Ajattelin kysyä täältä ihmisiltä apua.
Olen 36v. 2 lapsen isä, avovaimoni löysi uuden suhteen viime syksynä.
Olimme yhdessä 4 vuotta ja luulin että kaikki oli hyvin. Kävin töissä, huolehdin lapsista ja vein rakastamaani naista aina silloin tällöin yhteisille hellyttelylomille.
Kaikki totuus tuli esille kun selasin kännykkää, uusi mies -uudet kujeet. Luulin että pääsen tilanteen yli
ajan kanssa. Nyt olemme tekemisissä ainoastaan lasten takia, mutta silti jopa Citymarketissa pyörivä Parinvaihto-kyltti sai aikaan niin tuskaisen olon sisälläni, etten tiedä minne menisin ja mitä elämälläni teen.
Kaikki on yhä murskana, ja pelkkä mainos sai aikaan minussa sellaisen vihan että olisi tehnyt mieli repiä koko sukkamainos. Ja olen sentään mies. Onko terapiasta apua tähän vihaan, joka nt kohdistuu jos mainoksiinkin jotka muistuttavat minua menneestä.
Olen 36v. 2 lapsen isä, avovaimoni löysi uuden suhteen viime syksynä.
Olimme yhdessä 4 vuotta ja luulin että kaikki oli hyvin. Kävin töissä, huolehdin lapsista ja vein rakastamaani naista aina silloin tällöin yhteisille hellyttelylomille.
Kaikki totuus tuli esille kun selasin kännykkää, uusi mies -uudet kujeet. Luulin että pääsen tilanteen yli
ajan kanssa. Nyt olemme tekemisissä ainoastaan lasten takia, mutta silti jopa Citymarketissa pyörivä Parinvaihto-kyltti sai aikaan niin tuskaisen olon sisälläni, etten tiedä minne menisin ja mitä elämälläni teen.
Kaikki on yhä murskana, ja pelkkä mainos sai aikaan minussa sellaisen vihan että olisi tehnyt mieli repiä koko sukkamainos. Ja olen sentään mies. Onko terapiasta apua tähän vihaan, joka nt kohdistuu jos mainoksiinkin jotka muistuttavat minua menneestä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Aika sama tilanne kuin minulla. Tosin lapsia ei ole. Mutta hetkeäkään ei mene niin, ettei ajattelis toista. Toisinsanoen kantaa häntä jatkuvasti mukanaan. Esim. kun näen tv:ssä mainoksen, jostain tulevasta elokuvasta, alan ajattelemaan kuinka tämäkin katsottaisiin sohvalla löhöten jne. Sitten on pakko sammuttaa töllö ja lukea vaikka lehteä. Mutta sielläkin tulee samat asiat vastaan. Pistää todellakin vihaiseksi.
Ei voi mitään. Pakko se on vaan hyväksyä, että näin kävi. Elämä tuntuu helvetin tyhjältä, mutta ei auta kuin puskea johonkin suuntaan. Aika päämäärätöntä menoa täällä tällä hetkellä, mutta toivon, että ensi syksynä tilanne on jo parempi. Kyllä me perkele tästä selvitään. On siitä miljardi muutakin selvinnyt. Nyt vaan pitää ottaa iisisti vähän aikaa. Tsemppiä!
että menet terapiaan purkamaan oloasi. Se auttaa. Saat elämän takasi ja elää sitä täysillä sitten.
uusiin kuosiin, samaten uusi mies.
mulle kävin vähän samalla tavalla kuin sulle, paitsi ettei ole lapsia. jos ex ja sen uusi mies kävelevät vastaan, vetäisen kumpaakin turpiin.
(koska exäni on suurin syypää, pelkästään sen miehen hakkaaminen tuntuu epäreilulta. jonkun on kuitenkin kärsittävä, joten olenkin päättänyt että tasapuolisuuden nimissä annan kummankin tuta nahoissaan petoksensa hedelmät)
ja jos joku alkaa jeeustelemaan, tämmöinen höpinä on vain kärpästen surinaa korvissani. se joka leikkiin ryhtyy se leikin kestäkööt!!!!
Olet oikeasti avun tarpeessa. Terapia voi auttaa kaltaistasi. Et voi nyky-yhteiskunnassa vältää signaaleja jotka saattavat muistuttaa ongelmastasi.