Ainakin jos tähän evoluutiopsykologiaan on uskominen, niin onnellista parisuhdetta ei voi olla olemassa, koska miesten ja naisten tarpeet ovat niin erilaisia.
Mies haluaa naida mahdollisimman paljon naisia. Ei kykene rakastamaan ja vihaa ajatusta sitoutumisesta.
Nainen puolestaan haluaa parisuhteen ja miehen, joka sitoutuu elämään vain ja ainoastaan hänen kanssaan.
Ja lopputulos tästä sitten lienee se, että onnellista suhdetta miehen ja naisen välillä ei ilmeisesti ole olemassakaan, koska aina toinen osapuoli joutuu luopumaan omista tarpeistaan.
(Sitten tietysti voi miettiä, että onko evoluutiopsykologia kuinka uskottavaa...)
Mies haluaa naida mahdollisimman paljon naisia. Ei kykene rakastamaan ja vihaa ajatusta sitoutumisesta.
Nainen puolestaan haluaa parisuhteen ja miehen, joka sitoutuu elämään vain ja ainoastaan hänen kanssaan.
Ja lopputulos tästä sitten lienee se, että onnellista suhdetta miehen ja naisen välillä ei ilmeisesti ole olemassakaan, koska aina toinen osapuoli joutuu luopumaan omista tarpeistaan.
(Sitten tietysti voi miettiä, että onko evoluutiopsykologia kuinka uskottavaa...)
Vastaukset 20
Vanhimmat
Ei voi. Sen takia parempi yksin kuin huonossa suhteessa.
paremminkin on miehiä jotka esittävät että haluaisivat naidan mahdollisimman montaa naista, mutta oikeasti kaipaavat vaan sitä oikeaa joka hyväksyisi. Ja naisia jotka eivät tiedä mitä haluavat :D.
Paskan marjat. Ei ole maan päällä yhtään miestä joka ei pettäisi naistaan tilaisuuden tullen. Siis ei YHTÄÄN. se on varma. Kaikki jätkät on paskoja,.
Kaikki miehet haluaa naida muita. Jotkut enemmän, joillekkin riittää vain pari kolme syrjähyppyä, mutta sillä ei ole väliä koska kaikki sitä kuitenkin haluaa. Jotkut eivät edes petä, mutta haluasivat kuitenkin. Miksi naisen pitäisi heittäytyä parisuhteen onneen kun kuitenkin jossain vaiheessa mies pettää tai haluaa pettää?
Nämä ATM-pojut puhuu kokemattomuuden äänellä. Asiaa voisi hyvin verrata lapseen joka ei ole koskaan saanut karkkia. Kun se ilonen kersa saa sen tikkarinsa niin onko se siihen kauan tyytyväinen tai jaksaisiko syödä sitä samaa makua lopun ikänsä? No eipä taatusti. Pitää päästä maistamaan niitä muita makuja ja muita nameja kanssa. Ihan sama miesten kanssa. Ensi huuman haihduttua ja melko pian aletaan katselemaan parempia vaihtoehtoja.
Aivan! ATM-pojut voivat hyvää hyvyyttään rehellisesti uskoa että ovat yhden naisen miehiä (kun sen puhtaan neitsyen joskus saavat), mutta totuus on eri. Toi karkkivertaus on hyvä.
Totuus on että itsestämme seurustelukumppanina emme tiedä paljon mitään ennen kun alamme oikeasti seurustella. Moni ATN-tytsy saatta kuvitella että ois unelma saalis - ei nalkuttais, aina ois halukas seksiin. Mutta seurustellessa huomaa ettei asiat meekkään niin.
Nainen joka ei oo ikinä ollu parisuhteessa tai harrastanu seksiä.
Meniks mulla termit väärin? On viel aika uusia mulle... ;-)
Uskollisuutta kannattavana miehenä kyllä harkitsisin tuollaisen äkäisen perunasäkin pettämistä vakavasti.
Onko uskollisuus sinulle palkinto jonka annat hyville naisille ja eväät äkäisiltä naisilta? Eipä ole kovin syvällinen käsite sitten.
Itsellä oli viime syksynä mahdollisuus pettää ja suhdekin veteli viimeisiään. Jäi kuitenkin puheen tasolle, koska minä en halunnut olla loppujen lopuksi se osapuoli joka tuhoaa kaiken. Ehkä miehet ovat keskimäärin (mutta vain keskimäärin) pettämisessä spontaanimpeja, naiset hakevat sille "moraalisen" oikeutuksen omassa mielessään, vaikka tosiasiassahan sellaista ei koskaan ole. Molemmat sukupuolet kuitenkin osaavat saman taidon ja varatun naisen kaataminen sänkyyn on jopa helpompaa kuin tositarkoituksella seuraa hakevan sinkun.
Poikkeuksia on mutta poikkeus vahvistaa säännön.
"Onko uskollisuus sinulle palkinto jonka annat hyville naisille ja eväät äkäisiltä naisilta? Eipä ole kovin syvällinen käsite sitten."
Lopetetaan se hölmö jeesustelu siellä. Kyllä, uskollisuus on juurikin sellainen palkinto. Se ei ole mikään itseisarvo, jota naiset voisivat miehiltä edellyttää, kohtelivat he miestä miten tahansa.
Hyvän ystäväni palkitsen ystävyydellä.
Ystävänä pitämäni, joka pettäisi minut, ei olisi ystävyyden arvoinen.
Sama asia.
sarjamonogamisti. 5-7 vuoden jälkeen lapsi alkaa olemaan siinä iässä, että hän pärjää enemmän ilman molempien vanhempien jatkuvaa huomiota. Silloin aletaankin sitten jo nykysysteemillä eroilemaan. Polygamia voisi olla ihan hyvä vaihtoehto, jos se saataisiin vain toimimaan molempia kunnioittavalla tavalla.
Joo, noin se varmaan on. Ainakin miesten osalta. Ite pystyn molempiin, elinikäiseen uskollisuuten tai jos päätetään niin ihan yhtä hyvin pystyn avoimiin suhteisiin. Moniavioisuus siinä muodossa että oisin joku kolmas vaimo ei innosta.
Moniavioisuus olisi mustakin mielenkiintoinen ratkaisu, jos tuohon järjestelyyn kuuluisi myös useampia (vaikka vain kaksi) miehiä. Kyllä itsekin olen pitkässä suhteessa kaivannut vaihtelua ja sen seurauksena kohdellut seurustelukumppaniani huonosti/epäkunnioittavasti ja ajanut lopulta suhteen seinään.
Avioliitto tai miksikä pitkää parisuhdetta nimittääkään, on kehkeytynyt aikana, jolloin moni asia oli aivan toisin. Ei ollut ehkäisyä, elannon hankkiminen ja välillä elossa pysyminenkin oli niin rankkaa, ettei kukaan pärjännyt yksin. Kuitenkin aikojen alusta saakka miehet ovat halunneet paritella mahdollisimman monen naisen kanssa eli kylvää geenejään minkä ehtivät. Naisen osa taas on ollut varmistaa synnyttämiensä jälkeläisten eloon jääminen ja maksimoida näiden hyvinvointi. Parhaiten tämä on onnistunut sitomalla pentujen isä pesueeseen, kunnes nämä kykenevät etsimään itse ruokansa.
Nykyään mies parittelee edelleen niin paljon kuin saa tilaisuuksia ja väliin vielä seuraa pornoa. Nainen on vastuussa paitsi itsestään, myös mahdollisista lapsistaan. Jokaisen naisen kannattaa jo lasta harkitessa miettiä, onko hänestä yksinhuoltajaksi, sillä se häntä kuitenkin odottaa. Jos yh-nainen ottaa perheeseen uuden miehen, ei tämä ensinnäkään ajattele lasten parasta ja jättää naisenkin viimeistään muutaman vuoden jälkeen.
Edelleen suurin osa naisista kuuntelee omaa biologiaansa ja hamuaa pitkää parisuhdetta millä hinnalla hyvänsä, vaikka järki sanoo, että miehen biologia toimii juuri päinvastoin. Ihmettelen näiden naisten jääräpäisyyttä! Olen itsekin nainen ja vietän varsin hauskaa elämää ilman avioliittoa tai lapsia.
Evoluutiopsykologia on lapsenkengissään ja nämähän ovat kuin futuristien lausuntoja, pelkkiä arvailuja joita ei voi pitää pätevinä.
Myös evoluutiopsykologian puolelta löytyy niitä jotka uskovat että ihminen pyrkii parisuhteeseen siten joka vaikuttaa kulloinkin hyväksyttävimmiltä, tehokkaimmilta ja itselle sopivimmalta. Huomioitavaa on että nuo kaikki voivat viedä erilaisiin ratkaisumalleihin.
Todellisuudessa ihmisen nykyinen yksiavioisuus on myös evoluution kannalta hyvä vaihtoehto, koska muutenhan sitä ei olisi kehittynyt eikä olisi nykyisinkin niin suosittu.
Se kun tarjoaa parhaat lähtökohdat lapsen sekä myös vanhempien selviytymiselle.
Myös huomioitavaa on että ihmislajissa mies ja nainen ovat poikkeuksellisen saman kaltaisia. Mies täten omaa myös naisen vietin pysyvämmän parin löytymiseen aivan kuten nainen omaa vietin olla useiden partnerien kanssa vaikkapa jopa yhtä aikaa!
Ajatus että mies ja nainen ovat niin erilaisia, on lähes fiktiota.
Yhteiskunta nykyisyydessään on alkanut suosia tuota mainittua monogami-sarjaisuutta jossa tarkoituksena on olla yhden kanssa kerrallaan hyvin lyhyt aika. Tätä sitten perustellaan evoluutiopsykologian saduilla aivan kuten tiukkaa monogamiaa joskus ennen.
Sille että jollekin annetaan tieteen nimi tai tehdään tieteen nimissä ei vielä takaa että se olisi vettä pitävää tiedettä.
Osalla näistä evoluutiopsykologiaa lainailevista on myös selkesti kaikelle seksuaalinen selitys, aivan kuin ihmisellä ei olisi muita tarpeita sekä tietoisuutta ollenkaan jotka helposti syrjäyttäisivät puhtaan fyysisen himon esimerkiksi.
>Onnellinen vaimoni kanssa ,eikä meillä ole riitoja ollutkaan..Tuommoiset tutkijan tekemät
evoluutiopsykologia tutkimukset saa heittää roskakoriin..Pitää miettiä millä tarkoituksella ja kuka on tuollaiset tutkimukset tehnyt..Tekijästä tulee mieleen (vanhapiika,vanhapoika,lapseton ym) tälläisten
tekemiä tutkimuksia ei kannata ottaa tosissaan..........
Parisuhde ei ole mikään automaattisesti autuaaksi tekevä eikä parisuhteessa oleminen ole tae siitä, että kaikki sekunnit elämästä olisivat onnellisia.
Nuo kuvailusi eri sukupuolista tuntuvat lopulta hieman kärjistetyiltä. Jos nyt ajatellaan esimerkiksi miehiäkin, niin vaikka se seksi on tärkeää, niin tuo karikatyyri miehestä, että kokoajan lisää erilaisia naisia ja seksiä ei ehkä pidä aina paikkaansa. Mä en usko pätkääkään esim. siihen etteikö mies voisi oikeasti rakastaa, kaivata jotakuta jakamaan sitä arkea (joka ei ole ainoastaan panemista, vaan työssäkäyntiä, muita sosiaalisia tilanteita, jakamaan jonkun kanssa huolia jne). Jotkut miehet voivat ihan oikeasti haluta perhettä, lapsen. Ja siihen parisuhteen, joka auttaa jaksamaan ne arjen hulinatkin. Nykyaikana miehellä on paljon muitakin tarpeita, myös henkisiä eikä se tarve/toivekenttä ole välttämättä yhtään noin yksinkertainen kuin kuvailet. Ylipäätänsä mun on vaikea kuvitella, että jos miehen tarve on ainoastaan naida niin monta naista kuin pystyy ja pyrkiä vielä suurempiin määriin ja yhdistän tähän hyvässä tapauksessa aika pitkänkin ihmisen elämänkaaren. Luulisin, että aika harvassa on lopulta ne miehet, joille tuo riittäisi tuomaan kokemuksen onnellisuudesta. Sen ohellahan ei välttämättä tarvitse olla parisuhde vaan voi olla jotain muutakin.
Itsessään uskon parisuhteen voivan olevan joko onnellinen tai onneton, ihan kumpi tahansa on mahdollinen ja se riippuu erittäin paljon niistä ihmisistä itsestään persoonana kummaksi se kääntyy. Onnihan ei ole mikään pysyvä olotila vaan hetkiä. Aivot tuottavat onnellisuuden tunnetta kun silmistä on välittynyt näköhavainto jostain, joka aiheuttaa näkijälle positiivisia tuntemuksia. Se voi olla esine, maisema, valokuva, ihminen. Enkä usko, että urosihmisen aivot olisivat tässä asiassa niin erilaisia, että se näköhavainto ei voisi olla kumppani.
Vanhoissa ja pitkissä parisuhteissa kumppanin näkeminen aiheuttaa tiettyä rauhallisuuden, autuuden ja turvallisuuden tuntemuksia. Siis myös miehissä. Jos ajatellaan ihmisolentoa, niin eikö se olisi aika itsetuhoista, jos toinen sukupuoli ei kokisi tarpeelliseksi näitä tuntemuksia kuten esim. turvallisuutta?
Jos mies on saanut mielestään tarpeeksi naisia, niin sitten hänen ei tarvitse pettää vaikka tilaisuus tulisikin.
Millainen mies sitten on saanut mielestään tarpeeksi naisia? Seuraavat ryhmät:
1. YTM:t, jotka ovat jo nuorena päässeet nussimaan yllin kyllin. Tosin tiikeri ei välttämättä pääse raidoistaan hyvässäkään parisuhteessa.
2. Miehet, jotka eivät erityisemmin välitä seksistä, mutta ovat silti päässeet nussimaan tarpeeksi kokeakseen kuuluvansa joukkoon yhteiskunnan muiden miesten kanssa.
3. Todelliset oman tiensä kulkijat: miehet, jotka eivät paskaakaan piittaa yhteiskunnan ja median yliseksuaalisuudesta, ja joille on oikeasti aivan sama olla itse neitsyt kun miesporukan kaikki muut miehet ovat kaikki olleet 20-30 naisen kanssa. Miehet, joille elämän tarkoitus tulee aivan muualta kuin epätoivoisesta yrityksestä sovittaa itseänsä mahdollisimman hyvään asemaan ympäröivissä sosiaalisissa hierarkioissa.
Tavallinen keskitason mies, joka stressaa muiden odotuksista, ei ikinä ole mielestään saanut tarpeeksi pillua ja pettäisi varmasti, jos kohdalle osuisi erittäin houkutteleva tilaisuus josta ei voi jäädä kiinni.