Eri ilman kolmatta osapuolta taitaa olla harvinaisuus. Onko täällä joku eronnut ilman, että jommalla kummalla olisi ollut uusi kierroksessa?
Ero ilman 3:tta pyörää
Toinen pyörä
10701
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
erosin viime syksynä miehestäni pitkästä suhteesta 25 vuotta yhdessä tuli kaikenlaista
ja varmaan myös kyllästyminen
suurin syy oli miehen viinan käyttö joka onneksi nyt näyttää jotenkin rauhoittuneen onneksi tytön vuoksi koska on kuiten lapselle isä ja meillä yhteishuoltajuus lähinnä minun vuorotyön vuoksi ja nyt näyttää kaikki taistelut ja mitä tässä on ehditty käydä läpi kannattaneen
kummallakaan ei ole ollut ei eron alku vaiheessa eikä vieläkään toista kierroksessa ja hyvä onkin näin
olin itse eron alkuvaiheessa sen verran hämilläni ja sekaisin etteipä käynyt edes mielessä sekoittaa siihen ketään kolmatta osapuolta olisi ollut väärin kaikkia kohtaan:)
että näin meillä;)
... ja kaksi sellaista avo eroa takana. Perjantaina kävimme jättämässä avioerohakemuksen 7 vuoden avioliiton päätteeksi. Kummallakaan ei ole toista, enkä itse edes halua uutta suhdetta. Nyt tuntuu, että parisuhde-elo saa suosiolla jäädä historiaan. Meillä syy on erilaiset odotukset parisuhteelta. Vaimo haluaa läheisyyttä, keskusteluja ja seksiä. Minä tarvitsisin ennekaikkea hyväksyntää, jotta nuo muut onnistuisi. Suhteestamme on tullut jotenkin kummallista skabausta ja jatkuvaa vääntämistä, emmekä saa lukkoja auki ilman ulkopuolista apua. Me raastamme toisemme hengiltä.
vääntöä meilläkin - ero virallistuu tällä viikolla. Itse olisin kaivannut enemmän yhteistä aikaa, miehellä kun harrastukset vievät suurimman osan vapaa-ajasta. Hän totesi tyttäremme syntymän jälkeen, että meillä on tytön kanssa "oma maailmamme", jossa hän tuntee itsensä ylimääräiseksi... No, eipä siinä auttanut yritykset tehdä hänestä osallista "firmasta" nimeltä perhe, kun hän liukeni yleensä omille teilleen. Hän koki odotukseni vaatimuksiksi ja ahdistui, näin hän tilanteen kuvaili.
Nyt asun kahden kouluikäisen tyttäreni kanssa, isänsä kanssa on välit ok ja varmaan kavereina pysytään jatkossakin, vaikka yhdessä elämään meistä ei ollut.
21-vuotta yhdessä.Kumpikin kyllästy toiseensa.Nyt exällä uusi kaveri.Lapset yhteishuoltajuudessa.
Alkoholihan se meilläkin lopullinen niitti on ollut, ja voihan senkin kolmanneksi pyöräksi tietysti laskea. Sovussa eroan väsyneenä ongelmiin, joille en jaksa enää tehdä mitään. Haluan viedä eron toista kunnioittaen loppuun saakka, ennenkuin antaudun uusiin suhteisiin. 15 vuoden ystävyys ja elämäni rakkaus on sen ansainnut.
harvinaista. Itse erosin kolme vuotta sitten ilman kolmansia osapuolia. Kaikenlaisia ongelmia, miehelle työ tärkeämpi kuin minä ja lapset. Mustasukkaisuutta aivan turhasta miehen puolelta. Henkistä väkivaltaa, joka on mielestäni pahinta kaikesta. Jatkuvia riitoja, viikkojen mykkäkoulua, seksiä kerran kuussa jos silloinkaan yms. Ei vaan enää yksinkertaisesti siedetty toisiamme. Pidettiin kulissia yllä sukulaisten nenän edessä. Vasta kun lapset alkoivat oireilemaan, tuli ongelmia koulussa, havahduttiin, ettei tämä näin voi mennä. Ei jaksettu enää yrittää. Erottiin ja nyt on hyvä. En tiedä onko miehellä uutta naista, ei yksinkertaisesti jaksa kiinnostaa. Mennyt on mennyttä ja aika aikaansa kutakin.
12-vuotinen avioliitto päättyi sovittamattomiin ristiriitoihin. Kummallakaan ei ollut uutta kumppania kierroksessa.
3-vuotinen suhde naapurini kanssa päättyi siihen että tapasin Korkeasaaressa (!) naisen johon ihastuin. Havahduin siihen että suhteeni on loppu, jos kerran kiinnostun jostakin uudesta ihmisestä. Suhde päättyi ja kaksi viikkoa myöhemmin naapurini alkoi seurustella työkaverinsa kanssa joka muutti saman tien hänen luokseen. On mahdollista että heillä oli jotain tekeillä jo valmiiksi.
5-vuotinen avoliitto päättyi omaan mahdottomuuteensa. Kummallakaan ei ole uutta valmiina ja ei varmaan pitkään aikaan tulekaan. Elin tämän liiton laput silmillä - en katsellut sivuilleni ollenkaan.
Eli vastaus kysymykseen - suhde voi päättyä ilman että mukana on kolmatta osapuolta.
10 vuoden suhde päättyi miehen masennuksen takia. Varmaan jossakin vaiheessa olin uupunut minäkin. Rakkaus ei loppunut, yhteiselo vain kävi sietämättömäksi ja molemmilla oli vielä omat paineet hyvin erilaisilla työurilla. Pari vuotta erosta ei kummallakaan (tietääkseni) ole vieläkään uutta.
- Mistä ihmeestä olet saanut päähäsi että kaikissa suhteissa petetään ja pidetään sivusuhteita? Nykyään ihmisilä on muitakin paineita.
Ei ole uutta kierroksessa, kun edes pääsisi tästä yhdestä henkisesti eroon! Mutta sanotaan nyt niin, että omat salaihastukseni kertoivat itselleni enemmän kuin mikään syrjähyppy, että jotain on vajaana, ja siitä alkoi avioeroprosessi. Miehestäni en tiedä, oliko hänelläkin jotain ihastuksia, mutta eipä se paljoa kiinnostanut. Nyt sitä toivoo, että hän löytäisi hyvän kumppanin, niin tämä menneessä roikkuminen päättyisi.
Kyllä sitä on niin turta parisuhteen päättymisen jälkeen, että miettii kaksi kertaa, ennen kuin alkaa enää seurustella. Onko parisuhde todellakin voimavara? Olen alkanut inhota koko 'parisuhde' -sanaa.
Tuntuu, ettei ole enää mitää annettavaa kenellekään. Eikä otettavaa. Nelikymppisenä odottelee eläkeikää. Elämä tuli ja meni ja haluaisi vaan mennä peiton alle odottamaan. Onkohan tämä ihan normaalia? Ja päättyykö tämä? Muuhun kuin siihen toisenlaiseen papin aameneen?
yksi jollei kolmanneksi pyöräksi lasketa alkolia ;). Ei ole uutta kierroksessa enkä kovin heppoisin perustein lähde etsimään. En myöskään halua tietää onko exällä uutta, se ei kuulu minulle. Avioliittomme kesti 24 vuotta.