Olemme seurustelleet poikaystäväni kanssa lähes kaksi vuotta. Olemme kummatkin nuoria parikymppisiä ja en tiedä johtuneeko iästä vaiko mistä, mutta kummatkin ovat luonteeltaan "draama kuningattaria" ja sitä kautta ehkä toisinaan naiiveja.
Ongelmani on se, etten tunne seurustelevani tasapainoisessa suhteessa. Kun menee hyvin, menee niin hemmetin hyvin että saatan itkeä onnesta. Arvatakin saattaa, että homma pelaa myös toiseen suuntaan; kun tappelemme tekisi heti mieli 'vetää ranteet auki'.
Mieheni varsinkin on hyvin temperamenttinen ja kontrolloiva. Hän määrää kaapin paikan meillä. Siksi tuntuu, kun hänellä olisi kuristusote minuun. Pienenkin riidan tullen tunnen savoinkuvaamattoman pahaa oloa.
Riitelytilanteissa hän on myös usein erittäin vähättelevä, häijy ja käy henkilökohtaisuuksiin. Olen sitä mieltä ettei hän osaa riidellä. Emme voi olla asioista eri mieltä ja sen jälkeen sopia. Riidan päätteeksi hän pitää mykkäkoulua hyvin pitkään ja on myös hyvin kylmä. Tästä on tullut suuri ongelma.
Olen ruvennut varomaan sanojani ja tekojani, joka tietysti tuntuu hyvin pahalta. Tänäänkin laitoin hänelle "söpöilyviestin" johon ensimmäiseen kertaan ikinä en saanut vastausta. Nyt heti kuvittelen(?) että tämä oli tässä, hän on suuttunut minulle jostain ja aikoo jättää minut.
Nämä tuntemukset ajavat minut hulluksi ja niin kovin surulliseksi. Vaikeinta on, kun vaakakupin toisella puolella painaa kuitenkin ne upeat, eufooriset hetket. Kukaan mies ei ole tehnyt minua liioin yhtä onnelliseksi, joskin kenenkään vuoksi en ole ollut näin rikkikään.
Meneekö tämä epävarmuus ajan myötä ohitse vai onko tämä toinen puoliskoni toivoton tapaus?
En väitä ettäkö olisin itse aina enkeli, mutten ikinä voisi kohdella häntä edes pahimman riidan tullen, niinkun hän kohtelee minua viikoittain..
Ongelmani on se, etten tunne seurustelevani tasapainoisessa suhteessa. Kun menee hyvin, menee niin hemmetin hyvin että saatan itkeä onnesta. Arvatakin saattaa, että homma pelaa myös toiseen suuntaan; kun tappelemme tekisi heti mieli 'vetää ranteet auki'.
Mieheni varsinkin on hyvin temperamenttinen ja kontrolloiva. Hän määrää kaapin paikan meillä. Siksi tuntuu, kun hänellä olisi kuristusote minuun. Pienenkin riidan tullen tunnen savoinkuvaamattoman pahaa oloa.
Riitelytilanteissa hän on myös usein erittäin vähättelevä, häijy ja käy henkilökohtaisuuksiin. Olen sitä mieltä ettei hän osaa riidellä. Emme voi olla asioista eri mieltä ja sen jälkeen sopia. Riidan päätteeksi hän pitää mykkäkoulua hyvin pitkään ja on myös hyvin kylmä. Tästä on tullut suuri ongelma.
Olen ruvennut varomaan sanojani ja tekojani, joka tietysti tuntuu hyvin pahalta. Tänäänkin laitoin hänelle "söpöilyviestin" johon ensimmäiseen kertaan ikinä en saanut vastausta. Nyt heti kuvittelen(?) että tämä oli tässä, hän on suuttunut minulle jostain ja aikoo jättää minut.
Nämä tuntemukset ajavat minut hulluksi ja niin kovin surulliseksi. Vaikeinta on, kun vaakakupin toisella puolella painaa kuitenkin ne upeat, eufooriset hetket. Kukaan mies ei ole tehnyt minua liioin yhtä onnelliseksi, joskin kenenkään vuoksi en ole ollut näin rikkikään.
Meneekö tämä epävarmuus ajan myötä ohitse vai onko tämä toinen puoliskoni toivoton tapaus?
En väitä ettäkö olisin itse aina enkeli, mutten ikinä voisi kohdella häntä edes pahimman riidan tullen, niinkun hän kohtelee minua viikoittain..
Vastaukset 1
Vanhimmat
Voisitko kuvitella tämän miehen kanssa jaksavasi olla sitten vanhaksi asti, perustavanne perheen ja pystymään elää tasapainoista arkea? Riitoja tulisi olemaan, kompromisseja pitäisi tehdä ja eteen tulee muitakin ongelmia elämässä, jotka pitäisi voida jakaa parisuhteessa ja jaksaa sen avulla niistä yli, tuskaa on jos parisuhde jo itsessään tuottaa murheita. Suhde ei kuitenkaan ole koko elämä.