Okei, eli mikä tekee naisesta miehen silmissä sellaisen, että kyseisen naisen kanssa halutaan pitempiaikaiseen parisuhteeseen eikä vain seksiä ?
Itse olen saanut sellaisen vaikutelman, että parisuhteeseen haluttavan naisen tulee olla mahdollisimman norminmukainen ja tavallinen. Eli hänessä ei saa mielellään olla mitään yllättäviä saati ristiriitaisia piirteitä. Ja esimerkkinä sanoisin, että uskonpa monen miehen pitävän kauheana asiana, jos nainen ei pidäkään siistiä kotia ja jatkuvaa paikkojen puunaamista elämänsä pääsisältönä.
Ja siis ylläoleva oli vain esimerkki, mutta siis se tarkoittaa sitä, että naisen pitää sopia tiettyyn muottiin.
Itse olen saanut sellaisen vaikutelman, että parisuhteeseen haluttavan naisen tulee olla mahdollisimman norminmukainen ja tavallinen. Eli hänessä ei saa mielellään olla mitään yllättäviä saati ristiriitaisia piirteitä. Ja esimerkkinä sanoisin, että uskonpa monen miehen pitävän kauheana asiana, jos nainen ei pidäkään siistiä kotia ja jatkuvaa paikkojen puunaamista elämänsä pääsisältönä.
Ja siis ylläoleva oli vain esimerkki, mutta siis se tarkoittaa sitä, että naisen pitää sopia tiettyyn muottiin.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Seksiin naisen pitää olla riittävän seksikäs.
Parisuhteeseen naisen pitää olla luonteeltaan ja älyltään
riittävän hyvä parhaimmillaan tietysti ihastuttava. Norminmukaisuus
ja ns. tavanomaisuus on usein luotaanpoistyöntävää. Siisteys on jees,
mutta liiallinen siivousintoilu voi olla rasittavaa.
Pitkälti kaikki mitä Nimimerkki3 jo tossa yläpuolella mainitsikin. Yksi pieni lisä vielä on mielestäni se, että pissismäinen nainen ei ole ainakaan omasta mielestäni kiinnostava, ainakaan parisuhde mielessä. Pissismäisyys pitäisi osata jättää sinne yläkoulu tasolle, se ei oikeen enää sovi 20 ikäsille.
Näin naisena olen itse päätellyt, että asia on suurinpiirtein noin. Itse en ole siis sitä "vaimomatskua". Nyt on tosin harvinainen kodinpuunausinto menossa, mutta se tulee tosiaan liian harvoin. Ruokaa kyllä tykkään laittaa, että kyllä mä miehen ruuassa pitäisin. Mut muuten olen varmaan liian "outo". Enkä ole ilmeisesti kokenut yhtään miestä tarpeeksi "taistelun arvoisena" vaan päästänyt menemään muiden naisten perään.
Mun mielestä vähän oudot naiset ovat kivoja. On pari asia mitä eniten toivoisin parisuhteelta, ensimmäinen on läheisyys sekä fyysisesti että henkisdsti, ja toinen on mielenkiintoisten ajatusten kuuleminen naiselta.
Tosin kun tällä palstalla ollaan, niin se on tarkennettava, että ylenmääräinen ympäriinsä jakaminen ei tee naisesta outoa, se tekee vain nolon. Monet "itsenäiset naiset" luulevat olevansa kovinkin boheemeja ja mielenkiintoisia, kun jakavat ympäriinsä, mutta oikeasti vain kopioivat markkinoijien luomaa trendikäyttäytymistä. Ei kovin luovaa ja omaperäistä...
En nyt voi sanoa "jaelleeni itseäni ympäriinsä" mut joskus menneisyydessä miehiä on ollut, mutta ei todellakaan sen takia, että se olisi ollut jotain trendikäyttäytymistä. Ihan vaan läheisyyden takia, ja pystyn kyllä henkiseenkin läheisyyteen sellaisen tyypin kanssa joka on "samoilla aalloilla".
"Tosin kun tällä palstalla ollaan, niin se on tarkennettava, että ylenmääräinen ympäriinsä jakaminen ei tee naisesta outoa, se tekee vain nolon. Monet "itsenäiset naiset" luulevat olevansa kovinkin boheemeja ja mielenkiintoisia, kun jakavat ympäriinsä, mutta oikeasti vain kopioivat markkinoijien luomaa trendikäyttäytymistä. Ei kovin luovaa ja omaperäistä..."
En ole kyllä huomannut nitään "jakamistrendiä" olevan olemassa. (Ainoastaan sen tosiseikan, että eri ihmisten seksuaaliset tarpeet ja vaihtelunhalu tapaavat vaihdella aika tavalla, ja näin on ollut aina, ei vain nykyaikana). Ja lisäksi, mitä siihen aikaisempaan seksikäyttäytymiseen tulee, niin eipä sillä juuri ole merkitystä. Tärkeämpää on se, millaisen kuvan itsestään antaa. Tiedän useammankin naisen, jotka vaikuttavat hyvinkin kilteiltä ja sovinnaisilta, mutta heidän menneisyydestään löytyy ties minkälaista hurjastelua. Ja lisäksi heillä on vielä tapana arvostella niitä naisia, jotka elävät samalla tavalla kuin he itse aikaisemmin.
Ja luonnollisesti sitten, jos jostain alkaa huhuja kuulua miehen korviin, että tällä tyttöystävällä on "menneisyys", niin eihän mies sitä tietenkään usko, vaan pitää ilkeänä panetteluna ja kateellisten juoruiluna.
Voisiko olla mitenkään mahdollista, että nainen ei "jaa itseään", vaan haluaa seksiä? Tiedän, että tämä tulee SINULLE yllätyksenä, mutta nainenkin voi nauttia seksistä, koska jotkut miehet on hyviä sängyssä. Emme me minkään hemmetin trendin takia itseämme jaa!
Olen erittäin sotkunen ja outo nainen, mutta minun kokemusten mukaan nuo ovat olleet etuja. Tai ei ainakaan kukaan mies ole valittanut vaan tuntuvat olevan kiinnostuneita. Ehkä jopa läheisyys on parempi koska saattavat itsekkin olla rentoja siivoomisjutuissa. En kuitenkaan oo koskaan virallisesti asunu kenenkään kanssa, että voihan olla että arjessa alkais miehen nalkutus. :)
Parisuhteeseen sopiva nainen on tiettyyn kaavaan laitettu nainen, joka jaksaa vetää roolia. Sellainen kelpaa miehelle. Nainen ei saa ajatella omilla aivoillaan vaan sen pitää olla mahdollisimman harmaa, kehua miestä koko ajan, tää luomakunnan kruunua ja naisten pelastajaa.
Ja nyt sitten kaikkien naisten pitää alkaa feministeiksi ettei naiset olisi huonompia kuin miehet, eiks niin?
Miehiä tuskin kiinnostaa kuka kehuu tai ei kehu.
Ei naisten varmaankaan pidä alkaa feministeiksi, koska sitten täällä ei olisi kukaan yhdenkään miehen kanssa, mutta jos haluaa miehen, on muutettava käyttäytymistään. Täytyy olla jaksava, käydä lenkillä, tehdä ruokaa ja muut kotityöt kuten silittää miehen paidat ja imuroida kerran päivässä. Kaikki tämä tulee tehdä. Sitten ei saa arvostella miestä ainakaan suhteen alussa. On luotava illuusio, että mies ja juuri tämä mies on erityinen. Jos käy niin, että mies pettää, niin kannatata katsoa sormien läpi. Se on vaan sellainen juttu, että miehen pitää päästä purkaamaan paineita. Romantiikka ja kauniit puheet kestävät korkeintaan vuoden.
Jos olisit vaan oma itses etkä miettis tollasia tyhmyyksiä. Mua ainakin ärsyttää jos nainen esittää suhteen alussa ja sitten totuus paljastuu parin kk päästä.
Nalkuttamista ei jaksa koko aikaa kuunnella jostain pienistä ja mitättömistä asioista. Ihmisillä on erilaisia tapoja, eikä se oma ole ainoa oikea vaihtoehto. Riidellään sitten kun on oikeasti jotain ongelmaa. Ei tosiaan tarvi olla mikään siivoushullu. Turhaa ajanhukkaa yrittää pitää joka paikkaa vimpan päälle. Pääasia että on riittävän siistiä, eikä tarvi mistään silmätulehduksista kärsiä. Semmonen mukava ja huomaavainen luonne. Teen kyllä oma-aloitteisesti oman osani kotitöistä. Onhan näitä, mutta siis kaiken kaikkiaan mutkatonta ja mukavaa yhdessäoloa.
En osaa sanoa mitään siisteyden ja puunamisen tärkeydestä, kun en ole koskaan ollut parisuhteessa. Mutta uskon kyllä tavallaan tuohon, mitä ap sanoo: siis että naisen pitäisi sopia tiettyyn muottiin. Nähdäkseni erikoinen saa kyllä olla, kunhan on erikoinen oikealla tavalla, vähän "söpösti" ja naisellisesti hassu höpönassu. Mutta liian outo, tai jotenkin haastavalla tavalla erilainen... no sehän ei käy päinsä. Tämän olen huomannut lähinnä havainnoimalla tuttujen parisuhteiden karikkoja. Omia kokemuksiahan minullahan ei siis ole, mistä saan luullakseni myös kiittää outoutta.
Omassa tapauksessani outous on tiettyä epäsosiaalisuutta liitettynä kiinnostuksenkohteisiin, joista ei oikein saa kivaa kevyttä jutunjuurta small-talk-tilanteissa. Eli siis sama juttu, joka tuntuu vaivaavan monta palstan "AT"-miestä, on ongelma minullekin. Minulla on takanani pitkäaikainen molemminpuolinen ihastus josta ei koskaan tullut mitään, ja joka on todella pitkä, tylsä juttu. Mutta lyhyesti kerrottuna, se havainnollistaa tuota ap:n pointtia aika hyvin. Mies oli minuun monta vuotta ihastunut (enkä kuvitellut asiaa itse, mutta en viitsi tässä kertoa koko tarinaa ja että mitä kautta tiesin), mutta hän ei koskaan lähestynyt minua kunnolla. En itsekään lähestynyt häntä, sillä näin hänet aina joskus eri tyttöystävien kanssa, enkä haluaisi yrittää mennä mihinkään väliin. Näistä tytöistä jokainen oli ihan tavallinen tyttö - en itsekään ole mikään glamour-kuningatar, mutta kaipa minusta sitten tekee "erikoisen" epäsosiaalinen nörttimäisyys yhdistettynä melko nättiin ulkomuotoon (yksi harvoja hyviä puolia itsessäni on ulkonäkö, mutta mitäpä sillä teen, koska en osaa sitä mitenkään korostaa). Näin jälkeenpäin ajateltuna suututtaa noiden tyttöjenkin puolesta, sillä mies huokaili minun perääni jopa silloin, kun hänen tyttöystävänsä oli paikalla.
Sitten tauon jälkeen satuimme tapaamaan uudelleen, kun mies oli sinkku. Yritin tällä kertaa itse tehdä lähempää tuttavuutta, ja mies oli jotenkin hermostunut keskustellessamme, mutta aina kiinnostunut kaikesta mistä puhuin - hänen jatkuva huomionsa kyllä imarteli minua. Mutta loppujen lopuksi kai sitten olin liian omituinen, sillä kerroin hänelle olevani ihastunut häneen ja hän ei vastannut siihen mitään. Jonkin aikaa myöhemmin sitten näin hänet naisen kanssa, joka oli entistä tavallisempi. Mukavan oloinen nainen, joka osasi jutella ihan tavallisista arkipäivän asioista paremmin kuin minä. Inhottaa "haukkua" kenenkään ulkonäköä, mutta kaunis hän ei ollut. Tosin kiva luonne teki hänestä tavallaan kauniimman. Ja koko tämän ajan mies katseli minua ja seuraili minua ympäri huonetta. Lähdin pois mahdollisimman pian ja silloin tilanne itketti, mutta nykyään suututtaa. Mitä ideaa tuossa oli? Minä olin tarpeeksi mielenkiintoinen kaukoihastukseksi, mutta liian omituinen friikki tyttöystäväksi? Kun on kiva, tavallisempi tyttöystävä rinnalla, niin on mukava kehitellä jotain fantasioita siitä oudosta naisesta? Näinkö?
Olipas sekava juttu. En tiedä, miksi edes kirjoitin. Olen vaan niin perinpohjin kyllästynyt tuntemaan olevani nelikulmainen palikka pyöreässä muotissa. Tuohon ylläolevaan juttuun kiteytyy paljon muuta. Sama kuvio oikeastaan toistuu joka paikassa, erityisesti vastakkaisen sukupuolen suhteen. Omituisemmatkin tyypit haluavat oikeasti normaalin, sosiaalisen naisen. Itse asiassa kokemukseni mukaan "omituiset" miehet sietävät vielä vähemmän omituisia naisia kuin sosiaalisemmat miehet - ainakin omassa tapauksessani sosiaaliset miehet tuntuvat pitävän minua jotenkin hassuna, ehkä haasteellisena, ja juttelevat hanakammin, kun taas "nörtit" pakenevat paikalta niin pian kuin pystyvät. Tuskin kuitenkaan kiinnostaisin kumpaakaan parisuhdemielessä.
Ei, vaan että on olemassa "ihanan erikoisia" ihmisiä (tiedän, koska tunnen niitä itsekin) ja sitten on olemassa paskoja niinkuin minä. En siis ole mikään eteerisen omituinen leijailija joka puhuu huomaamattaan syvällisen runollisia juttuja ja näkee maailman yhtenä suurena taideteoksena, vaan olen periaatteessa tavis jolla sattuu olemaan typerät kiinnostuksenkohteet ja jonka sosiaaliset kyvyt ovat miinuksen puolella. Kyllä minä tiedän, että minua pidetään sen takia omituisena hiippailijana. Olen saanut siitä kuullakin. Miksi omasta omituisuudesta valittaminen on sallittua palstan AT-miehille, mutta kun AT-nainen siitä valittaa niin onkin automaattisesti korostamassa ihqua erikoisuuttaan?
Eikä tämä mies kolmesta tyttöystävästään huolimatta todellakaan ollut mikään YT-mies, vaan aika outo ja todella hiljainen itsekin. Enkä minä kelpaa edes sellaisille "omituisille hiippareille", joilla ei ole koskaan yhtään tyttöystävää ollutkaan. Aluksi pidetään söpönä ja sitten tuntuu ilmeisesti iskevän epäluulo, että olenkin jokin sarjamurhaajakandidaatti. Omasta omituisuudestaan ja yksinäisyydestään valittavat synkistelijäheput ovat kaikista vähiten kiinnostuneita, siitä tuo huomio, että omituisetkin haluavat oikeasti normaalin, sosiaalisen naisen.
Mutta mitäpä sitä tänne selittelemään, ei se auta asiaa yhtään. Oikeastaan ihan sama koko juttu. Pahoittelen ylläolevaa tyhmää viestiä ja poistaisin sen, jos olisi sellainen mahdollisuus.
"Ja esimerkkinä sanoisin, että uskonpa monen miehen pitävän kauheana asiana, jos nainen ei pidäkään siistiä kotia ja jatkuvaa paikkojen puunaamista elämänsä pääsisältönä."
Tulipshan kirjoitettua epäselvästi tuo lause. Siis tarkoitan sitä, että taitaa olla niin, että vaikka monen miehen mielestä onkin kamalaa, kun nainen puunaa kotia ja nalkuttaa miehelle, kun tämä ei siivoa "oikein", niin vielä kamalampaa miehestä olisi se, että nainen suhtautuisi järjestyksenpitoon ja siivoamiseen rennosti, sinnepäin tyylillä. Koska tämän norminmukaisen naisen kerta kaikkiaan "kuuluu" olla siistimpi kuin mitä mies on.
Oletan että miehen ja naisen välisestä seksisuhteesta ollaan keskustelemassa, ei mistään toveruus- tai liikekumppanuus-suhteesta. Pitempiaikainen seksisuhde edellyttää erityisen seksuaalisen yhteensopivuuden. Tämä on tärkeää varsinkin, jos parisuhteen osapuolet tavoittelevat seksiaktien keskittämistä lähinnä parisuhteen sisäiseksi. Hyvä testi seksuaaliselle yhteensopivuudelle on, tuntuuko mies fyysisesti kaikkein "oikeimmalta" verrattuna naisen aikaisempiin seksipartnereihin.
Lyhytaikaiseen suhteeseen vaditaan tietenkin vähemmän.
Kun seksipuoli on kunnossa, henkinen yhteensopivuus auttaa edelleen suhdetta kestämään, joskaan välttämättömyys se ei ole.
Mun nykyinen mies on kiistatta huonoin seksikumppani, joka minulla on koskaan ollut, mutta hänen kanssaan olen ollut pisimpään ja olen myös tulevaisuudessa. Hänen muut hyvät ominaisuutensa korvaa huonon seksin.
Suosittelen teille ystävyyssuhdetta. Seksistä nauttikaa teille oikeampien kumppanien kanssa. Se on sen väärti.
saa ikinä orgasmia? Voin nauttia läheisyydestä ja seksistä mutta mitään mieletöntä himoa tai orgasmia en ole ikinä kokenut kenenkään kanssa enkä millään tavoilla. Päätinkin siis tyytyä osaani ja olen nyt löytänyt mukavan miehen, jonka kanssa haluaisin elää. Seksi ei ole kaikille se suhteen pääasia, vaikka mukava lisä onkin parisuhteessa.
koska seksuaalinen yhteensopivuus mitataan nimenomaan suhteessa sun seksuaalisuuteen ja sun aiempiin kokemuksiin - eikä esim. suhteessa voimakkaammin kokeviin todellisiin tai fiktiivisiin sankarittariin. Riittää siis että himo on sillä sun asteikolla vahvinta.
Ja höpöhöpö. Ei sille vaan mitään voi että toinen "sytyttää" ennemmän kuin toinen ja silti se ihminen ei ole paras vaihtoehto (tai edes mahdollinen) elinkumppaniksi. Tietysti jos nämä ominaisuudet löytää samasta ihmisestä niin lottovoiton sai.
Tuohon kysymykseen on tietysti niin monta mieltä kuin miestä, siksi tuon myös oman näkemykseni.
Missään nimessä tuo tavallisuus ei ole minulle mikään must, pikemminkin päinvastoin. Naisessa on oltava jotain erityistä, se mitä se on, voi vaihdella ja yleensä sitä ei oikein osaa nimetäkään.
Lisäksi olisi oltava riittävän itsenäinen, että pystyy olemaan tyytyväinen itsensäkin kanssa, riittävän vahva luontoinen ja omata omia mielipiteitä, sinut itsensä kanssa, ehkä tärkeintä kuitenkin se, että yhdessä on hyvä olla ja voi olla hiljaakin ja on hyvä olla myös, vaikka välillä oltaisiin erikseen.
Yllättävät ja ristiriitaiset piirteet ovat usein kiehtovia, eivät kauheita, mutta on eri asia olla jokin kiehtova piirre kuin se, että yrittää feikata sitä tai se, että on henkisesti jäänyt yläasteen tasolle ja puolustelee itselleen sitä sillä, että se on vain kiehtova piirre.
Naisella pitäisi olla kiinnostavaa sanottaa minuakin kiinnostavista aiheista, leikkimielisyyttä ja huumorintajua. Liiallinen testailu ja nalkuttaminen aiheuttaa hylkimisreaktion. Sopiva energisyys ja positiivisuus on hyvä asia.
"Itse olen saanut sellaisen vaikutelman, että parisuhteeseen haluttavan naisen tulee olla mahdollisimman norminmukainen ja tavallinen."
No norminmukaiset miehet varmaan haluavat sellaisen naisen. Itse tykkään aika monenlaisista ja joistakin aika erikoisistakin jutuista, joten naisenkin pitäisi olla vähän utelias ja ei-norminmukainen luonteeltaan.
"Eli hänessä ei saa mielellään olla mitään yllättäviä saati ristiriitaisia piirteitä. Ja esimerkkinä sanoisin, että uskonpa monen miehen pitävän kauheana asiana, jos nainen ei pidäkään siistiä kotia ja jatkuvaa paikkojen puunaamista elämänsä pääsisältönä."
Jos jatkuva paikkojen puunaaminen on elämän pääsisältö, nainen ei sovi mulle lainkaan.
- sievät kasvot
- maks 165cm
- maks 53kg
- neitsyt
Panoksi käy millainen rumilushuora vain.