Tähän olen tottunut. Baareissa on riittänyt vientiä niin vapaat kuin varatutkin miehet ovat piirittäneet aina minua. Ystävättärien miehistä miltei jokainen on jossakin vaiheessa tunnustanut haaveilleensa minusta tai nähneensä minusta märkiä unia. Kaikki tunnustukset eivät ole edes tulleet humalapäissään.
En kuitenkaan ole ollut koskaan mikään seksipommi enkä tyrkyttänyt itse itseäni kenellekkään. Nuoruudessa olin kovin epävarma itsestäni ja en näyttänyt ihastustani kenellekkään. Myöhemmin menin naimisiin ja oma mieheni jota rakastin petti minua raskausaikana kaverini kanssa ja monesti myöhemminkin. Siitä se lähti. Erosta. Miehelleni en kelvannut mutta muille kyllä.
Päätin alkaa olemaan tietoinen vetovoimastani ja käyttää sitä.
Huomasin että miehethän on sikahelppoja. Aloin pitämään hauskaa. Olin vapaa. Otin naapurin miehen vastaan ja otin ystävättäreni miehenkin vastaan ja ex mieheni parhaan kaverin. Varattuja miehiätai ei.
Ihmettelen nyt jälkeenpäin sitä että harrastin seksiä hyvän ystäväni miehen kanssa ja se että oman vaimon kaveri pettää omaa vaimoa ei näyttänyt merkitsevän miehille yhtään mitään??? He vain jatkoivat vonkaamistaan ja antoivat huomiota minulle yhä uudestaan ja uudestaan. Rakkauden tunnustuksia silti sateli.
Voi hitto. Ihan oikeasti mies kuin mies on valmis ja vielä tykkääkin sellaisesta naisesta joka kaveeraa vaimon kanssa ja harrastaa seksiä sen itse miehen kanssa??
Eron jälkeen ei todellakaan tarvinnut kauaa odotella korjausapua naapurin isiltä jos sitä tarvitsin.
Joo en ole ylpeä itsestäni. Yäk.
En toki kaikkien kanssa harrastanut seksiä sillä kyllästyin siihen aika nopeasti. Tuli aika paha olotila.
Enhän minä itse oikeasti tykännyt kenestäkään heistä sillä tavalla.
En ymmärrä miksi tein niin mutta olen antanut itselleni anteeksi. Pakkohan se on ollut.
Lopetin touhun. Lähdin pois ja elin viisi vuotta yksin.
Nyt taas aviossa nöyränä vaimona. Joskus mietin olisiko minunkin mies heti valmis jos paras ystäväni päättäisi toimia niinkuin minä aikoinani? Tarjoaisi itseään? Voi hitto. Ei ole helppoa luottaa.
En kuitenkaan ole ollut koskaan mikään seksipommi enkä tyrkyttänyt itse itseäni kenellekkään. Nuoruudessa olin kovin epävarma itsestäni ja en näyttänyt ihastustani kenellekkään. Myöhemmin menin naimisiin ja oma mieheni jota rakastin petti minua raskausaikana kaverini kanssa ja monesti myöhemminkin. Siitä se lähti. Erosta. Miehelleni en kelvannut mutta muille kyllä.
Päätin alkaa olemaan tietoinen vetovoimastani ja käyttää sitä.
Huomasin että miehethän on sikahelppoja. Aloin pitämään hauskaa. Olin vapaa. Otin naapurin miehen vastaan ja otin ystävättäreni miehenkin vastaan ja ex mieheni parhaan kaverin. Varattuja miehiätai ei.
Ihmettelen nyt jälkeenpäin sitä että harrastin seksiä hyvän ystäväni miehen kanssa ja se että oman vaimon kaveri pettää omaa vaimoa ei näyttänyt merkitsevän miehille yhtään mitään??? He vain jatkoivat vonkaamistaan ja antoivat huomiota minulle yhä uudestaan ja uudestaan. Rakkauden tunnustuksia silti sateli.
Voi hitto. Ihan oikeasti mies kuin mies on valmis ja vielä tykkääkin sellaisesta naisesta joka kaveeraa vaimon kanssa ja harrastaa seksiä sen itse miehen kanssa??
Eron jälkeen ei todellakaan tarvinnut kauaa odotella korjausapua naapurin isiltä jos sitä tarvitsin.
Joo en ole ylpeä itsestäni. Yäk.
En toki kaikkien kanssa harrastanut seksiä sillä kyllästyin siihen aika nopeasti. Tuli aika paha olotila.
Enhän minä itse oikeasti tykännyt kenestäkään heistä sillä tavalla.
En ymmärrä miksi tein niin mutta olen antanut itselleni anteeksi. Pakkohan se on ollut.
Lopetin touhun. Lähdin pois ja elin viisi vuotta yksin.
Nyt taas aviossa nöyränä vaimona. Joskus mietin olisiko minunkin mies heti valmis jos paras ystäväni päättäisi toimia niinkuin minä aikoinani? Tarjoaisi itseään? Voi hitto. Ei ole helppoa luottaa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Minunkin paras ystäväni harrasti seksiä mieheni kanssa kun olin lomalla lapsemme kanssa kahdestaan ja mies kesäleskenä pari viikkoa.
Ystävyys meni ja niin meni vähitellen mieskin elämästäni.
Että ei tuollainen vastuuton käytös mitenkään osapuolille mukavaa ole sen tullessa ilmi.Pitäs uskottomuus taas kriminalisoida, niin paljon tuskaa näyttää se tuottavan melkein joka ikiselle ihmiselle.
Niinpä. On varmasti vaikeaa luottaa ja suoraan sanoen ei edes kannata luottaa. Miehet osaavat olla katalia ja naispuoliset ystävät myös, kuten itsekin omasta kokemuksestasi tiedät.
miehet vonkaavat tutuilta naisilta! Olen kuullut niin monen mieheni kaverien, tai ystävättärieni miesten suusta tuota samaa vonkalaulua. Ne todellakin luulevat, että kaikki heidän tuntemansa naiset ovat ihastuneita heihin. Täysin käsittämätöntä, en todellakaan pidä uskottavana että olisin niin hemaiseva tapaus, että KAIKKI miesteni veljet ja ystävät tai ystävättärieni miehet/miesystävät tai miespuoliset ystäväni olisivat ihastuneita juuri minuun. Paras keino on vaan pitää vonkaamista vitsinä niin ei ketään nolota jälkeen päin. Arggggg miten raivostuttavaa - ja jottei totuus unohtuisi niin näin taitaa tehdä myös omakin mieheni muttei minulle....
Itse olen jo hieman kypsempi herra, ja törmäsin jokin aika sitten tämmöiseen ilmiöön. Että puolison kaveria yritetään. Minusta on vielä se ymmärrettävää, jos tällaista tapahtuu nuorena kun kuitenkin vielä ollaan elämässä muoruutta ja etsimässä oikeaa kumppania - ja itseäänkin. Olen nähnyt myös loistavia "vaihtokauppoja" kaverusten kesken, siis ei lainaan vaan ikiomaksi;-) Jos jo ollaan ihan oikeasti aikuisia, oltu yhdessä pitkäänkin, aviossa ja lapsiakin, tuommoinen keittiön kautta vokottelu on mielestäni säälittävää. Senkin vielä jotenkin ymmärrän, että vokottelu on "tasapuolista" eli henkilö yrittää aina, kaikkialla ja liki kaikkia, eli on ihan mahdoton pelittäjä, seksiriippuvainen tms. Jos vokottelu rajoittuu tuttavapiiriin, herää kyllä hälytyskellot. Kyseessä voi olla kyvyttömyys sosiaaliseen kontaktointiin, ja tuttavapiirissä on helppoa mennä itse asiaan kun sosiaalinen verkko ja tilanne on jo hoidettu valmiiksi esim. puolison kautta - siitä sitten vaan vonkaamaan. Ja sitten on tosiaan näitä päiväuneksijoita, jotka "rakastuvat" omassa maailmassaan, vaikkapa vaimon kaveriin. Tässä kun itse odottelen 50-villitystä, niin kannattaisiko nyt ruveta klähmimään kavereiden eukkoja kesäkekkereissä vai yrittää jaksaa valvoa yökerhon avautumiseen saakka vikitelläkseen puolta nuorempia?
"ässä kun itse odottelen 50-villitystä, niin kannattaisiko nyt ruveta klähmimään kavereiden eukkoja kesäkekkereissä vai yrittää jaksaa valvoa yökerhon avautumiseen saakka vikitelläkseen puolta nuorempia?"
jos tuolle tielle lähtee niin voi tulla kyllä railakkaita jälkiselvittelyitä :)
kerran olen lätkinut vaimoa puristellutta turpaan. sanaakaan en ehtinyt vaihtaa sen kanssa, nyrkit vain lauloivat kun satuin itse tilanteen näkemään. ei edes kovin pahasti saanut turpaansa, ihan pari napakkaa lyöntiä leukaan, sen verran että perseelleensä lens.