Kuukausien vatvomisen jälkeen näyttää siltä, että yli 20 vuotta kestänyt liitto kariutuu. Muuten asiat varmaan saadaan järjestymään, mutta minua huolestuttaa suunnattomasti miten ero vaikuttaa kolmen kouluikäisen lapsemme mielialaan. Olemme olleet vaimon kanssa kohtuullisissa väleissä ja ongelmamme ei ole juuri näkyneet ulospäin ja ero on yllätys lapsille niinkuin monelle muullekin. Olemme ajatelleet vaimon kanssa että toinen jää nykyiseen asuntoomme lasten kanssa ja toiselle vanhemmalle hankitaan asunto jostain lähialueelta, että lasten olisi helppo käydä siellä ilman erityistä kuskaamista.
Tuntuu pahalta ajatella että aikuisten tunaroinnin takia lasten nykyinen elämä mulistuu täysin ja turvallinen kodin ilmapiiri rikkoutuu lopullisesti. Eronneet tuttavat ovat sanonneet, että lapset sopeutuu yllättävän hyvin, mutta itsellä on pelko että ongelmia on tiedossa.
Onko antaa hyviä vinkkejä miten toimia tai miten ei ainakaan pidä toimia tällaisessa tilanteessa ?
Tuntuu pahalta ajatella että aikuisten tunaroinnin takia lasten nykyinen elämä mulistuu täysin ja turvallinen kodin ilmapiiri rikkoutuu lopullisesti. Eronneet tuttavat ovat sanonneet, että lapset sopeutuu yllättävän hyvin, mutta itsellä on pelko että ongelmia on tiedossa.
Onko antaa hyviä vinkkejä miten toimia tai miten ei ainakaan pidä toimia tällaisessa tilanteessa ?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ero vaikuttaa aina lapsiin traumaattisesti. Terapiassa olemme joutuneet käymään.
Parempi jos on mahdillisimman hyvissä väleissä, eikä moiti toisia lasten kuullen. Lapsille ero vanhemmasta on aina kova paikka.
Aina kannattaa tarkkaan harkita ja pikkuasioiden takia ei kannata erota jos lasten parasta haluaa.
Olin kuuden vanha kun vanhempani erosivat ja voin sanoa sen olleen todellinen helpotus. Vanhempani eivät riidelleet silmieni edessä mutta lapsi kyllä selkeästi vaistoaa kireän ilmapiirin vanhempien välillä ja tunteettomuuden. Ei puhuttu eikä pussattu. Olen vahvasti sitä mieltä että lasten takia toisiaan sietävät vanhemmat tekevät ison karhunpalveluksen lapsilleen. Lapset ansaitsevat onnelliset vanhemmat, mutta jos vanhemmat eivät voi olla onnellisia yhdessä, voivat he olla onnellisia erillään. Lapsia ei saa käyttää tyytymättömyyden ja koston välkappaleina, tapaamiset pitää sujua hyvin eikä missään nimessä mollata toista vanhempaa lapsille tai myöhemmin toisen vanhemman mahdollista uutta kumppania. Pitää korostaa lapsille ettei heidän syynsä ole vanhempien ero missään tapauksessa vaan niin käy elämässä joskus.
mulla kariutui 17v kestänyt liitto ja o 6-ja14v lapset pienemmän kanssa käydäään psykologilla ja vanhempi koulussa kuraattorilla.Teini ei oikeen tiedä kumman kanssa haluis asua ja kokeilee kaikin tavoin rajojaan vaikka kuuluukin tohon ikään.Täl hetkel syyttää mua erosta,vaikka isä oli se osapuoli ketä kähti toisen naisen matkaan.Pienempi o välilä surullinen ja mietteissään vaikka yrittääkin olla reipas ja tic-oireet tullu kuvioihin.Syksyllä pitäisi aloittaa koulu ja hän ei jää hetkeksikään yksin ja kokee valtavaa turvattomuuden tunnetta.
lapsenne noin vahvasti reagoivat? oliko erossa jotain väkivaltaa tai muuten traumaa aiheuttavaa? oletteko selittäneet lapsille että elämä ei kaadu vanhempien eroon?
mielestäni ei kuulosta erityisen vahvalta reagoinnilta. Ne lapset, joissa ei mitään oireita ulospäin näy, kärsivät kyllä sisäisesti eron sattuessa ja vielä pitkään sen jälkeenkin.
Joo tämä on se mistä haluaisin välttyä, lapset ovat herkkiä ja meilläkin murrosikäinen ja varhaismurrosikäinen, ja vähän pelkään että voivat reagoida vetäytymällä sellaisiin kaveripiireihin missä kokeillaan vähän liikakin rajoja. Onhan tuo varmasti ikävää ja raskasta katsella lasten surua voimatta tehdä mitään isoa liikettä asian parantamiseksi. Kuvittelisin että läsnäolo, vanhemman oma hyväntuulisuus (mahdollisuuksien mukaan) ja erilaisten perusturvallisuutta luovien asioiden tekeminen auttaisi. Tuttujen juttuja kuunnellut ja sanovat että kyllä nuo alkujärkytyksen jälkeen tasoittuvat, joten toivon teillekin jaksamista ja tasaisempaa jatkoa.
Meillä kumpikin vanhempi haluaa osallistua lasten kasvatukseen, mutta epäilen vaimon kykyä hoitaa työ,koti ja lapset kun tähän asti on ollut hoidettavana vain lapset ja koti minun avustuksella. Ja sanotaan nyt sekin, että vaimo oli se joka haluaa lähteä etsimään uusia kuvioita joten ei tunnu sekään lisäävän motivaatiota tohon lasten hoitoon. Posiitivista meillä ainakin toistaiseksi ollut se että melko hyvässä hengessä pystytty puhumaan asioista, mutta paljon on vielä edessä ennenkuin tämä homma on saatu vietyä läpi.