Olen ollut au-pairina nyt 10 kk ja muutaman päivän kuluttua on paluu Suomeen edessä. Jo muutama viikko sitten koin haikeita fiiliksiä ajatellessani eroa lapsista, jotka ovat todella mukavia ja läheisiä mulle. Mulla on myös poikaystävä täällä ja tietenkin senkin "jättäminen" tänne ahdistaa. Ongelmani on se, että itken hyvin herkästi erotilanteissa. Olen itkenyt aina, lapsesta lähtien, joka kerta kun on pitänyt lähteä pidemmältä vierailulta sukulaisten luota tai muussa vastaavassa tilanteessa. Nyt en kuitenkaan ole yhtään innostunut vollottamaan poikaystäväni tai perheeni edesssä, eihän tää ero oo edes lopullinen, voin tulla käymään täällä ja toisin päin. Tiedän että keskittyminen johonkin muuhun kuin juuri lähtöön auttaa itkun estämisessä, mutta valitettavasti mun päähän ei nyt mahdu yhtään mitään muuta kuin että "enää kolme päivää, enää kaksi päivää.." ja silloin pelkkä vilkaisukin leikkiviin lapsiin tuo jo kyyneleet silmiin. Niin järkyttävän ahdistavaa, eihän kukaan oo kuolemassa. En tajua miksi reagoin näin voimakkaasti. Eron hetkellä ei haittaa jos muutaman kyyneleen vuodattaisin, mutta kun se ei jää vain muutamaan kyyneleeseen. Naama punaisena lentokentällä kulkeminen ei oikein innosta :S
Onko kenelläkään siis neuvoja tai konsteja, miten itkua voisi pidättää tai estää? Olisin todella kiitollinen kaikista vastauksista!! :)
Onko kenelläkään siis neuvoja tai konsteja, miten itkua voisi pidättää tai estää? Olisin todella kiitollinen kaikista vastauksista!! :)
Vastaukset 2
Vanhimmat
ei oo paljon neuvoja tuohon... jätin juuri super ihanan au pair perheeni australiaan ja itkin koko viimeisen päivän, niin itki mun au pair lapsen vanhemmat ja 4 vuotias tyttökin (se 2 vuotias taisi olla liian pieni ymmärtään miksi kaikki itsee) XD Mutta sitten sovittiin että ajatellaan iloisempia asioita eikä sanottu Good bye vaan see you again soon! Ja nyt jo 2 kuukauden päästä on niin ikävä että olen menossa takaisin heille kylään :D
Parikymppisena noita poikaystavia nyt tulee ja menee. Lapsista eroaminen oli tosi vaikeata :(
Mutta kun paaset Suomeen ja tyokkarin/Kelan?veroviraston puheille sitten ei itketa, korkeintaan kiukuttaa. Lahdin 5vkon suomessa olon jalkeen takaisin au pairiksi toiseen paikkaan, ei kestanyt polla Suomea, masentuneita ihmisia ja byrokratiaa.