Oletko seurustellut tai seurustelisitko yh-äidin kanssa? Olisko anteeksannettavaa että yh-äiti ei ensitapaamisilla kerro lapsensa olemassaolosta, jotta voisitte ensin tutustua toisiinne ilman ennakkoasenteita?
kelpaako YH-äiti?
.mietiskelijä.
20879
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Tiedän lukemattomia pariskuntia, joista toinen tai molemmat on ollut yksinhuoltaja.
En suosittelisi jättämänään kertomatta.
Tottakai kelpaa jos on kelvatakseen ihmisenä. Olen seurustellut ja homma on toiminut hyvin, sikäli kun lapsen huolto on kahden järkevän aikuisen hoidossa.
Olisi hyvä kertoa mahdollisimman pian, mutta ei homma puoleltani siihen kaatuisi, jos ei kertoisi ensi tapaamisella.
Mutta yh-äipät ovat ihan ok, ja tarvittaessa sellainen voisi kelvata.
Kyllä lapsen olemassaolosta tulisi kertoa. On se sen verran iso juttu.
Ei, koska en halua YT-miehen aisankannattajaksi. Onko lapsesi muuten mutiainen?
En ole kyllä kiinnostunut yh-äideistä, mutta jos sellaista harkitsisin niin sen että jättää kertomatta lapsen olemassaolosta ja yrittää tällä ostaa miehen suosion on kyllä sellainen temppu, jonka takia en tuota yh-äitiä tahtoisi enää tuntea ollenkaan.
Sinulle hyvä yh-äiti että kysymys ei ole ennakkoasenteista eikä muustakaan asenteesta jos ei lapseton sinkkumies etsi itsensä osaksi uusioperhettä.
Te olette todella itsekkäitä kun ette tajua että miltä lapsettomasta miehestä tuntuu alkaa tutustumaan naiseen ja ottaa myös se vieras lapsi osaksi omaa elämää.
Ei se miehellä se asenneongelma ole vaan sinulla.
"Te olette todella itsekkäitä kun ette tajua että miltä lapsettomasta miehestä tuntuu alkaa tutustumaan naiseen ja ottaa myös se vieras lapsi osaksi omaa elämää. "
Tuota voisi kutsua aisankannattajuudeksi.
varmaan edes olisi isäpuoleksi tai isäksi - ehkä on parempi, että sulla ei ole sitä lutkaa, joka voisi pamahtaa paksuksi.
En ole seurustelut yh-äidin kanssa, mutten näkisi estettä. Suosittelisin kertomaan asiasta kyllä melko pian, sillä ei varmaan ole kummallekaan mukavaa, jos toisen kanta on ehdoton ei, ja tilanne on edennyt pitkälle.
Kelpaa, jos kakara ei ole enää mikään vauvaikäinen ja nainen on säilynyt hyvässä kunnossa ja on ylipäätänsä hyvän näköinen. Ikä on myös tärkeä, en haluaisi kuitenkaan vanhaa lehtokurppaa, siksi toivottava ikä olisikin jossain 30 rajamailla max.
kyllä tuohon lähtisi,ja olisi syytä kertoa luonnollisesti.
Ihmettelen suuresti miten joku edes voi kuvitella ettei sitä tarvitse kertoa.
Sama asia jos jätät kertomatta että (ai niin,,, mä olen muuten naimisissa, pääs viimekerralla unohtuun.
Sanoo mun omakin vaisto että kertoisin. Yleensä oon jopa liian rehellinen niin siksi ei oo mitään käsitystä missä rajat menee jos panttais vähän tietoa. Jospa kertoisin vaan jos kysytään ja oma-aloitteisesti kertoisin esim. treffeillä numero kolme. Oisko reilua? (Siis en vielä oo yh-äiti.)
Ite oon seurustellu kolmen miehen kanssa joilla oli lapsia, ainakin yhellä oli yhteishuoltajuus. Ei ne kaikki heti kertonu. Tietenkin eri juttu jos on ite kokonaan huoltaja, mut kumminkin, eipä mua haitannu vaikkei heti kertoneet.
Itseäni ei todellakaan mitkää yh mammat kiinnosta
Tätäkin kysytään aika usein täällä, ja vastaan taas: ei kelpaisi. Se ei kuitenkaan johdu siitä, että kyseisessä naisessa olisi jotain vikaa, mutta en voisi ottaa lasta elämääni - minusta ei ole isähahmoksi, huoltajaksi, eikä uskoakseni edes "äidin mieheksi". On tosin myönnettävä, että olen viimeisen vuoden aikana tullut myötämielisemmäksi sen suhteen, että voisi periaatteessa ehkä olla mukava, jos olisi joskus omiakin lapsia, mutta sen aika ei ole vielä, etenkään kun ei parisuhteilu noin muutenkaan ole minulla lainkaan hallussa.
Joka tapauksessa olen sitä mieltä, että lapsesta olisi kerrottava mahdollisimman pian. Ei välttämättä tarvitse töksäyttää asiaa heti kättelyssä, mutta kovin pitkään sitä ei kannattaisi salata, koska se tulee kuitenkin julki, ja saattaa olla isokin juttu sitten.
Ihan yksinkertaista: meikäläiselle ei kelpaa muu kuin yh-äiti, koska myös oma aika menee lasten kanssa. Lapsettoman kanssa ei voi alkaa seurustelemaan!
Ja toinen syy on siinä että minä pidän lapsista.
ainakin yh-isänä kerron asian jo ennen treffejä. Asia on sen verran tärkeä ja vaikuttaa parisuhteeseen, haluttiin sitä tai ei. Itsekkin odotan että asia tulee esille mahdollisimman aikaisessa vaiheessa vaikka minulle on sama onko naisella lapsia vai ei.
Kannattaa myös ajatella asiaa siten että jos toisella on lapsi tai lapsia hän joutuu yleensä näkemään vähän ekstra vaivaa jotta pääsisi treffeille joten se jo mielestäni osoittaa että on todellista kiinnostusta toista kohtaan.
"Oletko seurustellut tai seurustelisitko yh-äidin kanssa? Olisko anteeksannettavaa että yh-äiti ei ensitapaamisilla kerro lapsensa olemassaolosta, jotta voisitte ensin tutustua toisiinne ilman ennakkoasenteita?"
Millä tapaa se lapsen salaaminen edistää tutustumista ? Olen lapseton mies ja siksi naisen lapsettomuus tai lapset on aina hyvin oleellinen seikka. Mun tapauksessa uusiosuhde on pois suljettu vaihtoehto. En halua suhteeseen, jossa olen kolmas pyörä ja kaiken suhteen täysin ulkopuolinen. Haluan jossain vaiheessa myös omaa perhettä, enkä vain tyytyä suhteeseen jostain ihmeen velvollisuudentunnosta.
Pääsääntö on yleensä se, että jokainen hoitaa ja kasvattaa oman jälkikasvunsa, eikä vaadi sitä täysin ulkopuolisilta...
Itse olen YH-äiti, 25v, lapseni isän kanssa olemme hyvissä väleissä ja hän pitää lastamme joka toinen viikonloppu. Olen aina kertonut miehille heti ekojen lauseitten aikana, että mulla on sitten lapsi, mitä sitä salaamaan, eikä se ole tuntunut olevan miehille ongelma. Tosin en ole eron jälkeen muutakuin pari kertaa tapaillut, ja niissä ei ole vielä ollut lastani mukana kuvioissa.
Mulle on ainakin ihan selvää se, että aluksi tapaillaan niin että lapseni ei ole mitenkään kuvioissa, joka toinen viikonloppu on aikaa tehdä vaikka mitä, ja muulloinkin saan varmasti lapselleni hoitajan ja voi käydä vaikka leffassa tms. Ja sitten kun suhde syvenee, niin alkaa lapseen tutustuminen. Ja en todellakaan vaadi miestä hoitamaan lastani, oma on jälkikasvuni, itse hoidan sen. Mies on sitä varten että saisin tuntea taas rakkautta :)
Aluksi olin sitä vastaan, etten ikinä haluaisi miestä kenellä on lapsi, mutta nykyään sehän tuntuu aivan mahtavalta vaihtoehdolta! En vaan ole vielä kertaakaan edes tapaillut miestä kenellä on lapsi, en tiedä missä kätköissä nämä miehet ovat mutta mä en ainakaan vielä ole elämäni aikana törmännyt.
Toki yh-äiti kelpaisi, ja kenties se voisi olla minulle jopa se parempikin vaihtoehto... Ja minusta on parempi olla rehellinen ja kertoa asiansa niin kuin ne ovat.
Eiköhän YHÄ kelpaa melko monelle
miehelle jos vaan on riittävän hot ja
mukava.
tai kelpaa siihen asti että saa pillua yh:lta. En halua nähdä kuitenkaan tätä yh:n äpärää, koska silloin voi lähteä panofiilikset, ainakin jos äpärä on poika.
Yh:t sopii hyvin seksikäyttöön, koska jos joku mies sellaisen huolii niin ei semmoista miestä kiinnosta naisen edellinen seksielämä muutenkaan.