Riita kaverin kanssa korjattavissa? Selvitettiin yks vuosien takainen juttu ja oltiin siitä täysin eri mieltä!
Pointtina oli kuitenkin se että pelkäsin, että hän häpeää mua sosiaalisissa tilanteissa? Ollaan jo kumpikin päälle parikymppisiä!
Kaveri sanoi, että ei häpeä mua, mutta ei kuulema edelleenkään ottaisi mua mukaan minnekään. Syynä se, että sanon joskus ikävät tosiasiat ääneen. Esimerkkinä oli sellanen tapaus, kun olin tässä Vappuna illemmalla sanonut, että "alku oli vähän laimea (vapunvietto), mutta lopuks oli kivaa näin kavereiden kesken". Onks tommonen oikeasti törkeää? Ja se, että oon ollu kuulemaa lukiossa sellanen, että "En tuu noiden kanssa toimeen." ja olen jättäynyt mielummin suurista porukoista ulos. (tämän olen sanonut vain kahden kesken kaverin kanssa) Ja totta on, että itse tulen paremmin pienissä porukoissa toimeen, olen hiljainen. Mutta onko se sitten oikeasti kivaa tunkeutua porukkaan, jos huomaa, että ketään ei kiinnosta jutella mun kanssa? (asia toistunut useasti ja ilmiselvä mulle) Itse kaveri sanoo olevansa "aito ihminen" ja haluaa jutella mahd. monen kanssa, että ei esitä. Ja se vielä, että mä olen kysynyt että oletko sä oikeasti tollanen ja viihdyt myös baareissa? (itse siis en ja kaverin illanvietot hieman ihmetyttää) Niin kuulema oikeasti tykkää ja "on aito ihminen".
Kaveri ei siis todellakaan vieläkään haluaisi mua mukaan sellaisiin opiskelijatapahtumiin, kaverimatkoille jne.... Hän sanoo, että syy on puhtaasti se, että puhun "mitä sattuu".
Mutta siis musta tuntuu, että oon täys kusipää sen mielestä ja oon tässä jo pillittänyt viimeiset puoli tuntia yksikseni. En tiedä miten suhtautua siihen enää?
Eli periaatteessa tämä on valmis tapaamaan mua, silloin kun muita ei ole paikalla (ehkä yks hyvä tuttu lisäks). Muulloin ei? ONKO TÄLLÄNEN OIKEASTI HYVÄ YSTÄVÄ? Itse tunnen ainakin, että mua painostetaan muuttumaan! Olen vain aina ollut rehellinen ihminen. Ehkä suora, mutta en mä ikinä ole ketään henkilöä suoraan haukkunut, sanonut vaan just jotain itsestäänselvyyksiä ääneen.
MUSTA TUNTUU TÄLLÄ HETKELLÄ VAAN NIIN PAHALTA, ETTÄ EN TIEDÄ HALUANKO IKINÄ OLLA SEN KANSSA ENÄÄ TEKEMISISSSÄ?!? Pahinta tässä on se, että oon tuntenut sen pikkulapsesta saakka ja se on ollut mulle hyvin tärkeä. En oikeasti tiedä, mitä ajatella? Onko kaveri reilu/hyvä ihminen, jos ei halua mua mukaan massatapahtumiin ja tapaa mua mielummin pienissä piireissä/kahdenkesken?
MITÄ TEEN?
Pointtina oli kuitenkin se että pelkäsin, että hän häpeää mua sosiaalisissa tilanteissa? Ollaan jo kumpikin päälle parikymppisiä!
Kaveri sanoi, että ei häpeä mua, mutta ei kuulema edelleenkään ottaisi mua mukaan minnekään. Syynä se, että sanon joskus ikävät tosiasiat ääneen. Esimerkkinä oli sellanen tapaus, kun olin tässä Vappuna illemmalla sanonut, että "alku oli vähän laimea (vapunvietto), mutta lopuks oli kivaa näin kavereiden kesken". Onks tommonen oikeasti törkeää? Ja se, että oon ollu kuulemaa lukiossa sellanen, että "En tuu noiden kanssa toimeen." ja olen jättäynyt mielummin suurista porukoista ulos. (tämän olen sanonut vain kahden kesken kaverin kanssa) Ja totta on, että itse tulen paremmin pienissä porukoissa toimeen, olen hiljainen. Mutta onko se sitten oikeasti kivaa tunkeutua porukkaan, jos huomaa, että ketään ei kiinnosta jutella mun kanssa? (asia toistunut useasti ja ilmiselvä mulle) Itse kaveri sanoo olevansa "aito ihminen" ja haluaa jutella mahd. monen kanssa, että ei esitä. Ja se vielä, että mä olen kysynyt että oletko sä oikeasti tollanen ja viihdyt myös baareissa? (itse siis en ja kaverin illanvietot hieman ihmetyttää) Niin kuulema oikeasti tykkää ja "on aito ihminen".
Kaveri ei siis todellakaan vieläkään haluaisi mua mukaan sellaisiin opiskelijatapahtumiin, kaverimatkoille jne.... Hän sanoo, että syy on puhtaasti se, että puhun "mitä sattuu".
Mutta siis musta tuntuu, että oon täys kusipää sen mielestä ja oon tässä jo pillittänyt viimeiset puoli tuntia yksikseni. En tiedä miten suhtautua siihen enää?
Eli periaatteessa tämä on valmis tapaamaan mua, silloin kun muita ei ole paikalla (ehkä yks hyvä tuttu lisäks). Muulloin ei? ONKO TÄLLÄNEN OIKEASTI HYVÄ YSTÄVÄ? Itse tunnen ainakin, että mua painostetaan muuttumaan! Olen vain aina ollut rehellinen ihminen. Ehkä suora, mutta en mä ikinä ole ketään henkilöä suoraan haukkunut, sanonut vaan just jotain itsestäänselvyyksiä ääneen.
MUSTA TUNTUU TÄLLÄ HETKELLÄ VAAN NIIN PAHALTA, ETTÄ EN TIEDÄ HALUANKO IKINÄ OLLA SEN KANSSA ENÄÄ TEKEMISISSSÄ?!? Pahinta tässä on se, että oon tuntenut sen pikkulapsesta saakka ja se on ollut mulle hyvin tärkeä. En oikeasti tiedä, mitä ajatella? Onko kaveri reilu/hyvä ihminen, jos ei halua mua mukaan massatapahtumiin ja tapaa mua mielummin pienissä piireissä/kahdenkesken?
MITÄ TEEN?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kaveris vaikuttas oikeesti aika pinnalliselta.
Mun näkemys asiasta.
Tosin en tunne ja tiedä lauotko pahempiakin totuuksia jotka loukkaavat ehkä ihmisiä vaikka olisivatkin totta.
Joskus vaan on parempi pitää päänsä kiinni vaikka vituttais jonkun käytös olemus jne.
jos et tuon esimerkin kaltaisia pahempia totuuksia lauo niin ota vähän etäysyyttä kaveriisi ja koita keksiä itse omia reissuja joihin ei tämä kaverisi kuulu.
Kaverillasi tuntuu olevan melkoiset sosiaaliset paineet harteillaan ja hakiessaan muiden hyväksyntää pelkää pienenkin virheen suistavan hänet piireistä pois. Syyksi käyt sinäkin, vaikka järjellisesti ajatellen kaverisi homma ei ole toimia sinun kasvattajana saati vastata sinun käytöksestäsi. Sinulla on oikeus olla kuka olet ja elää kuten sinun on tarkoitus elää, joten kaverisi itsetunto vaatisi nyt vahvistumista. Tuskin sinä häntä voit auttaa, koska me kukin voimistumme ja kehitymme omaa tahtiamme, mutta hanki enemmän muuta elämää. Älä pidä kaveriasi ainoana peilinäsi siinä kuka sinä olet, vaan varmasti maailmassa on muita samalla tavoin elämään suhtautuvia kuin sinä. Minun mielestäni otat asiat kuten pitääkin ja on aivan normaalia, ettei kaikkien kanssa tarvitse olla hyvää pataa tai jos tuntuu, ettei jossakin seurassa ole hyvä olla on järkevää hakea silloin muuta seuraa. Jos kaverisi jatkaa samaa sosiaalista vehtailuaan vielä pitkään hän jää yksin, koska kukaan ei hänenlaiseensa seurapelleen voi luottaa. On sanonta, että jos kumartelee yhtä ihmistä pyllistää samalla toiselle ihmiselle. Kaverisi vaikuttaa juuri niiltä tyypeiltä.