Hei kaikki,
En tiedä mitä tekisin. Haluaisin erota koska minulla on välillä tosi paha olla nykyisessä suhteessanni, mutta rakasta poikaystäväni todella paljon. Olen 25v nainen ja seurustellut noin 1,5 vuotta 32v miehen kanssa ja muutimme yhteen vuosi sitten. Hänessä on niin hyviä kuin huonoja puolia, kuten kaikissa ihmisissä. Välillä hän on mielestäni ihana, mutta sitten joskus minua alkaa ärsyttämään tosi paljon hänen luonteensa ja käyttäytyminen ja haluaisin vain erota. Nyt on viimeaikoina taas alkaanut pännimään. Tekisin mieli vain erota ja jatkaa elämäni sinkkuna. Silloin kaikki oli helpompaa. En ole sanonut hänelle, että haluan erota koska toivon, että se on ohimenevä tunne.
Tässä joitakin esimerkkejä asioista, jotka häiritsevät minua:
* Suhteemme alussa hän ei suuttunut minulle niin helposti kuin nyt. Nyt tuntuu, että kaikki mitä teen ärsyttää häntä ja ihan mistä vaan voi tulla riita. En jaksaa ottaa aina kaikesta syyt niskoilleni, varsinkaan jos olen syytön. Lisäksi hän ei ikinä myönnä olevansa väärässä.
*Hän on erittäin omistushaluinen ja mustasukkainen. Minä tykkään matkustamisesta, mutta en saa enää lähteä ulkomaille koska hän ajattele, että pettäisin häntä siellä. Olin ennen ajatellut, että lähtisin opsiekeluvaihtoon vaikkakin vain 3kk, mut ei tuu kuulonkaan hänelle. Harmittaa tosi paljon.
*Hän käy päivittäin netissä sivustoilla, missä on kaikkea pornoamateriaalia ja outoja juttuja. Mua ei ehkä alkusi haitaannut koska ajattelin, että no minäkin käyn välillä. Mutta kun mä käyn ehkä pari kerta kuukaudessa ja hän käy joka ikinen päivä. Ja aina pitää katsoa niitä teinejä tai aasialaisia. En todellakaan halua olla sellaisen miehen kanssa, jonka naisihanne on minun vastakohta, ei se tee hyvä mun itsetunnolle. Mitä jos mä kävisin katsomassa netissä isokullisia afrikkalaisia miehiä joka päivä? Olisko se kauhean kiva? Siinä sais miehen itsetuntokin ehkä vähän kärsiä. En ole mikään ruma ihminen vaan ihan nätti ja urheilullinen 25vuotias nainen, mutta en ole ikinä tuntenut itseäni niin epävarmaksi kuin tämän miehen kanssa. Jatkuvasti pitää katsoa muita naisia internetissä ja ties kuinka paljon katsoo luivenä silloin kun minä en ole paikalla.
* Minua ärsyttää myös se, että hän on aina vain sohvalla katsomassa telkkaria tai internetissä. En tarkoita sitä, että aina pitäisi olla jotain aktiviteetteja. Kyllä minäkin olen aika kotikissa ja tykkään olla kotona ja nauttia hyvästä leffasta ja hyvästä ruuasta, mutta välillä on kiva päästä muuallekkin. Hänen käsityksensä hauskanpidosta on ryyppäminen. Ei voi esimerkiksi mennä vaikka ravintolaan syömään, tai kävelylle jonnekkiin ihanaan paikkaan tai konserttiin tai vaikka vain jonnekkin muualle istumaan.
* Minua harmittaa myös se, että minusta tuntuu, että hän ei halua minua. Harrastaamme seksiä ehkä kerran viikossa ja minä kaipaaisin enemmän läheisyyttä.
*Lisäksi minusta tuntuu välillä, että meillä on erit elämänarvot ja erilaisia tavoitteita elämässä. Hän haluaisia lapsia vaikka heti ja minä haluaisin ensin luoda uran ja sitten vasta lapsia. Hän ei myöskään ole yhtään empaattinen ja se vähän häiritsee minua koska minä olen ehkä vähän liiankin empaattinen ihminen ja välitän semmoisistakin asioista mistä minun ei tarvitsisi välittää. Hän taas on ehkä tunnetasolla kylmä ja vahingoniloinen.
Mitä enemmän ajattelen asioita niin sitä enemmän minusta tuntuu, ettei hän ole se mies, jonka kanssa haluan viettää loppuelämäni ja jonka haluan lasteni isäksi. Silti on niin vaikeata erota koska hänessä on myös tosi ihania puolia. Välillä hän osaa olla maailman ihana mies. Kaikesta puutteista huolimaatta rakasta häntä todella paljon, mutta silti mun on pahaa olla. Pelkään, että jos jättäisin häntä niin katuisin sitä jälkeenpäin ja minun olisi vielä huonompaa olla.
En tiedä mitä tekisin. Haluaisin erota koska minulla on välillä tosi paha olla nykyisessä suhteessanni, mutta rakasta poikaystäväni todella paljon. Olen 25v nainen ja seurustellut noin 1,5 vuotta 32v miehen kanssa ja muutimme yhteen vuosi sitten. Hänessä on niin hyviä kuin huonoja puolia, kuten kaikissa ihmisissä. Välillä hän on mielestäni ihana, mutta sitten joskus minua alkaa ärsyttämään tosi paljon hänen luonteensa ja käyttäytyminen ja haluaisin vain erota. Nyt on viimeaikoina taas alkaanut pännimään. Tekisin mieli vain erota ja jatkaa elämäni sinkkuna. Silloin kaikki oli helpompaa. En ole sanonut hänelle, että haluan erota koska toivon, että se on ohimenevä tunne.
Tässä joitakin esimerkkejä asioista, jotka häiritsevät minua:
* Suhteemme alussa hän ei suuttunut minulle niin helposti kuin nyt. Nyt tuntuu, että kaikki mitä teen ärsyttää häntä ja ihan mistä vaan voi tulla riita. En jaksaa ottaa aina kaikesta syyt niskoilleni, varsinkaan jos olen syytön. Lisäksi hän ei ikinä myönnä olevansa väärässä.
*Hän on erittäin omistushaluinen ja mustasukkainen. Minä tykkään matkustamisesta, mutta en saa enää lähteä ulkomaille koska hän ajattele, että pettäisin häntä siellä. Olin ennen ajatellut, että lähtisin opsiekeluvaihtoon vaikkakin vain 3kk, mut ei tuu kuulonkaan hänelle. Harmittaa tosi paljon.
*Hän käy päivittäin netissä sivustoilla, missä on kaikkea pornoamateriaalia ja outoja juttuja. Mua ei ehkä alkusi haitaannut koska ajattelin, että no minäkin käyn välillä. Mutta kun mä käyn ehkä pari kerta kuukaudessa ja hän käy joka ikinen päivä. Ja aina pitää katsoa niitä teinejä tai aasialaisia. En todellakaan halua olla sellaisen miehen kanssa, jonka naisihanne on minun vastakohta, ei se tee hyvä mun itsetunnolle. Mitä jos mä kävisin katsomassa netissä isokullisia afrikkalaisia miehiä joka päivä? Olisko se kauhean kiva? Siinä sais miehen itsetuntokin ehkä vähän kärsiä. En ole mikään ruma ihminen vaan ihan nätti ja urheilullinen 25vuotias nainen, mutta en ole ikinä tuntenut itseäni niin epävarmaksi kuin tämän miehen kanssa. Jatkuvasti pitää katsoa muita naisia internetissä ja ties kuinka paljon katsoo luivenä silloin kun minä en ole paikalla.
* Minua ärsyttää myös se, että hän on aina vain sohvalla katsomassa telkkaria tai internetissä. En tarkoita sitä, että aina pitäisi olla jotain aktiviteetteja. Kyllä minäkin olen aika kotikissa ja tykkään olla kotona ja nauttia hyvästä leffasta ja hyvästä ruuasta, mutta välillä on kiva päästä muuallekkin. Hänen käsityksensä hauskanpidosta on ryyppäminen. Ei voi esimerkiksi mennä vaikka ravintolaan syömään, tai kävelylle jonnekkiin ihanaan paikkaan tai konserttiin tai vaikka vain jonnekkin muualle istumaan.
* Minua harmittaa myös se, että minusta tuntuu, että hän ei halua minua. Harrastaamme seksiä ehkä kerran viikossa ja minä kaipaaisin enemmän läheisyyttä.
*Lisäksi minusta tuntuu välillä, että meillä on erit elämänarvot ja erilaisia tavoitteita elämässä. Hän haluaisia lapsia vaikka heti ja minä haluaisin ensin luoda uran ja sitten vasta lapsia. Hän ei myöskään ole yhtään empaattinen ja se vähän häiritsee minua koska minä olen ehkä vähän liiankin empaattinen ihminen ja välitän semmoisistakin asioista mistä minun ei tarvitsisi välittää. Hän taas on ehkä tunnetasolla kylmä ja vahingoniloinen.
Mitä enemmän ajattelen asioita niin sitä enemmän minusta tuntuu, ettei hän ole se mies, jonka kanssa haluan viettää loppuelämäni ja jonka haluan lasteni isäksi. Silti on niin vaikeata erota koska hänessä on myös tosi ihania puolia. Välillä hän osaa olla maailman ihana mies. Kaikesta puutteista huolimaatta rakasta häntä todella paljon, mutta silti mun on pahaa olla. Pelkään, että jos jättäisin häntä niin katuisin sitä jälkeenpäin ja minun olisi vielä huonompaa olla.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Oisko sulla vähän läheisriippuvuutta? Tiedät, ettei se oo sopiva mutta et pysty eromaan.
Ei minulla mielestäni ole läheisriipuvuutta. Minä tykkään olla yksin ja viihdyin sinkkunakin oikein hyvin. Mutta kun en haluaisi loukata häntä, enkä satuttaa itseäni. Pelkän, että eroaminen olisi väärä ratkaisu. En tiedä mitä tehdä ja olen hämmnetynyt. Minulla on huonoa olla, mutta eolkän, että jos jättäisin häntä niin tajuaisin tehneeni pahan virhen. En osaa selittää tuntemuksiani.
18kk kestää pahastakin erosta yli pääseminen. Siitä pääsee yli. Sitä ei tarvi pelätä.
Onko sulla läheisiä joiden kanssa voit puhua? Sellasia jotka olis tehneet vaikean eropäätöksen? Juttele niiden kaa. Osaavat kertoa näkökulmia. Ero on ensin vaikea ja ajan kanssa tulee tyytyväisyys.
Mua auttoi tää mun eroamis prosessissa. Lueskelen usein vieläkin.
"Onnellinen ero - mahdoton ajatus? Ei lainkaan, sillä niin tuskallinen prosessi kuin ero onkin, olisi hyvä, jos se käsiteltäisiin hyvin sekä oman pään sisällä että entisten puolisoiden välillä. Erityisen suotavaa tämä on silloin, kun liitosta on lapsia, joiden huolehtimisesta entisten puolisoiden tulisi jatkossakin kyetä sopimaan yhdessä. Eron onnistunut käsittely olisi tärkeää myös oman itsen ja uusien suhteiden solmimisen takia.
Eronneen kannattaa tehdä erotyötä. Työstämätön ero haittaa uusien suhteiden muodostamista ja elämän jatkamista eteenpäin. Hyvin työstetty ero luo pohjan uudelle täysipainoiselle elämälle. Esiin nousevia kielteisiä tunteita ei pitäisi painaa taka-alalle. Viha, suru, murhe ja pelko ovat tunteita, jotka nousevat miltei poikkeuksetta eron jälkeen esiin. Näiden tunteiden läpikäyminen on tarpeen, mutta niihin ei tulisi kuitenkaan jäädä kiinni. Kokemansa vääryydet ja loukkaukset olisi kyettävä antamaan anteeksi, jotta voisi jatkaa elämäänsä eteenpäin.
Kun suree eroa, ei sure ainoastaan tietyn ihmisen menettämistä. Surua ja ahdistusta aiheuttavat muutkin menetykset, joita eroamiseen liittyy. Erotessaan saattaa joutua luopumaan myös lapsista (ainakin osittain), kodista, lemmikeistä, osasta ystäviä, puolison sukulaisista… Eronnut suree monesti myös suhteen menettämistä, sitä, ettei ole enää osa pariskuntaa.
Syvimmin eronnut suree ehkä sitä lupausta, minkä on (ääneen tai hiljaa sisimmässään) antanut itselleen ja toiselle osapuolelle. Tämän piti olla se juttu, tämän piti kestää loppuelämän. Liiton loppuminen tulkitaankin usein epäonnistumiseksi. Ihmiset kuitenkin muuttuvat joskus paljonkin vuosien saatossa ja olisi väärin vaatia puolisoita jatkamaan suhdetta, joka ei ole ehkä enää hyväksi kummallekaan osapuolelle.
Tuskan ja kivun keskeltäkin voi kuitenkin syntyä jotakin hyvää. Eronnut joutuu yleensä pakostakin pohtimaan ja järjestämään elämäänsä uudelleen. Parisuhteessa eläessään moni on luopunut harrastuksistaan ja kiinnostuksen kohteistaan, omat unelmat ja toiveet ovat saattaneet hämärtyä. Ero antaa tilaisuuden tutkailla, mistä todella pitää ja mitä oikein elämältään haluaa. Voi miettiä kuka oikeastaan on ja "luoda nahkansa uudelleen".
Onnistuneessa eroprosessissa kielteiset tunteet väistyvät aikanaan. Mennyttä liittoa kykenee jo ajattelemaan positiivisesti siten, että arvostaa kaikkea sitä hyvää, mitä liitossa oli ja siitä seurasi. Mennyt on osa itseä, mutta sen ajatteleminen ei tee enää kipeää."
parisuhteesta ja mieti asiat itsesi kanssa. Miten on suhteenne tulevaisuus jos et koe häntä empaattiseksi? Henkisiäkin asioita tarvitaan, ei vain seksiä tai arjen jakamista siksi että "tässä on joku".
Luottamustakin pitää olla- miksi hän rajoittaa matkustamistasi? tai jos et halua katsoa pornoa joka päivä....ei kai sinun elämäsi ole toisen miellyttämistä? parisuhteessa toista kohdellaan hyvin ja kunnioitttavasti!
Mies taitaa olla epävarma itsestään ja miehisyydestään. Ja hauskanpito tarkoittaa muutakin kuin ryyppäämistä- ainakin muilla kuin teineillä.
Hei epätoivoinen. Mielestäni sinun on hyvä erota koska suhteenne ei ole hyvä. Mies ei arvosta sinua naisena vaan sinä nyt vain satut olemaan siinä lähellä.
Vaikka harrastaisitte seksi päivittäin niin sekään ei korvaa sitä pahaa oloa mikä tulee.
Itse erosin taannoin suhteesta jossa kaikki muu oli pielessä paitsi seksi. Seksi tuli päivittäin jopa niin että kyllästyin mutta olin innostavan oloinen koska se oli ainoa läheisyyden tunne mitä mieheltä sain.
Muuten arkiaskareet menivät päin helvettiä, mikään ei toiminut.
Et ole ainainnut miestä joka kohtelee noin sillä varmaan maailmassa on useakin mies jonka kanssa nautit elämästäsi enemmän.
Hetken se kirpaisee mutta se on sen arvoista tulevaisuutta ajatellen.
Miehiä pörrää kyllä kaikkialla ja jos seksiä haluat niin sitähän saat kun vain lähdet ulos mökistäsi.
Itsekin tavallaan rakastin miestäni mutta se rakkaus ei kantanut pitkälle.
Tuntuu, että listallasi on kaikki ne asiat, jotka pitäisi olla päinvastoin kunnon parisuhteessa. Voisitko tehdä samanlaisen listan miehesi hyvistä puolista? Tyyliin "Hän saa minut iloiseksi, kun...", "Rakastan häntä, koska hän...". Pelkään pahoin, että kun huomaat kuinka vaikeaa sinun on saada hyviä puolia listattua kirjalliseen muotoon, tiedät itsekin mitä sinun pitää tehdä. Ei suhde jossa on noin erilaset käsitykset elämästä, yhdessäolosta ja toisen ihmisen kunnioittamista, voi olla hyväksi kenellekään.