Haluaisitteko, että pystyisitte tuntemaan rakkautta ja rakastumaan vai onko teistä parempikin, ettei teillä ole tunteita?
Miehille kysymys
utelias<
22541
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Joko olet lakannut hakkaamasta kumppaniasi?
Kuten vastauksista huomaat kysymksesi meni aivan ohi. Sanat rakkaus tai tunne ovat vieraita näille suurille ATM herroille. Tosin eihän se mikään yllätys ole.
AT-miehet pyrkivät eroon tunteilusta empaattisuudestaan ja romantiikan/rakastumisen-kaipuustaan jotta eivät olisi niin paha turn-off naisille ja tietenkin myös vapautumaan niistä estoista jotka tekevät heille mahdottomaksi naisiin lähesstymisen ja tutustumisen.
Tyypillisesti täm asia pitää tietenkin kääntää ja pyrkiä sillä leimaamaan negatiivisesti näitä miehiä.
Totta
nainen tekeekin miehestä psykopaatin ennemmin tai myöhemmin!
Myönnän että tunne-elämäni on olematonta: en muista edes lapsuudestani aikaa, jolloin olisin tuntenut voimakkaasti suuntaan tai toiseen. Iän myötä asianlaita on vain vahvistunut, mikä on ollut pitkälti tietoista itsensä kehittämistä tähän suuntaan. Näkemykseni zenistä on, että tunteiden heilahtelu synnyttää kärsimyksen. Ilman maanisia vuorenhuippuja ei voi olla olemassa depression laaksojakaan. Siksi tunteettomuus on sisäisen rauhan kannalta avainasemassa.
Ihmiselämän suurimpia kysymyksiä on tietoisuuden alkuhämäristä asti ollut ratkaista pulma, miten löytää elämälle merkitys tilanteessa, jossa viimeistään sadan vuoden päästä ajattelija on maan tomua. Toiset ovat turvautuneet iankaikkisen elämän kuvitelmiin, osa taas pyrkii jättämään merkkinsä maan päälle rakentamalla tai keksimällä jotakin. Siitä huolimatta ajatus väistämättömästä elämästä luopumisesta aiheuttaa ahdistusta ja kärsimystä; maan päällä on monelle liikaa rakastettavia ihmisiä ja asioita hylättäväksi.
Tunteettomana eläminen minimoi tämänkin ongelman: sen avulla luopuminen - ihmiselon väistämättömyys - ei koskaan käy raskaaksi, sillä elämä on jo alun alkaen ollut samantekevää. Vasta kun ei rakasta mitään tai ole kiintynyt mihinkään, on todella vapaa kuolevaisuuden kahleista. Mikä voisi hetkauttaa yksilöä, jolle ainoa "syy" elää on, ettei viitsi nähdä ylimääräistä vaivaa päästääkseen itseään päiviltä?
Joten vastauksena kysymykseen: en haluaisi, en enää. Joskus nuorempana olisin saattanutkin antautua maailman iloihin, mutta nyt olen tullut siihen pisteeseen, jossa "persoonallisuuteni" on surkastunut olemattomiin käyttämättömänä. Ei muutos enää olisi mahdollistakaan, ja kuten edellä kirjoitin, näen nykytilan täydellisenä sen vapauttaessa minut kärsimyksistä ja huolista.
omasta tahdostasi vain kylmä klöntti lihaa.
En jaksa sen tarkemmin tekstiäsi kommentoida, sillä se on taas täyttä asiaa ja sisäisesti looginen, joten siihen on vaikea lisätä mitään, vaikka joiltain osin ajattelenkin eri tavoin. Haluan kuitenkin taas sanoa, että tekstiäsi on ilo lukea!
Se miksi ajattelen vielä eri tavoin, saattaa olla tuon elämän turhuuden välttämisen halun tuomaa harhaa, joka johtuu siitä, että joiltain osin, ainakin naisasioissa, olen tainnut saada mielihyvää sinua enemmän, jolloin siitä irti päästäminen on vaikeampaa.
Kuitenkin avain vapauteen loogisesti ajatellen on nimenomaan tuo elämänhalun (ei tarkoita, että haluaa tappaa itsensä, vaan haluamista yleensä) sammuminen ja sitä kautta hetkellisten mielihyvän tunteiden tavoittelusta luopuminen. Vastustan kuitenkin tuota ajatusta, koska olen romanttisen ja elämän mielekkyyttä korostavan amerikkalais-suomalaisen kulttuurin tuote ja siksi haluan omasta itsekkäästä mielihyvän halustani johtuen kokea edelleen suuria tunteita molempiin suuntiin.
mieluummin pyrkisi vapautumaan kielteisistä tunteista ja nauttimaan positiivisista silloin kuin niitä tulee kohdalle? Filosofiasi kuulostaa varsin ilottomalta, vaikka tiedän että useammat ajattelijat ovat ajaneet tuota linjaa. Liiallinen odotusten lataaminen elämäänsä ilman tarvittavaa panostusta on sekin pahasta ja pohjustaa vain pettymyksiä.
No tietysti haluaisin rakastaa ja olla rakastettu.
rakastumisen rajan ylittävä tunteiden määrä on sinulle tärkeä? Luuletko että sillä saadaan elinikäinen suhde taattua? Oletko katsonut paljon romanttisia Hollywood-leffoja?
Onko tapanasi aina vastata kysymykseen kysymyksellä? Pidätkö itseäsi hyvänä keskustelijana?
itseäni melkoisen hyvänä keskustelijana ja vastaan vain ärsyttäviin kysymyksiin kysymyksillä.
ettei nainen aina vain olisi se joka antaa ja antaa saamatta itse mitään? Oletko katsonut paljon tunteetonta pornoa?
alkaa olemaan lähellä sitä mitä hain. Mun mielestä antamiselle ja saamiselle ei ole minään edellytyksenä syvä rakastuminen. Jos naisen kanssa on hyvä yhteys, ja pidän häntä erittäin sopivana itselleni, miksi en antaisi hänelle niin paljon kuin osaan? Ja toivoisin tietysti saavani takaisinkin, eihän kukaan halua minään palvelijana olla.
Väitän, että olen katsonut vähemmän tunteetonta pornoa kuin miehet keskimäärin. :-)
Jos kyseessä ei ollut rakkaus niin mitä annat (niin paljon kuin osaat)?
Eli haluat keskustella vain sinulle sopivista aiheista tai sinun määräämilläsi ehdoilla. Haluatko pysyä turvallisilla vesillä jotta olisit "hyvä keskustelija"?
ei ole annettavana rakkautta, niin mitä sellaista sinä silloin pystyt antamaan, mitä en voisi ostaa rahalla? Sinun kaltaisellasi ei ole mitään sellaista annettavaa, mistä olisin kiinnostunut.
läheisyyttä, yhdessäoloa, seksiä, tukea, keskusteluja jne. Tietysti voit näitä ostaa myös rahalla. Ja olen kyllä sanonut rakastavani, ei siinä mitään. Tosin ihan muutamalle naiselle, joille sitä saattoi tarkoittaa.
turhan ominaisuuden voisi joskus opetella uudestaan, jos naiset sitä alkaisivat arvostaa...
En osaa vastata koska olen itse vähemmän tunteellinen ja ne tahdon säilyttää, mutta tiedän miehiä jotka ovat hyvin tunteellisia, romanttisia ja rakastavia ihmisiä ja he ovat yksin.
Veikkaan että osa heistä haluaisi ettei heillä olisi tunteita jotta voisivat tunteettomammin suhtautua naisiin jolloin lähestyminen ja tunteeton naisten paneminen mitä naiset odottavat olisi heille helpompaa.
Tällöin myös takaiskut naisasioissa olisi helpompaa ottaa ja se ei vaikeuttaisi jatkuvasti naisen saantia.
Ehkä jopa oppisivat salaamaan herkkyytensä naisilta ettei heitä tuomittaisi nössöiksi ja herkkiksiksi.
Koska kuten sinustakin huomaa niin sinä haluat olla se tunteellinen osapuoli eli nainen joten miehellä täytyy olla aina vähemmän tunteita tai kokonaan tunteeton. Tällöin pystyt käsittelemään miestä eikä sinua pelota se tosiasia että mies tuntisi enemmän empatiaa ja rakkautta kuin sinä.
Haluasin!
En väitä, etten pysty tuntemaan pyyteetöntä rakkautta, mutta sitä vain lapsiin, jossain määrin ehkä muihin verisukulaisiin ja sitä pyytettömyyttä on enää vaikea objektiivisesti arvioida.
Uskon myös, että olen tuntenut suht aitoa rakkautta joskus jossakin suhteessa, mutta ihmisen muisti tosin vääristää asioita jälkeenpäin kohti sitä suunta, jollaisena haluaa asiat muistaa, joten sitäkin asiaa on vaikea arvioida objektiivisesti.
En siis ole aivan tunteeton, mutta toivoisin olevani paljon tunteellisempi kuin olen.
Kiinnostaa, että oliko tämä provosointimielessä vai tosissaan kysytty, sillä osui aika ytimeen kyllä kohdallani.
http://en.wikipedia.org/wiki/False_dilemma