Rakkaudesta sairas

Tolle tielle ei kannata lähteä. :/ Mulla oli ensirakkauden kanssa just toi. En voinu olla edes paria tuntia erossa toisesta ilman että ahdisti. Ei ollut muita ihmissuhteita eikä yhtään mitään. Sitten kun toinen jätti, niin arvaa vaan romahtiko koko maailma. Masennuin, jätin koulun kesken jne. Olin täysin rikki. Ja olen tavallaan edelleenkin siitä koko kokemuksesta. Tietysti se vahvisti ja viisastuin. Enää en halua olla kenestäkään riippuvainen. Muutenkin jos on jonkun kanssa 24/7, niin ihan varmana jompaa kumpaa saattaa alkaa tökkiä. Tai luulis ainakin. Mä luulen että siinä ei ole koukussa siihen ihmiseen tavallaan, vaan siihen tunteeseen. Mun ensimmäinen suhde oli ainakin jotain hirveää ja jätkä oli paska ja epäluotettava. Silti tavallaan palvoin sitä ja elin vaan hänen takiaan. Halusin kuolla kun hän jätti mut.

Oivoi ... kaikki tuo jonkun miehen takia. En suosittele.

no eiköhän tuo ole ihan normaalia 3 kuukauden jälkeen :D luulen? ainakin itse olin ihan samalla lailla riippuvainen ja tulin "sairaaksi" kaipuusta vielä 3 kk jälkeen ensitapaamisesta... ja tulen yhä välillä 1 vuoden jälkeenkin kaukosuhteen takia...eroaminen viikoksi niin vaikeaa. Mies pyöri mielessä monien kuukausien ajan alkuaikoina heti ensimmäisenä aamulla herätessä, viimeisenä juuri ennen nukahtamista illalla... suuren osan päivästä päässä eikä oikein mihinkään pystynyt kunnolla keskittymään. Vaikka kyllähän se mies vielä tänäpäivänäkin pyörii mielessä monina aamuina ja iltoina kun silmät saa kiinni tai auki...

Pystynen lupaamaan, että kun aikaa kuluu niin se siitä helpottuu hieman. Piikkuhiljaa alka kiinnostaa myös ympäröivä maailma, mutta ei sitä toista kuitenkaan unohtamaan voi jos suhde on mahtavan ihanan rakkaudentäyteinen. Ruokkikaa rakkauttanne niin se pysyy myös intohimoisena (:

Annat vaan tunteen viedä, mutta varot ettet kyllästytä toista liikaa takertumalla.

Eikös se niin mene, että suhteessa olevana on aina vähän erilainen kuin jos olisi sinkku. Olet sama ihminen, mutta susta tulee eri asiat esiin ja tunnemaailmahan menee tietty uusiksi rakkauden myötä. Anna mennä, jos myös järkesi puoltaa tätä miestä ja suhdetta. Ei tuo kaipuu ole mitenkään outoa eikä sun sitä tartte pelätä. Se luo uutta, jos annat luoda. Ja se muuttaa myös.

Tulee mieleen semmoinen runo: Aurinko kypsyttää hedelmät, rakkaus tekee meistä kypsiä ihmisiä.

Miusta rakkaan ikävöinti suhteessa on täysin normaalia, etenkin kun suhde on vielä tuore ja tunne voimakas, eikä toiseen ole välttämättä esim. etäisyyden takia mahdollista tutustua aina silloin kuin haluaisi.
Ittelläni on takana kaukosuhdetta kanssa muutama kuukaus ja poikaystävää ikävä päivitäin, ajatuksissa useamman kerran päivässä. Huomaan kyllä, että tässä huumaavassa alussa rakkaus tahtoo mennä muiden edelle miullakin, tahtoisin vaan viettää viikonloput ja muut vapaat hänen kanssaan ja tottakai kaverit siitä jo vähän nirputtelee.
Onneksi en ole tässä yksin sillä myös hänellä on ikävä mua ja me ollaankin yhteyksissä päivittäin, joko mesessä, tekstiviestein tai jotenkin. Välistä tuntuu että takerrun häneen jo liikaa, ja pyytelenkin häntä sanomaan, että milloin "häiritsen" häntä liikaa, mutta kuulemma semmoista ei voi tapahtua... juupa juu. xD
Toinen onni onkin, että mulla on jotain tekemistä, että saan ajatukset edes välillä pois rakkaastani, opiskelen ja nyt olen ottanut tavoitteekseni käydä päivittäin lenkillä, että sais tosiaan sitä jotain muuta ajateltavaa :D
Kolmas kikka saada ajatukset pois on ottaa hyvä kirja käteen ja lueskella sitä.

Kyllä se arki sieltä sinullekkin koittaa, usko pois! Ainakin mie vielä uskon sen itsellenkin koittavan, kunhan suhde saa enempi aikaa taakseen ja tunteet tasaantuu. Nauti rakkaudestasi ja kerro elämäsi miehelle kuinka häntä rakastat!

Itsellä ihan samanlainen tilanne! Neljä kuukautta tulee kohta täyteen. Ei ollenkaan huvita nähdä kavereita vaan aina olla rakkaan kanssa. Uskon kyllä, että "uutuudenviehätys" menee lopulta ohi, ja kavereitakin haluaa taas nähdä. Eikä ikävä sitten tunnu niin pahalta.

Toivottavasti.