Ihmisillä on geeneissä paskanpuhumisen-pakko.
Jos läski ihminen kysyy sulta: "enhän mä oo läski?" tai "oonko mä läski?", niin vastaat: no et oo.
Samoin jos joku ystäväsi valittaa isoa nenäänsä, kommentoit hänelle: no eihän sun nenä ees oo iso.
Miksi?
Mua ainakin harmittaa ja suututtaa todella paljon, että olen omasta mielipiteestäni huolimatta kuunnellut koko elämäni tuota ihmisten paskapuhetta. No en voi syyttää kuin itseäni tyhmyydestä. Harmittaa vaan kun en tajunnut jo parikymppisenä käydä totaalisessa kasvoleikkauksessa, jossa olisi leikattau mun iso, pitkä kyömynenä pienemmäksi, lisäksi leikkauksessa olisi kannattanut laittaa mun poskiin implantit tai ruiskuttaa omaa rasvakudosta tai muuten kohottaa latteita poskipäitä - ilman poskipäitä kasvot näyttää suorastaan paskalta.
Kun kuuntelee ihmisten valheita, niin lopputulos on se minkä itse osasi aavistaa: olen yksin, en ole koskaan seurustellut ja syy on se, että kasvoni ja vartaloni ovat kuvottavan rumat. Olen suorastaan tapettavan ruma.
Haluan kokonaisvaltaisen kasvoremontin: nenäleikkaus, poskipäiden kohotus, huulten muotoilu, rumien silmien muotoilu ja löysien roikkuluomien kiristys, samoin kulmakarvojen kohotus. Lisäksi haluan silikonit koska mun rinnat on niin pienet etten voi harrastaa seksiä (kelpaan vain takaapäin pimeässä).
Eli älkää ihmiset jaksako valehdella toisillenne, siitä ei ole kuin haittaa. Menee aikaa hukkaan. Nytkin kun mietin, jos olisin heti 20-vuotiaana käynyt läpi nuo operaatiot, niin kaikki arvet olisi jo ehtinyt parantua ja eläisin muutenkin niin paljon parempaa elämää. Joku voisi rakastaa mua ja mä voisin rakastaa.
Kaikki lähtee kauneudesta, on parempi olla kaunis ja hyväsydäminen kuin ruma ja hyväsydäminen. Elämä on paljon parempaa kauniilla ihmisillä.
Jos läski ihminen kysyy sulta: "enhän mä oo läski?" tai "oonko mä läski?", niin vastaat: no et oo.
Samoin jos joku ystäväsi valittaa isoa nenäänsä, kommentoit hänelle: no eihän sun nenä ees oo iso.
Miksi?
Mua ainakin harmittaa ja suututtaa todella paljon, että olen omasta mielipiteestäni huolimatta kuunnellut koko elämäni tuota ihmisten paskapuhetta. No en voi syyttää kuin itseäni tyhmyydestä. Harmittaa vaan kun en tajunnut jo parikymppisenä käydä totaalisessa kasvoleikkauksessa, jossa olisi leikattau mun iso, pitkä kyömynenä pienemmäksi, lisäksi leikkauksessa olisi kannattanut laittaa mun poskiin implantit tai ruiskuttaa omaa rasvakudosta tai muuten kohottaa latteita poskipäitä - ilman poskipäitä kasvot näyttää suorastaan paskalta.
Kun kuuntelee ihmisten valheita, niin lopputulos on se minkä itse osasi aavistaa: olen yksin, en ole koskaan seurustellut ja syy on se, että kasvoni ja vartaloni ovat kuvottavan rumat. Olen suorastaan tapettavan ruma.
Haluan kokonaisvaltaisen kasvoremontin: nenäleikkaus, poskipäiden kohotus, huulten muotoilu, rumien silmien muotoilu ja löysien roikkuluomien kiristys, samoin kulmakarvojen kohotus. Lisäksi haluan silikonit koska mun rinnat on niin pienet etten voi harrastaa seksiä (kelpaan vain takaapäin pimeässä).
Eli älkää ihmiset jaksako valehdella toisillenne, siitä ei ole kuin haittaa. Menee aikaa hukkaan. Nytkin kun mietin, jos olisin heti 20-vuotiaana käynyt läpi nuo operaatiot, niin kaikki arvet olisi jo ehtinyt parantua ja eläisin muutenkin niin paljon parempaa elämää. Joku voisi rakastaa mua ja mä voisin rakastaa.
Kaikki lähtee kauneudesta, on parempi olla kaunis ja hyväsydäminen kuin ruma ja hyväsydäminen. Elämä on paljon parempaa kauniilla ihmisillä.
Vastaukset 11
Vanhimmat
En tiedä miltä sinä näytät, joten vaikea sanoa, oletko muka noin ruma... Vaikea uskoa. Mutta! Mieleeni tulee oma kokemukseni ja mietin vaan, että voisiko totuus olla toisenlainen...
Mulla nimittäin oli nuorena sellainen käsitys, että olen maailman rumin ihminen. Siis niin ruma, ettei mua kukaan huoli ja että kaikki vaan yrjöö kun näkee mut. No, tapahtui yhtä ja toista, ja muutuin. En ulkoisesti oikeastaan muuten, kun että päätin, että aivan sama, laitan, huolehdin, olen ja elän, että olen mikä olen, mutta elän! Ja kas kummaa... Lopputuloksena minusta ei tullut misssuomea, mutta tajusin, etten todellakaan ole niin ruma kun mitä luulin, ja kas kummaa 2: löysin jonkun joka rakastaa ja nai muutenkin kun takaapäin. Ja olen löytänyt senkin jälkeen :)
Toisaalta, sen jälkeen kun olen ollut ns. kaunis on paljon asioita, mitkä eivät ole helpottuneet. Työt on tehtävä, opit saatava ja olen joutunut taistelemaan paljonkin, vihdoin vuosien jälkeen alkaa työ ehkä tuottaa tulosta. Mutta ulkonäöllä ei paljon ole niitten asioitten kanssa tekemistä, ehkä nyt se, että on tyytyväinen eikä jurota, ehkä että on siisti ja sillä tavalla "tyylin mukainen" (minne pyrkiikään) ja oma itsensä.
Että oletko ihan satavarma, että olet ruma: eikä kyse olisi omasta pään sisäisestä maailmastasi? Ettet vaan itse lynttää itseäsi, syötä itse itsellesi paskaa ja sillä tavoin asenteellasi vaikuta siihen, ettei ole ketään ja että tunnet itsesi huonoksi?
Mikäli sä olet "läski" niin siihen nyt on halvemmat ja terveellisemmät sekä oikeasti enemmän itsetuntoa ja saavutusten tunnetta nostavia keinoja, kuin leikkaus: kuten liikunta, urheilu ja oikein syöminen. Paremmat elämän tavat ylipäätään: väärä ruoka voi muuten jopa aiheuttaa masennusta!
Eräs mies sanoi kerran todella hyvin: se on kuule ihan sama minkä kokoiset ne rinnat loppujen lopuksi on, kunhan nännit nöpöttää kutsuvasti silloin tällöin :) Joten et sä silikonejakaan tarvitse, vaikka sulla ois todella pienet rinnat. Sitäpaitsi ne on joillekin Se Juttu, ihan niinkun ne isotkin. Seksissä kivaa on, kun ihminen on läsnä, uskaltaa heittäytyä, on oma itsensä ja antaa toisenkin olla. Seksissä on kivaa, kun tyyppi on mukana eikä murehdi ulkonäöstään, -tai sun ulkonäöstä. Seksiä haluaa ihmisen kanssa myös siksi, että tyyppi on niin mukava ja ihana, yleensä itse ainakin muista kuin ulkonäkösyistä.
Se ohjelmahan oli, missä ne leikkeli ihmisiä, jotka tunsivat itsensä rumiksi. Siellä oli tasan tarkalleen yksi jonka muistan olleen ihan oikeasti aika ruma. Kaikki muut tappoivat ne piirteet, mitkä tekivät heistä söpöjä ja persoonallisia. Symmetrisyyskään tai vähemmän kyömy nenä ei aina ole se juttu. Joten oletko varma, että se nenä on niin kauhea: vai se persoonallinen juttu, mikä erottaa sut massasta?
Voihan se tietty olla, että sä olet oikeasti tosi ruma, mutta jotenkin mä epäilen aika vahvasti. Jotenkin mä vaan epäilen, että isoin vika ei ole sun ulkonäössä. Mutta ihan kuinka vaan, varo ettet jää riippuvaiseksi leikkauksiin, moni harhainen jää. Kun sitten mikään ei kuitenkaan riitä eikä tyydytä. Kun aina on jotain, eikä todellista itsetuntoa saa rahalla eikä kirurgilta. Eikä rakkauttakaan ulkonäöllä.
Äläkä sitten pety, kun et saa muuta kun sen, minkä olet ostanut.
Olen ruma, olen siitä ihan 200% varma. Iso pitkä kyömynenä, pienet tihrusilmät lähellä toisiaan, lattaposket, roikkuvat silmäluomet, rumat silmät, kulmakarvoissa ei naisellista kaarta.
-ihmiset on sanonut mulle muunmuassa näin: sulla on jännä arjalaisnenä, yleensä suomalaisilla ei oo noin pitkää nenää, sun silmät on aika lähellä toisiaan...Ja sitten tätä paskaa: MUTTA SULLA ON NIIN HYVÄ SYDÄN!
Ja vitut! hyvä sydän se on kauniilla ihmisilläkin. Mulla ei oo tasan mitään kortteja kädessä. Ei auta vaikka harrastaa ihan himona liikuntaa ja yrittää pukeutua nätisti ja käyn kampaajalla usein ja muutenkin pidän kiinni terveellisistä elämäntavoista, en polta.....kaikki on niin turhaa. Kun on RUMAT KASVOT niin on vaan niin turha nainen. Kaikkein turhin. Tapettavan turha. Kasa oksennusta. Idiootin näköinen koukkunenä jonka nenä törröttää kasvoista oksettavana ulokkeena. Epäsiisti hirviömäinen rumilus.
Tahtoisin tappaa itseni koska olen niin ruma.
Nä mun kasvot on pilanneet mun tähän astisen elämän. Enkä voi koskaan hankkia lapsia, koska en halua että kukaan saa näin rumia geenejä.
Okei, eli sä olet hyvä kroppanen ainakin, mistä voisit aloittaa. Sä pukeudut nätisti ja olet tyylikäs, hiukset on varmasti kivasti, ja kroppa ja terveys kunnossa. Ei se turhaa ole! Jos sä olisit tuollai ajatteleva ja neliraajahalvaantunut, ois varmasti kurjempaa. Jos sä et vois edes liikkua ja nauttia siitä, ois varmasti hirveempää: kai sä sentään tajuat arvostaa liikuntakykyäsi ja nauttia liikunnasta. Eihän se sun naamas kuitenkaan vaikuta siihen, koska ei urheilun tunteessa katsota ulkonäköä.
Sä voit olla fiksu ja urheilla. Niin, niihin ei kumpaankaan tarvita ulkonäköä, jos huomaat että ajattelet, että ulkonäkö on fiksuutta ja liikuntakykyä tärkeämpiä, tiedät että 100%lla varmuudella vikaa on asenteessasi ja ajatuksissasi.
No, hmmm. Rumat ihmiset saa siis mielestäsi tappaa? Rumat ihmiset ovat siis mielestäsi ihmisarvottomia eikä suurempaa arvoa ole kun kauneus, koska siis ruman saa tappaa? Aika huonot arvot sinulla totisesti on, olet sitten mikä vaan.
Kuvausten perusteella sä kuulosta Barbara Straisandilta, eikä sillä nyt niin huonosti ole mennyt... Mutta helvetin iso nenä sillä on, silmät suurinpiiretein vierekkäin, lättä posket eikä nyt muutenkaan se ainakaan missi-kaunis nainen ole... Mutta no, kuka nyt on kaunis.
No, jos sä nyt alat tekemään töitä ja lakkaat sääälimästä itseäsi, sä voit jonain päivänä olla niin menestynyt, että saat ne rahat siihen kauneusleikkaukseen: Barbaralla ois ne. Ihan sama mikä ala, valitse joku, missä et ole esillä: silloin ulkonäöllä ei ole väliä. Valitse joku, missä kaikkea muuta arvostetaan, eli mikä tahansa muu paitsi malli tai missi. Sitten alat raataa, ja raadat niin kauan että olet menestynyt. Siinä välissä voisit välillä pitää lomaakin, käydä matkoilla, harrastaa ja tehdä: suurin osa lajeista ei vaadi ulkonäköä, eikä ketään kiinnostakaan, mutta sä voisit nauttia elämästä. Rumanakin: ei ulkonäkö vaikuta kun tossa sun mainitsemassa parin haussa sitten ja missinä: joten suurimpaan osaan asioita se ei edes vaikuta.
Itsesäälillä et saavuta mitään: jos B olis jäänyt himaan itkeen ulkonäköään ja laulanut vaan suihkussa, ei siitä tietäisi kukaan mitään.
Miksi tappaa itsensä? Luuletko sä, ettet sä muuten kuole? Kyllä sä kuolet, 100%n varmuudella, joten miksi kiirehtiä? Sä voisit käyttää aikaasi paremminkin, kuolet kuitenkin. Joten harrasta mahdollisimman paljon, tee töitä kunnianhimoisesti, matkusta ja elä. Ei kaikki saa lapsia, mitä sä sitä murehdit? Ei kaikilla ole perhettä, et sä ole mikään ainoa. Mutta kaikki kuolee. Joten älä haaskaa aikaasi itsemurhaa miettimällä, älä haaskaa aikaasi siihen, mikä tapahtuu joka tapauksessa, ja peilin edessä itseäsi tuijottaessa, vaan elä välittämättä muutamasta mustasta aukosta. Tee oikeita päätöksiä: hanki ura ja ne rahat, millä voit leikkauttaa itsestäsi ihan minkä näköisen vaan.
Voisit hakea apua psykologilta ja päättää, että kerran viikossa/kuussa vuodata tunnin siellä. Ulkonäöstäsi. Itket ja murehdit ja suret. Mutta muuten elät. Miksi ei? Mikä estää? Mikä oikeasti estää?
Kokeile. Tee kaikkesi sitten kaiken muun kuin ulkonäön eteen, niin kauan kun se on turhaa (paitsi liiku ja terveelliset elämän tavat, koska tarvitse hyvää kuntoakin menestyessäsi) ja vuodata psykologille. 4 vuoden päästä tulet olemaan eri tilanteessa, kuin nyt.
Sun ulkonäkö ei ole pilannut sun tähän astista elämää (sunkin sanojen mukaan vain seksin saamisen) vaan sun asenne. Ei sillä ole väliä oletko sä ruma vai kaunis. Sillä on väliä, mitä sä teet.
Menestyneitä nai kaikki, edestä ja takaa jos ne haluaa. Ja menestyneillä saa olla lapsia, aina, vaikka ne ois rumiakin. Joten senkin sä saat sillä, aivan takuulla! Kaikki ongelmat on ratkaistavissa ja tää sunkin, mutta sun on itse tehtävä se: ei sitä sulle eteen kanneta. Taistele hyvä ihminen, sulla on koko loppuelämäsi aikaa. (Ja täytyykin olla: menestys kun ei välttämättä tule yhdessä yössä vaan voi viedä 20 vuotta määrätietoista työtä...)
Unohtakaa jo kuolema, te kuolette väistämättä kuitenkin. Älkää suunnitelko suotta, te kuolette suunnittelemattakin. Älkää haaskatko aikaanne uhoten asialla, mikä kuitenkin tapahtuu. Eläkää! Se ei tapahdu ehkä toista kertaa: ELÄ hyvä ihminen!
Kylläpähän vaan iso ja kyömyinen nenä on kaunis ja komea. Usko vain sellaista esteetikkoa, joka ajattelee omilla aivoillaan...
"Mutta no, kuka nyt on kaunis. "
Niin, kuka nyt on kaunis oli vissiin se viimeisin toteamus.
Että homma on ikääänkuin kuka-tykkää-mistäkin, mutta tosiasiassa Barbarahan ei ole millään mittareilla muuten kaunis. Ei ole minkään maan ihanteitten mukainen, ap vissiin sitä hakisi itselleenkin. Barbara on todella kaukana kauneusihanteista ja suoraan sanottuna, "tavallisesta" tai "nätistäkin", joittenkin mielestä se on ihastuttavan persoonallista, joittenkin mielestä rumaa ja joittenkin mielestä ruma on kaunista :)
Näinhän se on.
Mutta ap selitti, miten rumuus estää elämästä noilla kriteereillään, mitä hän luetteli, eikä rumuudella tai kauneudella ole itseasiassa juuri mitään vaikutusta suurimpaan osaan asioita, eikä B ole saavuttanut mitään, ei siis MITÄÄN ulkonäöllään vaan etsimällä, löytämällä ja kehittämällä suurinta vahvuuttaan: etsikää siis vahvuutenne, älkää heikkouksianne. Keskittykäää vahvuuksiinne, niitten kehittämiseen, nähkää vaivaa. Tehkää, toimikaa, jos ette pidä ulkonäöstänne, unohtakaa se! Pitäkää itsenne siisteinä ja eläkää eteenpäin.
Ei se mitään, jos on ruma, mutta jos on niin tyhmäkin, että laskee koko elämänsä ulkonäön varaan, se saattaa olla jotain: haittaa! Jos ette tiedä, mitkä ovat vahvuutenne, aloittakaa heti tutkimusmatka: tehkää ja toimikaa ja ottakaa selvää mihin kaikkeen pystytte. Haastakaa itsenne ja kokeilkaa, ilman häpeää, ilman pelkoa tappiosta. Sitten keskitytte siihen, missä viihdytte eli mistä tykkäätte ja missä olette hyvä. Niin helppoa se on!
Älkää koskaan luovuttako, aina kohti uusia tavoitteita, ja mitä matalammalta joudutte aloittamaan, sitä sitkeämpi mieli pitää olla. Maailmassa on niin paljon kaikkea, köyhille ja rikkaille, rumille ja kauniille, ettei kannata ihan vähällä luovuttaa. Tsemppiä!
Piti ihan miettiä, että olenko koskaan kuullut lihavan kysyvän "olenko läski" tai erikoiset kasvonpiirteet omaavan kyselevän nenästään, poskipäistä tai muusta. Eipä tule mieleeni! Olen kyllä kuullut missikisoihin osallistuneen kaverini valittavan (olemattomia) läskejään sekä useiden kavereiden haukkuvan reheviä pyllyjään ja reisiään sekä muutamia haukkuvan huonoja hiuksiaan. Itse olen pyrkinyt pysyttelemään hiljaa, varsinkin noissa turhissa "olenpa minä läski" -jutuissa, mutta muuten neuvomaan ja auttamaan parhaani mukaan. Hiuksistakin saa tuuheat monilla konsteilla, ja isot reidet sopii parhaiten tiettyisiin vaatteisiin. Pyrin siis välttämään valehtelua, mutta olen ehkä joskus teininä vakuutellut kaveria siitä, että hän on aivan normaalin näköinen - ei niin vanhoja asioita voi enää muistaa :)
Puhut rumista kasvoistasi ja kuvottavasta vartalostasi, entäs luonne? Kirjoituksesi perusteella et kuulosta kovin mukavalta seuralta. Kuulostat katkeralta, vihaiselta ja elämään kyllästyneeltä naiselta. Ei kukaan halua seurustella sellaisen kanssa, ei vaikka näyttäisikin hyvältä takaapäin naidessa.
En ole koskaan kuullut, että pienet seksit estäisivät seksin harrastamisen, eiköhän siihenkin tarvita lähinnä aivan toista ruumiinosaa? Paitsi tietty vakopanoon, mutta enpä usko että se on kenenkään mielestä se aivan ehdottomin tärkein juttu seksissä...
Todennäköisesti omaat kasvot, jotka eivät täytä kauneuskriterejä, miksi valehtelisit itsellesi ja meille? Puhut siitä, että kauneilla kasvoilla voisit rakastaa ja tulla rakastetuksi, onkohan näin? Sillä harva rakastuu kauniisiin kasvoihin, ulkonäköön ehkä ihastutaan ja kauniisiin kasvoihin halutaan tutustua, mutta ei kukaan pelkkien kasvojen kanssa seurustele tai vietä loppuelämänsä. Mutta jos kauneudenleikkaukset saisivat sinut tuntemaan itsesi halutuksi ja rakkauden arvoiseksi, niin käy ihmeessä leikkauttamassa itsesi. Jos se antaa sinulle itseluottamusta ja tekee sinusta vahvemman ihmisen, niin en näe leikkauksissa mitään pahaa.
Itse suunnittelin nuorempana, että kävisin aikuisena leikkauttamassa leveää ja kolmiomaista nenääni. Halusin söpön nöpönenän tai jopa pottunenän, sellaisen aivan tavallisen nenän joka kaikilla muillakin on. En kuitenkaan ole vielä käynyt leikkauksessa, ja tuskin käyn. Olen jo sujut nenäni kanssa, eikä se häiritse elämääni kuten nuorempana. Nykyään minusta saa jopa ottaa profiilikuvia. Vaikka nenä on edelleen yhtä pysty ja terävä kuin ennen, ei se haittaa minua. En tiedä miksi mielipiteeni muuttui, mutta näin minulle kävi.
Onnea sinulle ja toivottavasti leikkaukset sujuvat hyvin!
Kyse on kuulkaas siitä, että kasvoni pilaavat kaiken.
Aina sanotaan, että naisten pitäisi tehdä enemmän aloitteita esim. baarissa yms. Mä olen tehnyt, mutta tulen aina torjutuksi. Huomaan, ettei miehiä kiinnosta. Johtuu kasvoistani! Ei kai kaverini mua muuten kuvailisi niin iloiseksi ja mukavaksi. Tekstistäni saa ehkä sen kuvan, että olen kusipää, mutta sitä en ole. Vihaan vaan näitä kasvojani jotka ovat sanoinkuvaamattoman rumat, vialliset, epänaiselliset, epäseksikkäät, kuvottavat. Niin rumat ja vialliset että tahtoisin viillellä ne täyteen viiltoja, tahtoisin leikata tuon nenän irti törröttämästä kasvoistani.
Ja en voi osallistua nyt kesällä parin hyvän ystäväni polttareihin ja häihin, kasvojeni takia. Voin pitää hiuksiani ainoastaan vain auki siten, että hiukseni roikkuvat melkein kasvojeni edessä. Tällä tavoin voin yrittää peittää kasvojeni leveyttä ja saada kasvoni näyttämään vähemmän siltä, että silmäni ovat liian lähellä toisiaan. Jos laitan hiukseni kiinni nenäni tulee enemmän esiin ja samoin muut rumat kasvojenipiirteet korostuvat. Mutta eihän häihin voi mennä hiukset auki. Näyttäisin ihan harakanpelttimeltä ja takkutukalta (jolta näytän normaalisti arkena kokoajan) ja se olisi epäkohteliasta hääpäria kohtaan. En siis voi osallistua juhliin koska olen niin sanoinkuvaamattoman ruma ja epäsiisti.
Ette ehkä tajua, mutta tajuaisitte kun näkisitte mut.
Ja on vaan niin paha mieli, kun haluaisin kovasti olla niin kuin muut mutta en voi. Ja en tiedä mistä saisin rahat kasaan. Ei vaan jotenkin enää jaksa yrittää ja uskoa parempaan huomiseen..
Oletko käynyt kosmetologilla/meikkaajalla ongelmasi kanssa? Meikeillä ei voi ihmeitä tehdä, mutta varjostuksilla ja muilla keinoin kasvojen muotoja voi muutella radikaalistikin. Eli tätä keinoa voisit kokeilla, saattaahan se meikkaus maksaa jonkun verran, mutta ehkäpä se on sen arvoista, jos voisit siten osallistua ystäviesi häihin. Polttareista viis, mutta ainakin minä toivoisin ystäväni osallistuvan häihini, rumista kasvoistaan huolimatta. Ja kyllä häihin voi osallistua ilman hienoa kampausta. Tärkeinhän on se, että hiukset sopivat pukuun ja henkilön tyyliin. Jos sinulla on pitkät hiukset joku iso pörröinen kiharakampaus voisi sopia, afrothan ovat jopa muodissa :)
Ei minun kaverini ikinä ole kuvaillut minua ulkonäköni perusteella. Enkä minäkään kehu ystävieni ulkonäköä kenellekään (harvoin edes heille itselleen, paitsi jos on uusi tukka yms.) vaan arvostan heidän luonnettaan. Minäkin kuvailen useita ystäviäni iloisiksi, mukaviksi, huumorintajuisiksi, ihaniksi ja maailman parhaimmiksi - vaikka heillä on aivan tavalliset tai peräti kauniit kasvot.
Muuten, tuo missimittanen ystäväni (joka teininä aina kyseli "oonko mä läski") ei ole kasvoiltaan kovin nätti. Hänellä on iso, vahva leuka ja pitkän kapeat kasvot - hevosturpa suorastaan. Eipä se ole estänyt häntä menestymästä elämässään. Joko hän ei itse tajua, että hänen leukansa ja kasvojen muotonsa ei täytä kauneuskriterejä tai tee hänestä klassisen kaunista, tai sitten hän ei vaan välitä ja elää elämänsä omana itsenään.
Kuten sanoin, toivottavasti löydät ratkaisun jolla löydät elämääsi onnea ja voit olla tyyvytäinen itseesi. Vikoine kaikkineen tai "korjattuna versiona".
Itse pystyn tuntemaan outoa vetoa rumiin naisiin, jotka pitävät itseään arvokkaina ja joilla on iso seksuaaliego. Tällaiset tapaukset ovat tietenkin harvinaisia, koska rumat naiset ovat yleensä kuin sinä.
Eikä Barbara Streisand ole ruma:
http://blogs.villagevoice.com/dailymusto/assets_c/2010/02/barbara-streisand-thumb-225x300.jpg
Tuossa kuvassa ainakin mielestäni syötävän suloinen.
Mä olen niin loppu.. Mulla on hirviön kasvot eikä kukaan voi auttaa mua. Jos saisin kauniit kasvot sillä että että leikkaisin jalkani ja käteni irti niin tekisin sen. En voi elää tätä elämää näiden kasvojen kanssa, enkä tule koskaan saamaan rahoja kasaan joilla pääsisin plastiikkakirurgisiin leikkauksiin, joilla mun kasvoja leikattaisiin näteiksi.
Elämä ilman kauniita kasvoja on hukkaan heitettyä aikaa. Ilman kauniita kasvoja et ole kukaan etkä mikään
Kun anoreksiassa ihminen vihaa vartaloaan niin, että haluaa kuihduttaa itsensä loppuun, niin samalla tavalla mä vihaan kasvojani niin, että tahtoisin repiä, viillellä ja saksia kaiken kasvoistani pois näkyvistä. Tahtoisin vain kauniit kasvot, että voisin tunta olevani nainen, että katsoessani ihmisiä silmiin mun ei tarvitsisi hävetä sitä mitä ihmiset näkevät.
En ole koskaan nähnyt missään ketään näin rumaa kuin mitä olen. Olen koko maailman rumakasvoisin ihminen enkä sen vuoksi kuulu tänne.
Kaikilla muilla naisilla on niin paljon kaunista kasvoissaan. Kaupungilla kulkiessani tai ihmisistä kuvia selaillessani näen jokaisessa naisessa kauniita naisellisia piirteitä. Jokaisesta tässä elämässä näkemästäni naisesta voi saada kauniin meikillä, hiustenvärjäyksellä, hiustenpidennyksillä ja rusketusvoiteilla. Suurin osa ei edes tarvitse mitään näistä. Mutta minä itse tarvitsen ne kaikki enkä siltikään näytä kasvoistani naiselta. Vaan näytän peikolta, kummajaiselta jota en halua olla. Olen niin väsynyt tähän taisteluun että tekisi mieli tappaa itseni.
Kauneus on katsojan silmissä, jonkun mielestä joku nainen on ruma ja toinen ajattelee aivan päinvastaisesti.. Kauneus kumpuaa sisältäpäin ja siitä kuinka sinut olet itsesi kanssa. Isevarmuus pukee aina. Ammattilaiset
kosmetologit ja kampaajat korostavat kauneutta ja tekevät naisen elämän helpommaksi.