, kannattaisi tietenkin ensin lähteä siitä. Niinhän on tehtykin, mutta kun se ulkoinen sähkökenttä on unohtunut joka kerralla pois tai ainakin mittaamatta eikä ole saatu korreloivia tuloksia.

Asia olisi paljon helpompi selvittää jos mukaan tulisi joku sähköyliherkkä, joka voisi kokeilla ensin vaikka aivan kotonaan tilannetta. Sähkökentän poistaminen ympäriltä on helppoa kun sen osaa. Silloin ei pitäisi tulla lainkaan oireita jos oireet tarvitsevat sähkökenttää. Olen tuolla toisessa keskustelussa ohjeistanut kokeilemaan tulevatko oireet jos suihkussa käynnin jälkeen soittaa vaikka puolen tunnin puhelun siellä kylpyhuoneessa, ilman että ympärillä on mitään muuta kuin kosteutta. Kun ilma on kostea, staattista sähkökenttää ei paljon synny. Toistaiseksi kukaan sähköyliherkkä ei ole kertonut tehneensä tällaista koetta.


”Sähköyliherkät saavat oireita kaikista sähkölaitteista. Ei kännykkää tarvitse olla lähelläkään ja oireita tulee. Sen perusteella tuo 10...100 Hz RF-purske ei voi olla laukaiseva tekijä.”

RF-kenttiä on läsnä lähes kaikkialla (paitsi suojatuissa tutkimustiloissa). Kun ei ole tutkittu oikein, emme voi tietää tarvitaanko sitä ja jos, niin millä voimakkuudella. Koska sähköyliherkät ovat sanoneet voivansa hyvin kaukana erämaakämpässä, voisi epäillä, että jossakin on raja, joka ei enää aiheuta sähkökentän kanssa oireita.

Ajatuksesi siitä, että kun kännykkä ei ole lähellä, RF-purske ei voi olla laukaiseva tekijä. Mikä on lähellä? Onko kilometri tukiasemasta lähellä vai kaukana? Moni muukin sähkölaite lähettää erilaisia sykkiviä kenttiä, esim. näyttöpääte. Verkkojännite on 50 Hz, asettuu välille 10 – 100 Hz. Emme vielä tiedä vaikutusmekanismia (jos sellaista onkaan).

Itse sähkökenttä voi olla myös muuttuva ihmisen toimien seurauksena (liikkuminen) sekä myös ympärillä olevan 50 Hz:n jänniteverkon kanssa. Jostakin syystä lähes kaikki kertomukset viittaavat siihen, että voimakas sähkökenttä ja jokin sykkivä tai vaihtuva kenttä aiheuttaa oireet. Suurin osa ihmisistä ei tiedä, että nykyiset muovimateriaalit varautuvat pienestäkin liikkeestä tuhansiin voltteihin ja sähkökenttiä voi olla hyvinkin sähköttömissä ympäristöissä.

Tuoliin istuminen varaa useimmat tuolit 4-6 kilovolttiin, joka sitten purkaantuu sekuntien tai kymmenien sekuntien aikana ympäristöön. Myös ihminen varautuu, esim. kävellessään keinomateriaalista valmistetulla lattialla tai matolla ja purkaa sitten itseään ympäristöön. Jos mittaa ihmisen ympärillä olevaa kenttävoimakkuutta hänen tehdessään arkiaskareita, niin kentän voimakkuus vaihtelee jatkuvasti ja on usein kilovoltteja metriä kohden.

Ionit vilistävät ihmiseen ja pois, mikä on tämän vaikutus esim. aistimiin, jotka toimivat ionien määrän mukaan? Ja mikä on tämän vaikutus ihmiseen, se on jostakin syystä jätetty toistaiseksi tutkimatta. Voiko se aiheuttaa tavallisissakin ihmisissä kiusallista oloa. Miksi niin monet hakeutuvat vaihtoehtohoitoihin, jotka perustuvat usein ympärillä olevan sähkökentän poistamiseen, joskin varmaankin tietämättä.

Lue lisää

Rakennat uskomusjärjestelmääsi huojuvien korttien varaan asettamalla lähtökohdiksi jatkuvasti vain itsestäsi lähtöisin olevia oletuksia ja toteamuksia ihmisen hermoston ominaisuuksista, ympäristön sähköisestä olotilasta, ioneista ja niiden liikkeistä, sykkvistä ja sykkimättömistä rf-kentistä, koetilanteiden olosuhteista jne. Ei olekaan ihme että lopputuloskin on yhtä kestävä kuin savupöllähdys syysmyrskyssä. Nettikeskusteluissa näitä kyhäelmiä kutsutaan olkiukoiksi.

Uskottava tutkimus lähtee siitä, että perusoletukset tarkistetaan ja määritetään. Unohtelet taas ketterästi, että sähköyliherkkyys ei ole vain GSM-kauden lapsia, ei edes pelkästään radioliikenteeseen liittyvä asia. Toinen sivuuttamasi fakta on, että söhköyliherkkiä on tutkittu mitä moninaisimmissa ympäristöissä, joissa he ovat selkeästi itse ilmaisseet oirelevansa, mutta kuitenkaan oireilua ei ole pystytty liittämään mihinkään sähköiseen ilmiöön. Sinun vastuksesi on aina tyypillinen uskomushoitajien valitus: Väärin tutkittu. Aina, olipa tulos mikä tahansa ja miten usein tahansa toistettu, voidaan esittää kritiikkiä "Mitäpä jos olisi tehty niin ja niin..." Tämä dilemma on klassinen tieteen filosofian esimerkki siitä, että olematonta on vaikea todistaa olemattomaksi. Siksi tiede lähteekin siitä, että todistetaan jokin ilmiö olemassa olevaksi ja altistetaan se sitten kritiikille. Sinun korttitalosi ei valitettavasti tuo sähköyliherkkyysasiaan mitään ns. substanssia.

----- kirjoitti:

>Miksi niin monet hakeutuvat vaihtoehtohoitoihin, jotka perustuvat usein ympärillä olevan sähkökentän poistamiseen, joskin varmaankin tietämättä.

Tota noin. Oikeasti vaihtoehtohoidot eivät usein perustu ympärillä olevan sähkökentän poistamiseen. Suurimmalla osalla vaihtoehtoilijoista ei ole selkeää käsitystä sähköstä tai sähkökentistä. Itse asiassa suurin osa ei hahmota edes energian käsitettä.

Lue lisää

Enkö minä sanonut juuri noin? ", joskin varmaankin tietämättä." En siis usko että hoitoja antavat, eivätkä hoitoja saavat, tiedä että staattista sähkökenttää harvoin noissa paikoissa on. Mutta varmaan kokemus on ohjannut tuollaiset paikat sellaisiksi kuin niiden kuvittelen olevan, ne antavat paremman olon.

Mitä nyt vähän olen kuullut ja netistä huomannut, niin monissa vaihtoehtohoidoissa, joissa hoito tapahtuu hoitotiloissa, se on rauhallista ja tilat vähän sähköistyviä. Itse en ole eksynyt kyseisiin paikkoihin. Paremmin asian tietenkin tietäisivät ne, jotka noissa hoidoissa ovat käyneet, esiintyykö niissä staattisia kenttiä kuten tavallisessa ympäristössä nykyisin usein esiintyy.

33 kirjoitti:

Rakennat uskomusjärjestelmääsi huojuvien korttien varaan asettamalla lähtökohdiksi jatkuvasti vain itsestäsi lähtöisin olevia oletuksia ja toteamuksia ihmisen hermoston ominaisuuksista, ympäristön sähköisestä olotilasta, ioneista ja niiden liikkeistä, sykkvistä ja sykkimättömistä rf-kentistä, koetilanteiden olosuhteista jne. Ei olekaan ihme että lopputuloskin on yhtä kestävä kuin savupöllähdys syysmyrskyssä. Nettikeskusteluissa näitä kyhäelmiä kutsutaan olkiukoiksi.

Uskottava tutkimus lähtee siitä, että perusoletukset tarkistetaan ja määritetään. Unohtelet taas ketterästi, että sähköyliherkkyys ei ole vain GSM-kauden lapsia, ei edes pelkästään radioliikenteeseen liittyvä asia. Toinen sivuuttamasi fakta on, että söhköyliherkkiä on tutkittu mitä moninaisimmissa ympäristöissä, joissa he ovat selkeästi itse ilmaisseet oirelevansa, mutta kuitenkaan oireilua ei ole pystytty liittämään mihinkään sähköiseen ilmiöön. Sinun vastuksesi on aina tyypillinen uskomushoitajien valitus: Väärin tutkittu. Aina, olipa tulos mikä tahansa ja miten usein tahansa toistettu, voidaan esittää kritiikkiä "Mitäpä jos olisi tehty niin ja niin..." Tämä dilemma on klassinen tieteen filosofian esimerkki siitä, että olematonta on vaikea todistaa olemattomaksi. Siksi tiede lähteekin siitä, että todistetaan jokin ilmiö olemassa olevaksi ja altistetaan se sitten kritiikille. Sinun korttitalosi ei valitettavasti tuo sähköyliherkkyysasiaan mitään ns. substanssia.

Lue lisää

”Rakennat uskomusjärjestelmääsi ... ”

Olepas hyvä ja kerro mitä kertomissani asioissa ei pidä paikkaansa. Väitätkö, etteivät muovit varaudu moneen kilovolttiin kun liikumme? Väitätkö, ettei varautuneesta kappaleesta irtoa ioneita ja liiku jännitteen vaikutuksesta jonnekin? Väitätkö, ettei varaus voisi muuttaa dendriitin tilaa? Väitätkö, että sähköyliherkkyys tutkimuksissa on rekisteröity staattisen sähkökentän voimakkuus ja se on asetettu samalle tasolle mitä se on arkiympäristössä, jossa hän kertoo saavansa oireita? Jos joku ei mielestäsi pidä paikkaansa, kerro mikä ei pidä ja miten se asia on. Turha sinun on täällä jatkuvasti heittää yleistä höpinää kun et ilmeisesti tiedä sähköstä mitään.



”Uskottava tutkimus lähtee siitä, että perusoletukset tarkistetaan ja määritetään.... ”

Kukahan se on unohtanut, ettei vain nämä tutkijat? Minä nimenomaan olen sanonut, että sähköyliherkkyys ei mielestäni ole sähkömagneettisten aaltojen tunnistamista. Mutta kaikki ovat tutkineet vain sitä, kerrasta toiseen ja huomanneet etteivät tosiaan tunnista.

”Toinen sivuuttamasi fakta ... ”

Sinä juuri kerroit että uskottava tutkimus lähtee siitä, että perusoletukset tarkistetaan ja määritetään. Eikö kaikissa tilanteissa, joissa sähköyliherkät ovat kertoneet saaneensa oireita, heidän ympärillään on ollut kilovolttien sähkökenttä metriä kohden? Jos tämä perusoletus on tutkimuksissa unohdettu, niin sinunkaan mukaan tutkimus ei ole uskottava.


”Sinun vastuksesi on aina tyypillinen uskomushoitajien valitus: Väärin tutkittu....”

Mitä sanot jos käykin niin, että ympärillä oleviin voimakkaisiin sähkökenttiin aletaan kiinnittää huomiota ja ne otetaan mukaan tutkimuksiin ja sitten huomataankin että kappas vain, nythän ne sähköyliherkät saavatkin oireita silloin kun on sille altistava ympäristö ja kun se poistuu, oireetkin poistuvat? Entä jos staattinen sähkökenttä olisikin se substanssi? Nythän on jo aika hyvin todistettu, ettei sähköyliherkkä saa oireita ilman voimakasta sähkökenttää.


Toistaiseksi kukaan ei ole laittanut linkkiä (ja mieluummin kohtaa siellä), jossa olisi tutkimuksessa ollut mukana rekisteröity voimakas sähkökenttä, vähintään 1 kV/m ja samaan aikaan jotain RF-kenttää vaihtelemassa välillä 10-100 Hz. Sellainen kenttä löytyy kuitenkin hyvin monen kotoa, esim. kun istahtaa tuoliin, liikahtaa siinä tai nousee siitä.

En siis väitä että sähköyliherkkyys liittyisi sähköön, minä vain ihmettelen, miksi sitä tutkitaan kokeilla, joissa ei ole rekisteröity (staattisen) sähkökentän voimakkuutta ja miksi kokeita ei ole suoritettu niillä parametreilla joilla sähköyliherkät ovat väittäneet saavansa oireita. Johtuisikohan se siitä, että kun sitä staattista sähkökenttää ei näe, eikä sitä voi tavallisella yleismittarilla eikä edes tavallisella kenttävoimakkuusmittarilla mitata, niin ajatelleen ettei siinä mitään jännitettä ole? Kuitenkin siltä suojaudutaan räjähdysherkissä tiloissa, käsiteltäessä jauhemaisia materiaaleja sekä elektroniikan komponentteja.

Jos olet seurannut keskustelua, niin huomaat kuinka vaikea on saada lukijat ymmärtämään yksinkertaisimpiakaan käytännön asioita. Minä kerroin että perus-GSM puhelin ei lähetä jatkuvaa RF-signaalia. Siitä tuli usealta henkilöltä väitettä, että puhelin lähettää jatkuvasti, sehän menisi ääni puuroksi jos siellä olisi jotain purskeita. Lopulta vastustajat saivat sivistettyä itseään niin paljon, että huomasivat että niinhän se tosiaan onkin, perus-GSM ei lähetä jatkuvasti RF-signaalia.

Sama tilanne lienee sinunkin kohdalla ja monen muun. Eniten lukijat varmaan ovat sitä mieltä, että staattista sähkökenttää ei ole yleensä meidän ympärillämme. Osa ei edes tiedä mikä se staattinen sähkökenttä on. Osa kuvittelee että se on jotain pientä, pari volttia tai jotain. Kun sanon, että tavallinen työtuoli voi varautua 6000 volttiin, niin ei taida tästä keskustelusta löytyä ketään joka sen uskoo. Kuitenkin asia on niin, sen voi mitata paremmalla mittarilla ja varmaan myös netistä löytyy se tieto. Joten alahan sinäkin ensin vähän opiskelemaan niin huomaat että kertomani pitää paikkansa.

allergiasahko kirjoitti:

”Rakennat uskomusjärjestelmääsi ... ”

Olepas hyvä ja kerro mitä kertomissani asioissa ei pidä paikkaansa. Väitätkö, etteivät muovit varaudu moneen kilovolttiin kun liikumme? Väitätkö, ettei varautuneesta kappaleesta irtoa ioneita ja liiku jännitteen vaikutuksesta jonnekin? Väitätkö, ettei varaus voisi muuttaa dendriitin tilaa? Väitätkö, että sähköyliherkkyys tutkimuksissa on rekisteröity staattisen sähkökentän voimakkuus ja se on asetettu samalle tasolle mitä se on arkiympäristössä, jossa hän kertoo saavansa oireita? Jos joku ei mielestäsi pidä paikkaansa, kerro mikä ei pidä ja miten se asia on. Turha sinun on täällä jatkuvasti heittää yleistä höpinää kun et ilmeisesti tiedä sähköstä mitään.



”Uskottava tutkimus lähtee siitä, että perusoletukset tarkistetaan ja määritetään.... ”

Kukahan se on unohtanut, ettei vain nämä tutkijat? Minä nimenomaan olen sanonut, että sähköyliherkkyys ei mielestäni ole sähkömagneettisten aaltojen tunnistamista. Mutta kaikki ovat tutkineet vain sitä, kerrasta toiseen ja huomanneet etteivät tosiaan tunnista.

”Toinen sivuuttamasi fakta ... ”

Sinä juuri kerroit että uskottava tutkimus lähtee siitä, että perusoletukset tarkistetaan ja määritetään. Eikö kaikissa tilanteissa, joissa sähköyliherkät ovat kertoneet saaneensa oireita, heidän ympärillään on ollut kilovolttien sähkökenttä metriä kohden? Jos tämä perusoletus on tutkimuksissa unohdettu, niin sinunkaan mukaan tutkimus ei ole uskottava.


”Sinun vastuksesi on aina tyypillinen uskomushoitajien valitus: Väärin tutkittu....”

Mitä sanot jos käykin niin, että ympärillä oleviin voimakkaisiin sähkökenttiin aletaan kiinnittää huomiota ja ne otetaan mukaan tutkimuksiin ja sitten huomataankin että kappas vain, nythän ne sähköyliherkät saavatkin oireita silloin kun on sille altistava ympäristö ja kun se poistuu, oireetkin poistuvat? Entä jos staattinen sähkökenttä olisikin se substanssi? Nythän on jo aika hyvin todistettu, ettei sähköyliherkkä saa oireita ilman voimakasta sähkökenttää.


Toistaiseksi kukaan ei ole laittanut linkkiä (ja mieluummin kohtaa siellä), jossa olisi tutkimuksessa ollut mukana rekisteröity voimakas sähkökenttä, vähintään 1 kV/m ja samaan aikaan jotain RF-kenttää vaihtelemassa välillä 10-100 Hz. Sellainen kenttä löytyy kuitenkin hyvin monen kotoa, esim. kun istahtaa tuoliin, liikahtaa siinä tai nousee siitä.

En siis väitä että sähköyliherkkyys liittyisi sähköön, minä vain ihmettelen, miksi sitä tutkitaan kokeilla, joissa ei ole rekisteröity (staattisen) sähkökentän voimakkuutta ja miksi kokeita ei ole suoritettu niillä parametreilla joilla sähköyliherkät ovat väittäneet saavansa oireita. Johtuisikohan se siitä, että kun sitä staattista sähkökenttää ei näe, eikä sitä voi tavallisella yleismittarilla eikä edes tavallisella kenttävoimakkuusmittarilla mitata, niin ajatelleen ettei siinä mitään jännitettä ole? Kuitenkin siltä suojaudutaan räjähdysherkissä tiloissa, käsiteltäessä jauhemaisia materiaaleja sekä elektroniikan komponentteja.

Jos olet seurannut keskustelua, niin huomaat kuinka vaikea on saada lukijat ymmärtämään yksinkertaisimpiakaan käytännön asioita. Minä kerroin että perus-GSM puhelin ei lähetä jatkuvaa RF-signaalia. Siitä tuli usealta henkilöltä väitettä, että puhelin lähettää jatkuvasti, sehän menisi ääni puuroksi jos siellä olisi jotain purskeita. Lopulta vastustajat saivat sivistettyä itseään niin paljon, että huomasivat että niinhän se tosiaan onkin, perus-GSM ei lähetä jatkuvasti RF-signaalia.

Sama tilanne lienee sinunkin kohdalla ja monen muun. Eniten lukijat varmaan ovat sitä mieltä, että staattista sähkökenttää ei ole yleensä meidän ympärillämme. Osa ei edes tiedä mikä se staattinen sähkökenttä on. Osa kuvittelee että se on jotain pientä, pari volttia tai jotain. Kun sanon, että tavallinen työtuoli voi varautua 6000 volttiin, niin ei taida tästä keskustelusta löytyä ketään joka sen uskoo. Kuitenkin asia on niin, sen voi mitata paremmalla mittarilla ja varmaan myös netistä löytyy se tieto. Joten alahan sinäkin ensin vähän opiskelemaan niin huomaat että kertomani pitää paikkansa.

Lue lisää

Mitä merkitystä on staattisella sähköllä (elektronien kertymäerolla), joka tekee potentiaalieron vaikkapa ihon ja lattian välille (mutta ei muualle), kudoksissa olevien hermojen ulokkeiden solukalvon eri puolella oleviin ionikonsentraatioeroihin? Osoita, että vaikutusta on edes teoriassa, sitten käytännössä, että "oikeilla" sähköyliherkillä tällainen potentiaaliero löytyy ja se korreloi oireisiin.

"Eikö kaikissa tilanteissa, joissa sähköyliherkät ovat kertoneet saaneensa oireita, heidän ympärillään on ollut kilovolttien sähkökenttä metriä kohden? "

"Mitä sanot jos käykin niin, että ympärillä oleviin voimakkaisiin sähkökenttiin aletaan kiinnittää huomiota ja ne otetaan mukaan tutkimuksiin ja sitten huomataankin että kappas vain, nythän ne sähköyliherkät saavatkin oireita silloin kun on sille altistava ympäristö ja kun se poistuu, oireetkin poistuvat? Nythän on jo aika hyvin todistettu, ettei sähköyliherkkä saa oireita ilman voimakasta sähkökenttää. "

Yritätkö väittää, että kaikki sähköyliherkkyysprovakaatiotestaukset on tehty ympäristössä jossa on ollut staattista sähköä, vai että siellä ei ole ollut staattista sähköä?

Ei ole todistettu. On todistettu, että sähköyliherkät saavat oireita, kun luulevat olevansa sähkökentässä. Provokaatiokokeita on tehty mitä erilaisimmissa ympäristöissä ja mitä erilaisimmilla sähkölaitteilla. Jo ennen GSM-puhelimia. Koetilanteissa koehenkilöt saavat oireita, mutta ne eivät korreloi mihinkään sähkölaitteeseen. Toisaalta oireita ei ole jatkuvasti. Staattisen sähkön eliminointi ei ole mitään rakettitiedettä ja sähköyliherkkien olisi yksinkertaista testata, auttaako se heidän oireisiinsa.

Pelkkiin voltteihin tuijottaminen kertoo ainoastaan sen, että sähköpuoli ei ole ihan hanskassa.

allergiasahko kirjoitti:

”Rakennat uskomusjärjestelmääsi ... ”

Olepas hyvä ja kerro mitä kertomissani asioissa ei pidä paikkaansa. Väitätkö, etteivät muovit varaudu moneen kilovolttiin kun liikumme? Väitätkö, ettei varautuneesta kappaleesta irtoa ioneita ja liiku jännitteen vaikutuksesta jonnekin? Väitätkö, ettei varaus voisi muuttaa dendriitin tilaa? Väitätkö, että sähköyliherkkyys tutkimuksissa on rekisteröity staattisen sähkökentän voimakkuus ja se on asetettu samalle tasolle mitä se on arkiympäristössä, jossa hän kertoo saavansa oireita? Jos joku ei mielestäsi pidä paikkaansa, kerro mikä ei pidä ja miten se asia on. Turha sinun on täällä jatkuvasti heittää yleistä höpinää kun et ilmeisesti tiedä sähköstä mitään.



”Uskottava tutkimus lähtee siitä, että perusoletukset tarkistetaan ja määritetään.... ”

Kukahan se on unohtanut, ettei vain nämä tutkijat? Minä nimenomaan olen sanonut, että sähköyliherkkyys ei mielestäni ole sähkömagneettisten aaltojen tunnistamista. Mutta kaikki ovat tutkineet vain sitä, kerrasta toiseen ja huomanneet etteivät tosiaan tunnista.

”Toinen sivuuttamasi fakta ... ”

Sinä juuri kerroit että uskottava tutkimus lähtee siitä, että perusoletukset tarkistetaan ja määritetään. Eikö kaikissa tilanteissa, joissa sähköyliherkät ovat kertoneet saaneensa oireita, heidän ympärillään on ollut kilovolttien sähkökenttä metriä kohden? Jos tämä perusoletus on tutkimuksissa unohdettu, niin sinunkaan mukaan tutkimus ei ole uskottava.


”Sinun vastuksesi on aina tyypillinen uskomushoitajien valitus: Väärin tutkittu....”

Mitä sanot jos käykin niin, että ympärillä oleviin voimakkaisiin sähkökenttiin aletaan kiinnittää huomiota ja ne otetaan mukaan tutkimuksiin ja sitten huomataankin että kappas vain, nythän ne sähköyliherkät saavatkin oireita silloin kun on sille altistava ympäristö ja kun se poistuu, oireetkin poistuvat? Entä jos staattinen sähkökenttä olisikin se substanssi? Nythän on jo aika hyvin todistettu, ettei sähköyliherkkä saa oireita ilman voimakasta sähkökenttää.


Toistaiseksi kukaan ei ole laittanut linkkiä (ja mieluummin kohtaa siellä), jossa olisi tutkimuksessa ollut mukana rekisteröity voimakas sähkökenttä, vähintään 1 kV/m ja samaan aikaan jotain RF-kenttää vaihtelemassa välillä 10-100 Hz. Sellainen kenttä löytyy kuitenkin hyvin monen kotoa, esim. kun istahtaa tuoliin, liikahtaa siinä tai nousee siitä.

En siis väitä että sähköyliherkkyys liittyisi sähköön, minä vain ihmettelen, miksi sitä tutkitaan kokeilla, joissa ei ole rekisteröity (staattisen) sähkökentän voimakkuutta ja miksi kokeita ei ole suoritettu niillä parametreilla joilla sähköyliherkät ovat väittäneet saavansa oireita. Johtuisikohan se siitä, että kun sitä staattista sähkökenttää ei näe, eikä sitä voi tavallisella yleismittarilla eikä edes tavallisella kenttävoimakkuusmittarilla mitata, niin ajatelleen ettei siinä mitään jännitettä ole? Kuitenkin siltä suojaudutaan räjähdysherkissä tiloissa, käsiteltäessä jauhemaisia materiaaleja sekä elektroniikan komponentteja.

Jos olet seurannut keskustelua, niin huomaat kuinka vaikea on saada lukijat ymmärtämään yksinkertaisimpiakaan käytännön asioita. Minä kerroin että perus-GSM puhelin ei lähetä jatkuvaa RF-signaalia. Siitä tuli usealta henkilöltä väitettä, että puhelin lähettää jatkuvasti, sehän menisi ääni puuroksi jos siellä olisi jotain purskeita. Lopulta vastustajat saivat sivistettyä itseään niin paljon, että huomasivat että niinhän se tosiaan onkin, perus-GSM ei lähetä jatkuvasti RF-signaalia.

Sama tilanne lienee sinunkin kohdalla ja monen muun. Eniten lukijat varmaan ovat sitä mieltä, että staattista sähkökenttää ei ole yleensä meidän ympärillämme. Osa ei edes tiedä mikä se staattinen sähkökenttä on. Osa kuvittelee että se on jotain pientä, pari volttia tai jotain. Kun sanon, että tavallinen työtuoli voi varautua 6000 volttiin, niin ei taida tästä keskustelusta löytyä ketään joka sen uskoo. Kuitenkin asia on niin, sen voi mitata paremmalla mittarilla ja varmaan myös netistä löytyy se tieto. Joten alahan sinäkin ensin vähän opiskelemaan niin huomaat että kertomani pitää paikkansa.

Lue lisää

"Kun sanon, että tavallinen työtuoli voi varautua 6000 volttiin, niin ei taida tästä keskustelusta löytyä ketään joka sen uskoo"

Tiedän. Selvää pässinlihaa.
Sinulla vaan on melko suuret luulot itsestäsi. Kaikki tutkimukset on tehty väärin. Sinä tiedät, että staattinen kenttä yhdessä RF-signaalin kanssa saa aikaan hermostollisia oireita. Hermoston toiminnasta olit täysin pihalla kunnes sinua opastettiin. Jossain vaiheessa väitit kännykän lähtysikkunan sisältävän alle 100 Hz taajuuksia, kunnes sinua oikaistiin. Uskoit myös nähneesi yksittäisiä bittejä vaikka modulointi tapahtuu 4 bitin tavuna. YMS. Putkitelevisiosi olivat järjestään niin rakennetut, että vaihe voi olla rungossa. En hirveästi noilla tiedoilla pullistelisi.
Sähköyliherkät altistuvat lähes kaikissa tilanteissa, joissa sähköä käytetään. Heitä on testattu juuri sellaisissa tilanteissa, joissa he kertovat saavansa oireita. Kun virrattoman laitteen kytkin käännetään, oireet alkavat ja vaikka virrallinen laite on päällä, mutta piilossa, oireita ei tule.
Miten muka kaikissa koetilanteissa staattinen sähkö on poistettu? Onko koetiloissa puolijohtavat lattiat ja henkilöillä puolijohtavat jalkineet ja ESD tuolit? Paljon oletat, kuten esimerkiksi sen, että tiedät ainoana jotain sähköstä.

Inspector Coulombi kirjoitti:

Mitä merkitystä on staattisella sähköllä (elektronien kertymäerolla), joka tekee potentiaalieron vaikkapa ihon ja lattian välille (mutta ei muualle), kudoksissa olevien hermojen ulokkeiden solukalvon eri puolella oleviin ionikonsentraatioeroihin? Osoita, että vaikutusta on edes teoriassa, sitten käytännössä, että "oikeilla" sähköyliherkillä tällainen potentiaaliero löytyy ja se korreloi oireisiin.

"Eikö kaikissa tilanteissa, joissa sähköyliherkät ovat kertoneet saaneensa oireita, heidän ympärillään on ollut kilovolttien sähkökenttä metriä kohden? "

"Mitä sanot jos käykin niin, että ympärillä oleviin voimakkaisiin sähkökenttiin aletaan kiinnittää huomiota ja ne otetaan mukaan tutkimuksiin ja sitten huomataankin että kappas vain, nythän ne sähköyliherkät saavatkin oireita silloin kun on sille altistava ympäristö ja kun se poistuu, oireetkin poistuvat? Nythän on jo aika hyvin todistettu, ettei sähköyliherkkä saa oireita ilman voimakasta sähkökenttää. "

Yritätkö väittää, että kaikki sähköyliherkkyysprovakaatiotestaukset on tehty ympäristössä jossa on ollut staattista sähköä, vai että siellä ei ole ollut staattista sähköä?

Ei ole todistettu. On todistettu, että sähköyliherkät saavat oireita, kun luulevat olevansa sähkökentässä. Provokaatiokokeita on tehty mitä erilaisimmissa ympäristöissä ja mitä erilaisimmilla sähkölaitteilla. Jo ennen GSM-puhelimia. Koetilanteissa koehenkilöt saavat oireita, mutta ne eivät korreloi mihinkään sähkölaitteeseen. Toisaalta oireita ei ole jatkuvasti. Staattisen sähkön eliminointi ei ole mitään rakettitiedettä ja sähköyliherkkien olisi yksinkertaista testata, auttaako se heidän oireisiinsa.

Pelkkiin voltteihin tuijottaminen kertoo ainoastaan sen, että sähköpuoli ei ole ihan hanskassa.

Lue lisää

”Mitä merkitystä on staattisella sähköllä (elektronien kertymäerolla), joka tekee potentiaalieron vaikkapa ihon ja lattian välille (mutta ei muualle), kudoksissa olevien hermojen ulokkeiden solukalvon eri puolella oleviin ionikonsentraatioeroihin? Osoita, että vaikutusta on edes teoriassa, sitten käytännössä, että "oikeilla" sähköyliherkillä tällainen potentiaaliero löytyy ja se korreloi oireisiin. ”

Kuten varmasti huomasit, keskusteluissamme havaitsimme, että mahdollisuus vaikuttamiseen ovat olemassa. Eiköhän se ole helpompi huomioida se aivan sähköyliherkkyyttä tutkittaessa. Nyt vain pitäisi sähköyliherkkien kokeilla häviävätkö oireet jos staattinen sähkökenttä poistetaan. Eli he itse tutustuvat sähkökentän syntymiseen ja muuttavat ympäristönsä niin, ettei siellä synny liian suurta staattista kenttää.

Jos tällä helpolla ja yksinkertaisella järjestelyllä sähköyliherkät havaitsevat, että heidän oireensa loppuvat, niin sittenhän sitä voidaan vaikka tutkia esittämälläsi tavalla. Toisaalta sitä ei tarvitse tutkia sähköyliherkän kannalta, sillehän on jo löytynyt keino estää oireet. Tietenkin on myös niitä, joille oireet syntyvät muusta kuin sähköstä. Heidän kohdallaan voisi tietenkin olla paikallaan osoittaa kokeellisesti, etteivät he ole sähköyliherkkiä, vaan syy löytyy muualta.


”Yritätkö väittää, että kaikki sähköyliherkkyysprovakaatiotestaukset on tehty ympäristössä jossa on ollut staattista sähköä, vai että siellä ei ole ollut staattista sähköä? ”

Yritän sanoa että sitä ei ole rekisteröity. Sitä on voinut olla tai sitä ei ole ollut. Sähköyliherkät ovat saaneet oireita tai eivät ole saaneet. Sen me ainakin tiedämme, etteivät sähköyliherkät saa oireita sähkömagneettisesta säteilystä.


”Ei ole todistettu. On todistettu, että sähköyliherkät saavat oireita, kun luulevat olevansa sähkökentässä. Provokaatiokokeita on tehty mitä erilaisimmissa ympäristöissä ja mitä erilaisimmilla sähkölaitteilla. Jo ennen GSM-puhelimia. Koetilanteissa koehenkilöt saavat oireita, mutta ne eivät korreloi mihinkään sähkölaitteeseen. Toisaalta oireita ei ole jatkuvasti.”

Edelleen, missään tutkimuksessa en ole havainnut sähkökentän voimakkuuden rekisteröintiä. Jos ehkä tärkein vaikuttava tekijä puuttuu, niin miten noiden tulosten perusteella voidaan sanoa mitään sähköyliherkkyydestä? Jos löydät sellaisen tutkimuksen, jossa on selvästi kerrottu tutkittavan ympärillä olevan sähkökentän voimakkuus ja on ollut riittävät (kV/m) sähkökentät yhdistettynä sopivan sykliseen RF-kenttään, laita linkki tänne. Olen sellaista pyytänyt useamman kerran, ei ole näkynyt. Näyttää siis siltä, että tutkimukset on tehty väärin.


”Staattisen sähkön eliminointi ei ole mitään rakettitiedettä ja sähköyliherkkien olisi yksinkertaista testata, auttaako se heidän oireisiinsa. ”

Niinhän sitä moni kuvittelee. Meillä on paljon ESD suojauksia, joiden kuvitellaan toimivan, mutta itse asiassa ne eivät toimi kuvitellulla tavalla. Jos maalataan lattia johtavalla maalilla, se johtaa jollakin lailla kun ilman kosteus on yli 20 %, ei sen kuivemmassa. Sitten joku alkaa talvella saamaan oireita ja joku viisas sanoo että lattia oli maalattu johtavalla maalilla, oireisiin ei voi olla syynä staattinen kenttä. Muutenkin, staattista sähköä syntyy jatkuvasti. Johtavilla pinnoilla tämä staattinen sähkö ei lopeta syntymistä, se ainoastaan purkautuu nopeammin. Rakenteista riippuen (kapasitanssi), jännite saattaa nousta lähes entisiin arvoihin tai laskee.

On olemassa ESD-työtuoleja, joiden moni kuvittelee olevan sähköttömiä. Näin ei kuitenkaan ole (varsinkaan ilmankosteuden ollessa vähäinen), vaan tuolin alla olevan lattian on oltava johtava, tuolin pyörien on oltava johtavia (mitä ne harvoin ovat). Toki ESD-tuolin käyttö vähentää syntyvää kenttää ja sen purkautumisaikaa, mutta sekin on tiedettävä kun tarkastelee saatuja tuloksia.


”Pelkkiin voltteihin tuijottaminen kertoo ainoastaan sen, että sähköpuoli ei ole ihan hanskassa.”

Voimme keskustella asioista teknillisemminkin, jos se tuntuu sinusta paremmalta. Yritän kuitenkin pitää keskustelun täällä sellaisena, että asiaan vihkiytymättömätkin pystyvät sitä seuraamaan. Odottaisin sinulta edes hiukan teknillisiä vastauksia. Annat itsestäsi sellaisen kuvan, ettet ole ymmärtänyt yhtään teknistä keskustelua täällä. Vai olenko väärässä?

HituvirtaVeikko kirjoitti:

"Kun sanon, että tavallinen työtuoli voi varautua 6000 volttiin, niin ei taida tästä keskustelusta löytyä ketään joka sen uskoo"

Tiedän. Selvää pässinlihaa.
Sinulla vaan on melko suuret luulot itsestäsi. Kaikki tutkimukset on tehty väärin. Sinä tiedät, että staattinen kenttä yhdessä RF-signaalin kanssa saa aikaan hermostollisia oireita. Hermoston toiminnasta olit täysin pihalla kunnes sinua opastettiin. Jossain vaiheessa väitit kännykän lähtysikkunan sisältävän alle 100 Hz taajuuksia, kunnes sinua oikaistiin. Uskoit myös nähneesi yksittäisiä bittejä vaikka modulointi tapahtuu 4 bitin tavuna. YMS. Putkitelevisiosi olivat järjestään niin rakennetut, että vaihe voi olla rungossa. En hirveästi noilla tiedoilla pullistelisi.
Sähköyliherkät altistuvat lähes kaikissa tilanteissa, joissa sähköä käytetään. Heitä on testattu juuri sellaisissa tilanteissa, joissa he kertovat saavansa oireita. Kun virrattoman laitteen kytkin käännetään, oireet alkavat ja vaikka virrallinen laite on päällä, mutta piilossa, oireita ei tule.
Miten muka kaikissa koetilanteissa staattinen sähkö on poistettu? Onko koetiloissa puolijohtavat lattiat ja henkilöillä puolijohtavat jalkineet ja ESD tuolit? Paljon oletat, kuten esimerkiksi sen, että tiedät ainoana jotain sähköstä.

Lue lisää

Hyvä, täällä keskustelussa joku toinenkin, joka tuntee asian eli tietää että työtuoli varautuu.

”Sinulla vaan on melko suuret luulot ... ”

Ei tässä maailmassa pärjää jos ei pidä ääntä itsestään. Luulen että pian aletaan tutkimaan, voisiko staattisilla sähkökentillä olla jotain vaikutusta esimerkiksi sähköyliherkkyyteen tai syöpätapauksiin.

Olen edelleen samaa mieltä edelleen tutkimuksista, ei ole kukaan lyönyt linkkiä, jossa olisi ollut mukana rekisteröity staattinen sähkökenttä ja sykkivä RF-kenttä. Siis kaikki tutkimukset on tehty väärin jos on ollut tarkoitus löytää sähköyliherkkien oireiden aiheuttaja. Tietysti, jos tarkoitus on ollut todistaa etteivät sähköyliherkät saa oireita sähkömagneettisesta säteilystä, tutkimuksissa on onnistuttu.

Hermostoa en tuntenut, kuten moneen kertaan totesin, mutta olin sitä mieltä että sähkö voisi jollakin tavalla vaikuttaa niihin aistimiin, jota ihmisillä on. Keskustelussa sain hyviä linkkejä ja toimintaperiaate selvisi minullekin. Sen perusteella olin entistä vakuuttuneempi että ionit, joka ovat eräs sähkön laji, voivat aiheuttaa impulsseja ihmiselle. Alkuperäinen ajatukseni sai siis vahvistuksen, kiitos asiantunteville kertojille.


”Jossain vaiheessa väitit kännykän lähtysikkunan sisältävän alle 100 Hz taajuuksia, kunnes sinua oikaistiin. Uskoit myös nähneesi yksittäisiä bittejä vaikka modulointi tapahtuu 4 bitin tavuna. YMS.”

Uskon edelleen koska ne näkyvät skoopissa. Laitan yhden linkin, jossa on GSM signaalia. http://picasaweb.google.com/lh/photo/rhsFP6t-Ioi3DV4wPC-HXA?feat=embedwebsite

Sieltä huomaat että signaalissa on nähtävissä epäsymmetriaa. Kun katsoo tavallisen kännykän signaalia skoopilla, se vaihtelee puheen tahdissa ja vaihtelua on välillä 10-100 Hz:kin. Siitäkin huolimatta, ettei sen pitäisi. Jostakin se tehotason muutos vaan tulee.


”Putkitelevisiosi olivat järjestään niin rakennetut, että vaihe voi olla rungossa. En hirveästi noilla tiedoilla pullistelisi. ”

Näin kuitenkin oli. Verkkojännite oli sisällä olevassa metallirungossa ja sieltä kai se on peräisin tuo väite. Vai kuvitteletko että kun uudemmissa ei enää ole, koskaan ei ole ollutkaan? En minäkään niitä ole tarkemmin tutkinut, mutta sen verran olen historiaa lukenut. Kyllä niitä vanhoja televisiota oli monella vielä 90-luvulla, jolloin nämä puheet töpselin käännöstä ovat kai saaneet alkunsa. Ne pystyi havaitsemaan tavallisella kenttävoimakkuusmittarilla.

Monet muuten kertovat pystyvänsä havaitsemaan voimakkaan sähkökentän. Miksiköhän sitä ei ole tutkittu. Jotkut sanovat että tukka nousee pystyyn kun on riittävä kenttävoimakkuus. En minä kyllä ole huomannut että tukka olisi noussut pystyyn, vaikka olen joskus lyhyen tukkani kuvaputkitelevision pintaan laittanut.


”Sähköyliherkät altistuvat lähes kaikissa tilanteissa, joissa sähköä käytetään. Heitä on testattu juuri sellaisissa tilanteissa, joissa he kertovat saavansa oireita. Kun virrattoman laitteen kytkin käännetään, oireet alkavat ja vaikka virrallinen laite on päällä, mutta piilossa, oireita ei tule.
Miten muka kaikissa koetilanteissa staattinen sähkö on poistettu? Onko koetiloissa puolijohtavat lattiat ja henkilöillä puolijohtavat jalkineet ja ESD tuolit? Paljon oletat, kuten esimerkiksi sen, että tiedät ainoana jotain sähköstä.”

Näin se kuitenkin on. Ajattelepa itsekin, että tutkittavalta, joka ei tiedä mikä hänen oireensa aiheuttavat, kysytään onko tämä nyt sellainen tila jossa he saavat oireita. Voivatko he tietää staattisesta sähkökentästä onko se samanlainen kuin silloin kun he saivat oireita? Et taida sinäkään siihen uskoa tai tietää milloin kenttä on sama?

Kun tutkimuksissa ei ole rekisteröity sähkökenttää, on ollut täysin satunnaista milloin ympärillä on ollut oireita aiheuttavia tekijöitä ja milloin ei. Kuten olen useasti sanonut, en väitä että sähkökenttä sykkivä RF-kenttä aiheuttavat varmasti oireita, vaan olen todennut että ne on jätetty rekisteröimättä, aivan kuin kuviteltu ettei niillä ole mitään vaikutusta. Minusta se on aika epätieteellistä tutkimusta. Ja miksiköhän sähköyliherkät eivät saa uimahallissa oireita? Sinä varmaan tiedät ettei siellä ole voimakkaita staattisia kenttiä.

Koetiloissa on usein ESD-suojaus, koska usein sairaaloissa, joissa on instrumentteja, käytetään suojausta. Sen sijaan vaatetus voi olla keinokuituinen, joka myös synnyttää staattista sähköä tutkittavaan. Ja kuinka moni käy kampaajalla ja tukkaan suihkutetaan lakkaa jotta ollaan fiinejä tutkimuksessa. Miten se vaikuttaa tilanteeseen kuin tutkitaan. Sitähän ei ole mittailtu. Paljon on ollut tekijöitä, joiden vaikutusta ei ole huomioitu. Mutta sähkömagneettiselle säteilyä sähköyliherkät eivät havaitse, sen me tiedämme.

Onneksi sinäkin tiedät sähköstä, Nyt täällä on kaksi keskustelijaa joka tietävät jotakin sähköstä. Puhumme nyt siitä sähköstä, joka vaikuttaa meidän ympärillämme normaalisti liikkuessamme.

allergiasahko kirjoitti:

”Mitä merkitystä on staattisella sähköllä (elektronien kertymäerolla), joka tekee potentiaalieron vaikkapa ihon ja lattian välille (mutta ei muualle), kudoksissa olevien hermojen ulokkeiden solukalvon eri puolella oleviin ionikonsentraatioeroihin? Osoita, että vaikutusta on edes teoriassa, sitten käytännössä, että "oikeilla" sähköyliherkillä tällainen potentiaaliero löytyy ja se korreloi oireisiin. ”

Kuten varmasti huomasit, keskusteluissamme havaitsimme, että mahdollisuus vaikuttamiseen ovat olemassa. Eiköhän se ole helpompi huomioida se aivan sähköyliherkkyyttä tutkittaessa. Nyt vain pitäisi sähköyliherkkien kokeilla häviävätkö oireet jos staattinen sähkökenttä poistetaan. Eli he itse tutustuvat sähkökentän syntymiseen ja muuttavat ympäristönsä niin, ettei siellä synny liian suurta staattista kenttää.

Jos tällä helpolla ja yksinkertaisella järjestelyllä sähköyliherkät havaitsevat, että heidän oireensa loppuvat, niin sittenhän sitä voidaan vaikka tutkia esittämälläsi tavalla. Toisaalta sitä ei tarvitse tutkia sähköyliherkän kannalta, sillehän on jo löytynyt keino estää oireet. Tietenkin on myös niitä, joille oireet syntyvät muusta kuin sähköstä. Heidän kohdallaan voisi tietenkin olla paikallaan osoittaa kokeellisesti, etteivät he ole sähköyliherkkiä, vaan syy löytyy muualta.


”Yritätkö väittää, että kaikki sähköyliherkkyysprovakaatiotestaukset on tehty ympäristössä jossa on ollut staattista sähköä, vai että siellä ei ole ollut staattista sähköä? ”

Yritän sanoa että sitä ei ole rekisteröity. Sitä on voinut olla tai sitä ei ole ollut. Sähköyliherkät ovat saaneet oireita tai eivät ole saaneet. Sen me ainakin tiedämme, etteivät sähköyliherkät saa oireita sähkömagneettisesta säteilystä.


”Ei ole todistettu. On todistettu, että sähköyliherkät saavat oireita, kun luulevat olevansa sähkökentässä. Provokaatiokokeita on tehty mitä erilaisimmissa ympäristöissä ja mitä erilaisimmilla sähkölaitteilla. Jo ennen GSM-puhelimia. Koetilanteissa koehenkilöt saavat oireita, mutta ne eivät korreloi mihinkään sähkölaitteeseen. Toisaalta oireita ei ole jatkuvasti.”

Edelleen, missään tutkimuksessa en ole havainnut sähkökentän voimakkuuden rekisteröintiä. Jos ehkä tärkein vaikuttava tekijä puuttuu, niin miten noiden tulosten perusteella voidaan sanoa mitään sähköyliherkkyydestä? Jos löydät sellaisen tutkimuksen, jossa on selvästi kerrottu tutkittavan ympärillä olevan sähkökentän voimakkuus ja on ollut riittävät (kV/m) sähkökentät yhdistettynä sopivan sykliseen RF-kenttään, laita linkki tänne. Olen sellaista pyytänyt useamman kerran, ei ole näkynyt. Näyttää siis siltä, että tutkimukset on tehty väärin.


”Staattisen sähkön eliminointi ei ole mitään rakettitiedettä ja sähköyliherkkien olisi yksinkertaista testata, auttaako se heidän oireisiinsa. ”

Niinhän sitä moni kuvittelee. Meillä on paljon ESD suojauksia, joiden kuvitellaan toimivan, mutta itse asiassa ne eivät toimi kuvitellulla tavalla. Jos maalataan lattia johtavalla maalilla, se johtaa jollakin lailla kun ilman kosteus on yli 20 %, ei sen kuivemmassa. Sitten joku alkaa talvella saamaan oireita ja joku viisas sanoo että lattia oli maalattu johtavalla maalilla, oireisiin ei voi olla syynä staattinen kenttä. Muutenkin, staattista sähköä syntyy jatkuvasti. Johtavilla pinnoilla tämä staattinen sähkö ei lopeta syntymistä, se ainoastaan purkautuu nopeammin. Rakenteista riippuen (kapasitanssi), jännite saattaa nousta lähes entisiin arvoihin tai laskee.

On olemassa ESD-työtuoleja, joiden moni kuvittelee olevan sähköttömiä. Näin ei kuitenkaan ole (varsinkaan ilmankosteuden ollessa vähäinen), vaan tuolin alla olevan lattian on oltava johtava, tuolin pyörien on oltava johtavia (mitä ne harvoin ovat). Toki ESD-tuolin käyttö vähentää syntyvää kenttää ja sen purkautumisaikaa, mutta sekin on tiedettävä kun tarkastelee saatuja tuloksia.


”Pelkkiin voltteihin tuijottaminen kertoo ainoastaan sen, että sähköpuoli ei ole ihan hanskassa.”

Voimme keskustella asioista teknillisemminkin, jos se tuntuu sinusta paremmalta. Yritän kuitenkin pitää keskustelun täällä sellaisena, että asiaan vihkiytymättömätkin pystyvät sitä seuraamaan. Odottaisin sinulta edes hiukan teknillisiä vastauksia. Annat itsestäsi sellaisen kuvan, ettet ole ymmärtänyt yhtään teknistä keskustelua täällä. Vai olenko väärässä?

Lue lisää

"vaan tuolin alla olevan lattian on oltava johtava, tuolin pyörien on oltava johtavia (mitä ne harvoin ovat)."

Pieleen meni ja pahasti. Tutustu edes ESD suojakuksen alkeisiin, ennen kuin kirjoittelet asiasta, jota et tunne.
Johtava lattia on ehdottomasti kielletty jo sähköturvallisuuden takia. Puolijohtavien lattioiden johtavuuksille on määritelty tarkat ylä- ja alarajat. Samoin kaikki ESD tiloissa käytettävä materiaali tulee olla roskiksista lähtien vain siihen tarkoitukseen valmistettua. ESD-tuolit ovat kyllä sopivan johtavia, kunhan pyörät ja lattia pidetään puhtaina.

HituvirtaVille kirjoitti:

"vaan tuolin alla olevan lattian on oltava johtava, tuolin pyörien on oltava johtavia (mitä ne harvoin ovat)."

Pieleen meni ja pahasti. Tutustu edes ESD suojakuksen alkeisiin, ennen kuin kirjoittelet asiasta, jota et tunne.
Johtava lattia on ehdottomasti kielletty jo sähköturvallisuuden takia. Puolijohtavien lattioiden johtavuuksille on määritelty tarkat ylä- ja alarajat. Samoin kaikki ESD tiloissa käytettävä materiaali tulee olla roskiksista lähtien vain siihen tarkoitukseen valmistettua. ESD-tuolit ovat kyllä sopivan johtavia, kunhan pyörät ja lattia pidetään puhtaina.

Lue lisää

”Pieleen meni ja pahasti. Tutustu edes ESD suojakuksen alkeisiin, ennen kuin kirjoittelet asiasta, jota et tunne. Johtava lattia on ehdottomasti kielletty jo sähköturvallisuuden takia. Puolijohtavien lattioiden johtavuuksille on määritelty tarkat ylä- ja alarajat.”

Mitä se SESKO sanookaan asiasta? Lainaus heidän lehdestään:

No, olethan sinä oikeassa että johtavalla lattialla ymmärretään usein myös lattiaa, jota voidaan käyttää toisena johtimena. Mutta kuten huomaat, yleensä puhutaan eristävästä tai johtavasta. Kun sitten täsmennetään, niin kerrotaan minkä verran johtava tai eristävä. Riippuu asiayhteydestä, kun puhutaan ESD-suojauksesta, jokainen ammattinainen ymmärtää että johtava on megaohmiluokassa. Mutta väärinhän minä kirjoitin kun vasta kerroin, että pyrin kirjoittamaan niin että asiaan vihkiytymättömätkin pystyvät seuraamaan keskustelua.

Miten lattiaa sitten mitataan että tiedetään että sen toimii? Ettei vain mitattaisi lattian johtavuutta yleismittarilla? Ettei vain laitettaisi kumista metallipainoa (oho, meinasi mennä taas väärin, siis metallista punnusta, jossa on puolijohtavaa enemmän johtavuutta omaavaa kumia pinnassa) lattialle ja mitattaisi johtavuutta? Niin taidetaan tehdä. Mitä tapahtuu kun on sadeilma ja mitataan. Lattia toimii hyvin.

Mutta entä jos on kuiva päivä? Ei mene rajoihin. Mutta ei hätää, mitataan sitten kun on parempi ilma. Tai kuten usein tehdään, pyydetään siivooja paikalle. Sitten mitataan kun lattia on puhdas (=vähän kostutettu siivoojan toimesta). Näinhän se ESD mittaus menee, eikö vain? Ja kun kukaan ei näe, hipaistaan sitä punnuksen kumia kädellä, johon salaa vähän sylkäistiin. Ja voi kun on hyvät ESD-lattiat.

Kuten sanoin, maailmassa tehdään ESD suojauksia ja kun ei toimi, vähän kostettu ja taas toimii. Mutta entä sitten kun sitä käytetään, toimiiko se silloin? Voisi sanoa, että suurin osa ESD-mittauksista tehdään väärin. Tai ei väärin, niinhän standardit käskevät tehdä. Mutta eihän se mitään uutta ole, tehdäänhän niitä sähköyliherkkyysmittauksiakin pelkällä sähkömagneettisella säteilyllä. Ja hyvin tehdäänkin, on luotettavasti tutkittu ettei sähköyliherkät saa oireita sähkömagneettisesta säteilystä.

Jos ESD-lattia mitattaisiin oikein, niin varattaisiin tuoli ja katsottaisiin kauanko menee kun varaus on puolittunut. Ja kun mitattaisiin sitä tuolia, mitattaisiin mihin sen jännite korkeimmillaan nousee kun koehenkilö istuutuu siihen tuoliin ja tekee työtä. Ja tulosta tarkasteltaisiin suhteutettuna ilmankosteuteen. Mutta miksipä sitä oikein mitata, pääasia että mitataan standardien mukaan.


” Samoin kaikki ESD tiloissa käytettävä materiaali tulee olla roskiksista lähtien vain siihen tarkoitukseen valmistettua.

Niinhän sen pitäisi, mutta sitten sinne tulee joku keinokuisessa paidassaan ja hiukset lakattu. Onko se sitten enää ESD-suojattu tila? Roskiksille voi muuten antaa kiitosmaininnan, ne ovat usein toimivia jos niissä on ESD-leima. Ne toimivat jopa kuivana kautena.


”ESD-tuolit ovat kyllä sopivan johtavia, kunhan pyörät ja lattia pidetään puhtaina.”

Kyllä, ja vähän huitaistaan kostealla mopilla ennen mittausta että lattia on varmasti puhdas. Mietihän kuinka monta ESD-tilaa menisi testissä läpi kuivana päivänä läpi jos ei pidettäisi puhtaana eli ensin kostealla mopilla puhdistettaisi. Kuitenkin, kun se lattia taas kuivaa, kuvitellaan että suojaus toimii, olihan se mittauksen mukaan oikein tehty.

Voimme toki jatkaa keskustelua vaikka tästä ESD-suojauksesta jos haluat. Huomaat varmaan, etten ole kovin vakuuttunut ihmisten staattisen sähkön tuntemuksesta. Jos olet eri mieltä noista väitteistäni, voimme kyllä keskustella niistä enemmänkin. Samoin kuin sähköyliherkkyyden tutkimusmenetelmistäkin.

Voisimme oikeastaan kartoittaa mikä mitataan oikein ja mikä väärin. Ja kuinka paljon turhaa työtä käytetään turhien mittausten tekemiseen. Ei siis ainoastaan sähköyliherkkyystutkimuksissa tai ESD-mittauksissa, vaan yleensä erilaisissa mittauksissa. Sinä voisit kertoa miten mitataan ja minä sitten kerron mitä oikeastaan mitataan ja mitä jätetään mittaamatta.

allergiasahko kirjoitti:

”Pieleen meni ja pahasti. Tutustu edes ESD suojakuksen alkeisiin, ennen kuin kirjoittelet asiasta, jota et tunne. Johtava lattia on ehdottomasti kielletty jo sähköturvallisuuden takia. Puolijohtavien lattioiden johtavuuksille on määritelty tarkat ylä- ja alarajat.”

Mitä se SESKO sanookaan asiasta? Lainaus heidän lehdestään:

No, olethan sinä oikeassa että johtavalla lattialla ymmärretään usein myös lattiaa, jota voidaan käyttää toisena johtimena. Mutta kuten huomaat, yleensä puhutaan eristävästä tai johtavasta. Kun sitten täsmennetään, niin kerrotaan minkä verran johtava tai eristävä. Riippuu asiayhteydestä, kun puhutaan ESD-suojauksesta, jokainen ammattinainen ymmärtää että johtava on megaohmiluokassa. Mutta väärinhän minä kirjoitin kun vasta kerroin, että pyrin kirjoittamaan niin että asiaan vihkiytymättömätkin pystyvät seuraamaan keskustelua.

Miten lattiaa sitten mitataan että tiedetään että sen toimii? Ettei vain mitattaisi lattian johtavuutta yleismittarilla? Ettei vain laitettaisi kumista metallipainoa (oho, meinasi mennä taas väärin, siis metallista punnusta, jossa on puolijohtavaa enemmän johtavuutta omaavaa kumia pinnassa) lattialle ja mitattaisi johtavuutta? Niin taidetaan tehdä. Mitä tapahtuu kun on sadeilma ja mitataan. Lattia toimii hyvin.

Mutta entä jos on kuiva päivä? Ei mene rajoihin. Mutta ei hätää, mitataan sitten kun on parempi ilma. Tai kuten usein tehdään, pyydetään siivooja paikalle. Sitten mitataan kun lattia on puhdas (=vähän kostutettu siivoojan toimesta). Näinhän se ESD mittaus menee, eikö vain? Ja kun kukaan ei näe, hipaistaan sitä punnuksen kumia kädellä, johon salaa vähän sylkäistiin. Ja voi kun on hyvät ESD-lattiat.

Kuten sanoin, maailmassa tehdään ESD suojauksia ja kun ei toimi, vähän kostettu ja taas toimii. Mutta entä sitten kun sitä käytetään, toimiiko se silloin? Voisi sanoa, että suurin osa ESD-mittauksista tehdään väärin. Tai ei väärin, niinhän standardit käskevät tehdä. Mutta eihän se mitään uutta ole, tehdäänhän niitä sähköyliherkkyysmittauksiakin pelkällä sähkömagneettisella säteilyllä. Ja hyvin tehdäänkin, on luotettavasti tutkittu ettei sähköyliherkät saa oireita sähkömagneettisesta säteilystä.

Jos ESD-lattia mitattaisiin oikein, niin varattaisiin tuoli ja katsottaisiin kauanko menee kun varaus on puolittunut. Ja kun mitattaisiin sitä tuolia, mitattaisiin mihin sen jännite korkeimmillaan nousee kun koehenkilö istuutuu siihen tuoliin ja tekee työtä. Ja tulosta tarkasteltaisiin suhteutettuna ilmankosteuteen. Mutta miksipä sitä oikein mitata, pääasia että mitataan standardien mukaan.


” Samoin kaikki ESD tiloissa käytettävä materiaali tulee olla roskiksista lähtien vain siihen tarkoitukseen valmistettua.

Niinhän sen pitäisi, mutta sitten sinne tulee joku keinokuisessa paidassaan ja hiukset lakattu. Onko se sitten enää ESD-suojattu tila? Roskiksille voi muuten antaa kiitosmaininnan, ne ovat usein toimivia jos niissä on ESD-leima. Ne toimivat jopa kuivana kautena.


”ESD-tuolit ovat kyllä sopivan johtavia, kunhan pyörät ja lattia pidetään puhtaina.”

Kyllä, ja vähän huitaistaan kostealla mopilla ennen mittausta että lattia on varmasti puhdas. Mietihän kuinka monta ESD-tilaa menisi testissä läpi kuivana päivänä läpi jos ei pidettäisi puhtaana eli ensin kostealla mopilla puhdistettaisi. Kuitenkin, kun se lattia taas kuivaa, kuvitellaan että suojaus toimii, olihan se mittauksen mukaan oikein tehty.

Voimme toki jatkaa keskustelua vaikka tästä ESD-suojauksesta jos haluat. Huomaat varmaan, etten ole kovin vakuuttunut ihmisten staattisen sähkön tuntemuksesta. Jos olet eri mieltä noista väitteistäni, voimme kyllä keskustella niistä enemmänkin. Samoin kuin sähköyliherkkyyden tutkimusmenetelmistäkin.

Voisimme oikeastaan kartoittaa mikä mitataan oikein ja mikä väärin. Ja kuinka paljon turhaa työtä käytetään turhien mittausten tekemiseen. Ei siis ainoastaan sähköyliherkkyystutkimuksissa tai ESD-mittauksissa, vaan yleensä erilaisissa mittauksissa. Sinä voisit kertoa miten mitataan ja minä sitten kerron mitä oikeastaan mitataan ja mitä jätetään mittaamatta.

Lue lisää

Viimeisessä työpaikassani opettaessani RF-mittauksia ylempi AMK-inssi näytti kursseilla, miten mitataan. Minä selitin mitattavan ilmiön ja sen vaikutuksen kokonaisjärjestelmän toimintaan. Että sillai. Puolijohtavia lattioita olen mittaillut useita kertoja. EMP tilojen asennuksia olen johtanut useita ja ollut mukana tarkastusmittauksissa.

Kerron esimerkin, joka ei minulle varmuudella selvinnyt, niin kerro sinä miksi näin:
Mittailin vektoripiirianalyysiin perustuvalla RF-kaapelitutkalla VSWR DTF mittauksia (RL DTF sama homma). Kaukopään VSWR näytti heikompilaatuisella (esim. RG-214) kaapelilla aina lähipäätä huonommalta, oli mittausetäisyys tai resoluutio mikä tahansa. Mittari mahdollisti tietojen siirtämisen Schmitin diagrammiin, mutta sama virhe näkyi tietysti sielläkin, koska se oli jo perusdatassa. Miksi Agilent näytti väärin. Myynti-inssit, jotka kouluttivat laitetta eivät osanneet vastata. Minulla on aavistus, mutta ei varmuutta.
Kerro sinä.

allergiasahko kirjoitti:

”Pieleen meni ja pahasti. Tutustu edes ESD suojakuksen alkeisiin, ennen kuin kirjoittelet asiasta, jota et tunne. Johtava lattia on ehdottomasti kielletty jo sähköturvallisuuden takia. Puolijohtavien lattioiden johtavuuksille on määritelty tarkat ylä- ja alarajat.”

Mitä se SESKO sanookaan asiasta? Lainaus heidän lehdestään:

No, olethan sinä oikeassa että johtavalla lattialla ymmärretään usein myös lattiaa, jota voidaan käyttää toisena johtimena. Mutta kuten huomaat, yleensä puhutaan eristävästä tai johtavasta. Kun sitten täsmennetään, niin kerrotaan minkä verran johtava tai eristävä. Riippuu asiayhteydestä, kun puhutaan ESD-suojauksesta, jokainen ammattinainen ymmärtää että johtava on megaohmiluokassa. Mutta väärinhän minä kirjoitin kun vasta kerroin, että pyrin kirjoittamaan niin että asiaan vihkiytymättömätkin pystyvät seuraamaan keskustelua.

Miten lattiaa sitten mitataan että tiedetään että sen toimii? Ettei vain mitattaisi lattian johtavuutta yleismittarilla? Ettei vain laitettaisi kumista metallipainoa (oho, meinasi mennä taas väärin, siis metallista punnusta, jossa on puolijohtavaa enemmän johtavuutta omaavaa kumia pinnassa) lattialle ja mitattaisi johtavuutta? Niin taidetaan tehdä. Mitä tapahtuu kun on sadeilma ja mitataan. Lattia toimii hyvin.

Mutta entä jos on kuiva päivä? Ei mene rajoihin. Mutta ei hätää, mitataan sitten kun on parempi ilma. Tai kuten usein tehdään, pyydetään siivooja paikalle. Sitten mitataan kun lattia on puhdas (=vähän kostutettu siivoojan toimesta). Näinhän se ESD mittaus menee, eikö vain? Ja kun kukaan ei näe, hipaistaan sitä punnuksen kumia kädellä, johon salaa vähän sylkäistiin. Ja voi kun on hyvät ESD-lattiat.

Kuten sanoin, maailmassa tehdään ESD suojauksia ja kun ei toimi, vähän kostettu ja taas toimii. Mutta entä sitten kun sitä käytetään, toimiiko se silloin? Voisi sanoa, että suurin osa ESD-mittauksista tehdään väärin. Tai ei väärin, niinhän standardit käskevät tehdä. Mutta eihän se mitään uutta ole, tehdäänhän niitä sähköyliherkkyysmittauksiakin pelkällä sähkömagneettisella säteilyllä. Ja hyvin tehdäänkin, on luotettavasti tutkittu ettei sähköyliherkät saa oireita sähkömagneettisesta säteilystä.

Jos ESD-lattia mitattaisiin oikein, niin varattaisiin tuoli ja katsottaisiin kauanko menee kun varaus on puolittunut. Ja kun mitattaisiin sitä tuolia, mitattaisiin mihin sen jännite korkeimmillaan nousee kun koehenkilö istuutuu siihen tuoliin ja tekee työtä. Ja tulosta tarkasteltaisiin suhteutettuna ilmankosteuteen. Mutta miksipä sitä oikein mitata, pääasia että mitataan standardien mukaan.


” Samoin kaikki ESD tiloissa käytettävä materiaali tulee olla roskiksista lähtien vain siihen tarkoitukseen valmistettua.

Niinhän sen pitäisi, mutta sitten sinne tulee joku keinokuisessa paidassaan ja hiukset lakattu. Onko se sitten enää ESD-suojattu tila? Roskiksille voi muuten antaa kiitosmaininnan, ne ovat usein toimivia jos niissä on ESD-leima. Ne toimivat jopa kuivana kautena.


”ESD-tuolit ovat kyllä sopivan johtavia, kunhan pyörät ja lattia pidetään puhtaina.”

Kyllä, ja vähän huitaistaan kostealla mopilla ennen mittausta että lattia on varmasti puhdas. Mietihän kuinka monta ESD-tilaa menisi testissä läpi kuivana päivänä läpi jos ei pidettäisi puhtaana eli ensin kostealla mopilla puhdistettaisi. Kuitenkin, kun se lattia taas kuivaa, kuvitellaan että suojaus toimii, olihan se mittauksen mukaan oikein tehty.

Voimme toki jatkaa keskustelua vaikka tästä ESD-suojauksesta jos haluat. Huomaat varmaan, etten ole kovin vakuuttunut ihmisten staattisen sähkön tuntemuksesta. Jos olet eri mieltä noista väitteistäni, voimme kyllä keskustella niistä enemmänkin. Samoin kuin sähköyliherkkyyden tutkimusmenetelmistäkin.

Voisimme oikeastaan kartoittaa mikä mitataan oikein ja mikä väärin. Ja kuinka paljon turhaa työtä käytetään turhien mittausten tekemiseen. Ei siis ainoastaan sähköyliherkkyystutkimuksissa tai ESD-mittauksissa, vaan yleensä erilaisissa mittauksissa. Sinä voisit kertoa miten mitataan ja minä sitten kerron mitä oikeastaan mitataan ja mitä jätetään mittaamatta.

Lue lisää

"Riippuu asiayhteydestä, kun puhutaan ESD-suojauksesta, jokainen ammattinainen ymmärtää että johtava on megaohmiluokassa."

Kukaan ammattilainen ei sano puolijohtavaa lattiaa johtavaksi. Olen mitannut useita ja pari kertaa ammattifirman jäljiltä tuli toteamus "UM" uusiksi meni. Tunnen ongelmat.
Olen suunnitellut jo -80 luvulta laiteasennuksia EMP-tiloihin, joista osa oli myös ESD suojattuja. Käyttöönottotestauksissa olen luonnollisesti ollut lähes aina mukana. Tunnen ongelmat, mutta sinä olet ensimäinen ammattilainen, jonka olen kuullut puhuvan johtavasta lattiasta kun tarkoittaa puolijohtavaa.

lyhfvlugckyh kirjoitti:

Viimeisessä työpaikassani opettaessani RF-mittauksia ylempi AMK-inssi näytti kursseilla, miten mitataan. Minä selitin mitattavan ilmiön ja sen vaikutuksen kokonaisjärjestelmän toimintaan. Että sillai. Puolijohtavia lattioita olen mittaillut useita kertoja. EMP tilojen asennuksia olen johtanut useita ja ollut mukana tarkastusmittauksissa.

Kerron esimerkin, joka ei minulle varmuudella selvinnyt, niin kerro sinä miksi näin:
Mittailin vektoripiirianalyysiin perustuvalla RF-kaapelitutkalla VSWR DTF mittauksia (RL DTF sama homma). Kaukopään VSWR näytti heikompilaatuisella (esim. RG-214) kaapelilla aina lähipäätä huonommalta, oli mittausetäisyys tai resoluutio mikä tahansa. Mittari mahdollisti tietojen siirtämisen Schmitin diagrammiin, mutta sama virhe näkyi tietysti sielläkin, koska se oli jo perusdatassa. Miksi Agilent näytti väärin. Myynti-inssit, jotka kouluttivat laitetta eivät osanneet vastata. Minulla on aavistus, mutta ei varmuutta.
Kerro sinä.

Lue lisää

Mielenkiintoisen tuntuinen kysymys. Tämä RF-puoli on minulle kuitenkin sen verran vieras, etten osaa sanoa tai edes kysyä mitään. Kertomastasi saa sellaisen mielikuvan, että kaikki sovitukset ja kalibroinnit tehty olemassa olevan tiedon mukaan ja uskoisit virheen syntyvän todennäköisesti jostakin tekijästä, jota Agilentin laitteessa ei ole huomioitu.

Kun olet mittaillut johtavia lattioita, onko koskaan tullut mieleen että onko tässä jotain järkeä? Sinäkin tiedät, että ne toimivat jos sää on sopiva ja siivooja on käynyt lähiaikoina.

öphgou kirjoitti:

"Riippuu asiayhteydestä, kun puhutaan ESD-suojauksesta, jokainen ammattinainen ymmärtää että johtava on megaohmiluokassa."

Kukaan ammattilainen ei sano puolijohtavaa lattiaa johtavaksi. Olen mitannut useita ja pari kertaa ammattifirman jäljiltä tuli toteamus "UM" uusiksi meni. Tunnen ongelmat.
Olen suunnitellut jo -80 luvulta laiteasennuksia EMP-tiloihin, joista osa oli myös ESD suojattuja. Käyttöönottotestauksissa olen luonnollisesti ollut lähes aina mukana. Tunnen ongelmat, mutta sinä olet ensimäinen ammattilainen, jonka olen kuullut puhuvan johtavasta lattiasta kun tarkoittaa puolijohtavaa.

Lue lisää

En ole ammattilainen, minä vain ihmettelen ammattilaisten tekemisiä. Kun kyselee tyhmiä, ei saa paljon vastauksia. Joko siitä syystä, että kysymykset olivat niin tyhmiä ettei niihin haluta vastata, tai sitten kysymys osui ja siihen ei haluta vastata sen vuoksi, että jouduttaisiin myöntämään joku virhe.

Teemme 1 bitin muunnoksen lattian johtavuudesta. Onko ESD-lattia mielestäsi johtava vai eristävä? Jos vielä tuosta johtavasta lattiasta, niin olen suositellut sähköyliherkille testausta, tuleeko suihkun jälkeen kännykällä puhuttaessa siellä kylpyhuoneessa oireita. Sen lattia on aika johtava, koska se on vetinen. Siellä ei myöskään synny staattista kenttää kovin hyvin. Sähkölaiteiden käyttöä ei siellä kielletä vaikka lattia on johtava, ainoastaan suihkun aikana käyttö on kielletty, koska se vesi saattaisi mennä käytettävän laitteen sisään.

Puolijohtava lattia vie aika hitaasti pois syntyvän staattisen sähkön, joten sähköyliherkälle sekin saattaa olla liikaa.

Mutta kuitenkin, kerroin jo edellisessä että olisin voinut sanoa asian täsmällisemminkin. SESKO on sentään ammattilainen ja kun senkin sivuilla käytetään muusta kuin eristävästä lattiasta nimitystä johtava lattia, virheeni ei ollut kovin suuri. Mielestäni paljon suurempia virheitä tehdään siinä, kun mittaillaan johtavuuksia, jotka kertovat usein jostakin muusta kuin materiaalin johtavuudesta.

allergiasahko kirjoitti:

Mielenkiintoisen tuntuinen kysymys. Tämä RF-puoli on minulle kuitenkin sen verran vieras, etten osaa sanoa tai edes kysyä mitään. Kertomastasi saa sellaisen mielikuvan, että kaikki sovitukset ja kalibroinnit tehty olemassa olevan tiedon mukaan ja uskoisit virheen syntyvän todennäköisesti jostakin tekijästä, jota Agilentin laitteessa ei ole huomioitu.

Kun olet mittaillut johtavia lattioita, onko koskaan tullut mieleen että onko tässä jotain järkeä? Sinäkin tiedät, että ne toimivat jos sää on sopiva ja siivooja on käynyt lähiaikoina.

Lue lisää

Toimiakseen vastus saa vaihdella melko laajoissa rajoissa. Kolmin- nelinkertainenkaan vastus ei ole vielä liikaa, jos alkuperäinen on lähellä sallittua minimiä. Vanhoissa materiaaleissa vastus tuppasi vielä ajan mittaan kasvamaan, hoiti lattiaa kuinka tahansa.

Ja kyllä, kalibroinnit oli varmassti tehty oikein. Kyseessä lienee laitteen "ominisuus", ja silloin ei ole ihme, jos myynti/koulutusinssit eivät viitsi sitä mainostaa.

allergiasahko kirjoitti:

”Kertovatko he sähkölle altistuttuaan paineen, kylmän, kuuman, kivun, värinän tunteista? Eiköhän heillä ole syleensä paniikkihäiriön oireet. ”

Viisaat ihmiset ovat tulleet siihen tulokseen, että ihmiselläkin on erilaisia reseptoreita, jotka havaitsevat ympäristöä. Nämä vapaat reseptorit ovat mielenkiintoisia, sillä niillä tosiaan voidaan aistia kylmää ja kuumaa sekä kipua. Mietihän mitä oireita ne sähköyliherkät sanovatkaan saaneensa, ihon polttelu ja pistely.

Eikö nämä vapaat reseptorin juuri välitä näitä tuntemuksia? Nämä ovat sopivasti lähellä ihon pintaa myös, joten niihin osuus helposti myös ulkoiset asiat, kuten ionit. Ja mehän totesimme että nämä reseptorit toimivat ioneilla. Kuuma tai pisto vapauttaa ioneita reseptorin solukalvolle, joka tunnistaa jännitteen.

Oletko sinä viileän rauhallinen kun tunnet jotain sellaista, jota et normaalisti tunne? Vaikka nyt kaamean pamauksen ja valoilmiön. Alatko jännittämään että onko se maanjäristys tai hyökyaalto, pitäisikö lähteä karkuun. Thaimaassa oli näitä rauhallisia, nyt he ovat hukkuneita.



”Eiväthän normaalit aistinsoluilta tulevat signaalit sellaisia luonnollisessa tilassakaan aikaansaa. ”

Väität siis, että jos pistät neulalla sormeesi, et tunne mitään? Mitä ne sähköyliherkät sanoivatkaan tuntevansa? Pistelyä, polttelua. Aivan kuin joku reseptori kertoisi että jossakin kohtaa ihoa on kuumaa tai jossakin pistää joku neulalla.

”Koko ajanhan aistinsolu antavat signaaleja ja vaikka ne aktivoituisivat, sähkökentässä aivot tulkitsisivat hermosta tulevan viestin juuri sen mukaan, minkä tyyppisestä aistinsolusta se tulee. ”

Aivan, niinhän ne tekevät. Kuten sinä ja minä tiedämme, sähkökenttä ei aiheuta mitään kun se on riittävän pieni. Mutta jos sähkökentän voimakkuus kasvaa kymmeniin kilovoltteihin metriä kohden, sinäkin alat saada erilaisia oireita siitä, vaikka et olekaan yliherkkä sähkölle. Mitä se yliherkkä tarkoittaakaan? Herkempi jollekin kuin keskimääräinen henkilö. Voisivatko sähköyliherkät saada oireita jo pienemmillä kentänvoimakkuuksilla kuin sinä ja minä?


”Hypoteeseistäsi ei yhtään ole todistettu ja oireet ovat mielestäni väärät. ”

Aivan, jos sähkökenttä ja RF-kenttä aktivoivat kuumaa ja kipua aistivia reseptoreita, niin totta kai silloin pitäisi tuntea että ahaa, minun selkääni tulee nyt 2.4732298 GHz.n signaalia -102 dBm:n verran. Ja ahaa, nyt sohvan pinnan jännite on 800 V. Mutta ehkä kaikilla ei ole yhtä oikeita reseptoreita kuin sinulla, vaan he tuntevat vain satunnaista pistelyä siellä täällä ollessaan tuollaisissa kentissä.

Kukahan nämä esittämäni hypoteesini voisi todistaa? Minulla ei ole mitään intressiä lähteä sitä tekemään. Kunhan nyt vain toin esille sen, että voisi sitä nyt vähän miettiä ennen kuin aletaan väittämään sähkötekniikkaan liittyviä ilmiöitä humpuukiksi. Näissä keskusteluissa, mitä täälläkin Suomi24 palstalla on esitetty sähkötekniikkaan liittyen, on havaittavissa niin paljon virheitä että oikein hirvittää. Onhan se tietenkin ymmärrettävää kun harva kirjoittajista on tutustunut sähköön syvällisemmin.

Lue lisää

Ihmisellä ei ole mitään universaaleja, omnipotentteja "vapaita reseptoreja", vaan kukin on erilaistunut aiheuttamaan aktiopotentiaalin tietyllä ärsykkeellä ja signaali aktivoi aina saman hermosolun. Aistimus syntyy keskushermostotasolla. Teit taas sinulle tyypillisen olkiukon "vapaista reseptoreista" ja yrität nyt niiden avulla myydä uskomuksia lukijoille. Hyi, hyi.

Viitteiksi väitteillesi sinun pitäisi löytää, ollaksesi alkuunkaan uskottava, jotain kättä pitempää kuin "viisaat ihmiset". Samaten sinun on turha niputtaa omia luulojasi koko porukan konsensuksesi tyyliin "nythän olemme jo tulleet siihen tulokseen että..." Puhu vain omasta puolestasi.

Ionit eivät lentele ihon läpi ja siitä hermosolun ulokkeiden kalvojen läpi.

Tässä kohdassa kirjoituksesi osui napakymppiin "Näissä keskusteluissa, mitä täälläkin Suomi24 palstalla on esitetty sähkötekniikkaan liittyen, on havaittavissa niin paljon virheitä että oikein hirvittää. Onhan se tietenkin ymmärrettävää kun harva kirjoittajista on tutustunut sähköön syvällisemmin. " Voit korvata hyvällä omallatunnolla sanan "sähkö" myös sanoilla "ihmisen fysiologia", "sairauksien syyt", jne

33 kirjoitti:

Ihmisellä ei ole mitään universaaleja, omnipotentteja "vapaita reseptoreja", vaan kukin on erilaistunut aiheuttamaan aktiopotentiaalin tietyllä ärsykkeellä ja signaali aktivoi aina saman hermosolun. Aistimus syntyy keskushermostotasolla. Teit taas sinulle tyypillisen olkiukon "vapaista reseptoreista" ja yrität nyt niiden avulla myydä uskomuksia lukijoille. Hyi, hyi.

Viitteiksi väitteillesi sinun pitäisi löytää, ollaksesi alkuunkaan uskottava, jotain kättä pitempää kuin "viisaat ihmiset". Samaten sinun on turha niputtaa omia luulojasi koko porukan konsensuksesi tyyliin "nythän olemme jo tulleet siihen tulokseen että..." Puhu vain omasta puolestasi.

Ionit eivät lentele ihon läpi ja siitä hermosolun ulokkeiden kalvojen läpi.

Tässä kohdassa kirjoituksesi osui napakymppiin "Näissä keskusteluissa, mitä täälläkin Suomi24 palstalla on esitetty sähkötekniikkaan liittyen, on havaittavissa niin paljon virheitä että oikein hirvittää. Onhan se tietenkin ymmärrettävää kun harva kirjoittajista on tutustunut sähköön syvällisemmin. " Voit korvata hyvällä omallatunnolla sanan "sähkö" myös sanoilla "ihmisen fysiologia", "sairauksien syyt", jne

Lue lisää

"Ihmisellä ei ole mitään universaaleja, omnipotentteja "vapaita reseptoreja", vaan kukin on erilaistunut aiheuttamaan aktiopotentiaalin tietyllä ärsykkeellä ja signaali aktivoi aina saman hermosolun. Aistimus syntyy keskushermostotasolla. Teit taas sinulle tyypillisen olkiukon "vapaista reseptoreista" ja yrität nyt niiden avulla myydä uskomuksia lukijoille. Hyi, hyi. "

Kiitoksia korjauksesta. Käy samalla korjaamassa myös Wikipediaan, ettei muut saa väärä tietoa sieltä. http://fi.wikipedia.org/wiki/Tuntoaisti .

Mutta vakavasti, mietihän asiaa uudelleen, huomaat että on hyvin todennäköistä että sähkökentän kiihdyttämät ionit aktivoivat hermosolun, juuri näitä vapaita reseptoreja, joiksi niitä wikipedia virheellisesti kutsuu (ainakin sinun mielestäsi). Periaate on meille vielä vähän hämärän peitossa, mutta sekin varmaan selviää kun viisaammat pääsevät asiaa tutkimaan.

Millaisia oireita ne sähköyliherkät kertovatkaan saavansa? Millaiset reseptorit aistivat sellaista? Jos ne oireet eivät synny ioneista, niin mistä ne kipuärsykkeet sitten sähköyliherkällä tulevat? Luuletko että ympärillä on paljon sääskiä, joita he eivät huomaa ja kipu tulee sääskenpistoista? Entä polttelu? Luuletko että sähköyliherkät polttavat tupakilla isoaan eri puolille ja luulevat sitä sähkön aiheuttamaksi?

Vai olisiko kenties sittenkin niin, että voimakas sähkökenttä ampuu ioneja vapaiden reseptorien lähelle ja ne saavat jollakin tavalla, ehkä raskasmetalleista tai kalium tasapainon häiriöstä, aikaan ärsytyksiä?



”Viitteiksi väitteillesi ... ”

Ei ole kukaan tuonut esiin linkkiä, jossa kerrottaisiin sähkökentän rekisteröinnistä ja olemassa olosta sähköyliherkkyystutkimuksissa. Joten emmeköhän ole tulleet siihen tulokseen että sähkökenttää ei ole huomioitu tutkimuksissa. Ja sama pätee muihinkin asioihin. Ei ole tullut teknistä palautetta etteikö asiat voisi olla esittämälläni tavalla. Jotkut ovat väittäneet vastaan, mutta ilman mitään perusteita. Ei riitä että sanoo en usko tai ei pidä paikkaansa, jos ei osaa kertoa miten se asia sitten onkaan.

Joten olemme tulleet siihen tulokseen että voimakkaan sähkökentän vaikutus sähköyliherkkyyteen olisi syytä tutkia. Mikähän siinä muuten on niin hirveää, kun täällä on joitakin kovasti sitä vastaan. Eihän se ole kummoinen homma tutkia. Joku sähköyliherkkä, joka saa oireita kännykkään puhumisesta, menee suihkuun ja sen jälkeen soittaa puolen tunnin puhelun kylpyhuoneestaan. Jos tulee oireita, teoriani ei pidä paikkaansa ainakaan hänen kohdallaan. Jos kukaan ei välty kännykän oireilta, niin sitten teoriani ei pidä lainkaan paikkansa ja sen voi unohtaa ja antaa kaikille sähköyliherkille lääkkeitä.

Luultavasti vastustus liittyy siihen, että sähköyliherkkyyttä on tutkittu vaikka kuinka paljon, mutta väärin. Täällä kirjoittavat vastustajat pelkäävät varmaan sitä, että havaitaankin voimakkaan sähkökentän olevan syy oireiluun ja se olisi hirveää. Tutkimuksissa on oltu sokeita eikä huomattu sähkökentän huomiointia. Kuka kestäisi sitä häpeää.

No, suomalaisia tuskin voinee syyttää kokonaan, onhan asian nimi kansainvälisellä kielellä ”electromagnetic hypersensitivity” eli heti alkuun on kuviteltu yliherkkyyden olevan elektromagneettisiin aaltoihin liittyvää. Eihän sitä voine epäillä asiaa, joka isossa maailmassa on jo päätetty.


”Ionit eivät lentele ihon läpi ja siitä hermosolun ulokkeiden kalvojen läpi. ”

Et varmaan näe niitä lentelemässä, eihän niillä ole siipiä. Staattinen sähkö siirtyy kuitenkin elektronien ja ionien avulla paikasta toiseen. Mitä suurempi eristys, sitä suurempi osa siitä pienestä virrasta kulkee ionien avulla. Vaikka virran määrä on pieni, niin siirtyvien ionien määrä on melkoinen, miljardeja pienestäkin varauksesta. Siihen sitten päälle se elektronien tuuppiminen.

Kun ihminen on sähkökentässä, niin kyllä ne varaukset sinne ihmiseen jonnekin löytävät. Pitäisi vain löytää tänne joku asiantuntija, joka osaisi kertoa minne ne varaukset oikein piiloutuvat. Ihoon pintaan ne tuskin jäävät, on se sen verran kuiva paikka asustella. Solukalvo lienee hyvä paikka, siellähän on muutenkin kavereita jo omasta takaa.


”Tässä kohdassa ... ”


Tuo varmaan pitää paikkansa. En tunne ihmisen fysiologiaa enkä sairauksia tarkemmin, joten en osaa sanoa kuinka karkeita virheitä keskusteluissa löytyy. Sähkön tunnen paremmin ja sen takia kiinnostaakin mikä on sen vaikutus, kun nykyisessä muoviyhteiskunnassa ympärillämme on voimakas sähkökenttä lähes jatkuvasti kun liikumme.

Sinulla tuntuu olevan kovin voimakas halu pitää erillään eri asiat. Vaikuttaa kuin ihmisen fysiologia olisi mielestäsi täysin irrallinen osa sähköisessä mielessä, eikä se liity millään tavalla ympärillä oleviin sähkökenttiin. Mikään ei mielestäsi häiriinny ihmisessä, oli ympärillä millaista sähköä hyvänsä. Aika mielenkiintoinen näkemys sinulla.

allergiasahko kirjoitti:

"Ihmisellä ei ole mitään universaaleja, omnipotentteja "vapaita reseptoreja", vaan kukin on erilaistunut aiheuttamaan aktiopotentiaalin tietyllä ärsykkeellä ja signaali aktivoi aina saman hermosolun. Aistimus syntyy keskushermostotasolla. Teit taas sinulle tyypillisen olkiukon "vapaista reseptoreista" ja yrität nyt niiden avulla myydä uskomuksia lukijoille. Hyi, hyi. "

Kiitoksia korjauksesta. Käy samalla korjaamassa myös Wikipediaan, ettei muut saa väärä tietoa sieltä. http://fi.wikipedia.org/wiki/Tuntoaisti .

Mutta vakavasti, mietihän asiaa uudelleen, huomaat että on hyvin todennäköistä että sähkökentän kiihdyttämät ionit aktivoivat hermosolun, juuri näitä vapaita reseptoreja, joiksi niitä wikipedia virheellisesti kutsuu (ainakin sinun mielestäsi). Periaate on meille vielä vähän hämärän peitossa, mutta sekin varmaan selviää kun viisaammat pääsevät asiaa tutkimaan.

Millaisia oireita ne sähköyliherkät kertovatkaan saavansa? Millaiset reseptorit aistivat sellaista? Jos ne oireet eivät synny ioneista, niin mistä ne kipuärsykkeet sitten sähköyliherkällä tulevat? Luuletko että ympärillä on paljon sääskiä, joita he eivät huomaa ja kipu tulee sääskenpistoista? Entä polttelu? Luuletko että sähköyliherkät polttavat tupakilla isoaan eri puolille ja luulevat sitä sähkön aiheuttamaksi?

Vai olisiko kenties sittenkin niin, että voimakas sähkökenttä ampuu ioneja vapaiden reseptorien lähelle ja ne saavat jollakin tavalla, ehkä raskasmetalleista tai kalium tasapainon häiriöstä, aikaan ärsytyksiä?



”Viitteiksi väitteillesi ... ”

Ei ole kukaan tuonut esiin linkkiä, jossa kerrottaisiin sähkökentän rekisteröinnistä ja olemassa olosta sähköyliherkkyystutkimuksissa. Joten emmeköhän ole tulleet siihen tulokseen että sähkökenttää ei ole huomioitu tutkimuksissa. Ja sama pätee muihinkin asioihin. Ei ole tullut teknistä palautetta etteikö asiat voisi olla esittämälläni tavalla. Jotkut ovat väittäneet vastaan, mutta ilman mitään perusteita. Ei riitä että sanoo en usko tai ei pidä paikkaansa, jos ei osaa kertoa miten se asia sitten onkaan.

Joten olemme tulleet siihen tulokseen että voimakkaan sähkökentän vaikutus sähköyliherkkyyteen olisi syytä tutkia. Mikähän siinä muuten on niin hirveää, kun täällä on joitakin kovasti sitä vastaan. Eihän se ole kummoinen homma tutkia. Joku sähköyliherkkä, joka saa oireita kännykkään puhumisesta, menee suihkuun ja sen jälkeen soittaa puolen tunnin puhelun kylpyhuoneestaan. Jos tulee oireita, teoriani ei pidä paikkaansa ainakaan hänen kohdallaan. Jos kukaan ei välty kännykän oireilta, niin sitten teoriani ei pidä lainkaan paikkansa ja sen voi unohtaa ja antaa kaikille sähköyliherkille lääkkeitä.

Luultavasti vastustus liittyy siihen, että sähköyliherkkyyttä on tutkittu vaikka kuinka paljon, mutta väärin. Täällä kirjoittavat vastustajat pelkäävät varmaan sitä, että havaitaankin voimakkaan sähkökentän olevan syy oireiluun ja se olisi hirveää. Tutkimuksissa on oltu sokeita eikä huomattu sähkökentän huomiointia. Kuka kestäisi sitä häpeää.

No, suomalaisia tuskin voinee syyttää kokonaan, onhan asian nimi kansainvälisellä kielellä ”electromagnetic hypersensitivity” eli heti alkuun on kuviteltu yliherkkyyden olevan elektromagneettisiin aaltoihin liittyvää. Eihän sitä voine epäillä asiaa, joka isossa maailmassa on jo päätetty.


”Ionit eivät lentele ihon läpi ja siitä hermosolun ulokkeiden kalvojen läpi. ”

Et varmaan näe niitä lentelemässä, eihän niillä ole siipiä. Staattinen sähkö siirtyy kuitenkin elektronien ja ionien avulla paikasta toiseen. Mitä suurempi eristys, sitä suurempi osa siitä pienestä virrasta kulkee ionien avulla. Vaikka virran määrä on pieni, niin siirtyvien ionien määrä on melkoinen, miljardeja pienestäkin varauksesta. Siihen sitten päälle se elektronien tuuppiminen.

Kun ihminen on sähkökentässä, niin kyllä ne varaukset sinne ihmiseen jonnekin löytävät. Pitäisi vain löytää tänne joku asiantuntija, joka osaisi kertoa minne ne varaukset oikein piiloutuvat. Ihoon pintaan ne tuskin jäävät, on se sen verran kuiva paikka asustella. Solukalvo lienee hyvä paikka, siellähän on muutenkin kavereita jo omasta takaa.


”Tässä kohdassa ... ”


Tuo varmaan pitää paikkansa. En tunne ihmisen fysiologiaa enkä sairauksia tarkemmin, joten en osaa sanoa kuinka karkeita virheitä keskusteluissa löytyy. Sähkön tunnen paremmin ja sen takia kiinnostaakin mikä on sen vaikutus, kun nykyisessä muoviyhteiskunnassa ympärillämme on voimakas sähkökenttä lähes jatkuvasti kun liikumme.

Sinulla tuntuu olevan kovin voimakas halu pitää erillään eri asiat. Vaikuttaa kuin ihmisen fysiologia olisi mielestäsi täysin irrallinen osa sähköisessä mielessä, eikä se liity millään tavalla ympärillä oleviin sähkökenttiin. Mikään ei mielestäsi häiriinny ihmisessä, oli ympärillä millaista sähköä hyvänsä. Aika mielenkiintoinen näkemys sinulla.

Lue lisää

Vapaa reseptori on rakenteellinen määriteltmä, ei toiminnallinen. Vapaalla reseptorilla ei ole sidekudoskapselia, vaan se on "paljas" hermopääte, siitä nimi. Yhden hermosolun vapaa resptori aistii sitä tuntemusta, joka sille on allokoitunut. Aivojen plastisisiteetti tai muu keskuhermostan tasolla tapahtuva muutos voi aiheuttaa aistimusten vääristymiä, mutta itse reseptori toimii edelleen samalla tavoin kuin ennekin. Esim. http://ihmisenaisti.tripod.com/Tuntoaisti.htm

Staattisen sähkön potentiaaliero on ihmisella ihon pinnan ja ympäristön välissä. Varaukset ovat yleensäkin kappaleiden pinnalla, ei sisällä. Perusasioita sähköopissa. Ionit eivät kulkeudu ihon pinnalta hermosolun ulokkeen solukalvon läpi ihon staattisen sähkövarauksen vuoksi ympäristöön nähden.

45 kirjoitti:

Vapaa reseptori on rakenteellinen määriteltmä, ei toiminnallinen. Vapaalla reseptorilla ei ole sidekudoskapselia, vaan se on "paljas" hermopääte, siitä nimi. Yhden hermosolun vapaa resptori aistii sitä tuntemusta, joka sille on allokoitunut. Aivojen plastisisiteetti tai muu keskuhermostan tasolla tapahtuva muutos voi aiheuttaa aistimusten vääristymiä, mutta itse reseptori toimii edelleen samalla tavoin kuin ennekin. Esim. http://ihmisenaisti.tripod.com/Tuntoaisti.htm

Staattisen sähkön potentiaaliero on ihmisella ihon pinnan ja ympäristön välissä. Varaukset ovat yleensäkin kappaleiden pinnalla, ei sisällä. Perusasioita sähköopissa. Ionit eivät kulkeudu ihon pinnalta hermosolun ulokkeen solukalvon läpi ihon staattisen sähkövarauksen vuoksi ympäristöön nähden.

Lue lisää

”Vapaa reseptori on rakenteellinen määriteltmä, ei toiminnallinen. Vapaalla reseptorilla ei ole sidekudoskapselia, vaan se on "paljas" hermopääte, siitä nimi. Yhden hermosolun vapaa resptori aistii sitä tuntemusta, joka sille on allokoitunut. Aivojen plastisisiteetti tai muu keskuhermostan tasolla tapahtuva muutos voi aiheuttaa aistimusten vääristymiä, mutta itse reseptori toimii edelleen samalla tavoin kuin ennekin. Esim. http://ihmisenaisti.tripod.com/Tuntoaisti.htm ”

Eli tulemme taas siihen mitä olen kertonut. Löytyi ”vapaa reseptori”, kuten kerroin. Kuten sanot, ne ovat allokoituneet jollekin tuntemukselle, kuten kivulle ja kuumalla, aivan kuten aiemmin kerroin. Eli sille mitä sähköyliherkät kertovat kokevansa kun saavat oireita sähköstä.

On tietenkin hyvä että joku kertoo nämä asiat täsmällisemmin, minä ainoastaan luin nuo ja tulin siihen tulokseen, että voimakas sähkökenttä aiheuttaa jollakin tavalla näitä tuntemuksia. Koska voimakas sähkökenttä ”ampuu” ioneja, niin ensimmäisenä tulee mieleen niiden vaikutus. Tiedäthän, että on olemassa sähköinen ionisaattori, josta lähtee ioneja. Kun esineet ovat varautuneet, voidaan tällaisella ionisaattorilla poistaa varaus. Se yksinkertaisesti vain lähettää vastakkaismerkkisiä ioneja, jolloin varaukset kumoutuvat.


”Staattisen sähkön potentiaaliero on ihmisella ihon pinnan ja ympäristön välissä. Varaukset ovat yleensäkin kappaleiden pinnalla, ei sisällä. Perusasioita sähköopissa. Ionit eivät kulkeudu ihon pinnalta hermosolun ulokkeen solukalvon läpi ihon staattisen sähkövarauksen vuoksi ympäristöön nähden.”

Olet oikeassa siinä, että pääosa varauksista on pinnalla, mutta eivät toki kaikki. Meitä ei varmaan olisi olemassakaan, jos ne jakautuisivat tasaisesti meihin ja muihin kappaleisiin. Mitä parempi eriste, sen suurempi osa on sisällä. Ja toisaalta, mitä parempi eriste, sen vähemmän varauksia tilavuusyksikkö kohden.

Eivät ionit ole niin älykkäitä että ne huomaisivat ihon tai solukalvon. Ne menevät siitä, mistä pääsevät, myös solukalvolle jos esteitä ei ole liikaa. Voivat ne tulla poiskinpäin, jos jännitteen suuntaa muuttuu. Ei vain ole tullut vastaan valokuvaa millainen hökötys se solukalvo oikein on. Mitoiltaan se lienee mikrometriluokassa ja sinne lienee kyetty laittamaan elektrodit jolla on voitu mitata tai muuttaa sen eripuolella olevaa jännitettä. Tietenkin osa ioneista muuttuu elimistössä elektronien tuuppimiseksi, mutta silläkin tavalla sähkö voi siirtyä.

Tämä keskustelu on mennyt mielenkiintoiseksi, täällä me mitään asioista tietämättömät keskustelemme dendriittien sisäisestä rakenteesta miettien miten ihon ulkopuolella olevat ionit vaikuttavat niihin vai vaikuttavatko lainkaan. Ja jos vaikuttavat, onko vaikutusta ainoastaan sähköyliherkillä vai ehkä kaikilla ihmisillä.

Olisi ehkä hyvä ensin aloittaa asian tutkiminen sähkökentän poistamisella ja seuraamalla tuleeko sähköyliherkälle sitten oireita. Ja jos ei tule, niin sitten synnyttää keinotekoisesti sähkökenttä ja etsiä parametrit, joilla oireet saadaan aikaiseksi. Jos niitä saadaan, sen jälkeen voitaisiin miettiä mikä on se prosessi, jolla sähköyliherkät reagoivat, mutta muut eivät. Ja reagoivatko kaikki, mutta vain sähköyliherkät kokevat sen voimakkaasti.

Toistaiseksi uskon, että ulkoinen sähkökenttä voi vaikuttaa soluihin jollakin tavalla ja paras veikkaus on ihon pinnassa olevat vapaat reseptorit eli dendriitin muunninosa.

allergiasahko kirjoitti:

”Vapaa reseptori on rakenteellinen määriteltmä, ei toiminnallinen. Vapaalla reseptorilla ei ole sidekudoskapselia, vaan se on "paljas" hermopääte, siitä nimi. Yhden hermosolun vapaa resptori aistii sitä tuntemusta, joka sille on allokoitunut. Aivojen plastisisiteetti tai muu keskuhermostan tasolla tapahtuva muutos voi aiheuttaa aistimusten vääristymiä, mutta itse reseptori toimii edelleen samalla tavoin kuin ennekin. Esim. http://ihmisenaisti.tripod.com/Tuntoaisti.htm ”

Eli tulemme taas siihen mitä olen kertonut. Löytyi ”vapaa reseptori”, kuten kerroin. Kuten sanot, ne ovat allokoituneet jollekin tuntemukselle, kuten kivulle ja kuumalla, aivan kuten aiemmin kerroin. Eli sille mitä sähköyliherkät kertovat kokevansa kun saavat oireita sähköstä.

On tietenkin hyvä että joku kertoo nämä asiat täsmällisemmin, minä ainoastaan luin nuo ja tulin siihen tulokseen, että voimakas sähkökenttä aiheuttaa jollakin tavalla näitä tuntemuksia. Koska voimakas sähkökenttä ”ampuu” ioneja, niin ensimmäisenä tulee mieleen niiden vaikutus. Tiedäthän, että on olemassa sähköinen ionisaattori, josta lähtee ioneja. Kun esineet ovat varautuneet, voidaan tällaisella ionisaattorilla poistaa varaus. Se yksinkertaisesti vain lähettää vastakkaismerkkisiä ioneja, jolloin varaukset kumoutuvat.


”Staattisen sähkön potentiaaliero on ihmisella ihon pinnan ja ympäristön välissä. Varaukset ovat yleensäkin kappaleiden pinnalla, ei sisällä. Perusasioita sähköopissa. Ionit eivät kulkeudu ihon pinnalta hermosolun ulokkeen solukalvon läpi ihon staattisen sähkövarauksen vuoksi ympäristöön nähden.”

Olet oikeassa siinä, että pääosa varauksista on pinnalla, mutta eivät toki kaikki. Meitä ei varmaan olisi olemassakaan, jos ne jakautuisivat tasaisesti meihin ja muihin kappaleisiin. Mitä parempi eriste, sen suurempi osa on sisällä. Ja toisaalta, mitä parempi eriste, sen vähemmän varauksia tilavuusyksikkö kohden.

Eivät ionit ole niin älykkäitä että ne huomaisivat ihon tai solukalvon. Ne menevät siitä, mistä pääsevät, myös solukalvolle jos esteitä ei ole liikaa. Voivat ne tulla poiskinpäin, jos jännitteen suuntaa muuttuu. Ei vain ole tullut vastaan valokuvaa millainen hökötys se solukalvo oikein on. Mitoiltaan se lienee mikrometriluokassa ja sinne lienee kyetty laittamaan elektrodit jolla on voitu mitata tai muuttaa sen eripuolella olevaa jännitettä. Tietenkin osa ioneista muuttuu elimistössä elektronien tuuppimiseksi, mutta silläkin tavalla sähkö voi siirtyä.

Tämä keskustelu on mennyt mielenkiintoiseksi, täällä me mitään asioista tietämättömät keskustelemme dendriittien sisäisestä rakenteesta miettien miten ihon ulkopuolella olevat ionit vaikuttavat niihin vai vaikuttavatko lainkaan. Ja jos vaikuttavat, onko vaikutusta ainoastaan sähköyliherkillä vai ehkä kaikilla ihmisillä.

Olisi ehkä hyvä ensin aloittaa asian tutkiminen sähkökentän poistamisella ja seuraamalla tuleeko sähköyliherkälle sitten oireita. Ja jos ei tule, niin sitten synnyttää keinotekoisesti sähkökenttä ja etsiä parametrit, joilla oireet saadaan aikaiseksi. Jos niitä saadaan, sen jälkeen voitaisiin miettiä mikä on se prosessi, jolla sähköyliherkät reagoivat, mutta muut eivät. Ja reagoivatko kaikki, mutta vain sähköyliherkät kokevat sen voimakkaasti.

Toistaiseksi uskon, että ulkoinen sähkökenttä voi vaikuttaa soluihin jollakin tavalla ja paras veikkaus on ihon pinnassa olevat vapaat reseptorit eli dendriitin muunninosa.

Lue lisää

Edellisessä viestissäsi yritit kumota wikipediasta väärin ymmärtämäsi määritelmän perusteella sen, että ei ole olemassa universaaleja, omnipotentteja vapaita resptoreja. Nyt annat ymmärtää, että olitkin toisilla linjoilla, Mikä vastauksistasi lukitaan?

Voisit näin pyhäpäivän ratoksi aivoverrytellä vähän tarkemmin muutamia teoriasi kulmakiviä:

- Leijaileeko ihmisen ympärillä kovinkin paljon positiivisesti varautuneita natriumioneja (joiden virtaaminen hermoslun ulokkeen solukalvon läpi laukaisee aktiopotentiaalin)?

- Onko ihmisen ihon pinnalle kertyvä staattinen sähkövaraus positiivinen vai negatiivinen? Jos se on positiivinen, mitä se tekee positiivisesti varautuneille ioneille? Jos se on negatiivinen (ylimäärä elektroneja), mitä tapahtuu positiivisesti varautuneille ioneille, kun ne törmäävät tähän valliin? Miten positiivisesti varautunut ioni etenisi tämän vallin toisella puolella?

- Minkälainen ja minkäsuuntainen potentiaaliero vallitsee staattisesti varautuneen ihon pinnan ja ihonalaiskerroksessa olevien solukalvojen ulko- ja sisäpinnan välillä? Mikä sen tekee?

- Mitä tapahtuu positiisesti varautuneelle natriumionille, jos se kulkeutuu ihon pinnalta hermosäikeiden sisään? Matka on ionin kokoon nähden vähän pitempi kuin sinulla postilaatikolle ja matkan varrella on runsain mitoin erilaisia kemiallisia houkutuksia pienelle, yksinäiselle, varautuneelle natriumionivaeltajalle.

Sitten jää vielä ensi viikolle pohdittavaksi, miksi koehenkilöt kokevat koetilanteissa erilaisia tuntemuksia olettamaansa sähkökenttään liittyen (tai ei tuntemuksia lainkaan), tosin ihan randomisti, vaikka heidän ei pitäisi saada mitään tuntemuksia, koska tutkimukset tehdään väärin. Sinä näyt "tietävän", että niissä ympäristöissä joko puuttuu jotain tai niissä on jotain liikaa. Sattumoisin. Ja kaikissa. Vai ovatka kaikki nykymaailman sähköyliherkiksi ilmoittautuneet "vääriä" sähköyliherkkiä? Jos ovat, niin missä oiket piileskelevät?

P.S. Yrität edelleen laajentaa omia luulojasi kaikkien mielipiteiksi tai ominaisuuksiksi. Puhu edelleenkin vain omasta puolestasi. Täällä on useampikin näistä asioista tietävä keskustelemassa, mutta sinä et kuulu siihen joukkoon.

17 kirjoitti:

Edellisessä viestissäsi yritit kumota wikipediasta väärin ymmärtämäsi määritelmän perusteella sen, että ei ole olemassa universaaleja, omnipotentteja vapaita resptoreja. Nyt annat ymmärtää, että olitkin toisilla linjoilla, Mikä vastauksistasi lukitaan?

Voisit näin pyhäpäivän ratoksi aivoverrytellä vähän tarkemmin muutamia teoriasi kulmakiviä:

- Leijaileeko ihmisen ympärillä kovinkin paljon positiivisesti varautuneita natriumioneja (joiden virtaaminen hermoslun ulokkeen solukalvon läpi laukaisee aktiopotentiaalin)?

- Onko ihmisen ihon pinnalle kertyvä staattinen sähkövaraus positiivinen vai negatiivinen? Jos se on positiivinen, mitä se tekee positiivisesti varautuneille ioneille? Jos se on negatiivinen (ylimäärä elektroneja), mitä tapahtuu positiivisesti varautuneille ioneille, kun ne törmäävät tähän valliin? Miten positiivisesti varautunut ioni etenisi tämän vallin toisella puolella?

- Minkälainen ja minkäsuuntainen potentiaaliero vallitsee staattisesti varautuneen ihon pinnan ja ihonalaiskerroksessa olevien solukalvojen ulko- ja sisäpinnan välillä? Mikä sen tekee?

- Mitä tapahtuu positiisesti varautuneelle natriumionille, jos se kulkeutuu ihon pinnalta hermosäikeiden sisään? Matka on ionin kokoon nähden vähän pitempi kuin sinulla postilaatikolle ja matkan varrella on runsain mitoin erilaisia kemiallisia houkutuksia pienelle, yksinäiselle, varautuneelle natriumionivaeltajalle.

Sitten jää vielä ensi viikolle pohdittavaksi, miksi koehenkilöt kokevat koetilanteissa erilaisia tuntemuksia olettamaansa sähkökenttään liittyen (tai ei tuntemuksia lainkaan), tosin ihan randomisti, vaikka heidän ei pitäisi saada mitään tuntemuksia, koska tutkimukset tehdään väärin. Sinä näyt "tietävän", että niissä ympäristöissä joko puuttuu jotain tai niissä on jotain liikaa. Sattumoisin. Ja kaikissa. Vai ovatka kaikki nykymaailman sähköyliherkiksi ilmoittautuneet "vääriä" sähköyliherkkiä? Jos ovat, niin missä oiket piileskelevät?

P.S. Yrität edelleen laajentaa omia luulojasi kaikkien mielipiteiksi tai ominaisuuksiksi. Puhu edelleenkin vain omasta puolestasi. Täällä on useampikin näistä asioista tietävä keskustelemassa, mutta sinä et kuulu siihen joukkoon.

Lue lisää

”Edellisessä viestissäsi yritit kumota wikipediasta väärin ymmärtämäsi määritelmän perusteella sen, että ei ole olemassa universaaleja, omnipotentteja vapaita resptoreja. Nyt annat ymmärtää, että olitkin toisilla linjoilla, Mikä vastauksistasi lukitaan? ”

No jos miettisit vähän. Se lienet ollut sinä joka olit ymmärtänyt väärin. Se oli tarkoitettu vitsiksi, koska olit niin varma ettei vapaita reseptoreita ole olemassa. Kuvittelit myös sen, että vapaat reseptorit olisivat irrallisia hermopäätteitä. Laitoin Wikipedian linkin ja kerroin uskovani sinua ja pyysin korjaamaan wikiin. Kai ymmärsit etten sinua niin tosissaan uskonut?


”Voisit näin pyhäpäivän ratoksi aivoverrytellä vähän tarkemmin muutamia teoriasi kulmakiviä:

- Leijaileeko ihmisen ympärillä kovinkin paljon positiivisesti varautuneita natriumioneja (joiden virtaaminen hermoslun ulokkeen solukalvon läpi laukaisee aktiopotentiaalin)? ”

Sinulla on nyt kai yksi periaatteellinen ajatusvirhe. Jännite-ero solukalvon eri puolilla, jonka perusteella päätetään lähetetäänkö pulssi, ei tiedä onko se syntynyt natriumioneilla vai ei. Portit toimivat natriumtunnistuksella, mutta ei solukalvon komparaattori. Se huomaa jännite-eron. Ainakin näin on netissä kerrottu.


”- Onko ihmisen ihon pinnalle kertyvä staattinen sähkövaraus positiivinen vai negatiivinen? ”

Se voi olla kumman suuntainen hyvänsä, riippuu ihmisen ja ympäristön varauksista. Jos jännite on eri suuruinen, ioneita liikkuu jompaankumpaan suuntaan.


”Jos se on positiivinen, mitä se tekee positiivisesti varautuneille ioneille? ”

Mitä mies tekee miehelle. Yleensä he eivät liity yhteen, vaan pysyvät sopivan kaukana toisistaan. Eiköhän se positiivisesti varautunut ioni vähän karttele toisia vastaavia. Mutta jos paikka on mukava, niin se voi jäädä lähettyville. Raskasmetallit voivat olla tärkeä tekijä, miten ne vaikuttavat varauksiin.


”Jos se on negatiivinen (ylimäärä elektroneja), mitä tapahtuu positiivisesti varautuneille ioneille, kun ne törmäävät tähän valliin? Miten positiivisesti varautunut ioni etenisi tämän vallin toisella puolella? ”

Osa ioneista ”pariutuu” ja tilanne neutralisoituu siltä osin. Varauksen eli määrän ollessa suuri, kaikille ei löydy paria, joten osa jatkaa matkaansa. Esim. työtuoliin istuminen voi tuottaa 7 000 000 000 000 ionia ja vapaata elektronia. Suurin osa siis etenisi iholle ja osa siitä sisään ja jalkojen kautta sukkiin ja kenkiin ja siitä sitten lattiaan ja edelleen maahan, johon se tuolin potentiaaliero muodostui. Mutta osa näistä varauksista löytäisi tiensä sinne solukalvon ympärille kun sielläkin on jotain mielenkiintoista ja vaikuttaisivat sen jännitteeseen.


”- Minkälainen ja minkäsuuntainen potentiaaliero vallitsee staattisesti varautuneen ihon pinnan ja ihonalaiskerroksessa olevien solukalvojen ulko- ja sisäpinnan välillä? Mikä sen tekee? ”

Joku kertoi että iho on hyvin eristävä materiaali. Se tarkoittaa sitä, että siellä ioni voi liikkua suhteellisen vapaasti, jumittumatta mihinkään. Se siis tarkoittaa sitä, että tämä ihon eristävä osa varautuu alla olevaan kerrokseen nähden. Jos sen varaus on pienempi, niin silloin ionit pyrkivät tähän alla olevaan kudokseen, jolloin potentiaalierosta johtuen liike jatkuu elektronien tuuppimisena. Tämä tuuppiminen siirtää sähköä eteenpäin ja jos vastassa on eristävä solukalvo, tämä varaus kertyy sillä kohtaa johtavampaan osaa eli jommallekummalle puolelle solukalvoa, jolloin jännite solukalvon yli voi kasvaa.

Solukalvon molemmilla puolilla on natrium- ja kaliumioneista muodostuneita varauksia. Riippuen ihmisen ympärillä olevan kentän suunnasta, solukalvon eri puolilla oleva jännite-ero joko vahvistuu tai heikkenee. Jos se vahvistuu, ollaan lähempänä tilannetta, jossa hermoimpulssi syntyy. Siihen riittänee pieni RF-kentän energia.

17 kirjoitti:

Edellisessä viestissäsi yritit kumota wikipediasta väärin ymmärtämäsi määritelmän perusteella sen, että ei ole olemassa universaaleja, omnipotentteja vapaita resptoreja. Nyt annat ymmärtää, että olitkin toisilla linjoilla, Mikä vastauksistasi lukitaan?

Voisit näin pyhäpäivän ratoksi aivoverrytellä vähän tarkemmin muutamia teoriasi kulmakiviä:

- Leijaileeko ihmisen ympärillä kovinkin paljon positiivisesti varautuneita natriumioneja (joiden virtaaminen hermoslun ulokkeen solukalvon läpi laukaisee aktiopotentiaalin)?

- Onko ihmisen ihon pinnalle kertyvä staattinen sähkövaraus positiivinen vai negatiivinen? Jos se on positiivinen, mitä se tekee positiivisesti varautuneille ioneille? Jos se on negatiivinen (ylimäärä elektroneja), mitä tapahtuu positiivisesti varautuneille ioneille, kun ne törmäävät tähän valliin? Miten positiivisesti varautunut ioni etenisi tämän vallin toisella puolella?

- Minkälainen ja minkäsuuntainen potentiaaliero vallitsee staattisesti varautuneen ihon pinnan ja ihonalaiskerroksessa olevien solukalvojen ulko- ja sisäpinnan välillä? Mikä sen tekee?

- Mitä tapahtuu positiisesti varautuneelle natriumionille, jos se kulkeutuu ihon pinnalta hermosäikeiden sisään? Matka on ionin kokoon nähden vähän pitempi kuin sinulla postilaatikolle ja matkan varrella on runsain mitoin erilaisia kemiallisia houkutuksia pienelle, yksinäiselle, varautuneelle natriumionivaeltajalle.

Sitten jää vielä ensi viikolle pohdittavaksi, miksi koehenkilöt kokevat koetilanteissa erilaisia tuntemuksia olettamaansa sähkökenttään liittyen (tai ei tuntemuksia lainkaan), tosin ihan randomisti, vaikka heidän ei pitäisi saada mitään tuntemuksia, koska tutkimukset tehdään väärin. Sinä näyt "tietävän", että niissä ympäristöissä joko puuttuu jotain tai niissä on jotain liikaa. Sattumoisin. Ja kaikissa. Vai ovatka kaikki nykymaailman sähköyliherkiksi ilmoittautuneet "vääriä" sähköyliherkkiä? Jos ovat, niin missä oiket piileskelevät?

P.S. Yrität edelleen laajentaa omia luulojasi kaikkien mielipiteiksi tai ominaisuuksiksi. Puhu edelleenkin vain omasta puolestasi. Täällä on useampikin näistä asioista tietävä keskustelemassa, mutta sinä et kuulu siihen joukkoon.

Lue lisää

”- Mitä tapahtuu positiisesti varautuneelle natriumionille, jos se kulkeutuu ihon pinnalta hermosäikeiden sisään? Matka on ionin kokoon nähden vähän pitempi kuin sinulla postilaatikolle ja matkan varrella on runsain mitoin erilaisia kemiallisia houkutuksia pienelle, yksinäiselle, varautuneelle natriumionivaeltajalle. ”

En usko että ilmassa on yleensä varautuneita nautriumioneja. Olivat ionit mistä tahansa, niin matkalla on monia houkutuksia ja suurin osa niistä juttelee monien muiden yhdisteiden kanssa. Vaikutushan tapahtuu sähkövarausten voimasta, ei natriumin. Työtuolin synnyttämä varaus on kuitenkin niin suuri, että siitä lähtee tuhansia miljardeja ioneja, joista suurin osa osuu tietenkin ihmisen ihoon jos hän on työtuolilla.

Jos ajatellaan sähköyliherkkää, niin hehän kertovat saavansa pistelyä ja polttelua. Tämä siis viittaa siihen, että jollakin tavalla ne hermoimpulssit aktivoituvat, jotka kertovat tämän tyyppisestä ärsykkeestä. Voi siis olla mahdollista, että osa näistä tuhansista miljardeista ioneista löytää tiensä sinne, missä jännite-ero synnyttää hermoimpulssin. Vaikka se tuntuu nykytieteen mukaan mahdottomalta, niin siitäkin huolimatta asiaa kannattaa pohtia ja mieluummin testata, kuin sanoa ettei se ole mahdollista ja todeta helpolla tavalla, aivojen kuvitelmaa.


”Sitten jää vielä ensi viikolle pohdittavaksi, miksi koehenkilöt kokevat koetilanteissa erilaisia tuntemuksia olettamaansa sähkökenttään liittyen (tai ei tuntemuksia lainkaan), tosin ihan randomisti, vaikka heidän ei pitäisi saada mitään tuntemuksia, koska tutkimukset tehdään väärin. Sinä näyt "tietävän", että niissä ympäristöissä joko puuttuu jotain tai niissä on jotain liikaa. Sattumoisin. Ja kaikissa. Vai ovatka kaikki nykymaailman sähköyliherkiksi ilmoittautuneet "vääriä" sähköyliherkkiä? Jos ovat, niin missä oiket piileskelevät? ”

Edelleen odotan että joku kertoisi linkin, jossa on kerrottu tutkimuksista, joissa on rekisteröity sähkökentän voimakkuus koetilanteessa. Kun sitä ei ole rekisteröity ja se voi olla mitä tahansa, niin silloin koetuloksetkin voivat olla mitä tahansa.

Sinänsä tutkimuksia ei ole tehty väärin, sillä niissähän on tutkittu, aiheuttaako sähkömagneettinen säteily oireita sähköyliherkille. Tulos on selvä, ei aiheuta. Siitäkin huolimatta, että voimakas sähkökenttä on saattanut antaa virheellisiä tutkimustuloksia sotkiessaan joissakin testeissä tilannetta.

Tutkimukset ovat vain siinä mielessä huvittavia, että joku on joskus keksinyt että sähköyliherkän oireiden syy olisi sähkömagneettinen säteily ja nyt sitten tutkitaan ainoastaan sitä vaihtoehtoa. Entä jos se ensimmäinen, joka keksi aiheuttajaksi sähkömagneettisen säteilyn, ei ollutkaan oikeassa ja syy oireisiin löytyy yhdistelmästä, jossa vaikuttavia tekijöitä on voimakas sähkökenttä, pulssitettu RF-kenttä ja joku tuntematon tekijä oireita saavissa henkilöissä, esim. raskasmetallit tai kaliumpuutos?

Riippuen siitä, miten sähköyliherkkä määritellään, määräytyy ovatko sähköyliherkät vääriä vai oikeita. Jos sähköyliherkäksi määritellään henkilö, joka saa oireita yksistään sähkömagneettisesta säteilystä, heitä ei varmaankaan löydy yhtään sellaisiksi ilmoittautuneista.

Jos taas sähköyliherkäksi määritellään henkilö, joka saa oireita sähköön liittyen, niin silloin oikeita sähköyliherkkiä löytynee 70 % sellaiseksi ilmoittautuneista. He siis saavat oireita olleessaan voimakkaassa sähkökentässä, jossa on lisäksi sopivalla taajuudella sykkivä RF-kenttä. Tätä ei ole ilmeisesti vielä lainkaan tutkittu missään tutkimuksessa.


”P.S. Yrität edelleen laajentaa omia luulojasi kaikkien mielipiteiksi tai ominaisuuksiksi. Puhu edelleenkin vain omasta puolestasi. Täällä on useampikin näistä asioista tietävä keskustelemassa, mutta sinä et kuulu siihen joukkoon.”

Kuulostaa hyvältä, pikku hiljaa saadaan pohdittua ympärillämme olevan, muovien maailman synnyttämän staattisen sähkökentän vaikutuksia ihmiseen. Kuten olen sanonut, toistaiseksi ei ole tutkittu mitä vaikutuksia voimakas sähkökenttä aiheuttaa ihmiseen (joka siis velloon lähes jatkuvasti ympärillämme nykyisin ja sen voi jopa mitata). Voiko se aiheuttaa sähköyliherkkyys oireita, voiko se aiheuttaa jotain muuta.

Eihän asbestikaan tai DDT:stä ollut alkuun mitään vaaraa, mutta nyt niitä varotaan mahdottomasti kun on selvinnyt että ne aiheuttavat syöpää. Milloin havaitaan, että voimakas sähkökenttä aiheuttaa syöpää tai muita haittoja?

Vielä kun päästään pohdiskelusta konkreettiseen tutkimukseen, niin asia menee eteenpäin.

allergiasahko kirjoitti:

”Edellisessä viestissäsi yritit kumota wikipediasta väärin ymmärtämäsi määritelmän perusteella sen, että ei ole olemassa universaaleja, omnipotentteja vapaita resptoreja. Nyt annat ymmärtää, että olitkin toisilla linjoilla, Mikä vastauksistasi lukitaan? ”

No jos miettisit vähän. Se lienet ollut sinä joka olit ymmärtänyt väärin. Se oli tarkoitettu vitsiksi, koska olit niin varma ettei vapaita reseptoreita ole olemassa. Kuvittelit myös sen, että vapaat reseptorit olisivat irrallisia hermopäätteitä. Laitoin Wikipedian linkin ja kerroin uskovani sinua ja pyysin korjaamaan wikiin. Kai ymmärsit etten sinua niin tosissaan uskonut?


”Voisit näin pyhäpäivän ratoksi aivoverrytellä vähän tarkemmin muutamia teoriasi kulmakiviä:

- Leijaileeko ihmisen ympärillä kovinkin paljon positiivisesti varautuneita natriumioneja (joiden virtaaminen hermoslun ulokkeen solukalvon läpi laukaisee aktiopotentiaalin)? ”

Sinulla on nyt kai yksi periaatteellinen ajatusvirhe. Jännite-ero solukalvon eri puolilla, jonka perusteella päätetään lähetetäänkö pulssi, ei tiedä onko se syntynyt natriumioneilla vai ei. Portit toimivat natriumtunnistuksella, mutta ei solukalvon komparaattori. Se huomaa jännite-eron. Ainakin näin on netissä kerrottu.


”- Onko ihmisen ihon pinnalle kertyvä staattinen sähkövaraus positiivinen vai negatiivinen? ”

Se voi olla kumman suuntainen hyvänsä, riippuu ihmisen ja ympäristön varauksista. Jos jännite on eri suuruinen, ioneita liikkuu jompaankumpaan suuntaan.


”Jos se on positiivinen, mitä se tekee positiivisesti varautuneille ioneille? ”

Mitä mies tekee miehelle. Yleensä he eivät liity yhteen, vaan pysyvät sopivan kaukana toisistaan. Eiköhän se positiivisesti varautunut ioni vähän karttele toisia vastaavia. Mutta jos paikka on mukava, niin se voi jäädä lähettyville. Raskasmetallit voivat olla tärkeä tekijä, miten ne vaikuttavat varauksiin.


”Jos se on negatiivinen (ylimäärä elektroneja), mitä tapahtuu positiivisesti varautuneille ioneille, kun ne törmäävät tähän valliin? Miten positiivisesti varautunut ioni etenisi tämän vallin toisella puolella? ”

Osa ioneista ”pariutuu” ja tilanne neutralisoituu siltä osin. Varauksen eli määrän ollessa suuri, kaikille ei löydy paria, joten osa jatkaa matkaansa. Esim. työtuoliin istuminen voi tuottaa 7 000 000 000 000 ionia ja vapaata elektronia. Suurin osa siis etenisi iholle ja osa siitä sisään ja jalkojen kautta sukkiin ja kenkiin ja siitä sitten lattiaan ja edelleen maahan, johon se tuolin potentiaaliero muodostui. Mutta osa näistä varauksista löytäisi tiensä sinne solukalvon ympärille kun sielläkin on jotain mielenkiintoista ja vaikuttaisivat sen jännitteeseen.


”- Minkälainen ja minkäsuuntainen potentiaaliero vallitsee staattisesti varautuneen ihon pinnan ja ihonalaiskerroksessa olevien solukalvojen ulko- ja sisäpinnan välillä? Mikä sen tekee? ”

Joku kertoi että iho on hyvin eristävä materiaali. Se tarkoittaa sitä, että siellä ioni voi liikkua suhteellisen vapaasti, jumittumatta mihinkään. Se siis tarkoittaa sitä, että tämä ihon eristävä osa varautuu alla olevaan kerrokseen nähden. Jos sen varaus on pienempi, niin silloin ionit pyrkivät tähän alla olevaan kudokseen, jolloin potentiaalierosta johtuen liike jatkuu elektronien tuuppimisena. Tämä tuuppiminen siirtää sähköä eteenpäin ja jos vastassa on eristävä solukalvo, tämä varaus kertyy sillä kohtaa johtavampaan osaa eli jommallekummalle puolelle solukalvoa, jolloin jännite solukalvon yli voi kasvaa.

Solukalvon molemmilla puolilla on natrium- ja kaliumioneista muodostuneita varauksia. Riippuen ihmisen ympärillä olevan kentän suunnasta, solukalvon eri puolilla oleva jännite-ero joko vahvistuu tai heikkenee. Jos se vahvistuu, ollaan lähempänä tilannetta, jossa hermoimpulssi syntyy. Siihen riittänee pieni RF-kentän energia.

Lue lisää

Otit sitten viimeisen oljenkorren käyttöösi, eli yrität kääntää vitsiksi aiemmin niin tosissaan tyrkyttämäsi luulemuksesi. Mistähän lukija voi tietää, onko kaikki muutkin juttusi pelkkää vitsiä? Huonokin sellainen.

Teoriasi ionien kulkeutumisesta ihon läpi ihonalaskudokseen ja siellä edelleen negatiivisesti varautuneeseen solunsisäiseen tilaan on täysin epäjohdonmukainen, vastoin sähköopin perusteita, eikä edes pohjaudu minkäänlaiseen todelliseen tietoon mahdollisista potentiaalieroista eri kudosten välillä. Yritä nyt aluksi selittää uskottavasti, miten (sanojesi mukaan) hyvin eristävästä ihosta kulkisi läpi mitään sähköisesti varautunutta hiukkasta. Saati sitten, jos sen pinnalla olisi voimaksa varaus, joka toisaalta hylkisi samanmerkkisia varauksia ja toisaalta vetäisi erimerkkiset samaan nippuun. Selittelysi ionien tuuppimisista on lähinnä naurettava ja osoittaa, että sotkeudut yhä syvemmälle oletusvyyhteesi.

Jepulis jep kirjoitti:

Otit sitten viimeisen oljenkorren käyttöösi, eli yrität kääntää vitsiksi aiemmin niin tosissaan tyrkyttämäsi luulemuksesi. Mistähän lukija voi tietää, onko kaikki muutkin juttusi pelkkää vitsiä? Huonokin sellainen.

Teoriasi ionien kulkeutumisesta ihon läpi ihonalaskudokseen ja siellä edelleen negatiivisesti varautuneeseen solunsisäiseen tilaan on täysin epäjohdonmukainen, vastoin sähköopin perusteita, eikä edes pohjaudu minkäänlaiseen todelliseen tietoon mahdollisista potentiaalieroista eri kudosten välillä. Yritä nyt aluksi selittää uskottavasti, miten (sanojesi mukaan) hyvin eristävästä ihosta kulkisi läpi mitään sähköisesti varautunutta hiukkasta. Saati sitten, jos sen pinnalla olisi voimaksa varaus, joka toisaalta hylkisi samanmerkkisia varauksia ja toisaalta vetäisi erimerkkiset samaan nippuun. Selittelysi ionien tuuppimisista on lähinnä naurettava ja osoittaa, että sotkeudut yhä syvemmälle oletusvyyhteesi.

Lue lisää

Minä kerroin I: ”Viisaat ihmiset ovat tulleet siihen tulokseen, että ihmiselläkin on erilaisia reseptoreita, jotka havaitsevat ympäristöä. Nämä vapaat reseptorit ovat mielenkiintoisia, sillä niillä tosiaan voidaan aistia kylmää ja kuumaa sekä kipua.”

Sinä kerroit I: ” Ihmisellä ei ole mitään universaaleja, omnipotentteja "vapaita reseptoreja", vaan kukin on erilaistunut aiheuttamaan aktiopotentiaalin tietyllä ärsykkeellä ja signaali aktivoi aina saman hermosolun. Aistimus syntyy keskushermostotasolla. Teit taas sinulle tyypillisen olkiukon "vapaista reseptoreista" ja yrität nyt niiden avulla myydä uskomuksia lukijoille. Hyi, hyi.”.

”Minä kerroin II: ”Kiitoksia korjauksesta. Käy samalla korjaamassa myös Wikipediaan, ettei muut saa väärä tietoa sieltä. http://fi.wikipedia.org/wiki/Tuntoaisti .”

Sinä kerroit II: ”Vapaa reseptori on rakenteellinen määriteltmä, ei toiminnallinen. Vapaalla reseptorilla ei ole sidekudoskapselia, vaan se on "paljas" hermopääte, siitä nimi. Yhden hermosolun vapaa resptori aistii sitä tuntemusta, joka sille on allokoitunut. Aivojen plastisisiteetti tai muu keskuhermostan tasolla tapahtuva muutos voi aiheuttaa aistimusten vääristymiä, mutta itse reseptori toimii edelleen samalla tavoin kuin ennekin. Esim. http://ihmisenaisti.tripod.com/Tuntoaisti.htm ”

Minä kerroin III: ” Eli tulemme taas siihen mitä olen kertonut. Löytyi ”vapaa reseptori”, kuten kerroin. Kuten sanot, ne ovat allokoituneet jollekin tuntemukselle, kuten kivulle ja kuumalla, aivan kuten aiemmin kerroin. Eli sille mitä sähköyliherkät kertovat kokevansa kun saavat oireita sähköstä.”

Sinä kerroit III: ” Edellisessä viestissäsi yritit kumota wikipediasta väärin ymmärtämäsi määritelmän perusteella sen, että ei ole olemassa universaaleja, omnipotentteja vapaita resptoreja. Nyt annat ymmärtää, että olitkin toisilla linjoilla, Mikä vastauksistasi lukitaan?”

Tarkastellaanpa nyt tätä keskustelua. Ensimmäisellä kerralla kerroin että ihmisellä on reseptoreita, jotka havaitsevat ympäristöä. Sitten sanoin niiden olevan vapaita reseptoreita.

Viittaus Wikipediaan: ” Vapaat reseptorit ovat hermopäätteitä, jotka ovat esimerkiksi kietoutuneet karvatupen ympärille. Karvan liikahtaessa reseptorit välittävät impulssin. Näiden hermonpäätteiden vuoksi voimme hyvin tuntea pelkästään karvoihin koskettavan käden ihonpinnan yläpuolella. Myös kipureseptorit ovat vapaita reseptoreita. Kipu on siitä harvinainen aisti, että sen ärsykkeisiin on äärimmäisen vaikea tottua. Vapaat reseptorit reagoivat paitsi kosketukseen, myös kylmään ja kuumaan.”

Sitten sinä kerrot ettei ihmisillä ole ”vapaita reseptoreja”. Koska Wikipedia väittää päinvastaista, halusin sinun korjaavan sen Wikipediaan. Jos et korjaisi, joutuisit myöntämään olleesi väärässä. Minä en sitä halunnut sanoa, annoin asian sinun ja lukijoiden päätettäväksi, olettaen että kaikki huomaavat sinun väittäneen ettei Wikipediassa ole oikein kirjoitettu. .

Nyt sinä väität että ymmärsin väärin Wikipediaa. ” Nämä vapaat reseptorit ovat mielenkiintoisia, sillä niillä tosiaan voidaan aistia kylmää ja kuumaa sekä kipua”. Mitähän tuossa lauseessa on väärin ymmärretty? Jos vapailla reseptoreilla ei voi aistia kylmää ja kuumaa sekä kipua, niin mitä sitten? Wikipedia kertoo niin, kerro sinä miten on oikein ja käy korjaamassa se wikiin.

Lukija, enkä minäkään, voi tietää onko kaikki se, mitä väität virheellistä tietoa vai ei. Wikipediassa kaikki ei ole paikkansapitävää. Jos siellä on väärää tietoa, usein se korjaantuu kun paikalle eksyy tietäväisempi. Koska et korjannut wikin tietoa, voimme nyt olettaa että se pitää paikkansa ja on olemassa vapaita reseptoreja. Vitsi piilee siinä, että et suostunut tunnustamaan virhettäsi väittäessäsi ettei vapaita reseptoreja ole olemassa. Koska se ei ollut täysin varmaa kirjoitushetkelläni, se muuttui vitsiksi vasta kun sinä vastasit. Silloin muutkin lukijat huomasivat sen vitsiksi.

Lukijan ei tarvitse tietää olenko tosissani vai en. Uskon että ne jotka tietävät, voivat seurata pääasiaa, ne jotka eivät, eivät ymmärrä muutenkaan.

Jepulis jep kirjoitti:

Otit sitten viimeisen oljenkorren käyttöösi, eli yrität kääntää vitsiksi aiemmin niin tosissaan tyrkyttämäsi luulemuksesi. Mistähän lukija voi tietää, onko kaikki muutkin juttusi pelkkää vitsiä? Huonokin sellainen.

Teoriasi ionien kulkeutumisesta ihon läpi ihonalaskudokseen ja siellä edelleen negatiivisesti varautuneeseen solunsisäiseen tilaan on täysin epäjohdonmukainen, vastoin sähköopin perusteita, eikä edes pohjaudu minkäänlaiseen todelliseen tietoon mahdollisista potentiaalieroista eri kudosten välillä. Yritä nyt aluksi selittää uskottavasti, miten (sanojesi mukaan) hyvin eristävästä ihosta kulkisi läpi mitään sähköisesti varautunutta hiukkasta. Saati sitten, jos sen pinnalla olisi voimaksa varaus, joka toisaalta hylkisi samanmerkkisia varauksia ja toisaalta vetäisi erimerkkiset samaan nippuun. Selittelysi ionien tuuppimisista on lähinnä naurettava ja osoittaa, että sotkeudut yhä syvemmälle oletusvyyhteesi.

Lue lisää

”Teoriasi ionien kulkeutumisesta ihon läpi ihonalaskudokseen ja siellä edelleen negatiivisesti varautuneeseen solunsisäiseen tilaan on täysin epäjohdonmukainen, vastoin sähköopin perusteita, eikä edes pohjaudu minkäänlaiseen todelliseen tietoon mahdollisista potentiaalieroista eri kudosten välillä. Yritä nyt aluksi selittää uskottavasti, miten (sanojesi mukaan) hyvin eristävästä ihosta kulkisi läpi mitään sähköisesti varautunutta hiukkasta. Saati sitten, jos sen pinnalla olisi voimaksa varaus, joka toisaalta hylkisi samanmerkkisia varauksia ja toisaalta vetäisi erimerkkiset samaan nippuun. Selittelysi ionien tuuppimisista on lähinnä naurettava ja osoittaa, että sotkeudut yhä syvemmälle oletusvyyhteesi.”

Olemmeko samaa mieltä siitä, että sähköä ei kuljeta koko matkaa joku osanen, elektroni tai ioni, vaan siihen osallistuu suuri määrä näitä? Jos otamme esimerkkinä nyt sen tuolin, johon henkilö istuu ja siihen syntyy 1 uC:n varaus. Se tarkoittaa että 7 000 000 000 000 elektronia haluaa lähteä liikkeelle enemmän sinne suuntaan missä on vähän viileämpää eli sitä ihmistä kohden. Olemmeko samaa mieltä?

Elektronithan ovat liikkeessä kaiken aikaa, eivätkö olekin? Mutta eivät pitkää matkaa, ainoastaan hyppelevät sinne tänne. Nyt ne haluavat hyppiä enemmän sinne ihmisen suuntaan, olen kutsunut sitä tuuppimiseksi. Yksi elektroni ei pitkälle pääse, vaikka se lähtisikin vauhdilla, se törmää pian johonkin ja jää siihen. Mutta nyt se pysähtynyt elektroni tuuppaa jonkin törmäyspaikassa olevan elektronin eteenpäin enemmän ja se lähtee sitä ihmistä kohden. Koska kysymyksessä on vaate, niin siinä on paljon ilman rajoittuvia osasia, molekyyleja ja atomeita. Kun ne elektronit tulevat häiriköimään, niin nämä isommat kappaleet lähtevät liikkeelle. Ne sitten voivatkin siirtyä pitemmän matkaa, koska ne eivät niin helposti pysähdy ilmassa.

Matkalla saattaa olla monenlaista, osa jää matkalle kun löytyy paikka mihin on hyvä jäädä (varaus tasoittuu), se varaus jatkaa eteenpäin, heiketen sen verran mitä matkalle jää ioneita ja elektroneja. Hyvin harva alkuperäisistä lähtijöistä on enää mukana, elektronit ja ionit ovat vaihtuneet toisiin. Niillä on kuitenkin se sama päämäärä päästä sen ihmisen eri varaustilassa oleviin paikkoihin.

Kun tällainen varauskuljetus saapuu ihon pintaan, suurimmaksi osaksi ioneina nyt, niin suurimmalla osalla matkaa ei jatku ihon läpi, vaan ne kiertävät paremmin johtavaan osaan. Osa siis kiertää ja jää nestemäiseen materiaaliin, josta jatkavat eteenpäin elektronien tuuppimisena, kunnes varaus on tasoittunut ja ihminenkin on varautunut. Jos ihmisen jalat johtavat takaisin sinne tuoliin päin, matka jatkuu elimistön läpi jalkoihin ja siitä lähtöpisteeseen, kunnes tällä kiertomatkalla kaikki varaukset ovat löytäneet oman mukavan paikkansa.

Ihon läpi menee myös varauksia läpi, ionit iskeytyvät ihoon ja kun niissä on varaus, niin ne aikaansaavat sitten ihossa olevien elektronien energian lisäyksen, jotka taas tuuppivat eteenpäin, kohti mukavampaa tilaa. Toisella puolella on taas jotain, johon varaus saattaa olla kiinnostunut pysähtymään, vaikka muita aineita, jotka ioneiksi halajavat.

Iho ei ole täydellinen eriste, vaan johtavampi kuin esimerkiksi puolijohtava lattia, jolla staattisia varauksia usein poistetaan. Varaukset pääsevät siis suhteellisen helposti ihon sisään ja myös läpi. Ihossahan on kuitenkin jo niitä soluja, jotka ovat kiinni dendriiteissä ja varaukset voivatkin jo muuttaa niiden tilaa.

Näin olen ymmärtänyt sähkön etenevän ja tuskin yksikään lähtevä elektroni tai ioni kiertää takaisin lähtöpisteeseen uudelle kierrokselle. Varauksella on ollut matkalla monta kuljettajaa ja varaukset ovat kulkenee monia reittejä. Osa on löytänyt kumppanin itselleen ja jäänyt sinne. Kun aikaa menee eikä muutosta tule, niin jollakin kierroksella kaikki varaukset ovat löytäneet uuden leposijansa.

Käytännössä näin ei usein käy, sillä ihminen liikkuu kaiken aikaa ja varauksia syntyy ja niiden suunnat muuttuvat, joten ihmisen ihon läpi virtaa jatkuvasti varauksia suuntaan tai toiseen. Minkä verran ne sitten vaikuttavat ihmiseen, jää tutkittavaksi. Tavallisella ihmisellä vaikutukset eivät nykyisillä varausmäärillä ole voimakkaita, mutta ilmeisen monet huomaavat kun vaikutus poistuu, että olo on rennompi. Sähköyliherkillä vaikutus on voimakkaampi, joko elimistössä olevien raskasmetallien vaikutuksesta tai muusta syystä.

allergiasahko kirjoitti:

”Teoriasi ionien kulkeutumisesta ihon läpi ihonalaskudokseen ja siellä edelleen negatiivisesti varautuneeseen solunsisäiseen tilaan on täysin epäjohdonmukainen, vastoin sähköopin perusteita, eikä edes pohjaudu minkäänlaiseen todelliseen tietoon mahdollisista potentiaalieroista eri kudosten välillä. Yritä nyt aluksi selittää uskottavasti, miten (sanojesi mukaan) hyvin eristävästä ihosta kulkisi läpi mitään sähköisesti varautunutta hiukkasta. Saati sitten, jos sen pinnalla olisi voimaksa varaus, joka toisaalta hylkisi samanmerkkisia varauksia ja toisaalta vetäisi erimerkkiset samaan nippuun. Selittelysi ionien tuuppimisista on lähinnä naurettava ja osoittaa, että sotkeudut yhä syvemmälle oletusvyyhteesi.”

Olemmeko samaa mieltä siitä, että sähköä ei kuljeta koko matkaa joku osanen, elektroni tai ioni, vaan siihen osallistuu suuri määrä näitä? Jos otamme esimerkkinä nyt sen tuolin, johon henkilö istuu ja siihen syntyy 1 uC:n varaus. Se tarkoittaa että 7 000 000 000 000 elektronia haluaa lähteä liikkeelle enemmän sinne suuntaan missä on vähän viileämpää eli sitä ihmistä kohden. Olemmeko samaa mieltä?

Elektronithan ovat liikkeessä kaiken aikaa, eivätkö olekin? Mutta eivät pitkää matkaa, ainoastaan hyppelevät sinne tänne. Nyt ne haluavat hyppiä enemmän sinne ihmisen suuntaan, olen kutsunut sitä tuuppimiseksi. Yksi elektroni ei pitkälle pääse, vaikka se lähtisikin vauhdilla, se törmää pian johonkin ja jää siihen. Mutta nyt se pysähtynyt elektroni tuuppaa jonkin törmäyspaikassa olevan elektronin eteenpäin enemmän ja se lähtee sitä ihmistä kohden. Koska kysymyksessä on vaate, niin siinä on paljon ilman rajoittuvia osasia, molekyyleja ja atomeita. Kun ne elektronit tulevat häiriköimään, niin nämä isommat kappaleet lähtevät liikkeelle. Ne sitten voivatkin siirtyä pitemmän matkaa, koska ne eivät niin helposti pysähdy ilmassa.

Matkalla saattaa olla monenlaista, osa jää matkalle kun löytyy paikka mihin on hyvä jäädä (varaus tasoittuu), se varaus jatkaa eteenpäin, heiketen sen verran mitä matkalle jää ioneita ja elektroneja. Hyvin harva alkuperäisistä lähtijöistä on enää mukana, elektronit ja ionit ovat vaihtuneet toisiin. Niillä on kuitenkin se sama päämäärä päästä sen ihmisen eri varaustilassa oleviin paikkoihin.

Kun tällainen varauskuljetus saapuu ihon pintaan, suurimmaksi osaksi ioneina nyt, niin suurimmalla osalla matkaa ei jatku ihon läpi, vaan ne kiertävät paremmin johtavaan osaan. Osa siis kiertää ja jää nestemäiseen materiaaliin, josta jatkavat eteenpäin elektronien tuuppimisena, kunnes varaus on tasoittunut ja ihminenkin on varautunut. Jos ihmisen jalat johtavat takaisin sinne tuoliin päin, matka jatkuu elimistön läpi jalkoihin ja siitä lähtöpisteeseen, kunnes tällä kiertomatkalla kaikki varaukset ovat löytäneet oman mukavan paikkansa.

Ihon läpi menee myös varauksia läpi, ionit iskeytyvät ihoon ja kun niissä on varaus, niin ne aikaansaavat sitten ihossa olevien elektronien energian lisäyksen, jotka taas tuuppivat eteenpäin, kohti mukavampaa tilaa. Toisella puolella on taas jotain, johon varaus saattaa olla kiinnostunut pysähtymään, vaikka muita aineita, jotka ioneiksi halajavat.

Iho ei ole täydellinen eriste, vaan johtavampi kuin esimerkiksi puolijohtava lattia, jolla staattisia varauksia usein poistetaan. Varaukset pääsevät siis suhteellisen helposti ihon sisään ja myös läpi. Ihossahan on kuitenkin jo niitä soluja, jotka ovat kiinni dendriiteissä ja varaukset voivatkin jo muuttaa niiden tilaa.

Näin olen ymmärtänyt sähkön etenevän ja tuskin yksikään lähtevä elektroni tai ioni kiertää takaisin lähtöpisteeseen uudelle kierrokselle. Varauksella on ollut matkalla monta kuljettajaa ja varaukset ovat kulkenee monia reittejä. Osa on löytänyt kumppanin itselleen ja jäänyt sinne. Kun aikaa menee eikä muutosta tule, niin jollakin kierroksella kaikki varaukset ovat löytäneet uuden leposijansa.

Käytännössä näin ei usein käy, sillä ihminen liikkuu kaiken aikaa ja varauksia syntyy ja niiden suunnat muuttuvat, joten ihmisen ihon läpi virtaa jatkuvasti varauksia suuntaan tai toiseen. Minkä verran ne sitten vaikuttavat ihmiseen, jää tutkittavaksi. Tavallisella ihmisellä vaikutukset eivät nykyisillä varausmäärillä ole voimakkaita, mutta ilmeisen monet huomaavat kun vaikutus poistuu, että olo on rennompi. Sähköyliherkillä vaikutus on voimakkaampi, joko elimistössä olevien raskasmetallien vaikutuksesta tai muusta syystä.

Lue lisää

Heh, heh. Kylläpä mielikuvitus laukkaa eräillä. Enää puuttuu pienten vihreiden miesten ja henkimaailman olentojen eetterivaikutus. Voisit ympätä nekin tähän mukaan ihan yhtä hyvin perustein. Ja nyt sitten odottelet, että joku todistaa kyhäelmäsi vääräksi ja sitä odotellessa olet sitä mieltä, että teoriasi on tosi ja sen kukaan pitäisi elää? Valitettavasti siinä on aukkoja enmmän kuin silakkaverkossa ja rakennat olemattomalle perustalle. Välillä vilistävät elektronit, välillä ionit, eristeissä ja johtavissa osissa, positiiviset ja negatiiviset, mutta ei mitään johdonmukaisuutta missään. Ei noin, ei todellakaan.

Inspector Coulombi kirjoitti:

Heh, heh. Kylläpä mielikuvitus laukkaa eräillä. Enää puuttuu pienten vihreiden miesten ja henkimaailman olentojen eetterivaikutus. Voisit ympätä nekin tähän mukaan ihan yhtä hyvin perustein. Ja nyt sitten odottelet, että joku todistaa kyhäelmäsi vääräksi ja sitä odotellessa olet sitä mieltä, että teoriasi on tosi ja sen kukaan pitäisi elää? Valitettavasti siinä on aukkoja enmmän kuin silakkaverkossa ja rakennat olemattomalle perustalle. Välillä vilistävät elektronit, välillä ionit, eristeissä ja johtavissa osissa, positiiviset ja negatiiviset, mutta ei mitään johdonmukaisuutta missään. Ei noin, ei todellakaan.

Lue lisää

sinun jutuissasi.

Ei mitään perusteluja esityksissäsi, kunhan vaan kieltelet ja naljailet naapurin esityksiä.
Tuollako johdonmukaisuudella se todellakin menee?

Inspector Coulombi kirjoitti:

Heh, heh. Kylläpä mielikuvitus laukkaa eräillä. Enää puuttuu pienten vihreiden miesten ja henkimaailman olentojen eetterivaikutus. Voisit ympätä nekin tähän mukaan ihan yhtä hyvin perustein. Ja nyt sitten odottelet, että joku todistaa kyhäelmäsi vääräksi ja sitä odotellessa olet sitä mieltä, että teoriasi on tosi ja sen kukaan pitäisi elää? Valitettavasti siinä on aukkoja enmmän kuin silakkaverkossa ja rakennat olemattomalle perustalle. Välillä vilistävät elektronit, välillä ionit, eristeissä ja johtavissa osissa, positiiviset ja negatiiviset, mutta ei mitään johdonmukaisuutta missään. Ei noin, ei todellakaan.

Lue lisää

”Heh, heh. Kylläpä mielikuvitus laukkaa eräillä. Enää puuttuu pienten vihreiden miesten ja henkimaailman olentojen eetterivaikutus. Voisit ympätä nekin tähän mukaan ihan yhtä hyvin perustein. Ja nyt sitten odottelet, että joku todistaa kyhäelmäsi vääräksi ja sitä odotellessa olet sitä mieltä, että teoriasi on tosi ja sen kukaan pitäisi elää? Valitettavasti siinä on aukkoja enmmän kuin silakkaverkossa ja rakennat olemattomalle perustalle. Välillä vilistävät elektronit, välillä ionit, eristeissä ja johtavissa osissa, positiiviset ja negatiiviset, mutta ei mitään johdonmukaisuutta missään. Ei noin, ei todellakaan.”


Vai että vihreät miehet. Jos olet sitä mieltä että vihreä miehet puuttuvat, en pane vastaan. Olen nähnyt niitä joskus noissa korkeamman tason taiteilijatapahtumissa. Naisia toki enemmän. http://image.shutterstock.com/display_pic_with_logo/259/259,1250711986,2/stock-photo-female-red-hair-zombie-body-paint-green-skin-lingerie-white-background-red-chair-orange-35550253.jpg

Hyvä puoli vihreydessä on se, että ainakin ennen kuivumista syntyvä staattinen kenttä ei muodosta kovin suurta varausta ja oireet pysyvät vähäisenä myös sähköyliherkillä. Varsinkin jos pysyy hiekkarannalla.

Voihan sitä odottaa että joku todistaa asian vääräksi, mutta kukaan tuskin uskoo jos joku sanoo että se on väärin. Jos joku kertoo mitä tapahtuu kun istuu tuolille ja se varautuu, minne se varaus suunnistaa ja miten, niin ehkä joku uskoo jotain. Onhan ihmisillä monenlaisia mielipiteitä, mutta oikea vaihtoehto löytynee tuosta minun kertomuksestani.

Eihän se tietenkään kovin virallisen oloinen ole, mutta kai lukijat sen verran sähköstä ymmärtävät että kykenevät kuvittelemaan kuvaavat ilmaisut todellisiksi tapahtumiksi sähkömaailmassa. Ja jos eivät ymmärrä, silloin on sama olenko kertonut virallisilla termeillä vai kuvaavilla termeillä.

Siinä olet oikeassa, että aukkoja varausten kulkemisessa on enemmän mitä kerroin. Sähkö liikkuu myös aukkoja pitkin, joskin kuvasin senkin osan elektronien osalta siten, että joku jää johonkin mukavaan paikkaan (aukkoon) ja joku toinen sitten jatkaa varauksen eteenpäin viemistä. Ajattelin että kyllä lukijat sen verran tietävät ettei se elektroni aina toisen viereen tunge. Vaikka sinäkin olisit kuinka upea blondi hyvänsä, niin aina et mene istumaan nyssessä miehen syliin, vaan joskus valitset myös tyhjän penkin.

Tämä sähkö on tosiaan siinä mielessä mielenkiintoinen, että sillä ei ole perustaa. Kun kaksi materiaalia on päässyt lähietäisyydelle ja joku ihminen ne siitä väkisin erottaa, siitä syntyy sähkövaraus. Ihan noin vain vaikka muoviin. Ja siinä se sitten kököttää tyytyväisenä vaikka ylösalaisin, ilman mitään perustaa. Tosin se haluaa lähteä jonnekin, sillä varaus ei kauaa samassa paikassa viihdy. Ehkä sen vuoksi se ei niin kovin haluakaan millekään perustalle. Kukapa niistä varausten aivoituksista ottaa selvää.

Sinulta saatettaisiin kysyä että mitä ihmisille tapahtuu kun jalkapallokisat alkavat. Et varmaan ala kuvailemaan jokaisen ihmisen matkaa erikseen jalkapallostadionille tai television ääreen tai sieltä pois. Sinä varmaan kerrot että suurin osa menee katsomaan televisiosta otteluita. Osa hankkii lentolipun ja matkustaa stadionille. Kaikki sinne matkaavat eivät mene kuitenkaan stadionille, vaan ehkäpä sairaalaan.

Ihmisiä on sentään liki kymmenen miljardeja, mutta se on pieni määrä, montako erillistä kulkijaa synnyttää yksi ainoa istuminen tuoliin. Niitähän saattoi lähteä liikkeelle 7 000 000 000 000. On siis aivan turha alkaa jokaisen matkaa kertomaan miten se kulkee, riittänee että kertoo muutaman eri matkaajan vaiheet niin, että osa menee lentäen, vaihtaa sitten junaan, välillä apostolinkyydillä ja taas lentämällä. Koska kuvailen tapahtumia, niin pitänee sinulle kertoa mitä nämä kuvaavat. Lentäminen voisi olla elektronin avulla etenemistä. Juna voisi kuvata vaikka aukkojen kautta liikkumista. Vai olisiko parempi kuvata aukoilla liikkumista autolla liikkumisena. Apostolinkyyti voisi kuvata vaikkapa ionien mukana etenemistä. Entä jos mennään autolla ja joudutaan kiertämään keskusta ohitustien kautta. Voisiko se olla eristeen läpi menemistä. Suoraankin pääsee, mutta mutkan kautta ehkä helpommin. Olet kai sinäkin joskus ajanut keskustan läpi, vaikkei siinä ole aikaa säästynytkään?

Hyvät lukijat. Seuraavassa viestissä Inspector Coulombi sitten kertoo miten varaus, jonka ihminen on synnyttänyt istuessaan tuoliin, etenee ja lopulta hiipuu. Jäämme siis odottamaan hienoa selostusta asiasta. Ja kuten hän sanoo, minun kertomassani ei ole mitään oikein, ei todellakaan mitään. Joten hänen kertomuksessaan varausten matka on aivan erilainen. Minne se suuntautuu ja millä välineillä. Onko sillä vaikutusta ympäristöön vai keksiikö hän kenties putkipostin, jolla varaukset matkaansa tekevät niin ettei ympäristö huomaa sitä lainkaan. Jäämme odottamaan.

allergiasahko kirjoitti:

Minä kerroin I: ”Viisaat ihmiset ovat tulleet siihen tulokseen, että ihmiselläkin on erilaisia reseptoreita, jotka havaitsevat ympäristöä. Nämä vapaat reseptorit ovat mielenkiintoisia, sillä niillä tosiaan voidaan aistia kylmää ja kuumaa sekä kipua.”

Sinä kerroit I: ” Ihmisellä ei ole mitään universaaleja, omnipotentteja "vapaita reseptoreja", vaan kukin on erilaistunut aiheuttamaan aktiopotentiaalin tietyllä ärsykkeellä ja signaali aktivoi aina saman hermosolun. Aistimus syntyy keskushermostotasolla. Teit taas sinulle tyypillisen olkiukon "vapaista reseptoreista" ja yrität nyt niiden avulla myydä uskomuksia lukijoille. Hyi, hyi.”.

”Minä kerroin II: ”Kiitoksia korjauksesta. Käy samalla korjaamassa myös Wikipediaan, ettei muut saa väärä tietoa sieltä. http://fi.wikipedia.org/wiki/Tuntoaisti .”

Sinä kerroit II: ”Vapaa reseptori on rakenteellinen määriteltmä, ei toiminnallinen. Vapaalla reseptorilla ei ole sidekudoskapselia, vaan se on "paljas" hermopääte, siitä nimi. Yhden hermosolun vapaa resptori aistii sitä tuntemusta, joka sille on allokoitunut. Aivojen plastisisiteetti tai muu keskuhermostan tasolla tapahtuva muutos voi aiheuttaa aistimusten vääristymiä, mutta itse reseptori toimii edelleen samalla tavoin kuin ennekin. Esim. http://ihmisenaisti.tripod.com/Tuntoaisti.htm ”

Minä kerroin III: ” Eli tulemme taas siihen mitä olen kertonut. Löytyi ”vapaa reseptori”, kuten kerroin. Kuten sanot, ne ovat allokoituneet jollekin tuntemukselle, kuten kivulle ja kuumalla, aivan kuten aiemmin kerroin. Eli sille mitä sähköyliherkät kertovat kokevansa kun saavat oireita sähköstä.”

Sinä kerroit III: ” Edellisessä viestissäsi yritit kumota wikipediasta väärin ymmärtämäsi määritelmän perusteella sen, että ei ole olemassa universaaleja, omnipotentteja vapaita resptoreja. Nyt annat ymmärtää, että olitkin toisilla linjoilla, Mikä vastauksistasi lukitaan?”

Tarkastellaanpa nyt tätä keskustelua. Ensimmäisellä kerralla kerroin että ihmisellä on reseptoreita, jotka havaitsevat ympäristöä. Sitten sanoin niiden olevan vapaita reseptoreita.

Viittaus Wikipediaan: ” Vapaat reseptorit ovat hermopäätteitä, jotka ovat esimerkiksi kietoutuneet karvatupen ympärille. Karvan liikahtaessa reseptorit välittävät impulssin. Näiden hermonpäätteiden vuoksi voimme hyvin tuntea pelkästään karvoihin koskettavan käden ihonpinnan yläpuolella. Myös kipureseptorit ovat vapaita reseptoreita. Kipu on siitä harvinainen aisti, että sen ärsykkeisiin on äärimmäisen vaikea tottua. Vapaat reseptorit reagoivat paitsi kosketukseen, myös kylmään ja kuumaan.”

Sitten sinä kerrot ettei ihmisillä ole ”vapaita reseptoreja”. Koska Wikipedia väittää päinvastaista, halusin sinun korjaavan sen Wikipediaan. Jos et korjaisi, joutuisit myöntämään olleesi väärässä. Minä en sitä halunnut sanoa, annoin asian sinun ja lukijoiden päätettäväksi, olettaen että kaikki huomaavat sinun väittäneen ettei Wikipediassa ole oikein kirjoitettu. .

Nyt sinä väität että ymmärsin väärin Wikipediaa. ” Nämä vapaat reseptorit ovat mielenkiintoisia, sillä niillä tosiaan voidaan aistia kylmää ja kuumaa sekä kipua”. Mitähän tuossa lauseessa on väärin ymmärretty? Jos vapailla reseptoreilla ei voi aistia kylmää ja kuumaa sekä kipua, niin mitä sitten? Wikipedia kertoo niin, kerro sinä miten on oikein ja käy korjaamassa se wikiin.

Lukija, enkä minäkään, voi tietää onko kaikki se, mitä väität virheellistä tietoa vai ei. Wikipediassa kaikki ei ole paikkansapitävää. Jos siellä on väärää tietoa, usein se korjaantuu kun paikalle eksyy tietäväisempi. Koska et korjannut wikin tietoa, voimme nyt olettaa että se pitää paikkansa ja on olemassa vapaita reseptoreja. Vitsi piilee siinä, että et suostunut tunnustamaan virhettäsi väittäessäsi ettei vapaita reseptoreja ole olemassa. Koska se ei ollut täysin varmaa kirjoitushetkelläni, se muuttui vitsiksi vasta kun sinä vastasit. Silloin muutkin lukijat huomasivat sen vitsiksi.

Lukijan ei tarvitse tietää olenko tosissani vai en. Uskon että ne jotka tietävät, voivat seurata pääasiaa, ne jotka eivät, eivät ymmärrä muutenkaan.

Lue lisää

Sinä sanoit: "Nämä vapaat reseptorit ovat mielenkiintoisia, sillä niillä tosiaan voidaan aistia kylmää JA kuumaa SEKÄ kipua." Jos olisit tarkoittanut, että eri reseptorit aistivat eri ärsykkeitä, olisi sinun pitänyt käyttää sanaa TAI.

Sittemmin kirjoitit näin: "Aivan kuin joku reseptori kertoisi että jossakin kohtaa ihoa on kuumaa tai jossakin pistää joku neulalla." Eli joku yksittäinen resproei voisi kertoa että jossakin kohtaa on kuumaa. Sama reseptori voisi mielestäsi kertoa myös, että jossakin pistää.

Ja edelleen "Aivan, jos sähkökenttä ja RF-kenttä aktivoivat kuumaa ja kipua aistivia reseptoreita". Mielestäsi on olemassa reseptoreita, jotka kykenevät aistimaan sekä kuumaa, että kipua.

En ole missään väittänyt, että ei olisi olemassa vapaita reseptoreja. Miksi valehtelet sellaista?

Wikipedia ei tosiaankaan ole tieteellisesti pätevä lähde. Se ei aiheuta minulle ongelmaa, koska pystyn tunnistamaan virheellisyydet näissä asioissa. Voit puolestani vapaasti käydä korjaamassa erheen, koska olet ilmeisesti nyt siitä samaa mieltä? Ettei vain joku muu amatööri kompastuisi samaan loveen.

Olet jatkuvasti joutunut korjailemaan teoriasi oerusteita alkaen synapseista (joita ei sitten ollutkaan), nyt reseptorien ominaiuuksia, puhumattakaan siitä, että korttitalosi ihon pinnan staattisen sähkön vaikutuksista hermosolujen solukalvon potentiaalieroja synnyttämään rakentuu mitä hatarampiin olettamuksiin, jotka ovat vastoin ihmisen fysiologiaa,biokemiaa ja myös sähköoppia. Yritä aluksi edes päättää, kumpia sinä yrität pumpata ihon läpi hermokudoksiin, ioneja vai elektroneja.

Tähän saakka olemme päätyneet sellaiseen tulokseen, että kaikki tähän mennessä tutkitut sähköyliherkät ovat feikkejä, kaikki tutkimukset ovat sattumoisin tehty sellaisessa ympäristössä, joka on ominaisuuksiltaan täysin väärä (huolimatta siitä, että kokeita on tehty myös esim. työpaikoilla, eli siellä, jossa koehenkilöt ilmoittavat saavansa oireita, ja saavatkin myös koetilanteessa, tosin ihan randomilla). Olet päätynyt sellaiseen olettamukseen, että koska staattinen sähkö on niin vaarallista ja vallalla joka paikassa (paitsi niissä koetilanteissa), niin sen täytyy aiheuttaa sähköallergiaoireitakin. Vielä näitä henkilöitä ei kuitenkaan ole löytynyt, mutta pakkohan heitä on olla, koska teoria on niin hyvin perusteltu. Vai oliko?

27 kirjoitti:

Sinä sanoit: "Nämä vapaat reseptorit ovat mielenkiintoisia, sillä niillä tosiaan voidaan aistia kylmää JA kuumaa SEKÄ kipua." Jos olisit tarkoittanut, että eri reseptorit aistivat eri ärsykkeitä, olisi sinun pitänyt käyttää sanaa TAI.

Sittemmin kirjoitit näin: "Aivan kuin joku reseptori kertoisi että jossakin kohtaa ihoa on kuumaa tai jossakin pistää joku neulalla." Eli joku yksittäinen resproei voisi kertoa että jossakin kohtaa on kuumaa. Sama reseptori voisi mielestäsi kertoa myös, että jossakin pistää.

Ja edelleen "Aivan, jos sähkökenttä ja RF-kenttä aktivoivat kuumaa ja kipua aistivia reseptoreita". Mielestäsi on olemassa reseptoreita, jotka kykenevät aistimaan sekä kuumaa, että kipua.

En ole missään väittänyt, että ei olisi olemassa vapaita reseptoreja. Miksi valehtelet sellaista?

Wikipedia ei tosiaankaan ole tieteellisesti pätevä lähde. Se ei aiheuta minulle ongelmaa, koska pystyn tunnistamaan virheellisyydet näissä asioissa. Voit puolestani vapaasti käydä korjaamassa erheen, koska olet ilmeisesti nyt siitä samaa mieltä? Ettei vain joku muu amatööri kompastuisi samaan loveen.

Olet jatkuvasti joutunut korjailemaan teoriasi oerusteita alkaen synapseista (joita ei sitten ollutkaan), nyt reseptorien ominaiuuksia, puhumattakaan siitä, että korttitalosi ihon pinnan staattisen sähkön vaikutuksista hermosolujen solukalvon potentiaalieroja synnyttämään rakentuu mitä hatarampiin olettamuksiin, jotka ovat vastoin ihmisen fysiologiaa,biokemiaa ja myös sähköoppia. Yritä aluksi edes päättää, kumpia sinä yrität pumpata ihon läpi hermokudoksiin, ioneja vai elektroneja.

Tähän saakka olemme päätyneet sellaiseen tulokseen, että kaikki tähän mennessä tutkitut sähköyliherkät ovat feikkejä, kaikki tutkimukset ovat sattumoisin tehty sellaisessa ympäristössä, joka on ominaisuuksiltaan täysin väärä (huolimatta siitä, että kokeita on tehty myös esim. työpaikoilla, eli siellä, jossa koehenkilöt ilmoittavat saavansa oireita, ja saavatkin myös koetilanteessa, tosin ihan randomilla). Olet päätynyt sellaiseen olettamukseen, että koska staattinen sähkö on niin vaarallista ja vallalla joka paikassa (paitsi niissä koetilanteissa), niin sen täytyy aiheuttaa sähköallergiaoireitakin. Vielä näitä henkilöitä ei kuitenkaan ole löytynyt, mutta pakkohan heitä on olla, koska teoria on niin hyvin perusteltu. Vai oliko?

Lue lisää

Sinä sanoit: "Nämä vapaat reseptorit ovat mielenkiintoisia, sillä niillä tosiaan voidaan aistia kylmää JA kuumaa SEKÄ kipua." Jos olisit tarkoittanut, että eri reseptorit aistivat eri ärsykkeitä, olisi sinun pitänyt käyttää sanaa TAI.

Niin olisi pitänyt, mutta kun en tarkoittanut. Taisit nyt sotkeutua omaan näppäryyteesi. Mietihän.



Sittemmin kirjoitit näin: "Aivan kuin joku reseptori kertoisi että jossakin kohtaa ihoa on kuumaa tai jossakin pistää joku neulalla." Eli joku yksittäinen resproei voisi kertoa että jossakin kohtaa on kuumaa. Sama reseptori voisi mielestäsi kertoa myös, että jossakin pistää.

Joku reseptori voi kertoa niin, en määritellyt mikä reseptori. Se sama on sinun mielikuvituksesi tuotetta. Ei ole tarpeen erotella vapaita reseptoreja mitenkään, sillä sähkön kannalta vaikuttava osa lienee sama. Se, että ne ovat erikoistuneet johonkin tehtävää, ei muuta niiden perusominaisuutta, potentiaaliin perustuvaa impulssin lähettämistä.

Meistä ne ovat kaikki lampaita, ei kun vapaita reseptoreja. Nehän ovat samannäköisiä ja vain erikoistuneet johonkin. Aivan kuin kaikki lampaat ovat samannäköisiä. No, joku voi väittää tunnistavansa lampaan toisista, mutta se lienee harvinaista.



”Ja edelleen "Aivan, jos sähkökenttä ja RF-kenttä aktivoivat kuumaa ja kipua aistivia reseptoreita". Mielestäsi on olemassa reseptoreita, jotka kykenevät aistimaan sekä kuumaa, että kipua. ”

Taidat olla iltapäivälehden toimittaja, hehän vetävät jonkin yksittäisen lauseen jostakin asiayhteydestä. Tarkastellaanpa tuota lausetta asiayhteydessään.

”Aivan, jos sähkökenttä ja RF-kenttä aktivoivat kuumaa ja kipua aistivia reseptoreita, niin totta kai silloin pitäisi tuntea että ahaa, minun selkääni tulee nyt 2.4732298 GHz.n signaalia -102 dBm:n verran. Ja ahaa, nyt sohvan pinnan jännite on 800 V. Mutta ehkä kaikilla ei ole yhtä oikeita reseptoreita kuin sinulla, vaan he tuntevat vain satunnaista pistelyä siellä täällä ollessaan tuollaisissa kentissä.”

Kerron tuossa siitä, että annat mielikuvan, että vapaiden reseptoreiden, voidakseen aiheuttaa oireita sähköyliherkille, tulisi voida aistia sähköisiä suureita, kuten jännitettä ja vieläpä hyvin laajalla skaalalla, aina tasajännitteestä gigahertsialueelle ja dynamiikan ollessa varsin suuri, pitkälle toistasataa desibeliä.

Sinäkin kerroit niin, että nämä vapaat reseptorit, joita ei sitten olekaan, ovat erikoistuneet aistimaan jotakin. Mutta käydäänpä yleisurheilukilpailussa. Siellähän on erilaisia lajeja, pikajuoksua, keihäänheittoa, kuulan työntöä tai korkeushyppyä. Ketkä niihin kilpailuihin osallistuvat? Sopisiko sinulle että nimittäisimme heitä urheilijoiksi vai kenties henkilöiksi? Ai ei. No meidän on sitten nimitettävä heitä lajinsa mukaan. Stadionille oli kokoontunut 28 urheilij, ei, emme voi kertoa noin. Stadionille oli siis kokoontunut kuusi kuulantyöntäjää, kolme keihäänheittäjää, kuusi kolmentuhannen esteiden juoksijaa, kaksi jalkapallon pelaajaa (mitähän nekin siellä tekivät?), seitsemän pituushyppääjää ja neljä korkeushyppääjää. Puolet urhei, ai, ei voi sanoa urheilijoista, puolet kuudesta kuulantyöntäjästä, kolmesta keihäänheittäjästä, kuudesta kolmentuhannen esteiden juoksijasta, kahdesta jalkapallon pelaajaasta (mitähän nekin siellä tekivät?), seitsemästä pituushyppääjästä sekä neljästä korkeushyppääjästä olivat mukana ensimmäistä kertaa tällä stadionilla.

Huomaatko, on aika vaikea kertoa jokaisesta lajista erikseen. Paljon helpompi olisi käyttää yhteistä nimittäjää, kuten kutsua heitä urheilijoiksi. Samoin olisi paljon helpompaa kutsua reseptoreita, jotka aistivat tiettyjä asioita, vapaiksi reseptoreiksi. Eikö vain, ei tarvitsi jatkuvasti kertoa kuinka monta mitäkin reseptoria meillä on käsittelyssä? Näillä vapailla reseptoreilla (joita ei siis ole olemassa) on kaikilla yhteinen ominaisuus, ne reagoivat herkästi ulkoiseen sähkökenttään. Sekä kipua aistivat reseptorit että kuumaa aistivat reseptorit. Voisimmeko kutsua niitä vapaiksi reseptoreiksi, please?

Olen sitä mieltä että on olemassa reseptoreita jotka voivat aistia kuumaa, kylmää ja kipua. Jos näin ei olisi, ihminen ei sitten varmaan tuntisi että nyt on kylmä, nyt joku pistää sormeen. Uskon myös siihen, että on olemassa reseptoreita jotka kykenevät viestittämään missä asennossa sormi on ja onko sylissä istuva koira kevyt vai painava.

Ne kaikki toimivat samalla periaatteella, sähköisen potentiaalin ylittyessä ne lähettävät impulssia eteenpäin, jotka sitten käsitellään neuroverkossa ja tuloksena on tunne jostakin.

27 kirjoitti:

Sinä sanoit: "Nämä vapaat reseptorit ovat mielenkiintoisia, sillä niillä tosiaan voidaan aistia kylmää JA kuumaa SEKÄ kipua." Jos olisit tarkoittanut, että eri reseptorit aistivat eri ärsykkeitä, olisi sinun pitänyt käyttää sanaa TAI.

Sittemmin kirjoitit näin: "Aivan kuin joku reseptori kertoisi että jossakin kohtaa ihoa on kuumaa tai jossakin pistää joku neulalla." Eli joku yksittäinen resproei voisi kertoa että jossakin kohtaa on kuumaa. Sama reseptori voisi mielestäsi kertoa myös, että jossakin pistää.

Ja edelleen "Aivan, jos sähkökenttä ja RF-kenttä aktivoivat kuumaa ja kipua aistivia reseptoreita". Mielestäsi on olemassa reseptoreita, jotka kykenevät aistimaan sekä kuumaa, että kipua.

En ole missään väittänyt, että ei olisi olemassa vapaita reseptoreja. Miksi valehtelet sellaista?

Wikipedia ei tosiaankaan ole tieteellisesti pätevä lähde. Se ei aiheuta minulle ongelmaa, koska pystyn tunnistamaan virheellisyydet näissä asioissa. Voit puolestani vapaasti käydä korjaamassa erheen, koska olet ilmeisesti nyt siitä samaa mieltä? Ettei vain joku muu amatööri kompastuisi samaan loveen.

Olet jatkuvasti joutunut korjailemaan teoriasi oerusteita alkaen synapseista (joita ei sitten ollutkaan), nyt reseptorien ominaiuuksia, puhumattakaan siitä, että korttitalosi ihon pinnan staattisen sähkön vaikutuksista hermosolujen solukalvon potentiaalieroja synnyttämään rakentuu mitä hatarampiin olettamuksiin, jotka ovat vastoin ihmisen fysiologiaa,biokemiaa ja myös sähköoppia. Yritä aluksi edes päättää, kumpia sinä yrität pumpata ihon läpi hermokudoksiin, ioneja vai elektroneja.

Tähän saakka olemme päätyneet sellaiseen tulokseen, että kaikki tähän mennessä tutkitut sähköyliherkät ovat feikkejä, kaikki tutkimukset ovat sattumoisin tehty sellaisessa ympäristössä, joka on ominaisuuksiltaan täysin väärä (huolimatta siitä, että kokeita on tehty myös esim. työpaikoilla, eli siellä, jossa koehenkilöt ilmoittavat saavansa oireita, ja saavatkin myös koetilanteessa, tosin ihan randomilla). Olet päätynyt sellaiseen olettamukseen, että koska staattinen sähkö on niin vaarallista ja vallalla joka paikassa (paitsi niissä koetilanteissa), niin sen täytyy aiheuttaa sähköallergiaoireitakin. Vielä näitä henkilöitä ei kuitenkaan ole löytynyt, mutta pakkohan heitä on olla, koska teoria on niin hyvin perusteltu. Vai oliko?

Lue lisää

”En ole missään väittänyt, että ei olisi olemassa vapaita reseptoreja. Miksi valehtelet sellaista? ”

Juu, et ole väittänyt sellaista, joku toinen on kirjoittanut niin ja antanut kuvan että sinä olet niin kirjoittanut. Teitähän oli siellä suuri joukko asiantuntevaa väkeä, eikö se ollut niin. Ovatko muuten vielä siellä vai joko joukkonne on hajaantunut? Varmaan se silmälasipäinen kirjoitti niin. ”Ihmisellä ei ole mitään universaaleja, omnipotentteja "vapaita reseptoreja",”

Kannattaisiko sinun rekisteröidä nimimerkkisi niin ei pääsisi muut kirjoittelemaan nimissäsi?



”Wikipedia ei tosiaankaan ole tieteellisesti pätevä lähde. Se ei aiheuta minulle ongelmaa, koska pystyn tunnistamaan virheellisyydet näissä asioissa. Voit puolestani vapaasti käydä korjaamassa erheen, koska olet ilmeisesti nyt siitä samaa mieltä? Ettei vain joku muu amatööri kompastuisi samaan loveen. ”

Olet siis sitä mieltä, että ei ole olemassa vapaita reseptoreja. On aika mielenkiintoista, ettet käy korjaamassa Wikipediaan kun se kerran on noin selvästi väärin. Mutta ei se mitään, jos Wikipedia kertoo jotakin, emme välitä siitä.

On mielenkiintoista kun yrität jatkuvasti väittää että olisin ymmärtänyt asiat eri tavalla kuin ne on kerrottu lähteissä. Pelkäätkö että voimakkaalla sähkökentällä on sittenkin jotain vaikutusta ihmiseen, se ehkä on merkittävä tekijä sähköyliherkkyysoireiden aiheuttaja, ehkä lisää riskiä sairastua syöpään? Eikö olisi paljon helpompi huomioida se sähköyliherkkyystutkimuksissa, kuin alkaa väittämään satavarmasti, ettei voimakas sähkökenttä ihon pinnalla milloinkaan, eikä missään tilanteessa, voi aiheuttaa ihmiselle hermoimpulsseja.

Maailma muuttuu. Vaikka joku asia on kirjoitettu jonakin vuonna, kymmenen vuoden päästä se on saattanut uusien tutkimusten perusteella muuttua hyvinkin paljon.



”Olet jatkuvasti joutunut korjailemaan teoriasi oerusteita alkaen synapseista (joita ei sitten ollutkaan), nyt reseptorien ominaiuuksia, puhumattakaan siitä, että korttitalosi ihon pinnan staattisen sähkön vaikutuksista hermosolujen solukalvon potentiaalieroja synnyttämään rakentuu mitä hatarampiin olettamuksiin, jotka ovat vastoin ihmisen fysiologiaa,biokemiaa ja myös sähköoppia. Yritä aluksi edes päättää, kumpia sinä yrität pumpata ihon läpi hermokudoksiin, ioneja vai elektroneja. ”

Minä en yritä pumpata mitään ihonläpi. Sen sijaan on mahdollista, että varaukset voivat vaikuttaa hermosolun solukalvon jännitteeseen. Sillä ei ole väliä, ovatko ne ioneja vai elektroneja, kumpikin kykenee siirtämään varauksia ja usein varauksen matka tapahtuu kummankin toimesta. Jännite-ero siirtää varauksia, joka on kohtuullisen suuri ihmisen ympärillä.

Mielenkiintoista, sinun mukaan ei ole olemassa synapseja, ei ole olemassa vapaita reseptoreja. Kohta sinä alat varmaan väittää ettei ole olemassa ioneja, aukkoja eikä elektronejakaan.



”Tähän saakka olemme päätyneet sellaiseen tulokseen, että kaikki tähän mennessä tutkitut sähköyliherkät ovat feikkejä, kaikki tutkimukset ovat sattumoisin tehty sellaisessa ympäristössä, joka on ominaisuuksiltaan täysin väärä (huolimatta siitä, että kokeita on tehty myös esim. työpaikoilla, eli siellä, jossa koehenkilöt ilmoittavat saavansa oireita, ja saavatkin myös koetilanteessa, tosin ihan randomilla). ”

Oletetaan että sinä olet allerginen tomaatille. Sinä kuitenkin sanot olevasi allerginen juustolle. Sinulle tarjoillaan juustoa eri tavoin ja tutkitaan oletko sinä allerginen juustolle. Tutkimuksissa tullaan siihen tulokseen että tulokset ovat satunnaisia. Joskus sinä kerrot saavasi oireita (kun syöt vaikka juustoa pizzassa). Et saa oireita kun syöt juustokeittoa. Mutta kun syöt juustovoileipiä (jossa tomaattiviipaleita, mutta niitä ei tietenkään ole merkitty tuloksiin, mitä sitä nyt kaikkea huomioi), saat oireita.

Sinä kerrot saavasi oireita työpaikalla, vaikket varmasti ole syönyt juustoa, söit vain täytetyn sämpylän, jossa ei varmasti ollut juustoa (mutta oli tomaattiviipale). Tutkimuslabrassa syöt sämpylän ilman juustoa (jossa ei ole tomaattiviipaletta, mutta sitä ei tietenkään kirjata ylös).

Kenen vika on ettei sinun allergiasi tomaatille tule selville tutkimuksissa? Miksi missään tutkimuksessa ei kirjata ylös tomaatin olemassa oloa? Jos tomaatti kirjattaisiin jokaisessa tutkimuksessa, mitä tapahtuisi? Luuletko jonkun huomaavan että ethän sinä olekaan allerginen juustolle vaan tomaatille. Mitä se sellainen tutkimus on, jossa etukäteen päätetään mikä voi olla mahdollista ja mitä ei?

Se tuntuu olevan sinulle suuri kynnys hyväksyä se, että tutkimuksissa huomioitaisiin myös sähkökentän voimakkuus. Miksiköhän?

27 kirjoitti:

Sinä sanoit: "Nämä vapaat reseptorit ovat mielenkiintoisia, sillä niillä tosiaan voidaan aistia kylmää JA kuumaa SEKÄ kipua." Jos olisit tarkoittanut, että eri reseptorit aistivat eri ärsykkeitä, olisi sinun pitänyt käyttää sanaa TAI.

Sittemmin kirjoitit näin: "Aivan kuin joku reseptori kertoisi että jossakin kohtaa ihoa on kuumaa tai jossakin pistää joku neulalla." Eli joku yksittäinen resproei voisi kertoa että jossakin kohtaa on kuumaa. Sama reseptori voisi mielestäsi kertoa myös, että jossakin pistää.

Ja edelleen "Aivan, jos sähkökenttä ja RF-kenttä aktivoivat kuumaa ja kipua aistivia reseptoreita". Mielestäsi on olemassa reseptoreita, jotka kykenevät aistimaan sekä kuumaa, että kipua.

En ole missään väittänyt, että ei olisi olemassa vapaita reseptoreja. Miksi valehtelet sellaista?

Wikipedia ei tosiaankaan ole tieteellisesti pätevä lähde. Se ei aiheuta minulle ongelmaa, koska pystyn tunnistamaan virheellisyydet näissä asioissa. Voit puolestani vapaasti käydä korjaamassa erheen, koska olet ilmeisesti nyt siitä samaa mieltä? Ettei vain joku muu amatööri kompastuisi samaan loveen.

Olet jatkuvasti joutunut korjailemaan teoriasi oerusteita alkaen synapseista (joita ei sitten ollutkaan), nyt reseptorien ominaiuuksia, puhumattakaan siitä, että korttitalosi ihon pinnan staattisen sähkön vaikutuksista hermosolujen solukalvon potentiaalieroja synnyttämään rakentuu mitä hatarampiin olettamuksiin, jotka ovat vastoin ihmisen fysiologiaa,biokemiaa ja myös sähköoppia. Yritä aluksi edes päättää, kumpia sinä yrität pumpata ihon läpi hermokudoksiin, ioneja vai elektroneja.

Tähän saakka olemme päätyneet sellaiseen tulokseen, että kaikki tähän mennessä tutkitut sähköyliherkät ovat feikkejä, kaikki tutkimukset ovat sattumoisin tehty sellaisessa ympäristössä, joka on ominaisuuksiltaan täysin väärä (huolimatta siitä, että kokeita on tehty myös esim. työpaikoilla, eli siellä, jossa koehenkilöt ilmoittavat saavansa oireita, ja saavatkin myös koetilanteessa, tosin ihan randomilla). Olet päätynyt sellaiseen olettamukseen, että koska staattinen sähkö on niin vaarallista ja vallalla joka paikassa (paitsi niissä koetilanteissa), niin sen täytyy aiheuttaa sähköallergiaoireitakin. Vielä näitä henkilöitä ei kuitenkaan ole löytynyt, mutta pakkohan heitä on olla, koska teoria on niin hyvin perusteltu. Vai oliko?

Lue lisää

”Olet päätynyt sellaiseen olettamukseen, että koska staattinen sähkö on niin vaarallista ja vallalla joka paikassa (paitsi niissä koetilanteissa), niin sen täytyy aiheuttaa sähköallergiaoireitakin. Vielä näitä henkilöitä ei kuitenkaan ole löytynyt, mutta pakkohan heitä on olla, koska teoria on niin hyvin perusteltu. Vai oliko?”

Ei nyt ihan noin. On ihmeellistä, että niinkin yleinen asia kuin voimakas (staattinen) sähkökenttä, joka ympärillämme jatkuvasti on, on jätetty kokonaan huomioimatta tutkimuksissa, joissa tutkitaan sähköyliherkkyyttä.

On myös ihmeellistä, että voimakkaan sähkökentän vaikutus, joka syntyy muovien vaikutuksesta jatkuvasti ympärillemme, on saanut niin vähän tutkimusta yleensäkin. Mikä on sen vaikutus syövän kehittymisessä?

Väittäisin, että suurin osa ihmisistä ei huolestu asiasta kun sitä kenttää ei näe. Eikä sitä tunnekaan kovin helposti. Mitä nyt silloin tällöin räpsähtää kun staattinen sähkö purkautuu. Sekin on vain sellainen pieni haitta. Jokainen voi kuitenkin tuntea sen nykyisin. Sen voimakkuus on tuhansia voltteja vaikka ei räpsykkään. Asuminen sähkölinjan vieressä tappaa asukkaat hyvin usein, syöpään. Staattisen sähkön synnyttämät kentät eivät ole paljon sähkölinjan synnyttämää pienempiä, tosin vaihtuminen on hitaampaa. Kuinka monessa syöpätapauksessa se on edesauttanut tilanteen kehittymisessä.

Olen aika vakuuttunut että jos, huomaa jos on olemassa sähköyliherkkyyttä, niin staattinen sähkökenttä on todennäköisesti se puuttuva rengas joka mahdollistaa oireet. Sähkömagneettista säteilyä on yritetty saada siihen virkaan, mutta heikolla menestyksellä. Staattista sähkökenttä ei ole kokeiltu, joten siitä emme tiedä toistaiseksi.

Uimahalleissa ei ole voimakkaita staattisia kenttiä eikä siellä ole kukaan ilmoittanut saavansa sähköyliherkkyysoireita. Vai vaikuttaako uimahallien ilmapiirin suoraan ihmisen aivoihin ja psykosomaattinen osa kastuu eikä aiheuta oireita. Kumman luulet olevan todennäköisemmän syyn?

allergiasahko kirjoitti:

Sinä sanoit: "Nämä vapaat reseptorit ovat mielenkiintoisia, sillä niillä tosiaan voidaan aistia kylmää JA kuumaa SEKÄ kipua." Jos olisit tarkoittanut, että eri reseptorit aistivat eri ärsykkeitä, olisi sinun pitänyt käyttää sanaa TAI.

Niin olisi pitänyt, mutta kun en tarkoittanut. Taisit nyt sotkeutua omaan näppäryyteesi. Mietihän.



Sittemmin kirjoitit näin: "Aivan kuin joku reseptori kertoisi että jossakin kohtaa ihoa on kuumaa tai jossakin pistää joku neulalla." Eli joku yksittäinen resproei voisi kertoa että jossakin kohtaa on kuumaa. Sama reseptori voisi mielestäsi kertoa myös, että jossakin pistää.

Joku reseptori voi kertoa niin, en määritellyt mikä reseptori. Se sama on sinun mielikuvituksesi tuotetta. Ei ole tarpeen erotella vapaita reseptoreja mitenkään, sillä sähkön kannalta vaikuttava osa lienee sama. Se, että ne ovat erikoistuneet johonkin tehtävää, ei muuta niiden perusominaisuutta, potentiaaliin perustuvaa impulssin lähettämistä.

Meistä ne ovat kaikki lampaita, ei kun vapaita reseptoreja. Nehän ovat samannäköisiä ja vain erikoistuneet johonkin. Aivan kuin kaikki lampaat ovat samannäköisiä. No, joku voi väittää tunnistavansa lampaan toisista, mutta se lienee harvinaista.



”Ja edelleen "Aivan, jos sähkökenttä ja RF-kenttä aktivoivat kuumaa ja kipua aistivia reseptoreita". Mielestäsi on olemassa reseptoreita, jotka kykenevät aistimaan sekä kuumaa, että kipua. ”

Taidat olla iltapäivälehden toimittaja, hehän vetävät jonkin yksittäisen lauseen jostakin asiayhteydestä. Tarkastellaanpa tuota lausetta asiayhteydessään.

”Aivan, jos sähkökenttä ja RF-kenttä aktivoivat kuumaa ja kipua aistivia reseptoreita, niin totta kai silloin pitäisi tuntea että ahaa, minun selkääni tulee nyt 2.4732298 GHz.n signaalia -102 dBm:n verran. Ja ahaa, nyt sohvan pinnan jännite on 800 V. Mutta ehkä kaikilla ei ole yhtä oikeita reseptoreita kuin sinulla, vaan he tuntevat vain satunnaista pistelyä siellä täällä ollessaan tuollaisissa kentissä.”

Kerron tuossa siitä, että annat mielikuvan, että vapaiden reseptoreiden, voidakseen aiheuttaa oireita sähköyliherkille, tulisi voida aistia sähköisiä suureita, kuten jännitettä ja vieläpä hyvin laajalla skaalalla, aina tasajännitteestä gigahertsialueelle ja dynamiikan ollessa varsin suuri, pitkälle toistasataa desibeliä.

Sinäkin kerroit niin, että nämä vapaat reseptorit, joita ei sitten olekaan, ovat erikoistuneet aistimaan jotakin. Mutta käydäänpä yleisurheilukilpailussa. Siellähän on erilaisia lajeja, pikajuoksua, keihäänheittoa, kuulan työntöä tai korkeushyppyä. Ketkä niihin kilpailuihin osallistuvat? Sopisiko sinulle että nimittäisimme heitä urheilijoiksi vai kenties henkilöiksi? Ai ei. No meidän on sitten nimitettävä heitä lajinsa mukaan. Stadionille oli kokoontunut 28 urheilij, ei, emme voi kertoa noin. Stadionille oli siis kokoontunut kuusi kuulantyöntäjää, kolme keihäänheittäjää, kuusi kolmentuhannen esteiden juoksijaa, kaksi jalkapallon pelaajaa (mitähän nekin siellä tekivät?), seitsemän pituushyppääjää ja neljä korkeushyppääjää. Puolet urhei, ai, ei voi sanoa urheilijoista, puolet kuudesta kuulantyöntäjästä, kolmesta keihäänheittäjästä, kuudesta kolmentuhannen esteiden juoksijasta, kahdesta jalkapallon pelaajaasta (mitähän nekin siellä tekivät?), seitsemästä pituushyppääjästä sekä neljästä korkeushyppääjästä olivat mukana ensimmäistä kertaa tällä stadionilla.

Huomaatko, on aika vaikea kertoa jokaisesta lajista erikseen. Paljon helpompi olisi käyttää yhteistä nimittäjää, kuten kutsua heitä urheilijoiksi. Samoin olisi paljon helpompaa kutsua reseptoreita, jotka aistivat tiettyjä asioita, vapaiksi reseptoreiksi. Eikö vain, ei tarvitsi jatkuvasti kertoa kuinka monta mitäkin reseptoria meillä on käsittelyssä? Näillä vapailla reseptoreilla (joita ei siis ole olemassa) on kaikilla yhteinen ominaisuus, ne reagoivat herkästi ulkoiseen sähkökenttään. Sekä kipua aistivat reseptorit että kuumaa aistivat reseptorit. Voisimmeko kutsua niitä vapaiksi reseptoreiksi, please?

Olen sitä mieltä että on olemassa reseptoreita jotka voivat aistia kuumaa, kylmää ja kipua. Jos näin ei olisi, ihminen ei sitten varmaan tuntisi että nyt on kylmä, nyt joku pistää sormeen. Uskon myös siihen, että on olemassa reseptoreita jotka kykenevät viestittämään missä asennossa sormi on ja onko sylissä istuva koira kevyt vai painava.

Ne kaikki toimivat samalla periaatteella, sähköisen potentiaalin ylittyessä ne lähettävät impulssia eteenpäin, jotka sitten käsitellään neuroverkossa ja tuloksena on tunne jostakin.

Lue lisää

Yritit pönkittää teoriaasi selittämällä sähköyliherkkien aistimia oireita reseptoreila, jotka kykenisivät välittämään kukin useamman laatuista aistimusta. Löysit termin vapaa reseptori, mutta kompastuitkin tietämättömyyteesi. Nyt sitten yrität selitellä haksahdustasi milloin pilailutarkoituksella, milloin yrittämällä pestä musta valkoiseksi.

Laitahan kohta, jossa tässä ketjussa olen väittänyt, ettei vapaita resptoreja ole olemassa. Tuliko valehdeltua siinäkin?

allergiasahko kirjoitti:

Kuten aikaisemmin sanoin, en ole lääketieteen asiantuntija. Haluaisinkin löytää tänne keskusteluun henkilön, jolle tuo puoli olisi tuttua.

Noihin kysymyksiin minulla on näkökanta, mutta en halua keskustella irtonaisista yksityiskohdista, ettei keskustelu sähköyliherkkyydestä eksy väärille poluille. Päämäärä on löytää kommentteja siihen, miksi staattista sähkökenttää ei ole huomioitu tutkimuksissa joissa tutkitaan sähköyliherkkyyttä? Samoin kiinnostaisi tietää, miksi puhelimista, joilla tutkitaan, on poistettu pulssitaajuudet 10 - 100 Hz:n väliltä?

Lue lisää

Yrität piilottaa teoriasi heikkoudet (joita riittää) sanatulvan alle.

Tässä on yksi lista sähköyliherkkyyden oireista:

- Ihon polttelu ja pistely
- Päänsärky
- Huimaus
- Koordinaatiohäiriöt
- Tinnitus
- Uupumus
- Keskittymisvaikeudet
- Muistihäiriöt
- Lihas- ja nivelkivut

Lisäksi mm. väsymystä, uupumusta, pahoinvointia, pelkotiloja, ruoansulatushäiriöitä, yleistä pahaa oloa, jännittyneisyyttä, unettomuutta, sydämentykytyksiä ja keskittymiskyvyn puutetta.

Kun olemme päässeet jo yksimielisyyteen, että synapseja ei ole ihon alla, joten staattiset varaukset eivät voi niihin vaikuttaa, jonka vuoksi olet siirtynyt kannattamaan reseptorien aktivoitumista, niin kerrohan, minkä reseptoreiden kautta yllä mainitut oireet välittyvät ja missä ne respetorit sijaitsevat. Sitten voimme yhdessä pohtia, kuinka todennäköistä on, että ihon staattinen varaus voisi edes teoriassa aktivoida nämä reseptorit.

14 kirjoitti:

Yritit pönkittää teoriaasi selittämällä sähköyliherkkien aistimia oireita reseptoreila, jotka kykenisivät välittämään kukin useamman laatuista aistimusta. Löysit termin vapaa reseptori, mutta kompastuitkin tietämättömyyteesi. Nyt sitten yrität selitellä haksahdustasi milloin pilailutarkoituksella, milloin yrittämällä pestä musta valkoiseksi.

Laitahan kohta, jossa tässä ketjussa olen väittänyt, ettei vapaita resptoreja ole olemassa. Tuliko valehdeltua siinäkin?

Lue lisää

”Yritit pönkittää teoriaasi selittämällä sähköyliherkkien aistimia oireita reseptoreila, jotka kykenisivät välittämään kukin useamman laatuista aistimusta. Löysit termin vapaa reseptori, mutta kompastuitkin tietämättömyyteesi. Nyt sitten yrität selitellä haksahdustasi milloin pilailutarkoituksella, milloin yrittämällä pestä musta valkoiseksi.

Kyllä se olet koko ajan ollut sinä, joka olet väittänyt vapaata reseptoria joksikin muuksi. Teksteissäni on koko ajan ollut sama sisältö niiden suhteen. Minua kiinnosti ainoastaan se, että nämä vapaat reseptorit aistivat kuumaa, kylmää ja kipua. Juuri niitä mitä sähköyliherkät väittävät tuntevansa kun altistuvat sähkölle.

Vaikka sinä kuinka yrität väittää ettei vapaita reseptoreja ole olemassa, niin toistaiseksi uskon että reseptoreille, jotka kykenevät aistimaan noita mainittuja asioita, kutsutaan vapaiksi reseptoreiksi. Missään vaiheessa en ole sanonut että se fyysisesti sama kemiallinen rykelmä tekee sitä kaikkea samaan aikaan. Olen vain todennut, että vapaat reseptorit kykenevät siihen. Aivan kuten voi sanoa, että urheilija kykenee ylittämään seipäällä viisi metriä ja urheilija kykenee juoksemaan sata metriä alle kymmenen sekunnin. Jokainen ymmärtää, että seiväshyppääjä ei luultavasti juokse satasta alle kymmenen eikä pikajuoksija luultavasti hyppää seipäällä yli viittä metriä. Mutta ne molemmat ovat reseptoreja, korjaan urheiljoita.

Kun minä olen sinulle kohteliaasti vastannut kaikkiin kysymyksiisi, niin otahan nyt minun esittämäni kysymykset ja vastaa niihin vuorostasi. Miten se olikaan voimakkaan sähkökentän vaikutustodennäköisyys sähköyliherkkyys oireisiin? Ja vastaa myös muihin esittämiini kysymyksiin. Vai aiotko vaimentaa voimakkaan sähkökentän tivaamalla jatkuvasti samaa asiaa?



Laitahan kohta, jossa tässä ketjussa olen väittänyt, ettei vapaita resptoreja ole olemassa. Tuliko valehdeltua siinäkin?”

"Ihmisellä ei ole mitään universaaleja, omnipotentteja "vapaita reseptoreja", vaan kukin on erilaistunut aiheuttamaan aktiopotentiaalin tietyllä ärsykkeellä ja signaali aktivoi aina saman hermosolun. "

Enhän tietenkään voi tietää, oletko sama joka kirjoittaa jotakin. Toisaalta, jos et ole sama, et voi myöskään väittää minun valehdelleen sinulle. Voin minä aina välillä toistaa että vapaita reseptoreja on olemassa. Jos sinä kuvittelet niitä joksikin muuksi, sille minä en voi mitään.

35 kirjoitti:

Yrität piilottaa teoriasi heikkoudet (joita riittää) sanatulvan alle.

Tässä on yksi lista sähköyliherkkyyden oireista:

- Ihon polttelu ja pistely
- Päänsärky
- Huimaus
- Koordinaatiohäiriöt
- Tinnitus
- Uupumus
- Keskittymisvaikeudet
- Muistihäiriöt
- Lihas- ja nivelkivut

Lisäksi mm. väsymystä, uupumusta, pahoinvointia, pelkotiloja, ruoansulatushäiriöitä, yleistä pahaa oloa, jännittyneisyyttä, unettomuutta, sydämentykytyksiä ja keskittymiskyvyn puutetta.

Kun olemme päässeet jo yksimielisyyteen, että synapseja ei ole ihon alla, joten staattiset varaukset eivät voi niihin vaikuttaa, jonka vuoksi olet siirtynyt kannattamaan reseptorien aktivoitumista, niin kerrohan, minkä reseptoreiden kautta yllä mainitut oireet välittyvät ja missä ne respetorit sijaitsevat. Sitten voimme yhdessä pohtia, kuinka todennäköistä on, että ihon staattinen varaus voisi edes teoriassa aktivoida nämä reseptorit.

Lue lisää

”Yrität piilottaa teoriasi heikkoudet (joita riittää) sanatulvan alle.

Tässä on yksi lista sähköyliherkkyyden oireista:

- Ihon polttelu ja pistely
- Päänsärky
- Huimaus
- Koordinaatiohäiriöt
- Tinnitus
- Uupumus
- Keskittymisvaikeudet
- Muistihäiriöt
- Lihas- ja nivelkivut

Lisäksi mm. väsymystä, uupumusta, pahoinvointia, pelkotiloja, ruoansulatushäiriöitä, yleistä pahaa oloa, jännittyneisyyttä, unettomuutta, sydämentykytyksiä ja keskittymiskyvyn puutetta.

Kun olemme päässeet jo yksimielisyyteen, että synapseja ei ole ihon alla, joten staattiset varaukset eivät voi niihin vaikuttaa, jonka vuoksi olet siirtynyt kannattamaan reseptorien aktivoitumista, niin kerrohan, minkä reseptoreiden kautta yllä mainitut oireet välittyvät ja missä ne respetorit sijaitsevat. Sitten voimme yhdessä pohtia, kuinka todennäköistä on, että ihon staattinen varaus voisi edes teoriassa aktivoida nämä reseptorit.”

Lisätään ensin seuraava tuohon listaan. ”Sähköyliherkkyys oireet aiheutuvat sähkömagneettisesta säteilystä”. Asioista väitetään monenlaista, mutta kaikkia niitä ei tarvitse uskoa todeksi ennen kuin asiat on saatu selville. Kuten tutkimuksissa on useasti havaittu, sähköyliherkkyysoireet eivät aiheudu yksistään sähkömagneettisesta säteilystä. Eikä kaikki nuo oireet aiheudu suoraan sähköyliherkkyyden oireita aiheuttavasta tilanteesta.

Emme ole päässeet yksimielisyyteen ettei synapseja ole ihon alla. Minä olen saanut kuvan, että niitä siellä on. Jos sinun synapsisi ovat ihon ulkopuolella, niin sitten ovat. Minun synapsini välittävät sitä tietoa aistimista, sinun synapseistasi en tiedä mitä ne tekevät.

Matkaa siitä ihonpinnasta, johon me voimme vaikka neulalla painaa kevyesti eikä neula mene läpi, lähimpiin reseptoreihin on 0.2 mm. Reseptorin paksuus lienee kymmeniä mikroja, en ole asiaa tarkastanut, mutta sellainen mielikuva on jostakin tullut. Joten aika lähellä ne lähimmät ihon ulkopintaa ovat.

Kun ioni iskeytyy tähän ihon pintaan ja siinä on varaus, niin se vaikuttaa suurella todennäköisyydellä sen lähimmän, alle puolen millin päässä olevaan solukalvoon. Se, miten se vaikuttaa, on tutkimatta. Siitähän et sinä, eikä kukaan muukaan ole toistaiseksi, ole löytänyt mitään merkintöjä.

Jos tuolin jännite on 6 000 volttia ja se on suoraan ihon toisella puolella, vaikuttaa se aika voimakkaasti myös 0.2 mm päässä ihon alla, oli ympärillä millaiset nestevuoret hyvänsä. Miten se vaikuttaa, sen saa joku ammattilainen tutkia. Minä olen oman arveluni esittänyt, joka perustuu varauksen vaikutukseen solukalvon jänniteherkällä alueella.

Jos sitten käsittelemme noita oireita, niin useathan noista ovat sekundäärisiä oireita, kuten päänsärky, koordinaatiohäiriöt, uupumus, keskittymisvaikeudet, muistihäiriöt. Osa taas lienevät muista syistä johtuvia, kuten tinnitus ja lihas- ja nivelkivut. Ne siis kuuluvat niille sähköyliherkille, joiden ei tulisi olla otsikon "sähköyliherkkä" alla.

Väsymys, uupumus, pahoinvointi, pelkotilat, ruoansulatushäiriöt yleinen paha olo, jännittyneisyys, unettomuus ja keskittymiskyvyn puute ovat myös sekundäärisiä.

Primäärisiksi oireiksi jää siis ihon pistely ja polttelu sekä sydämentykytys. Näihin ympärillä olevan voimakkaan sähkökentän vaikutus voi olla suora. Sydän tykyttää saadessaan ylimääräisiä starttipulsseja (aivan samahan se on, annetaanko se kumilätkillä vai pienillä piikeillä iholle. Ja aistit kertovat kivusta ja kuumasta eli voimakas sähkökenttä aiheuttaa yhdessä muiden tekijöiden kanssa epämääräisiä hermoimpulsseja. Kun elimistö ei tunnista, se käy varovaiseksi ja siitä seuraa sitten näitä muita mainittuja oireita.

Koska yhteys näyttää noin selvältä, olisi enemmän kuin tärkeää, että alettaisiin tutkia myös voimakkaan sähkökentän vaikutusta ihmisiin ja varsinkin sähköyliherkkien oireiluun.

allergiasahko kirjoitti:

”Yrität piilottaa teoriasi heikkoudet (joita riittää) sanatulvan alle.

Tässä on yksi lista sähköyliherkkyyden oireista:

- Ihon polttelu ja pistely
- Päänsärky
- Huimaus
- Koordinaatiohäiriöt
- Tinnitus
- Uupumus
- Keskittymisvaikeudet
- Muistihäiriöt
- Lihas- ja nivelkivut

Lisäksi mm. väsymystä, uupumusta, pahoinvointia, pelkotiloja, ruoansulatushäiriöitä, yleistä pahaa oloa, jännittyneisyyttä, unettomuutta, sydämentykytyksiä ja keskittymiskyvyn puutetta.

Kun olemme päässeet jo yksimielisyyteen, että synapseja ei ole ihon alla, joten staattiset varaukset eivät voi niihin vaikuttaa, jonka vuoksi olet siirtynyt kannattamaan reseptorien aktivoitumista, niin kerrohan, minkä reseptoreiden kautta yllä mainitut oireet välittyvät ja missä ne respetorit sijaitsevat. Sitten voimme yhdessä pohtia, kuinka todennäköistä on, että ihon staattinen varaus voisi edes teoriassa aktivoida nämä reseptorit.”

Lisätään ensin seuraava tuohon listaan. ”Sähköyliherkkyys oireet aiheutuvat sähkömagneettisesta säteilystä”. Asioista väitetään monenlaista, mutta kaikkia niitä ei tarvitse uskoa todeksi ennen kuin asiat on saatu selville. Kuten tutkimuksissa on useasti havaittu, sähköyliherkkyysoireet eivät aiheudu yksistään sähkömagneettisesta säteilystä. Eikä kaikki nuo oireet aiheudu suoraan sähköyliherkkyyden oireita aiheuttavasta tilanteesta.

Emme ole päässeet yksimielisyyteen ettei synapseja ole ihon alla. Minä olen saanut kuvan, että niitä siellä on. Jos sinun synapsisi ovat ihon ulkopuolella, niin sitten ovat. Minun synapsini välittävät sitä tietoa aistimista, sinun synapseistasi en tiedä mitä ne tekevät.

Matkaa siitä ihonpinnasta, johon me voimme vaikka neulalla painaa kevyesti eikä neula mene läpi, lähimpiin reseptoreihin on 0.2 mm. Reseptorin paksuus lienee kymmeniä mikroja, en ole asiaa tarkastanut, mutta sellainen mielikuva on jostakin tullut. Joten aika lähellä ne lähimmät ihon ulkopintaa ovat.

Kun ioni iskeytyy tähän ihon pintaan ja siinä on varaus, niin se vaikuttaa suurella todennäköisyydellä sen lähimmän, alle puolen millin päässä olevaan solukalvoon. Se, miten se vaikuttaa, on tutkimatta. Siitähän et sinä, eikä kukaan muukaan ole toistaiseksi, ole löytänyt mitään merkintöjä.

Jos tuolin jännite on 6 000 volttia ja se on suoraan ihon toisella puolella, vaikuttaa se aika voimakkaasti myös 0.2 mm päässä ihon alla, oli ympärillä millaiset nestevuoret hyvänsä. Miten se vaikuttaa, sen saa joku ammattilainen tutkia. Minä olen oman arveluni esittänyt, joka perustuu varauksen vaikutukseen solukalvon jänniteherkällä alueella.

Jos sitten käsittelemme noita oireita, niin useathan noista ovat sekundäärisiä oireita, kuten päänsärky, koordinaatiohäiriöt, uupumus, keskittymisvaikeudet, muistihäiriöt. Osa taas lienevät muista syistä johtuvia, kuten tinnitus ja lihas- ja nivelkivut. Ne siis kuuluvat niille sähköyliherkille, joiden ei tulisi olla otsikon "sähköyliherkkä" alla.

Väsymys, uupumus, pahoinvointi, pelkotilat, ruoansulatushäiriöt yleinen paha olo, jännittyneisyys, unettomuus ja keskittymiskyvyn puute ovat myös sekundäärisiä.

Primäärisiksi oireiksi jää siis ihon pistely ja polttelu sekä sydämentykytys. Näihin ympärillä olevan voimakkaan sähkökentän vaikutus voi olla suora. Sydän tykyttää saadessaan ylimääräisiä starttipulsseja (aivan samahan se on, annetaanko se kumilätkillä vai pienillä piikeillä iholle. Ja aistit kertovat kivusta ja kuumasta eli voimakas sähkökenttä aiheuttaa yhdessä muiden tekijöiden kanssa epämääräisiä hermoimpulsseja. Kun elimistö ei tunnista, se käy varovaiseksi ja siitä seuraa sitten näitä muita mainittuja oireita.

Koska yhteys näyttää noin selvältä, olisi enemmän kuin tärkeää, että alettaisiin tutkia myös voimakkaan sähkökentän vaikutusta ihmisiin ja varsinkin sähköyliherkkien oireiluun.

Lue lisää

Noihan on muuten kaikki oireita, joita tulee myös paniikkihäiriöisille ihmisille suurissa väkijoukoissa, liikenteessä, julkisilla paikoilla tai kun pitäisi mennä kouluun tai töihin tai asioida virastoissa.

Jos ihmiset eivät kokisi mielenterveysongelmiaan niin häpeällisiksi, niin varmaan moni osaisi hakeutua oikeanlaisen avun piiriin eikä sitten "sähkö" enää niin vaivaisi.

allergiasahko kirjoitti:

Miksi sähköyliherkät väittävät etteivät saa oireita uimahallissa? Voisikohan se johtua siitä, että uimahallissa ei ole mainittavia staattisia sähkökenttiä.

Miksi sähköyliherkät muuttavat metsään asumaan? Voisikohan se johtua siitä, että sielläkään ei ole mainittava staattista sähkökenttää. Kännykän kentät siellä yleensä on, samoin kuin muutkin normaalit sähkömagneettiset kentät. Vain ne sähköistyvät muoviesineet puuttuvat.

Miksi erilaiset sähkömagneettisen säteilyn suojat eivät poista sähköyliherkkien oireita kuin satunnaisesti? Voisikohan se johtua siitä, että suoja saattaa toimia staattisen kentän vähentäjänä ja kun kenttä vähenee, oireet vähenevät. Mutta saattaa olla vähentämättäkin. Jos sähkömagneettinen kenttä aiheuttaisi oireet, niin sähkömagneettisen kentän suoja poistaisi oireetkin aina.

Miksiköhän sähköyliherkillä on parempia ja huonompia kausia? Voisikohan se johtua siitä, että ilman kosteuden ollessa suuri, staattista sähköä kehittyy vähemmän?

Vai millaista faktaa sinä kaipaisit?



” Sähköyliherkkyyden olemassaolo sähkömagneettiseen säteilyyn liittyvänä ilmiönä on edelleen toteen näyttämättä, joten on turhaa spekuloida sillä yhtään pidemmälle.”

Ja jos sähköstä yhtään ymmärrän, niin se tuleekin jäämään ainoana tekijänä toteen näyttämättä. Sähköyliherkkyys sen sijaan voidaan todentaa oikealla tutkimusmenetelmällä, jos niin halutaan.

Onko niin, että tutkijatkaan eivät ymmärrä staattisia sähkökenttiä, niiden syntymistä, niiden voimakkuuksia ja muita asiaan liittyviä seikkoja? Ymmärrätkö sinä staattisen sähkön syntymisen ja olemassa olon syvällisesti? Kun alat mittaamaan muovien synnyttämää sähkökenttää kenttävoimakkuusmittarilla, kenttä katoaa. Sanotko sinä silloin ettei sitä kenttää ollutkaan kun mittari ei sitä näytä? Vai etsitkö sellaisen mittarin, jolla sen voi mitata, niitäkin löytyy?

Vai mikä on syysi kun et pidä jos sähköyliherkkyyden aiheuttajat paljastetaan?

Lue lisää

Voisiko mm. ympäristön saasteiden vaikutuksilla olla yhteyttä sähköyliherkkyyteen?
Mitkä ovat raskasmetallien ja amalgaamipaikkojen vaikutukset tässä yhteydessä?

http://www.sci.utu.fi/biologia/tutkimus/projektit/malliprojekti/Gradu_MRyoma.pdf

allergiasahko kirjoitti:

”Yritit pönkittää teoriaasi selittämällä sähköyliherkkien aistimia oireita reseptoreila, jotka kykenisivät välittämään kukin useamman laatuista aistimusta. Löysit termin vapaa reseptori, mutta kompastuitkin tietämättömyyteesi. Nyt sitten yrität selitellä haksahdustasi milloin pilailutarkoituksella, milloin yrittämällä pestä musta valkoiseksi.

Kyllä se olet koko ajan ollut sinä, joka olet väittänyt vapaata reseptoria joksikin muuksi. Teksteissäni on koko ajan ollut sama sisältö niiden suhteen. Minua kiinnosti ainoastaan se, että nämä vapaat reseptorit aistivat kuumaa, kylmää ja kipua. Juuri niitä mitä sähköyliherkät väittävät tuntevansa kun altistuvat sähkölle.

Vaikka sinä kuinka yrität väittää ettei vapaita reseptoreja ole olemassa, niin toistaiseksi uskon että reseptoreille, jotka kykenevät aistimaan noita mainittuja asioita, kutsutaan vapaiksi reseptoreiksi. Missään vaiheessa en ole sanonut että se fyysisesti sama kemiallinen rykelmä tekee sitä kaikkea samaan aikaan. Olen vain todennut, että vapaat reseptorit kykenevät siihen. Aivan kuten voi sanoa, että urheilija kykenee ylittämään seipäällä viisi metriä ja urheilija kykenee juoksemaan sata metriä alle kymmenen sekunnin. Jokainen ymmärtää, että seiväshyppääjä ei luultavasti juokse satasta alle kymmenen eikä pikajuoksija luultavasti hyppää seipäällä yli viittä metriä. Mutta ne molemmat ovat reseptoreja, korjaan urheiljoita.

Kun minä olen sinulle kohteliaasti vastannut kaikkiin kysymyksiisi, niin otahan nyt minun esittämäni kysymykset ja vastaa niihin vuorostasi. Miten se olikaan voimakkaan sähkökentän vaikutustodennäköisyys sähköyliherkkyys oireisiin? Ja vastaa myös muihin esittämiini kysymyksiin. Vai aiotko vaimentaa voimakkaan sähkökentän tivaamalla jatkuvasti samaa asiaa?



Laitahan kohta, jossa tässä ketjussa olen väittänyt, ettei vapaita resptoreja ole olemassa. Tuliko valehdeltua siinäkin?”

"Ihmisellä ei ole mitään universaaleja, omnipotentteja "vapaita reseptoreja", vaan kukin on erilaistunut aiheuttamaan aktiopotentiaalin tietyllä ärsykkeellä ja signaali aktivoi aina saman hermosolun. "

Enhän tietenkään voi tietää, oletko sama joka kirjoittaa jotakin. Toisaalta, jos et ole sama, et voi myöskään väittää minun valehdelleen sinulle. Voin minä aina välillä toistaa että vapaita reseptoreja on olemassa. Jos sinä kuvittelet niitä joksikin muuksi, sille minä en voi mitään.

Lue lisää

Tuossa kohdassa menit vipuun: "Ihmisellä ei ole mitään universaaleja, omnipotentteja "vapaita reseptoreja", vaan kukin on erilaistunut aiheuttamaan aktiopotentiaalin tietyllä ärsykkeellä ja signaali aktivoi aina saman hermosolun. "

Eihän siinä väitetä, että vapaita resptoreja ei olisi olemassa. Siinä väitetään että ei ole olemassa mitään universaaleja, omnipotentteja "vapaita reseptoreja".

Onko niin, että jos joku sanoo, että ei ole olemassa vaaleanpunaisia elefantteja, niin sinä tulkitset hänen väittävän, että elefantteja ei ole olemassa?

allergiasahko kirjoitti:

”Yrität piilottaa teoriasi heikkoudet (joita riittää) sanatulvan alle.

Tässä on yksi lista sähköyliherkkyyden oireista:

- Ihon polttelu ja pistely
- Päänsärky
- Huimaus
- Koordinaatiohäiriöt
- Tinnitus
- Uupumus
- Keskittymisvaikeudet
- Muistihäiriöt
- Lihas- ja nivelkivut

Lisäksi mm. väsymystä, uupumusta, pahoinvointia, pelkotiloja, ruoansulatushäiriöitä, yleistä pahaa oloa, jännittyneisyyttä, unettomuutta, sydämentykytyksiä ja keskittymiskyvyn puutetta.

Kun olemme päässeet jo yksimielisyyteen, että synapseja ei ole ihon alla, joten staattiset varaukset eivät voi niihin vaikuttaa, jonka vuoksi olet siirtynyt kannattamaan reseptorien aktivoitumista, niin kerrohan, minkä reseptoreiden kautta yllä mainitut oireet välittyvät ja missä ne respetorit sijaitsevat. Sitten voimme yhdessä pohtia, kuinka todennäköistä on, että ihon staattinen varaus voisi edes teoriassa aktivoida nämä reseptorit.”

Lisätään ensin seuraava tuohon listaan. ”Sähköyliherkkyys oireet aiheutuvat sähkömagneettisesta säteilystä”. Asioista väitetään monenlaista, mutta kaikkia niitä ei tarvitse uskoa todeksi ennen kuin asiat on saatu selville. Kuten tutkimuksissa on useasti havaittu, sähköyliherkkyysoireet eivät aiheudu yksistään sähkömagneettisesta säteilystä. Eikä kaikki nuo oireet aiheudu suoraan sähköyliherkkyyden oireita aiheuttavasta tilanteesta.

Emme ole päässeet yksimielisyyteen ettei synapseja ole ihon alla. Minä olen saanut kuvan, että niitä siellä on. Jos sinun synapsisi ovat ihon ulkopuolella, niin sitten ovat. Minun synapsini välittävät sitä tietoa aistimista, sinun synapseistasi en tiedä mitä ne tekevät.

Matkaa siitä ihonpinnasta, johon me voimme vaikka neulalla painaa kevyesti eikä neula mene läpi, lähimpiin reseptoreihin on 0.2 mm. Reseptorin paksuus lienee kymmeniä mikroja, en ole asiaa tarkastanut, mutta sellainen mielikuva on jostakin tullut. Joten aika lähellä ne lähimmät ihon ulkopintaa ovat.

Kun ioni iskeytyy tähän ihon pintaan ja siinä on varaus, niin se vaikuttaa suurella todennäköisyydellä sen lähimmän, alle puolen millin päässä olevaan solukalvoon. Se, miten se vaikuttaa, on tutkimatta. Siitähän et sinä, eikä kukaan muukaan ole toistaiseksi, ole löytänyt mitään merkintöjä.

Jos tuolin jännite on 6 000 volttia ja se on suoraan ihon toisella puolella, vaikuttaa se aika voimakkaasti myös 0.2 mm päässä ihon alla, oli ympärillä millaiset nestevuoret hyvänsä. Miten se vaikuttaa, sen saa joku ammattilainen tutkia. Minä olen oman arveluni esittänyt, joka perustuu varauksen vaikutukseen solukalvon jänniteherkällä alueella.

Jos sitten käsittelemme noita oireita, niin useathan noista ovat sekundäärisiä oireita, kuten päänsärky, koordinaatiohäiriöt, uupumus, keskittymisvaikeudet, muistihäiriöt. Osa taas lienevät muista syistä johtuvia, kuten tinnitus ja lihas- ja nivelkivut. Ne siis kuuluvat niille sähköyliherkille, joiden ei tulisi olla otsikon "sähköyliherkkä" alla.

Väsymys, uupumus, pahoinvointi, pelkotilat, ruoansulatushäiriöt yleinen paha olo, jännittyneisyys, unettomuus ja keskittymiskyvyn puute ovat myös sekundäärisiä.

Primäärisiksi oireiksi jää siis ihon pistely ja polttelu sekä sydämentykytys. Näihin ympärillä olevan voimakkaan sähkökentän vaikutus voi olla suora. Sydän tykyttää saadessaan ylimääräisiä starttipulsseja (aivan samahan se on, annetaanko se kumilätkillä vai pienillä piikeillä iholle. Ja aistit kertovat kivusta ja kuumasta eli voimakas sähkökenttä aiheuttaa yhdessä muiden tekijöiden kanssa epämääräisiä hermoimpulsseja. Kun elimistö ei tunnista, se käy varovaiseksi ja siitä seuraa sitten näitä muita mainittuja oireita.

Koska yhteys näyttää noin selvältä, olisi enemmän kuin tärkeää, että alettaisiin tutkia myös voimakkaan sähkökentän vaikutusta ihmisiin ja varsinkin sähköyliherkkien oireiluun.

Lue lisää

Otat näköjään asiantuntijan viitan harteillesi ja luokittelet mitkä sähköyliherkkien oireista on "oikeita" mitkä vääriä. Millä auktoriteetilla ja mihin _tietoon_ perustuen?

Millä mekanismilla koordinaatiohäiriöt ovat seurannaisvaikutuksia? Entä uupumus, keskittymisvaikeudet, muistihäriöt, pahoinvointi, ruuansulatushöiriöt...?

Kotitehtävä: Jos johonkin kappaleeseen varautuu vaikkapa se 6000 voltin jännite, niin minkälainen jännite-ero vallitsee kappaleen pinnan alla olevien kerrosten välillä?

Joko olet päättänyt, onko sähköyliherkkyyden oireiden aiheuttaja ioni vai elektroni? Positiivinen vai negatiivinen ioni?

Millä mekanismilla staattinen ihon sähkövaraus voisi vaikuttaa sydämen sinussolmukkeen toimintaa kiihdyttävästi?

vai joku muu kirjoitti:

Noihan on muuten kaikki oireita, joita tulee myös paniikkihäiriöisille ihmisille suurissa väkijoukoissa, liikenteessä, julkisilla paikoilla tai kun pitäisi mennä kouluun tai töihin tai asioida virastoissa.

Jos ihmiset eivät kokisi mielenterveysongelmiaan niin häpeällisiksi, niin varmaan moni osaisi hakeutua oikeanlaisen avun piiriin eikä sitten "sähkö" enää niin vaivaisi.

Lue lisää

Niinpä. Eli ne kertovat aivojen tilasta, jossa ne eivät tiedä mitä pitäisi tehdä kun viestejä tulee niin, etteivät neuronit saa tehtyä luotettavan tuntuista päätöstä. Se voi aiheutua sekä aivojen virheellistä toiminnasta tai sähköyliherkkyyden aiheuttamista sekalaisista viesteistä joihin aivot eivät oikein tiedä miten suhtautua.

Voimme tietenkin ajatella että kaikki sähköyliherkkyysoireet ovat mielenterveysongelmia, mutta silloin olisimme tehneet epätieteellisen päätöksen, koska sähköyliherkkyyttä ei tutkittaisi. Siksi olen sitä mieltä, että ennen kuin sähköyliherkät leimataan hulluiksi (siis kaikki), niin sähköyliherkkyyttä pitäisi tutkia tieteellisesti.

Muuten en olisi lainkaan ottanut kantaa tähän asiaan, mutta joskus tulin lueskelleeksi näitä oireita ja niiden kommentointeja. Lähes kaikissa väitettiin sähkömagneettisen säteilyn aiheuttavan oireita. Siihen en oikein uskonut niiden heikon signaalitason vuoksi, joten pohdin miten asia voisi olla. Sitten tuli mieleen että sähköyliherkkyysoireet ovat lisääntyneet viimeisten vuosikymmenien aikana. Ja muovit ovat myös lisääntyneet ympäristössämme. Ennen tuolit tehtiin puusta, nykyisin niissä on muovia.

Harva tietää, että muovit synnyttävät erittäin suuria jännitteitä, vaikkakin syntyvä energia on pieni. Mutta kun istuminen tuoliin saattaa synnyttää useamman mikrocoulombin varauksen ja yleensä ihminen on siinä ensimmäisenä minne se varaus lähtee vaeltamaan. Voisiko se olla syynä? Se pitäisi tutkia. Etsin tutkimuksia jossa voimakas staattinen sähkökenttä olisi ollut läsnä, mutta en sellaisia löytänyt.

Jos ajatellaan että sähköyliherkkyysoireet olisivat mielenterveysongelmia kaikilla, niin miksi ne oireet loppuvat uimahallissa? Voimakkaita sähkökenttiä uimahallissa ei muodostu, joten se selittäisi miksi niitä oireita ei siellä olisi. Voihan se tietenkin mielenterveyskin parantua kun pääsee uimahalliin. Vai tarvitseeko se kuitenkin jotain kemiallista, esim. vettä aivoihin?

Eikö sinustakin olisi helpoin asia jos se tutkittaisiin. Ei se ole vaikeaa, jos vain hyväksytään että voimakas sähkökenttä yhdessä RF-kentän ja yliherkkyyden kanssa aiheuttaa oireita. Sinäkin voit saada oireita sähköstä ja mitä ajattelisit jos heti passitettaisiin mielenterveyshoitoon. Ehkä ajattelisit että niin kai se on, olet hullu. Sitten kymmenen vuoden kuluttua huomattaisiinkin että oireet aiheutuvatkin voimakkaasta sähkökentästä joka sinun kotonakin sattui olemaan kun halusit sen hienon tuolin.

Miltä tuntuisi, mitä ajattelisit varmoista diagnoosin tekijöistä? Kyllähän sähköyliherkkyysoireet saadaan pois psyykelääkkeillä kun ympäristön aistimukset heikkenevät. Mutta onko se silloin oikea hoito kun oireet saattaa saada pois oikeilla huonekaluilla ja vaatteilla.

17 kirjoitti:

Otat näköjään asiantuntijan viitan harteillesi ja luokittelet mitkä sähköyliherkkien oireista on "oikeita" mitkä vääriä. Millä auktoriteetilla ja mihin _tietoon_ perustuen?

Millä mekanismilla koordinaatiohäiriöt ovat seurannaisvaikutuksia? Entä uupumus, keskittymisvaikeudet, muistihäriöt, pahoinvointi, ruuansulatushöiriöt...?

Kotitehtävä: Jos johonkin kappaleeseen varautuu vaikkapa se 6000 voltin jännite, niin minkälainen jännite-ero vallitsee kappaleen pinnan alla olevien kerrosten välillä?

Joko olet päättänyt, onko sähköyliherkkyyden oireiden aiheuttaja ioni vai elektroni? Positiivinen vai negatiivinen ioni?

Millä mekanismilla staattinen ihon sähkövaraus voisi vaikuttaa sydämen sinussolmukkeen toimintaa kiihdyttävästi?

Lue lisää

”Otat näköjään asiantuntijan viitan harteillesi ja luokittelet mitkä sähköyliherkkien oireista on "oikeita" mitkä vääriä. Millä auktoriteetilla ja mihin _tietoon_ perustuen? ”

Eikö aina se, joka tietää, käytä viittaa? Kun katson jääkiekko-ottelua tai muuta urheilutapahtumaa, jossa on minulle mitäänsanomattomia kisaajia, asetun yleensä aina heikomman puolelle. Niin tässäkin tapauksessa. Niin moni väittää että sähköyliherkät (kaikki) ovat psyykkisesti sairaita. He näyttävät siis olevan heikompia.

Suuret ja viisaat jylisevät, sähköyliherkkyyttä on tutkittu eikä yksikään ole reagoinut oikein sähkömagneettiselle säteilylle. Minä kysyn, miksi jonkun ihmisen pitäisi tietää onko ympärillä sähkömagneettista säteilyä vai ei? Sano sinä, miksi jonkun pitäisi se tietää? Miten joku voisi tietää sen? Eihän ihmisillä ole aistimia, joilla heikkoa sähkömagneettista säteilyä voisi aistia.

Eiköhän siis ole hyvä, että esitän voimakkaan sähkökentän huomioimista näissä tyhmissä sähköyliherkkyystutkimuksissa. Muutehan saattaisi käydä niin, että toimisimme kuin aikoinaan noitaoikeudenkäynneissä, heitetään lampeen ja jos ei huku vartissa veden alla, on noita. Meillä vain tutkitaan huomaako sähkömagneettista säteilyä ja jos ei huomaa, on hullu. Siis aivan sama periaate.



”Millä mekanismilla koordinaatiohäiriöt ovat seurannaisvaikutuksia? Entä uupumus, keskittymisvaikeudet, muistihäriöt, pahoinvointi, ruuansulatushöiriöt...? ”

Jos sinua jatkuvasti kutiteltaisiin, pisteltäisiin, huudettaisiin ja väläyteltäisiin silmiisi kirkkaita valoja, millainenhan sinun olosi olisi muutaman viikon kuluttua? Luulisin että aika uupunut olisit, keskittyminenkin olisi vaikeaa, muistikin pätkisi, pahoinvointiakin tulisi eikä se ruokakaan osaisi siinä sekamelskassa aivan oikein sulaa.

Jos voimakas sähkökenttä aiheuttaa jatkuvasti erilaisia aistimuksia, joille aivot eivät löydä mitään syytä eivätkä saa poistettua, niin eiköhän ne ole sähkön synnyttämien aistiärsykkeiden seurannaisvaikutuksia. Vai luuletko että staattinen sähkö menee mahaan ja estää ruoan sulamisen?



”Kotitehtävä: Jos johonkin kappaleeseen varautuu vaikkapa se 6000 voltin jännite, niin minkälainen jännite-ero vallitsee kappaleen pinnan alla olevien kerrosten välillä? ”

Hieman enemmän tarvittaisiin suureita tuohon vastaamiseen. Mutta otetaan yksinkertainen oletus, että meillä on se tuoli, johon juuri istuimme, varautunut 6 000 voltin jännitteeseen. Ihminen ei vielä silloin ole varautunut, joten sähkövirta alkaa etsiä tietä kehon kapasitanssiin, joka on samassa suuruusluokassa tuolin kanssa. Koska ihmisen iho on vailla teräviä johtavia piikkejä, niin virta alkaa virrata parhaiten niistä paikoista, joissa on pienin impedanssi.

Koska tuolin ja ihmisen välillä ei luultavasti ole sähköä johtavaa pintaa, niin varaus alkaa siirtymään pääosin partikkeleina ja myös niiden pinnoissa. Varaukset saavuttavat ihmisen ihon pienen vaelluksen jälkeen. Tai pienen ja pienen. Yksi varaus on saattanut liikkua jo miljardin eri olomuodon kautta ennen kuin se saavuttaa ihon pinnan.

Ihon pinnalla on eristävä osa, jonka impedanssi on satoja kiloja. Siitä ne varaukset sitten painuvat läpi, osa jää pintaan, osa vähän alemmas ja varaa ihmisen kehoa. Jos oletamme, että tuolin varaus siirtyy ihmiseen muutamassa sekunnissa, niin siitä voimme laskea että pinnan alla olevien kerrosten välille syntyy noin voltin jännite. Siitä 10 um:n päässä on se solukalvo, joka suuttuessaan saattaa lähettää viestin aivoille, hei, täällä on kuuma. Se tarvitsi 30 mV:n varauksen toimiakseen. Perusterveellä tätä ei tapahdu, mutta mikä on erilaista sähköyliherkällä? Onko se raskasmetallit, jotka vaikuttavat? Onko se kaliumin imeytymishäiriö, joka vaikuttaa? Se pitäisi tutkia.



Joko olet päättänyt, onko sähköyliherkkyyden oireiden aiheuttaja ioni vai elektroni? Positiivinen vai negatiivinen ioni?

En, enkä päätä, edelleen luotan varauksiin ja niiden vaikutukseen. Ei ole sinänsä merkitystä sillä, missä muodossa se varaus liikkuu ja aiheuttaa impulssin. Suunnallakaan ei ole merkitystä, jos se vain aiheuttaa sen. Se miksi puhun ioneista sähköyliherkkyyden osalta, johtuu siitä että ihmisen vaatteet ovat usein se missä ne varaukset liikkuvat ja siellä ionit ovat pääosissa varausten kuljettamisessa. Tiedät kuitenkin varmaan, että varaus voi kulkea hyvin monella tavalla, jopa ilman väliainetta tyhjiön läpi, vaikka siellä ei ole ioneita, ei elektroneja, kuljettamassa.

17 kirjoitti:

Otat näköjään asiantuntijan viitan harteillesi ja luokittelet mitkä sähköyliherkkien oireista on "oikeita" mitkä vääriä. Millä auktoriteetilla ja mihin _tietoon_ perustuen?

Millä mekanismilla koordinaatiohäiriöt ovat seurannaisvaikutuksia? Entä uupumus, keskittymisvaikeudet, muistihäriöt, pahoinvointi, ruuansulatushöiriöt...?

Kotitehtävä: Jos johonkin kappaleeseen varautuu vaikkapa se 6000 voltin jännite, niin minkälainen jännite-ero vallitsee kappaleen pinnan alla olevien kerrosten välillä?

Joko olet päättänyt, onko sähköyliherkkyyden oireiden aiheuttaja ioni vai elektroni? Positiivinen vai negatiivinen ioni?

Millä mekanismilla staattinen ihon sähkövaraus voisi vaikuttaa sydämen sinussolmukkeen toimintaa kiihdyttävästi?

Lue lisää

”Millä mekanismilla staattinen ihon sähkövaraus voisi vaikuttaa sydämen sinussolmukkeen toimintaa kiihdyttävästi? ”

Mekanismi voi olla seuraava. Ihminen heiluu tuolillaan. Se synnyttää jatkuvasti energiaa. Se siirtyy ihmiseen ja varaa ihmisen. Kun ihminen koskee pöytään, jossa on johtava osa, vaikkapa valaisin, tietokoneen runko, metallikaappi tai muu, niin ihmisen varaus siirtyy silloin hyvin pienen alueen läpi. Aivan samalla tavalla kuin ihmisen saadessa sähköiskun. Itse asiassahan hän saakin sähköiskun, virtapiikki on melkoinen.

Sähköisku saattaa aiheuttaa sydämen tahdistushäiriön, tulee ylimääräinen lyönti tai joku jää pois. Miten ihminen suhtautuu tähän? Pelästyykö hän epämääräistä lyöntiä, säikähtääkö hän sähkön aiheuttamaa iskua? Alkaako hän hätääntyä, alkaako sydän lyödä nopeammin? Osallistuuko ihminen tähän, vai tapahtuuko se autonomisella puolella?

Mekanismeja voi siis olla, sitähän ei ole tutkittu, koska tutkijoiden mielestä ihmisen ympärillä ei voi olla sähkökenttää ja jos olisikin, se ei vaikuta mitenkään ihmiseen.

pohdittavaa kirjoitti:

Voisiko mm. ympäristön saasteiden vaikutuksilla olla yhteyttä sähköyliherkkyyteen?
Mitkä ovat raskasmetallien ja amalgaamipaikkojen vaikutukset tässä yhteydessä?

http://www.sci.utu.fi/biologia/tutkimus/projektit/malliprojekti/Gradu_MRyoma.pdf

Lue lisää

Noiden tutkimusten mukaan se näyttäisi todennäköiseltä. Jonkun pitäisi vähän tutkia tuotakin puolta, missä sähköyliherkät asuvat ja millaiset ovat ympäristöt raskasmetallien osalta. Tuossa tutkimuksessa oli mainittu myös se, että alumiinin ja lyijyn on todettu aiheuttavan häiriöitä kalsiumaineenvaihduntaan. Se saattaisi olla yksi tekijä sille, että vapaat reseptorit ovat herkempiä reagoimaan ympäristön sähkökentille ja RF-kentille.

Alkuun epäilin, että vaikutus olisi kenties suoraviivainen raskasmetallien osalta, mutta nyt alkaa enemmän vaikuttaa siltä, että tie on monimutkaisempi. Raskasmetallit vaikuttavat ihmisen kemialliseen koostumukseen ja se taas altistaa sähkön vaikutuksille.

Tuo oli joku malliprojekti, joten sen todenperäisyys on tietenkin vähän epävarma, mutta ilmeisesti siinä esitetyt asiat ovat suunnilleen oikein ainakin noiden vaikutusten osalta.