Osaatko sinä rakastaa?
Mistö tietää, että toinen on rakastunut?
rakastunut vai ei?
58213
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 58
Vanhimmat
No käsittelen nyt ihastusta.
Sitä on aika vaikeaa mennä tietämään, jos toinen ei saa asiaa ilmaistua.
Osaanko mä rakastaa. No aikaisemmat experimentit asian suhteen ovat olleet... No ei niin lupaavia.
Luulin, että osaa, mutta tuli taas selväksi, ettei me osata. Noh, osataan me sentään himoita ja nussia.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9048921
Mutta hyvä niinkin :)
Onneksi enemmistö naisista ei ole niin "valveutuneita", että vaatisivat enempää. Muutenhan olisimme kuolleet sukupuuttoon jo ajat sitten.
*wirnistää*
*
osaan rakastaakin
totta! Silmät ei valehtele. Suu voi vielä valehdellakin.
Sen toimista ajan myötä.
Osaan.
minä sellaista osaisin, mitä kukaan ei ole opettanut?
Miten sitä osaa kusta tai suuttuakaan, jos kukaan ei ole neuvonut...
on helppoa kun en ole kuullut että kukaan koskaan olisi pissinyt väärin. No ehkä väärään paikkaan. Mutta rakastaminen on vaikeaa, joten mallisuorituksia olisi kiva nähdä.
Kyllä toi kusemaan oppiminen taitaa muuten olla vaikeaa tai siihen johtopäätökeen sitä tulee kun julkiseen vessaan erehtyy.
Paikan valinta ja tähtäys onkin sitten jo toinen juttu...
se äitis ole sinutkin pois vaipoista opettanut?
itse asiassa äitien kontolle voitaisiin laittaa myös tuo rakkauden opettaminen. Kyllä äidit poikiaan rakastavat, se on selvää, mutta onko se tapa oikea.
mistä ensimmäinenkin on rakastunut...
En osaa rakastaa. Opettelen vielä sitä jaloa naisille jo syntymässä suotua taitoa. Tiedä vaikka joskus oppisinkin, vaikka nyt aika heikolta näyttääkin...
sen osaa, jotkut eivät vaan saa käyttää lahjojaan luovasti.
Kaikki? Mie en ossoo
musta tämä on aika vanha kikka, kun kohta löytyy paljon halukkaita opettajia...
Vanhassa vara parempi...
Mut mä olen oikeasti sitä mieltä, että opettamaan pyrkivät ovat itse opettelun tarpeessa. Harmi kun minusta ei ole opettajaks. Ei vanha enää jaksa...
Ei jaksa opettaa - oppiminen on elinikäinen prosessi.
ja nuorempana ei opettaa osannut...
rakkautta voi opettaa, se vain on. Kun kemiat sopii, se vain roihahtaa ja palaa. Joskus se vaan sammuukin.
Kuin niin?
on jokaisessa sisällä, sen vaan pitää törmätä oikeaan, toiseen siis, rakkauteen, jotta kipinä voi syttyä. Jos esim sä tapaisit siskon, teillä kipinöis, tai sit ei.
Saattaapi olla niin...
ilenny muita vaihtoehtoja viskoa pitkin mualimata. Ja ootte molemmat vissihi viä vapahia.
Istualtas sinäkin tulet loppujen lopuksi kusemaan. Biologia on näin määrännyt.
Siinähän se odotettu utelu tulikin...
En ole käytettävissä.
wtun utelu, mitä mun ois sitten pitäny kirjottaa. No jos et o käytettävissä ni en o kuule varma siskostakaan, sillä kun on kans sutinaa niin kuoronvetäjän kun arkkukauppiaan kans...en pysy peräs.
toinen hyväksyy pimeimmätkin puolesi ja luonteen heikkoutesi, rakastaa myös rumia puoliasi, niin ulkonäössä kuin luonteessasi, olet löytänyt ihmisen, joka rakastaa sinua. Onneksi olkoon, jos näin on jollekin käynyt. Minua on kerran rakastettu noin. Siksi tiedän.
Se lemmenkipeä parkaa huutaa sen palstalla :D
on palstashowta ja itserakkautta.
Löydä sydän sinä kyyninen otus. :)
se sitä palstalla huutaisi muuta kuin saadakseen muiden huomion itseensä? Oikeasti rakastunut kertoo asiasta ihan jossain muualla kuin palstalla, rakkauden kohteelle ja oikeasti tärkeille ihmisille. Palstalla rakkauttaan huuteleville tärkeintä on osoittaa MUILLE (palstalaisille), että minullapa on tässä jotain juttua jonkun kanssa :DD
välttämättä. Joskus alkuhuuma vaan kertakaikkiaan tekee hulluksi :D
Onko sinun motiivisi useinkin huomion keruu? :D
rakkaus-asioitani palstalla, ei tulisi mieleenkään. Jos siis olisin rakastunut palstalaiseen, enkä muitakaan rakkausasioitani. Galleriaani olen merkinnyt varattu/sinkku tilanteen mukaan. Jos alkaisin rakastamistani palstalla mainostaa, niin -kyllä- silloin kaipaisin asialle huomiota muilta. Mutta kun en kaipaa, olen hiljaa. Jos haluan huomiota palstalla jollekin asialle, niin sen asian otan esiin.
Ahaa siis vain tälläisessa asiassa palstalla puhuminen on huomio hakuisuutta.
Sori tunkeiluni, mutta...
tuli mieleen, että rakastuneena on paljon vaikeampaa olla huutamatta asiaa koko maailmalle, kuin huutaa ja kuuluttaa se kaikille...
Ja toi on enempi kun totta :/
sä sitä voi tietää!!!
juuri mainitsin, että kun haluan huomiota jollekin asialle, otan asian esiin palstalle eli olen silloin huomionhakuinen sille asialle. Haluan huomiota siis esille ottamalleni asialle. Vieläkö kaipaat rautalankaa?
Ei kyllä tekopyhyytesi on hitsattuna jo.
rakastunutkin voi paikan valita, missä kuuluttaa ja kenelle.
Jokainen taaplaa tyylillään. Minulle on tärkeintä, että rakkaani ja rakkauteni ei vahingoitu.
Siksi pidämme rakkautemme piilossa palstalta.
ja rakastuneelle se voi olla myös aivan sama missä hän sen huutaa. Ei se rakastuminen siitä miksikään muutu. Rakastunut ei häpeä rakastumistaan eikä rakastettuaan...
jos se onkin ihan vaan tahdon asia? Jokainen voisi rakastaa, jos vain haluaisi? Jokainen ja mikä tahansa parisuhde voisi olla täynnä rakkautta, jos kumpikin vain olisi avoin hyväksymään ja arvostamaan ja rakastamaan?
Pakolla ei voi ketään rakastaa. Saman katon alla voi asua hyväksymällä toinen toisensa sellaisenaan, mutta rakastuminen on tunne joka tulee tai on tullakseen. Sitä ei voi estää tulemasta, mutta sen voi omilla toimillaan hylätä. (ei lähde tunteen mukaan/ ei anna tunteilleen valtaa)
ei pakolla, vaan halulla.
Ja on tehty ihan tieteellisiä tutkimuksia, että rakastumisen tunteita herää ihmisten kesken, kun he vain katsovat toisiaan silmiin kyllin pitkään.
rakastuisi melkein jokaiseen. Silmiinkään katsomalla ei kaikkiin rakastu. On olemassa sellaisia luotaantyöntäviä katseita, jotka saavat lähinnä vilunväreet kulkemaan selkärankaa pitkin. On vihamielisiä, pirullisia, epäluotettavia katseita. Ei niihin voi rakastua.
Pitää muutkin asiat sopia yhteen ennenkuin voi silmiin katsomalla rakastua.
mun alkuasetelmani siis oli, että osapuolet olisivat valmiita hyväksymään ja arvostamaan ja rakastamaan. Onko silloin vihamielinen? On kyllä olemassa pahoja ihmisiä. Tai ehkä sanoisin, että pahasti särkyneitä ihmisiä, jotka eivät kykene rakastamaan.
Uskaltaako näihin tulenarkoihin kysymyksiin edes vastata... Pitää kuitenkin vastata, kun on niin mielenkiintoinen aihe.
Minun mielestä sitä ei voi tietää kertakaikkiaan mistään! Eihän kaikki tiedä edes itsestään, että rakastaako vai ei, niin miten ihmeessä sen voisi toisista tietää! Tämä on sikäli niin ongelmallinen juttu, kun ei toisen pään sisälle voi nähdä, niin ei ole mitään mihin verrata omia tunteitaan. Rakkaudesta puhutaan niin paljon, että varmaan jokainen joskus etsii sitä omista aivoistaan ja löytää sitten jonkin tunteen, jonka paremman sanan puutteessa nimeää rakkaudeksi. Voi olla, että se tunne on rakkautta, mutta yhtä hyvin voi olla että se onkin jokin ihan muu tunnistamaton tunne. Moni myös on itse sitä mieltä, ettei ole koskaan rakastanut tai rakastunut, toinen kokee rakastuvansa harva se päivä. Mä epäilen, että itse asiassa enemmistö luulee jotain ihan muuta tunnetta rakkaudeksi kuin aitoa rakkautta, koska ihmiset käyttäytyy niin itsekkäästi ja musta ihminen joka rakastaa, on ensisijaisesti epäitsekäs. Luulen myös, että naisen on helpompi tunnistaa rakkaus, koska nainen tuntee äidinrakkautta, joka musta on se perimmäinen aito oikea rakkaus. Toisaalta on jopa naisia, jotka ei rakasta edes omaa lastaan!
Tuolla toisessa keskustelussa joku sanoi jotenkin niin, että jos vain on joku tunne, jota nimittää rakkaudeksi, niin se on riittävää, eikä mitenkään vähemmän kuin jonkun toisen rakkaus(jos tulkitsin oikein?). Musta tuo on myös oudosti sanottu. Jos toinen uhraa vaikka koko elämänsä siksi, että rakastaa ja toinen ajattelee, että on tuo ihan kiva on tämä varmaan rakkautta, niin eihän se samanarvoista ole. Vaikka itse tulkitsisi jonkun tunteen rakkaudeksi, niin ei se silti tarkoita, että se on rakkautta.
Moni sanoo, että rakkauden tunnistaa teoista, mutta musta se on ihan nurinkurinen väite. Ihminen voi olla vaikka kuinka mukava ja miellyttämisenhaluinen, vaikka olisi sisältä kylmä kuin kala. Toisaalta voiko muka niin ajatella, että jos nyt sattuu olemaan itsekäs väkivaltainen kusipää, niin ei silti ole tunne-elämää? Silloin se tunne-elämä jää sen paskamaisen luonteen varjoon, mutta ei se mikään joko/tai -tilanne ole. Mun elämässä on monta ihmistä, jotka kohtelee minua todella hienosti, eivätkä he minuun rakastuneita ole, ovat vain hyviä ihmisiä.
Sitten se naisten kuuluisin väite, että kun minä vain tiedän ja ei sitä pystyisi esittämään. Miksi sitten naisille tulee niin valtavana yllätyksenä se, että miehellä onkin kokonainen perhe jossain muualla tai että mies pettää jatkuvasti? Koska ihminen osaa esittää rakastunutta ja toinen ihminen haluaa uskoa siihen. Mun elämässäni on esimerkiksi sukulaisia, joita inhoan ihan yli kaiken, mutta ei heillä ole siitä aavistustakaan, koska osaanhan minä näytellä, kuten ihan kaikki muutkin, enkä näe mitään syytä pahoittaa heidän mieltään totuudella.
Sen sijaan tunteista valehtelemisen kumppanille tuomitsen jyrkästi, musta parisuhde on niin keskeinen osa elämää, että jokaisella on oikeus tehdä siitä päätös täysin informoituna. Kuitenkin todella moni valehtele tunteistaan, koska haluaa suhteen jostain muusta syystä. Realiteetti valitettavasti on, että jos aikoo aloittaa suhteen, niin pitää vain unohtaa, että mitä se toinen mahdollisesti tuntee, koska ei ole mitään keinoa tietää valehteleeko hän vai ei. Pitää vain arvioida realistisesti mahdolliset plussat ja miinukset ja lähteä siltä pohjalta. Tämä on jotain, mitä miesten pitäisi opettaa naisille, koska miehiä ei haittaa onko naisella tunteita vai ei, mies pystyy ryhtymään suhteeseen ihan vain sen suhteen itsensä takia. Tai ehkä se juuri onkin se syy, miksi naiset on niin huolissaan kumppanin tunteista, koska jos suhteessa on vain siksi, että siitä saa jotain, niin aina löytyy toinen nainen, jolla on enemmän annettavaa. Mulle ainoa mitä voisin saada olisi tyytymissuhde ja mulle on aina ollut ihan täysin selvää, että ei kiitos. En ole koskaan, edes yksinäisimpinä hetkinä, harkinnut tyytymissuhteen etsimistä. Miehet ei kai pidä tyytymissuhdetta edes huonona vaihtoehtona. Syitä tähän en lähde arvailemaan.
Osaanko minä rakastaa? ... No, olen ollut menneisyydessä joko rakastunut tai pahasti mielenterveydeltäni virahtanut. Uskon myös, että rakastan aidosti perhettäni. Mun äidillä ja mulla on aina ollut vaikea suhde ja jos en rakastaisi häntä, olisin kauan sitten katkaissut välit. Mutta sitten taas en sietäisi parisuhteessa mitä vain enkä jäisi huonoon suhteeseen. Tarkoittaako se, että en osaa rakastaa? En tiedä.
En pysty näkemään toisen todellista rakastumista, mutta omien kokemuksieni kautta asiaa voi ruveta miettimään. Ihastumisia on ollut paljon, niitä rakastumisia muutama ja vain kerran aiemmin olen ollut syvästi rakastunut. Siis tiedän, mitä silloin tunnen ja miten ihastuminen eroaa rakastumisesta.
Vanhempani eivät tunteitansa kovasti näyttäneet toisilleen tai meille lapsille, enemmänkin tekojen kautta koin heidän rakkauden minua kohtaan. Se oli heidän tapansa osoittaa välittämisensä, kiintymyksensä, jota joskus itselleni kritisoin, nykyään heidän tapaansa arvostan aina vain enemmän.
Jännä juttu, aina kun olen rakastanut, en ajattele kauheasti, kuinka hän minua rakastaa ja kuinka ihanaa on ola rakastettu, enemmänkin unelmoin hänestä ja meistä, kuinka ihanan suloista olla yhdessä ja jne jne....
*punastuu peilin ääressä*
vaan tuntee. Joo osaan.
kuitenkin saa myöhemmin tietää, että aika vituilleen oli tunnettu...
siitä sitten kun taitaa olla niin vähän kokemusta niistä rakastumisista ja rakastamisista.