Nykyinen tapa, jonka mukaan aviomies viettää iltansa ja vapaa-aikansa kotona perheen parissa syntyi Euroopassa vasta 1800-luvulla. Tuolloin mm. pohdiskeltiin sitä, olisiko miesten liiallinen kotona oleminen vaarallista miesten terveydelle.
Aviomiehen ei kulttuurista riippuen tarvitsisi viettää aikaa kotona vaimon kanssa, vaan toisissa kulttuureissa on aivan tavallista, että miehet käyvät kotona vain kääntymässä, ja viettävät vapaa-aikansa kylillä ja kaupungissa muitten miesten kanssa ja kuppiloisssa ja muissa riennoissa.
Kiinnostaisi tietää, onko joku suomalainen nainen törmännyt tähän ilmiöön, että mies on suomalaiseen mieheen verrattuna vähän kotona, ja viettää huomattavasti aikaa muissa menoissa. Voihan tämä olla myös monen naisen kannalta ihan mukava ratkaisu.
Aviomiehen ei kulttuurista riippuen tarvitsisi viettää aikaa kotona vaimon kanssa, vaan toisissa kulttuureissa on aivan tavallista, että miehet käyvät kotona vain kääntymässä, ja viettävät vapaa-aikansa kylillä ja kaupungissa muitten miesten kanssa ja kuppiloisssa ja muissa riennoissa.
Kiinnostaisi tietää, onko joku suomalainen nainen törmännyt tähän ilmiöön, että mies on suomalaiseen mieheen verrattuna vähän kotona, ja viettää huomattavasti aikaa muissa menoissa. Voihan tämä olla myös monen naisen kannalta ihan mukava ratkaisu.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kun lapset lähtivät maailmalle niin mies kotiutui yht'äkkiä. Sitten vasta aloin tutustua häneen ihmisenä ja seurauksena oli ero. - Parempi olisi ollut, että olisi ollut kotona ja olisi erottu aikaisemmin, jolloin hänen aikaisempia viikoloppuvierailujakaan ei olisi tarvinnut sietää,
Oma suomalainen isäni ei ollut juuri koskaan kotona, hän vietti paljon aikaa läheisellä autopajalla ruuvailemassa ja hitsailemassa tai veljiensä luona tupakalla ja valittamassa politiikan nykytilaa ja yksityisyrittäjien sortamista.... Isäni tuli kotiin vasta aikaisintaan joskus iltakymmeneltä, luki sanomalehden ja meni nukkumaan. Tansseissa ja oluella isä kävi säännöllisesti, tietääkseni erään hyvän kaverinsa kanssa.
Äitini valitti jatkuvasti olevansa "yksinhuoltaja" ja ettei isän varaan voinut koskaan laskea. Minulla oli isääni lämpimät välit, mutta totta puhuen joskus meni viikkoja etten edes nähnyt häntä. Isä tuli ja meni kun olin nukkumassa ja viikonloput hän oli omilla teillään. Kahvillakin isä kävi kodin ulkopuolella, äiti ja me lapsen sen sijaan emme koskaan, paitsi ehkä joskus lauantaina shoppailun välissä.
Oma (egy) aviomieheni on kotikissa ja vapaa-aikana melkein aina kotona. Hän laittaa mielellään ruokaa tai näpertelee kirjoituspöytänsä ääressä. Jos hän on illan poissa, niin hän soittaa ainakin kolme kertaa tilannetiedotuksia. En edes tiedä miksi hän soittaa ilman mitään sen kummempaa asiaa, kuin että "olen nyt täällä ja tulen parin tunnin päästä" ja "olen nyt lähdössä kotiin päin". Itse en soittele jos olen illan ulkona, sanon vaan lähtiessä koska arviolta olen taas kotona.
Hänen perheessään vietetään paljon aikaa kotona tai he käyvät toistensa luona vierailulla. Aina kun saammme jonkun skypellä kiinni, niin siellähän se koko porukka taas on koolla ja pari sukulaista tai tuttavaa siinä lisäksi. Sen puolesta ymmärrän hyvin, miksi mieheni on tottunut olemaan paljon kotona. Ehkä siksi, että heillä on useita tilavia asuntoja minne mahtuu suurempikin kokoonpano. Ulkona luuhaaminen on käsittääkseni usein tilanpuuteta kotioloissa. Itse asumme ilmastossa, missä voi melkein aina olla ulkona, joten sen puolesta elämä ei ole keskittynyt kodin ympärille, me vain viihdymme kotona. Paikalliset kylläkin käyvät paljon ulkona, tuolla katutasossa terassit ja ravintolat ovat aina tupaten täynnä yömyöhään.
niin, kun ei ukko luuhaa kokoajan kotona. olen itsenäinen vaimo,´joka haluaa vapautta myös itse.
Miehellä on omat menonsa ja paljon vapauksia.
Itse koen tämän epäreiluksi, koen, että minun on aina oltava lasten kanssa kotona. Mies tosin sanoo, että voisin itsekin käydä ulkona kuten hän. Mutta jos olen jossakin ollut, yhdenkin kerran, on heti piinannut minua ja soitellut perään.
Haluaisin, että jaettaisiin enemmän arkea, tehtäisiin asioita yhdessä. Jos luottamus on, ja kummallakin yhtä paljon menoja ja omia reintoja, voisin asian hyväksyä. Kun en voi luottaa siihen, mitä mieheni tekee, en myöskään ole iloinen siitä, että juoksee koko ajan jossain.
En kyllä sitäkään haluaisi. että kumpikin istuisimme joka ilta omilla koneilla tai katsoen tv:tä, eikä kumpikaan saisi käydä missään ilman toista. Yäk.
Pitäisi olla kohtuus kaikessa, mutta nyt se olen minä joka ymmärtää ja antaa mennä, koska mikään ei auta. Itse istun kotona lasten kanssa joka ilta. Haluan olla lapsille läsnä, enkä joka viikonloppu ulkona baareissa. Ei toimi tämä minusta, kun kummallakin eri intressit........ Mies siis ulkomaalainen, joten kulttuuriero.
Miehesi ei välitä sinusta eikä lapsistaan.
Taatusti on uskotonkin.
Miksi suostut moiseen?
Kun kuuntelen sukuni ja kavereitteni tilityksiä aiheesta, alkaa aina naurattaa, kun ei koskaan, ei millään etnisellä kokoonpanolla löydy kompromissiä aiheesta.
Olen suomalainen nainen ja mulla on iltajuoksuja joka hemmetin ilta, sekä asiallisia (tyyliin lasten kouluun liittyviä) että asiattomia (juopottelua työkavereiden kaa). Mä tässä mietin, että voinko alkaa seukata toisesta kulttuurista tulevan miehen kaa, koska hän viihtyy kotonaan niin paljon enemmän kuin itse viihdyn.
Musta ihanteellinen suhde on sellainen, jossa on sopivasti yhteisiä illanviettoja. Ja että on sellaisia ystäviä, joiden kanssa kummatkin tuntevat olonsa mukaviksi.