Mulla on ns."poikakaveri" joka ei kyllä kauheen hyvin mua kohtele mutta tunteita on molemmin puolin. Eräs hyvä ystäväni ilmeiseti päätti auttaa ja yritti naittaa mua tuntemalleen miehelle. Ystäväni on ollut todella kauan aviomiehensä kanssa ja varmaan ajatteli että näyttää mulle kunnon miehen. Ensinnäkin oli musta outoa että se alkoi meitä naittaa kun mullahan oli jo joku juttu kesken! Vaikka ois kuinka huono sen mielestä niin ei kai se asiaa paranna että siihen sotketaan vielä joku kolmas. Toisekseen se sen tarjoama mies oli ihan erilainen kun minä eikä mun puolelta ainakaan ollu mitään mahdollisuutta ihastua. Ite oon aika rämäpäinen menijä ja tämä oli oikein tosi totinen torvensoittaja. Jäin miettimään että onko ei-sinkuilla tapana ajatella että heidän tilanteensa on niiiiin paljon parempi kuin sinkun/ei-hyässä-parisuhteessa-olevan? Ja miten heidän mielestään noin helposti vaan alkais kemiat kohtaamaan jonkun seinästä repästyn miehen kanssa? Ihan suututti koko juttu, vaikka hyvää vaan tarkotti.
P.S. En siis tienny että naitto oli tapahtumassa ennen kun astuin heidän eteiseen ja asia kävi ilmi. Aika pian halusin lähteä pois kun ahdisti koko omituinen kuvio.
P.S. En siis tienny että naitto oli tapahtumassa ennen kun astuin heidän eteiseen ja asia kävi ilmi. Aika pian halusin lähteä pois kun ahdisti koko omituinen kuvio.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Väittiks ne olevan jotenkin parempia, vai miks sä olet niin suuttunut ja kysyt tuollaista? Hyväähän ne varmaankin vain tarkoitti, vaikka teillä ei matchannyt.
Mun mielestä oli vähän ylimielsitä väheksyä mun meneillään olevaa seurustelua sillä tavalla että aletaan naittaa toiselle. Ja se mies nyt oli vaan niiiiin sopimaton mulle. (Sanoisin hirvee, mut sit taas saa ihmiset täällä kiivastumaan.) Olin siis ystävälleni kertonu meneillään olevasta suhteesta ja hänen ois pitäny tietää että oon tosi rakastunu. Semmosessa tilanteessa ei edes pystyis kattoo ketään toista. Ja sit tuo jonkun rimppakintun, totisen, yli-loogisen, puhumattoman häiskän jolla ei ollu minkäänlaista huumorintajua ainakaan mun jutuille. Ja oon tuntenu tän mun ystävän tosi kauan et sen pitäis kyl tietää mimmonen oon. Se sanoi itekkin sit kun lähin pois et oli heti mun ja sen miehen kohdatessa tajunnu että eihän me sovita ollenkaan yhteen.
Ehkä ärsytys tuli siitä että nillä joilla on käyny hyvä mäihä ja on nuorena tavannu elämänkumppanin ei oo ymmärrystä että toisilla elämässä tarpominen on aika rankkaa. Ihan kun se olis sanonu et kato nyt, täs on miäs, siitä vaan! Eikä tajunnu ettei se noin helppoo oo. Aikamoinen taukki oisin jos se ois noin helppoo ja mul aina vaan ois ties mitä kummallisii suhteita.
Jos sun "ns. "poikakaveri" " (mitä epämääräinen ilmaisu edes tarkoittaa) ei kohtele sua kauhean hyvin, niin eiköhän se tuttusi yrittänyt tarkoittaa vain hyvää, (tuskin he tiesivät että loukkaantuisit). Loukkaantumisesi taittaa olla vain enemmän puolustumis reaktio suhteesi ongelmiin.
"Mulla on ns."poikakaveri" joka ei kyllä kauheen hyvin mua kohtele mutta tunteita on molemmin puolin."
Vai niin. Eli mies ei ole poikakaverisi, eikä kohtele sinua hyvin. Mikä tästä tilanteesta tekee sellaisen, ettei sinua voisi tutustuttaa muihin miehiin?
Ehkä se sinun tämänhetkinen "poikakaverisi" on joku vastuuton örveltävä renttupelle ja kaverisi halusi että tutustuisit vähän vastuuntuntoisempiin ja parempikäytöksisiin miehiin? Miksi sinä ylipäätään olet sellaisen miehen kanssa, joka ei kohtele sinua hyvin? Eikö sinulla ole mitään itsekunnioitusta?
"Mikä tästä tilanteesta tekee sellaisen, ettei sinua voisi tutustuttaa muihin miehiin?"
Itse en menis ystävääni tustuttamaan muille miehille jos hänen avioliitossaan ois huonot ajat meneillään. Tai jos heillä ois ero niin en menis tutustuttamaan, koska kestää aikansa päästä toisen yli. Ja vielä se tapa miten homma hoidettiin eli minulle ei kerrottu mitään etukäteen. Miehelle jolle yritti mua naittaa oltiin kyllä kerrottu jo monta päivää ja maalattu oikein ihana kuva musta. Siitäkin tuli paha olo että en ensinnäkään vastaa odotuksia, enkä edes oo omasta mielestäni vapaa!
Jos näkee, että kaveri on vaikeuksissa, on velvollisuus yrittää auttaa hänet niistä eroon. Tyylipuhdas tahdikkuus ei yksin aina riitä, jos on kyse huonosta seurasta, johon jumiutumalla ihminen aiheuttaa vahinkoa itselleen. Liki aina ihmisen kuitenkin on tehtävä omat virheensä ja opittava niistä. Hyväntahtoinenkin väliintulo on erinomaisen turhaa, mutta ymmärrettävää, koska ystävän sekoilua on vaikea vain seurata täysin toimettomana.