Yksinäisyys :(

Olen tajunnut että olen todella yksinäinen, vaikka mulla on pari lasta ja kivoja ystäviä ja kavereita. Kuitenkin olen sydämmessäni niin yksinäinen että välillä tuntuu että se musertaa mut kokonaan.
Olen ollut aviossa, ero tuli, mutta exän kanssa hyvissä väleissä.
Pari vuotta sitten painajaismainen avoliitto päätyi eroon oikeussalissa, jossa miesystäväni tuomittiin pahoinpitelystä. Tästä psykopaatista johtuen itsetuntoni on nollilla vaikka tiedän ettei minulla ole mitään hätää; olen kivan näköinen, jos en jopa kaunis. Ja ihan fiksukin olen; hyvä työpaikkakin.Hän kuitenkin kylvi sen siemenen etteti minusta ole mihinkään, eikä kukaan vosi minusta välittää.
En uskalla päästää ketään lähelleni. Olen tavannut ihan kivoja miehiä, jotka ovat aidosti rakastuneet minuun, mutta itse olen kylmä kuin kala kun en tunne mitään. Haluaisin jakaa ilot ja surut jonkun kanssa. Nyt joudun kantamaan kaikesta vastuun yksin eikä ole ketään kelle sydämeni avaisin. Enkä edes uskalla. Mutta haluaisin. Haluaisin että olisi joku joka pitäisi minuta huolta, ettei minun tarvitsisi aina olla se vahva. Se joka hoitaa ja järjestää kaiken.
Vanhenen ja pelkään että edessäni on yksinäinen vanhuus. Haluaisin jakaa elämäni, jotta kaikki olisi kaksin verroin ihanampaa.
18607
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 18

Vanhimmat

Ei kannata pelätä yksinäistä vanhuutta. Kannattaa oppia pitämään omasta seurastaan niin paljon että ei tartte mitään tollasta pelätä ja hyvässä lykyssä joku yhtä positiivinen tulee luoksesi elämää jakamaan. Oletko saanut terapiaa noihin vaikeisiin asioihin?

Äänestä

Kuule ei tohon mikään terapia auta turha edes puhua sellaista. et sinä terapiaa tarvitse, mutta jotain muuta kyllä.
Tiedätkö olen mies mutta tunnen täsmälleen samoin kuin sinä, olisi kuin olisit toistanut sen mitä minä ajattelen. Olen pahoillani sinun kokemista asioista, se on jotain mitä ei haluaisi kenenkään kokevan.
Olen myös pahoillani siitä ettet ole tuntenut mitään näitä miehiä kohtaan. Asemaasi asetuminen ei ole helppoa. Vertasit itseäsi kalaan jolla ei ole tunteita. Onko näin? En kyllä näe asiaa noin. Ne tunteet ovat yhtä syvälle kuin se kala josta puhuit.
Olet täynnä tunteita muttei ne pääse pinnalle. Koska uskot niiden pääsevän sinuun käsiksi.
Niin olisi todella hienoa kun saisi olla se heikko ja antaa sydämesi levätä, mielesi toipua ja ehkä unohtaa että sinua on kohdeltu huonosti.
Kuviitele itsesi saarelle missä on ainoastaan sinä ja tämän saaren luontoystävät. Lapsesi olisivat hoidossa muualla ja voisit nauttia vain siitä kaikesta ilman että mikään vaivaisi mieltäsi.
Paratiisisaari missä linnut antavat huomiota ja kasvien ja kukkien tuoksu on enemmän kuin huumaavaa.
Värikkäät kalat kirkkaassa lahdessa näkyisivät sinulle.
Voisit olla siellä päivän tai kaksi tai enemmän vain nauttimasssa siitä että voit olla rauhassa ja nauttia mielesi tyhjentävistä auringon säteistä.
Sinulla olisi kaikki tarpeellinen mukana ja sinut haettaisiin heti kun niin toivoisit.
Et olisi yksin koska jopa hiekan jyvät rannalla olisivat sinun kanssa. Se että vaikka olet autiolla saarella ei veisi sinulta tunnetta siitä että olet haluttu seura ja siitä ollaan iloisia.


Psykopaatti vei ehkä itsetunnon, mutta ei sen lähdettä mistä se syntyy ja se syntyy sydämessä, sinun sisällä, jossa on kaikki mitä elämässä tarvitset.
Älä syytä itseäsi mistään koska siihen ei ole mitään syytä.
Olet ehkä yksin nyt ja tunnet yksinäisyyttä mutta niin ei tule olemaan aina.
Älä anna periksi, sillä olisi todella sääli menettää ihminen jolla on niin suuri sydän kuin sinulla.

Hän kylvi siemenen kyllä, mutta ei tiennyt minkälaisen. Hän teki ihmisen joka on vailla vertaa ja joka ansaitsee vain parasta: Ansaitsee sen mistä monet vain unelmoivat.
Sinun ei tarvitse uskoa, sinun ei tarvitse toivoa sinun ei tarvitse tehdä mitään. Onni saavuttaa sinut ja vie mukanaan, et voi sille mitään.

Et tarvitse hoitoa, vaan ihan jotain muuta, sellaista joka vie sydämesi ja pyyhkii menneet mielestäsi.

En ole iloinen siitä mitä sinulle on tapahtunut, mutta iloinen siitä että olet selvinnyt siitä.

Ainoastaan ja vain, kaikkein parasta sinulle!!!

Äänestä

Älä pelkää. Aikaa saa kuluakin, sinun pitää löytää itsesi ja saada asioitasi kuntoon. Keskity siihen, tulet löytämään rakkauden viimeistään parin vuoden sisällä. Kun elämäsi asiat ovat kunnossa, siis et vihaa enää entistäsi niin, ja otat vallan elämästäsi takaisin, on mies joka odottaa pääsyä elämääsi. Mutta hän ei voi tulla vielä, sinulla on tehtävää :)
Haluaisit, että joku pelastaa ja pitää huolta "hoitaa kaiken". Vaikeitten kokemusten jälkeen kaipaat syliä, kuin lapsi: turvaa. Sinulla on se jo. Kuuntele itseäsi.
Hän haluaa olla tasavertainen kumppani, ei isäsi eikä satumaailman prinssi. Sinä olet jo pelastunut. Sinä voit kulkea jonkun rinnalla ja jakaa kaiken. Rentoudu, sinä jaksat kyllä. Luota itseesi. Kuuntele hetki: tunnetko saman voiman, minkä minä tunnen sinusta?

Tunnistat hänet, hän ei tee elämästäsi täydellistä, mutta kohtelee hyvin. Hän ei esitä prinissiä, vaan on ihminen. Te pystytte hyväksymään toisenne, arvostamaan ja rakastamaan toisianne: siinä auttaa vanhat kokemukset. Sitä osaa arvostaa asioita kun on kokenut. Hän on avoin ja rehellinen, mutta ei se ihmeitten kertoja, suuri avautuja eikä liirum-laarum ylistäjä. Sinä voit kulkea hänen kanssaan ja hän kulkee sinun kanssasi. Voit päästää pikkuhiljaa irti lopullisesti vanhasta. Teille tulee hieno yhteinen tie.

Sinä et tule olemaan yksin loppuelämääsi. Sinun ei tarvitse etsiä eikä murehtia: elät vain elämääsi ja olet avoin. Harhoja voi tulla vastaan, mutta tiedät sitten kun se on se, jonka kanssa ei ole kiirettä. Hänen kanssaan olet valmis riskeeraamaan: ja silloin jo tiedät että olet ennenkin selvinnyt. Tämä tulee kun olet valmis.

Näin minä uskon. Valinta on sinun, mielestäni sinä voit rentoutua ja keskittyä elämään. Haasteet kuuluu elämään, mutta sinä selviät ja löydät sen, mihin olet valmis.

Äänestä

Täällä toinen samanmoonen. Elämä menee niin, että se, mihin ei kuole, vahvistaa. Ja periksi ei anneta; ilo pintaan vaikka syän märkänis'.

Äänestä

... vaikka on mies, lapsia, kummin kaimoja, kultainen noutaja, kartano volvo ja se rivarin pätkä, niin silti on niin ihqun yksinäistä.

Rehellisemmin sanottuna et tiedä todellisesta yksinäisyydestä paskaakaan. Tuskin kestäisit elää edes yhtä viikonloppua yksin vailla mitään kontakteja.

Äänestä
  • Jos "haukotuttaa" niin et ihan ymmärrä. Ihmisen yksinäisyys on joku sellainen sisäänrakennettu juttu, syvällä oleva; tänne tullaan yksin ja täältä lähdetään yksin. Vaikka ihmisiä olisi kuinka paljon ympärillä, voi tuntua yksinäiseltä, ihmisen henki / henkisyys, joku tuntematon juttu aiheuttaa tunteen yksinäisyydestä.

    Ehkä se on sitä, että kukaan ei voi ymmärtää juuri mua, mun tarpeita, haluja, toiveita, ajatuksia, unelmia ... mun elämää. Sitten kun ymmärtäjä löytyy, ei tunnu enää yksinäiseltä.

    Luin jostain: "Yksinäinen ei ole hän, jota kukaan ei muista. Yksinäinen on hän, jolla ei ole ketään, jota muistella."

    Äänestä

tuossa edellä.

Itse en haluaisi koskaan tulla pelastetuksi, koska jos onneni ja turvallisuuteni olisi toisen varassa, niin hän voisi myös viedä ne pois ja sitten en selviäisi. Haluan tietää pärjääväni ihan mistä tahansa yksin, koska vasta silloin voin olla tasavertainen toisen kanssa eikä tarvitse pelätä mitään.

Äänestä
  • elää, jos kaiken pitää aina olla hallinssa ja kotrollissa.

    Menee helposti siihen että kaikenlaisia riskejä kartetaan. Ihan mikätahansa on periaatteessa vaarallista jos asiaa siltä kannalta katsoo,

    Äänestä

  • Tämä on "älyttömän hyvä vastaus". Onnen avaimet ovat jokaisen omassa taskussa, toinen ei voi olla vastuussa sellaisesta asiasta, ei vaikka olisi kuinka 'rakas' ja läheinen. Turvallisuus on myös asia, joka joko on tai sitten ei, omien korvien välissä.

    Äänestä

  • Niin jos on yksinäinen ja tuntee ahdistuksen siitä ja toivoo ettei olisi yksin ja jatkuesssaan kauan ihminen erääällä tavalla menettää toivon. Niin kai se jos joku törmää häneen tuolla ulkona on tavallaan hänen pelastaja. Mutta ei se minun mielestä automaattisesti tarkoita sitä ettei voisi selvitä sen jälkeen jos häntä ei olisikaan. Jokainen jonka tuolla ulkona tapaamme on osa meidän juttua ja se antaa meille jotain. Sitä ei kukaan tiedä etukäteen onko henkilö meidän kanssa aina, voimme vain toivoa sitä.Siis jois sitä haluamme.
    On eri asia ripustautua toiseen ja elää hänen kautttaan kuin elää hänen kanssaan. Tämä aloittaja ei mielestäni ole muuta kuin yksinäinen joka kaipaaa toista lähelleen, ihmistä joka huolehtii hänestä kun hän itse ei jaksa ja josta hän huolehtii kun tämä toinen ei jaksa. Ja antaa silti toisen olla se oma itsensä mitä hän silti tarvitsee vaikka onkin yksinäinen juuri nyt. Nämä asiat tahtoo sekoittua koska ihmiset ajattelee usein että ihmisen pitää kestää kaikki vaikka mikä olisi.

    Jos tuo nuo tunteet yksinäisyydestä esiin tarkoittaako se että tarvitsee pelastajan. Mielsetäni ei, mutta se voi olla se kuitenkin. Tarkoitan hän pelastaa hänet yksinäisyydeltä ja antaa paremman elämän.
    Silti yksinäinen voi olla myös itsenäinen niinkuin täällä ollaan todettu.

    Yksinäisyys on jotain mistä sielu ei anna rauhaa joka raastaa sisintä ja tuntuu kuin olisi niin kaukana siitä toisesta jota rakastaa.
    Se on kuin intohimo joka ei anna sinulle mitään mahdollisuutta selvitä yksin, vaan tarvitset sen toisen jonka luona voi olla se ihminen joka oikeasti on.

    Ihminen voi olla yksinäinen yksin tai ihmisjoukon kanssa. On erilaista olla yksin 'yksin' tai joukossa *yksin'.
    On olemassa yksin olevia ihmisiä jotka ei kaipaa ketään, tosin varmaan harvoja.
    Joukossa yksinäinen saattaa tuntea jopa enemmän olevansa ykin kuin sellainen joka on oikeasti ilman ketään lähellä olevaa.
    Sä voit nähdä heidät ja olla heidän kanssaan, mutta kaipaat silti jotain mikä tekee olosi yksinäiseksi.
    Sen yksinäisyyden voi viedä pois se oikea ihminen vain.
    Ehkä se on toiveita mitä haluaa ehkä se on jotain mitä sanat ei voi selittää, mutta se on olemassa.

    Äänestä

  • Mitä se ei-selviäminen olisi? Kuolemako?

    Tuskin.

    Äänestä

  • onia2222 kirjoitti:

    Niin jos on yksinäinen ja tuntee ahdistuksen siitä ja toivoo ettei olisi yksin ja jatkuesssaan kauan ihminen erääällä tavalla menettää toivon. Niin kai se jos joku törmää häneen tuolla ulkona on tavallaan hänen pelastaja. Mutta ei se minun mielestä automaattisesti tarkoita sitä ettei voisi selvitä sen jälkeen jos häntä ei olisikaan. Jokainen jonka tuolla ulkona tapaamme on osa meidän juttua ja se antaa meille jotain. Sitä ei kukaan tiedä etukäteen onko henkilö meidän kanssa aina, voimme vain toivoa sitä.Siis jois sitä haluamme.
    On eri asia ripustautua toiseen ja elää hänen kautttaan kuin elää hänen kanssaan. Tämä aloittaja ei mielestäni ole muuta kuin yksinäinen joka kaipaaa toista lähelleen, ihmistä joka huolehtii hänestä kun hän itse ei jaksa ja josta hän huolehtii kun tämä toinen ei jaksa. Ja antaa silti toisen olla se oma itsensä mitä hän silti tarvitsee vaikka onkin yksinäinen juuri nyt. Nämä asiat tahtoo sekoittua koska ihmiset ajattelee usein että ihmisen pitää kestää kaikki vaikka mikä olisi.

    Jos tuo nuo tunteet yksinäisyydestä esiin tarkoittaako se että tarvitsee pelastajan. Mielsetäni ei, mutta se voi olla se kuitenkin. Tarkoitan hän pelastaa hänet yksinäisyydeltä ja antaa paremman elämän.
    Silti yksinäinen voi olla myös itsenäinen niinkuin täällä ollaan todettu.

    Yksinäisyys on jotain mistä sielu ei anna rauhaa joka raastaa sisintä ja tuntuu kuin olisi niin kaukana siitä toisesta jota rakastaa.
    Se on kuin intohimo joka ei anna sinulle mitään mahdollisuutta selvitä yksin, vaan tarvitset sen toisen jonka luona voi olla se ihminen joka oikeasti on.

    Ihminen voi olla yksinäinen yksin tai ihmisjoukon kanssa. On erilaista olla yksin 'yksin' tai joukossa *yksin'.
    On olemassa yksin olevia ihmisiä jotka ei kaipaa ketään, tosin varmaan harvoja.
    Joukossa yksinäinen saattaa tuntea jopa enemmän olevansa ykin kuin sellainen joka on oikeasti ilman ketään lähellä olevaa.
    Sä voit nähdä heidät ja olla heidän kanssaan, mutta kaipaat silti jotain mikä tekee olosi yksinäiseksi.
    Sen yksinäisyyden voi viedä pois se oikea ihminen vain.
    Ehkä se on toiveita mitä haluaa ehkä se on jotain mitä sanat ei voi selittää, mutta se on olemassa.

    Luin vastauksia moneen kertaan useampana päivänä ja liikutuin kuinka paljon välittämistä aistin.
    Todellakaan en kaipaa pelastajaa vaan jotain jonka kanssa jakaa elämän ilot ja surut. Miestä ei siis tällä hetkellä elämässäni ole, lapset kylläkin, onneksi. Ilman heitä en varmastikaan olisi jaksanut "mustien vuosien" yli. Ja omasta kokemuksestani voin sanoa ettei paha oloni tullut heti ilmi kun pääsin psykopaatista eroon vaan siitä on jo pari vuotta aikaa ja nyt vasta "uskallan" tuntea olevani heikko ja luotan elämään sen verran että ylipäänsä uskallan olla oma itseni ja tuntea erilaisia tunteita. Nyt vasta voin sanoa olevani sen verran ehjä että voisin jakaa elämästäni jotain. Aiemmin kuori sisimpäni ympärillä on ollut liian vahva ja paksu.

    Äänestä

  • onia2222 kirjoitti:

    Niin jos on yksinäinen ja tuntee ahdistuksen siitä ja toivoo ettei olisi yksin ja jatkuesssaan kauan ihminen erääällä tavalla menettää toivon. Niin kai se jos joku törmää häneen tuolla ulkona on tavallaan hänen pelastaja. Mutta ei se minun mielestä automaattisesti tarkoita sitä ettei voisi selvitä sen jälkeen jos häntä ei olisikaan. Jokainen jonka tuolla ulkona tapaamme on osa meidän juttua ja se antaa meille jotain. Sitä ei kukaan tiedä etukäteen onko henkilö meidän kanssa aina, voimme vain toivoa sitä.Siis jois sitä haluamme.
    On eri asia ripustautua toiseen ja elää hänen kautttaan kuin elää hänen kanssaan. Tämä aloittaja ei mielestäni ole muuta kuin yksinäinen joka kaipaaa toista lähelleen, ihmistä joka huolehtii hänestä kun hän itse ei jaksa ja josta hän huolehtii kun tämä toinen ei jaksa. Ja antaa silti toisen olla se oma itsensä mitä hän silti tarvitsee vaikka onkin yksinäinen juuri nyt. Nämä asiat tahtoo sekoittua koska ihmiset ajattelee usein että ihmisen pitää kestää kaikki vaikka mikä olisi.

    Jos tuo nuo tunteet yksinäisyydestä esiin tarkoittaako se että tarvitsee pelastajan. Mielsetäni ei, mutta se voi olla se kuitenkin. Tarkoitan hän pelastaa hänet yksinäisyydeltä ja antaa paremman elämän.
    Silti yksinäinen voi olla myös itsenäinen niinkuin täällä ollaan todettu.

    Yksinäisyys on jotain mistä sielu ei anna rauhaa joka raastaa sisintä ja tuntuu kuin olisi niin kaukana siitä toisesta jota rakastaa.
    Se on kuin intohimo joka ei anna sinulle mitään mahdollisuutta selvitä yksin, vaan tarvitset sen toisen jonka luona voi olla se ihminen joka oikeasti on.

    Ihminen voi olla yksinäinen yksin tai ihmisjoukon kanssa. On erilaista olla yksin 'yksin' tai joukossa *yksin'.
    On olemassa yksin olevia ihmisiä jotka ei kaipaa ketään, tosin varmaan harvoja.
    Joukossa yksinäinen saattaa tuntea jopa enemmän olevansa ykin kuin sellainen joka on oikeasti ilman ketään lähellä olevaa.
    Sä voit nähdä heidät ja olla heidän kanssaan, mutta kaipaat silti jotain mikä tekee olosi yksinäiseksi.
    Sen yksinäisyyden voi viedä pois se oikea ihminen vain.
    Ehkä se on toiveita mitä haluaa ehkä se on jotain mitä sanat ei voi selittää, mutta se on olemassa.

    Niin, monesti sitä tuntee itsensä yksinäisimmäksi silloin kun pariutuneet suunnittelevat ja puhuvat vieressä menoistaan, ja itse tietää senkin ajan yksin viettävänsä. Moni asia olisi niin paljon kivempi jakaa, ettei yksin tule sitten edes lähdettyä...

    Äänestä

  • Myöhään herännyt kirjoitti:

    Niin, monesti sitä tuntee itsensä yksinäisimmäksi silloin kun pariutuneet suunnittelevat ja puhuvat vieressä menoistaan, ja itse tietää senkin ajan yksin viettävänsä. Moni asia olisi niin paljon kivempi jakaa, ettei yksin tule sitten edes lähdettyä...

    Asennoitumisjuttu. Yksin on tosi mukava ja helppo mennä ja kulkea. Ei tarvitse kysyä kuin oma mielipide asioihin eikä tarvitse miettiä ja ottaa huomioon kaiken aikaa toinenkin. Ja joka matkakohteesta kyllä seuraa löytyy ja saa, yksin ei tarvii olla kenenkään - jos ei halua.

    Äänestä

  • Pelle Peloton kirjoitti:

    Asennoitumisjuttu. Yksin on tosi mukava ja helppo mennä ja kulkea. Ei tarvitse kysyä kuin oma mielipide asioihin eikä tarvitse miettiä ja ottaa huomioon kaiken aikaa toinenkin. Ja joka matkakohteesta kyllä seuraa löytyy ja saa, yksin ei tarvii olla kenenkään - jos ei halua.

    Jos sitä seuraaja kaikkialta saa, niin silloin ei luulisi olevan ongelma kumppaniakaan löytää... mutta kun on ujo, niin ei onnistu ensimmäinenkään.

    Äänestä

  • Myöhään herännyt kirjoitti:

    Jos sitä seuraaja kaikkialta saa, niin silloin ei luulisi olevan ongelma kumppaniakaan löytää... mutta kun on ujo, niin ei onnistu ensimmäinenkään.

    Asennoitumisjuttu. Jos sinä olet aikuinen ihminen, niin jätä jo hiiteen tuollaiset "ujo"piimät. Ei sulla oikeasti ole kumppania tarvis, jos viitsit tuollaisen tekosyyn taaksen piiloutua.

    Äänestä

Another ATM nill.

Äänestä

Kärsi lutka!
Hahahah.
Eikös sitä voi valita kenen kanssa riiailee?

Tyhmä pää niin synkkä on sää

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Yksinäinen tähti -69 kirjoitti:

Olen tajunnut että olen todella yksinäinen, vaikka mulla on pari lasta ja kivoja ystäviä ja kavereita. Kuitenkin olen sydämmessäni niin yksinäinen että välillä tuntuu että se musertaa mut kokonaan.
Olen ollut aviossa, ero tuli, mutta exän kanssa hyvissä väleissä.
Pari vuotta sitten painajaismainen avoliitto päätyi eroon oikeussalissa, jossa miesystäväni tuomittiin pahoinpitelystä. Tästä psykopaatista johtuen itsetuntoni on nollilla vaikka tiedän ettei minulla ole mitään hätää; olen kivan näköinen, jos en jopa kaunis. Ja ihan fiksukin olen; hyvä työpaikkakin.Hän kuitenkin kylvi sen siemenen etteti minusta ole mihinkään, eikä kukaan vosi minusta välittää.
En uskalla päästää ketään lähelleni. Olen tavannut ihan kivoja miehiä, jotka ovat aidosti rakastuneet minuun, mutta itse olen kylmä kuin kala kun en tunne mitään. Haluaisin jakaa ilot ja surut jonkun kanssa. Nyt joudun kantamaan kaikesta vastuun yksin eikä ole ketään kelle sydämeni avaisin. Enkä edes uskalla. Mutta haluaisin. Haluaisin että olisi joku joka pitäisi minuta huolta, ettei minun tarvitsisi aina olla se vahva. Se joka hoitaa ja järjestää kaiken.
Vanhenen ja pelkään että edessäni on yksinäinen vanhuus. Haluaisin jakaa elämäni, jotta kaikki olisi kaksin verroin ihanampaa.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu