Hei!
Olemme seurustelleet nyt vuoden ajan. Olen 23 ja miesystäväni 35v. Asumme 100km päässä toisistamme, minä kaupungissa, hän pienellä paikkakunnalla. Ongelmani on ristiriidat ns. miesten ja naisten tehtävistä.
Minut on kasvatettu pienestä pitäen itsenäisyyteen, olen tehnyt ala-asteikäisestä asti itse ruokaa, jos vanhemmat ei ole kotona sekä huolehtinut itselleni väli/aamupalat kaapista. Olen pienestä pitäen osallistunut perheen yhteisiin askareisiin mm. siivoukseen, pyykkäämiseen, koiran lenkittämiseen ja kaupassa avustamiseen. Lisäksi olemme saaneet kuukausirahan ensimmäisestä luokasta asti, jolla itse maksoimme kaikki menomme (linja-automaksut, kännykät, vaatteet, karkit yms) Vanhempani ovat aina jakaneet taloudenhoidon, siivonnut ja ruokaa on laittanut niin isänikin kuin äitinikin. Perheessämme on veljemme tehnyt kotitöitä yhtä paljon kun me tytötkin. Olen tästä kasvatuksestani hyvin ylpeä, sillä olen oppinut itsenäisyyteen ja oppinut taloudesta huolehtimisen nuoresta asti.
Miesystäväni on kasvanut kodissa jossa on hyvin vahvat jaottelut miesten ja naisten töille. Eli miehet eivät ole pyykkeihin/siivousvälineisiin koskenut eikä ruuanlaittoon osallistunut milläänlailla. Lisäksi miesystäväni mielestä miehen pitää huolehtia perheen raha-asioista täysin.
Mieheni haluaa maksaa kaikki ruoka-ostoksemme, leffassa/ravintolassa käyntimme, matkat ja lisäksi hän antoi minulle käyttöön vanhan autonsa, josta maksaa kulut. Olen tietenkin näistä asioista hyvin kiitollinen, mutta koen että jään hänelle kiitollisuuden velkaan. Mainitessani asiasta, hän vastasi ettei tarvitse minulta vastineeksi mitään.
Miesystäväni on tehnyt kuitenkin useasti selväksi sen että minun pitäisi toimia hänen kasvatuksen mukaan, eli hoitaa kodin askareista. Siivota, pyykätä, silittää, tehdä ruokaa ja kantaa aamupala hänen eteensä, ilman että hänen tarvitsee koskea pölyrättiinkään. Haluan miellyttää häntä ja olen joustanut omasta mielestäni tekemällä hänen puolestaan asioita joita en muille ole koskaan tehnyt. Olen siivonnut oman asuntoni lisäksi usein myös hänen asuntonsa ja mökkinsä täysin oleskellessamme hänen luonaan.
Olemme puhuneet tulevaisuudesta ja yhteen muuttamisesta. Olen luvannut tulla vastaan kotitalousasioissa, mutta tein selväksi, että minusta ei ole hänelle "kotiäidiksi". Hän on useasti sanonut että minun ei tarvitse mennä töihin, voin jäädä kotiin huolehtimaan taloudesta. Haluan oman työpaikan enkä sen lisäksi jaksa huolehtia kaikista kodin askareista vaan toivoisin mieheni tulevan vastaan ja ottavan osan askareista huolehtiakseen. Hän on luvannut yrittää tulla vastaan.
Usein kuitenkin puhuessamme tästä aiheesta hän kertoo kokevansa että en kunnioita häntä kun kieltäydyn jostain asiasta. Esim. olimme lomamatkalla, jossa teimme aamuisin itse aamupalan. Lähtöpäivän aamuna hän pyysi minua tekemään aamupalaa johon vastasin että "etkö voi itse tehdä, kun minulla on aamutoimet/meikkaukset kesken". Hänellä oli tällöin tavarat pakattuna ja itsensä laitettuna valmiiksi. Hän närkästyi tästä ja sanoi että "olen maksanut tämän matkan meille, joten olisi kiva saada hieman kunnioitusta asiasta"....En oikein tiedä miten minun pitäisi suhtautua tähän. Kun hän sanoo näin, minulle tulee olo että hän maksamalla ostaa minut tekemään kotitaloustyöt ja passaamaan häntä...
Pitäisikö minun aikuistua vai pitäisikö hänen astua 2000 luvulle ja ymmärtää minun näkökulmani...
Toivottavasti ymmärrätte jutun pointin tästä tekstistä. En osaa selittää asiaa täysin sanoiksi, kuten sen omassa päässäni näen...
Olemme seurustelleet nyt vuoden ajan. Olen 23 ja miesystäväni 35v. Asumme 100km päässä toisistamme, minä kaupungissa, hän pienellä paikkakunnalla. Ongelmani on ristiriidat ns. miesten ja naisten tehtävistä.
Minut on kasvatettu pienestä pitäen itsenäisyyteen, olen tehnyt ala-asteikäisestä asti itse ruokaa, jos vanhemmat ei ole kotona sekä huolehtinut itselleni väli/aamupalat kaapista. Olen pienestä pitäen osallistunut perheen yhteisiin askareisiin mm. siivoukseen, pyykkäämiseen, koiran lenkittämiseen ja kaupassa avustamiseen. Lisäksi olemme saaneet kuukausirahan ensimmäisestä luokasta asti, jolla itse maksoimme kaikki menomme (linja-automaksut, kännykät, vaatteet, karkit yms) Vanhempani ovat aina jakaneet taloudenhoidon, siivonnut ja ruokaa on laittanut niin isänikin kuin äitinikin. Perheessämme on veljemme tehnyt kotitöitä yhtä paljon kun me tytötkin. Olen tästä kasvatuksestani hyvin ylpeä, sillä olen oppinut itsenäisyyteen ja oppinut taloudesta huolehtimisen nuoresta asti.
Miesystäväni on kasvanut kodissa jossa on hyvin vahvat jaottelut miesten ja naisten töille. Eli miehet eivät ole pyykkeihin/siivousvälineisiin koskenut eikä ruuanlaittoon osallistunut milläänlailla. Lisäksi miesystäväni mielestä miehen pitää huolehtia perheen raha-asioista täysin.
Mieheni haluaa maksaa kaikki ruoka-ostoksemme, leffassa/ravintolassa käyntimme, matkat ja lisäksi hän antoi minulle käyttöön vanhan autonsa, josta maksaa kulut. Olen tietenkin näistä asioista hyvin kiitollinen, mutta koen että jään hänelle kiitollisuuden velkaan. Mainitessani asiasta, hän vastasi ettei tarvitse minulta vastineeksi mitään.
Miesystäväni on tehnyt kuitenkin useasti selväksi sen että minun pitäisi toimia hänen kasvatuksen mukaan, eli hoitaa kodin askareista. Siivota, pyykätä, silittää, tehdä ruokaa ja kantaa aamupala hänen eteensä, ilman että hänen tarvitsee koskea pölyrättiinkään. Haluan miellyttää häntä ja olen joustanut omasta mielestäni tekemällä hänen puolestaan asioita joita en muille ole koskaan tehnyt. Olen siivonnut oman asuntoni lisäksi usein myös hänen asuntonsa ja mökkinsä täysin oleskellessamme hänen luonaan.
Olemme puhuneet tulevaisuudesta ja yhteen muuttamisesta. Olen luvannut tulla vastaan kotitalousasioissa, mutta tein selväksi, että minusta ei ole hänelle "kotiäidiksi". Hän on useasti sanonut että minun ei tarvitse mennä töihin, voin jäädä kotiin huolehtimaan taloudesta. Haluan oman työpaikan enkä sen lisäksi jaksa huolehtia kaikista kodin askareista vaan toivoisin mieheni tulevan vastaan ja ottavan osan askareista huolehtiakseen. Hän on luvannut yrittää tulla vastaan.
Usein kuitenkin puhuessamme tästä aiheesta hän kertoo kokevansa että en kunnioita häntä kun kieltäydyn jostain asiasta. Esim. olimme lomamatkalla, jossa teimme aamuisin itse aamupalan. Lähtöpäivän aamuna hän pyysi minua tekemään aamupalaa johon vastasin että "etkö voi itse tehdä, kun minulla on aamutoimet/meikkaukset kesken". Hänellä oli tällöin tavarat pakattuna ja itsensä laitettuna valmiiksi. Hän närkästyi tästä ja sanoi että "olen maksanut tämän matkan meille, joten olisi kiva saada hieman kunnioitusta asiasta"....En oikein tiedä miten minun pitäisi suhtautua tähän. Kun hän sanoo näin, minulle tulee olo että hän maksamalla ostaa minut tekemään kotitaloustyöt ja passaamaan häntä...
Pitäisikö minun aikuistua vai pitäisikö hänen astua 2000 luvulle ja ymmärtää minun näkökulmani...
Toivottavasti ymmärrätte jutun pointin tästä tekstistä. En osaa selittää asiaa täysin sanoiksi, kuten sen omassa päässäni näen...
Vastaukset 9
Vanhimmat
ajatuksemme menevät ristiin monessa muussakin asiassa. Hänen mielestäään parisuhteessa olevan ihmisen ei kuulu käydä kavereiden kanssa baarissa eikä matkustella muiden kanssa kuin kumppaninsa. Itse olen taas sitä mieltä että on tervettä jos molemmilla on yksityinen elämä ja pieni erillään olo tekee vaan hyvää suhteelle...
asuu purkissa. Ja tuo "olen maksanut tämän matkan meille, joten olisi kiva saada hieman kunnioitusta asiasta" määrää että hän omistaa sinut kun maksaa kaiken. Se on koukku siitä että hän antaa sinulle kaikki "ilmatteeksi" mutta omistaa loppujen lopuksi sinut:" Olen maksanut sinulle kaiken joten minä määrään." Onnea sulle jos jatkat tuossa suhteessa.
Ai ai, ei kuulosta kivalta. Kyllähän parisuhteessa täytyy joustaa, mutta...
Hän tekee varmaankin duunia josta pitää. Mutta miksi sinun duunisi tulisi olla siivoja/kokki? Miksi hän saa päättää alansa mutta sinä et? Hommatkoon nillä leffarahoilla ammati siivojan ja pääsette viettämään laatuaikaa yhdessä tasavertaisina ihmisinä.
Ootko läski ja huonosti koulutettu? Vai miksi sulla on noin vanha ukko.
Teillä on ihan erilaiset arvot ja käsitykset siitä mitä kukin tekee parisuhteessa.
én ole läski enkä huonosti koulutettu. Teen työtä jota mieheni kertoo arvostavansa suuresti...Se miksi minulla on vanhempi mies johtuu siitä että satun pitämään kypsemmistä ihmisistä. En viihdy omanikäisteni parissa...
Voin kokemuksella sanoa, että jätä hänet!
Aloin itse kotihengettäreksi 20 vuodeksi ja nyt tunnen itseni pelkäksi kynnysmatoksi!!
Mies elää kuin ruhtinas ja minä kuin kyökkipiika!
Kodin ja lapset olen hyvin hoitanut...ammattia en ehtinyt hommata..
Nyt haen koulutukseen ja otan eron sovinistista! Koko liittomme aikana ei vessaa ole ukko siivonnut eikä paljon muutakaan.Alentavasti minuun suhtautuu ja kotityöt ovat "vain" harrastukseni...
Älä ala siihen! Vanhempasi ovat tehneet hyvän työn kasvatuksessasi ,älä vesitä sitä!
Jos haluat siirtää lapsillesi saman hienon tasa-arvoisen kasvatuksen ja elämänkatsomuksen mitä itse olet saanut, niin tuon miehen kanssa se ei tule onnistumaan. Ellei hän sitten muutu radikaalisti.
Ja hänhän ei muutu. Kolmevitonen on jo varhaiskeski-iässä, eikä "vanha koira enää uusia temppuja opi".
Sanoit että pidät kypsemmistä... tää mies on surkki, 35-vuotiaana ei enää edes kasva eikä kehity, ja fiksumpia löydät taatusti jopa lähempää omaa ikääsi (tosin eivät välttämättä maksa sinun etelänmatkojasi).
Mitä nyt ehkä jätät kertomatta on että omakin asenteesi on ehkä se että mies maksakoon? Vai?
Jos haluat tasa-arvoista suhdetta niin etsi sellainen. Jos haluat jäädä ns. hellan ja nyrkin väliin niin jää ihmeessä.