En tiedä miksi lähden tätä kirjoittamaan.. kaiketi siitä syystä, etten viitsi pahalla olollani enää enempää ystäviäni vaivata. Jossain tulee raja vastaan heidänkin kärsivällisyydellään.
Noh, minut jätettiin noin kuukausi sitten ja olen onnistunut kasaamaan elämääni ihan hienosti siitä lähtien. Moni asia on yksin sujunut paljon paremmin kuin hänen kanssaan. Tänään koin kuitenkin kolmekin shokkia. Ensinnäkin sain kuulla, että hän tapailee jo toista naista. Enhän minä voi häntä lieassa pitää, kun erottu ollaan ja kaikkea, mutta tuli se jotenkin järkytyksenä kuitenkin. Varsinkin siitä syystä, että päädyin hänen kanssaan viime yönä sänkyyn. En tiedä kumman takia olisin tässä enemmän pahoillani, itseni vai hänen uuden naisensa. Tuli kovin käytetty olo jo siinä vaiheessa.
Kelailin asiaa tämän päivän ja ajattelin, että ok, pääsen siitä yli. Sain kuitenkin tietää, että tämä "suhde" tai mikä lie alkoi jo viikon päästä erostamme. Jos se kuukausi oli järkytys, niin viikko oli jo shokki, joka ajoi hetkeksi kohtuullisen katatoniseen tilaan. Välitän hänestä kuitenkin niin hirveästi edelleen. Sain tietää myös, että hän on valehdellut tuosta suhteestaan minulle jo pitkään. En tiedä onko valehdellut vain sen takia, että voisi pitää minua ns. kakkosnaisena. Sellaisena, jonka luo rynnätä kun asiat ei sujukaan halutulla tavalla.
Nyt olo on todella sekava. Jouduin yhtäkkiä kohtaamaan sellaisen todellisuuden, jossa rakastamani mies on suhteessa toisen kanssa ja samalla kuitenkin jollain tasolla pyörittää minua. Todellisuuden, jossa mies vuosien jälkeen paljastuu valehtelijaksi ja peluriksi. Mitä hemmettiä tässä pitäisi nyt ajatella tai tehdä? Kaikista järkyttävintä on, ettei hän voinut kertoa minulle suhteestaan ja kuitenkin vailla tunnontuskia hyppäsi minun sänkyyni. En tunnista koko ihmistä enää. Samalla mietin, että mikä minua vaivaa, kun en tunnistanut valheita.. tai halunnut tunnistaa niitä.
Noh, minut jätettiin noin kuukausi sitten ja olen onnistunut kasaamaan elämääni ihan hienosti siitä lähtien. Moni asia on yksin sujunut paljon paremmin kuin hänen kanssaan. Tänään koin kuitenkin kolmekin shokkia. Ensinnäkin sain kuulla, että hän tapailee jo toista naista. Enhän minä voi häntä lieassa pitää, kun erottu ollaan ja kaikkea, mutta tuli se jotenkin järkytyksenä kuitenkin. Varsinkin siitä syystä, että päädyin hänen kanssaan viime yönä sänkyyn. En tiedä kumman takia olisin tässä enemmän pahoillani, itseni vai hänen uuden naisensa. Tuli kovin käytetty olo jo siinä vaiheessa.
Kelailin asiaa tämän päivän ja ajattelin, että ok, pääsen siitä yli. Sain kuitenkin tietää, että tämä "suhde" tai mikä lie alkoi jo viikon päästä erostamme. Jos se kuukausi oli järkytys, niin viikko oli jo shokki, joka ajoi hetkeksi kohtuullisen katatoniseen tilaan. Välitän hänestä kuitenkin niin hirveästi edelleen. Sain tietää myös, että hän on valehdellut tuosta suhteestaan minulle jo pitkään. En tiedä onko valehdellut vain sen takia, että voisi pitää minua ns. kakkosnaisena. Sellaisena, jonka luo rynnätä kun asiat ei sujukaan halutulla tavalla.
Nyt olo on todella sekava. Jouduin yhtäkkiä kohtaamaan sellaisen todellisuuden, jossa rakastamani mies on suhteessa toisen kanssa ja samalla kuitenkin jollain tasolla pyörittää minua. Todellisuuden, jossa mies vuosien jälkeen paljastuu valehtelijaksi ja peluriksi. Mitä hemmettiä tässä pitäisi nyt ajatella tai tehdä? Kaikista järkyttävintä on, ettei hän voinut kertoa minulle suhteestaan ja kuitenkin vailla tunnontuskia hyppäsi minun sänkyyni. En tunnista koko ihmistä enää. Samalla mietin, että mikä minua vaivaa, kun en tunnistanut valheita.. tai halunnut tunnistaa niitä.
Vastaukset 15
Vanhimmat
sorry vaan, mutta minun täytyy sanoa että ukollas ei ole selkärankaa, oikeastaan se ei ole mies, vaan jotain hyvin ikävää ja niljakasta.
älä missään tapauksessa jatka tota peliä, jos haluat säilyttää itsesi ehjänä. anna niljakkeen luisua sinne minne se kuuluu.
Toisaalta minäkin jätin naisen vähänaikaa sitten ja ikävöin ja kaipaan häntä suunnattomasti. Tekisi mieli löytää joku nainen kainalooni että saisin jotain muuta ajateltavaa. jos vaikka löytäisinkin niin rakastaisin ja haluaisin vielä exääni kuitenkin, koska rakkauden hiipuminen vie jonkin aikaa. Että voi se exäsi vain toimia miten sydän sanoo ja unohtaa toimia järkevästi ja sua suojelevaisesti.
miten muna tai läheisyyden puute sanoo, sama se.
seurustelimme 2,5 vuotta, mies alkoi uuteen vakavaan suhteeseen 2 päivää eromme jälkeen.
Teidän miehethän on kunnon panomiehiä ja te tyhmiä kanoja. Itseänne vain voitte syyttää jos ette osaa valita kunnollisia miehiä.
Olen samaa mieltä kanssasi. itse olen ollut suuri kana monen elämäni varrella tapaamani miehen takia joten tiedän mistä puhut!
"Mitä hemmettiä tässä pitäisi nyt ajatella tai tehdä?"
katkaissa kaikki välit ja käräyttää se nykyiselleen....?
sua on satavarmasti petetty myös suhteen aikana.
käynyt,että sua on jo aiemminkin petetty suhteen aikana!! Tämmöstä exän kans sänkyyn menoakintapahtuu aika usein,joten et ole siinä suhteessa huonompi ku kukaan muukaan!! Älä siis soimaa itseäsi,mutta uutta naista kyllä tulee sääli,koska sillä on tuskat vasta eessä ja sulla väistymässä koko ajan taaksepäin!!?? Sun pitää yrittää elää nyt uutta tulevaa aikaa ja elämää ja vaikka kuinka kipeää ottaa,älä kuitenkaan luovuta,äläkä suostu varanaiseksi!!!??? SE ottaa kipeää,mutta jos sä suostut kestämään kivun,sinä paranet!!!??? VOIMAA sulle ;)
Tänään sitten sain tietää, ettei kyseessä ollutkaan viikko vaan kolme päivää ja myös sen, ettei heillä enää ole suhdetta vaan se päättyi noin viikko sitten. Alan tässä jo epäilemään mielenterveyttäni kohta. Jotenkin hajoan tähän kaikkeen niin totaalisesti. Haluaisin unohtaa, mutta samalla haluaisin kyseisen miehen takaisin. Ja tässä kohtaa alkaa se mielenterveys epäilyttää.. Kuinka voin kaiken tämän jälkeen vielä haluta sen takaisinkin?! Täytyy kai allekirjoittaa tuo kommentti, että olen vain tyhmä kana.
Minulle kävi samoin.. seurustelin yhden ihanan tytönka melkein 2vuotta .. viikko eromme jälkeen hän alkoi tapailla vanha kaveriani..
Viestisi oli kuin itse kirjoittamani. "kiva" tietää ettei ole yksin saman asian kanssa painimassa. Tiedän tunteen kun olo on sekava, ja mies paljastuu joksikin muuksi kuin mitä on kuvitellut.
Mulla oli lähes 8 vuoden suhte, josta viimeiset neljä oli-off-suhde. Sinä aikana off- vaiheessa miehellä oli kolme kertaa heti uusi nainen. Jälkeenpäin kertoi ettei välittänyt niistä ollenkaan, halusi vaan jonkun erotuskaa helpottamaan. Ja nyt kun tästä viimeistä lopullisesta erosta on kulunut kaksi viikkoa, mies on "tavannut jonkun töissä ja ohimennen jutellut" ja on nyt tämän tytön kanssa facebook-kavereina. Just joo, haiskahtaa taas niin samalta kuin aina ennenkin. Erona on nyt vaan se, etten enää välitä. Ainakaan paljoa:) Lähinnä nyt pystyn itse näkemään miehen säälittävyyden. Raukka kun ei osaa olla yksin eikä ilmeisestikään käsitellä eroa. Sitten mulle chattaa että mitä mulle kuuluu. No, hyvää kuuluu kun ei tarvii sitä enää katella:)
Huomaa kyllä et mulla on eroprosessissa vihavaihde-menossa:) Nyt päätin poistaa miehen mun fb-kaverilistalta, jottei hän pääse enää mun mielenrauhaa järkyttämään. Helpompaa päästää irti kokonaan kun ei tiedä toisesta mitään.
Voimia ja jaksamista, kyllä olo helpottaa kun aikaa kuluu. Niin kliseistä kuin se onkin. Ja mainitsit että olet onnistunut hienosti kasaamaan elämääsi ja huomaat joidenkin asioiden sujuvan paremmin ilman häntä. Se on hyvä asia. Luota vaan huomiseen, kyllä elämä kantaa ja kun jostain vanhasta luopuu niin saa jotain uutta ja kenties parempaa tilalle. Tätä ainakin nyt itselleni tolkutan:)
Jotkut ihmiset eivät yksinkertaisesti kestä tuskaa, surua ja kipua. Jotkut ei osaa koskaan käsitellä tunteitaan vaan hakevat laastaria toisista ihmisistä.
Tällaisista on hyvä päästä eroon. Itse ainakin haluan vahvan miehen joka on terveellä tavalla yhteydessä tunteisiinsa eikä järkyty tuskasta, surusta ja kivusta, tai ainakaan juokse niitä pakoon viinalla tai uusilla suhteilla.
Kannattaa etsiä samanhenkinen ihminen joka ajattelee samoin asioista. Ja jos haluaa alussa karsia tällaiset erosta suoraan uuteen loikkaavat tyypit, niin kyllä heissä jo emotionaalisella tasolla aika nopeasti ilmenee heikkouksia tunteiden käsittelyssä. Yleisin piirre heissä on "lukkoon meno" vaikeassa paikassa. Myös useat suhteet menneisyydessä ovat huolestuttavia, kannattaa myös utsia onko koskaan pettänyt ketään tms. Kerran pettäjä, aina pettäjä, jos moraalissa on aukko niin ei se uudella suhteella siitä parane.
Elämä on toisinaan kovaa, kaikille toivoisi arvokasta ja kestävää rakkautta, mutta valitettavasti helmiä ei riitä kaikille ja toisinaan kaikki mikä kiiltää ei ole kultaa sitten lopussa kuitenkaan. :)
Mulla on vähän sama ogelma. Mutta sillä poikkeuksella että ex tyttöystäväni teki saman (eli ei kannata yleistää miehiin). Erosimme vähän reilu viikko sitte ja nyt selvisi että se oli seuraavana iltana ollut jo toisen miehen kanssa ja ilmesesti nyt seurustelee sitte kunnolla. ja tämä kaikkihan selvisi viime yönä kun päädyimme sänkyyn jonka jälkeen kertoi. Ja ei todellakaan ole mikään kovin hyvä olo nytte. Ensiksi oltiin sovittu että ollaan kavereita, mutta nyt omalta puoleltani en todellakaan osaa olla enää varma. tunnustan kyllä että olen tietyssä mielessä halunnut nopeasti jo jonkun toisen, jotta saisi asiat nopeasti pois mielestä mutta en itse nää mitään järkeä laastarisuhteessa koska siinä kuitenkin voi satuttaa itse jotain toista täysin ulkopuolista ihmistä jos tarkoitus on saada vain läheisyyttä ja asiat pois mielestä. Ja mitä tulee nyt tunteisiini exään kohtaa: olen aika järkyttynyt hänen käytöksestään. Välitin hänestä ja rakastin häntä enemmän kuin ketään tähän mennessä, lisäksi arvostin häntä ihmisenä todella paljon.
Ja tosiaan itsekkin mietiskelen tässä että oisiko nyt aika laittaa välit kokonaan poikki vai kattoa vielä kaverisuhteen mahollisuuksia. Luopuminen kokonaan yhteydenpidosta tuntuu vaan kovin vaikealta.
Joo, tutulta kuulostaa... otan tietty osaa suruusi.
Miesystäväni jätti minut viikko ennen juhannusta puhelimessa. Hän oli talousvaikeuksissa, joten olin autellut häntä jonkin verran rahallisesti ja hoitanut hänen kotiaan. Sain tietää että hän on tavannut uuden naisen noin kuukausi ennen eroamme ja vaihtoi nyt sitten uutteen. Piti vielä varmuudeksi hetken aikaa "päällekkäin", jotta tulevaisuus on turvattu. - Mulle suuri helpotus, kun joku toinen antaa hänelle nyt rahaa ja saan käyttää omat rahani kokonaan itse. Minua vähän säälittää tämä uusi nainen, hänellä on varmastikin edessään sama kohtalo.
Puhelimessa mies sanoi haluavansa olla kanssani vain kaveri ja tulevansa käymään luonani myöhemmin... Hän ilmeisesti ajattelee jättäneensä minut varalle.
Olen tietty järkyttynyt ja olinhan minäkin sinisilmäinen...
Onko tämä aika kertakäyttöisten suhteiden aikaa??? Käytetään se hetki kun toinen on hyödyksi ja sitten heitetään pois ???
Niin siinä sitten kuitenkin kävi, että päädyimme takaisin yhteen. Jopa minä itse pidän itseäni typeränä, mutta joskus sitä kai täytyy vain kuunnella sydäntään? Mies on ollut minua kohtaan nyt jo monta viikkoa hyvä, kiltti ja kohtelias. Myös ymmärtäväinen. En elättele suhteelle mitään suurta toivoa, ennen kuin voin uskoa, että tuollainen käytös kaiken tämän jälkeen voi kestää. Kuitenkin.. nyt on ihan hyvä olla.