Hei kaikki,
En tiedä mitä tekisin. Haluaisin erota koska minulla on välillä tosi paha olla nykyisessä suhteessanni, mutta rakasta poikaystäväni todella paljon. Olen 25v nainen ja seurustellut noin 1,5 vuotta 32v miehen kanssa ja muutimme yhteen vuosi sitten. Hänessä on niin hyviä kuin huonoja puolia, kuten kaikissa ihmisissä. Välillä hän on mielestäni ihana, mutta sitten joskus minua alkaa ärsyttämään tosi paljon hänen luonteensa ja käyttäytyminen ja haluaisin vain erota. Nyt on viimeaikoina taas alkaanut pännimään. Tekisin mieli vain erota ja jatkaa elämäni sinkkuna. Silloin kaikki oli helpompaa. En ole sanonut hänelle, että haluan erota koska toivon, että se on ohimenevä tunne.
Tässä joitakin esimerkkejä asioista, jotka häiritsevät minua:
* Suhteemme alussa hän ei suuttunut minulle niin helposti kuin nyt. Nyt tuntuu, että kaikki mitä teen ärsyttää häntä ja ihan mistä vaan voi tulla riita. En jaksaa ottaa aina kaikesta syyt niskoilleni, varsinkaan jos olen syytön. Lisäksi hän ei ikinä myönnä olevansa väärässä.
*Hän on erittäin omistushaluinen ja mustasukkainen. Minä tykkään matkustamisesta, mutta en saa enää lähteä ulkomaille koska hän ajattele, että pettäisin häntä siellä. Olin ennen ajatellut, että lähtisin opsiekeluvaihtoon vaikkakin vain 3kk, mut ei tuu kuulonkaan hänelle. Harmittaa tosi paljon.
*Hän käy päivittäin netissä sivustoilla, missä on kaikkea pornoamateriaalia ja outoja juttuja. Mua ei ehkä alkusi haitaannut koska ajattelin, että no minäkin käyn välillä. Mutta kun mä käyn ehkä pari kerta kuukaudessa ja hän käy joka ikinen päivä. Ja aina pitää katsoa niitä teinejä tai aasialaisia. En todellakaan halua olla sellaisen miehen kanssa, jonka naisihanne on minun vastakohta, ei se tee hyvä mun itsetunnolle. Mitä jos mä kävisin katsomassa netissä isokullisia afrikkalaisia miehiä joka päivä? Olisko se kauhean kiva? Siinä sais miehen itsetuntokin ehkä vähän kärsiä. En ole mikään ruma ihminen vaan ihan nätti ja urheilullinen 25vuotias nainen, mutta en ole ikinä tuntenut itseäni niin epävarmaksi kuin tämän miehen kanssa. Jatkuvasti pitää katsoa muita naisia internetissä ja ties kuinka paljon katsoo luivenä silloin kun minä en ole paikalla.
* Minua ärsyttää myös se, että hän on aina vain sohvalla katsomassa telkkaria tai internetissä. En tarkoita sitä, että aina pitäisi olla jotain aktiviteetteja. Kyllä minäkin olen aika kotikissa ja tykkään olla kotona ja nauttia hyvästä leffasta ja hyvästä ruuasta, mutta välillä on kiva päästä muuallekkin. Hänen käsityksensä hauskanpidosta on ryyppäminen. Ei voi esimerkiksi mennä vaikka ravintolaan syömään, tai kävelylle jonnekkiin ihanaan paikkaan tai konserttiin tai vaikka vain jonnekkin muualle istumaan.
* Minua harmittaa myös se, että minusta tuntuu, että hän ei halua minua. Harrastaamme seksiä ehkä kerran viikossa ja minä kaipaaisin enemmän läheisyyttä.
*Lisäksi minusta tuntuu välillä, että meillä on erit elämänarvot ja erilaisia tavoitteita elämässä. Hän haluaisia lapsia vaikka heti ja minä haluaisin ensin luoda uran ja sitten vasta lapsia. Hän ei myöskään ole yhtään empaattinen ja se vähän häiritsee minua koska minä olen ehkä vähän liiankin empaattinen ihminen ja välitän semmoisistakin asioista mistä minun ei tarvitsisi välittää. Hän taas on ehkä tunnetasolla kylmä ja vahingoniloinen.
Mitä enemmän ajattelen asioita niin sitä enemmän minusta tuntuu, ettei hän ole se mies, jonka kanssa haluan viettää loppuelämäni ja jonka haluan lasteni isäksi. Silti on niin vaikeata erota koska hänessä on myös tosi ihania puolia. Välillä hän osaa olla maailman ihana mies. Kaikesta puutteista huolimaatta rakasta häntä todella paljon, mutta silti mun on pahaa olla. Pelkään, että jos jättäisin häntä niin katuisin sitä jälkeenpäin ja minun olisi vielä huonompaa olla.
En tiedä mitä tekisin. Haluaisin erota koska minulla on välillä tosi paha olla nykyisessä suhteessanni, mutta rakasta poikaystäväni todella paljon. Olen 25v nainen ja seurustellut noin 1,5 vuotta 32v miehen kanssa ja muutimme yhteen vuosi sitten. Hänessä on niin hyviä kuin huonoja puolia, kuten kaikissa ihmisissä. Välillä hän on mielestäni ihana, mutta sitten joskus minua alkaa ärsyttämään tosi paljon hänen luonteensa ja käyttäytyminen ja haluaisin vain erota. Nyt on viimeaikoina taas alkaanut pännimään. Tekisin mieli vain erota ja jatkaa elämäni sinkkuna. Silloin kaikki oli helpompaa. En ole sanonut hänelle, että haluan erota koska toivon, että se on ohimenevä tunne.
Tässä joitakin esimerkkejä asioista, jotka häiritsevät minua:
* Suhteemme alussa hän ei suuttunut minulle niin helposti kuin nyt. Nyt tuntuu, että kaikki mitä teen ärsyttää häntä ja ihan mistä vaan voi tulla riita. En jaksaa ottaa aina kaikesta syyt niskoilleni, varsinkaan jos olen syytön. Lisäksi hän ei ikinä myönnä olevansa väärässä.
*Hän on erittäin omistushaluinen ja mustasukkainen. Minä tykkään matkustamisesta, mutta en saa enää lähteä ulkomaille koska hän ajattele, että pettäisin häntä siellä. Olin ennen ajatellut, että lähtisin opsiekeluvaihtoon vaikkakin vain 3kk, mut ei tuu kuulonkaan hänelle. Harmittaa tosi paljon.
*Hän käy päivittäin netissä sivustoilla, missä on kaikkea pornoamateriaalia ja outoja juttuja. Mua ei ehkä alkusi haitaannut koska ajattelin, että no minäkin käyn välillä. Mutta kun mä käyn ehkä pari kerta kuukaudessa ja hän käy joka ikinen päivä. Ja aina pitää katsoa niitä teinejä tai aasialaisia. En todellakaan halua olla sellaisen miehen kanssa, jonka naisihanne on minun vastakohta, ei se tee hyvä mun itsetunnolle. Mitä jos mä kävisin katsomassa netissä isokullisia afrikkalaisia miehiä joka päivä? Olisko se kauhean kiva? Siinä sais miehen itsetuntokin ehkä vähän kärsiä. En ole mikään ruma ihminen vaan ihan nätti ja urheilullinen 25vuotias nainen, mutta en ole ikinä tuntenut itseäni niin epävarmaksi kuin tämän miehen kanssa. Jatkuvasti pitää katsoa muita naisia internetissä ja ties kuinka paljon katsoo luivenä silloin kun minä en ole paikalla.
* Minua ärsyttää myös se, että hän on aina vain sohvalla katsomassa telkkaria tai internetissä. En tarkoita sitä, että aina pitäisi olla jotain aktiviteetteja. Kyllä minäkin olen aika kotikissa ja tykkään olla kotona ja nauttia hyvästä leffasta ja hyvästä ruuasta, mutta välillä on kiva päästä muuallekkin. Hänen käsityksensä hauskanpidosta on ryyppäminen. Ei voi esimerkiksi mennä vaikka ravintolaan syömään, tai kävelylle jonnekkiin ihanaan paikkaan tai konserttiin tai vaikka vain jonnekkin muualle istumaan.
* Minua harmittaa myös se, että minusta tuntuu, että hän ei halua minua. Harrastaamme seksiä ehkä kerran viikossa ja minä kaipaaisin enemmän läheisyyttä.
*Lisäksi minusta tuntuu välillä, että meillä on erit elämänarvot ja erilaisia tavoitteita elämässä. Hän haluaisia lapsia vaikka heti ja minä haluaisin ensin luoda uran ja sitten vasta lapsia. Hän ei myöskään ole yhtään empaattinen ja se vähän häiritsee minua koska minä olen ehkä vähän liiankin empaattinen ihminen ja välitän semmoisistakin asioista mistä minun ei tarvitsisi välittää. Hän taas on ehkä tunnetasolla kylmä ja vahingoniloinen.
Mitä enemmän ajattelen asioita niin sitä enemmän minusta tuntuu, ettei hän ole se mies, jonka kanssa haluan viettää loppuelämäni ja jonka haluan lasteni isäksi. Silti on niin vaikeata erota koska hänessä on myös tosi ihania puolia. Välillä hän osaa olla maailman ihana mies. Kaikesta puutteista huolimaatta rakasta häntä todella paljon, mutta silti mun on pahaa olla. Pelkään, että jos jättäisin häntä niin katuisin sitä jälkeenpäin ja minun olisi vielä huonompaa olla.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Viron tyttöjä?
rakkaus ei pelkästään riitä.
Jos on paha olla suhteessa niin silloin se ei välttämättä ole pelastamisen arvoinen. Tuollaiset asiat mitkä sinua nyt vaivaavat tulevat vaivaamaan sinua aina jos ne eivät jostain syystä poistu häiritsemästä. Mutta koska miehelläsi on tuollaiset tavat ollut varmaan jo pitkään niin tuskin kovin helpolla siitä mihinkään muuttuu.
Jos osaatte kunnolla keskustella asioista ja mieskin tajuaa että jotain voisi tehdä toisinkin niin sitten teillä voisi olla ihan hyvät mahdollisuudet onnellisempaan jatkoon. Mutta se tosiaan vaatisi molempien panostamista ja todellisia tekoja myös. Luuletko että miehesi pystyisi tähän?
Aina ei vaan ala sujumaan vaikka mitä tekisi ja usein vain toinen koittaa tehdä jotain parantaakseen suhdetta jotta se voisi toimia jatkossa. Se ei valitettavasti riitä kun yksin ei voi muutosta saada aikaan. Olen itse kokenut tämän saman kantapään kautta ja yritin turhaan monta vuotta saada asioita muutetuksi. Minulla oli koko suhteen ajan paha olo, aivan kuin olisin lyönyt päätä seinään koko ajan. En ollut onnellinen kuin pieniä hetkiä silloin tällöin. Elimme täysin miehen ehdoilla juuri siten kun hän halusi. Koitin moneen otteeseen puhua ongelmista ja kertoa että en voi hyvin tässä suhteessa mutta se meni aina kuuroille korville. Lopulta löin hanskat tiskiin ja ajattelin että ei ole mitään järkeä jatkaa jos itsellä on koko ajan paha olo eikä toinen tee mitään sen eteen että asiat menisivät parempaan suuntaan. Eli ei vaan välittänyt tarpeeksi. Silloin on parempi jatkaa matkaa ja olla mieluummin yksinkin kuin sellaisessa suhteessa joka aiheuttaa pelkkää mielipahaa.
Kuulosti niin minun kirjoittamaltani (miinus nettiporno,mustasukkaisuus ja empaattisuus).Olen ajatellut samallalailla viimeiset puoli vuotta,mutta ajattelin että ei ole olemassa täydellistä ihmistä ja kuitenkin poikaystävässäni on paljon potentiaalia mr oikeaksi. Ehkä halusin niin paljon parisuhdetta etten sukaltanut nostaa kissaa pöydälle ennenkuin kuukausi sitten,jolloin kävi ilmi ettäpoikaystävä on "hieman kyllästynyt " suhteeseen (joka selittää seksin vain kerran viikossa ja muun aiempaa kylmemmän käytöksen ja ärtyneisyyden).Ehkä poikaystäväsikin on alkanut ottamaan sinut itsestään selvänä tms.Nyt olemme eroomassa tai ainakin muutetaan erilleen ja katsotaan mitä tunteet ja aika näyttää.
Ehkä teidänkin kannattaisi kokeilla tuota breikkiä?