Olen aivan totaalisen umpikujassa. Reilu parikymppisiä ollaan ja takana on yhteistä ihanaa aikaa jo jonkin verran. Tarkoitus vaan olisi lähteä puoleksi vuodeksi ulkomaille tuossa syksyllä, sillä tulevaisuuteni kannalta se olisi loistava mahdollisuus. Aikaisemmin olin innoissani, mutta nyt ahdistaa aivan liikaa. Ollaan yhdessä puhuttu ja itketty - mietitty miten käy suhteemme. Molemmat olemme myös väläytelleet eroa.
Enää minusta ei tunnu tärkeältä päästä lähtemään, olen liian rakastunut mieheen, enkä pidä tätä mahdollisuutta yhtä arvokkaana kuin suhdettani. Hän ei kuitenkaan kestä ajatusta, että jättäisin menemättä hänen takiaan. Tiedän vain, että hänelle tuo ero tulisi ottamaan koville. En haluaisi joutua valitsemaan, mutta en myöskään tiedä, miten tästä voisi jatkaa. Hän uskoo, että lähtisin syksyllä paremmalla mielellä, jos tässä vaiheessa eroaisimme. Tuntuu pahalta, koska minusta lähtöni ei ole hyvä syy eroon. Ennemmin valitsen hänet kuin mitkään maailman matkat.
Enää minusta ei tunnu tärkeältä päästä lähtemään, olen liian rakastunut mieheen, enkä pidä tätä mahdollisuutta yhtä arvokkaana kuin suhdettani. Hän ei kuitenkaan kestä ajatusta, että jättäisin menemättä hänen takiaan. Tiedän vain, että hänelle tuo ero tulisi ottamaan koville. En haluaisi joutua valitsemaan, mutta en myöskään tiedä, miten tästä voisi jatkaa. Hän uskoo, että lähtisin syksyllä paremmalla mielellä, jos tässä vaiheessa eroaisimme. Tuntuu pahalta, koska minusta lähtöni ei ole hyvä syy eroon. Ennemmin valitsen hänet kuin mitkään maailman matkat.
Vastaukset 6
Vanhimmat
on dilemma nuoruuden aikaisessa suhteissa. Tunteet kovat, mutta myös kokemusten kaipuu hillitön. Jos olet 100% varma tunteista ettet halua muuta kuin hänet ja et halua viettää railakasta baarielämää ja hakea yhden yön seksikokemuksia niin sitten valitset hänet. Jos epäröit ja vapautesi kaipuu hiemankin kolahtaa sisälläsi niin lähde ja eroa.
Tee mielikuvaharjoitus: ajattele itseäsi 10 vuoden päähäsi tästä ja mitä näet siellä. Oletko suhteessa? Minkälasessa paikassa asut? Mitä on seurassasi? Huvittavalta se voi kuulostaa, mutta se antaa hieman sinun sisäisistä tiedostamattomista tulevaisuuden suunnitelmista.
Kyllähän minä itse varma olen tunteistani. Mitä lähemmäs tuo syksy tulee, sitä vähemmän haluan lähteä. Tuntuu että täällä on jo kaikki tarvittava. Aika varmasti menisin, jos en olisi tämän miehen kanssa, mutta nyt ongelma onkin se, että hän pelkää, että jätän tämän tekemättä ja kokematta hänen takiaan. Tuntuu että häntä ahdistaa enemmän jos en lähde.. Tuo kaikki rellestäminen ja muu ei kuulu muutenkaan suunnitelmiini. Tietenkin riskinsä on, että jossain vaiheessa päädyttäisiin eroon, mutta ei se jossittelukaan nyt paljoa auta. Ahhh.
Miksi te ette voi jatkaa yhessä ja meet ulkomaille puoleksi vuodeksi, siinä välissä näätte niin monta kertaa ku pystytte ja sitte tuut takaisin poikaystävän luo. Mun mielestä sun ei tarvi kummastakaan luopua. Puoli vuotta on kuitenki melko lyhyt aika.
samaa mieltä, miksi erota tuon puolen vuoden takia?
puoli vuotta?
Wtf?
Ei vakavasta suhteesta puolen vuoden erillään asumisen takia erota. Sehän on tosi lyhyt aika. Jo joku ulkomaankomennus työelämässä voi olla puoli vuotta. Monet tuttavapariskuntani ovat käyneet yliopisto-opiskelun aikana 12 kuukaudenkin vaihdossa ulkomailla eivätkä todellakaan ole edes harkinneet eroa sen takia.
Jos nyt eroatte, niin kyllä siihen on pohjalla ihan muut syyt kuin puolen vuoden ulkomailla asuminen. Toisaalta, miksi edes jäädä suhteeseen jos se ei noin lyhyttä ulkomaillaoleskelua kestä? Sehän kaatuu sitten johonkin muuhun varmaan aika pian.