Olin pitkässä suhteessa vuosia sitten, noin 8 vuotta. Itse olin ihastunut palavasti avovaimoni serkkuun, jota näin päivittäin. En IKINÄ toiminut humalassa taikka selvinpäin tunteen pohjalta, eikä tämä henkilö varmasti edes tiedä asiasta. ENKÄ olisi ikinä pettänyt avovaimoani hänen kanssaan taikka muiden, vaikka tarjouksia oli.
Mutta mutta.. Niinhän siinä kävi, että tämä avovaimoni petti minua yhden läheisimmän kaverini kanssa. Tämän jälkeen pistin hänet pellolle, mutta en täysin varmaan vieläkään ole saanut sitä luottamusta naisiin takaisin. Muutuin itsekin.
Ennen en kysellyt menemisiä tai tulemisia, luotin 100%. Nykyään luottamus on paljon vähemmän ja teen itsekin asioita, joista en ole ylpeä. En tiedä mitä meni rikki, mutta voisi sanoa, että minusta tuli SIKA. Naisia on ollut kyllä, mutta osan olen jättänyt jostain typerästä syystä, osaa pettänyt ja jättänyt ja osa varmaan nähnyt minun lävitseni ja jättänyt minut. Ehkä halveksin naisia jollain tasolla ja haluankin vain käyttää heitä hyväksi ja heittää pois, näyttää, että en minä teitä tarvitse ja nauraa päälle. En tiedä.
Olen monesti miettinyt itsekseni, miten saisin kaiken taas "kasaan" ja olisin ehjä, se sama luottavainen mies. Kai olen pelkuri kun en enää uskalla luottaa ja oikeutan omia toimiani sillä verukkeella, että en ole varma mitä se toinenkaan tekee. Teen mitä haluan ja petän niin eipähän tarvitse enää miettiä jälkeenpäin, kun toinen on pettänyt, että olisi pitänyt itsekin tai jotain. Sanoisin että on helpompi tajuta ja päästä yli toisen pettämisestä, jos itsekin pettää, mutta silloin kun olin vielä "kunnon" mies, tuo tapaus musersi minut sisältä.
Tulen ehjästä perheestä, jossa ei isä tai äiti ikinä olleet mustasukkaisia toisistaan, liikkuivat kyllä paljon yhdessä ja puhuivat toisilleen asioista jos joku lähenteli yms, mutta mustasukkaisuutta ei ollut. Luottamus siellä oli helppoa. Kai maailmankuvani sen kautta muovautui sellaiseksi, ettei sitä paljon harrasteta. EHKÄ sen takia toisen petos sattui niin syvälle. Luulin varmaan omankin suhteeni olevan niin hyvä, luulin asioiden olevan kunnossa. Annoin huomiota, annoin rakkautta, annoin tilaa ja harrastin itsekin. Olen aina ollut hellä ja huomioiva ja olen sitä edelleen, mutta en enää ole täysin sama. Niinkuin naamallani olisi jokin "naamio" jota en saa pois ja naiset näkevät sen naamion, eivät minua. Naamio on se joka luottaa vielä naisiin, MINÄ sisällä en. En tiedä kuinka hyvin tätä voi tajuta tästä kirjoituksesta, mutta siltä se tuntuu.
Suhteessa jossa minua petettiin OLI ONGELMIA, en tarkoita että se olisi ollut ongelmaton. Osa ongelmista oli minun syytäni ja osa hänen. En kuitenkaan missään vaiheessa tajunnut, että asiat olivat niin huonosti, että pettäminen olisi astunut kuvioihin, luulin meillä menevän kuitenkin (asteikolla 1-10) noin 8 tai 9 verran, vaikkei kaikki täydellistä ollutkaan. Kaikki tuli ihan puun takaa.
Ja joku varmaan nyt luulee, että olen sellainen "kiltti" mies. En ole "kiltti" mies ja en ole ikinä antanut ihmisten kävellä ylitseni. Minulle on monesti sanottu, että minusta "huokuu" itsevarmuutta ja tietynlainen "pilke". Mitä se nyt sitten tarkoittaakaan. Varmaan tuon itsevarmuuden takia kaverini ihmettelivät, kuinka pääsin pettämisestä niin nopeasti yli, mutta enhän minä päässyt. Itsevarmuus taisi siirtyä siihen "naamioon" joka oli ennen se MINÄ. Ja se takana tapahtui jotain.
Ehkä eniten hämäävää tässä on se, että olen periaatteessa ihan tavallinen tyyppi. Anopit ja isät tykkäävät minusta ja tulen toimeen hyvin monenlaisten ihmisten kanssa. Olen niinkuin kaikki tekin. Voisin olla teidän joku työkaveri tai kaveri, ettekä varmasti osaisi aavistaa sitä. Voisin olla sinun poikakaverisi, etkä varmaan näkisi sitä. Tämäkin on osaksi raastavaa, koska minunlaiseni tyyppi voi olla vaikka minun tyttökaverini.
Joku varmaan ehdottaa ammattiauttajaa :) Mikäs siinä, saa sitä ehdottaa, mutta en minä mihinkään mene, nämä ovat ajatuksiani mitä päässäni on, ulospäin ei näy mitään. Ehkä olin aina SIKA ,mutta vasta tuo tapahtuman kautta sain "vapauden" olla SIKA. Jaa-a.
Mutta mutta.. Niinhän siinä kävi, että tämä avovaimoni petti minua yhden läheisimmän kaverini kanssa. Tämän jälkeen pistin hänet pellolle, mutta en täysin varmaan vieläkään ole saanut sitä luottamusta naisiin takaisin. Muutuin itsekin.
Ennen en kysellyt menemisiä tai tulemisia, luotin 100%. Nykyään luottamus on paljon vähemmän ja teen itsekin asioita, joista en ole ylpeä. En tiedä mitä meni rikki, mutta voisi sanoa, että minusta tuli SIKA. Naisia on ollut kyllä, mutta osan olen jättänyt jostain typerästä syystä, osaa pettänyt ja jättänyt ja osa varmaan nähnyt minun lävitseni ja jättänyt minut. Ehkä halveksin naisia jollain tasolla ja haluankin vain käyttää heitä hyväksi ja heittää pois, näyttää, että en minä teitä tarvitse ja nauraa päälle. En tiedä.
Olen monesti miettinyt itsekseni, miten saisin kaiken taas "kasaan" ja olisin ehjä, se sama luottavainen mies. Kai olen pelkuri kun en enää uskalla luottaa ja oikeutan omia toimiani sillä verukkeella, että en ole varma mitä se toinenkaan tekee. Teen mitä haluan ja petän niin eipähän tarvitse enää miettiä jälkeenpäin, kun toinen on pettänyt, että olisi pitänyt itsekin tai jotain. Sanoisin että on helpompi tajuta ja päästä yli toisen pettämisestä, jos itsekin pettää, mutta silloin kun olin vielä "kunnon" mies, tuo tapaus musersi minut sisältä.
Tulen ehjästä perheestä, jossa ei isä tai äiti ikinä olleet mustasukkaisia toisistaan, liikkuivat kyllä paljon yhdessä ja puhuivat toisilleen asioista jos joku lähenteli yms, mutta mustasukkaisuutta ei ollut. Luottamus siellä oli helppoa. Kai maailmankuvani sen kautta muovautui sellaiseksi, ettei sitä paljon harrasteta. EHKÄ sen takia toisen petos sattui niin syvälle. Luulin varmaan omankin suhteeni olevan niin hyvä, luulin asioiden olevan kunnossa. Annoin huomiota, annoin rakkautta, annoin tilaa ja harrastin itsekin. Olen aina ollut hellä ja huomioiva ja olen sitä edelleen, mutta en enää ole täysin sama. Niinkuin naamallani olisi jokin "naamio" jota en saa pois ja naiset näkevät sen naamion, eivät minua. Naamio on se joka luottaa vielä naisiin, MINÄ sisällä en. En tiedä kuinka hyvin tätä voi tajuta tästä kirjoituksesta, mutta siltä se tuntuu.
Suhteessa jossa minua petettiin OLI ONGELMIA, en tarkoita että se olisi ollut ongelmaton. Osa ongelmista oli minun syytäni ja osa hänen. En kuitenkaan missään vaiheessa tajunnut, että asiat olivat niin huonosti, että pettäminen olisi astunut kuvioihin, luulin meillä menevän kuitenkin (asteikolla 1-10) noin 8 tai 9 verran, vaikkei kaikki täydellistä ollutkaan. Kaikki tuli ihan puun takaa.
Ja joku varmaan nyt luulee, että olen sellainen "kiltti" mies. En ole "kiltti" mies ja en ole ikinä antanut ihmisten kävellä ylitseni. Minulle on monesti sanottu, että minusta "huokuu" itsevarmuutta ja tietynlainen "pilke". Mitä se nyt sitten tarkoittaakaan. Varmaan tuon itsevarmuuden takia kaverini ihmettelivät, kuinka pääsin pettämisestä niin nopeasti yli, mutta enhän minä päässyt. Itsevarmuus taisi siirtyä siihen "naamioon" joka oli ennen se MINÄ. Ja se takana tapahtui jotain.
Ehkä eniten hämäävää tässä on se, että olen periaatteessa ihan tavallinen tyyppi. Anopit ja isät tykkäävät minusta ja tulen toimeen hyvin monenlaisten ihmisten kanssa. Olen niinkuin kaikki tekin. Voisin olla teidän joku työkaveri tai kaveri, ettekä varmasti osaisi aavistaa sitä. Voisin olla sinun poikakaverisi, etkä varmaan näkisi sitä. Tämäkin on osaksi raastavaa, koska minunlaiseni tyyppi voi olla vaikka minun tyttökaverini.
Joku varmaan ehdottaa ammattiauttajaa :) Mikäs siinä, saa sitä ehdottaa, mutta en minä mihinkään mene, nämä ovat ajatuksiani mitä päässäni on, ulospäin ei näy mitään. Ehkä olin aina SIKA ,mutta vasta tuo tapahtuman kautta sain "vapauden" olla SIKA. Jaa-a.
Vastaukset 5
Vanhimmat
sulle petetyksi tuleminen on niin musertavaa että petät varmuuden vuoksi ensin. mitä jos lopettaisit tuon ja lähtisit siitä että luotat, mutta sitten vastapainoksi rankaiset petoksesta maksimaalisesti? ja rankaisulla en tarkoita pelkkää jättämistä, vaan turpasaunaa jättämistä. kunnollinen turpaansaani musertaa lutkalta kuin lutkalta itsetunnon varmasti yhtä tehokkaasti kuin vaimon petos uskolliselta mieheltä.
Jaa-a. En välttämättä jonkun naisen kanssa ajattele, että petän häntä, mutten välitä vaikka petänkin. Ehkä se kuitenkin vetää tuohon "pettämään ensin." En tiedä itsekään oikein miksi olen tällainen nykyään.
Ehkä jos olisin vetänyt turpaan kunnolla, olisi ehkä auttanut MINUA. En kuitenkaan tehnyt. Tuota kaveria en nähnyt vuoteen , kun ei uskaltanut samaan kaupunkiin enää.
Ehkä jokin lopullinen PISTE sille jutulle puuttui?
Ex-avovaimosi toimi väärin, koska petti sinua sen sijaan että olisi reilusti jättänyt sinut. Suhteennehan ei ollut kunnossa ja síitä kertoo jo sekin, että sinullakin oli muita ihastuksia, vaikka et varsinaisesti pettänytkään. Suhteessahan on jotain pielessä siinä vaiheessa, kun aletaan palavasti ihastumaan muihin. Sinä ilmeisesti et vain tiedostanut sitä siinä vaiheessa. Mutta tapa, jolla ex-avokkisi hoiti asian, oli törkeä. Hänen olisi pitänyt katkaista suhteenne ennen kuin alkoi olla muiden kanssa.
Olet nyt siis päättänyt pistää vahingon kiertämään ja rangaista muita naisia siitä, että olet tullut petetyksi. Ei kovin reilua peliä. Tuolla linjalla et tule koskaan löytämään hyvää suhdetta. Olet ikuisessa pettämisen, valehtelun ja salailun kierteessä. Ei kuulosta hyvältä.
Ihan totta, että tämä mun juttu on aika pyllystä. Siis mietin itsekin miksi teen näin. Tuntuu vain olevan todella hankala lopettaa, kun teen tuota kaavaa aikalailla ajattelematta.
Uskon kuitenkin, että ihmiset ihastuvat toisiin ihmisiin pitkän suhteen aikana, eikä se ole minulle mikään ongelma. Ongelmaksi se muodostuu, jos sen ihastumisen eteen tehdään jotain sen toisen kanssa. Suhteemme oli ihan ( SIIS MINUN MIELIPITEENI ) kunnossa, mutta toki oli ongelmia, muttei todellakaan sellasita joka mielestäni oli vakavaa. Ainahan suhteissa jotain kränää on, mutta kaikki sujui hyvin ja seksiäkin oli, vaikka itse sillä osastolla olen aina ollut aktiivisempi osapuoli.
Hän olisi tapahtuneen jälkeen halunnut vielä jatkaa ja aneli takaisin. Minä en. Jos hän oli onneton, peitti sen minulta kyllä hyvin ja rakkaudentunnustuksiakin tapahtunutta ennen oli.
Kai suurin yllätys oli , että hän teki niin. Hän joka vannoi, ettei ikinä voisi niin tehdä. Hän joka katsoi nenänvarttaan pitkin kavereitaan , jotka niin olivat tehneet. Luulin hänen olevan jotain muuta kuin mitä oli.
Paskaisesti teki, mutta en hänelle enää ole vihainen, enkä toivo mitään pahaa.
Ehkä haen jotain oikeutta teoillani, "tasata" tilit kohtalon kanssa tai jotain, en tiedä. Varmaan saan mies puoleiset rotumme edustajat näyttämään kokovartalokyrviltä touhuillani, en tiedä.
Toisaalta en haluaisi satuttaa naisia, toisaalta en välitä. Niinkuin sanoin, tämä yksi nainen rikkoi jotain. Nyt sillä oikeutan "kostoni" (typerä ilmaus) sitten koko naiskunnalle tai niihin, jotka minut sattuu kohtaamaan. Äh. Enpäs tiedä.
Älä anna yhden kurjan ihmisen pilata sinun loppuelämääsi. Avaimet on sulla käsissä. Sulla kävi paska tsägä, mutta ei sen paskan tsägän tarvitse koko loppuelämää mitoittaa.. :-)
Tsemppiä!