Musta tuntuu, että mun luonteessa on oikeasti jotain pahasti pielessä, sillä saan miehiltä siipeeni kerta toisensa jälkeen ja taas löydän itseni itkemästä sängyn pohjalta kun taas kävi näin ja olen sydän särjettynä!
Ulkoisesti olen kuulemma kaikkea sitä mitä mies haluaa; Olen hyväkroppainen, minulla on kauniit kasvot omasta mielestänikin, pukeudun hyvin; mekkoa,hametta,korkokenkiä sekä treeneihin mennessä tietenkin urheiluvaatteet.
Joka tapauksessa musta alkaa pikku hiljaa tuntumaan siltä, että mun luonteessa on jotain mikä vetää miehiä kyllä puoleensa, mutta ei mihinkään vakavaan. Eli ulospäin olen aika hiljainen ja hillitty ja harvemmin alan jutustelemaan miehille tai naisillekaan mitään ellen tunne erittäin hyvin. Tai vaikka mulle tulisi juttelemaan, niin ujouttani vastailen yleensä ainoastaan muutamalla sanalla ellei sitten mies jaksa piirittää kauemmin jolloin uskaltaudun vastailemaan pidemminkin ja olemaan ei niin passiivinen. Mä olen tosi kiltti ja mut on helppo puhua ympäri uusiin juttuihin. Mä innostun lähes kaikesta uudesta jos vain osaa puhua oikein. Mä nauran aikas paljon ja mut on helppo tehdä iloiseksi - siihen ei hirveästi vaadita. Mä olen oikeastaan aika helppo ihminen muutenkin. Mä en haasta riitaa, välttelen enemmänkin riidan aiheita. Toki osaan puolustaa kantaani jos tarvetta ja olla myöskin temperamenttinen. Mä olen erittäin seksuaalinen ja mä rakastan seksiä. Mulle seksissä mikään ei ole tabu... mä olen avoin ihan kaikelle. Seksikumppaneita mulla on ollut 3kpl(olen 20v.). Mä saatan joskus olla yli-innokas ja haluan tavata uutta treffikumppaniani useasti. Ainakin pari kertaa viikossa mikä ei musta ole liikaa jos lähekkäin asutaan, mieluiten päivittäin jos oikeasti synkkaa. Musta on kiva lähetellä paljon tekstareita, kaikkia pikkutuhmia esim. töihin. Tai illalla nukkumaan mennessä.
Olen tosi helppo ihminen tulla toimeen, niin onkohan se sitten se suurin TURN OFF miehille? Ja ei mun itsetuntokaan ihan katossa ole, vaikka ulkonäön puolesta mun itsetunto on korkealla, mutta en tunne itseäni haluttavaksi luonteen puolesta tai siten, että mies ei tahdo koskaan mun kanssa mitään vakavaa. Ja mä en anna ekoilla treffeillä, enkä toisillakaan. Mun viime kumppanin kanssa mentiin sänkyyn about kuukauden tiheän tapailun jälkeen, mutta sen jälkeen mies halusi vain seksiä kanssani ja kehui maasta taivaisiin mun seksitaitoja ja kroppaani. Sen jälkeen unohtui kaikki muu kaunis minusta. Tuntuu, että olen vain joku hyödyke miehille - Okei, kaksi miestä on kohdellut näin, mutta se on saanut mut yleistämään tän siihen, että mussa on jotain pahasti vialla.
Kaikki mun ystävät sanoo, että olen ehkä liian sinisilmäinen kaikelle ja uskon liikaa mitä mies sanoo. Eli suomeksi olen liian helppo ja miellyttämisenhaluinen.
Mä vaan pelkään, etten koskaan saa toteutettua mun unelmaa seurustelusta, avioliitosta, lapsesta, omakotitalosta jne. Sen takia koska olen niin huono luonteeltani.
Ja mä saan miehet todella helposti kiinnostumaan itsestäni, kunhan vain katson silmiin. Mutta pelkään aina sitä hetkeä kun avaan suuni, sillä huomaan heti ettei miestä kiinnosta muu kuin seksi kanssani.
Tahtoisin vain joskus löytää sen tavallisen mukavan miehen rinnalleni, joka haluaisi olla mun kanssa ihan oikeesti ja kutsuis mua sen tytökseen:)
Anteeksi, purkaus... jotenkin vain olen ollut niin surullinen tämän asian takia.. Nyt kun vielä näin miehen, jota vasta tapailin, niin perustaa perhettä uuden, paremman, naisensa kanssa:/ Ja omakotitaloakin rakentavat. Se oli mun unelma...
Ulkoisesti olen kuulemma kaikkea sitä mitä mies haluaa; Olen hyväkroppainen, minulla on kauniit kasvot omasta mielestänikin, pukeudun hyvin; mekkoa,hametta,korkokenkiä sekä treeneihin mennessä tietenkin urheiluvaatteet.
Joka tapauksessa musta alkaa pikku hiljaa tuntumaan siltä, että mun luonteessa on jotain mikä vetää miehiä kyllä puoleensa, mutta ei mihinkään vakavaan. Eli ulospäin olen aika hiljainen ja hillitty ja harvemmin alan jutustelemaan miehille tai naisillekaan mitään ellen tunne erittäin hyvin. Tai vaikka mulle tulisi juttelemaan, niin ujouttani vastailen yleensä ainoastaan muutamalla sanalla ellei sitten mies jaksa piirittää kauemmin jolloin uskaltaudun vastailemaan pidemminkin ja olemaan ei niin passiivinen. Mä olen tosi kiltti ja mut on helppo puhua ympäri uusiin juttuihin. Mä innostun lähes kaikesta uudesta jos vain osaa puhua oikein. Mä nauran aikas paljon ja mut on helppo tehdä iloiseksi - siihen ei hirveästi vaadita. Mä olen oikeastaan aika helppo ihminen muutenkin. Mä en haasta riitaa, välttelen enemmänkin riidan aiheita. Toki osaan puolustaa kantaani jos tarvetta ja olla myöskin temperamenttinen. Mä olen erittäin seksuaalinen ja mä rakastan seksiä. Mulle seksissä mikään ei ole tabu... mä olen avoin ihan kaikelle. Seksikumppaneita mulla on ollut 3kpl(olen 20v.). Mä saatan joskus olla yli-innokas ja haluan tavata uutta treffikumppaniani useasti. Ainakin pari kertaa viikossa mikä ei musta ole liikaa jos lähekkäin asutaan, mieluiten päivittäin jos oikeasti synkkaa. Musta on kiva lähetellä paljon tekstareita, kaikkia pikkutuhmia esim. töihin. Tai illalla nukkumaan mennessä.
Olen tosi helppo ihminen tulla toimeen, niin onkohan se sitten se suurin TURN OFF miehille? Ja ei mun itsetuntokaan ihan katossa ole, vaikka ulkonäön puolesta mun itsetunto on korkealla, mutta en tunne itseäni haluttavaksi luonteen puolesta tai siten, että mies ei tahdo koskaan mun kanssa mitään vakavaa. Ja mä en anna ekoilla treffeillä, enkä toisillakaan. Mun viime kumppanin kanssa mentiin sänkyyn about kuukauden tiheän tapailun jälkeen, mutta sen jälkeen mies halusi vain seksiä kanssani ja kehui maasta taivaisiin mun seksitaitoja ja kroppaani. Sen jälkeen unohtui kaikki muu kaunis minusta. Tuntuu, että olen vain joku hyödyke miehille - Okei, kaksi miestä on kohdellut näin, mutta se on saanut mut yleistämään tän siihen, että mussa on jotain pahasti vialla.
Kaikki mun ystävät sanoo, että olen ehkä liian sinisilmäinen kaikelle ja uskon liikaa mitä mies sanoo. Eli suomeksi olen liian helppo ja miellyttämisenhaluinen.
Mä vaan pelkään, etten koskaan saa toteutettua mun unelmaa seurustelusta, avioliitosta, lapsesta, omakotitalosta jne. Sen takia koska olen niin huono luonteeltani.
Ja mä saan miehet todella helposti kiinnostumaan itsestäni, kunhan vain katson silmiin. Mutta pelkään aina sitä hetkeä kun avaan suuni, sillä huomaan heti ettei miestä kiinnosta muu kuin seksi kanssani.
Tahtoisin vain joskus löytää sen tavallisen mukavan miehen rinnalleni, joka haluaisi olla mun kanssa ihan oikeesti ja kutsuis mua sen tytökseen:)
Anteeksi, purkaus... jotenkin vain olen ollut niin surullinen tämän asian takia.. Nyt kun vielä näin miehen, jota vasta tapailin, niin perustaa perhettä uuden, paremman, naisensa kanssa:/ Ja omakotitaloakin rakentavat. Se oli mun unelma...
Vastaukset 5
Vanhimmat
sinussa ei ole vikana yhtään mikään. mutta ootko miettiny minkälaiset miehet sua oikein tulee iskemään, ei taida mukavat kiltit pojat paljoa hyökkäillä päälle vai miten on.. siinäpä pähkinä
"..Mä olen tosi kiltti ja mut on helppo puhua ympäri uusiin juttuihin. Mä innostun lähes kaikesta uudesta jos vain osaa puhua oikein.."
Tuossa se vika on, liian kiltti ja ns. helppo tapaus. Monet pillun perässä juoksijat käyttävät tuota piirrettä hyväkseen.
Niin jos sä oot tosi kaunis ja ehkä hieman vaikeasti lähestyttävä, mainitsit että et välttämättä aluksi hirveästi juttele jne, niin ehkä tavalliset mukavat kiltit miehet ei uskalla lähestyä sua?? Ne ajattelee että sä oot liian nätti, eikä niillä oo mahdollisuuksia suhun. Pelimies-tyyliset miehet sen sijaan uskaltaa lähestyä sua, ja sit ne saa sut helposti puhuttua mukaan, jos oot liian sinisilmänen.
Mun neuvo olis se että yritä olla rennompi ja avoimempi myös niitä ujompia ja kiltimpiä miehiä kohtaan. Tee vaikka itse aloitetta niiden suuntaan, anna rohkasua että oot kiinnostunut. Älä lähde enää pelimiesten matkaan, vaikka niiden kanssa on helppo olla kun ne johdattelee ja ohjaa suhdetta. Älä mieti liikaa millanen sä oot luonteeltas, älä ainakaan mieti sitä että oot mukamas huono luonne. Ole oma itsesi.
Kiitos! Mä en tosiaan enää jaksa yhtäkään pillun perässä juoksijaa. Ja toikin on niin totta, että pelimiesten kanssa on helppo olla, koska ne johdattelee ja ohjaa kaikkea.
Mut otan vinkit hyödyksi ja alan vaikka juttelemaan itse niille ujomman oloisimmille miehille, siis ihan tutustumismielessä silleen, että saan itsevarmuutta ja sitten kun kiinnostun itse jostain, niin uskallan itse lähestyä. Ja mistä tietää vaikka ihastuisin johonkuhun sellaiseen mieheen johon en alkujaan osannut edes kuvitella, että sellaista katselisin.
Tää kuulostaa nyt tosi hassulta, mutta tänään tapasin yhden todella mukavan miehen ja hän pyysi minua avecikseen eräisiin juhliin. Hän on sellainen puolituttu ja tiedän ettei todellakaan mikään pillun perässä juoksija. Ja aina kun ollaan livenä juteltu, niin meillä on ollut hirmuisen hauskaa! Mä annan nyt tosiaan tälle miehelle mahdollisuuden, sillä hän on aika selvästi ilmaissut kiinnostustaan. Ja jotenkin tuntuu, että tällaisen ns.tavallisen miehen kanssa en olekkaan enää niin helppo... tai siis pelimiesten kanssa on vain niin helppo olla "kyllä,kyllä"-asenteella mikä taas ei todellakaan johda mihinkään vakavempaan:/
Mut mulla oli tosiaan tota alotusviestiä kirjoittaessa aika heikko hetki meneillään... Nyt mieli on jo reilusti parempi!
mutta aika täydelliseltä vaikutat tekstisi perusteella. Varmaan sattunut vain vähän heikompia tapauksia kohdalle.