Ylipainoisten haukkujille ja vähän muillekkin :)

Ei se mitään selittelyä ole. Fakta vaan sattuu oleman se, että taustalla on paljon muutakin, kuin nuo mainitsemasi seikat.
Heittosi siitä, että yksi tuhannesta lihavasta on sitä sairauden takia, menee todella pahasti metsään. Nimittäin monissa tapauksissa kyse on juurikin tuosta hoitamattomasta bed-syömishäiriöstä.
En kuitenkaan väitä, että se on jokaisessa tapauksessa osasyynä...

Tajuatko ollenkaan kuinka vaikeaa on ko. sairausta sairastavalle pitää paino kurissa, saatikka laihduttaa.
Siitä on tietysti montaa eri astetta, mutta laihduttaminen, sittä huolimatta että se on mahdollista, se on PALJON vaikeampaaa heille kuin sinulle!!
En tiedä kuinka monella tämä sairaus on, mutta tajua, että se on elämään paljon vaikuttava tekijä.

Kyllä tuo BED on todellinen häiriö. Tässä muutama lainaus Duodecimin Terveyskirjastosta:

Lihavan ahmimishäiriö (englanniksi binge eating disorder eli BED) muistuttaa bulimiaa (ks. «Ahmimishäiriö (bulimia)» 1), mutta siinä ei esiinny oksennuksia tai uloste- ja nesteenpoistolääkkeiden käyttöä.

Ahmimishäiriötä ilmenee 2–3 %:lla aikuisista, naisilla useammin kuin miehillä. Vaikeassa ja sairaalloisessa lihavuudessa ahmimista esiintyy enemmän. Ahmimishäiriötä tavataan useimmiten nuorilla aikuisilla, mutta myös varttuneemmilla henkilöillä.

Ahmimishäiriön syyt

Lihavien ahmimishäiriön perussyytä ei tiedetä, mutta siitä kärsivillä todetaan tavallista enemmän myös muita psyykkisiä oireita. Näitä ovat yleinen alakulo ja masentuneisuus, ahdistuneisuus, mielialan aaltoilu ja psyykkinen haavoittuvuus.

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00819

Eli kyseessä on anoreksiaan ja bulimiaan verrattava psyyken häiriötila.
Ahmimishäiriössä (kuten muissakin syömishäiriöissä) on eri asteita, lievempiä ja vaikeampia. Syitä on moninaisia, kuten artikkelistakin ilmenee. Yllä mainittujen lisäksi myös esim. elämäntilanteen muutokset (vakava sairaus, ero, kuolema, masennus jne. Syöminen on yhtä paljon psyykkinen kuin fyysinenkin juttu. Ei pelkästään nälän tyydytystä, ja hengissä pysymistä.

En väitä, että kaikki ylipainoiset kärsisivät syömishäiriöistä (ahmiminen, bulimia) ainakaan koko ajan tai muista lihavuutta aiheuttavista sairauksista (mm.kilpirauhasen vajaatoiminta, kortisonin käyttö), mutta ei se harvinaista ole. Tottakai monella on myös sitä tahdonvoiman ja motivaation puutetta Ja jotkut nyt vaan rakastavat hyvää ruokaa ja nautintoja. Mitä pahaa siinä on?

Sitten on vielä ne “kuuluisat geenit”. Toisilla on valitettavasti sellainen geeniperimä mikä altistaa lihomiseen. Elimistö on jäänyt sinne “kivikaudelle” jolloin oli etua siitä, että pystyi kerryttämään vararavintoa, kun ei tiennyt million taas ruokaa saisi. Sellaiset pärjäsivät niissä oloissa ja hoikat joilla ei rasvaa kertynyt eivät. Nykyään on päinvastoin, nuo geeniperimältään “ei kivikautiset” soveltuvat paremmin nykyajan yltäkylläisyyteen. Tutkittuja juttuja.

Ahmimishäiriötä voidaan hoitaa myös lääkityksellä. Itselläni oli jossain vaiheessa elämää keskivaikea ahmimishäiriö, sitä hoidettiin Seronil nimisellä mielialalääkkeellä jota käytetään erityisesti erilaisiin riippuvuuksiin mm. alkoholismiin, peliriippuvuuteen jne. Se toimi (loppui syömishimot) sen aikaa kun sitä söi. Mutta palautuivat uudestaan kun lääkkeen lopetti. Onneksi nykyään on ahmimishäiriö taaksejäänyttä elämää.

Jos ylipaino-ongelman hoitaminen (maailmanlaajuisesti) olisi niin yksinkertaista ja helppoa kuin jotkut antavat ymmärtää (kyse vain itsekurista, selittelystä ym.) niin asiahan olisi jo hoidettu pois päiväjärjestyksestä. Vaan kun ei ole yksinkertaista.

Ei käskemällä, syyllistämällä ja sanktioilla ylipainoiset laihdu. Eikä toisten kannustaminenkaan auta jos ei itsellä ole motivaatiota. Sama kuin alkoholismissa. Motivaation löytyminen ei ole helppo juttu, pitää lähteä itsestä ei toisesta. Jos niin hyvin käy, että se löytyy niin mikäs sen parempaa ja vielä onnistuukin.

Minun puolesta jokainen olkoon nahoissaan ja lihoissaan niinkuin haluaa. Jos joku on tyytyväinen ylipainoisena eikä koe tarvetta laihduttaa, niin itse hän kilonsa kantaa. Itse taas en ollut ja olin painoni takia(kin) hyvin ahdistunut ja paha olla. Onneksi sitä motivaatiota riitti tilanteen muuttamiseksi. Sekin on mahdollista.

Kyse ei ole mistään ongelman "ulkoistamisesta" vaan olemassa olevista ja tieteellisesti todistetuista elimistön häiriötiloista tai sairauksista. Joita lukuisat tutkijat, tiedemiehet/naiset ja lääkärit ovat tutkineet. Anoreksia, bulimia, BED, geneettinen alttius lihomiseen, hormonitoiminnan häiriöt (leptiinin epätasapaino) ja lisäksi erilaiset ylipainoon johtavat muut sairaudet (psyykkiset tai fyysiset) ovat ihan tutkittuja juttuja. OSA ylipaino-ongelmista johtuu niistä joko kokonaan tai osittain. Tätä ei voida poissulkea jollain "ulkoistamisväittämillä", se on fakta.

Kukaan ei sitä kiistä, että ylipaino johtuu liiallisesta energian saannista (syömisestä) kulutukseen nähden. Ja, että ylipainoisen motivoiminen (ja sen toteuttaminen pysyvästi) laihduttamaan on erittäin vaikeaa. Se on kiinni vain itsestä, ei muiden mielipiteet, kommentit, kannustukset ym. auta. Siitä ei ole kyse.

Kyse on siitä MIKSI niin tapahtuu. Miksi jotkut syövät liikaa yli kulutuksensa ja lihovat (ei ole kyse vain itsekurista vaan paljon monimutkaisempi juttu). Kun taas toiset pystyvät pysymään kohtuudessa eivätkä liho ja liikkuvat tarpeeksi. Ja sitten on pieni onnekas joukko ihnmisiä (varmaan jokaisen tuttavapiiristä löytyy sellainen) jotka eivät liho siitä huolimatta vaikka syövät selvästi yli kulutuksen.

Vastaus löytyy OSITTAIN edellä mainituista syistä. Ja kuten sanottua jos joku yksittäinen "tietoviisas" pystyisi tämän ongelman ratkaisemaan olisi hän Nobelin palkinnon arvoinen ja maailman rikkain ihminen.

Liian yksinkertaistettua sanoa ylipainoiselle, että syö vähemmän ja liiku enemmän, oma vikasi tuo lihavuus. TOTTA KAI se on oma vika (taustalla voi olla em.syitä tai sitten ei), ja kaikki tietävät, että laihtuakseen pitää energiansaannin ja kulutuksen olla tasapainossa. Mutta miten siihen päästään on monimutkaisempi juttu. MIten ja mistä lihavat saisivat sen motivaation? Miten sen saisi lähtemään itsestä?

Oma keskustelunsa on sitten mitkä sairaudet on ihmisen "oma vika". Alkoholisimi, erilaiset riippuvuudet (joihin syömishäiriötkin kuuluvat), mielenterveyden ongelmat, onnettomuudet jne. Ja miten niihin vaikuttaa elämäntilanne, taustat jne. Mutta on varmaan liian pitkälle menevä aihe tänne.

ex lihava kirjoitti:

Kyse ei ole mistään ongelman "ulkoistamisesta" vaan olemassa olevista ja tieteellisesti todistetuista elimistön häiriötiloista tai sairauksista. Joita lukuisat tutkijat, tiedemiehet/naiset ja lääkärit ovat tutkineet. Anoreksia, bulimia, BED, geneettinen alttius lihomiseen, hormonitoiminnan häiriöt (leptiinin epätasapaino) ja lisäksi erilaiset ylipainoon johtavat muut sairaudet (psyykkiset tai fyysiset) ovat ihan tutkittuja juttuja. OSA ylipaino-ongelmista johtuu niistä joko kokonaan tai osittain. Tätä ei voida poissulkea jollain "ulkoistamisväittämillä", se on fakta.

Kukaan ei sitä kiistä, että ylipaino johtuu liiallisesta energian saannista (syömisestä) kulutukseen nähden. Ja, että ylipainoisen motivoiminen (ja sen toteuttaminen pysyvästi) laihduttamaan on erittäin vaikeaa. Se on kiinni vain itsestä, ei muiden mielipiteet, kommentit, kannustukset ym. auta. Siitä ei ole kyse.

Kyse on siitä MIKSI niin tapahtuu. Miksi jotkut syövät liikaa yli kulutuksensa ja lihovat (ei ole kyse vain itsekurista vaan paljon monimutkaisempi juttu). Kun taas toiset pystyvät pysymään kohtuudessa eivätkä liho ja liikkuvat tarpeeksi. Ja sitten on pieni onnekas joukko ihnmisiä (varmaan jokaisen tuttavapiiristä löytyy sellainen) jotka eivät liho siitä huolimatta vaikka syövät selvästi yli kulutuksen.

Vastaus löytyy OSITTAIN edellä mainituista syistä. Ja kuten sanottua jos joku yksittäinen "tietoviisas" pystyisi tämän ongelman ratkaisemaan olisi hän Nobelin palkinnon arvoinen ja maailman rikkain ihminen.

Liian yksinkertaistettua sanoa ylipainoiselle, että syö vähemmän ja liiku enemmän, oma vikasi tuo lihavuus. TOTTA KAI se on oma vika (taustalla voi olla em.syitä tai sitten ei), ja kaikki tietävät, että laihtuakseen pitää energiansaannin ja kulutuksen olla tasapainossa. Mutta miten siihen päästään on monimutkaisempi juttu. MIten ja mistä lihavat saisivat sen motivaation? Miten sen saisi lähtemään itsestä?

Oma keskustelunsa on sitten mitkä sairaudet on ihmisen "oma vika". Alkoholisimi, erilaiset riippuvuudet (joihin syömishäiriötkin kuuluvat), mielenterveyden ongelmat, onnettomuudet jne. Ja miten niihin vaikuttaa elämäntilanne, taustat jne. Mutta on varmaan liian pitkälle menevä aihe tänne.

Lue lisää

 >

Ja nämä häiriötilat muuttavat sitä faktaa, että lihoaminen johtuu liiasta syömisestä, niin miten ? Tottakai joillekin on vaikeampaa pysyä kohtuudessa kuin toisella, mutta ei se poista mitenkään sitä faktaa, että itse sitä ylimääräruokaa naamariinsa tunkee.

 >

Tällaisia ei ole olemassa. Kyse on urbaanilegendasta.

 >

Jep, nyt olemme samaa mieltä.

 >

Sepä se: mistä se motivaatio tulee. Keinot on aina olemassa, jos motivaatio on riittävän suuri.

 >

Kuitenkin itse sitä noistakin sairauksista noustaan. Joskus tarvitaan apua, mutta kuitenkin omasta motivaatiosta riippuvuuksien paraneminen lähtee. Kaikki on siis vain itsestä kiinni.