Mikä seikka erottaa siban kaikista muista tuon aikakauden lahjakkaiden kotimaisten säveltaiteilijioiden aikaansaannoksista lähinnä orkesteri-ja sinfoniamusiikin saralla?
Minä sanon, että hänen taitamatomuudestaan, jota voimme myös nimittää haluttomuudeksi kumoamatta nerouden olemukselle asetettuja teoreettisia hypoteseja älyn vpautumisen tuloksena syntyneiden taiteen tuotteiden puhtaudesta, joka edellyttää tahdon ja älyn välisen siten katkeamista.
Siis kyvyttömyydestän, tai taitamattomuudestaan luoda suuria ja laulavia meldialinjoja, pitkälimjaisia tematiikaltaan kiinteästi laulavia intohimon ja affektien koko asteikolla likkuvia melodialinjoja myöhäisromanttisen soinnunkäytön ohella kyllästymiseen ja maneerisuuteen saakka minimalistisesti ja mosaiikimaisesti toistuvien lyhyiden melodiapätkien sijaan, jka tuntuu oloevan vain sibelle ominainen tylillinen piirre aikakautemme kansallisessa myöhäisromanttisessa traditiossa, jonka edustahjista maineeltaan jopa kaikkein vähäisimmät kuten päätasillisen toimeentulonsa ravntlie johtajana yms ansainut felix krohn snuoruudentyössään sinfonia breviksessä osoittaa hurmaavalla tavalla aidomman myöhäisromanttisen tyylin taitamista, joka vaikuttaa välittömämnmi ja voimakkaammin kuulijan tunteisiin ja tahtoon kuin siben pohjoismaisen jääkylmä lähdevesi ja kalsea auringonpaiste. En ihmettele adornon ja leibowitzin lausuntoja enää lainkaan. Omaperäiset sinfoniset muotorakenteet ja teemojen orgaanisen kasvuprosessin muotoiluperiaate eivät pelasta ja korvaa musikin emootiotonta ja tunneköyhää steriiliyttä ja kiinisyyttä. Melartin, Haapalainen, ikonen, törne, tuukkanen, pesonen, linnala ja kumpanit.
marssikaa esiin ja voittakaa goljat. joka on jo liian kauan varjostanut ja vaikeuttanut muiden säveltäjien asemaa.tasokoe voisi olla humaanimpi ja akateemisesti hyväksyttävämpi vaihtoehto jossa siban todelliset kyvyt punnitaan havaitaksemme oliko hän maineensa veroinen säveltäjä. Rohkenen epäillä. sitä paitsi meidän on mahdotonta kaupallistunessa nykykulttuurissamme ylipäänsä vaikuttaa omiin musiikki valintoihimme kuten maalaus ja kuvanveistotaiteen harrastajien kohdalla on laita koska ei edes yleisradio pidä huolta musiikiperintömme esillepanosta ulkolaista musiikkia suosiessaan ylenpalttisesti markkinvoimien etusaatossa.
Minä sanon, että hänen taitamatomuudestaan, jota voimme myös nimittää haluttomuudeksi kumoamatta nerouden olemukselle asetettuja teoreettisia hypoteseja älyn vpautumisen tuloksena syntyneiden taiteen tuotteiden puhtaudesta, joka edellyttää tahdon ja älyn välisen siten katkeamista.
Siis kyvyttömyydestän, tai taitamattomuudestaan luoda suuria ja laulavia meldialinjoja, pitkälimjaisia tematiikaltaan kiinteästi laulavia intohimon ja affektien koko asteikolla likkuvia melodialinjoja myöhäisromanttisen soinnunkäytön ohella kyllästymiseen ja maneerisuuteen saakka minimalistisesti ja mosaiikimaisesti toistuvien lyhyiden melodiapätkien sijaan, jka tuntuu oloevan vain sibelle ominainen tylillinen piirre aikakautemme kansallisessa myöhäisromanttisessa traditiossa, jonka edustahjista maineeltaan jopa kaikkein vähäisimmät kuten päätasillisen toimeentulonsa ravntlie johtajana yms ansainut felix krohn snuoruudentyössään sinfonia breviksessä osoittaa hurmaavalla tavalla aidomman myöhäisromanttisen tyylin taitamista, joka vaikuttaa välittömämnmi ja voimakkaammin kuulijan tunteisiin ja tahtoon kuin siben pohjoismaisen jääkylmä lähdevesi ja kalsea auringonpaiste. En ihmettele adornon ja leibowitzin lausuntoja enää lainkaan. Omaperäiset sinfoniset muotorakenteet ja teemojen orgaanisen kasvuprosessin muotoiluperiaate eivät pelasta ja korvaa musikin emootiotonta ja tunneköyhää steriiliyttä ja kiinisyyttä. Melartin, Haapalainen, ikonen, törne, tuukkanen, pesonen, linnala ja kumpanit.
marssikaa esiin ja voittakaa goljat. joka on jo liian kauan varjostanut ja vaikeuttanut muiden säveltäjien asemaa.tasokoe voisi olla humaanimpi ja akateemisesti hyväksyttävämpi vaihtoehto jossa siban todelliset kyvyt punnitaan havaitaksemme oliko hän maineensa veroinen säveltäjä. Rohkenen epäillä. sitä paitsi meidän on mahdotonta kaupallistunessa nykykulttuurissamme ylipäänsä vaikuttaa omiin musiikki valintoihimme kuten maalaus ja kuvanveistotaiteen harrastajien kohdalla on laita koska ei edes yleisradio pidä huolta musiikiperintömme esillepanosta ulkolaista musiikkia suosiessaan ylenpalttisesti markkinvoimien etusaatossa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Vähän kummallista ja epäselvääkin tekstiä...
Ja ei oo kauheen kiva "strategia" tommonen et yritetään nostaa unohdettuja säveltäjiä painamalla alas suuren säveltäjän elämäntyötä ; /
Entäpä jos asiaa tarkastelee infrastruktuurimaisesti ja ilman regeneraatiota? Silloin voidaan tulla siihen tulokseen, että melodian merkitys apassin hevoselle ei ole kovinkaan suuri. Voidaan kääntää risa puoli päälle ja vaihtaa alle rappariperät. Toisaalta sillan taipumiseen ei vaikuttanut sää, vaan mää.
Siban sävellys Plesiir da muur osoittaa selvällä tavalla hänelle niin tyypillisen uusromanttisen aritmetiikan jääneen taka-alalle, joskaan ei voida olla mainitsematta sitä, että kappaleen suvantokohdan jälkeen abloyt rapisee ja mamba paukkuu sellaisella dynamiikalla, että kuukerpillid jää kaupan hyllylle. Suomalaiselle sävellystyölle hyvin epätyypillinen ein zwei umpaa! tulee esiin kuin hiipien ja sen luoma harmoninen kontrasti saa kuulijan ostamaan tennissukat ja rasian popcornia.
Kas kummaa että strategia tuntuu varsin hyvin toimivan vain toisinpäin ja muiden säveltäjien saavutusten arvoa sinfonisen sävellysmuodon saralla mitataan vain sävellystekniikaltaan varsin konservatiivisen, tematiikaltaan diatonisen ja kirkkosävellajisävytteisen siban luoman sinfonisen muodon logiikan mittapuiden luomaa taustaa vasten joko hyläten ne kokonaan tai hyväksyen ne kritikittömästi ilman taiteen ja musiikin objektiivisen olemuksen tajuamista, sen olemusta sinänsä joka transformoituu ja abstrahoituu luomisaktissa puhtaan objektiivisen älyn toiminnan tuloksena siksi soivaksi ilmiöksi, jonka kuulemme musiikkina aivoissamme joissa prosessi on käänteinen metamorfoosi musiikin ilmaisemien affektien vaikuttaessa tahtoomme puhtaan mielteen alueelle projoisoitujen objektivoitujen subliimien tahdonliikkeiden kautta joka vasta sanelee musiikin metafyysisen merkityksen joka on sen olennaisin ydin.
Eivät ne sadat suomalaiset 1900-luvun alkupuolen säveltäjät ole uohdettuja mutta kylläkin vaarassa joutua unohduksiin niiden musiikillisesta laadukkuudesta huolimastta joka painaa niihin lähtemättömän leimansa. Eivät yliopiston sävellyksenprofessorit suinkaan tyhmyyttään ole laatineet laajaa hakuteosta suomen merkittävimmistä säveltäjistä vaikkakin tunnettu todiasia että suiban musiikki kuten kaikki mikä on helposti ymmärrettävää ja ilmeistä vetoaa rahvaaseen eikä ylitä näiden käsityskykyä kuten yleensä nerouden saavutusten reseptiolle on ominaista jotka yltävät syvemmälle toisillekin ilmenevään tai sinne jonne muut eivät kykene edes näkemään, kokonaan toiseen maailmaan kuin muut jonka vuoksi se ei heti saa arvostustakaan kuin välillisesti.
Ehkä teidän olisi syytä ymmärtää ettei säveltaiteen alue ja historia ole suomessakaan niin suppea ja lattea kuin rahvaan piirissä yleisesti uskotaan vaan kaikkea muuta, käsittämättömän rikas ja ehtymätön aarreaitta jonka tiedoitseminen vaikeutuu vain sen vuoksi että kaupalliset ja taloudelliset arvot painavat vaakakupissa usein enemmän kuin taiteen itseísarvo joka ei ole markkinoitavissa. Brändit vain myyvät hyvin ja siba on yksi tällainen brändi. Sitä enemmän taiteellisesti merkittävää musiikkia löytyy kaikkein tutuimman sibeliaadin takaa jonka kvaliteettia suhteettomalsi kasvanut populariteetti näyttäisi suorastaan vähentäneen. suurempaa Tunnevoimaa ja teknistä ammattitaitoa omaavia mestareita musiikinhiostoriamme suorastaan vilisee elleivät sitten siban musiikille ominainen, kenttämäinen staattisuus, minimalistinen toisteisuus, tietty niukkuus, pidättyväisyys ja flegmaattisuus, ritkäkaarisen intohimloisen melodiikan ja kiinteästi laulavan tematiikan vieroksunta aforististen elliptisesti käsiteltyjen lyhyiden aihelmien hyväksi, ja doorisen kirkkosävellajisävytyksen ohella muut kansanmusiikinomaiset ainekset kuten nelijakoisuus suppea ampitus jne. korvaa näitä puutteita musiikintutkijoiden tahdon kiihotusta aiheuttavaksi tiedön väärennökseksi.
kun esim. vertasin siban 6. sinfonian aiaansaamaa melankolisuutta lähentelevää sentimentaalista ja kedolla leikkivien lasten temmellyksen tapaista kirmailua vain 23. vuotiaan felix krohnin sinfonia breviksen romanttista haaveellisuutta ja runollisuutta kumpuavaan 1.osaan joka jättäisi beethobvenin pastooraalisinfoniankin amatöörimäisen melodisen muodonnan varjoonsa tematiikallaan joka on heti kerralla jatkuvampaa, kompleksisempaa ja pitkälinjaisempaa ja soinnunkäytöltään ilmeikkäämpää ja värikkäämpää kuten myöhäisromantikkojen sointu-kromatiikka muutoinkin joita kaikki muut säveltäjämme, tuukkanen, karjalaiset, furuhjelm, ranta, törne, saikkola, kenties, haapalainen, hannikaiset, krohnin ilmari, merikanto aarre, moberg, linko prokofjevmaisessa rytmisessä ja tonaalisessa oikullisuudessaan, ikonen, isacsson, liukko, härkönen, leiviskä, pesonen, pesola, sipilä, johansson, ynnä mionet muut kyttelivät ikoniamme taitavammin ja puhuttelevammin. mutta modaalisuus tuntuu yksinkertaisuudessaan vetoavan kapellimestasreihin intendentteihin ja muusikoihin sekä levypomojen taloudelliseen voitonhimoon.
äääh... neljäs sinfonia mm. ja moni moni muu (Tapiola????); ei Sibeliuksen musiikki ole mitään "helposti ymmärrettävää"- miten tommosta voi sanoa?