Minulla oli pari vuotta sitten juttua yhden jätkän kanssa. Homma sitten kaatui, koska mies kiinnostuis toisesta naisesta--ja itse olen niin outo että toisen onni ylittää omani, joten annoin olla koska ajattelin miehen olevan onnellisempi hänen kanssaan ja siispä minäkin onnellinen rakkaan puolesta.
Ei mennyt ihan niin. Annoin jätkän olla (ja keskittyä uuteen naiseensa jolle tekstaili),mutta "huorittelu"-nimitykset alkoivat sitten jätkältä ja tämän kavereilta kohdistuen minuun... Tiedä sitten syytä. (Onko kellään loogista vastausta tähän muuten?)
No tämä jätkä ja nainen ovat olleet suhteessa yli vuoden. Minä en ole ollut väleissä miespuoleisen kanssa, mutta viime kesänä opimme jo moikkailemaan. No, nyt kun tuli kevät ja hormonit jyllää, nainen jätti tämän jätkän. Ero oli aika paha (ainahan se melkein on) ja jostain syystä satuin olemaan samoissa bileissä kun tämä tapahtui.
Mies avautui täysin kun vein hänet syrjämmälle itkemään. Ja hän itki. Ja minä itkin (siksi koska hänestä tuntui pahalta...vielä kaiken p*skan jälkeen haluan hänen olevan onnellinen. Niin paljon hänestä pidin.)
Ensin annoin hänelle vain tukea ja lohdutusta. Sitten jätkälle tuli se "läheisyystarve" ja alkoi iskemään minua. Tiesin takaraivossani MIKSI toimii niin, ja en lähteny toimintaan mukaan vaikka olisin mielettömästi halunnut. Toisin sanoen olin vaimea: en soitellut, vaikka hän pyysi---en halunnut näyttää omaa innostusta ja halusin olla vähän vaativa.
Noh, ihan sama. Nimittäin jätkä löysi jo uuden naisen ja toi hänet jo toiselta paikkakunnaltakin nnäytille. Me emme ole hetkeen jutelleet enää jätkän kanssa (viikkoon) ja mietinkin, mitä nyt pitäisi minun tehdä? Viikko voi kuulostaa lyhyeltä ajalta mutta kaikki tämä on tapahtunut alle kuukauden sisään ! Joten kyllä, viikko ON pitkä aika...
Haluan valita viime kertaisen riidan ja kaveruuden väliltä todellakin kaveruuden. Mutta en tiedä osaanko ottaa mieheen yhteyttä !( Edes vaihtoehtoa: keskustella naamakirjassa.) Mitä tässä nyt kannattaisi alkaa tekemään? Ilmeisesti unohtamaan tämä "ainut vahva ihastukseni läpi elämän" jälleen kerran? Sattuu, mutta sattuuhan tässä kaikkiin jollain tavalla joka päivä.
Tietysti voi olla että tein saman virheen. Annoin jälleen olla---en taistellut siitä mitä halusin. Ja tässä seuraus. Mutta sanokaa nyt hyvät ihmiset, miten tuossa kuuluisi toimia? Onko se nyt niin hääppöistä että olen vain laastarisuhde siksi aikaa kunnes exä saattaisi huolia takaisin tai kunnes exän kaipuu loppuisi.
Teinkö väärin kun en soittanut vai olisiko se lopulta muuttanut mitään, jos uusi heila ollut koko ajan menossa minun lisäksi(ja varmasti muiden) ?
Ei mennyt ihan niin. Annoin jätkän olla (ja keskittyä uuteen naiseensa jolle tekstaili),mutta "huorittelu"-nimitykset alkoivat sitten jätkältä ja tämän kavereilta kohdistuen minuun... Tiedä sitten syytä. (Onko kellään loogista vastausta tähän muuten?)
No tämä jätkä ja nainen ovat olleet suhteessa yli vuoden. Minä en ole ollut väleissä miespuoleisen kanssa, mutta viime kesänä opimme jo moikkailemaan. No, nyt kun tuli kevät ja hormonit jyllää, nainen jätti tämän jätkän. Ero oli aika paha (ainahan se melkein on) ja jostain syystä satuin olemaan samoissa bileissä kun tämä tapahtui.
Mies avautui täysin kun vein hänet syrjämmälle itkemään. Ja hän itki. Ja minä itkin (siksi koska hänestä tuntui pahalta...vielä kaiken p*skan jälkeen haluan hänen olevan onnellinen. Niin paljon hänestä pidin.)
Ensin annoin hänelle vain tukea ja lohdutusta. Sitten jätkälle tuli se "läheisyystarve" ja alkoi iskemään minua. Tiesin takaraivossani MIKSI toimii niin, ja en lähteny toimintaan mukaan vaikka olisin mielettömästi halunnut. Toisin sanoen olin vaimea: en soitellut, vaikka hän pyysi---en halunnut näyttää omaa innostusta ja halusin olla vähän vaativa.
Noh, ihan sama. Nimittäin jätkä löysi jo uuden naisen ja toi hänet jo toiselta paikkakunnaltakin nnäytille. Me emme ole hetkeen jutelleet enää jätkän kanssa (viikkoon) ja mietinkin, mitä nyt pitäisi minun tehdä? Viikko voi kuulostaa lyhyeltä ajalta mutta kaikki tämä on tapahtunut alle kuukauden sisään ! Joten kyllä, viikko ON pitkä aika...
Haluan valita viime kertaisen riidan ja kaveruuden väliltä todellakin kaveruuden. Mutta en tiedä osaanko ottaa mieheen yhteyttä !( Edes vaihtoehtoa: keskustella naamakirjassa.) Mitä tässä nyt kannattaisi alkaa tekemään? Ilmeisesti unohtamaan tämä "ainut vahva ihastukseni läpi elämän" jälleen kerran? Sattuu, mutta sattuuhan tässä kaikkiin jollain tavalla joka päivä.
Tietysti voi olla että tein saman virheen. Annoin jälleen olla---en taistellut siitä mitä halusin. Ja tässä seuraus. Mutta sanokaa nyt hyvät ihmiset, miten tuossa kuuluisi toimia? Onko se nyt niin hääppöistä että olen vain laastarisuhde siksi aikaa kunnes exä saattaisi huolia takaisin tai kunnes exän kaipuu loppuisi.
Teinkö väärin kun en soittanut vai olisiko se lopulta muuttanut mitään, jos uusi heila ollut koko ajan menossa minun lisäksi(ja varmasti muiden) ?
Vastaukset 3
Vanhimmat
itsekunnioitus rypee pohjamudissa. Jos mua joku jätkä ois huoritellu, ni se ei todellakaan itkis mun olkaa vasten missään bileissä. Mä en enää puhuis sille, eikä sen jutut kiinnostais mua.
onhan se kyllä noinkin.
Älä tee mitään. Vaihtoi(?) sinut toiseen, kun tuli ero, oli sinusta laastaria vailla, nyt on uusi nain... laastari kierrossa... mitä annettavaa mulkun lisäksi tuollaisella sinulle on? Tuskin mitään. Ei ihmisestä mun mielestäni pidä taistella (tekee omat halunsa selviksi, ja jos toisesta ei ole mihinkään, antaa olla), kyllä sen on pysyttävä omasta tahdostaan siinä rinnalla ilman ylimääräistä kikkailua. Jos on mennäkseen, menköön, jos koittaa tulla takaisin, kannattaako sellaista "jo aiemmin huonoksi koetun viereltä lähtenyttä" huolia takaisin?
Teidän mahdollinen kaveruus muotoutuu ajan kanssa itsestään jos on muotoutuakseen.